Heinäkuu olikin varsin treenintäyteinen ja monipuolinen. Kuukausittaiset tokon kimppatreenit ja rallytokon ratatreenit, viimeiset kerran viikottaisia ohjattuja ja reilu määrä omatoimitreenejä kotiympäristössä, sekä CU koulutuspäivä Loimun kanssa. Itselle merkityksellisissä asioissa myös edettiin, vaikka tämä ei vielä koetuloksissa Savun kanssa näkynyt.
Savun treenimuistiinpanot
Tokon kokeenomaisuuteen vielä varmuutta. Muista treeneissäkin palkata kentän laidalta ja harjoitella tätä vielä rutiininomaisemmaksi.
Kaukojen vahvistamista etenkin koiran jättämisen osalta. Etäisyyttä ja asennonvaihdot, sekä temppuja sopivassa tasapainossa.
Kapulatreeniin itsehillintää; Savu voisi malttaa istua aloillaan vaikka liikkuri kävelisikin kapula kädessään 😂
Rallytokossa oikean puolen liikkeet vahvemmiksi; asennon vaihdot, stopit, sekä oikealta eteen tuleminen ja ohjaajan ympäri kiertäminen. Puolenvaihdot edessä ja takana vahvemmiksi molemmin puolin, olivat ratatreeneissä aivan liian haastavat vähäisen treenimäärän vuoksi.
Lähtökylttiä harjoiteltiin muutaman kerran onnistuneesti; tavoitteena ettei Savu lässähtäisi odotuksen aikana, eikä myöskään reagoisi tuomariin.
Loimun treenimuistiinpanot
Päällimmäisenä mielessä että vau mikä huima harppaus sitoutumisharjoituksissa ja kontaktissa. Treenit kentillä muiden seurassa maistuvat itselle taas paremmin, kun Loimulla on varmistuksena liina. Turhaumaa ei esiinny enää juuri yhtään siinä määrin, että Loimu kokisi tarvetta näykkiä. Siirtymät tehtävältä a tehtävälle b sujuvat joka kerta paremmin niin hallilla kuin kentälläkin.
Perusasento vaatii vielä tarkempaa harjoitusta. Asenne ja motivaatio ovat hyvät, mutta juuri minkäänlaista stabiliteettia itse asennossa ei ole. Huolellisemman työn alle tämä, samoin seuraamisen tekniikka.
Taukoilun ja paikalla olemisen alkeiden harjoittelu alkavat näkyä kentällä muidenkin aikana. Pikkuhiljaa kohti tokoliikkeitä.
Kiitos kaikille osallistuneille heinäkuun treeneistä!
Otsikko on muodossa "opetan luopumista", koska onhan luopumisen yleistämisessä kaikkeen vielä tekemistä 9kk ikäisen Loimun kanssa. Teksti perustuu omiin kokemuksiini ja näkemyksiini, joista lukijalla on tietysti oikeus olla eri mieltä. Toivottavasti teksti ja video tukevat toisiaan ja voit saada tästä idean poikasta omiin harjoituksiisi.
On täysin mahdollista että tekstissä on riski väärinymmärryksille tai että olen itse kirjoittanut jotakin väärin. Aihe on minua kiinnostava ja minulla riittää tässä vielä opittavaa, vaikka tämän hetkisiä kokemuksiani päätinkin jakaa. Mikäli jokin on epäselvää tai ihmetyttää, niin kysy kommentilla tai sähköpostilla koiriamaalta [at] gmail.com
Tässä postauksessa video koskee ainoastaan ruuasta luopumista, mutta tekstinä käsittelin myös puremista. Puremisesta luopuminen kuulostaa vähän hassulta, mutta oli ihan oma projektinsa saada Loimu ilakoimaan muutoin kun puremalla minua lahkeeseen. Eikä Loimu varmasti ollut ainoa koiranpentu, joka aamuisin intoa täynnä upottaa hampaansa omistajan jalkaan.
Alustuksen yhteyteen vielä todettakoon, että en ole ammattilainen vaan vain aiheesta kiinnostunut harrastelija. Olen ennen ajatellut ja toiminut hyvin erilailla koiran itsehillinnän kehittämisen suhteen. Nykyisellään kuitenkin pyrin siihen että koiralla on maksimaalinen mahdollisuus onnistua ja toimia kuten haluan virheeseen kompastumisen sijaan. Olen myös kokenut nykyisen toimintatapani huomattavasti tehokkaammaksi (ja myös eettisemmäksi), kuin aiemman kontrolloinnin ja virheistä torumisen.
Väliotsikoiden alla jaettuna meidän harjoituksia, mokia ja oivalluksia videon kera.
Puremisen tilalle muu tekeminen
Loimu oli pentuna ehdottomasti kovin hammastelija jonka tunnen. Se tarttui punttiin ihan kohtuuttomalla tarmolla ravistellen ja repien murinan säestämänä. Tämä oli Loimusta ihan hulvattoman hauskaa, mutta etenkin pikkulasten kanssa sellainen asia jolle oli tehtävä samantien jotain.
Aloin opettaa Loimulle istumiseen vihjettä ja vahvistaa sen tarjoamaan istumista. Havaitsin, että usein ennen kuin Loimu iski kiinni, se oli istunut ehkä sekunnin katsomassa minua (tai jotakin muuta ihmistä jonka punttiin aikoi hyökätä). Melko nopeasti selvisi että Loimu halusi vain rapsutuksia ja huomiota, mutta ei tiennyt miten pyytää niitä muutoin kuin puremalla.
Sen lisäksi että erikseen harjoittelimme istumista vihjeestä, aloin myös tarjoamaan Loimulle paijaamista niistä sekunnin istumisista. Siinä ei valehtelematta montaakaan päivää mennyt, kun Loimu saapui aamuisin viereeni istumaan, aiemman puremisen sijaan. Vastaavasti koira saattaa haukkua halutessaan huomiota. Huomion täydellisen eliminoinnin sijaan, koiralle voi opettaa vaihtoehtoisen tavan tavoitella haluamaansa. Kaikki voittavat.
Yleisesti pikkupentujen puremisesta ei tarvitse huolestua. Koiranpennut tutkivat ympäristöä hampaillaan, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Itse lähtökohtaisesti kerään niin koirien kuin pikkulastenkin ulottumattomiin kaiken vaarallisen tai arvokkaan irtaimiston riskien minimoimiseksi. Esimerkiksi lastenhuoneeseen meillä oli portti silloin kun Loimu oli pieni, jotta Loimu ei nielaisi pieniä leluja. Pöydän- ja tuolinjalkoja Loimu on jonkin verran kalunnut, kuten myös halkoja, kenkiä ja mitä nyt milloinkin sen eteen on osunut. Huonekalujen järsiminen on kuitenkin mennyt itsestään ohi ilman, että tein asialle mitään. Jos omistat arvokkaan perintöpöydän, niin suojaa se pennun hampailta vaikka putkella ja nauti kuppi kuumaa rauhassa.
Itsehillinnän vahvistaminen ruuan lähellä
Innokkaan hampaiden käytön lisäksi Loimu on ahne. Jos ruokaa on sen ulottuvilla, ruoka on aivan varmasti tarkoitettu Loimulle. Se on jonkin verran meillä ollessaan ehtinyt ruokaa varastaakin, etenkin lasten käsistä. Lähtötilanteeseen nähden kehitys on ollut valtava, varsin kohtuullisella harjoitusmäärällä. Eväsretkelle pakkaan tosin ihan kaiken varalta edelleen varaeväät, vaikka Loimu ei enää viekään ruokaa käsistä 😂
Videolla on nyt kootusti usemapaa ruuasta luopumisharjoitusta. Videolta voit myös havaita virhearvioitani. Vaikka olen pyrkinyt maksimoimaan onnistumiset ja minimoimaan turhautumisen, on harjoitukset välillä olleet liian vaikeita Loimulle. Tarkoitukseni on palkita Loimua siis jo ennen, kuin se yrittää edes tavoitella ruokaa. Vaikka virhearvioita tuleekin, voimakasta turhautumista kannattaa välttää. Tämä ei edistä harjoitusta eikä turhautunut pentu ole enää optimaalisessa mielentilassa oppiakseen uutta. Siitä syystä palkitsin alkuun hyvin tiheästi ja varman päälle, sekä lisäsin haastetta maltillisesti. Luopumisharjoituksissa kannattaa muistaa, että mikä on helppoa yhdelle, voi olla tosi vaikeaa toiselle.
Namit kädessä luopumisharjoitusta teen kämmen auki. Avokämmenen on tarkoitus olla sen verran etäällä, että koiralla on mahdollisuus hillitä itsensä. Olen tässä toki arvioinut Loimun taitoja myös väärin ja epäilyksissäni välillä vetänyt käteni kauemmaksi. Onnistuneissa harjoituksissa kättä ei kuitenkaan tarvitse erikseen liikuttaa, vaan voidaan vahvistaa koiran rauhallista olemusta namikäden läsnäollessa. Häiriötä voi lisätä asteittain niin että käsi liikkuu tai on lähempänä koiraa.
Tammikuisena retkipäivänä ahkiosta kuului surkea parkaisu, kun kuopus laski riisikakkunsa nukkuvan Loimun nenän eteen. Loimu havahtui tuoksusta hereille välittömästi ja nielaisi näkemänsä välipalan. Savun kanssa eväsretkillä ei tarvitse miettiä mihin ruokansa laskee, sillä Savu ei niihin koske ellei toisin käsketä. Lapsille olikin melkoinen yllätys, ettei koiranpentuun oltu asennettu tällaisia taitoja ennen ensimmäistä retkeä.
Lapsi ja koira ruokaharjoitukset ovat olleet itselleni todella mielenkiintoisia! Kuopus on hyvin intohimoinen koiranruokkija, joten Loimun taitoja ruokittavana olemisessa on vahvistettu varmasti eniten kaikista harjoituksista. Ja vaikka Loimua ei erikseen ruokittaisikaan, voi lapsilla silti olla ruokaa käsissään.
Bonus: Mitä virheestä seuraa?
Tätä on kysytty aikaa säännöllisesti, että mitä teen, jos koira tekee väärin. Karkeasti ottaen en mitään (no joskus häpeän silmät päästänim). En koe tarpeelliseksi alleviivata koiran epäonnistumista treenitilanteessa ja jos jokin spontaani arkitilanne menee pieleen niin sen otan informaationa vastaan ja pyrin selviytymään seuraavasta kerrasta paremmin.
Eväsretkellä aikanaan varastetuista eväistä seurasi vähän lapsen itkua, mutta sen jälkeen keksin pakata mukaan varaeväät - eikä näitä lopulta koskaan ole tarvittu. Se mikä menee pieleen, on harjoiteltava asia, joka kannattaa ottaa seuraavissa harjoituksissa huomioon. Jos koira ei varastanut suuhunsa mitään myrkyllistä, paniikkiin tai hermostumiseen ei ole mielestäni aihetta. Niin kauan kuin koiran luopumistaidoissa on harjoituksen varaa, kannattaa ennakoinnilla välttää potentiaaliset ruuan varastamistilanteet.
Koirat kyllä kokevat pettymyksiä ja epämiellyttäviä tunteita elämässään ilman, että niitä tarvitsee ohjaajan erikseen järjestää. Koira voi kokea rangaistuksena sen kun ovi ei aukea tai kun hihna kiristyy sen omasta toimesta. Treenitilanteissa riittää, kun luomme otolliset olosuhteet koiran onnistumiselle jota pääsemme sitten vahvistamaan. Ei toivottu tai "virheellinen käyttäytyminen" vähenee sitä mukaa kun toivotumpi toiminto vahvistuu.
Häiriöistä luopuminen (äänet, näköärsykkeet)
Ympäristön häiriöissä meillä on vielä valtavasti tekemistä. Loimu on nyt alkanut myös reagoimaan esim. kännykästä kuuluviin koiran ääniin, sekä yksittäisiä kertoja blenderiin. Yleisesti olen kokenut LAT tekniikan hyväksi, sekä nyt uutena juttuna ottanut Control Unleashed kontaktipelit käyttöön. Näistä ei valitettavasti ole vielä videoita, mutta kun saan joitakin harjoituksia kuvatuksi, jaan ne kyllä. Jos Look at That kiinnostaa, lue toisen sivuston artikkeli tästä linkistä.
Äänten suhteen olen vain palkinnut Loimua nyt jo ennen ääntä, jolloin se ei ole välttämättä reagoinut ääneen. Ja vaikka Loimu ehtisi reagoida, olen palkinnut sen siitäkin. Tulkintani mukaan Loimun syy reagointiin ei ole pelko, vaan ennemmin sellainen ilmoittamisen tarve. Jatkan havaintoja ja harjoituksia äänten suhteen.
Kotipihassa Loimu onkin meillä asuessaan nähnyt paljon liikettä (pulkkamäki, palloleikit, juoksevat lapset, potkupyörät jne) eikä enää juurikaan reagoi näihin - paitsi sitten kotiympäristön ulkopuolella. Uutudenviehätys esimerkiksi pulkalla laskemisesta hävisi melko nopeasti, kun pulkan näki päivittäin ja sen liikkuessa sai leikkituokion tai ruokaa - paljon palkitsemista nimenomaan pulkan ignooraamisesta. Oman havaintoni mukaan mitä vauhdikkaampi häiriö, sen vauhdikkaampi palkkio, veivät Loimun käyttäytymistä nopeammin haluamaani suuntaan.
Alkujaan Loimu siis mielellään lähti jahtaamaan kaikkea pihassa liikkuvaa. Aloin vahvistaa Loimun rauhallisempaa mielentilaa jo ennen, kuin pihassa oli täysi vauhti päällä ja hyvin nopeasti Loimu oivalsi ettei sen ole tarkoitus jahdata lapsia. Välillä Loimu juoksee lasten leikeissä mukana, mutta ei näyki tai muutoin jahtaa heitä.
Olennaista kaikissa luopumisharjoituksissa on onnistumisen mahdollistaminen. Häiriön tulee olla riittävän kaukana, jotta koira kykenee hillitsemään itsensä. Palkkion tulee olla koirastakin palkitseva ja harjoitustilanteen kaikille turvallinen. Kun koira oivaltaa harjoituksen idean, ainakin Loimun tapauksessa eteneminen ja toimintamallin yleistyminen on ollut huomattavasti odotuksiani nopeampaa.
Sunnuntaina oltiin Loimun kanssa Canisportilla, jossa Saara Uljas piti Control Unleashed koulutuspäivän. Hallinnassa hihnatta siis, näin omalla äidinkielellä. Koulutuksen harjoitukset oli kuin meille tehty.
Jokainen meidät tunteva tietää, että Loimu lähtee raketinlailla sinne minne keksiikään lähteä. Minun on välillä vaikea päästä kiinni nuoren koiran ajatuksenjuoksusta ja toisina päivinä häviän kiinnostavuudessa kaikelle, kärpäsistä alkaen. Sitoutumisharjoituksia on tehty ja nyt sain tehtyä meille liinankin jotta Loimu ei enää sanan varsinaisessa merkityksessä lähde lapasesta. Muutama uusi työkalu taitopakkiini ei kuitenkaan ole lainkaan haitaksi ja niinpä olin kuuntelemassa koulutusta koko päivän jo ennen omaa koirakkovuoroamme.
Koulutuksessa käytiin lyhyesti läpi LAT tekniikkaa, johon suosittelen jokaista tutustumaan. Etenkin, jos kokemuksesi aiheesta on, ettei se toimi. Saara on kirjoittanut tästä tekstin otsikolla Loot at That - LAT eli vastaehdollistaminen operantilla perustalla jota klikkaamalla voit perehtyä aiheeseen. Itsehän olen aikanaan opettanut tuota väärin ja siksi homma ei toiminut, mutta sittemmin Savun kanssa LAT on pelastanut monta aiemmin vaikeaa tilannetta.
Loimun kanssa ehdimme harjoitella kolmea erilaista peliä; 1, 2, 3 -peli, anna minulle tauko -peli ja kolmantena luoksetuloa vahvistava peli, jonka oikeaa nimeä en muista 😅 On täysin mahdollista että muutkin muistamani pelinimet ovat väärin, mutta eipä näistä paljoa irti saa pelkästään kirjoittamalla.
En ole vielä ehtinyt ottaa harjoituksiamme videolle (video avaisi ideaa paremmin), mutta 1, 2, 3 peliä olemme jo tehneet kotonakin. Lähtölaskenta alkaa koiran tarjoamasta kontaktista ja kolmannella koira saa namin maahan. Loimu innostui tästä ja oivalsi nopeasti idean. Harjoitus aloitettiin niin, että koiran ottaessa kontakti sanottiin "kolme" ja laskettiin nami maahan. Kun saamme harjoiteltua tätä peliä tosi vahvaksi, uskon siitä olevan hyötyä hyvin monissa tilanteissa. Loimu nimittäin lähti jo koulutuspäivässä seuraamaan minua (tässä siis kävellään samalla kun lasketaan) ja odottamaan kolmosta.
Jos koirasi reagoi ympäristön häiriöihin tai on muutoin kiinnostunut muusta kuin sinusta, voin lämpimästi suositella tätä koulutusta. Itse yllätyin positiivisesti, miten kivasti meidän treenivuoro Loimun kanssa meni ja kuinka hyvin se lopulta keskittyi minuun. Olin henkisesti varautunut siihen että Loimu haukkuu ja säntäilee hihnassa ympäriinsä koko ajan.
Palaan aiheen tiimoilta myöhemmin uudelleen videoiden kera.
Viikko on mennyt nopeasti ja kiireisissä merkeissä, joten kaikki tokokuulumiset postaan nyt tähän samaan pakettiin. Tekstintuotto hiukan takkuaa unirästisenä, mutta kysyä saa jos tekstissä on jotakin epäselvää. Videot ovat pitkiä, jälleen, jotta niistä ei jää mitään olennaista pois. Väliotsikot toivottavasti helpottavat löytämään sen mitä haluat lukea.
Savun tokokoe Seinäjoki 12.7
Tiistai iltana lähdettiin parin treenikaverin kanssa kimppakyydillä Seinäjoelle tokokokeeseen. Lämpimän kesäkelin ja muiden syiden vuoksi Savu on pääasiassa lomaillut tokon suhteen pientä olkkaritreeniä lukuunottamatta. Savu siis innostuikin samantien, kun tajusi että lähdetään liikenteeseen ilman Loimua ja lapsia. Perille päästessä Savu tunnisti paikan, mikä oli yllättävää. Olemme käyneet Lakeuden tokoilijoiden hallilla vain kerran (Tokokoe Seinäjoki 10.10 10/2021), mutta toki siihen kertaan liittyi hotellireissu Savun parhaan ystävän kanssa ja pekonia, sekä silloinen kaikkinensa hyvä koekokemus.
Savu oli melkoisen innokas ja ylivirittynyt, mikä on sille epätyypillistä. Havaitsin kyllä vuoroa odotellessa että koiralla on aikalailla virtaa, koska Savu paitsi tarjosi kontaktia aivan tosi mallikkaasti, se myös vinkui ja oli vähän levoton. Odotteluun ja lämppään olen muuten tyytyväinen, joskin jälkiviisaana Savusta olisi voinut lelun kanssa juoksuttaa vähän isoimpia paukkuja pois 😁
Koe meni aika toisin kuin odotin, sillä Savu oli omaksi itsekseen todella ylivirittynyt ja villillä tuulella. Oli sillä myös valtava motivaatio tekemiseen ja kokonaisuudessa oli paljon hyvääkin. Olen erityisen tyytyväinen paikalla makuuseen ja noutokapulan pitoon, jotka epäoptimaalisesta mielentilasta huolimatta onnistuivat. Hämmennyin kun Savu vastasi sosiaaliseen palkkaan hyppimällä ja haukkumalla (en olisi Savusta uskonut sillä sosiaalinen palkkio on ollut sen kanssa melkoinen työmaa) ja palkitsin sen jälkeen latteammin. Tällainen hämmensi Savua ja niinpä suorituksessamme näkyy siirtymien jälkeen pientä rakoilua; kun alan kuunnella liikkuria Savu häipyi touhumaan omiaan. Jännityksissäni myös käskytin Savua tavallista kovemmin vaikka eihän sen kuulossa mitään vikaa ollut, eikä se äänekkäämpi käskeminen mitään auttanut. No, näistä opitaan ja hyvä kun koe meni kuten meni, niin onpahan treenattavaa.
Tuomarina Marjo Halmiala
Pisteet 134,5
Paikalla makaaminen ryhmässä 1min7
Savu paineli paikkisriviin häntä tötteröllä ja oli kyllä mielentilaltaan menossa tekemään jotakin vauhtihommia. Savu meni maahan vieruskaverin kolmannella käskyllä ja jättäessä hieman vinkui. Oon pistevähennyksistä huolimatta tosi tyytyväinen kokonaisuuteen; Savu selvisi liikkeestä ylivirittyneenäkin vaikka sen kimpussa pörräsi kärpänen. Savu myös nousi ensimmäisellä käskyllä perusasentoon.
Seuraaminen 7,5
Alun hetkellisen haahuilun jälkeen ehdottomasti parasta pätkää mihin tuolla pystyimme! Käännöksiin ja pysähtymisessä perusasennon automatisointiin tarvitaan kyllä harjoitusta, mutta itse seuraamiseen eri vauhdeissa olen oikein tyytyväinen.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Savu oli tosi kiihtynyt ja äänekäs ja kävi samanlailla kuin tänä kesänä treeneissä. Savu lähti juoksemaan maahanmenosta luokseni perusasentoon, hups.
Luoksetulo 8
Hauhau ja vähän vino perusasento.
Noutoesineen pitäminen 9
Liikkuri ehti just sanoa "liike alkaa" ja Savu päätti haukahtaa vielä ennen kapulaan tarttumista 😂 Oon kuitenkin aivan supertyytyväinen että haukkasi kapulan ekalla ja piti hyvin.
Kauko-ohjaus 5
Meidän temppukuuri kaukoihin vähän näkyi ja Savu pomppasi seisomaan, sekä toki louskotti.
Estehyppy 10
Tää on musta huvittavan lohdullista. Olipa kokonaisuus millainen fiasko vain, niin hypyllä Savu on aina "joo tämän mä osaan" 😅💙
Kokonaisvaikutus 6
Yleinen sekoilu ja haukkuminen vähensivät pisteitä aika roimasti.
Alla video koesuorituksesta. Vaikka pisteillä ei juhlita ja Savu oli äänekäs ja pomppiva, niin oon tosi iloinen että se oli mun kanssa. Se ei vajonnut sellaiseen omaan kuplaansa haistelemaan kuten aiemmin, vaan se oli varsin yhteistyökykyinen vaikka toteutus tehtävistä ei kaikessa ollutkaan mitä toivoin. Hyvä mieli jäi!
Loimun tokoykkönen
Keskiviikkona oli haikeasti meidän viimeinen tokoykköskerta Loimun kanssa. Toistaiseksi emme saaneet järjestymään resursseja niin, että voisimme viikkokurssilla jatkaa ja kuukausivalkkukin on tällä hetkellä epätodennäköinen. Ollaan siis vähän kuin omillamme, mutta pyrin käymään Canisportilla irtotunneilla jotta pysytään jossakin ruodussa.
Teimme viimeisissä treeneissä siirtymäharjoituksia viime kertaisen kuplamallin tyyliin. Pentu tauolta mukaan ja tötsältä tötsälle eri tehtäviä tekemään. Pennun kanssa tehtävä voi olla myös palkitseminen ja niin sen meillä monessa kohdassa onkin; Loimun homma on vastata sosiaaliseen palkkaan hyppimällä ja tästä seuraa leikki sopivan viiveen jälkeen.
Treenit menivät tosi hyvin, ihan uskomattoman hyvin. Loimu on ollut hyvin vilkas ja puuhakas ja kuten aiemmassa Loimun oivallustokot 7/2022 tekstissä kirjoitin, tunnen itseni sen kanssa välillä hitaaksi. Ei ole helppo nakki vahvistaa haluamaansa, kun se haluamani osanen on usein aika pieni hetki.
Maaliskuussa aloittamastamme tokoeskarista on kuitenkin tultu paljon eteenpäin ja Loimulla on jo aika monipuoliset pohjataidot. Huolellisella suunnitelulla, ennakoinnilla ja järjestelmällisellä harjoittelulla tulemme kyllä pääsemään sinne minne haluamme.
Kiitos valmentajallemme!💛
Savun tokovalkku
Savun kanssa käytiin valkussa läpi seuraamista. Kuten kokeessakin huomattiin, käännökset ja pysähtymiset vaativat harjoitusta. Treeneissä opettelin itse askeltamaan käännöksen oikein. Tarkoitus on opettaa vasemman jalan tietystä liikkeestä Savulle vihje käännöksestä. Oma askeltaminen onkin huomattavasti hankalampaa kuin koiran koulutus, mutta ehkä se tästä.
Vauhdin muutos pelillä aloitin Savulle (ties miten monetta kertaa) perusasentojen vahvistamisen. Olen tehnyt valtavasti massaa seuraamiselle palkkaamalla nimenomaan liikkeestä ja seuraaminen onkin tosi kiva. Pysähtyessäni Savu jää kuitenkin seisomaan ja istuu vasta kun pyydän. Sen pitäisi kuitenkin kokeessa istua automaattisesti, joten tätä tullaan nyt treenaamaan järjestelmällisemmin.
Tokon omatoimitreenit
Sateinen lauantai aamu klo 9 on oivallinen tapa aloittaa tokotreenein, koska mitäs muutakaan! Treeneissä oli myös kakkua, kun treenikaveri ja labbis Emma vetäisivät tokon avoimesta luokasta ykköstuloksen 💪 Treenit olivat taas täynnä hyvää keskustelua, havainnointia ja ohjeita.
Onneksi treenit myös kuvattiin, en muuten tajuaisi mitä kaikkea kummaa touhuan mm. jäävässä kurkkaan taakseni jäikö Savu. Tähän me otetaan ehdottomasti tehokuuri apparin kanssa, jotta saadaan liikkeestä maahanmeno kuntoon!
Kaukoissa tuntuu taas vaihteeksi prakaavan vähän kaikki. Tehtävä on Savun silmissä tylsä ja arvoton eikä mikään ihme. Olen ladannut huomattavasti enemmän palkkioita noutokapulan ja hypyn suorittamiseen, mutta en kaukoihin. Niinpä Savu jää helposti haistelemaan odotellessaan tai muutoin ei keskity kuten haluaisin. Kaukot pilkotaan nyt ihan osasiin taas ja harjoitellaan sekä jättämistä että asennon vaihtoja erikseen - temput mukana myös. Palkkioihin tulee muutos ja iänikuisen "nami suoraan suuhun" tilalle otan takapalkan ja ylipäänsä vauhdikkaamaan palkkaamisen myös ruualla. Uskon että merkittävää muutosta nähdään jo parin viikon kuluttua.
Toisella kierroksella otimme Savulle kokonaisuustreenin koemaisesti. Suoritus jäi kesken koska Savulle tuli jo aika monetta kertaa kakkahätä... Otan opikseni, enkä anna treeniä edeltävänä iltana koirille rustoluita 💩 Savu ei viimeisissä liikkeissä halunnut enää perusasentoon, joten jätettiin hommat sitten kesken. Sain kuitenkin paljon informaatiota miksi mitäkin tapahtuu ja mitä kaikkea kannattaa muuttaa.
Ainakaan sosiaalista palkkaamista ei kannata laimentaa kokeessa. Jos Savu vastaa iloiseen kehuun hyppien ja haukkuen, niin sehän on mahtava juttu eikä mikään säikähtämisen asia. Jatkamme siirtymäharjoituksia ja pitkäkestoisuuden sietämistä ehjää koesuoritusta tavoitellen.
Liikkeestä maahanmeno sujui meidän ekalla vuorolla kivasti. Kokonaisuustreenissä ei oikein onnistunut, osin ehkä maha syynä, mutta näytti siltä että Savua jännitti treenikavereiden lähellä mennä maate. Mene ja tiedä, mutta harjoitus tekee kuulemma mestarin.
Loimun kanssa harjoittelimme taukoilua ja sitoutumista. Yhden virhearvio karkaamisen jälkeen pidin visusti hihnasta kiinni ja otin lisää etäisyyttä muihin. Olin unohtanut Loimun hihnan kotiin joten lainattiin Savun sinistä hihnaa. Loimulle täytyy ehdottomasti tehdä liina, 3m hihna on liian lyhyt näissä treeneissä.
Loimu rakastaa juosta ja sen sitoutumisessa näkyy heti muutos kun palkkaaminen on vauhdikkaampaa. Kun Loimu oli saanut sopivasti revitellä ja vahvistusta kontaktilleen, se tarjoaa maahan menoa edessäni ja makaa varsin levollisesti. Tuumasinkin treenikavereille että Loimu on vasta saanut lämmiteltyä ja itseäni jo hengästyttää se kaikki juokseminen.
Loppuun otettiin vielä pari kuolleelle lelulle lähetystä ja viimeisin meni hyvin. Epähuomiossa lelu siis vietiin kauas ja jätettiin sinne, kun tähän asti olen sen heittänyt. Mielenkiinto lelusta sitten vähän herpaantui ensi toistoissa, mutta ei mikään sentään lopullisesti pieleen mennyt.
Kaikkinensa taas hyvä mieli treeneistä ja selkeämmät ajatukset jatkoon. Kiitos kaikille paikalla olleille! 😊
Viime viikon ohjatut treenit jouduimme jättämään väliin, mutta kävimme omatoimisesti Canisportilla Essin ja Kidan kanssa. Loimu teki hiukan ruutua ja muutoin harjoitteli yleistä olemista toisen koiran läsnäollessa. Kaikkinensa treenit menivät tosi kivasti Loimulle uusien tuttujen kanssa, eikä se häiriintynyt oman pikkuväen juoksuleikeistä lainkaan.
Treenivuoron jälkeen suuntasimme Birgitanpolulle ulkoilemaan. Loimu ja australianpaimenkoira Kida tapasivat ensimmäistä kertaa ja paimenilla synkkasi miltei samantien. Molemmista oli nastaa että toinenkin kaveri ymmärsi juoksuleikkien päälle.
Kiva oli nähdä vanhoja tuttuja ja toivottavasti syksyllä ehditään yhdessä treenaamaan taas useammin. Postauksen treenikuvat ovatkin Essin käsialaa. Varsin hyviä kuvia kuvittamaan mättöpostausta Loimun treeneistä.
Loimun kanssa yhteinen kupla on aiheuttanut hieman harmaita hiuksia. Kontrasti koirieni vilkkaudessa ja vauhdissa on valtava ja kun edellisestä vilkkaasta koirasta on jo vuosia aikaa, olen ollut vähän hidas ja kömpelö Loimun kanssa. Kotona sisällä ja pihassa treenihetki sujuu ja Loimu ei arkisista häiriöistämme (esim. lapset ja Savu muissa touhuissa) häiriinny. Mutta kun lähdemme kodin ulkopuolelle kentälle tai halliin, Loimu uppoutuu omiin juttuihinsa.
Kodin ulkopuolella harjoitukset sujuvat yleensä hihnassa hyvin, eikä Loimu kesken treenin häiriinny kohtuuttomasti muista. Tämä on luonut itselleni pienen harhan taidoistamme, jonka johdosta Loimu onkin pari kertaa päässyt karkaamaan toisen koiran luo. Loimu kyllä tietää kun se on kytkettynä, eikä se tällöin erityisemmin pyri muiden luo kesken tekemisen. Mutta kun se tajuaa olevansa irti ja voivansa ottaa paikat haltuun kuten haluaa, se todella säntäilee ympäriinsä ilakoiden.
Jokunen uusi vippaskonsti ja neuvo ei olisi lainkaan pahitteeksi. Siispä ilmoitin meidät Canisportilla pidettävään Control unleashed koulutuspäivään, jossa kouluttaa Saara Uljas. Virhearvioista oppineena Loimu on treenannut muiden aikana pääasiassa hihnassa ja olen muutoinkin välttänyt tilanteita joissa se saattaa lipsahtaa tekemään aivan muuta, kuin pitäisi. Uusi haluttu toiminto on helpompi kouluttaa tilalle, kun ei toivottu osuus ei ehdi vahvistua ihan hulluksi 😁
Eilen olimme Loimun kanssa ainoat paikalla tokoykköskurssilla ja niinpä me saatiinkin ikään kuin yksäri. Kysyin neuvoa juurikin näihin häiriöasioihin ja Loimun irti päästämiseen ja irti olemiseen. Palasimme perusasioiden äärelle kuplamallin pariin suunnittelemaan, miten saisimme mahdollistettua 100% onnistumiset treeneissä.
Aluksi tein Loimun kanssa ihan vain naminheittelypeliä. Kontaktin ottamisesta heitin Loimulle namin ja heti kun se nielaisi juoksin karkuun, jolloin Loimu tietysti pinkaisi perään ottamaan uudestaan kontaktin josta seurasi nami. Kun olimme siinä aikamme juosseet ees taas ja aloin jutella kouluttajan kanssa, Loimu meni itse makaamaan eteeni 😍 Se ei poukkoillut hihnassa tai kierinyt, eikä ollut kiinnostunut ympäristöstä vaan odotti ihan täydellisessä mielentilassa mitä seuraavaksi tehtäisiin. Ja kuplamalliharjoitukseenhan me siirryttiin.
Loimun kuplamalli meni rungoltaan niin että pentu tauolta palkalle - tehtävä - palkka- tauko. Tehtävästä sai palkkion (keskityimme Loimun fokukseen muiden temppujen sijaan) ja palkkiolta saatoimme jatkaa toiselle palkkiolle. Esimerkiksi sosiaalisen palkan jälkeen seurasi nami tai lelu, tai namin jälkeen tehtiin siirtymä sosiaalisen palkan kanssa. Loimuhan on harjoitellut näitä hallilla ihan pikkupentuna ja se selvästi muisti silloin oppimansa!
Alla olevalta videolta voit saada paremmin treenistämme kiinni ja tehdä omat havaintosi. Videon lopussa on pari noutokapulan heittoa joissa kömmähtelin itse oikein huolella, mutta ei mitään maata mullistavaa onneksi. Eilinen treeni oli varsinainen hyvän mielen treeni ja tuli kyllä tarpeeseen. Taas on uskoa ja luottoa sekä itseen että pentuun, että kyllä meistä vielä jotakin tulee! Ja kunhan vielä tutustutaan toisiimme paremmin ja saadaan videon flow ja fokus yleistettyä kaikkeen, ei meitä pysäytä mikään.
Aiempaan verraten omakin toiminta Loimun kanssa on kehittynyt. Halusin nopean, vilkkaan ja räiskyvän koiran, jollaisen sain. Loimu vain reagoi nopeasti kaikkeen siihenkin mihin ei tarvitsisi ja niinpä se on tilaisuuden sattuessa juoksemassa ihan muissa seikkailuissa perusasennon sijaan. Järjestelmällisyys ei ole vahvuuteni, mutta Loimun kanssa tässäkin saa kehittyä. Loimun treenituokio on suunniteltava pilkun tarkasti etukäteen, jotta tyhjiä tai "mitäs nyt pitikään tehdä" hetkiä ei synny. Jatkamme myös sitoutumisharjoituksia muuten.
Olen kiinnittänyt myös huomiota Loimun palkkaamisasioihin. Niin tympeä kuin onkin myöntää, osa treeneistämme on varmasti ollut Loimun silmään ihan aidosti tylsiä. Se rakastaa juosta, se haluaa juosta ja se ei malta olla juoksematta. Loimu myös syttyy leikkimiselle ihan satasella, joten ehdottomasti vauhtia (myös ruokapalkan kanssa) ja leikkiä kannattaa hyödyntää palkatessa.
Lelulla palkkaamisessa pidin hieman taukoa kun tuntui että Loimu tosi herkästi kilahti tai jotenkin muuten hämmentyi ja puri lelun sijaan minua jalkaan. Vaikka Loimu on pieni, niin kun se kaikella islantilaisen voimalla tikkaa kiinni, niin se tekee sen täysillä - niinku kaiken muunkin. Muuten Loimu ei näyki lainkaan, eikä se treeneissäkään pure ilman syytä. En ole reagoinut itse puremiseen mitenkään, vaan purkanut puremista edeltäviä tapahtumia.
Nykyisellään Loimu vastaa sosiaaliseen palkkaan hyvin ja tietää että siitä seuraa useimmiten viive leluun. Se ei myöskään enää odota lelua niin satamiljoona lasissa vaan myös ruoka on sille mielekäs palkkio. Voisi kuvailla simppelisti niin, että kun Loimu tietää mitä sen pitää tehdä ja mitä siitä seuraa, se työskentelee täysiä ilman ääntä ja ketään purematta. Aivan kympin koira 💛
P.S. Savu kävi viime viikolla osteopaatilla ja oli oikein hyvässä kunnossa. Osteopaatin vuoksi Savu ei ollut kimppatreeneissä mukana. Eilisessä tokovalkussaan oli totta kai ja meidän kehätreenit menivät tosi kivasti. Raportoin Savun tokokuulumisia paremmin ensi viikon kokeen jälkeen.
Kävimme keväällä Loimun kanssa Polar Barksin tuotekuvauksissa joista tosin unohdin ne studiokuvat jakaa tänne. Korjataan tilanne aivan uusilla kuvilla, sillä mallikeikka poiki meille kaupallisen yhteistyön. Muutama viikko sitten meille kotiutui L-kokoinen kaamoksen harmaa Polar Dreams peti. Peti on ollut koirilla ahkerasti käytössä ja siihen mahtuvat makaamaan sekä Savu että Loimu samaan aikaan. Pedin päällinen on jo kertalleen pesty, eikä kangas mennyt ohjeenmukaisesta pesusta miksikään. Sekä koirat, että allekirjoittanut ovat kotimaiseen laatuun enemmän kuin tyytyväisiä.
Itselleni kotimaisuus on tuotteessa kuin tuotteessa hyvin tärkeä arvo. Olin siis todella iloinen, kun pääsimme Loimun kanssa tuotekuvauksiin ja saimme mahdollisuuden kokeilla juuri tätä petiä. Kotimaisuuden lisäksi pidän uusiokäyttöä ja kierrätämmistä tärkeänä ja siksi peti kolahtaa arvoihini paremmin kuin hyvin. Polar Dreams pedin sisätyynyn täyte on nimittäin PET-pulloista valmistettua vanua.
Vieraile Polar Barksin verkkokaupassa tutustumassa tarkemmin Polar Dreams koiranpeteihin ja muihin tuotteisiin. Loimu suosittelee pedin lisäksi myös Softcare hoitoainetta tuuheaturkkisille herkästi korvan takusistaan takkuuntuville koirille. Polar Barksin kuulumisia voit seurata myös Instagramissa.
Täsmäiskutietoa Polar Dreams pedistä
- suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa
- täyte on valmistettu PET-pulloista
- liukueste pitää pedin paikallaan
- pedin päällisen voi pestä koneessa 30°C
Ajaton design sopii moneen sisustukseen; myös meille hieman vanhempaan taloon, jossa kaikki pinnat ovat jo pikkuisen elämää nähneitä. Polar Dreams värivalikoimasta löytyy varmasti sopiva sävy jokaisen olohuoneeseen. Olisiko teidän juttu lohenpunainen vai kenties hiilenharmaa peti?
Meillä peti on asettunut olohuoneeseen, niin sanottuun koiranurkkaukseen. Kun aamuisin pidän koirieni kanssa pienet treenit, peti siirtyy hetkeksi keskelle lattiaa, jossa toinen koira odottaa vuoroaan. Pedin pohjassa oleva liukueste pitää pedin paikallaan, vaikka Loimu hyppiikin siinä edestakaisin tyypilliseen tapaansa. Treenien jälkeen tasapainotyynyt ja muut tavarat kerätään takaisin nurkkaan ja peti saa palata asemiinsa. Savu on koiristamme se mukavuudenhaluisempi ja hiukan vaativampi tuotteiden laadun suhteen. Tämä peti on ollut Savusta täysi kymppi ja se on viihtynyt pedillä nyt hellekelilläkin. Koirista Savu onkin se, joka käyttää petiä eniten makoiluun. Toki Savu on hiukan Loimua rauhallisempi ja lepäilee mielellään silloinkin kun pentu vielä juoksee huonetta ympäri.
Kesän menovinkkinä vinkkaamme Naantalin asuntomessut, sillä Polar Barksin tuotteita on siellä nähtävillä. Asuntomessut pidetään 15.7-14.8 ja voit lukea aiheesta täältä tarkemmin. Asuntomessut ovat oivallinen tilaisuus päästä näkemään petejä ja vuolukivikuppi osana sisustusta.
Jos tulee mitä vain kysyttävää Polar Dreams pedistä niin kysy kommenteissa tai suoraan Polar Barksin asiakaspalvelusta. Savun ja Loimun perusteella suosittelen lämpimästi antamaan kotimaiselle pedille ansaitsemansa arvostuksen.
Pitkästä aikaa vanha kunnon kuvapostaus. Uusi kamera kotiutui ja jokusen kerran olen ehtinyt harjoitella Canon 6D Mark II käyttöä. Vielä vaatii harjoitusta, mutta onhan tämä täyskenno ihan huippu verrattuna vanhaan kroppikennooni.
Alla mättöläjä kuvia meidän arkiseikkailuista, nokkospusikoiden läpi hiljaisille rannoille.
© Essi Vuorenmaa
