Rallytokokoe Ikaalinen 4.6

Pitkän koetauon jälkeen koitti se päivä, kun lähdettiin kotiseudun kisoihin. Suunnitelmista huolimatta en ennättänyt Koiralan kentällä käydä tänä keväänä ennen koetta, joten varsinaista kotikenttäetua emme nauttineet 😂

Saavuin Savun kanssa hyvissä ajoin paikalla, jotta ehdimme käydä aamulenkin koeympäristössä. Savun odottelu kisapaikalla oli varsin mallikasta, se haukahti vain kerran ja oli muutoin aika rennosti. Kehitystä aiempaan on siis havaittavissa. Vähän lämmittelytehtäviä ja harjoituksia ehkä ahnehdin, kun Savua tuntui alkavan kyllästyttää jokaisesta kontaktista namin saaminen 😆 Voisi ehkä muistaa ettei Savu nyt mikään noviisi aivan ole, vaikka jotkin asiat ovatkin sille vaikeita.

Meidän vuoro oli heti toisena, kun voittajaluokan osallistujia olikin tosi vähän. Lämppäalueella odottelu meni hyvin ja tehtiin vähän inhmisten bongaamista. Lähtökyltillä Savu pikkuisen nukahti ja aivan nenä vinossa haisteli tuulen mukana tulleita tuoksuja. Heräsi kyllä sitten ja päästiin tosi toimiin. Olen moneen osaan radalla ihan supertyytyväinen, esimerkiksi liikkeestä seiso oli meille ihan uusi juttu vielä talvella ja nyt me selvittiin siitä hyppyjen välissä ilman pistevähennyksiä. 

Savua vaikutti pelottavan kehän laidalla oleva teltta tai siellä olevat ihmiset, mikä vaikutti suoritukseemme. Me tultiin kentälle teltan takaa, joten teltassa olevia ihmisiä Savu ei ollut bongannut etukäteen ja se vaikutti vähän vaivaavan sitä, mikä näkyi haukkumisena. Haukkumisesta huolimatta tsemppasin ja kehuin Savua paljon ja se suorittikin jännitykseltään huolimatta liikkeet taitotasonsa mukaan vaikka sillä oli selvästi vaikea olla. Pääsimme kuitenkin tärkeään tavoitteeseemme: Savu ei karannut, eikä edes yrittänyt karata. Kertaalleen istutin sen varmuuden vuoksi tuplana (aika kallis virhe) kun vähän tuntui että se saattaisi livahtaa muuten. Mutta edes tuplasaksalaisessa Savu ei lipsahtanut menoilleen vaan teki tosi hyvin. Vielä kun saadaan treeneissä kisamaisuus ja vieraat ihmiset jännityksenkin kanssa haltuun, niin ollaan askel lähempänä mestaria.

Tosi tyytyväinen oon tulokseen ja ylpeä Savusta 😍

Tuomarina Maria Riski

80p 2.16.06 Tuomarin palkinto

Istu, käännös oikeaan, istu -1p asentovirhe ja -1p ohjaajavirhe, ei oltu oikein samalla aaltopituudella Savun kanssa ja tällä kyltillä vähän takkusi.

Eteen istu, oikealta sivulle -1p epätarkasti suoritettu tehtävä, Savu tuli tosi tahmeasti ja hitaasti eteen, istui lopulta ja kiersi takaa sivulle kuten piti, ei paras liikkeemme

Eteen istu, oikealta oikealle, istu -1p epätarkasti suoritettu tehtävä (samaa takkuamista kuin aiemmassa eteentulossa) -3p haukkumisesta, Savu haukkui tässä lähes koko liikkeen ajan koska sillä oli vaikea olla, istui kuitenkin

270° käännös vasempaan -3p haukkumisesta, oltiin tässä lähimpänä telttaa ja toimihenkilöitä, oon supertyytyväinen että Savu selvisi olostaan vain haukkumalla tehtävää suorittaessaan eikä karannut

Tuomarin kommentti: Hyvää yhteistyötä!

Omat muistiinpanot

Hyppy, liikkeestä seiso, kierrä koiran ympäri ja sen jälkeen uusi hyppy jännittivät minua eniten, mutta me selvittiin!

Pyörähdys selvittiin tästä ilman haukahdusta! 💪

Maali ja sitten juostiin yhdessä kentältä pois hakemaan kissanruokaa! 

Seuraava koe onkin jo kalenterissa, samoin epikset ja ratatreenit. Kyllä me tänä kesänä hoidetaan tämä ihmisten jännittäminen molempien osalta kuntoon ja ollaan taas ens vuonna parempia. Suurkiitos meidän treenikavereille ja valkulle tsemppaamisesta😍 Ilman teitä oltais luovutettu aika päiviä sitten 😆

Toukokuun treenikoosteet ja ratatreenit

Vauhdikas toukokuu on aivan lopuillaan, joten on aika jakaa treenifiilikset. Tarkasta suunnitelmastani huolimatta treenasimme sekalaisesti kaikkea, enkä lopulta käynyt kotiseuran kentällä lainkaan vaikka piti. No, tuurilla ja taidolla sitten viikonlopun rallytokokokeeseen sinne 😅 

Tänään meillä oli kuukausittaiset rallytokon ratatreenit. Vähän viime tippaan jäivät, mutta toukokuun ratatreeni on nyt kuitenkin tehtynä ja kivaa olikin! Savu oli aikas lennokkaalla tuulella ja sitä myötä vähän äänekäs. Toisella kierroksella rata meni kaikkinensa tosi hyvin vaikka kerran karkasi haukkumaan liikahtavan treenikaverin. 

Aikamoinen tuuli meidän treeneissä kävi ja vähän kylttitelineistä lähti laput kesken lentoon. Selvittiin kuitenkin. Eteen tuloissa Savu herkästi haukahtaa ja peruuttamisessa saa itse laskea askeleet tarkasti, mutta kyllä me kokeisiin mennään luottavaisin mielin. Pääasia on hyvä fiilis, ei se miten suoriudumme liikkeistä. Hurjasti on kuitenkin menty monessa asiassa eteenpäin, ihan viis siitä mitä mieltä joku ulkopuolinen on 😜

Alla video ratatreeneistä. Sama rata oli molemmilla kierroksilla, mutta kaksi kertaa tehtiin se. Suurkiitokset treeniseurasta Miralle ja Netalle 💙

Ja sitten toukokuun treenikoosteet!

Loimun muistiinpanot

Tauko- ja sitoutumisharjoitukset etenivät huomattavasti. Loimu osaa tarjota maahan menoa kentän laidalla ja selviää muiden koirien läsnäolosta kohtalaisesti.

Seuraamisen tekniikkaharjoitukset aloitettu, perusasento on tutuissa ympäristöissä tosi kiva

Noutokapulan pitämisen harjoittelu aloitettu, Loimu kun helposti vain juoksee kapula suussa. Nyt Loimulle alkaa olla myös selvää tuoda kapula käteeni, eikä rallatella sen kanssa ympäriinsä.

Kosketusalustaan aloimme tehdä vauhtia ja matkaa, mutta toistaiseksi tehtävä jää tauolle. Kun Loimuun tulee vauhtia, se vain hyökkää alustan kimppuun. Pienemmän alustan ja hieman lyhyemmän matkan kanssa tällaista ongelmaa ei ole, joten palaamme harjoituksissa hiukan taaksepäin.

Loimun kanssa jatkamme Canisportilla tokoykkösen kurssilla, joten varmasti kesäkuun aikana opitaan taas paljon uutta 💛

Savun muistiinpanot

Savun kanssa me otetaan tokon hässäkkä kesäprojektiksi sekä totta kai rallytokon koesuoritukset.

Ruutuun ja kartioryhmän kiertämiseen saimme toukokuun aikana kivasti lisämatkaa ilman, että Savu alkaa haukkua.

Paikalla makaamisessa ennakointi on jäänyt lähestulkoon kokonaan pois, tämä hyvä. Jatkamme paikkisharjoituksia osissa ja eri vieruskaverien kanssa.

Liikkeestä seisominen alkaa olla tosi kivalla mallilla! Vielä hiotaan tähän matkaa ja häiriöitä, mutta eiköhän kesäkuussa aleta harjoitella myös istumista kuntoon.

Koira- ja ihmishäiriöt alkavat monissa tilanteissa olla Savulle jo ihan ilmaa. Yksittäisiä karkaamisia sattumien seurauksena on sattunut, mutta Savu on hyvin nopeasti palannut takaisin  ja työskennellyt lopputreenin hienosti hetken haukkumisesta huolimatta. Ympäristöhäiriöiden kanssa jatkamme ahkerasti harjoituksia.

Hyppytekniikka- ja jumppatreenejä jatkamme. Harjoittelimme hyppyä tarjoamisen kautta ja Savu osaa jo hakeutua hypylle myös hieman vinosta linjasta. Helpottaa jo ihan rallytokoakin!

Noutokapulan kanssa tutut temput sujuvat jo kuin olisivat aina sujuneet. Alamme hioa hyppynoudon palautus perusasentoa kuntoon. Ja toki keskitytään harjoittelemaan myös kapulan suoraan heittoa ja toisaalta myös esteen yli hyppyä vaikka kapula ei olisikaan linjassa.

Suurkiitos toukokuun treeneistä meidän valkulla ja treenikavereille!

Ohjatut ja ot-tokot

© Iida Lähdekorpi

Tiistaina kävin molempien koirien kanssa omatoimi tokotreeneissä, paikalla oli lisäksemme kolme koirakkoa joten vuorot pyörivät sujuvasti. Savulle treeniolosuhteet olivat vähän poikkeuksellisen haastavat, sillä ensimmäisen kuuman päivän lisäksi paikalla oli kaksi juoksuista narttua. Savu ei ole reagoinut kastraation jälkeen narttuihin erityisen voimakkaasti, mutta selvästi pari tuntia juoksunarttujen tuoksuissa otti koville.

Kokonaisuus meni Savun kanssa kivasti, mutta se oli tavallista hitaampi. Lisäksi ensimmäisten onnistuneiden kaukojen jälkeen (olisi pitänyt lopettaa kaukotreeni niihin ensimmäisiin) se meinasi nousta koko ajan seisomaan tai muutoin vaihtoi asentoja miten sattuu. Minulle valkeni vähän viiveellä että Savu reagoi juoksunarttuihin ihan fyysisestikin 😁 Katsellaan istu-maahan vaihtoja toisella kerralla uudestaan.

Hyppy sujui ohi ajavasta moposta huolimatta. Savu jäi odottamaan, ei varastanut lähdössä, hyppäsi eikä kiertänyt ja tuli melko sujuvasti perusasentoon. Luoksetulot olivat näissä treeneissä aika fiasko, mutta laitettakoon hankalien olosuhteiden piikkiin.

Paikalla makaaminen meni tosi hyvin, vaikka Savu olikin rivin keskellä. Se ei ennakoinut tai reagoinut liikkurin tai muiden käskyihin. Onpahan tehokokeiltu kuinka Savu selviää juoksuihäiriöistä, ja hyvin selviää 😅 Se muuttuu hitaaksi ja vähän kuolaa, mutta ei kuitenkaan karkaa. 

Treenien perusteella Savu tulee menemään hoitoon siksi aikaa kun Loimulla joskus on juoksut. Vaikka Savu ei voi enää jälkikasvua saada, se reagoi juoksuihin sen verran voimakkaasti että mieluusti vältän turhaa koiran stressaamista. Treeneissä silloin tällöin häiriönä jees, mutta muutoin en koe tarpeelliseksi tuottaa Savulle lähinnä tuskastunutta oloa 😆

© Laura Gummerus

Loimu odotteli Savun vuoron ajan autossa (tässä onkin harjoiteltavaa ja ryhdyttiin heti kotipihassa toimeen, lisää myöhemmin) ja ennen omaa vuoroaan hengaili kentän laidalla. Meidän kentälle meno alkoi vähän huonosti kun Loimu sinkoili ympäriinsä ja onnettomasti astuin sen takajalan päälle ihan kunnolla. Pennusta lähti aika paha ääni mutta säikähdyksellä selvittiin molemmat. Täytyy katsoa itse tarkemmin jalkoihinsa 😒

Loimun hengailut menivät melko hyvin, huomattavaa kehitystä on havaittavissa. Se malttoi keskittyä nuuskumattoon ja tarjosi taukomatolle menemistä, sekä ympäristön tarkkailua myös hiljaa. Koirille se haukkui joitain kertoja, mutta mitään taukoamatonta ääntä siitä ei lähtenyt.

Videolla näkyy Loimun kahdet sitoutumisharjoitukset, joista jälkimmäiset tehtiin kentällä. Ennakkoon vielä juttelin treenikaverin kanssa, että pidän harjoituksen helppona enkä pyydä Loimulta ylimääräisiä tehtäviä. Vaan enpä malttanut olla ahnehtimatta, kun Loimu lähti hommiin ja leikkimään niin hyvin. Annetut tehtävät olivat uudessä ympäristössä kuitenkin liian hankalia ja Loimu lähti hetkeksi haistelemaan. Haistelutaukonsa jälkeen se palasi leikkimään ja saatiin lopetettua ehjään siirtymään.

Sitoutumisharjoituksissakin on tapahtunut kehitystä; kenttä on suht vilkkaalla paikalla ja meidän lähellä seisoi kaksi ihmistä. Loimun keskittymisen rakoillessa se ei sännännyt kentän toiseen päähän kuten olisi aiemmin voinut tehdä, vaan päätyi vain haistelemaan. Vaikka sähläsinkin itse, olen kokonaisuuteen tyytyväinen ja ensi kerralla huolellisempi.

Tokovalkku

Keskiviikkona oli sekä Savun tokovalkku, että Loimun tokoykkönen (joskin meinaan edelleen puhua tokoeskarista). Saatiin Savun kanssa hyviä vinkkejä ihan hässäkkään asti, mutta tunnilla treenattiin kiertoa ja hyppyjä.

Savu innostui kartioryhmän kierrosta kovasti myös matkaa lisätessä ja matkaa pitäisikin lisätä ihan reippaasti. Täytyy myös muistaa olla tarkkana mistä palkitsee, sillä usein merkkaan palkan jo siihen kun Savu on vasta kartioiden takana. On myönnettävä, että vuodessa en ole kehittynyt tämän asian suhteen kovinkaan kummoisesti, kenties tänä kesänä.

Hässäkän hyppyjä ajatellen alettiin opettaa Savulle käsimerkkiä siihen kumman hypyn se hyppää. Hyppytekniikan lisäksi Savulle on haastavaa linjata hypylle jos hyppy on siihen nähden vinotta tai jos itse olen vinossa hypyltä. Kokeiltiin tunnilla muutamaakin eri tekniikkaa ja kotona lähdimme harjoittelemaan tehtävää tarjoamisen kautta. Tavoitteena on saada Savusta sillä tapaa varma hyppääjä, että kun se näkee esteen jolle sitä ohjaan, se lähtökohtaisesti pyrkisi hyppäämään eikä kiertämään. 

Hyppy sellaisenaan on Savulla vahva liike, mutta vain tietynlaisena. Savu on tehnyt satoja, ellei tuhansia toistoja hyppyjä niin, että se jää istumaan esteen toiselle puolen suorassa linjassa hyppyyn, josta kutsun sen hyppäämään. Sillä ei ole (kuten ei minullakaan) mitään käsitystä hakeutua hypylle joka ei jo ole sen nenän edessä. Lisäksi Savun hyppytekniikassa riittää kehitettävää.

© Laura Gummerus

Tokoykkönen

Loimun tokoykkösellä jatkoimme sitoutumisharjoituksista seuraamisen alkeisiin. Ensimmäisessä setissä palkkasin Loimun huomaamattani siitä kun se avasi suunsa jalkani vieressä. Arvatakin saattaa, että toisessa setissä Loimu tarrasi samantien pohkeeseeni. Sitä saa mitä vahvistaa! Pätee Loimun kanssa oikein täsmällisesti ja oman työn tuloksen voi havaita välittömästi 😆 Pienen tauon jälkeen harjoitus sujui kuten pitikin, kun kutsuin Loimun hommiin hiukan rauhallisemmin ja palkkasin sen aiemmin, mutta maltillisesti. 

Aloimme harjoitella seuraamista myös tekniikkanäkökulmasta. Kaikki ohjeet tähän liittyen olivat minulle ihan uusia ja vaativat taas hiukan motorisia harjoituksia alati heiluville käsilleni. Kunhan saan omat kädet hallintaan, jaan tännekin videon miten harjoituksemme etenevät.

Taukoharjoituksien aikaan olimme Loimun kanssa jo molemmat melko väsyneitä. Loimu toki ilahtui lainatusta korokepedistä ja ampaisi sinne tämän tästä. Kesto oli väsyneen pennun kanssa vähän kehnonlaista, kun väsyneenä Loimu haluaisi vain riehua lelu suussa. Kirjasin kuitenkin vinkit kirppupelistä ja muista taukoharjoituksista ylös, jotta voimme jatkaa harjoituksia kotona 😄

© Iida Lähdekorpi

Kaupallinen yhteistyö: Hevonkuuseen

Kaupallinen yhteistyö: Hevonkuuseen.fi

Ylöjärven Karhella sijaitseva Hevonkuusi palasi talvilevoltaan retkeilijöiden käyttöön toukokuun alussa. Heti kun omaan kalenteriin tuli tilaa ja sää suosi, suuntasimme yhteistyön merkeissä Hevonkuuseen. Retkikokelaan Papu 4v ja Pipa 2v lähtevät retkelle kuin retkelle innoissaan mukaan, eikä Hevonkuusi ollut poikkeus. Retkikoirat Savu ja Loimu lähtivät heti tutkimaan ympäristöä uteliaina. Savu on käynyt Hevonkuusessa aiemminkin, mutta Loimulle tämä oli ensimmäinen kerta.

Hevonkuuseen koiravieraatkin ovat tervetulleita ja aidatussa metsässä nelijalkaisen ystävän saa laskea vapaaksi. Mikäli koira on erityisen karkaavaa sorttia, kannattaa sitä pitää tietysti silmällä. Koirien jätökset tulee kerätä pois, jotta metsässä retkeily on miellyttävää kaikille. Mikäli omat kakkapussit unohtuivat kotiin, löytyy niitä Hevonkuusen laavulta.

Hevonkuusen varustukseen kuuluu parin hehtaarin metsän lisäksi laavu tulisijalla, sekä huussi. Laavusta löytyvät myös makkaratikut, sekä tietysti polttopuut nuotiota varten. Nuotiota varten kannattaa varata vähintään 2h aikaa Hevonkuusessa. Myös paikallista metsäpalovaroitusta on syytä seurata, eikä tehdä nuotiota silloin kun maasto on kuivaa. Hevonkuusessa riittää tunnelmaa ilman nuotiotakin!

Hevonkuusen laavussa on myös mahdollista yöpyä. Yöpyminen varataan Hevonkuusen kotisivuilta ja rauhaisaa yötä varten laavuun tuodaan hyttysverkot. Voit myös pienestä lisämaksusta vuokrata laavulle taljat istuinaluksiksi (ei koirille) tunnelmaa tuomaan.

Hevonkuusen maastossa on korkeuseroja, juurakkoa ja kivikkoa. Mikäli on pikkuväen vauhtia uskominen, korkeuseroista huolimatta maasto on kohtuullisen helppoa. Nyt kuivemmalla ilmalla metsässä ei ollut juuri missään märkääkään. Puroja tai lampia retkeilymetsässä ei ole, mikä on tietysti pikkuväen vahtimisen kannalta enemmän kuin kiva ominaisuus. Oma juomavesi niin koirille kuin itselle tulee kantaa mukanaan, kuten muutkin eväät.

Hevonkuusi sopii erinomaisesti niin yksin retkeilyyn, lasten kaverisynttäreihin (tai mihin vaan synttäreihin) tai vaikka kohteeksi koirapentueen tapaamiseen. Hevonkuusessa viihtyvät kaikki ja tilaa riittää. Pikkuväki ja Loimu tutkivat maastoa jälleen niin huolellisesti, ettemme ehtineet joka kohtaa tutkiakaan, kun aika loppui kesken 😂

Nyt kun retkisesonki on taas lumien sulettua alkanut, voinet lisätä Hevonkuusen tämän kesän seikkailulistallesi 😉 Hyvät eväät ja paras seura mukaan, niin onnistunut retki Hevonkuusessa on taattu.

Juuri tänään Hevonkuusi juhlistaa 1-vuotis synttäreitään ja vain tänään myydään kampanjahintaisia sarjakortteja. Käy ostamassa omasi!

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Hevonkuuseen.fi (@hevonkuuseen.fi) jakama julkaisu

Hevonkuusen ajantasaisen hinnaston löydät täältä ja ajanvarausjärjestelmän täältä.

Lue myös

Ensimmäistä kertaa Hevonkuusessa 6/2021

Retkipaikka: Mikä on yksityinen retkeilymetsä?

Kesähaaveita 2022

Kesätoiveita ja treenilista 6/2021

Kesän kynnyksellä ollaan ja viime vuoden postausta lukiessa iski inspiraatio postata uusista kesähaaveista. Tämä teksti ei sisällä treenipohdintoja tai tavotteita, vaikka toki niitäkin on. Kaikkinensa mennään kesä kuten muutkin vuodenajat spontaaneista hetkistä nauttien, kaikelle on aikansa ja paikkansa 😊

Retkeily ja seikkailut päiväseltään ja teltassa yöpyen houkuttelee lämpiminä kesäpäivinä ehdottomasti eniten. Loimu on nyt harjoitellut telttailua kahtena yönä kotipihassa. Sen verran hyvin pentu alkuriehumisen jälkeen selviytyi, että varmasti pääsee varsinaisille telttareissuillekin mukaan.

Joskos reissuun päästään niin toivekohteitani ovat

Telttaillen

- Helvetinjärven Haukanhieta

- Teijon tai Päijänteen kansallispuisto

- Hanko (ollut haaveena monta vuotta, mutta kenties tänä vuonna vasta päästäisiin)

Päiväretkille

- Selkämeren kansallispuisto

- Porin koiraranta

Luonnollisestikin kesällä aikaa kuluu ulkona paljon, oli keli mikä hyvänsä niin valoisuus houkuttelee. Todennäköisesti into valo- ja videokuvaamisesta ei laannu kesällä, vaan kaikenlaista materiaalia tulee napattua talteen. Alle listasin vielä jokusen mielestäni kivan kesätekemisen, jonka voi toteuttaa koiran kanssa tietysti. Jos melomaan pääsen, niin se taitaa olla Savun ja minun kahdenkeskinen retki 😁

Kesätekemiset

- Piknik puistoon tai rannalle

- Uimista ja rannalla hengailua

- Yölenkit ja -treenit, kesäyöt ovat kauniita

- Melonta- tai suppailuhetkiä

Bonus uudet tuttavuudet ja kaverit. Vaikka viihdyn hyvin omassa tai vain tutussa seurassa, on minusta kiva yllättyä positiivisesti uusien tuttavuuksien kanssa. Olipa kyseessä sitten kimppalenkki uusien koiratuttujen kanssa, tai leikkipuistotreffit toisen äidin kanssa. Spontaaneja kohtaamisia odotellessa 😊

Toteutuipa listan toiveista mikään, niin tulen nauttimaan kesän tarjoilemasta kiireettömyydestä. Kun tarkenee ulkoilla kevyemmissä varusteissa, viihtyy pikkuväkikin ulkona kaiken päivää - ja tietysti päiväretkille he tulevat myös. Taitaa tuota pikaa alkaa meidän trangialounaat kotipihassa 😍 

Rallytoko- ja tokotuumailuja

 Kuvituskuvat kotipihassa ulkoilulta (ei voi kirjoittaa tekstiä ilman kuvia) ja tänä viikonloppunahan meillä oli terrierinpuolikas Myykin hoidossa. Loimulla on riittänyt lystiä vakavan terrierin kesytyksessä ja Savu on nauttinut pienestä lomastaan kun Loimu ei kutsu sitä koko ajan leikkimään 😁

Meidän tokotreenit on molempien koirien osalta sillä mallilla, että täytyy kirjoitella itselle ylös jokusia asioita. Tällä viikolla oli Loimun tokoeskarin viimeinen kerta ja ensi viikolla jatkamme tokoykköselle. Tokoeskari osui meillä jokseenkin sellaiseen ajankohtaan että Loimu oli joka kerta kuin eri pentu. Joko se vain riehui ja haukkui tunnilla tai tarjosi erinomaisesti rauhoittumista ja harjoitteli annettuja tehtäviä. Toki en ollut itsekään joka keskiviikko klo 20 illalla missään ensiluokkaisessa vireystilassa, mikä tietysti vaikuttaa myös pentuun. Onneksi kurssilta opitut asiat toimivat kuitenkin kotona ja itsenäisestihän se kaikki työ tulee tehdäkin.

Varsinaisista tokoliikkeistä Loimu osaa vain jotenkuten perusasennon, vähän seuraamista ja kapulaan tarttumisen. Juurikaan muita liikkeitä emme ole tehneet liikkeinä, vaan muu treeni on ollut jumppaamista, erilaisia tukitaitoja ja sitoutumisharjoituksia. Sitoutumisen harjoittelu onkin Loimun kanssa tällä hetkellä tärkeintä. Mitään pientäkään tehtävää on mahdotonta opettaa, jos koira ei ole harjoitteluun sitoutunut. Koska Loimu on vilkas ja kiinnostunut kaikesta, tämä vaatii taas omien teknisten taitojen kehittämistä. Mutta kenties joskus tämä tahmaaminen muuttuu sujuvaksi 😄

Savun kanssa olemme koko talven treenanneet tokon avoimen luokan liikkeitä. Liikkeitä suurempi ongelma meillä on olleet ympäristön ja etenkin muiden ihmisten läsnäolon jännittäminen, mutta sen suhteen ollaan saatu suuria harppauksia. Liikkeistä etenkin seuraaminen on mennyt myös merkittävästi eteenpäin vaikka toki pilkuviilaus näkökulmasta meillä riittää tekemistä ihan kaikessa. Tämä kesä kisataan vielä toko alokkaassa, ihan koekokemuksen kannalta ja toki haluaisin koularin ennen avoimeen siirtymistä.

Sen verran on hullua päässä, että päätin alkaa treenaamaan Savun kanssa myös voittajan liikkeitä. Tämä on meille aika suuri harppaus siitä vuoden takaisesta ajatuksesta että "alokkaasta yksi ykköstulos ja sitten me lopetamme tokon". Toki meillä on erittäin paljon tekemistä paitsi voittaja luokan liikkeissä, myös pitkän koesuorituksen läpiviemiseksi niin että Savun motivaatio kannattelee sitä liikkeestä seuraavaan. Nähtäväksi jää, kilpaillaanko me lopulta koskaan voittajassa, mutta uuden opettelu on aina hyvästä.

Loimun kanssa on tarkoitus tähdätä suoraan erikoisvoittajaluokkaan (joka nyt tuntuu aika epärealistiselta haaveelta 😂) joten Savun kanssa liikkeiden harjoittelu oman kehittymisen osalta ei ole lainkaan huono juttu. Kesäkuun tokoleiriltä saamme takuulla uusia ideoita molempien koirien harjoittamiseen tavoitteitamme kohti.

Rallytokoon olemme panostaneet nyt toukokuussa hiukan enemmän vaikkakaan enempi ei olisi tässä yhteydessä pahitteeksi. Kesäkuun alussa mennään Savun kanssa voittajaluokan kokeeseen vähän kuin kokeilemaan, mikä tilanne. Edellisestä kokeesta on yli puoli vuotta. Silloin liikkeet sujuivat, mutta Savu karkasi haukkumaan kaikki ihmiset. Tavoitteeni on, että koetilanne olisi meille nyt sujuva eikä Savu enää reagoisi ihmisiin. Liikkeiden onnistuminen on sitten toinen juttu, kun treeneissäkin tuntuu etten aivan muista keksimiäni vihjeitä tai törmäilen itse kyltteihin. Toisaalta jos ympäristö alkaa olla meille ok, on puuttuvat ja heikot liikkeet kohtuullisen helppo harjoitella kesällä kuntoon.

Molempien koirien viikottaiset tokotreenit Canisportilla heinäkuulle ja sekä rallytokon ratatreeneistä että tokon omatoimitreeneistä pidän kuukausittain kiinni. Loppu harjoittelu jää sitten kotopuoleen itsenäisesti toteutettavaksi, joten ei muuta kuin itseä niskasta kiinni ja hommiin. "Hommiin", sanoisi kaksivuotias tyttärenikin pyytäessään koiria tasapainotyynylle.

P.S. Mikäli kirjoitat blogia itse tai etsit uutta luettavaa, niin tsekkaa Facebookin julkinen Koirabloggaajat ryhmä ja vinkkaa siitä kaverillekin 😊

Kuvia koirien leikeistä

Loimu, Savu, Auri, Rana ja Kuura 
© Hanna Vorne

© Hanna Vorne

Toukokuun aikana säät ovat suosineet harrastelijakuvaajaa ja ylipäänsä motivaatio niin koirien kuin lasten valokuvaamisessa on ollut huipussaan. Kuvia siis riittää, kamera on pitänyt ihan tarkoituksella jättää välillä kotiinkin jotta aivan päivittäin pelkkiä lenkkikuvia ei olisi tuhansia - huvinsa kullakin 😂

Yhtenä arki-iltana ennätettiin mukaviin lenkkimaastoihin, joissa nyt toista vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti ollaan kaverin kanssa lenkkeilty. Ensimmäiset lenkit taisin tehdä tuolla niin että työnsin molempia lapsia rattaissa, mutta nythän he eivät tohdi pysyä aloillaan missään laitteissa. Niinpä lenkistä ei vipinää puuttunut, kun toiminnan tahdista vastasivat vikkeläjalkaiset Papu ja Pipa, sekä viisi koiraa.

Savulle lenkikaverimme ovat tuttuja ihan junnusta asti, mutta Loimulle tämä lenkki tällä porukalla oli toinen. Ja ihan samanlailla meni kuin ensimmäisellä kerralla; Loimu vain sinkoaa rakettina ympäriinsä ja tervehtii kaikki. Pääasiassa Loimu haluaa juosta yksin tai kilpaa, mutta ei se käytä mitään harkintaa vaikkapa sen suhteen kannattaako suursnautseria taklata vai ei. No isompi koira nyt ei pienen issikan taklaamisesta minnekään heilahda ja onnea on että meidän lenkkikaverit on varsin kärsivillisiä 😅

Miltei parin tunnin rallattamisen jälkeen alkoi askel hidastua niin koirilla kuin lapsillakin. Vaan onhan Loimu kerrassaan hauska, kun juoksee virne naamallaan. Savun tuli lenkillä ihan tolkuttoman kuuma, vaikka se ei aivan hullunlailla juossutkaan. Vielä ei ole ollut edes hellettä, mutta aurinko ja vähänkään lämpimämpi keli ottavat porokoiranpuolikkaalla oudokseltaan vähän koville. Toivomme lämmintä kesää jotta uimaan pääsee, mutta helteitä ihan minimaalisen vähän kiitos 😁

Alla kuvia kimppalenkiltä.