Katsaus vuoteen 2021

Tammikuussa tein tälle vuodelle treenisuunnitelmia pitkästä aikaa huolellisesti kirjaten ne oikein kalenteriin. Kirjoitusinspiraatiokin puraisi ja ennätin postailla blogiin kaikenlaista. Kirjoitin mm. listan koiran hyödyistä lapsiperheen arjessa Näin koirasta on hyötyä lapsiarjessa - 5 vinkkiä 1/2021, sekä perehdyin Kuonon tarjoamaan verkkokurssiin tehden siitä yhteistyöpostauksen. 

Aloitimme Savun kanssa vetotreenit hauskan talviurheilun ja kunnon kohotuksen merkeissä. Savu motivoituikin todella hyvin ja sekä ahkio että potkukelkka saivat vauhtia Savun perässä. Jatkoimme vetoharrastusta lumien sulamiseen asti. Vetotreenien lisäksi terästäydyin hajuerottelun opettamisessa ja ostin Tyytyväinen nenätyöläinen verkkokurssin 1/2021. Savu oivalsikin hajutyöskentelyn idean nopeasti ja oppi ilmaisemaan kahvipavut purkkiradalta.

Talven aikana rotuvalintani oli jo lukkoon lyöty ja ilokseni mietin perusteluita toiselle koiralle. Lopulta kirjoitin postauksen ostikolla Miksi toinen koira? 2/2021 ja se keräsikin jonkin verran lukukertoja. Mielestäni ei ole lainkaan pahitteeksi, vaikka jokainen miettisi koiran hankintaa hieman perusteellisemmin. 

Innostuin myös havainnoimaan Savun arjen sisältöä hyvin tarkasti ja julkaisin havainnoistani lopulta ison postauksen Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti 2/2021. Tulen varmasti havainnoimaan ja kirjaamaan arkemme sisältöä myöhemminkin, että esim. elämän muutokset vaikuttavat merkittävästi siihen, mitä koiralle arjessa tarjotaan.

Koko talven luetuin postaus oli Miksi poistin Instagram tilini? 1/2021. Poistin vanhan instatilini vuosi takaperin syksyllä ja pidin koko alustalta noin puolen vuoden tauon - se olikin hyvä päätös. Aktivoidessani blogia, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että näkyvyyden kannalta on oltava jokin rinnakkainen somekanava. Tarjolla olevista vaihtoehdoista päädyin takaisin Instagramiin, sillä sitä osasin jo valmiiksi käyttää ja siellä tiesin olevan valmiiksi koiraharrastajiakin. Edelleen runosuoneni sykkii enemmän blogialustalle ja videoille, sillä nopeatempoiseen somekanavaan ei paljoa sisältöä mahdu.

Some näyttikin heti nurjan puolensa, kun osallistuin kevättalvella instagram sovelluksessa käytävään keskusteluun. Aloittaja ei vastannut kommenttiini, mutta katsoi tarpeelliksi lainata kommenttiani sanasta sanaan ikävässä valossa asiayhteydestä irroitettuna. Vilpittömästä anteeksipyynnöstäni huolimatta (ymmärsin kyseessä olleen väärinkäsitys, sillä en missään tapauksessa halua olla ilkeä hankalienkaan aiheiden äärellä) tekstejä ei poistettu tai korjattu. No, jokainen toimii tietysti parhaaksi katsomalla tavallaan ja näistä opitaan. Ilman eleitä väärinkäsitysten riski kasvaa, eikä aina tule tilaisuutta edes korjata niitä. Anteeksipyyntöä kummempaa en asialle tehnyt, sillä en kokenut julkista mässäilyä tarpeellisena. Päätin siis jättää paikkansa pitävyyden arvioinnin lukijalle. Hetkellisesti ehdin pohtia, olisiko vain pitänyt pysyä poissa instasta - päätin kuitenkin tehdä oman osuuteni iloisemman someilmapiirin luomisessa 😅

Kevään edetessä korkkasimme ulkokenttäkauden ja treenasimme omatoimisesti melko ahkerasti. Ilmoitin instatililläni tarvitsenai treeniseuraa ja sainkin yllättävän paljon viestejä ihan uusiltakin ihmisiltä, joille me kelvattaisiin seuraksi. Todellinen tuuri kävikin, sillä muutamien kanssa olen treenannut lopulta läpi vuoden. Enkä pelkästään treenannut, vaan myös lenkkeillyt ja käynyt hyviä keskusteluja. Kiitos teille ja uusi treeniseura on aina tervetullutta!

Kevättalven suojelukoirakohun jälkeen kirjoittelin tekstin otsikolla Opettele väkivallasta eroon ja ryhdy kouluttamaan koiraasi 3/2021. Toivon sen tavoittaneen kohderyhmänsä ja kannustavan jokaista harrastajaa parempaan muutokseen.

Muutamien kiusallisten treenitilanteiden jälkeen kirjoitin myös Savun haukkumisesta. Saako koira haukkua? 5/2021 Varsinaisesti koiraani ei siis ole haukuttu 😂 Mutta Savu haukkuu välillä enemmän ja välillä vähemmän. Niistä harvinaisista kurjista kommenteista on vain jäänyt mieleeni mörkö, jolloin alan helposti hävetä koirani koiramaista käytöstä lenkillä ja treeneissä. Enää en ajattele ihan niin, kiitos treenien ja rakentavien keskustelujen.

Lenkkimaratoonien ja treenien lisäksi kävin myös eräällä islanninlammaskoira kasvattajalla. Minulle ei tuolloin pentua riittänyt, mutta kävin kuitenkin näyttäytymässä ja näkemässä monta eri issikkaa. Olin myyty. Ei toivoakaan että voisi mitään muuta rotua enää edes harkita, kyllä sen on issikka oltava. Päätin odottaa vaikka hamaan tappiin asti koska hyvää kannattaa odottaa.

Toukokuussa kävimme myös oman seuran rallytokokokeessa. Saimme sieltä vihdoin kohtalaisen tuloksen ja odotetun koularin. Tämän jälkeen aloimme treenaamaan tavoitteellisemmin ja järjestelmällisemmin myös voittajaluokan liikkeitä.

Loska ja kurakelit vaihtuivat kevään edetessä aurinkoon ja ensimmäisenä lämpimänä päivänä suuntasimme koko joukolla hiekkarannalle. Matka sinne aiheuttikin sydämentykytyksiä, kun  tuntematon suurikokoinen koira seisoi yhtäkkiä Savun ja rattaiden välissä. Kaikki päättyi lopulta hyvin, mutta kertomukseni instassa asiasta sai aikaan melkoisesti keskustelua irtokoirista. Lopulta kirjoitin ajatuksiani myös tänne blogiin ja teksti olikin ylivoimaisesti kevään luetuin Irtokoirakohtaaminen ja ajatuksia irtokoirista 5/2021

© Hanna Vorne

Kesä startattiin tietysti vakioretkijengillä Seitsemisen kansallispuistossa. Retkellä sattui yhtä ja toista, koko tekstin voit lukea tuosta Hulluin retkemme ikinä, 4 koiraa, 2 lasta 6/2021. Kommellusten retken jälkeen suunnattiin tokon kisatreeniin, jossa ei kummallisia tehty. Väsymys ja helle verotti sekä koiraa että ohjaajaa.

Kotikentällä pidetty tokokoe meni aivan penkin alle, kun Savun mahan olivat pienet mäkäräiset tulittaneet paukamille. Tämä selvisi tietysti vasta kokeen keskeyttämisen jälkeen. Tuoreemmat fiilikset kokeesta otsikolla Pieleen mennyt tokokoe, Ikaalinen 4.6 6/2021

Sain kesällä vihdoin valmiiksi valmistelemani tekstin otsikolla Perhekoiran tukitaidot osa 1 6/2021. Jatko-osiakin olen kirjoittanut, mutta niissä on vielä hiomista julkaisukuntoon. Perhekoiran taidoista ja erikoisuuksista voisin kirjoittaa vaikka kuinka. Aihe on kiehtova ja lähellä sydäntä. Minulle ei riitä, että koira sietää lapsia ja että kaikki voivat asua samassa asunnossa. Minä haluan että kaikilla on turvallinen olo ja että koira pitäisi lapsista. Koen onnistuneeni tässä hyvin, vaikkakin jatkuvasti kasvavien pikkulasten kanssa uutta mietittävää tulee aika tiuhaan - ja joitain asioita tekisin jo toisin 😄

Kesällä treenattiin vähän aiottua vähemmän, sillä helle ei ole meidän kummankaan ystävä. Savu kävi kuitenkin mukanani hevostallilla, joskin siellä käyminen ei sitten ollutkaan säännöllistä aikeista huolimatta - tosi kivaa silti. Ehdimme vierailla myös Arboretumissa, yölenkkeillä ja tokoilla kaupungin puistoissa, sekä meloa paikallisessa järvessä. 100km viikossa lenkkitavoite jäi kesällä helteen vuoksi tekemättä - olisi myös pitänyt saada lapsenvahti päivittäin kolmeksi tunniksi että olisin ehtinyt kävellä vaadittavat 15km aamulenkkinä. Ensi vuonna sitten, eiköhän tuo aika säännöllinen 50-70km viikossa ole ihan kohtuullista lenkkeilyä Savun kanssa.

Tokoleiri Jämijärvellä 8/2021 tekstistä voit lukea leiritunnelmia. Mutta näin muistellessakin niin ai vitsit että oli kivaa! Sain hurjasti ideoita ja niinpä me tehotreenattiin Savun kanssa paljon syksyn kokeita silmällä pitäen. En kyllä äkkiä keksi parempaa tapaa viettää viikonloppua, kuin telttailu ja tokoilu koiramussukan kanssa.

Koko kesän luetuin teksti oli yhteistyöpostaus Retki Hevonkuusen retkeilymetsään 6/2021. Hevonkuusta todellakin suosittelen!

Syksy meni retkeillessä uusissa ja vanhoissa paikoissa, lähellä ja vähän kauempanakin. Retkeilimme keskenään, apukäsien kanssa ja isommalla porukalla viiden koiran ja kolmen pikkulapsen kanssa. Kaikki reissut ihme kyllä onnistuivat ja kaikilla oli kivaa. Herkulliset eväät motivoivat pikkulapsia aika tehokkaasti taittamaan pidempääkin matkaa. Retkikertomuksia voit lukea otsikoilla Arkea ja koirahaaveita 9/2021, Ritajärven luonnonsuojelualue 10/2021,  Marrasretki Riuttaskorpeen 11/2021. Aivan kaikista reissuista en ennättänyt edes kirjoittaa, mutta voi vitsit sentään miten kivoja muistoja tulvii mieleen.

Lokakuussa Savu oli viikon kaverillani hoidossa, kun isäntäväki kävi perhelomalla. Siltä seisomalta perheloman jälkeen matkasin Savun ja kaverin kanssa Seinäjoelle tokokokeeseen. Minun oli tarkoituksena ottaa kapulan pito ensi kertaa koetilanteessa ja jännitti aivan vietävästi. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja me saatiin Savun kanssa ensimmäinen ykköstuloksemme 😍 Kattavamman koetekstin voit lukea otsikolla Tokokoe Seinäjoki 10.10 10/2021.

Kokeen jälkeen rohkastuin ja innostuin kirjoittamaan postauksen kivisestä tiestämme sujuvaan kapulan pitoon. Teksti Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021 keräsi kiitosta ollen samalla syksyn luetuin teksti. Kiitos kaikille palautteesta ja viesteistä, ihan mahtavaa jos meidän opinmatkasta on ollut iloa ja apua.

Loppusyksyn Tokokoe Tasmkilla ja rallytokon voittajaluokan korkkaus eivät menneet kovinkaan hyvin, mutta kokemukset antoivat tärkeää informaatiota treeneihin. Pääsimme Savun kanssa myös Canisportin temppukurssille, jossa laatuaikailimme tiistai-iltaisin. Sieltä saimme erinomaisia vinkkejä niin temppuihin kuin harrastuksiimme tukitaidoiksi. Tulen kirjoittamaan harjoituksistamme lähitulevaisuudessa lisää.

Joulukuun pidimme taukoa lajitreeneistä, mutta jatkoimme arkiasioiden hiomista. Vierailin Savun kanssa kauppojen parkkipaikoilla harjoittelemassa ihmishäiriöitä. Keittiötreeneissä paneuduimme kynsien leikkaamiseen ja harjaamiseen, sekä varusteiden pukemiseen. Savu ei edellä mainituista asioista oikein pidä, joten saanpa taas haastaa itseäni ja kehittää osaamistani. Ihan huimia harppauksia ei tullut muutoin kuin kynsienleikkuun osalta, sillä ahnehdin tekemistä aika paljon.

Joulukuun alussa tein jälleen reissun islanninlammaskoiria katsomaan ja samalla kirjoitin sijoitussopimuksen narttupennusta. Onnen fiiliksiä kirjoitin Odottavan aika on lyhenevä 12/2021 postaukseen, sillä odottavan aika todellakin lyheni kertaheitolla. Joulu ja muut kiireet tulivatkin rytinällä vastaan, mutta pyhinä nautittiin hyvästä seurasta ja ruuasta. Kauan odotettu laumanvahvistuskin saapui ja Tunturiketun Fenna nimettiin Loimuksi. Vuoden viimeinen viikko onkin kulunut tiimin sisäänajossa ja pentuun tutustuessa. Siitä huolimatta että maailman meno on vähän vinksallaan, me suunnataan uuteen vuoteen selkä suorana positiivisella asenteella. 

Kulunut vuosi oli tapahtumarikas ja täynnä ihania muistoja. Olen tavattoman onnellinen ja kiitollinen kaikesta, samalla myös vähän väsynyt ja yksinäinen. Mutta silti ihan huikean onnekas, että minulla on nyt kaikki se, josta vain vuosia sitten haaveilin. Kyllä kelpaa näiden koirien, ystävien ja tukijoukkojen (ilman korvaamatonta lähipiiriä en voisi mitenkään harrastaa koirien kanssa pikkulapsiaikana) kanssa opetella hyväksi koiranohjaajaksi ja olla välillä pelkkä Jenny - se intohimoisesti koiriin suhtautuva ulkoilmaihminen.

Vuoden katsotuin video oli

Oma suosikkivideoni oli

Vuoden 2021 TOP5 postaukset

Irtokoirakohtaaminen yli 700 katselukertaa

Näin opetin noutokapulan pidon yli 700 katselukertaa

Miksi poistin Instagram tilini? yli 400 katselukertaa

Koiran varustelista retkelle yli 300 katselukertaa

Odottavan aika on lyhenevä yli 200 katselukertaa

Hyvää, turvallista ja mieluisaa Uutta Vuotta 2022 jokaiselle!

Pilkkiretki

Ja niin koitti vuoden viimeinen, mutta Loimun ensimmäinen retki. Suuntasimme koko perheen voimin järvelle pilkkivarusteet mukanamme. Tarkoitus oli viettää päivä ulkoillen, mutta eihän kaikki mennytkään kuten oli suunniteltu. Sen kerran kun päätin että "ollaan niin lähellä kotia, etten pakkaa lapsille vaihtovaatteita" olisi kuopus vaihtovaatteita kaivannut kokeiltuaan pilkkireiästä onko vesi kylmää. No, onneksi evästauko oli siinä vaiheessa jo hyvällä mallilla ja kotiin oli tosiaan lyhyt matka.

Savu oli kovasti riemuissaan retkestä ja varsinaisella menotuulella. Jäällä kun on aukeaa ja vain vähän lunta, niin koiran kuin koiran on helppo viilettää ympäriinsä. Hienosti Savu vähän leikitti Loimuakin, joskin juoksutti pennun välillä pitkälle lumeen että pääsi itse karkuun 😅 Loimu mennä painelikin reippaasti taukopaikalle asti (maksimissaan kilometrin matka pihasta alkaen) ja väsähti sen jälkeen. Ennen kuin makkarat ehtivät paistua nuotiossa, pentu oli jo nukahtanut ahkioon.

Vaikka Loimu jaksaa kävellä paljon ja pitkästi ollakseen pieni pentu, matkusti se osan matkasta niin ahkiossa kuin sylissäkin. Pennut eivät aina osaa arvioida jaksamistaan ja varsinkin Savun perässä Loimu saattaisi juosta itsensä aivan liian väsyksiin. Vielä Loimu on kevyt kantaa, joten sinänsä sen voisi ottaa pidemmällekin retkelle mukaan. Tällä hetkellä se viihtyy myös ahkiossa erinomaisesti ja tätä olen ajatellut vahvistaa. Jos joskus tulevina vuosin sattuisi koirille vaikka tapaturma, olisi ahkiossa rauhallisesti matkustaminen hyödyllinen taito.

Savu ei suinkaan nukkunut makkaranuotion ohi, vaan tienasi osuutensa pikkuväen nakeista. Evästauko olikin nopeasti ohi ja kiiruhdettiin kotiin vaihtamaan nuorelle seikkailijalle kuivia vaatteita. Ensi kerralla olen taas viisaampi ja pakkaan "ihan lähellekin" vaihtovaatteita mukaan. On sitten paremmat valmiudet jatkaa retkeä kommelluksista huolimatta ja ehkä ensi kerralla ehditään narrata ne kalatkin 😅

Vuoden 2021 koirakulut 2272,19€

Vuoden 2020 koirakulut 954,4€

Tämän vuoden kulut pomppasivat huomattavasti edellistä vuotta korkeammaksi. Toki vierailin eri halleissa vierailijamaksuilla, sekä kävin koulutuksissa ja kokeissa niin aktiivisesti kuin pystyin. Alla kategoriakohtainen läpikäynti kuluista. Kannattaa huomioida pienet laskuvirheen mahdollisuudet tai jonkin kuitin katoaminen - koiran kuppiin menneet kananmunat ovat jääneet laskuista pois. Koen summan muutoin olevan realistinen, enkä tietääkseni ole unohtanut isoja summia.

Varusteet  225,39€

Tänä vuonna hankitut varusteet ovat olleet hyödyksi ja käytössä, joten siinä suhteessa raha ei mennyt hukkaan. Alkuvuonna hankin mm. pihdit ja kertakäyttöhanskoja hajutyöskentelyyn. Sittemmin ostimme kaverin kanssa puoliksi trimmauskoneen terän, jolla saatiin paksuvillaiset koirat kesäturkkiin. Savu sai myös vihdoin hyvin istuvat valjaat. Toki ostin vähän tokovarusteita lisää itselle, sekä uutena että käytettynä ja tablettitelineitä kylttitelineiksi - näitä pitäisi ehdottomasti käyttää enemmän. Kuluihin on kirjattu myös kaksi treenikalenteria, kun hankin ensi vuoden kalenterin vähän ajoissa. Pentua varten ostin paracordia, josta punoin hihnan. Valjaat ostin käytettyinä.

Ruoka 385,34€

Kuivanappulaa, lihaa, märkäruokaa ja lihapullia. Pari settiä luita, jotka eivät Savulle maistuneetkaan ja menivät siten kaverin koirien mahoihin. Uusi lihatilaus osui joulukuulle, ja nyt nappulaa ja lihaa on arviolta ainakin maalikuulle asti. Ravitsemuksen kannalta tämä oli siinä määrin huonolaatuisin vuosi, että Savu söi eniten nappulaa aiemman 5/5 ruokinnan sijaa. Kuivaruokia on toki eri merkkisiä mutta tämän vuoden lopputuleman ryhdistäydyn ja palaamme takaisin lihapainotteisempaan ruokaan. Siten Savun paino on ollut helpompi pitää kurissa ja toisaalta enhän itsekään syö pelkkää e-koodilla kyllästettyä valmisruokaa. Nyt vähän ajatus lipsahti, mutta miksi söisi koiranikaan 😁

Terveys 467,38€

Lisäravinteita ja haljenneen kynnen ensiapusetti. Tälle vuodelle useampi osteopaattikäynti. 

Harrastaminen 1194,08€

Seurojen jäsenyydet, hallimaksut, kurssimaksut, sekä lisenssi, kokeet ja Sporttirakin jäsenyys. Pelkällä omatoimitreenillä ulkona säästäisi paljon ja vielä enemmän säästäisi kun menisi kokeeseen hakemaan suoraan tulokset eikä vain kokeilemassa onneaan 😂 Tulipa kuitenkin käytyä usemmassa kokeessa, nyt on taas viisaampii ja ehkä vihdoin iskostuu selkärankaan ettei kiirehtiminen ja oikominen auta asiaa. Sisällytin harrastusmaksuihin myös Loimun hinnan, kun en muutakaan keksinyt, eikä koiran hankinta ole kuitenkaan vuosittainen kulu.

Paljon olisi tämän vuoden kuluissa voinut säästää ja karkeasti noin pari sataa meni ns. hukkaan. Mielenkiinnolla odotan kuitenkin ensivuoden laskelmia. Ihan ei voi ennalta tietää mitä mikäkin tulee maksamaan, mutta pyrkimys olisi pysyä alle kolmessa tonnissa. Nähtäväksi jää, on tuokin summa joskus rikottu. Auton kuluja en näe järkeväksi laskea koirakulujen yhteyteen, sillä tällä sijainnilla omistaisin ja käyttäisin autoa muutenkin.

Laskiko joku sillä puolella koirakuluja?

Tunturiketun Fenna

Vuoden virallisesti pimeimpänä päivänä Savun olo ainoana koirana päättyi ja pieni Loimu liittyi laumaamme. Tätä on odotettu ja toivottu kauan, ja olen ollut aivan innoissani että vihdoin tämä on totta! Laumanvahvistus on rodultaan islanninlammaskoira ja viralliselta nimeltään Tunturiketun Fenna. Muutaman tunnin ajomatka kotiin pennun kanssa sujui hyvin, vaikka hakumatkalla auton käsijarru ehti jäätyä tankkausjonossa kiinni. Puolen tunnin jännittämisen ja renkkaamisen jälkeen käsijarru aukesi ja ehdittiin juuri täsmällisesti Loimua hakemaan - luulen nyt oppineeni, että ei käsijarrua päälle kovilla pakkasilla 😅

Kotipihassa päästin Savun ulos, ennen kuin aloin ottaa Loimua autosta. Savu haisteli housujani tarkasti ja kiirehti takaluukulle. Ja siellä se oli, pieni karvainen mytty vaaleanpunaisessa kuljetushäkissä. Savu ei autossa olevasta tulokkaasta kummia tuumannut, joten siirryttiin kaikki sisälle. Olin laittanut keittiön ja makkarin ovelle portin sillä ajatuksella, että koirat katselisivat toisiaan pari päivää pieneltä välimatkalta. Mutta hui hai vaan, Loimu paineli heti portille kutsumaan Savua leikkiin ja ihmettelemään, miten tuon huoneen pääsisi tutkimaan. Koska Savu suhtautui pentuun neutraalisti avasin portin. 

Loimu tutki ensimmäisen illan aikana kaikki huoneet, ravisteli niin lasten pehmot kuin Savun rotankin ja kutsui Savua leikkimään. Savu ei riehakkaista leikkiinkutsuista välittänyt. Loimu sen sijaan tuntui vain innostuvan pienestä murinasta, mutta jättää Savun rauhaan jos yhtään huuli nousee. Eli vaikka onkin rohkea ja vauhdikas pentu, niin järkevä silti. Ja Savu nyt on suhtautunut Loimuun niin hyvin kuin voi, paremmin kuin odotin. Savu on ihan valtavan kärsivällinen ja ensimmäisestä huomautusmurinasta on pinnaa vielä pitkä pätkä jäljellä. Ja kuten joskus riehuvia lapsia, yliväsynyttä iltahepuli pentua Savu haluaa paeta portin taakse omaan rauhaan 😁

Jo toisena päivänä ulkoillessa Savukin innostui ja lähti Loimun leikkiinkutsuun mukaan. Sittemmin Savu on leikittänyt pentua pihassa oma-alotteisestikin. Ja nyttemmin minusta tuntuu siltä, kuin Loimu olisi ollut meillä jos ei nyt aina, niin ainakin kauan. Niin hyvin se solahti joukkoon ja arkeen mukaan hurmaten kaikki, jopa isännän ja Savun hyvin nopeasti.

Tuntuu ihan uskomattomalta että kaikki selvittely ja pitkä odotus on ohi ja minulla on vihdoin toinen koira, islanninlammaskoira. Loimu on näiden ensipäiviensä perusteella kaikkea sitä mitä odotin ja toivoin. Se on sopivan vilkas, peloton, kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Loimu pitää ruuasta ja yhtä paljon silityksistä. Loimu on oikeastaan melkoinen halikirppu, mikä onkin ihan loistavaa. Tätä täytyy samantien vahvistaa sosiaaliseksi palkaksi ruoka- ja leikkipalkan lisäksi.

Tämä vauhdikas ja rohkea neiti ei juurikaan meininkiä ihmettele, vaan on siellä missä tapahtuu. Loimua kiinnostaa kaikki lasten touhut, kova metelikin. Ulkona sekin halusi koeistua kaikki pulkat ja olla ahkion kyydissä. Tältä osin kaikki onkin mennyt kuten toivoin, sillä tähän arkihärdelliin tarvittiin nimenomaan iloisesti kaikkeen osallistuva hulivili koira. Loimu vaikuttaisi erittäin osuvalta tyypiltä 😄

Lapset pitävät Loimusta, mutta eivät sen hampaista. Alunperin Papu vähän pettyi sillä hän olisi halunnut kissanpennun. Onneksi Loimu on sentään siskoni kissojen värinen. Sittemmin Papu ehdotti pennun palauttamista, kun se vain puree ja hyppii. Yksittäisten iltavillien ulkopuolella Loimu on lasten kanssa lähinnä rapsutuksia kaipaava sylikirppu. Alla olevassa kuvassa tulimme juuri ulkoa sisälle riisumaan, kun Loimu kiiruhti Papun syliin ja nukahti siihen. Pipan mielestä Loimu on ihanan pehmeä ja vähän tuhma koska hampaat. Mutta silti Loimu on ihana koiranpentu, koska Pipa tykkää koirista joka tapauksessa.

Jouluaatto aamuna poikkesin koirien kanssa Canisportilla omatoimivuorolla. Loimu hillui vapaana tai nuuskumatolla syömässä sen aikaa, kun treenasin Savua. Savun taukoillessa leikin Loimun kanssa. Molemmat koirat olivat sopivasti väsyneitä hallilla käynnin jälkeen ja jouluvierailu mummulassa sujui kivasti.

Loimun "treenit" ovat olleet pelkkää syliä, leikkimistä ja namien syöntiä naksuttimen kanssa. Noin muuten se on saanut tutustua uuteen ympäristöön ja ihmisiinsä rauhassa.  Pureminen ja haukkuminen tosin väheni huomattavasti, kun aloin vahvistella istumista. Nyt Loimu tulee viereen istumaan (ei sentään perusasentoon 😂) jos sillä on jotakin asiaa, sen sijaan että se murisisi ja roikkuisi puntissani. Muutaman päivän kokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että useimpina rähinäkertoinaankin Loimu olisi vain halunnut vähän paijaamista. Istumalla rapsutusten pyytäminen on miellyttävämpää ja sellaista koiraa lapsetkin mielellään silittävät.

Teksti voi olla vähän hajallaan ja sekava, mutta olkoot. Onnea ja iloa on nyt joka tapauksessa kahden koiran verran, enkä malta odottaa opinmatkaani Loimun kanssa! Alla lisää kuvia.

Joulukuun treenikooste

Joulukuussa lajitreenit jäivät suunnitellusti vähemmälle, mutta käsittely-, temppu- ja sienitreeniä tehtiin kyllä. Ulkoharjoituksissa vähän sormet jäätyivät ja hallille ehdittiin vain paristi, joten kaikki mitä pystyi, tehtiin keittiössä. Keittiö onkin tähän aikaan vuodesta aika hämärä, kun aamuvirkkuina treenailemme jo kauan ennen auringonnousua. Siispä videokooste ei valoisuudellaan loista.

Temppukurssin antimina olemme harjoitelleet Savun kanssa mm. kuonon koskemista tassulla, jalkojen välissä seuraamista, liikkeestä istumista, kohdetyöskentelyn eri variaatioita, ihmisten katsomista ja sen jälkeen kontaktin tarjoamista sekä tekemisen ja tauon erottelua. Temppukurssilta tuli vaikka mitä muutaakin ideaa ja pohdittavaa, mutta nämä nyt päällimmäisinä.

Savu taukoilee matolla kohtuullisen hyvin, mutta jos minun pitäisi kesken treenin jutelle vaikkapa kouluttajan kanssa, alkaa Savu haukkua jaloissani. Olen nyt tehnyt treeneissä niin, että kehoitan Savun tauolle ja katson itse samalla muualle, josta seuraa palkkio. Näin Savu oppisi, että kaikki on ihan hyvin vaikka yhteytemme katkeaakin minun keskustellessa. Aloin myös vahvistaa jo olemassa olevaa leuka maahan temppua. Tavoitteena on tehdä siitä niin vahva, että minu puhuessani kouluttajalle, Savu makaisi leuka maassa odottamassa. Tämä olisi sille myöskin niin selkeä tehtävä, ettei sen tarvitsisi arvuutella pitikö maata vai haukkua.

Sienitreenit menevät nyt hetkeksi jäihin. Purkkiradalta Savu löytää ja ilmaisee kantarellit, mutta treenit ulkona olivatkin mahdottomat - Savu kun ei mielellään kylmässä maassa makaa, joten ilmaisua oli turha odottaa. Palaamme sieniasioihin kun maa sulaa, joskin keittiössä voidaan silti erotella kantarelleja vielä häiriöhajuista.

Käsittelytoimet etenivät yllättävän nopeasti ja kivasti! Ihan vielä en Savun kynsiä treenitilanteessa leikannut, mutta pystyn kuitenkin koskemaan kynsiin ilman vastustelua. Lisäksi Savu itse ojensaa tassunsa, eli minun ei tarvise sitä erikseen pitää kiinni. Pompan pukeminen ei nyt vielä ole Savun lempparijuttu, mutta treeneissä se työntää päänsä itse paikalleen ja sietää jo pientä pukemista. 

Vaikka yhdellä ja kahdella treenillä ei vielä harjata koko koiraa tai leikata kynsiä, on treenit helpottaneet varsinaisia toimenpiteitäkin. Itse olen erotellut niin, että ilman hanskoja kyseessä on harjoittelu jossa Savun mielipiteellä on väliä. Hanskat kädessä tilanne on se, etä kynnet on pakko leikata. Mitä enemmän ollaan ehditty omaehtoista käsittelyä treenata, sen vähemmän Savu vastustelee varsinaisissa toimissakaan. Huippua!

Tuleva vuosi aloitetaankin järjestelmällisemmällä tokon treenaamisella, sekä pyrimme saamaan vieraista ihmisistä sellaisen rutiinin, että selvitään rallytokon voittajasta vielä joskus mestariinkin. Tavoittesta tulee kuitenkin myöhemmin oma postauksensa. Siihen on ideat kypsyneet mukavasti tässä kuukauden "treenaa kaikkea muuta paitsi lajeja" tauolla 😁

Hyvää Joulua!

Näiden kuvien myötä toivotan lukijoillemme oikein hyvää Joulua ja rauhallisia pyhiä!

© Essi Vuorenmaa

© Essi Vuorenmaa

© Essi Vuorenmaa

Jouluiset rallytokon ratatreenit

Perjantaina vietettiin vähän kuin pikkujouluja rallytokon ratatreenien merkeissä. Herkkuja haukattiin aina kun ehdittiin ja oikeastaan treenit olivat pikkutonttujen toimesta niin tehokkaat ettei ennätetty edes glögiä juoda. 😂 Muuttujista huolimatta saatiin treenit pidettyä ja joulufiilistelytkin hoidettua. Kaikkinensa kivaa oli kaikilla!

Mira oli suunnitellut jälleen kivan radan jolla oli meille sekä helppoja että haastavia liikkeitä. Etenkin ihmisten ohituksiin oon tosi tyytyväinen, sillä Savu ei karannut haukkumaan kumpaakaan treenikaveria! Ei, vaikkei Essiäkään olla tavattu pitkään aikaan ja Savua olisi moikkailu houkuttanut. Ylipäänsä radan liikkeet menivät tosi kivasti, pientä takkua ja tahmaamista aiheutti Savulla väärään kurkkuun mennyt nami ja Pipan radalle kylvämä herkkumeri (me siivottiin lattia ennen lähtöämme, ei huolta). Ihan pikkuisen houkutuksen pehmot tuoksuivat kiinnostaville ja yhtäkkiä pikkutonttu seisoi vieressämme ojentelemassa Savulle nameja, mutta muuten oikein kiva kokonaisuus!

Aiempiin treeneihin peilaten meni kyllä tosi kivasti; Savu ei haukkunut eikä karannut, toisinsanoen ohjasin sitä selkeämmin ja annoin sille aikaa suorittaa liikkeet. Pikkuisen nenä meinasi viedä, mutta se näkyi lähinnä hitautena ja kutsumalla Savu kyllä palasi hommiin. Draivi oli mainio aina kun sen sai päälle. Itse on ollut ihan parhaimmillani, sillä radan pitäminen kuosissa pikkuväen läsnäollessa on vähän kuin hatara korttitalo, mutta selvittiin 😂

Kiitos Essille ja Miralle sekä treeniseurasta että kärsivällisyydestä!

Kuvassa sheltti Rudi, Savu, Papu ja Pipa, seka aussi Kida