 |
Menneellä viikolla sosiaalisessa mediassa keskusteltiin somen luomasta paineesta kenellä mihinkin; treenien onnistumiseen, titteleihin tai siihen miten nopeasti pennun kanssa pitäisi edetä. Näkökulmia oli monenlaisia aina pelkkien onnistumisien jakamisen kritisointiin sekä katsojan vastuuseen huomata liiallinen vertailu itsessään. Kirjoitin itsekin aiheesta pienen koosteen omalle tililleni, josta upotus alla. Aihe oli kuitenkin harvinaisen mehukas ja monipuolinen, että koen tarpeelliseksi kirjoitella tästä vielä blogiinkin. Ei tämä selostus olisi muualle mahtunutkaan.
Teksti on puhtaasti oma vajavainen mielipide. En ole liioin koira- tai somealan ammattilainen, vaan ihan harrastelija molemmissa. Suuremmin en tekstiä sensuroinut, vaan melkoisen vapaata tajunnanvirtaa huumorilla marinoituna. Lukuiloa!
Ihana kamala some ja koiraharrastus
Aiemmin muiden koiraharrastusta seurattiin blogeissa, jotka päivittyivät muutaman kerran viikossa. Nykyisellään kaikilla on melkolailla päivittäin päivittyvä instagram tili. Tarinoita ja kuvia tulee tuutin täydeltä ja algoritmi rakentaa näkymästäsi sellaisen kuin analysoi sinun haluavan. Tässä käy hyvin äkkiä niin, että feedisi on täynnä aivan täydellisesti onnistuneita kuvia ja maailman huippuharrastajien treenivideoita vailla haasteen hattaraa. Harhakuva on siis valmis. Kirjoittelin alkuvuodesta postauksen Miksi poistin instagram tilini? 1/2021 ja minä tosiaan poistin vanhan tilini pysyvästi. Tein sittemmin nykyisen tilin, mutta konkreettinen tauko koukuttavasta somesta oli paikallaan; vertailu otti liian ison otteen arjestani ja tilin poistamisen jälkeen helpotus oli suuri. Nyt olen opetellut käyttämään instagramia viisaammin, eikä se hallitse minua ja harrastustani enää, tai aiheuta minulle pahaa mieltä.
Parhaimmillaan muiden treenivideot ja tekstit tarjoavat inspiraatiota ja oivalluksia lukijalle. Surkeimmillaan katsoja kokee riittämättömyyden tunnetta, huonommuutta, näkee koiransa kelvottomana tai muuta vastaavaa. Joistain julkaisuista voi tulla myös ihan aidosti paha mieli, ehkä koiran kohtelu videolla ei ollut asiallista? Tunteet kuuluvat elämään ja enemmän on merkitystä sillä, miten niihin reagoi. Jos somesta tulee toistuvasti ikävä fiilis tai tarinoiden selaamisen jälkeen oma koira on ihan paska, kannattaa ottaa hetki aikaa järjen äänelle.
Katsojan ja kommentoijan vastuu
Suuntaan tämän kappaleen ihan yleisesti katsojalle ja kommentoijalle, selasitpa materiaalia blogissa, instagramissa, youtubessa tai jollakin muulla alustalla. Olen sivunnut asiaa aiemminkin Lukijan vastuu, onko sitä? 12/2016 lyhyen postauksen verran.
Suosittelen jokaista silloin tällöin pohtimaan, mikä on motiivisi avatessasi henkilön x tili ja katsoessasi häneltä videon? Kuva? Tekstin? Ja etenkin jos päätät kommentoida, niin miksi? Ehkä henkilön koira tai treenitapa kiinnostavat sinua aidosti ja haluat kannustaa tai kysyä neuvoa itsellesi. Voi kunpa kaikkien motiivi ja tavoite olisikin tämä!
Valitettavasti toisten motiivit eivät ole aina ihan puhtaimmasta päästä ja minäkin olen saanut asiattomista kommenteista osani. Julkaisin aiemmin enemmän ja vähemmän leikattuja videoita, sekä kirjoitin treeneistämme avoimesti. Alkutaipaleellani oli haasteita enemmän kuin erävoittoja, mutta kaikkea sitä pääseekin koiran kanssa opettelemaan. Harmillisesti somekanavillani viljeltiin todella ikäviä kommentteja ja väitteitä sekä treenivideoistani, että koiraharrastuksestani. Aikuiset ihmiset, toiset koiraharrastajat kertoivat ettei minusta koskaan tule mitään ja että en ole ansainnut koko koiraharrastusta. Osan henkilöistä tiesin, osan henkilöllisyys jäi pimentoon. Välillä oli vaikea jättää kommentteja omaan arvoonsa, vaikka suurin osa roskakoriin menikin.
Totta kai tuon tasoinen sonnan mussuttaminen laski mielenkiintoani ylipäänsä edes kouluttaa koiraa. Mitä jos kaikki menisi taas pieleen? Jätin kuitenkin somea vähemmälle ja jatkoin koirien kouluttamisen opettelua paskatykeistä ja haaskalinnuista huolimatta. Suosittelen sitkeää eteenpäin menoa muillekin.
Nyt muistuttaisinkin kommentoijaa ottamaan vastuun kommentistaan, kirjoititpa nimelläsi tai nimettömänä. Edes sananvapauden nimissä ei voi laukoa ihan kaikkea mitä mieleen tulee tai riehua toisen somekanavalla kuten lystää. Mielipiteensä ja näkemyksensä voi ilmaista myös rakentavassa hengessä - tai jättää kertomatta, etenkin jos sitä ei edes kysytä. Itse en nykyään jaksa edes yrittää keskustelua jos alkuperäinenkin kommentti on pelkkää solvaamista, vaan palkitsen samantien estoilla.
Kannustava ilmapiiri niin treeniporukassa kuin somekuplassa on erittäin arvokas ja pitäkäämme jokainen omasta puolestamme siitä huolta. Jokaisen tulee voida julkaista realistisia otteita treeneistään tai koesuorituksesta, ilman pelkoa lynkkauksesta tai paskaringeistä. Useimmat tietävät kyllä omat virheensä ja kehityskohtansa. Niitä ei tarvitse minullekaan erikseen kertoa. Sen sijaan sanahelinää konkreettisempia neuvoja voi kyllä antaa, joskaan niitä harvoin ilmaiseksi kukaan jakaa.
Julkaisijan oikeus
Sinulla on täysi oikeus pitää somekanavasi kauniina ja harmonisena tai arjenmakuisena kaatopaikkana - tai ihan millaisena vain siltä väliltä. Voit julkaista epäonnistumisia, surkeita koetuloksia ja päinvastoin, ihan miten itse haluat. Kaikkien elämään kuuluu paljon muutakin, kuin yksi hieno someen laitettu kuva tai 15sekunnin video. On ihan oma valinta, miten paljon omasta arjestaan haluaa jakaa ja millaisia paloja.
On myös perustelua esim. oman terveyden ja fiiliksen nimissä rajata hieman sitä, mitä haluaa kaikelle maailmalle jakaa. Tai vaihtoehtoisesti kanavan voi pitää vaikkapa yksityisenä. Mikäli somekanavasi on tarkoitus olla pelkkä hyvänmielen paikka ja toivot pääasiassa tykkäyksiä tai iloisia kommentteja, kannattaa tietysti pitää sisältö hattara ja vaahtokarkki tasoisena.
Sisällön rajaaminen itsessään ei tee kenestäkään valehtelijaa, harhaanjohtajaa tai totuutta peittelevää. Ei kaikkea tarvitse päivittää koko maailmalle leikkauspöydältä tai pennun kotiutumispäivänä. Jos joku somen viiveestä mielensä pahoittaa, niin elämässä lienee asiat vähän liian hyvin että joutaa moisia turhuuksia edes miettiä.
Jos tyylisi on julkaista enemmän rehellistä ja jopa provosoivaa materiaalia, varaudu toki kriittisempiinkin kommentteihin. Kausittain vaihtelevat kuumat aiheet saavat aikaan keskustelua ja räikeitäkin mielipide eroja, joka saattaa kommentti- tai viestilaatikossa sitten näkyä. Tästä syystä olisi tärkeää kirjoittaa oma kanta treenivideoon tai mikä aiheena onhaan, selkeästi väärinkäsitysten välttämiseksi. Tai sitten korjailla väärinkäsityksiä sitä mukaa, kun niitä ilmaantuu.
Miksi ja ketä varten?
Jos tuntuu että oma somekanava tai muiden päivitykset rassaavat mieltä jatkuvasti, kannattaa hetki pohtia miksi. Eikö someakin ensisijaisesti päivitetä itseä varten? Varsinkin jos sitä ilmaiseksi omalla ajalla tehdään. Toki sisältöä voi aivan hyvin tuottaa myös seuraajiaan varten, tällöin tulee kuitenkin muistaa koiran etu.
Useimmat varmasti muistavat muutamien vuosien takaa upeat temppuvideot Youtubessa muualta Euroopasta. Minäkin ihannoin niitä suuresti, halusin koirani pystyvän samaan ja päivitin jopa kuvauskalustoani. Nykyisellään suhtaudun somea varten tehtyihin videoihin kriittisesti ja ymmärrän myös paremmin sen työmäärän videon takana. Enää en itse opeta koiralleni mitään siksi, että voisin näyttää muille tai julkaista onnistumisen someen. Ja kyllä, olen joskus toiminut näin. Mielestäni on kyseenalaista kouluttaa koiralle jotain pelkästään näyttävyyden vuoksi tai peräti vain somenäkyvyyden vuoksi. On vähintäänkin kyseenalaista hypyttää koiria liukkailla tai kovilla alustoilla, opettaa ne hyppimään voltteja tmv. lista on pitkä.
Kannattaa muistaa, ettei koiran opettaminen monimutkaisiin fyysisiin suoritukseen ole mikään yhden illan juttu. Minkä tahansa tempun tai tehtävän opettaminen varmaksi ja tyylipuhtaaksi vaatii todella paljon työtä. Oman haasteensa koiran kouluttamiseen tuo se, että samalla ohjaaja harjoittelee kouluttamaan koiraa. Ainakin itselleni tulee edelleen kesken treenin yllätyksiä, sillä vaikka olen suunnitellut tarkasti, ei harjoitus välttämättä etene kuten toivoin. Tämä aiheuttaa pientä takkuamista ja päänvaivaa, mutta koiralta tuleva palaute on kuitenkin harjoituksen suola.
Ainutlaatuinen sinä ja koirasi
Lyhyestä virsi kaunis: vertaaminen on turhaa.
Ja sitten pidempi sepitys. Sinä olet juuri ainutlaatuinen sinä, omalla koirahistoriallasi ja erityisellä oppimismatkallasi koirien parissa. Ei kannata vertailla liikaa, niin että siitä tulisi paha mieli. Vertailu on pitkälti ajan hukkaa, sillä jos olisit sen ajan käyttänyt itsesi kehittämiseen ja koirasi kouluttamiseen, olisitte pidemmällä kuin nyt. Tänäänkin on hyvä aika aloittaa 😏
Koirasi on ainutkertainen yksilö, omalla persoonallaan, taipumuksillaan, mielenkiinnon kohteillaan ja suhtautumisellaan sinuun. Se voi olla hyvin erilainen kuin pentuesisaruksensa tai vanhempansa, mutta sepä tekeekin koirastasi mielenkiintoisen. Se voi olla todella kiinnostunut riistasta, uimisesta, omasta varjostaan tai jääkaapin oven avaamisesta. Se oppii jotkin asiat hetkessä ja toisia asioita se pähkäilee vähän kauemmin. Voi olla, että se antaa virheesi anteeksi ja kestää vähän kömpelömpääkin kouluttamista, tai sitten ei. Joka tapauksessa koirasi, on suora peilaus taitotasostasi. Suosittelen lämpimästi että suhtaudut koiraasi arvostavasti ja kunnioittavasti. Et ehkä vielä tiedäkään, miten paljon voit juuri kyseisen koiran kanssa oppia ja kehittyä.
Koska somessa voi seurata ketä vain toiselta puolelta maailmaa, et oikeasti voi tarkalleen tietää, ketä seuraat. Ihmisillä on hyvin erilaisia tavotteita, resursseja, taustajoukkoja, seuroja, ryhmiä tai mitä ikinä. Siinä on kuitenkin vissi ero, treenaako toinen maajoukkueessa ja toinen paikallisessa seurassa. Tai onko harrastuslajinasi vesipelastus tottelevaisuuskoulutuksen sijaan. Ehkä harrastat useaa eri lajia, mutta painotuksesi on muualla kuin agilityssä. Näitähän ei voi kysymättä tietää.
Itse olen viimeiset vuodet treenannut pääasiassa yksin. Minun ei ole tällä hetkellä mahdollista käydä kursseilla, joten kaikki eteneminen ja uuden oppiminen on kiinnin pelkästään minusta itsestä. Toki kaikki lähtee muutenkin itsestä, mutta toisinaan olisi kiva jos joku valmentaisi. Tavoitteeni ovat minulle mieleiset ja Savulle ja minulle realistiset. Niitä silmällä pitäen suunnittelen treenit ja nostan tai lasken kriteetiä. Joka tapauksessa palkitsen Savun siitä suorituksesta, joka sopii kriteereihini. Voi olla, että sinusta suoritus olisi silti huono, mutta sepä ei minua kiinnosta.
Varsinkin pentujen vertailua kannattaa välttää. Sinun koiranpentusi on se huikea tyyppi josta haaveilit ja odotit kuin kuuta nousevaa, joten suhtaudu siihen kuten ihanimpaan kultamussukkaan kuuluu suhtautua. Vaikka lattia lainehtisikin pissasta, mutta itsepähän olet harrastuksesi valinnut 😁 Sinun tehtäväsi on kouluttaa pennusta arkeesi ja tavoitteeseesi sopiva koirakansalainen. Jos pentusi asuu landella lapsiperheessä, se tarvitsee hiukan erilaisia taitoja kuin sinkkuihmisen koira kaupungin keskustassa kerrostalossa. Jos koiran tarkoitus on olla kaverina arjessasi, panosta arkeen. Jos taas harrastat aktiivisesti, treenaa pentua sinun tavoitteisiisi sopivalla tavalla. Treenisi ovat erilaiset jos tavoittelet jostakin lajista koularia, kuin että tähtäisit arvokisoihin. Ja niin edelleen, josko pointtini tästä aukesi.
Elämänsopassa koiran kanssa on hirveän monta muuttuvaa ainesosaa, joten on turha miettiä maistuuko toisen soppa paremmalta. Nauti omasta sopastasi; ainutlaatuinen oppimismatka juuri kyseisen koiran kanssa, teidän tahtiin ja teille sopivalla tavalla. Siinä sivussa, se toisarvoinen some metkuineen.
Jos jotakin sanottavaa heräsi niin kirjoita ihmeessä. Väärinkäsitykset korjaan mielelläni.
