Viikon takaiset kimppatreenit Elinan ja Kujeen kanssa olivat todellakin paikallaan! Tauon vaikutukset kyllä huomasi ja jumittaminen alkaa häiritä itseä. Tarkemmin en jaksa treenejä sivuta, ennemmin ryhdyn töihin niiden suhteen. Hallille ostinkin avaimen nyt lokakuuksi ja siellä on tarkoitus käydä ahkerasti.
Yritän päästä eroon mutu- ja spontaaniustreeneistä ja edetä suunnitelman mukaan. Liikkeiden läpikäynti auttaa hahmottamaan tilanteen, muutamahan on jo hyvällä mallilla. Sen sijaan pito, kaukot ja jäävä on aloitettava järjestelmällisesti ja tehtävä valmiiksi asti.
Treenijupina sikseen, Savulla oli hauskaa ja se oli kovin riemuissaan laatuajasta. Sekä bortsuneiti seurasta. Sänkipellolle lempi leiskui ja ääni raikasi. Savua kiukutti kun kunto loppui kesken. Poropuolikkaalla taitaakin olla huonoin kunto ikinä. Emme ole päässeet pyöräilemään, eikä Savu oikein muuten juokse yksinään. Kävelylenkein ei kunto kasva, joten toistaiseksi suurta nousua kunnon suhteen ei ole tulossa. Onneksi kunto kohoaa suunnilleen yhtä nopeasti, kuin laskeekin.
Lokatreenejä kohti, treenianalyysit löytää tulevista treeneistä treenipäivyri tunnisteella.
Viimein koitti lähtöaamu, jota olin kolmisen viikkoa odotellut. Nimittäin lähtö Kiiran kanssa Keski-Pohjanmaalle Salamajärven kansallispuistoon. Emme lähteneet ihan niin superaikaisin aamulla, kuin ensin ajattelimme. Puoli yhdeksän auto oli pakattu ja lähdimme ajamaan. Koda ja Savu matkasivat jaetussa takatilassa. Melko pitkän ajomatkan vuoksi tuntui järkevältä laittaa koirat verkon eri puolille. Saisivat ainakin näennäistä yksityisyyttä. Pieni Kelmi termiitti matkusti repsikan jalkatilassa. Ihana pentu, olen tosin aika varma että perimässä on vähän muutakin kuin collieta. Tai sitten olen yllättynyt iloisesti, kun tuollaisia puuhacollieitakin löytyy. Ei tarvitse kenenkään ottaa nokkiinsa, koiria on erilaisia.
Ajomatka taittui loppuviimein aika joutuisasti. Matkalla pysähdyttiin muutaman kerran vessaan, pikkuihmisen ja pikkupennun asioille, sekä kävimme syömässä. Viimein alkoi näkyä kansallispuiston kylttejä ja saavuimme perille Koirasalmen luontotuvalle. Ajelimme ensin vähän edestakaisin parkkipaikkaa metsästäen. Yllätykseksemme paikalla oli aika paljon muitakin! Ihmisiä ei siis juurikaan näkynyt, mutta parkkis ei suinkaan ollut tyhjä.
Kun koirat olivat käyneet tarpeillaan ja päiväkamat pakkailtu, alettiin tehdä lähtöä. Pahapuron kierros oli merkitty infotaulut karttaan ruskealla ja nimikkeellä "muu polku". Nettisivuilla tämä oli kuvailtu kuitenkin ihan merkityksi reitiksi, ei vain tahtonut lähtöpistettä löytyä. Sitä paitsi maastoon reitti oli merkattu vihreillä täplillä. Talsimme aikamme parkkipaikan viereistä metsää ja kas vain, jokin polku sieltä löytyi. Saimme kuitenkin kävellä sitä aika matkan, ennen kuin ensimminen Pahapuron opaskyltti tuli vastaa.
Maisemat olivat kivan erilaisia kuin kotopuolessa, pirunpeltoa, kiviröykkiöitä ja kiveä siellä täällä. Koda ja Savu meinasivatkin tarjoilla kiviposetuksia vähän kilpaa. Sopivasti reitille osui myös puroja, lätäköitä ja lampia, jotka kiinnostivat Savua ihan valtavasti. Maltillinen hihnassa kulkeminen vesikirppualtaiden ohi ei ollut ihan tyylikkäintä Savua. Vaan ehkäpä tuo "toistaiseksi kotikoira" oli ansainnut pienet pelleilyt.
Lintuja ei kuulunut eikä näkynyt liiaksi, joten niiden osalta Savu ei saanut veriinsä virtaamaan valtavaa adrenaliiniryöppyä metsästyskokemuksen toivossa. Sen sijaan metsäpeuran tuoksu taisi kantautua poikien nenään tämän tästä - Koda ja Savu haistelivat ilmaa ylväinä, kuin mitkäkin ajokoirat. Metsäpeuran papanoita ja joitain kulkujälkiä näkyikin siellä täällä.
Aika pian meille selvisi, että Pahapuron lenkillä ei ole taukopaikkaa tulisijalla. Pysähdyimme juomaan ja syömään välipalaa kaatuneelle puun rungolle. Savulle paikallaan odottelu oli ihan ylitsepääsemätöntä - niin paljon olisi voinut liehitellä Kodaa tai kerjätä rapsutuksia. Kastraatio tekee näköjään kaikenlaista, Koda ja Savu olivat kuin pariskunta kosiskellessaan toisiaan. Reilu vuosi takaperin urokset olivat hormoonihöyryissään hiukan kireinä yhden retken ajan. Kivempi vaihtoehto siis tuo rakastuminen, mutta näyttihän se pöljältä.
Kivikkoinen polku alkoi ottaa kunnon päälle 5km kohdalla. Kivenmurikat polulla alkoivat ärsyttää, kun jalannousu kävi raskaammaksi. Lisämausteensa toi pieni reppukyytiläinen, jolle metsämaisemat ja paikallaan oleminen alkoivat riittää. Kelmikin tuli osan matkaa kantamalla. Urheasti pikku pentu kuitenkin tallusti mukana, vaikka loppumatkasta meno alkoi näyttää vähän humalaisen touhulta. Kivikko teki sopivan mittaisesta reitistä melko raskaan, sillä piti vähän ylimääräisesti keskittyä, mihin astuu.
Loppumatkasta vastaan tuli pariskunta koiran kanssa. Päästivät meidät kiireinemme kohteliaasti ohi. Pariskunta käveli kuitenkin perässä, joten loppumatkan kuvat jäivät ottamatta. Saavuimme Koirasalmelle takaisin, tarkoituksena paistaa kodassa/laavussa makkarat. Nuotiopaikan vieressä oli kuitenkin teltta ja kaksi isohkoa kovaäänistä koiraa kytkettynä. Katsottiin parhaaksi viedä Savu ja Koda autoon, jotta eivät turhaan ärsyyntyisi. Makkaranpaiston jälkeen lähdimme ajamaan tuvalle.
Sysilammella oli autiotupakin, mutta me olimme varanneet samasta rakennuksesta vuokratuvan. Kolmen koiran ja vauvan kanssa olisi vähän epäkohteliastakin änkeytyä ulkopuolisen kanssa samaan tupaan. Päädyimme varmuuden vuoksi siis varaamaan hiukan omaa tilaa. Onneksemme Sysilammella ei ollut ketään, joten saimme saunoa ja syödä rauhassa.
Pieni ihminen oli illalla sitä mieltä, että kun päivän on ollut vain kyydissä, saa illalla vähän kukkua. Kelmi ja Papu* tulivat mainiosti juttuun. Kelmi olisi pussaillut pienen naaman täyteen ja Papusta pennun kaikki touhut olivat tarkan seuraamisen arvoisia. Taitaa poika pyytää omaa Lassieta, kunhan kasvaa. Niin oli ihastunut soopelinvärisiin pehmeäturkkisiin koiruuksiin. Koda toki oli tällä erää reality Lassie vähän erilaisella karvalla. Puolustukseksi sanon, että minusta hienoa rakennetta ei tule peittää niin runsaalla turkilla. Loppuviimein koira näytti mielestäni oikeasti hienolta.
Yö meni kaikkien osalta odotettua paremmin ja aamulla oltiinkin valmiina uusiin seikkailuihin. Muutamat potrettikuvat tuvalla. Paikalle saapunut toinen retkeilijä kysyi lupaa ottaa koirien poseeraamisesta kuvan. Tietysti se sopi ja päätyi kuulemma instagramiin. Kuvailut ja pakkailut tulivat valmiiksi ja sitten rinkat selkään ja menoksi. Kannoimme rinkat vajaan kilometrin päähän autolle, jonka jälkeen Pakosuon reitille lähdettiin päivärepun ja reppumatkustajan kanssa.
Pakosuon kierroksella oli melko paljon ympäristöstä kertovia kylttejä. Suoniityillä koirat nuuskivat tarkasti. Kova puuskittainen tuuli taisi tuoda nenään herkullisi peurantuoksuja. Pitkoksilla kuvatessa takaamme kuului huuto "hei, onko tämä teidän". Vesipulloni oli pudonnut Kiiran repusta polulle. Koda sai hyvää treeniä, hakiessaan pulloni vieraalta mieheltä. Hienosti toi perille asti, eikä pullokaan vaurioitunut. Hyvä Koda!
Pakosuon kierros oli maastoltaan huomattavasti helpompaa ja sen kävelimme nopeammin. Koiratkin olivat kuvissa hiukan virkeämpiä, kuin edellispäivänä. Savukin kulki mukana mukavammin ja maltillisemmin. Rengasreitti päättyi takaisin tuvan pihaan, jossa pidimme evästauon. Sen jälkeen porukka autoon ja taas mentäisiin.
Paluumatkalla kiersimme hiukan, sillä olimmehan jo kaukana kotoa. Pistäydyimme Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Tarkoituksena oli käydä ihan lenkilläkin puistossa, mutta kylmä tuuli ja tihkuva vesisade latistivat tunnelmaa. Lopulta päädyimme kuvailemaan koiria luontokeskuksen piha-alueella. Kuvailujen jälkeen olimmekin riittävän jäässä ja vettä alkoi sataa kaatamalla juuri, kun lähdimme ajamaan.
Pyhä-Häkin Vanha Iso Puu olisi kiinnostanut paljonkin, mutta harmiksemme taivat vetäytyi hyvin synkäksi. Rasti ruuttuun, että kohteessa on käyty, mutta toistamiseen on kyllä palattava. Vanhat metsät ovat kuvausolosuhteiltaan miellyttäviä ja Savukin pääsisi temppuilemaan.
Kotimatka sujui hyvin ja menikin nopeammin, kuin tulomatka. Koirat nukkuivat aikalailla koko matkan. Perille päästesssä oli jo pimeää. Koirat eivät enää jaksaneet leikkiä pihassa, sen verran olivat valmiita reissusta. Pyhä-Häkin parkkipaikalla Savu hyppäsi autoon heti, kun luukku aukesi. Väsy alkoi painaa meitä kaikkia. Hieno reissu taas, kaunis paikka, hyvä seura ja kiva uusi kokemus tuvasta!
Kiitos seuralaisille ja kiikaroidaanhan taas uusia reissuja!
Kävimme viime talvena koirakolmikon kanssa smartDOG testissä. Testi oli hyvin mielenkiintoinen tapa lähestyä koiran luonnetta. Tulokset olivat osuvia ja kuvasivat hyvin testattuja koiriamme. Testituloksiin vaikuttaa toki myös koiran koulutustausta. Myöskään tuloksiin ei tule suhtautua hanskat tiskiin -asenteella, että tällainen koirani on ja sillä hyvä. Erityisesti impulssikontrolliin ja leikkihalukkuuteen on mahdollista vaikuttaa koulutuksen suhteen koiran koko eliniän ajan ja se myös kannattaa. Vahva suositus koiran testaamiselle, lisää testeihin voi tutustua täällä.
Seuraavaa postausta odotellaankin viikko tai pari, sillä pari päivää menee Keski-Pohjanmaan metsissä ja sen jälkeen toivottavasti instensiivisissä treeneisttä. Mainiota viikkoa!
Pieni persoonallisuusarvio, 24.02.2018 testaaja Heli Väätäjä
"Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, sosiaalisuus, vaihtelee paljon koirien välillä. Sosiaalisuuteen vaikuttavat sekä geenit eli perimä, mutta myös koiran kokemukset koko elinajan aikana. Erityisen suuri painoarvo on koiran pentuajan kokemuksilla, niin positiivisilla kuin negatiivisilla."
Myy: erittäin avoin ja sosiaalinen
Louna: erittäin avoin ja sosiaalinen
Savu: avoin
AKTIIVISUUS - TILAAN TUTUSTUMINEN
"Aktiivisuus on ominaisuus, johon perimällä on suuri vaikutus, olemme mm. jalostaneet rotuja joilla on iso ero aktiivisuudessa. Aktiivinen koira tarvitsee paljon liikuntaa ja tekemistä. Testissä tulee esille paitsi koiran aktiivisuus, myös koiran uteliaisuus sekä rohkeus uuteen tilaan tutustuessa. Mikäli koiraa tilanne pelottaa, se saattaa pysytellä mielellään lähellä omistajaa. Tällöin koiran luonnollinen aktiivisuus ei tule näkyviin testissä."
Myy: koira on erittäin aktiivinen, juoksee, tutustuu koko huoneeseen
Louna: koira on erittäin aktiivinen, juoksee, tutustuu koko huoneeseen
Savu: koira on aktiivinen, kävelee pääasiassa, tutustuu koko huoneeseen
ITSEHILLINTÄ
"Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa eläville eläimille ja se on myös osittain peiytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran arkipäivässä ja koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio ja käytösmalli, helpottaa koiran hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat ja työrodut.
Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään makupala päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, että koira saikin nähdä palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea vastustaa impulsseja, innostuu heti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä lasin läpi."
Myy: Palkkio näköärsykkeenä häiritsee koiraa paljon; se yrittää ottaa ruokansa toistuvasti lasin läpi, huolimatta siitä, että se oppi juuri ottamaan ruuan sivusta. Impulssikontrolli ei ole koiran vahvuus.
Louna: Hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli. Sylinteritestissä koira toimii suurelta osin siten kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa ensimmäisen yrityksen jälkeen.
Savu: Erinomainen itsehillintä ja impulssikontrolli. Sylinteritestissä koira toimii siten kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä palkkio näköärsykkeenä häiritse koiraa.
ELEET
"Eleiden lukukyky - osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen vihjeen avulla. Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn. Eri rodut todennäköisesti eroavat toisistaan siinä miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ihmisen kanssa työhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen eleitä. Myös kallonmuoto saattaa vaikuttaa - pyöreäkalloisten on havaittu olemaan parempia lukemaan eleitä kuin pitkäkalloisten."
Myy: Koira ymmärsi ihmisen eleitä hyvin.
Louna: Koira lukee ihmisen kommunikointia oikein hyvin.
Savu: Koira lukee ihmisen kommunikointia oikein hyvin.
ONGELMANRATKAISU, V-AITA
"V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma - koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, se on mahdollista saavuttaa se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää. Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20-40 sekunnissa. Koiran iällä ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta ratkaisuaikaan, koulutuksella kylläkin, koulutetut koirat ovat keskimäärin nopeampia ratkaisussaan."
Myy: Koira ratkaisee tehtävän keskivertokoiran tavoin. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti, eikä pyydä apua ihmiseltä. Koiran impulsiivisuus hidastaa tehtävän suorittamista. (Sai nameja kurkottelemalla, hidasti ratkaisua.)
Louna: Koira ratkaisee tehtävän huippunopeassa ajassa. Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti, eikä pyydä apua ihmiseltä.
Savu: Koira ratkaisee tehtävän nopeasti. Koiraa ei häiritse näkyvillä oleva ruoka, vaan se ymmärtää nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän itsenäisesti, eikä pyydä apua ihmiseltä.
ONGELMANRATKAISU - MAHDOTON TEHTÄVÄ
"Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisu strategiaa - itsenäinen vaiko ohjaajalta apua pyytävä. Molemmat tavat ratkaista ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi. Itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä sinnikkäästi ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin kun koiralta vaaditaan suurta ohjattavuutta ja sitä että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin toimii itsenäisesti"
Myy: Koira pyrkii ratkaisemaan mahdottoman tehtävän pelkästään itsenäisesti. Koiralla on käytössä vain yksi strategia ratkaista ongelma.
Louna: Koiralla on käytössä molemmat ongelmanratkaisustrategiat hyvin tasaisesti. Molempien strategioiden käyttäminen kertoo käyttäytymisen joustavuudesta ja siitä, että koira pystyy vaihtamaan ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan.
Savu: Koiralla on käytössä molemmat ongelmanratkaisustrategiat hyvin tasaisesti. Molempien strategioiden käyttäminen kertoo käyttäytymisen joustavuudesta ja siitä, että koira pystyy vaihtamaan ongelmanratkaisutapaa tarpeen tullen, eikä jumitu yhteen tapaan.
LEIKKIHALUKKUUS
"Koirien halukkuus leikkiä ja taistella esineillä ihmisen kanssa vaihtelee paljon iän ja persoonallisuuden mukaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa leikkihalukkuuden on todettu korreloivan rohkeuden kanssa - mitä rohkeampi, sitä innokkaampi leikkimään ja taistelemaan. Koirien leikkihalukkuutta voidaan käyttää hyväksi koulutuksessa, ja leikkiä palkkiona koiralle. Rodut eroavat paljon leikkihalukkuudessaan, passiiviset rodut eivät ole kovin kiinnostuneita leikkimisestä, kun taas aktiiviset rodut monesti ovat. Sekarotuisten kohdalla taustalla olevat rodut vaikuttavat tähän piirteeseen."
Myy: Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan.
Louna: Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, saattaa korjata otetta, ei halua lopettaa - tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjaa otetta
Savu: Tarttuu viiveellä - irrottaa/pitää, ei vedä vastaan
OUTOON OBJEKTIIN TUTUSTUMINEN - ARKUUS-ROHKEUS
"Eräs koiran merkittävimpiä persoonallisuus-kategorioita on arkuus-rohkeus akseli. Koirat vaihtelevat valtavasti tällä akselilla, ja kuten muuhunkin koiran persoonallisuuteen, tähänkin vaikuttaa koiran perimä eli geenit sekä monet ympäristötekijät, etenkin pentuajan kokemukset. Tässä testissä koiran arkuutta ja rohkeutta mitattiin "outo objekti" testillä, jonka on todettu korreloivan koiran arkipäivän käyttäytymisen kanssa."
Myy: Koira menee omistajan jälkeen tutustumaan objektiin, aika alle 1min
Louna: Koira menee yhtä aikaa omistajan kanssa tutustumaan objektiin
Savu: Koira menee yhtä aikaa omistajan kanssa tutustumaan objektiin
Kävimme alkuviikosta Niinisalossa lenkkeilemässä Even kanssa. Savulle uudet koirakaverit kelpasivat ja koira oli oikein tyytyväinen neitiseuraan. Mieluista vaihtelua arkeen toivat myös uudet lenkkimaisemat, en lakkaa koskaan tykkäämästä Hämeenkankaan kangasmaastoista. Savu ihastui sekarotuiseen Viimaan ikihyviksi. Vähän kuin villakoirannäköinen Louna, vähemmän rajuin ottein. Kilpaa juoksivat niin että maa tomusi. Tuli hyvä mieli nähdä Savukin kiihkeänä, täysiä pinkovana kuratassuna. Arjessa se on niin säyseä, rauhallinen, maltillinen ja kaikella tapaa kuuliainen. Kyllä arjesta irtaantuminen kelpasi koirallekin, silmät säihkyivät kun sai keppi suussa rämistellä märällä hiekalla.
Juttu luistin mukavasti ja muutaman kilometrinkin kävelimme. Kuvaillessa ja koiria katsellessa tulee helposti laahustettua tai seistyä kauankin paikallaan. Papukin nukkuin pari tuntia, joten pystyin kerrankin keskittymään kuvailuihin. Parahiksi vauva kuitenkin heräsi ja edustavimman juoksukuvat jäivät ottamatta. Papun piti selvästi päästä näkemään koirat, sillä seurasi kolmikon kirmailua hyvin tarkasti. Porokoira Sani huomasi vauvan ja kävi tervehtimässä. Pakko sanoa, että porokoirissa on kyllä sitä jotain. Lenkki tuli päätökseensä ja koirat olivat melkoisen väsyneitä. Savu nukkuin koko kotimatkan ja havahtui vasta kun kutsuin sitä autosta kotipihassa ulos.
Treenien suhteen on ollut vähän taukoa. En voi syyttää Papua, etteikö olisi aikaa. Aikaa on ja jaksamistakin kyllä. Ei vain huvita. Olen hukannut motivaation pahemmin kuin koskaan. Harmittaa kun emme edenneetkään aikomaani tahtiin. Että kevään tauko oli pidempi kuin piti. Että Savu ei osaa kaukoja kuten halusin, enkä ole opettanut pitoa. Olen polviani myöten saamattomuuden suossa ja jäänyt roikkumaan synkän harmaaseen negatiivisuuspilveen, jossa mikään ei ole hyvin. Savu kuitenkin seuraa kauniisti, tulee täysiä luokse ja nykyään tekee juttuja kanssani silmät intoa loistaen. Pitäisi todenteolla ryhdistäytyä itsekin, sillä Savu työskentelee todella innokkaasti. Onhan laatuaika aiempaan verraten huomattavasti harvemmassa.
Frisbeetä emme tehneet tänä kesänä ollenkaan. Meidän pihamme on oikeasti vähän kuoppainen ja liian rinnemmäinen siihen. Savu on löytänyt jostain tosi nopean vaihteen ja päästelisi kiekon perässä ihan sokkona. Itse olen löytänyt perfektionistipuoleni ja heitän huonosti. Ehkä frisbee juttuja sitten ensi kesänä. Treenata pitäisi ja siitä Savukin tykkäisi. Mutta mitä minä sitten haluan? No retkeillä, ehkä vähän temppuja kouluttaa. Pitää hauskaa. Savuakaan ei varmasti haittaisi. Pitäisi saada sama riemufiilis tokoonkin takaisin. Treeniseuraa kaipaisin, yksin on tylsä tehdä mitään.
Julkaistakoon nyt, kun olen kymmeniä kertoja selannut läpi, korjaillut ja täydentänyt.
Pohjustus
Teksti on täysin omaani, omiin kokemuksiini ja huomioihini perustuen. Haastattelin myös muutamia äitejä, jotka omistivat erirotuisia koiria. Huomioi tekstiä lukiessa, että elämäntilanteita on lukuisia erilaisia. Myös koirat ja vauvat ovat erilaisia yksilöitä, yhtälailla kuin tuoreet äiditkin (sekä kumppanit). Kokonaisuus perheenlisäyksen suhteen voi vaihdella suurestikin, sillä muuttujia on monia. Oletan tekstin suhteen että jokainen tuntee koiransa ja osaa poimia tekstistä itseään kiinnostavat kohdat.
En huomioi tekstissä poikkeuksen poikkeuksia tai sattumia. En myöskään sivua erikseen koiran kouluttamisen perusteita, koiranomistajuutta, koiran rotua ja sopivuutta perheeseen, tai muita vastaavia. Jo ennen koiran hankintaa tulee perehtyä eläinten kouluttamisen perusteisiin, koiraan lajina ja harkitsemaansa rotuun. On hyvä tiedostaa, että vaikka kaikki olisikin ennen raskautta koiran kanssa hyvin, on vauva silti suuri elämänmuutos, usein myös koiralle. Siksi muutama huomio on ihan paikallaan, jotta uusi arki lähtisi pyörimään myös koiran näkökulmata sujuvasti, ilman suurempaa stressiä. Kokeneemmallekaan koiranomistajalle kertaus ja lisähuomiot eivät ole pahitteeksi.
Koirat ja vauvat eivät aina ole ihan aukoton yhtälö ja lopulta aika harva koira solahtaa vauvan kanssa sujuvasti arkeen tuosta vain (monesti omaan koiraan sokeutuu, emmekä esim. havaitse stressioireita). Yllätyin raskausaikanani, miten moni netin vauvaryhmissä pohti "Saas nähdä mitä koira tuumaa vauvasta", eikä tehnyt mitään koiraa valmistelevia asioita. Keskusteluissa tuli ilmi sekin, että koiralla ei ole lupaa ilmaista mitään poikkipuolista. Vauvaan tottumaton koira leimattiin vauvaryhmissä auttamatta vialliseksi, vaikeaksi, vaaralliseksi, jopa lopetettavaksi. Sen lisäksi että koiran peruskoulutus on tärkeä, päätin kirjoittaa karkean huomiolistan nimenomaan tästä aiheesta; kun taloon tulee vauva.
Ennen synnytystä
Viimeiset viikot ennen synnytystä ovat melko kiireistä ja jännittävää aikaa. Yhtäkkiä tutut omistajat katoavat jonnekin, koira menee hoitoon tai joku tulee sen hoitamaan kotiin. Jonkin ajan jälkeen tullaan vauvan kanssa kotiin ja ihmetellään, ihastellaan ja stressataan suurta muutosta. Lähipäivinä ja -viikkoina ovista ja ikkunoista lappaa sisään kutsutut ja kutsumattomat vieraat omien koirankoulutus- ja lastenkasvatusvinkkiensä kanssa. Siihen lisäksi saatetaan vähän valvoa öitä ja hyssytellä itkuista vauvaa. Koiran silmään kaikki näyttää vähintäänkin kaaokselta. Ja siltä se aluksi vähän itsestäkin tuntui.
Tässä kaikessa on koiralle aika paljon sulateltavaa. Tuttu ja turvallinen omistaja onkin yhtäkkiä väsynyt, sekaisin hormooniryöpystä ja ehkä kivuliaskin. Vauva tuoksuu erilaiselta ja pitää kummallisia ääniä kellonajasta riippumatta. Koira, joka ei ole ikinä nähnyt vauvaa ja jolla ei ole ollut tulevasta aavistustakaan, on todennäköisesti melko stressaantunut. Stressi voi ilmetä hyvin eri tavoin, samoin kuin jännittynyt suhtautuminen vauvaankin. Koira ei ole viallinen tai huono, jos se reagoi moiseen muutokseen ns. ei toivotusti. Aikalisän koira olisi ansainnut, ehkä vähän koulutusta ja tukitoimia. Jos vain mahdollista, ei kannata odottaa synnytykseen asti pohtien, miten koira reagoi vauvaan. Raskauden ilmetessä, meillä on kuitenkin noin yhdeksän kuukautta aikaa valmistella koiraa tulevaan. Lähes niin hyvin, että ainoa lisä vauva-arkeen on vauva, joka on tulevimme vanhemmillekin uutta.
Uusi äänimaailma
Tyytyväinenkin vauva itkee, jos tarpeisiin ei vastata pienemmillä vihjeillä. Itkeminen aiheuttaa koirissa hyvin erilaisia reaktioita. Vauvan itkiessä ihmiset lähtevät liikkumaan, yrittävät saada vauvan tyytyväiseksi ja ehkä jopa hieman hätääntyvät, jos eivät heti onnistu. Kannattaa opettaa itkut ja sylissä hyssyttelyt jo ennakkoon koirille tutuiksi.
Vauvan itkua voi soittaa Youtubesta. Ei kuitenkaan kannata napsauttaa parkumista päälle juuri silloin, kun koira syö. Mikäli koira saa itkusta sätkyn tai kokee sen epämiellyttävänä, ruokailusta tulee ikävä kokemus. Kannattaa opettaa koira ilmoittamaan kuulemisvalmiutensa jollakin merkillä. Vaikka istuminen tai kontakti voisivat toimia. Tämän jälkeen napsautetaan äänet päälle ja voidaan palkita koiraa. Kunnioita koiran päätöstä, jos se nousee ylös tai kääntyy pois, sammuta itku. Oikean itkevän vauvan kanssa koira ei tietenkään voi valita, milloin itku loppuu. Koira voidaan kuitenkin opettaa poistumaan tilanteesta.
Jos tuttavapiirissä on vauvoja, kannattaa ehdottomasti kysyä mahdollisuutta käydä koiran kanssa vierailulla. Jo pelkkä hiljaisenkin vauvan sylissä hyssyttely näyttää koiran silmään epämääräiseltä, joten kannatttaa harjoitella. Koiraa voi palkita rauhallisesta olemisesta ja katselemisesta. Jos koira haluaa poistua huoneesta voidaan siitäkin kehua. On tärkeää, että koira saa valita, jos haluaa vauvasta kauemmas.
Erilaiset ulkoilut
Vauva kulkee mukana ulkonakin, usein joko vaunuissa tai jossakin kantovälineessä. Toisille koirille vaunut ovat fine ihan tuosta vain, eikä niistä kannata mitään numeroa tehdäkään. Kannattaa kuitenkin käydä jokin lenkki tyhjien vaunujen kanssa kokeilemassa, tarvitaanko treeniä. Varsinkin jos vähänkään epäilee koiran suhtautumista vaunuihin. Meillä vaunuja ei pelätty, mutta varsinkin Louna piti niitä mielenkiintoisena tasona, johon olisi halunnut hypätä.
Repussa tai kantoliinassa oleva vauva voi olla koiralle hankala hahmottaa. Etenkin riehakas koira, joka hyppii ehkä vastenkin, kannattaa kouluttaa käyttäytymään repun kanssa rauhallisesti. Erilaisia välineitä, kuten vaunuja, voi käyttää vihjeenä rauhallisemmasta lenkistä. Reppu tosin mahdollistaa metsäpolut, jolloin koiraa voi pitää vapaanakin.
Muut ennakoitavat
Kun h-hetki sitten lähestyy, on hyvä olla sovittuna, minne koira menee tai kuka sen hoitaa. Synnytyksestä kotiutuessa koin ihan luksukseksi, kun ensimmäiset kaksi päivää saimme olla kotona ilman koiria. Jos se ei olisi ollut mahdollista, niin totta kai koirat olisivat olleet normaalisti kotona. Mutta kaikki se jännitys ja yökukkumiset, sekä uuden opettelu veivät aika paljon mehuja.
Eläinten hoitamiseen kannattaa ottaa kaikki apu vastaan, sillä vähintäänkin ensimmäisen kuukauden vauva on hyvin kiinni äidissään. Eikä tuota tärkeää vaihetta sovi ohittaakaan. Riippuen vähän omasta palautumisesta, voi koirien lenkitykset aluksi joutua hoitamaan joku muu. Etukäteen koiralle voi opettaa esim. hajutyöskentelyn perusteet, näin koiraa on helppo virikkeistää. Virikkeistämiseen kannattaakin perehtyä, sillä se ei vaadi paljoa vaivaa, mutta merkitsee paljon.
Asiat kertaalleen läpi ajatelleena ja pohtineena, hoituu käytäntökin paremmin. Ennakointi ja harjoittelut vievät aikansa, mutta ovat sen arvoisia. Kun vauva tulee taloon ja hetken kaaoksesta selvitään, solahtaa uusi tulokas arkeen melko mukavasti.
Sujuva arki
Arki on aina mukavampaa, kun koira tietää, miten sen kuuluisi käyttäytyä. Voit käydä pienen listaukseni avulla läpi arkeanne ja pohtia onko kehitettävää. Pienen lapsen kanssa sujuvuutta oppii arvostamaan. Ovikello ja vieraat Haukkuuko koira, hyppiikö se vasten, tai miten pian se rauhoittuu vieraiden tullessa? Impulssikontrolli/luopuminen Onko koiran vaikea luopua näköärsykkeestä, vai juoksisiko se mieluummin jonkun perään? Varastaaako koira ehkä ruokaa tai kiihtyykö se helposti vaikkapa jääkaapin ovesta? Lenkit ja ulkoilutukset Miten teillä kuljetaan ovista, entä miten koira ohittaa muut kulkijat? Pysyykö koira irti ja tuleeko se luokse kutsusta?
Postauksella ei ole tarkoitus maalata vauva-arjesta sen kamalampaa kuin se on. On kuitenkin hyvä varautua kaikkeen ja yllättyä sittemmin positiivisesti. Arki on kuitenkin se, jota koiran kanssa eniten elämme. Siksi siihen kannattaa panostaa, vähintään yhtä paljon kuin mahdollisiin harrastuksiin. Kannattaa myös olla armollinen itselleen, emme ole superihmisiä, emmekä voi olla superhyviä kaikessa samaan aikaan. Elämässä voi tulla muitakin muutoksia kuin perheenlisäys, mikä verottaa jaksamistamme.
Viimeiset kuvat pohjoisen reissusta. Poikkesimme yhtenä iltapäivänä Oulangan kansallispuistoon. Ilma oli alkuun hiostava ja enteili sadetta. Vettä emme kuitenkaan saaneet, mutta jäätävän vihmovan tuulen. Kävelimme Myllykoskelta Jyrävälle ja takaisin. Nuotiopaikat olivat tupaten täynnä, joten emme tuppautuneet sekaan paistamaan makkaroitamme. Arvostan (kuten koko seurueeni) omaa tilaa, luonnossa varsinkin.
Savua talutti ensin mieheni, mutta pitkoksilla eteneminen oli koiralle hankalaa. Savu käyttäytyi oudosti muristen ja haukkuen vastaantulijoille, mitä se ei ikinä tee. Kannoin jo vauvaa repussa ja aioin vaihteeksi kulkea kädet vapaina, mutta päädyin sitten taluttamaan koirankin. Eikä mitään ongelmaa, Savu käveli totuttuun tapaan hiljaa takanani. Niin se vain on iso vaikutus, kuka ja miten koiran kanssa toimii!
Reitit olivat todella ruuhkaisia viikonloppu iltapäivänä, joten kuvia ei suurta määrää siunaantunut. Maisemat olivat kyllä kivat, joskin isot näköalat ovat ehkä koskiputouksia enemmän oma juttuni. Savukin kulki reissun hienosti. Poro käveli meitä vastaan, miltei osuimme tuohon puskasta esiin nousevaan otukseen. En tiedä onko Savu mainio vai surkea porokoira, kun antaa moisten olla rauhassa. Ihan pätevä reissuhaukku joka tapauksessa!
Reissu oli tosiaan antoisa ja koska vain uudestaan. Savu onkin nyt syksyllä pääsemässä useammalle päiväretkellä ja toivottavasti myös muutamalle yöyliretkelle. Joitakin asia- ja mielipidetekstejäkin on muhimassa ja valmiina. Kuvat puuttunut, sekä pienet viimeistelyt ja pari aihetta pitäisi purkaa tekstiksi. Saas nähdä, mitä näillä univelan syövyttämillä aivoilla saa aikaan.
Päiväretkeilemme Pirkanmaalla, ja seuraksi saa ilmoittautua (jos vauva ei haittaa). Tulilla tavataan!
Tähän väliin vähän ajantasaisempia retkikuulumisia! Olimme suunnitelleen Kiiran kanssa niin kutsuttua naperoretkeä (Kelmi ja Papu*), mutta toki Savukin oli tervetullut. Treffasimme Seitsemisen luontokeskuksen parkkipaikalla. Savu meni tervehtimään Kelmiä vähän hämillään. Näytti kuin, olisi ihmetellyt miksi Koda on kutistunut. No ei sentään, pienen alkumökötyksen jälkeen pentu oli Savun mielestä oikein mukavaa seuraa.
*Vauvamme on somen puolella nimeltään Papu.
Lähdimme kiertämään luontokeskukselta lähtevää harjupolkua. Reitti oli n. 5km ja suhteellisen helppokulkuinen, joten arvelimme sen sopivan seurueemme pienimmille. Savu ja Kelmi tassuttelivatkin polulla heti rinnakkain, ihan kuin olisivat tunteneet ennestään. Kaverikuvat ovat aina pentujen kanssa vähän mielenkiintoisia ottaa. Pentu olisi mieluummin jossain touhuamassa tai siinä kuvaajan/palkkaajan jaloissa. No joitain yhteisräpsyjä saatiin ja ainakin Savulle hyvää treeniä. Savu joutui välillä odottelemaan, että saatiin pieni Kelmi paikalleen.
Istuskelimme kaatuneella puunrungolla tauolla hyvän tovin. Yhtäkkiä metsään oli eksynyt muitakin retkeilijöitä ja muutama seurue lipui ohitsemme. Jatkoimme matkaa ja saimme saksalaisen seurueen kiinni. Jatkoimme ohi ja tuota pikaa he marssivat kovaa vauhtia ohitsemme. Olivat kuitenkin pysähtyneet seuraavalle opasteelle ja menimme taas ohi. Parkkikselle he kävelivät heti perässämme. Oli siinä koirilla (varsinkin Savulla) ihmettelyä, ohituksia enemmän kuin kotiseudulla - metsässä.
Kävimme luontokeskuksen kahviossa. Harmillisesti vitriini oli aika tyhjä, joten tyydyimme pelkkiin juomiin. Kuuma kahvi olikin ihan paikallaan. Luontokeskukseen ja ravintolaan hyväkäytökset koirat olivat tervetulleita, joten totta kai kävimme keskuksessa. Savusta täytetty jänis oli kammottava. Jänis oli kieltämättä aseteltu vähän hassusti ja se näytti hyvin kiukkuiselta.
Räspimme vielä pihassa muutamia posetuksia ja temputtelin Savua. Sain sen myös kannustettua kaadetun kelopuun päälle, vaikka ensin vähän epäili. Hienosti kuitenkin hyppäsi matalasta kohdasta ja tasapainoili itsensä korkeuksiin. Temputtelu, vallankin tasoille hyppiminen osoittautui taas hyväksi keinoksi ohitustilanteessa. Ohitsemme meni pari koiraa ja myöhemmin lisää ihmisiä, eikä Savu haukkunut lainkaan. Se vain istui ryhdikkäästi ja katseli.
Kuvien laatu ärsytti itseä, toki paksu pilviverho teki valosta vähän mälsän tasapaksun. Mutta pikkuputkeni piirto on surkea, jos kuvattava kohde on metriä kauempana. Onneksi Kelmi ja Savu olivat mainioita malleja! Savu pitikin Kelmistä yllättävän paljon ja käyttäytyi oikein hienosti pikkupennun kanssa. Kiitos seurasta pikku puikkonokalle ja omistajalleen. Seuraava retki häämöttääkin jo syksyn puolella, sitä ennen yritän saada pohjoisen postaukset julkaistua.
