Blogi tiensä päässä

Pitkällisen pohdinnan jälkeen, tämä blogi on tiensä päässä ja tämäkin teksti on aika julkaista nyt.

Blogi on jäänyt hiukan heitteille, vaikka aikaa olisi, ei huvita päivittää. Ei ole inspiraatiota eikä motivaatiotakaan. Puoliakaan tekemisistä en viime aikoina ole saanut jaettua tänne asti. Eikä se edes haittaa minua. Bloggaaminen tänne ei tuo enää samaa fiilistä kuin ennen, se ei tunnu enää lainkaan niin tärkeältä. Kun sain kevättalvella kirjoitettua sen, mitä Tuikulle (ja Vilkullekin) kävi, oli valmis olo. Tuntui, että olin kirjoittanut kaiken tarpeellisen. Blogin ulkoasun ja remontin suhteen ajattelin aktivoituvani uudelleen, mutta niin ei käynyt. Blogi poistuu myöhemmin myös näkyvistä, ehkä joskus palaa uudelleen, ehkä ei ikinä.

Savun kanssa jatkamme tavoitteitamme kohti. Siitä tulee toivottavasti varjovalio, toivon että se ei jää pelkäksi haaveeksi. Treenaamme koska se on kivaa ja koska se kehittää meitä. Frisbeestä on hyvää vauhtia tulossa toinen aktiivinen lajimme, itseltä se vaatii malttia paljon. Savu on ollut paljolti sitä, mitä halusin. Pentuna se oli vähän kummallinen tosikko, mutta nyt se on korvaamaton. Sen kanssa on takana paljon yhteisiä miellyttäviä hetkiä ja reissuja.

Louna on ihana. Kivikkoisen alun jälkeen olen kiintynyt siihen valtavasti. Se on kehittynyt hurjasti eteenpäin, se on reipas ja omatoiminen, yhteistyökykyinen ja -haluinen. Sen kanssa on kiva touhuta ja se nauttii tekemisestä itsekin. Kömpelyydestään ja epävarmasta pentuvaiheestaa huolimatta siitä kasvoi sopusuhtainen ja hyvärakenteinen koira. Vetoharrastusta olemme aloittaneet, nosework kiehtoo itseäni ja sitä on tarkoitus tehdä Lounan kanssa. Lounan myötä olen oppinut jälleen, että teemme asioita itseämme varten. Minua ja Lounaa varten. En aio tehdä Lounan kanssa samaa virhettä, kuin Tuikun kanssa. Että väkisin väännän sitä yleisön toivomaan muottiin. Louna on ihan mahtava omana persoonanaan ja haluan antaa sille tilaa olla oma itsensä.

Olen saanut elämääni uudelleen ihan loistavat koirat. Savu ja Louna ovat arjessa mitä parhaimpia ja keskenäänkin hyviä ystäviä. Ne piristävät päiviäni, pitävät seuraa, ovat loistavia retkikumppaneita ja maastossakin niiden kanssa on niin levollinen olo. Olen onnellinen, että saan olla juuri näiden koirien kanssa ja että niillä on toisensa. Uudet retkireitit odottavat meitä, samoin uudet ystävät.

On ollut kasvattavaa ja kokemusrikasta pitää tätä blogia, monta vuotta. Olen käynyt monia antoisia ja kasvattavia keskusteluita, myös loukkaavia ja rasittavia. Olen saanut blogin kautta uusia ystäviä ja tuttuja. Ennen kaikkea olen saanut kirjoittaa ajatuksiani näkyviin herättäen muissakin ajatuksia. Olen hyvin onnellinen, että silloin vuosia sitten aloitin pitämään tätä blogia. Siksi en aio poistaa tätä, enkä myöskään vanhoja tekstejäni. 

Kiitos kaikille lukijoille ja matkan varrella olleille. Hyvää jatkoa ja keskittykää siihen, mikä teille on tärkeää :) 

Suosikkipoika 1vee

Mitä sitä turhia selittelemään, ehdottomasti hieno koira, parempaa en olisi voinut toivoa. Niin onnellinen että vuosi sitten saamani viesti pennusta johti tähän, että se täyttää meillä vuoden. Nuorimiäs Savu tänään siis vuoden ikäinen, onnittelut myös sisko Cismetille. Savu jatkaa kesäistä eloaan ja oloaan ilkikurisella tosikkohuumorillaan, huijaa rauhallisella olemuksellaan, kuittaa äänekkäästi virheeni ja näin pois päin.

Sadepäivän ajatustyötä

Ulkona tulee kaatamalla, joten hyvin ehtii koota videoita ja purkaa ajatuksiaan. Tiedän etten ole ainoa, vaikka siltä se varmasti etenkin somessa näyttää. Otimme videolle muutama viikko sitten omaa kävelyäni. Jännitän vähän kaikenlaista ja jalat tekevät aina omiaan, eikä touhussa ole aina järkeä. Videolla ensimmäinen klippi on suunnittelematon lennosta temmattu. Sellaista kävelyni on, kun joku sanelee tahdin ja en keskity. Toinen klippi onkin huomattavasti kivempi, kun keskityin tarkemmin. Erityishuomiota kiinnitin jälkimmäisessäkin klipissä hartialinjaani, käsiin ja ryhtiin.

Tokoliikkeissä ohjaajan kuivaharjoittelu on mielestäni ihan erityisen tärkeää. Liikkeiden tulisi valmiina olla tyylipuhtaita, mekaanisia ja tekniikaltaan toimivia. Tähän ei päästä varmaan ikinä, jos aina tehtäisiin samaa harjoitusta yhdessä koiran kanssa. Etenkin tässä kohtaa, kun olemme molemmat, Savu ja minä aivan keltanokkia meille uuden lajin parissa. Kävelyharjoitusten lisäksi kannattaa kaikkea muutakin harjoitella ilman koiraa. Itselläni perusasennon palkkaus on nyt viimeisimpänä korostunut. Yritän videoida nyt mahdollisimman monia treenejä, joista osan julkaisen tännekin. Videolta on helpompi tarkistella ja kritisoida omaa toimintaa. Herkästi keskittyy videoiltakin liikaa koiran tekemiseen. Jos missä tahansa videossa tarkastelisi ohjaajan toimintaa, huomaisi, että koira on suora peilaus ohjaajastaan.

Viime viikolla heräsin jo neljän jälkeen aamulla. Inspiroiduin samantien ja lähdin Savun kanssa ulos treenailemaan. Iloinen fiilis jäi. Oma toiminta oli ihan hintsusti selvempää ja terävämpää jo itsellekin, vaikka tekemistä riittää.

Perusasentoon tuloissa alleviivasin nimenomaan oikeaa sijaintia. Savu on toisinaan tullut taakse, eteen, vinoon, milloin mitenkin. Nyt sain hommaa eteenpäin, kun järjestelmällisemmin palkkasin oikeaan sijaintiinkin.  Pari pomppuperusasentoa Savu tarjosi, mutta jätin ne huomiotta.

Seuraamisen suhteen jatkoin lähtöharjoituksia perusasennosta ja ilman. Palkkasin ulkosyrjältä ja osan imuttamisella. Yritän saada ajatuksen selväksi koiralle, että seuraisi tiiviisti hartialinjaani. Nyt Savu tökkii kämmentäni herkästi sekä seuruussa, että perusasennossa. Tähän vaikuttaa paljon käden sijaintikin.

Asennonvaihdot otin laudanpätkän avulla. Asennot vaihtuvat kivasti tarjoamisen kautta, itseltä avut pois, koska ne enemminkin häiritsevät. Video oli katkenut kesken, mutta käskysanoja asennon vaihtoihin ei vielä ole, eikä hetkeen tulekaan. Kaukot ovat vielä tosi kesken. Takapää toimii kivasti, mutta nyt ajatus pitäisi saada etujalkojen paikallaan pysymiseen.

Takapalkkaa teimme myös paikallaan pysymisen yhteydessä. Savu osaakin pysymisen oikeastaan paremmin kuin olen ajatellutkaan. Asiaa ei myöskään ole harjoiteltu kovinkaan paljon. Heiluessani ja taputellessani käsiä, Savu kumartui katsomaan minua ihmeissään. Pysyi silti, joten vapautin samantien palkalle.

Lounan kanssa suurin homma on kunnon kohotus. Kävimme pyörälenkillä jo aikaisin aamulla, mutta silti tuli liian kuuma. Vetovaljaat tulivat postissa, vähän tuskailin niiden kokoa, pitää sovitella vielä käytössä. Hieman epäileväisenä koirana Louna ei toistaiseksi vedä edelläni ja jo pelkkä pyörä jännittää. Pyörän kanssa käydään vapaajuoksulenkeillä, kunnon kohottamiseksi ja yritetään saada pyörä merkitsemään juoksemista. Valjaiden kanssa harjoituksia ovat sitten vauhtilähdöt palkalle pienen vedon kanssa. Vyökin löytyy, joten Lounan kanssa olisi tarkoitus juostakin ainakin alkuun. Viileämpiä kelejä odotellessa.

Helvetinjärvi ja Seitseminen

Mukavat kesäretkisuunnitelmat ja menoksi! Suuntasimme Hannan kanssa puolisuunnitellulle reissulle Helvetinjärven kansallispuistoon. Mitä hienointa kesäkeliä oli luvattu, sitä tyypillistä "vettä taivaan täydeltä". Optimistisesti ajateltiin että kuurosateita tai pitkäkestoista tihkua. Ei siis haittaisi menoa. Pieleen meni, ei se menoa juuri haitannut, mutta ensimmäisen päivän tuli vettä ihan koko ajan, eikä mistään tihkusta ollut puhettakaan.

Talsimme sitkeinä sisseinä Haukanhiedalta Iso-Ruokejärvelle pitämään pienen tauon. Sen jälkeen jatkoimme kolua kohti. Poikkesimme pienemmälle polulla aikeena mennä katselemaan järvimaisemaa. Polku pieneni ja kiemurteli päätyen suolle. Suosta kaivettiin vähän lenkkareita irti ja seuraavan kurakon kohdalla käännyttiin takaisin. Vedenpitävät vaatteet osoittautuivat vähän pettymykseksi, korkeintaan roiskeenkestävät. Sade valui pitkin selkää ja kasteli kaiken, ihan kaiken.

Poikkesimme päivätupaan sateelta suojaan ja syömään. Kuivatimme myös hieman vaatteitamme. En muista, olenko oikeastaan ikinä ollut niin sateen kastelema. Koiratkin olivat melkoisen märkiä ja tauko kelpasi niillekin. Kolulta jatkoimme matkaa kohti Luomaa. Kaatuneiden puiden johdosta reitti olikin melkoinen viidakko, aika rämpimistä rinkan kanssa. Paikoin polku nousi jyrkästikin kalliota pitkin ja märät puunjuuretkin olivat liukkaita.

Hermoa alkoi kiristää, kylmä, nälkä ja kaikki märkänä. Savukin vaikutti kärttyisältä. Louna oli onnellinen hölmö ja lönkytti menemään. Luoman poluilta käännyimme Kankimäelle päin, josta pääsimme tielle. Tietä pitkin kaatosateessa käveltiin vielä muutama tunti Haukanhiedalle.

Puolen yön aikaan pystytimme telttaa. Matkaa oli kertynyt 18km, sade oli kastellut kaiken ja rinkan sadesuoja oli valskannut sen verran, että myös makuupussini jalkopää oli märkä. Se ei kovin riemastuttanut, mutta siitä huolimatta yö teltassa oli lämmin. Kävelyn jälkeen koiria väsytti, meitä reippailijoita ei niinkään. Aamuyöstä sateen ropina piti hetken hereilläkin.

Aamulla sade oli lakannut ja näkymä alkoi pikkuhiljaa kirkastua. Savu ja Louna olivat aamun tyytyväisinä reissuketjussa (tosi kätevä, haluan oman), kun kuivasimme varusteita. Nuotio pääsi täydelliseen hyötykäyttöön, sillä aivan kaikki, oli kuivattava. Vähän nihkeiksi jäivät kengät, vaikkakin pohjat pääsivät niistä sulamaan. 

Koska olimme ahnehtineet kolmen päivän kävelyt yhdessä päivässä, siirryimme kaupan kautta Seitsemisen kansallispuistoon. Toinen retkipäivä meni kyllä ihan hengaillessa ja palautuessa. Nihkeä makuupussi tympäisi ja väsytti koko ajan. Toisen yön jälkeen ei niin huvittanutkaan kävellä ja laahusteltiin Soljasten uudelle maisematasanteelle ja takaisin. Olisi ehkä päästy vähemmällä kun a) olisimme valinneet päivät toisin ja b) olisimme kävelleet ne suunnitellut 6-8km/pv.

Kaikesta huolimatta meillä oli hauskaa ja jotain sitä taas oppi selviytymisestä. Ainakin varusteita on nyt kuivattu huolella. Ensi kerralla pakkaan tarkemmin kaiken muovipusseihin ja vesitiiviisti. Metsästän myös oikeasti sateenkestävää takkia ja housuja. Uudet vaelluskengätkin olisivat tarpeen, sillä lenkkarit eivät ole miellyttävät hankalassa maastossa. Kaatosade huomioonottaen, koirillakin lienee sadetakin tarvetta... No mutta oppia ja taitoa retkelle mentiin hakemaan, sitä saatiin. Jos jotain positiivista, niin sadepäivänä ei ollut ruuhkaa.

Kun ohjaaja ei osaa

Pidempi epäsäännöllisen treenin kausi saa nyt loppua. Olisi korkea aika ryhdistäytyä, lähteä kokoamaan liikkeitä nippuun, viimeistellä puuttuvia palasia ja liittää valmiisiin toimintoihin vihje. Olen taas siinä pisteessä, missä olen ennen luovuttanut. Siinä vaiheessa, kun mikään ei enää olekaan tuttua ja helppoa. Kivaa on silti, hauskaakin. Taukoilun jälkeen tarvitaan vain vähän auttavaa kättä, pohdiskelua ja järjestelmällistä treenien toteuttamista. Koira osaa, minä en. Kaikenlaista sähläämistä tekemisessä ja tekemisen välillä. Tekniikka ja mekaaninen toiminta melkoisen hukassa. Nyt pitää keskittyä kokoamaan oma pää ja panostaa järjestelmällisesti toteutettuihin treeneihin. Videolta näkyy kaikenlaista realismia ja kriittinen muistelo itselleni.

Perusasentoon tuloja enemmän ja tarkemmalla palkkaamisella. Vältetään koiran tyhjänpanttina oloa sijaistoimintojen välttämiseksi. Oma palkkakäsi kuntoon kuivaharjoittelulla, namit putoavat vähän turhan usein koiran suun ohi. Oma keho hallintaan, rintamasuunta eteenpäin ja ryhdikkäämpi asento.

Seuraamisen lähtöjä perusasennosta. Palkkauksen voi suorittaa pitkäkestoisena imuttamisena. Lähdöissä erityishuomiota oikea-aikaiseen lähtöön ja kontaktiin. Perusasennon sijaan koira kannattaa välillä napata seuraamiseen vaikkapa pyörimisestä. Sen sijaan että uusisin/korjauttaisin koiran tekemää seuruuta, teen väliin pyörimisen tmv helpon tempun, palkkaan ja jatkan harjoitusta. Näin koira ei hämmenny tai lannistu, vaan jaksaa yrittää. Ei siis eestaas hinkkaamista ja peruuttaen houkuttelua, jota videolla teen.

Takapalkka työn alle, siihen oma vihje.

Paikallaoleminen vireille, koira pysyy kyllä, vaikka itse en malta. Istumiseen vihje, samoin makaamiseen, tällä hetkellä koiralle epäselvää. Avut pois, jos palkkaan istumisesta, annan koiralle uuden vihjeen, ennen kuin otan etäisyyttä.

Hyppy itsessään kannattavaksi, jotta ei kierrä. Läpijuoksi, lelupalkkaa ja odotusarvoa hypylle. Kotiin järjestettävä jonkinmoinen hyppyeste.

Nouto työn alle tarkemmin. Pito kuntoon, ei kitinää tai vikinää. Huolellinen, rauhallinen ote, ei kiihkeä. Vauhtinoutoja tarkoin harkiten, ei koiraa kiihdyttäen. Ratkaisukeskeinen ongelmapohdinta, miksi se ääntelee ja miksi se tarttuu tietoisesti laippaan..? Oma toiminta suurennuslasin alle.

Harjoittele nyt vihdoin ja viimein leikittämään ja palkkaamaan koiraa kunnolla. Liitä niihin rutiininomaisiin liikkeisiin käsky, jotta koira tietää, pitääkö sen tarjota volttia vai perusasentoa. Tee selväksi ero siihen, milloin oma kätesi on vihje ja milloin passiivinen ruumiinosa. Ennen kaikkea, pysy suunnitelmassa!

On meillä kivaa, kaikesta huolimatta. Tehokkaita treenihetkiä lukijoille!

Kaupunkisesset

Vaihteluksi reissattiin koirien kanssa eilen Tampereelle ja vierailimme Millan kanssa Arboretumissa. Louna ei ole ollut aikoihin hihnassa, eikä Savukaan ole hetkeen käynyt ihmisten ilmoilla. Siihen nähden kumpainenkin käyttäytyi vallan asiallisesti. Lounaa kiinnostivat rannan aallot ja Savua puiston sorsat. Melko ruuhkaista oli ja parhaat kuvauspaikat missasimme auringonpalvojien vuoksi.

Kolme tuntia rennolla lenkillä meni melko nopeasti. Jäätelöt nautiskeltiin paluumatkalla. Loppulenkistä koirat pääsivät vielä matalikkoon juomaan ja kahlaamaan, melko kuuma olikin. Lounakin poseerasi puunrungolla. Paistetut puudelit nököttivät kaikki neljä vielä kivelläkin kimppakuvaa varten.

Kaupunkireissuja tulossa tänä kesänä lisää, joten pääsen enemmänkin kuvailemaan koiria muuhunkin miljööseen kuin omaan metsään.

Koiria ja tuttuja vieraita

Vaihteleva Suomen kesäsää... No pääsimme lauantaina nauttimaan jo kivoista ulkoilukeleistä. Milla tuli yökylään koirien ja lapsensa kanssa. Touhua riitti ja Louna ihmetteli pikkuihmistä. Koirat keskenään olivat tuttuja ja lenkkeilykin sujui rennosti. Savu oli lapsen kanssa ihan luonnonlahjakkuus. Paljon kiinnostivat pienen ihmisen touhut, etenkin ruoka-aikaan, josko lusikka olisi mennyt vähän ohi suun.

Reippailtiin Kuivaanvuoren laavulle pikkulenkki. Metsä vihersi ihanasti, nopeasti edennyt. Viherryksen mukana tulivat tietysti hyttyset ja mäkäräiset, hyh. Kovin kauan ei paikallaan viihdytty, kun joka ikinen pörriäinen aikoi meidät syödä. Lounan naama onkin pahkuroita täynnä, etenkin silmien ympärystät. Savua eivät pörriäiset niin kiusaakaan, edes naamasta.

Paljon tuli ulkoilu. Vaikka koiria ei erityisemmin ehditty juoksuttaa tai treenata, olivat ne kaiken tekemisen seuraamisesta aivan raatoja. Sunnuntai menikin aikalailla nukkuessa ja eilenkin satoi vettä kaatamalla. Vähän mennyt huilaamiseksi muutama päivä, ryhtiliikettä odotellessa.