100 retkeä koiran kanssa

Koirien kanssa tulee reissattua enemmän ja vähemmän siellä ja täällä. Haluan palata niihin kauniisiin paikkoihin joissa olen ja käynyt, sekä etsiä uusia kohteita. Alician innoittamana päätin listata 100 retkikohdetta, tuttuja ja tuntemattomia, vilkkailta ja syrjäisiltä seuduilta. Kaikki kohteet sijaitsevat Suomessa, mutta ympäri maata. Lista on aakkosjärjestyksessä ja kohteen perässä lukee maakunta, jossa kohde sijaitsee.

Onko listalla sinulle tuttuja kohteita tai löysitkö kenties uusia kiinnostavia?

A

1. Aittakallio, Pohjois-Savo

2. Alkkianvuori, Pirkanmaa

3. Aulangon luonnonsuojelualue, Kanta-Häme

4. Auttiköngäs, Lappi


B

5. Bodvattnetin kierros, Pohjanmaa


F

6. Fäboda, Pohjanmaa

G

7. Gustavsvärnin linnoitus, Uusimaa

H

8. Haapamäen näkötorni, Pohjois-Savo

9. Harola, Satakunta

10. Haukvuori, Etelä-Karjala

11. Helvetinjärven kansallispuisto, Pirkanmaa

12. Hetta-Pallas, Lappi

13. Hiidenvuori, Kymenlaakso

14. Hitonhauta, Keski-Suomi

15. Hämeenkangas, Pirkanmaa

I

16. Isojärven kansallispuisto, Keski-Suomi

17. Iso-Vuorijärven retkeilyreitti, Pirkanmaa

J

18. Jal-Paljukka, Lappi

19. Joutsijärven retkeilyalue, Satakunta

20. Juupajoen rotkolaakso, Pirkanmaa

21. Juveninkoski, Keski-Suomi

22. Jyllinkoski, Etelä-Pohjanmaa

23. Jääskelän luontopolku, Keski-Suomi

K

24. Kaasavuori, Varsinais-Suomi

25. Kairessuon-Mieliäissuon luontopolku, Päijät-Häme

26. Kaldoaivin erämaa-alue, Lappi

27. Karhuvuori, Varsinais-Suomi

28. Kirkkokallio, Kanta-Häme

29. Keisarinharju, Pirkanmaa

30. Kettukallio, Satakunta

31. Kokkokallio, Uusimaa

32. Kolin kansallispuisto, Pohjois-Karjala

33. Koloveden kansallispuisto, Etelä-Savo

34. Kolvananuuron rotko, Pohjois-Karjala

35. Kuhakoski, Uusimaa

36. Kukonkylän luontopolku, Pohjois-Pohjanmaa

37. Kulhanvuori, Keski-Suomi

38. Kupsovaara, Pohjois-Pohjanmaa

39. Kuusiluoto, Uusimaa

40. Kyrkösjärven luontopolku, Etelä-Pohjanmaa

41. Käsivarren erämaa-alue, Lappi

42. Käskyvuori, Pirkanmaa

L

43. Laipanmaa, Pirkanmaa

44. Liesjärven kansallispuisto, Kanta-Häme

45. Loukajanvuori, Etelä-Pohjamaa

46. Luonnonmaan luontopolku, Varsinais-Suomi

47. Lähdekorpi, Pirkanmaa

M

48. Mannanmäki, Pirkanmaa

49. Melkuttimet, Kanta-Häme

50. Mikonsaaren luontopolku, Etelä-Karjala

51. Mustasaaren keidas, Etelä-Pohjanmaa & Satakunta


N

52. Noormarkun retkeilyreitti, Satakunta

53. Nyrölän luontopolku, Keski-Suomi

54. Nåtö, Varsinais-Suomi

O

55. Otamus, Pirkanmaa

56. Oulangan kansallispuisto, Pohjois-Pohjanmaa & Lappi

P

57. Pahkakuru, Pohjois-Pohjanmaa

58. Pappilanniemen luontopolku, Lappi

59. Patvinsuon kansallispuisto, Pohjois-Karjala

60. Petkelijärven kansallispuisto, Pohjois-Karjala

61. Peurajärvi, Pohjois-Karjala

62. Pikku-Ahvenisto, Pirkanmaa

63. Pilpasuo, Pohjois-Pohjanmaa

64. Pinkjärvi, Satakunta

65. Pirulanvuoren näkötorni, Satakunta

66. Poronpolku, Kanta-Häme

67. Puijon reitit, Pohjois-Savo

68. Pukalan virkistysmetsä, Pirkanmaa

69. Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto, Satakunta & Pirkanmaa

70. Pyhä-Häkin kansallispuisto, Keski-Suomi

71. Pyhä-Luoston kansallispuisto, Lappi

72. Pyhällön vuori, Pirkanmaa

73. Pyhävuori, Pohjanmaa

74. Päijänteen kansallispuisto, Päijät-Häme

R

75. Repoveden kansallispuisto, Kymenlaakso & Etelä-Savo

76. Riuttaskorven virkistysmetsä, Pirkanmaa

77. Ruuhijärvi, Keski-Suomi

78. Ryövärinkuoppa, Pirkanmaa

S

79. Saaristomeren kansallispuisto, Varsinais-Suomi

80. Sallaajärven luontopolku, Keski-Suomi

81. Seinävuoren rotko, Pohjois-Savo

82. Seitsemisen kansallispuisto, Pirkanmaa

83. Selkämeren kansallispuisto, Satakunta & Varsinais-Suomi

84. Siikalahti, Etelä-Karjala

85. Siikanevan soidensuojelualue, Pirkanmaa

86. Siperian puulajipolku, Lappi

87. Sälgrundin majakka, Pohjanmaa

T

88. Tammisaaren kansallispuisto, Uusimaa

89. Timin mänty, Pirkanmaa

90. Tulliniemen luontopolku, Uusimaa

V

91. Vaarniemen näkötorni, Varsinais-Suomi

92. Vaarun vuoret, Keski-Suomi

93. Vahon tokee, Pirkanmaa

94. Valassaaret, Pohjanmaa

95. Vanhan Vaasan rauniot, Pohjanmaa

96. Vatulanharju, Pirkanmaa

97. Vehoniemenharju, Pirkanmaa

98. Västerön vaellusreitti, Pohjanmaa

Y

99. Ystävyydenpuisto, Kainuu

100. Yyterinniemen retkeilyreitti, Satakunta

Naksutinkoulutus - mitä se on?

Pohjatiedoksi kannattaa lukea luentoteksti Pohjataitoja tavoitteellisille pennuille.

Kirjoittaessani Minä kouluttajana postauksen, minulta kysyttiin naksutinkoulutuspostausta, alkeista. Aikani asiaa mietittyäni totesinkin, ettei naksutin tai sen käyttö ole välttämättä kaikille lukijoille edes kovin tuttu aihe. Näin ollen monet treenitekstinikin saattavat jäädä epäselviksi tai syntyy muita väärinkäsityksiä.

Listasin kysymykset joita useimmiten naksuttimen käytöstä saan ja pyrin niiden pohjalta avaamaan naksuttimen hyötyjä ja ohjeistamaan sen käyttöä. Aiheesta tulee mahdollisesti tarkentava jatko-osa, mikäli se koetaan tarpeelliseksi.

Sitten asiaan saamieni kysymyksien pohjalta. Yritin muotoilla vastaukset mahdollisimman selkeiksi perusteluineen. Tämän postauksen lisäksi kannattaa ehdottomasti tutustua Morten Egtvedtin ja Cecilien Kosten kirjoittamaan Naksutinkoulutusta koirallesi kirjaan. Oikein kätevä alkeisiin.

Mikä on naksutin?

Naksutin on pieni kapistus napilla, jota painaessa kuuluu naksaus. Yksinkertainen, neutraali ja ympäristöstä erottuva ääni on ylivoimainen kun koiran käytöstä merkitään eri tilanteissa. Naksutinta käyttäessä ei myöskään haittaa, jos oma ääni on vaikkapa flunssan johdosta käheä.

Mihin naksutinta käytetään?

Naksuttimella merkataan haluttu toiminto, jota koira tarjoaa. Naksuttelun avulla koiran toimintoja ja käytöstä on mahdollista jatkojalostaa ilman houkuttimia. Kun ohjaaja antaa koiran ajatella ja tarjota itse tietoisesti, oppimista tapahtuu nopeasti ja koira on aktiivisena toiminnassa mukana.

Naksuttimen ei ole tarkoitus korvata palkkiota, vaan se on koiralle nimenomaan merkki oikeasta toiminnasta ja palkasta, eli palkkasignaali. Naksautusta seuraa aina palkkio.

Miten naksuttimen käytön voi aloittaa?

Koira ehdollistetaan naksuttimeen esimerkiksi syöttämällä muutamia aterioita naksuttimen kanssa. Naks - nami, naks - nami. Kun naksutinta vasta ehdollistetaan, ei koiralta odoteta mitään toimintoa. Naks ja koira saa palkan, nielee ja tulee uusi naks ja palkka. Koko nappulakuppia ei kannata syöttää kerralla, kymmenen naksautuksen sarja useasti päivän mittaan kuluttaa kupin kyllä tyhjäksi.

Pääsääntöisesti koirat yhdistävät naksun ja ruuan hyvin nopeasti. Koiran reaktiota ääneen voi koettaa joidenkin harjoituksien jälkeen naksauttamalla ja jos koira reagoi ääneen, anna heti palkkio. Mikäli koira ei reagoi, jatka vielä harjoituksia naksauttamalla ja palkkaamalla. Palkkaa riittävän nopeasti, mikäli naksautuksen ja palkan välillä kuluu useampi sekunti aikaa, ei koira enää yhdistä asioita. Koira yhdistää palkan viimeisimpään huomaamaansa asiaan.

Naksautusta tulee seurata välittömästi palkkio. Huolehdi, ettei kätesi mene esim. taskuun jo ennen naksautusta, jotta käden liikkeestä ei tule merkki. Harjoitus on koiralle sekava, jos palkkaa ennakoi vuoroin naksu ja vuoroin kädenliike. Palkkio tulee vasta palkkasignaalin (tässä tapauksessa naksautuksen) jälkeen.

Miten koiran saa tarjoamaan eri toimintoja?

Houkuttimet ja avut pois ja anna koiran itse tarjota. Esimerkiksi kohdetyöskentely on hyvä harjoitus, kehittää omaa naksuttimen käyttöäsi ja koiran omatoimisuutta. Päätä kriteeri ja pilko harjoitus osiin. Älä etene liian nopeasti, mutta älä jää myöskään junnaamaan. Etene rohkeasti kun onnistuneita toistoja alkaa olla esim. 4/5.

Mikä olisi Lounan laji?

Olen viime aikoina viettänyt Lounan kanssa paljon aikaa ja keskittynyt tutustumaan siihen. Sehän on kaiken ärsyttävyytensä lisäksi oikeastaan ihan hauska heppu. Reipas ja iloinen ja nauttii yhdessä tekemisestä. Vaikka Louna onkin pääasiassa kotikoira, olen pohdiskellut sille kuitenkin joitain kotona toteutettavia harrastuksia. Joitain, mitkä kiinnostaisivat minua ja sopisivat sillekin. Savun kanssa ei tarvitse ihmetellä ollenkaan, sillehän oli tavoitelista jo valmiina ja pikkuinen solahti muottiinsa hyvin. Lounalle pelkkä lenkkeily ja temputtelu riittävät, mutta kivempi olisi tarjota enemmän. Tempuissa jämähdän herkästi tietynlaisiin ja metsälenkit ovat miltei aina samassa metsässä.

Tokikaan tuon tyyppiselle koiralle ei välttämättä ole pakko kehitellä mitään harrastusta, eikä tarkoitus olekaan harrastaa verenmaku suussa. Itse olen kuitenkin vähän huolimaton siellä ja täällä ja varsinainen temppujen järjestelmällinen opettaminen on vielä vähän hakoteillä. Olisi ikään kuin helpompi mennä ohjeiden ja raamien mukaan tekemään jotain jo valmista lajia. Myös etenemistä olisi tavallaan helpompi seurata.

Liikunnallisimmaksi lajiksi ajattelin vetoa. Louna juoksee mielellään ja se juoksee lujaa. Se on myös helppo hömpöttää vetämään ja se nauttii jo pelkästään juoksemisesta. Sopivia valjaita en ole vielä hankkinut, josko kesän aikana. Liinat ja vyö löytyvät ja pyörään kun vaihtaa renkaan, niin pääsee fillaroimaan. Alkuharjoittelut hoidan varmaan juosten, toivoen että omakin kunto kasvaisi.

Jälki ja nosework olivat kiinnostavia nenänkäyttöharrastuksia. Kumpikin minulle tosin vähän vieraampia ja pitää aiheisiin perehtyä, mutta kiinnostavat. Louna käyttää muutoinkin mielellään nenäänsä ja nuuskuttelu on sille rauhoittavaa tekemistä. Näin ollen se saisi toteuttaa itseään ja harjoitukset olisi mahdollista toteuttaa kotioloissa.

Kursseille en toistaiseksi ole Lounan kanssa menossa. Halliympäristöt ja hälinä stressaavat sitä vielä liikaa ja keskitymme harjoittelemaan yleistä olemista eri paikoissa. Kaikkien kompastusten ja sähläämisten jälkeen, olen alkanut oikeasti tykätä tuosta höpsöstä. Louna on mennyt hurjasti eteenpäin, rauhoittunut ja tasaantunut ja se on oikein miellyttävä seuralainen. Viikonloppuna nähdäänkin, mitä Louna tuumaa karhusta, kun vien koirat petotestiin.

Vielä räntäsade päivän piristykseksi, Lounan uusin hyppytemppu. Syliin ja reppuselkään tulon lisäksi Louna osaa hypätä neljällä jalalla vasten. Miksiköhän tuonkin tempun nyt nimeäisi?

Henkilön Jenny Piittinen (@koiria_maalta) jakama julkaisu 9. 05ta 2017 klo 1.19 PDT

Kaikki koirani käyvät lähteellä

Nyt tuntuisi kevätkin käynnistyneen kunnolla ainakin hetkeksi, sillä ulkona ei oikeastaan tarvitse takkia. Reippailimme koirien kanssa eilen viitisen kilometriä metsän läpi naapuriin. Porukoilla ollessa kävin koirian kanssa lähteellä, jossa olen jo pikkutyttönä käynyt ihan ensimmäisen ajokoirasekoitukseni kanssa. Kuvat ovat siis viime viikolta. Poikkesimme haukkujen kanssa ensin suolle ihmettelemään hirven jälkiä. Louna viihtyi rapaojassa kaikilla neljällä jalallaan, Savua moinen suttaaminen näytti jälleen ärsyttävän.

Suolta lähdimme pienelle polulle mummoni maille ja syvälle kuusikkoon. Siellä se lähde oli, kirkasvetinen ja kasvustoltaan vihertävä kaunis paikka. Talven jäljiltä vettä oli runsaasti ja itse lähteen ympärillä oli useita reikiä kuusien juurakoissa. Niissä vettä on syvältikin, kaikki aukon juusi sellaisia jalanmentäviä. Yhdessä olen saappaani joskus täyttänytkin. Pikkusammakoita ei vielä näkynyt, mutta auringonsäteet osuivat otollisesti hämärään kuusikkoon. Muutama kuvanen siis saatiin.

Pitkästä aikaa päästiin Savun kanssa ihan tositoimiin ja kunnolla kaverin kanssa treenaamaan. Olen puuhastellut aika paljon temppuja sen kanssa viime aikoina, eikä pääkoppa ollut ihan heti tokojutuissa mukana. Ensimmäisenä hoksattiin, että en voi käyttää kaikkeen treenaamiiseen samaa vihjesanaa. Sana hommiin, on iskostunut voimakkaimmin siihen, että Savu tekee vapaamuotoisia tarjouoksiaan. Tokon suhteen sana vaihdettiin, muuhun puuhailuun hommiin käy edelleen hyvin. Ongelma havaittiin, kun piti alkaa tekemään perusasentoa, mutta viime päivien perusteella Savu tarjosikin peruuttamista minua vasten. Luovaa toimintaa, vähän hommaa vain koiralle selkeämmäksi.

Perusasentoa teimme muutaman kerran asennon kanssa. Nyt painotettiin nimenomaan niihin perusasentoon tuloihin. Savu oli melkoisen kiihtynyt ja vähän itseä häiritsevässä mielentilassa. Olimme toki uudella kentälläkin. Perusasentoon tullessaan Savu istahti, tarjosi kontaktin ja jos palkka ei tullut riittävän nopeasti, alkoi se peruuttaa minua ympäri. Alusta helpotti asiaa ja saimme onnistuneita perusasentoon tuloja.

Taukokäytöstä fiksailimme, sillä pikkumies oli kovin touhuhuuruissa ja olisi vain nuuskutellut, juoksennellut ja ihastellut omaa ääntään. Alustalla Savu meinasikin vinkua ja ujeltaa. Koiran äännellessä käännyimme poispäin, nopeasti päästiin palkkaamaan hiljaista olemista. Savu harjoitteli nyt myös alustalla pysymistä, kun otin askelia poispäin ja kävin välillä palkkaamassa. Kun taukokäytös oli hillitympää ja hallitumpaa, jatkettiin muita hommia.

Jääviä pitäisi nyt saada nopeasti eteenpäin. Liikkeestä seisominen alkaa olla kiva ja harjoittelimme napakkaa pysähtymistä. Aloimme myös liittämään toimintaan käskyä. Jotta hommasta saatiin vielä napakampaa, jätimme takapalkaksi lelun. Aluksi pysähdykset olivat hieman vinoja, lelua odottaessa, tällöin palkkasin taskusta namille. Kun saatiin suora ja napakka stoppi, sai kiitää lelulle riekkumaan. Näillä jatketaan, pikkuhiljaa tehdään myös istuminen ja makaaminen alkuun.

Seuraaminen on edennyt sunnuntaikävelystä napakampaan toimintaan. Uudelle kentällä teimme täsmäiskuja ja pyrin suunnittelemaan homman huolella, ennen kuin joutuisin kalastelemaan koiraa. Savu lähtee edelleen hieman aukeamaan perästä ja sen selkä on aina melkojuminen. Olen pyrkinyt palkkaamaan sen vasemmalta puoleltaan, mutta se kääntyisi mielummin oikealle päin. Tällä erää otimme seuraamista luopumisen kautta ja pidinkin vasemmassa kädessäni lelua roikkumassa. Pari ensimmäistä pätkää olivat Savulle vähän epäselvät, kun palkkasignaali tuli, ei se oikein tiennyt kuinka päin se lelulle menisi. Erikoista pohdintaa. Muutaman toisten jälkeen nappasi paremmin lelusta kiinni. Teimme myös pyörimistä molempiin suuntiin, ihan lihaksiston kantilta.

Noutoa tehtiin nyt aikalailla ensi kertaa räväkämmin. Pitäminen on Savulle haastavampaa, enkä ole noutoa koskaan oikein millekään osannut opettaa, joten homma on ollut hieman jäissä. Kotona olen naksutellut pitoa, tai homma on siinä vaiheessa että Savu nostaa tunnaripalikkaa. Nyt viskaistiin sorvattu kapula ja Savu sai lähteä hakemaan. Kun se tarttui kapulaan, lähdin itse juoksemaan pakoon, huutaessani palkkasignaalin sai kapulan pudottaa ja hyökätä leluun kiinni. Onnistuneitakin noutoja tehtiin, kertaalleen kapula putosi liian aikaisin, jolloin palkkaa ei tullut. Muutaman kerran Savu kantoi kapulaa laipasta, pari kertaa kapula putosi ja toisella kertaa Savu ei enää poiminut sitä mukaan. Yhdellä heitolla kapulaa ei meinannut löytyä, sillä se jäi jotenkin ruohikkoon piiloon, löytyi kuitenkin. Pientä mälväämistä meinasi esiintyä. Ainakin päästin nyt tämänkin homman pariin ja päästään viemään osa-alueita eteenpäin.

Treenistä jäi hyvä mieli, uutta itselle, ideaa ja motivaatiota. Enemmän pitäisi päästä muiden kanssa treenaamaan, toivottavasti kelit nyt sallivat. Yksin jään herkästi jynssäämään samoja asioita ja ihmettelemään kaikenlaista. Jumittamisesta seuraa sitä, että on hankalampi edetä. Savun kanssa edetä voisi nopeamminkin, se sisäistää asiat aika mukavasti. Edelleen "ongelmamme" olen minä, tulen liian hissuksiin reippaan koiran perässä.

Keisarinharjulla päiväretkellä

Tiistaina pääsimme nauttimaan ihanasta kelistä, kun treffattiin Millan kanssa. Oltiin kaavailtu päiväretkeä kolmen koiran ja yhden muksun kanssa. Päädyttiin Kangasalalle Keisarinharjulle. Aurinko paistoi ja taivas oli pitkästä aikaa sininen, näkyvillä. Pieni tuulenvire piti ilman raikkaana, mutta liikkuessa pysyi lämmin.

Keisarinharjun polku oli n. 2,5km pitkä ja kuljimme sen edestakaisin. Harju jatkui molempiin suuntiin, kokonaisuutena 200km pitkä. Harjun monissa osissa onkin tullut vierailtua, Soppeenharju, Hämeenkangas, Vehoniemi jne. Harjulla oli matalahko näköalapaikka, josta saattoi katsella maisemia. Savua kauhistutti, kun yläilmoissa pitikin kiikkua syliin kuvaa varten. Oli sitten viimeisen päälle närkästynyt! Ritiläportaat jotka tasolle menivät, olivat myös vähän epämiellyttävät, mutta vapaaehtoisesti sinne koissut kävelivät.

Kirpan kanssa Savu pisti ihan leikiksikin. Tosin niin neitimies että yhyy, belgialainenhan astui melkein päälle ja siitäkös itku tuli. Kepit olivat tarkan jaon alla ja sinivuokko kuviin oli kummankin päästävä. Varjomaskit huippuvalotuksessa, just kummankin nassu varjossa.

Eväitä nautiskeltiin näköalapaikalla ja käveltiin takaisin autolle. Matkassa mukava oleva vuoden ikäinen lapsukainen oli oikein mukavaa seuraa ja vaikutti myös viihtyvän. Savu oli pienestä ihmisestä hyvin kiinnostunut. Onnistunut ystävyys oli taattu, kun pikkuihminen tarjoili Savulle maissinaksuja.

Ihana päivä kului hyvässä seurassa ja mainiosta kevätkelistä nauttien ♥

Korvessa kulkevi koiruisten tie

Kaikki varmaan muistaa että just ennen vappua tuli talvi. Se poistui onneksi yhtä nopeasti kuin tulikin, en vaivautunut silloin ulkoilemaan. Nyttemmin onkin samoiltu täällä lapsuuteni metsissä ja nautittu auringonpaisteesta. Tässä kuvat yhdeltä lenksulta, lisää tulee. Rakastan näitä maastoja ♥

Louna 1v - niin nätti neiti

On ollut tapahtumarikasta aikaa viimeinen vuosi. Niin siinä kävi, että meille muuttanut puolivuotias nulikka on nyt oikein hieno vuosikas. Rumasta ankanpoikasesta on kuoriutunut huumorintajuinen ja utelias nuori neiti. Lounan kanssa on ilo puuhastella ja nähdä miten iloisesti se työskentelee. Jälleen olen itse oppinut paljon, on ollut hienoa tutustua tähän tapaukseen. Yhteiselo on vasta alussa.

Onnea ihanaiselle! ♥

Yllä ennen julkaisemattomia, saamiani puhelikuvia. Vasemmalla Lounan isä, ensimmäinen selfieni seitsemänviikkoisen kanssa ja viimeisimpänä Lounan emä. Kovasti on tummanpuhuva pentu vaalentunut! Alla kuvakoonti Lounan kasvusta ja elämänvaiheista.

Ensimmäinen kuvani Lounasta, olin siskon mukana tuolloin hakemassa pentua.



Pikkuinen tutustumassa perheen muihin koiriin, ehti tavata Tuikun ja Vilkunkin.



Louna minulla hoidossa, ikää vajaa 4kk.



Savu 10vk ja Louna 4kk tapasivat ensi kertaa.




Louna hoidossa syksyllä, uusia ystäviä tapaamassa.



Louna hoitoreissussa meillä, uusiin lenkkimaastoihin tutustumassa.



Louna juuri muuttanut meille ja porokoira Kiki hoidossa.



Louna 6kk, viikon meillä asunut.



Savu 5kk ja Louna 7kk, yhteisellä kannolla.



Jäällä lenkkeilemässä.



Lounan uusi ystävä Elli, neidit totuttelemassa hälinään.



Louna 11kk ja Savu 9kk, alkaa käydä kanto ahtaaksi.



Louna kesäturkissaan lenkillä.



Neiti nättimys 1v mätsäreissä.