Tehotreenit ja koirauimala

Savun kanssa on terästäydytty frisbeen parissa. Kiva kiekkohaukku. Itsellä onkin taas pitkän tauon jälkeen aika paljon opeteltavaa... Savulle hyvää vauhtia tulossa kaikenlaista temppua ja kieppumista vauhtilajin parissa.

Tokon parissa on puuhattu kaikenlaista, listasin nopeat muistiinpanot omista koti, omatoimi ja tokovalkun treeneistä. Mitään tähdellistä en kolmen päivän tykityksen jälkeen oikein muistanut.

Kaukot on saatu alkuun. Lähinnä istu-maahan-istu vaihtoja. Makuulta istumiseen on hankalampi, johtuu toki omasta osaamattomuudestani. Seisomista otettu välillä, kivasti nousee makuulta ja menee hienosti makuulle. Istumisesta vähän kinkkisempi.

Luoksaria otettiin valkussa pari kertaa, hirmu nopea. Kaikkien koirien ja ruudun ja tötsien välistä ja tykkinä leluun kiinni. Painotettiin vauhtia ja keskittymistä, ei niinkään pysymistä ja sivulle tuloa.

Paikkaistuminen oli valkussa myös aiheena. Savu nyt harjoitteli lähinnä istumista ja siinä pysymistä yhden askeleeni verran. Palkan antoon malttia itselle, luopumisen kautta palkat, jotta pikkujätkä ei kovasti ennakoisi.

Koiran aktiivisuus harjoituksia teimme myös. Piti ottaa koira perusasentoo ja odottaa sen tarjoavan kontaktia viitisen sekuntia. Tämän jälkeen tehtiin seuruunaloitus. Pointtina oli se, että koira on aktiivinen ja odottaa toimintaa, tehtäväänsä sitoutunut siis. Savun kanssa odotin vain kolmen sekunni kontaktia, koska vaihteleva häiriö ja otin pelkkiä yhden askeleen lähtöjä. Reipas seuraaja.

Namihäiriö oli mielenkiintoinen. Eteen tuotiin kuppi nappuloita ja sen vieressä piti ottaa perusasentoa. Lähti sujumaan ja Savu luopui tehokkaasti. Päästiin myös seuruuttamaan kupin ohi. Tuommosta treeniä ehdottomasti kotiinkin!

Tiistai olikin touhupäivä. Myy oli vielä hoidossa ja lähdettiin Janikan kanssa koirat mukana kaupungille. Louna jäi kotiin, sen verran tuoksuu hyvälle, että olisi mennyt urosten päät sekasin. Käytiin koiria juoksuttamassa ja Savu ja Teo poikkesivat koirauimalassa. Savu lähti nyt rampilta itsekin, pienellä kannustuksella. Uintitekniikka oli kehittynyt huimasti.

Louna on kehittynyt kanin osalta hyvin. Se on Vekun seurassa rauhallinen ja levollisempi kuin ennen. Nenätuntumalle on kaksikko jo päässyt. Vekku loikkii keittiössä vapaana jo Lounankin aikana. Valvomatta Louna ei kuitenkaan kanin kanssa jää, sillä hyökkäyshän on paras puolustus. Louna on myös tarkka omasta häkistään ja kupeista, onhan se nyt kamala jos kani niihin koskisi!

Sterilointiaika Lounalle on tosiaan nyt varattu, samaten turkin siistintäaika. Oma kone teki oharit ja fiskarssit ei ollut ihan ne parhaat. Vaan oikeen hyvänlaatunen paksu turkki sen kaiken palaneen ja pilalle menneen megakarvanlähtö reuhkan alla oli. Ihan näin aikaisin en ajatellut leikkaavani, mutta tuppoja lähti jo siihen malliin, että vähän avitettiin...

Treenaillut Lounakin on. Arkikoulupostaus on tulossa, videosta puuttuu vielä pari klippiä. Takapään käyttö on kehittynyt mukavasti siihen mitä se oli ja Lounan keskittymiskyky ja oma aktiivisuus on myös lisääntynyt. Innokas häseltäminen vain tekee kouluttamisesta minulle hiukan haastavampaa, mutta Lounan kanssa on kyllä hauskaa.

Alla mättö videoita, vähän kaikista ja vähän kaikkea. Ja silti osa puuttuu.

Riemukkaat puuhapiskit

Toissapäivänä Janikan lauma tuli kyläilemään ja vietiin hurtat pellolle rälläämään. Savu yritti kovasti Kikiä liehitellä vaan tätiporopa ei lämmennyt. Kunnon raparallien jälkeen poppoota väsytti.

Louna kotiutuikin jo eilen ja ehkä pahimpaan mahdolliseen aikaan. Lenkit kyllä sujuvat, sillä Luuska itse juoksee karkuun. Mutta ei puhettakaan että tarhailisi tai majailisi Savun kanssa samoissa tiloissa. Leikkausaika on loppukeväästä.

Jäällä käytiin eilen Tiinan kanssa ja porukoiden Myykin pääsi mukaan. Jäät paukkuivat kivan keväisesti ja eipä tee enää mieli mennä sinne. Ihana ilma oli, kyllä kelpasi ulkoilla.

Kuvatulvaa.

Koiran oikeus - juosta vapaana

"Koirien irtipito on kielletty taajamassa. Irtipitäminen kuntopoluilla ja sen kaltaisilla, ei saa lainkaan mennä uimarannalle, lasten leikkipaikoille, toriainaka torille, ladulle tai urheilukentälle, ellei se ole erikseen sallittua.

Sen lisäksi 1.3-19.8 koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä. Tämä ei kuitenkaan koske alueen omistajan tai haltijan luvalalla pihamaalla tai puutarhassa tai koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella olevaa koiraa, tai alle viiden kuukauden ikäistä koiraa.

Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella."

Siinä tiivistelmä koiran hyvinvointia rajoittavasta laista. Koiran luonnollisesta liikunnantarpeesta ja ihan jo oppimiskyvystä mitään tietävä, tuskin noudattaa. Koiran liikunnantarpeen voi kyetä täyttämään ilman, että koira pääsee irti. Se vaatii vain paljon työtä. Mutta se, miten tärkeää koiran pääkopalle ja psyykkeelle vapaana oleminen ja toisten koirien kanssa kommunikointi on, ei korvaa mikään. Tekee pahaa ajatella, että on oikeasti olemassa koiria, jotka viettävät elämänsä hihnassa. Joku toinen määrää aina tahdin, miten tulee liikkua. Se aiheuttaa jumeja. Miten moni hihnalenkkeilijä koira peitsaakaan? Siksi, että ei pysty asettumaan tahtiin. Ja siis ei, joskus on pakko olla kytkettynä, jo koiran turvallisuuden tähden. Mutta vuosikaudet kytkettynä...

Nyt ensimmäinen innokas viittaa että onhan meillä koirapuistot! Hieno juttu, perehdy uudelleen koirien hajumaailmaan ja tarkkaile tarkemmin koirapuistojen touhuja. Olemme mekin käyneet puistossa. Olen käynyt liikaakin, erilaisissa koirapuistoissa. Se on luonnottomuuden hieno ilmentymä. Lähtökohtaisesti puistot ovat aina liian pieniä ja niitä on liian vähän ajatellen koko maata. Aidatussa tilassa keskenään vieraat koirat luonnollisesti stressaantuvat ja rähinöitä syntyy helposti viilipytty koirienkin välille. Miettikääpä puiston hajumaailmaa? Siellä käy pelokkaita, epävarmoja, aggressiivisia ja stressaantuneita koiria. Ne tekevät tarpeensa puistoon. Vaikka oman koiran kanssa menisi tyhjään puistoon, siellä on ne hajut. Jos joku ei vielä ymmärtänyt, esimerkiksi stressaantuneen koiran virtsa on toiselle koiralla vallan informatiivinen, havainnollistetusti kutakuinkin "fuck you" tyyppinen. Ja kun näitä on puisto täynnä, on se hyvin harvoin rentouttavaa koiralle. Tappeluista en ala edes puhumaan. Tilanne on kaikille koirille epäreilu, koska tilaa ei ole ja koska joku oikeasti uskoo että koirapuistot ovat autuus, niin sinne mahtuu jos jonkinlaista sakkia.

Toisella lukijalla on varmasti myös idea. Pitkä liina, jooh. Se ei ole vapaata liikkumista, vaikka vapauttaakin jonkin verran. Yhtä koiraa olen joutunut liinassa viemään. Kyllä, se auttaa ja väljentää oloja, mutta ei vapauta. Jos liinaan ei sotkeudu itse koiran kanssa, niin koirakaverit viimeistään. Liinaa varoessa ja väistellessä kehittyy myös mukavasti jumeja. Ja jos se koira sattuu olemaan meneväisempää sorttia, se tempaisee itsensä lenkin aikana moneen otteeseen liinan päähän kolhien itseään. (Ei meillä vaan! huutaa varmaan joku.)

On paljon koiria, jotka pysyvät irti ilman suurempaa panostusta koulutukseen. Koiria, jotka vapaanakin lönkyttelevät rennosti ja seuraavat omistajiaan hamaan tappiin asti. Sitten ovat koirat, jotka reagoivat herkemmin ärsykkeisiin ja ovat hankalampia irtipidettäviä. Se ei kuitenkaan ole mahdottomuus. Mahdottomampaa on oman asenteen muuttaminen, kuin koiran kouluttaminen. Kirjoittelin luoksetulosta viimeksi täällä.

Koiran liikuttamisen toteuttaminen on aina omia valintoja. Joskus lajityypillisen, tehokkaan liikunnan ja sosiaalisten kontaktien luominen vaatii enemmän työtä. Voi joutua lähtemään autolla puolen tai tunninkin matkan päähän, ennen kuin koiraa on turvallista laskea irti. Turvallisia koirakavereita voi joutua etsimään pitkäänkin tai koirien yhteisleikkejä voi joutua seuraamaan silmä kovana. Kesät metsästetään uintipaikkoja ja talvisin hyödynnetään jäät. Jos tiedetään se oma koira riskiksi ympäristölleen, sille voi hankkia kuonokopan. Koira ei myöskään syyttä ryhdy aggressiiviseksi, vaikka jokatoinen koira niin tuntuu käyttäytyvän. Käykö kellään mielessä, että koiraan voisi sattua?

Irtipitokeskustelu alkaa pikku hiljaa olla taas ajankohtainen. Puhutaan turvallisuudesta, luonnonsuojelusta ja vaikka mistä. Miksi ihmeessä me ihmiset laahustamme metsässä irrallaan, kun koirakin kerran niin häiritsee? Väitän että peuralaumaa ei yhtään rauhoita, vaikka niille kertoisi että Musti on nyt kytketty, eikä tule lähelle haukkumaan. Jos oikeasti alettaisiin suojella luontoa, meillä ei olisi autoja emmekä käyttäisi muovia. Jos eläinten hyvinvointi oikeasti kiinnostaisi, emme söisi lihaa, ainakaan kaupan hyllystä. Se, että joku antaa koiransa juosta vapaana ja huolehtii sen hyvinvoinnista, ei ole väärin. Se, että kehitämme turhia typeriä mihinkään perustumattomia sääntöjä, on hölmöä. Yhdestä suunnasta kiillotetaan sädekehää ja toisesta suunnasta kaikki on retuperällä.

Irtipito ei tarkoita sitä, että koira saa valvomatta mennä rymistellä ympäri maita ja mantuja tuhoten kaiken ja käyden vielä jonkun kimppuun. Liikkumisen ja vapaana olon tulee olla myös koiralle turvallista, aivan kuten ympäristölleenkin. Näin ollen sen voi opettaa pysymään polulla tai suosimalla soramonttuja ja talvella jäitä. Järki toivonmukaan sanoo, että uimarannoille ja koiralta kielletyille alueille ei mennä rälläämään.

Mitä turvallisuuteen tulee, hihna ei takaa yhtään mitään. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun nimenomaan kytkettynä oleva koira on käynyt päälle tai karannut. Kyse ei ole hihnoista tai pannoista. Kyse on siitä, miten koulutetaan ja koulutetaanko ollenkaan. Toivottavasti koirien olot paranevat täällä Suomessakin ja niiden hyvinvointiin panostettaisiin muutoinkin kuin ruokinnan suhteen.

P.S. On kohtelias velvollisuus käydä kysymässä lupaa juoksuttaa koiraa toisen tontilla. Useimmiten lupa on hennonnut.

Keskustelu vapaa ja rajaton. Avautumisesta tulee hyvä olo :)

Kevättä ilmassa

Kovin on kevätkeliä täällä etelässä! Ei siinä, saisi sulaakin tuo loppu loskajäätikkö pois, niin pääsisi jo istutushommiin. Louna oli reissun ajan vanhemmillani hoidossa ja on vieläkin. Juoksut alkavat olla lopuillaan, mutta haen neitosen vasta tiistaina kotopuoleen. Sterilointiaikaa kaavailin huhtikuulle, sitten on tuonkin hormooniriesat poissa. Lounan kasvu tuntuu pysähtyneen, se vain leviää jos ruokaa antaa liikaa, mutta muutoin se vaikuttaa jämähtäneen. Löntystelijä on kuin pullataikinaa ja nyt hoidossa se on paisunut vielä vähän lisää. Pieni dieetti tulee tarpeeseen ja lihaskuntotreeniä.

Savu kävikin perjantaina hieronnassa. Huomasin reissussa että se venyttelee erityisen paljon ja jumittaa selästään. Selkä olikin se juttu, etenkin oikea puoli oli todella jumissa. SI-nikaman päällä oli myös kireyttä, lavat ja reidet olivat myös hieman kireät. Selkä oli kuitenkin se, mitä lähdettiin aukomaan ja auotaan vielä pariinkin kertaan. Savu pääseekin parin viikon päästä käsittelyyn uudestaan ja Louna menee sitten siinä samalla. 

Vähän lihaksetonkin pikkumies on, ei mikään muskelityyppi. Helmikuu oli kaiken kaikkiaan aika kiireinen kuukausi, neljät tokovalkutkin jäivät väliin, ehkä sen koommin ehtinyt liikuntaankaan panostaa. Nyt jumien ehkäisyksi Savu opettelee pivotin ja kiepin myös toiseen suuntaan. Harjoittelemme lisää myös takapään tehokasta käyttöä. Metsässä juoksemista lisätään ja erityisesti mäkitreeniä. Koska lihakseton on myös vähän luikkupoika, vaihdettiin hieman ruokavaliota. Savu syö nyt rasvaista broiskua ja seassa vähän J&V extraenergiaa. Kyllä se vielä kesäkuntoon saadaan! Tuota pikaa aloittelemme myös vetotreejenä, nyt kun Savulle on valjaat. Tarkoitus on laittaa se vyölle ja lähteä juoksemaan. Kasvaisi omakin kunto.

Myös Lounalla on edessä lihasmassan keräämistä tukemaan luustoa. Jos budjetti sallii, tarkoitus on läpivalaista kumpikin syksyllä, Savulta tutkitutan myös silmät ja polvet. Mikäli Lounan luusto on ok, se saa omat taakkavaljaat ja kiskoa sitten rengasta. Mikäli pääkoppa joskus kestää, niin sitten vedetään muksujakin ahkiossa. Louna onkin nyt kolmisen viikkoa elellyt aivan pellossa, joten saadaan taas harjoitella perusasioita. Uutta arkikoulu tekstiäkin on tulossa, kunhan video saadaan valmiiksi. 

Kummallakin koiralla on kaoottinen karvanlähtö, ihan niin kuin joka kevät kaikilla koirillani. Lounan kanssa olen pohtinut ja pähkinyt ja kyllä vaan, kesälook tulee huhti-toukokuun taitteessa. Savulta ajan vatsan ja sisäreidet lyhyemmiksi. Jätkä onkin alkanut kasvattaa kunnon pehkoa, karvaisin koirani ikinä!

Mitään maailmaa mullistavia kevätsuunnitelmia ei ole. Kunnon kasvattelua molemmilla ja aktivoitumista treenikentillä. Pääsiäisenä toivon pääseväni päiväretkelle. Kaavailin kohteeksi Parkanon Alkkianvuorta tai Kihniön käskyvuorta, kiinnostaako lähteä matkaan?

Huhtikuulle olen varannut petotestin kummallekin. Orivedellä törmäävät kumpikin nuorikko sitten karhuun. Vähän riippuen koiran reaktiosta, saatan testata muillakin pedoilla. Mitään en varsinaisesti odota, pääasia, että toimintakyky säilyy. Lamaantuneella koiralla ei kukaan tee mitään.

Kevätpuuhia siis, liikuntaa lisää ja treenejä. Lopuntonta harjaamista loputtoman karvanlähdön parissa. Pikkuhiljaa saa antaa matolääkkeetkin. Kuluja onkin mukavasti, Lounalle laitetaan sterkan yhteydessä siru. Paperit olen jo kummastakin kirjoittanut valmiiksi, enää tosiaan puuttuu Luuskalta tunnari. Sitten lähetellään paprut ja rekataan hurtat FIX-rekisteriin. Savulle on tarkoitus hankkia myös EU-passi, mahdollisesti myös Lounalle, mikäli sekin lähtee kesällä Norjaan.

Nyt hetken hengähdystauko ja hengailua kotopuolessa.

Mun on mentävä, enkä mä lepää

jos haluut tietää missä meen, kato somesta

Viime viikon torstaina rinkka oli pakattu ja Savu valmiina. Illalla ajeltiin Tampereelle ja puolilta öin juna lähti liikkeelle. Pisin junamatkani oli vasta edessä, menisin sinne, minne pohjoiset kiskot päättyvät. Savu matkusti hienosti, nukkui koko matkan. Itse heräilin kuulutuksiin välillä ja aamun valostuessa ihailin lumisia maisemia. Matka päättyi  perjantaina puolenpäivän aikaan Kolariin, josta Hanna tuli meitä hakemaan. Ihana oli pitkästä aikaa nähdä ja Auri otti innokkaan pikkumiehen hyvin vastaan.

Pakattiin koirat autoon ja lähdettiin ajamaan vielä pohjoisemmas, Muonioon. Ajomatka oli tunnin luokkaa. Popsin ajomatkalla aamupalakseni kaakaota ja sämpylää, jonka välissä oleva salaatti maistuikin vähän hiekalta. Muoniossa purettiin tavarat ja koirat kämpille. Tavallaan kaikkea touhusuunnitelmaa oli, mutta tolkuton väsymys vähän tainnutti.

Kauppareissun varrella sovimme pikatreffit Venlan kanssa. Kiva oli päästä näkemään ihmistä blogin takaa. Pystykorva Jamikin oli pirteänä liikenteessä ja instagramiin pojista saatiinkin vähän dokumenttia. Nopeat jutustelut ja sitten jo kummankin täytyi edetä. Kävästiin Hannan kanssa kaupassa ja maattiin loppupäivä raatona leffaa katsellen. Illalla saunottiin kavereiden kanssa ja suunniteltiin viikonlopun touhuja.



Lauantaina lähdimme huskyfarmille koiria katsomaan. Tuli tutustuttua tarhan huskyihin ja lällytettyä puolivuosikkaita junioreita. Muutama allukin oli joukossa, mutta pääasiassa ymmärtämäni mukaan siperialaisia. Kahvittelimme sisätiloissa ja esitin yhden triljoona kysymystä ihmetellessäni sippejä.

Farmikierroksen jälkeen suuntasimme Pallas tunturille. Hotellilla kirjoitettiin postikortit tänne etelään. Klassisesti hiskikortit, koska hei joku maisema on ihan määly... Talsittiin hurttien kanssa tunturiin kauniissa auringonlaskussa. Läheiselle kodalle ei ollut kilometriäkään matkaa ja moottorikelkkauraa oli mukava taivaltaa. Savua närkästytti, lumi jäi tassuihin ja huipulla kävi tuuli. Ei kyllä huipulla asti käyty, siellä olisi varmasti noussut lentoon.

Kodassa paistettiin makkarat ja maissit ja naposteltiin suklaata. Vähän kuvailin maisemia ja Savua ulkona. Vietimme nuotiolla muutaman tunnin kuulumisia vaihtaen ja ulkoilmasta nauttien. Paluumatka olikin tylsempi. Aurinko oli laskenut piiloon, tuuli yltyi ja lunta tuiskutti niin, että eteen ei nähnyt. Silloin se Savu vasta närkästyi. Kirsua nipisti, lumi jäi tassuihin, tuuli pöllytti turkkia ja höpsö nulikka hyppäsi uran ohi hankeen niin, että vain korvat näkyivät. Kyllä se niin mielensä pahoitti!

No pääsimme rämpimään autolle asti. Lopulta saatiin pienten mutkien kautta autokin liikkeelle ja ajeltiin takaisin kämpille. Ilta menikin paikallisessa pikkukuppilassa hyvällä porukalla.



Sunnuntaina päästiin tositoimiin! Lähdettiin porukalla Muonionjoen jäälle. Mukaan tuli Olli avuksi ja Inkku koiriensa kanssa. Valjastettiin sippe Saara, Auri ja porokoira Hetu. Savu sai lainata Hetun toisia valjaita. Nelikko kelkan eteen ja porokoira ja johdannainen pyöräkoiriksi. Savu lähti hyvin! Se juoksi matkassa, ei nyt ehkä täysin vetänyt mutta rälläsi mukana. Sitten vauhti kiihtyi liikaa ja seisinki kiristyi. Sitten herkkämies pettyi ja kiukustui ja eteni pakilla. Sen jälkeen nuorikko tuntui vähän järkyttyvän ja päästettiin juoksemaan irti mukaan.

Tulin itse pois kyydistä ja laitoimme Savun takaisin. Pienen takkuilun jälkeen se lähti vetämään ja keskitti fokuksensa eteenpäin. Saimmekin Savulle lyhytvaljaat matkaan, just passelin kokoset. Vähän harjoitellaan kaksistaan, niin kyllä se ensi talvena on tykki!




Vetohommien päätteeksi päästettiin nuorikot leikkimään. Savu nautti, ihana poroneito sai nuoren miehen aika lämpöseks. Leikit menivät tosi hyvin yksiin. Mitä nyt herkkistä vähän lumipaakut kiusasivat. Leikattiinkin tassukarvat sitten veks. Viikonlopun aikana Savulla poksahtivat hormoonit mukavasti käyntiin. Kämppiskoira Kuuralla oli juoksut, Hetu aloitti juoksunsa ja naapurin Saara sippekin juoksuili. Kovasti olisi tyttöseura Savulle kelvannut. Kintunnosto lisääntyi reissulla huomattavasti ja kovasti olisi kihnuttanut kavereita. Ei mikään hullunmoinen hormoonihyrrä, mutta selvästi reagoi. Moitteetta kuitenkin hengasi seurassa.

Vetolenkin jälkeen lähdettiin Olokselle pulkkamäkeen. Ihan puolenkilometrin tunturiin siis. Ylös kävellessä idea vaikutti hyvältä. Alaspäin katsellessa tuumattiin että oli kiva tutustua. Hengissä selvittiin, vähän lumi pöllysi ja pikkusen huimasi. Huisi vauhti oli ja loistomäki! Mutta ei toista kertaa.

Illalla kävästiin vielä lenkillä. Johanna tuli matkaan Osman ja Sepon kanssa. Kiva oli Osmaakin nähdä pitkästä aikaa ja Seppoa en vielä ollutkaan tavannut. Myös Inkku tuli Jackyn kanssa ja Hanna ja minä omiemme. Aika lauma meitä siis lenkkeili. Savu näki lenkillä porojakin, valkoisia. Liikkuvat lumimöykyt vähän epäilyttivät. Silmät suurina toljotti ja puhahteli. Lenkin jälkeen oli aika pakata tavarat ja jättää Muonion lumet taakse. Suuntasimme Hannan kanssa Rovaniemelle.



Rollo päivä olikin Savulle vapaapäivä, kun se makasi huskyfarmin sisätiloissa. Lepo tuli näemmä tarpeeseen, sillä nulikka nukkui koko päivän. Itse liikuskelin kaverin matkassa töissä. Oli mielenkiintoista päästä katsomaan usean alaskanhuskyn touhuja. Seurailin aamujuottoa ja autoin, ehkä enemmän opettelin valjastamaan koiria. Aamupäivän siivoilin tarhoja.

Oli kiva viettää tarhalla koko päivä, vaikka oman safarin olin varannut vasta iltapäiväksi. Neljä koiraa valjastettiin rekeni eteen ja sitten mentiin. Parikymmentä kilometriä näteissä maastoissa. Reippaita koiria, kutakuinkin koko matkan sain seistä jarrulla ja silti tuntui, että lähdemme lentoon. Allut hurmasivat minut täysin, ihan huippupersoonia. Vajaa nelikuiset pennut rakastivat niin rajusti, että takki hajosi.

Aivan mahtava päivä, vähän kuin työhöntutustuminen. Illalla Hanna heitti meidät Tervolan Kuksaan, josta Tiina tuli meitä hakemaan. Seikkailumme jatkui Kemiin.



Tiistaina vietiin Tiinan kanssa koirat jäälle. Nelle oli vähän kuin luikku Tuikku, mutta luonteeltaan himpsusti Lounaan päin. Aivan ihana persoona, joku noissa monen rodun mixeissä on, mikä iskee ♥ Savulla ja Nellellä natsas leikit tosi hyvin yksiin, vaikka aika eri tyyppisiä kuitenkin ovat. Leikkivät kuin vanhat frendit ja rallattivat menemään.

Väsyneet riehujat saivat lenkin päätteeksi luut ja jäivät kämpille nukkumaan kun me lähdimme Tornioon. Treffasimme pikasesti Lauran, toisen blogitutun. Saatiin oikein kaffetarjoilut ja kiva oli tutustua paremmin, kun joku käsitys blogin kautta muodostunut. Koirakuulumisia olisi riittänyt vaikka kuinka ja mikäs siinä, Lauran porokoira raaputtaessa mieli lepäsi.

Tornion visiitiltä ajelimme takaisin Kemiin ja lumilinnaan. Kävästiin kaakaolla lumilinnan kahvilassa ja sen jälkeen kämpille ja kauppaan. Koirien kanssa vielä pieni lenkki ja ilta raatona sohvalla leffaa katsellen.



Keskiviikkona lähdimme Tiinan ja koirien kanssa bussilla liikenteeseen. Suuntasimme Keminmaahan, tarkoituksena paistaa makkarat laavulla. Laavu olikin pinnoitettu jännästi, vähän pintapoltettu. Puita ei ollut, joten siirryttiin toiselle laavulle. Noh, lankkupätkää oli tuotu polttopuuksi. Yrityksistä huolimatta emme niitä saaneet syttymään. Kamat takaisin reppuun ja koiria kuvaten sitten.

Nelle ja Savu meuhasivatkin kaiken aikaa lumihangessa toisensa seurassa viihtyen. Lumisade haittasi kuvaamista, vaan ei koiria. Hangessa rämpivät ja kepeillä leikkivät. Jonkin ajan kuluttua käveltiin kylälle nostamaan minulle rahaa, jotta päästiin bussilla vielä takaisinkin. Savu matkusti leppoisasti, vaikutti melkoisen väsyneeltä jo.



Matkalla bussiin otettiin vielä poseerauskamukuvia. Paluumatkalla poikkesimme Mustiin & Mirriin. Itselle ostin uuden treenitaskun. Savu ja Louna saivat kumpikin uudet matkakupit ja Savu vielä uuden nahkapannankin. Nyt kelpaa niittikurrassa mennä kylille! Vallan miehekäs panta, pukee neitimäistä pojua hyvin.

Kämpillä tehtiin makkaraa ja pastaa. Tiinan kanssa harrastettiin kolmen leffan maratoonia ja napsittiin poppareita. Oli kyllä tosi kiva nähdä ensi kertaa, vaikka kauan onkin netissä keskusteltu! Jutut meni hyvin yksiin ja ilomielin yövyn uudelleenkin. Miuku ja Katti olivat vähän närkästyneitä vieraista, Savu saikin vähän kynttä, vaikka kovin kohtelias yrittikin olla.

Illalla Tiina heitti meidän rautatieasemalla. Kahdeksan tunnin junamatka kotiin alkoi. Nukuimme koko matkan. Savu nukkui vielä seuraavankin päivän. Se nukkui vielä tänäänkin. Torstai aamuna viideltä olimme Tampereella ja saimme kyydin kotiin.

Reissu onnistui hirvittävän hyvin. Ja ilman Tiinaa ja Hannaa se ei olisi ollut mahdollista, kiitos hirmusesti ♥ Kiitoksia myös Venla, Laura, Inkku ja Johanna, reissu oli kaikkien uusien ja vanhojen tuttujen ansiosta ikimuistoinen!