Arki yhtä treeniä

Kahden pennun arki on pelkkää harjoittelua, opiskelua ja treenaamista. Niin se vain on. On perusasioita, joita pitää harjoitella. Sitten kermat kakun päälle, jotta opitaan heittämään volttia ja tekemään sata eri asiaa pahvilaatikon kanssa. Tulosta ei tule ilman duunia. Käänteisesti, me on edistytty ihan hirveesti ja kaikessa, verraten vaikka vuosi takaperin omaan osaamiseeni.

Tänään oli Savun ohjatut, tavoitteellisten pentujen pohjataidot kurssi. Olen tykännyt kurssin tahdista edetä ja siitä, että on painotettu taukoja. Tunnin hallikerralla ei voi vaatia tekemään koko aikaa töitä ja koiralle pitää antaa selkeä merkki tauosta tai vapautuksesta. Tauolla saa leikkiä tai käydä ulkona ja pitääkin tehdä näin. Pääasia on, että on hauskaa ja tauotetulla toiminnalla oppiminen edistyy. Ulkoilutin Savua melko pitkään hyytävässä viimassa. Se ei oikein tee halliympäristöön tarpeitaan. Veinkin sitä metsään, mutta siellä saimme seuraksi pari räksyttävää, ilmeisesti bordercollieta. Omistajaa ei pimeässä näkynyt, mutta kuului kyllä. Savu otti aika lunkisti tilanteen, vaikkakaan niitä tarpeita se ei enää halunnut tehdä.

Hallissa sitten hetki odottelua, tuttua hommaa jo. Sitten hommiin. Savua ei tarvitse kalastella siirtymissä, eikä kuulukaan joutua. Olen virheistä oppineena kiinnittänyt tähän nyt erityistä huomiota ja on sitä kurssillakin painotettu. Koiran kuuluu itse tarjota kontaktia ja vahvistetiheyden tulee olla niin tiivis, että koira ei voi alkuvaiheessa epäonnistua. Savu tulee kentälle innoissaan minuun päin suuntautuneena ja jos matkalla on häiriötä, niin yhdestä kahteen vahvisteet riittävät jo.

Luoksetuloa otimme ensimmäisenä. Kentälle oli levitelty kaikenlaista tokotavaraa, pusseja ja laukkuja. Kotitreeneissä meillä on ollut myös muita koiria ja ruokaa. Kouluttajista toinen piti Savua ja minä juoksin kentän toiseen päätyyn. Kun Savu rauhoittui, eikä äännellyt, kutsuin sitä. Minua muistuteltiin seisomaan tokoseipäänä ja lähtemään yllättäen karkuun. Ajoitukseen pitää keskittyä, nyt lähden aika ajoissa tai melko myöhään. Voisi ottaa ajatusta enemmän mukaan... Savu leikki hyvin, rajusti patukkaan kiinni ja kunnon pörinät. Toinenkin luoksari sujui, vaan sittenkös pentu rallatti lelun kanssa. Juoksenteli perässä, mutta ei halunnut antaa kiinni. Savu äkkäsi että vuoromme päättyi... Pennun pyydystämisen sijaan juoksin hengästymiseen asti ees taas karkuun ja leikin hihnalla. Eipä siinä kauan mennyt, kun leikittiin Savun kanssa ja palkkasin paremmalla lelulla. Ja sitten hihnaan.

Nimeen reagoimista harjoittelimme myös. Moniko erikseen harjoittelee nimeen reagointia eri ympäristöissä? Ja miten usein näkeekään huudettavan "Musti, Musti, katso Musti, tänne Musti, Musti" vaikka hihnan päässä oleva aikuinen koira ei korvaansa lotkauta. Kentälle mentiin häiriöiden (toisten koirien ja tavaroiden sekaan). Tavoiteltiin onnistumisia, eli ei saatettu koiraa liian vaikeisiin tilanteisiin, esim. liian lähelle muita koiria. Palkattiin myös koiran itse tarjoamasta kontaktista. Ja kun koira reagoi nimeensä, pidettiin bileet. Savu vastaa sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti ja muutamat leikkirallatuksetkin vedettiin.

Käsitargettia teimme viimeksikin ja siitä oli nyt pieni skaba. Me Savun kanssa saimme puolen minuutin aikana kahdeksan onnistunutta. Syy puhtaasti se, että olin hidas palkkaamaan. Savu kyllä tykitti koko ajan ja kosketus on sille jo vahva juttu. Käsitargetista on tullut paljon kyselyä, joten siitä on tulossa oma esittelypostaus.

Kosketusalustaa otimme vielä loppuun. Savu alkaa olla siinä pisteessä, että alamme harjoitella pysymistä alustalla. Se ampaisee sinne hyvää vauhtia ja ympäristö tai etäisyys eivät häiritse.

Lunttu on perusarkiasioiden lisäksi harjoitellut myös harrastuskoiran pohjia. Ensisijaisesti olen opettanut sitä "oppimaan" ja olemaan kiinnostunut minusta. Kontaktia ottamalla saa palkkaa ja oikeaa toimintoa tarjoamalla saa bileet. Leikkimistä on harjoiteltu lisää, sillä nuorikosta on tullut vähän lässähtänyt kaveri.

Käsitargetin Lunttu on oppinut hyvin. En ajatellutkaan, miten nopeasti se sen hoksaisi kaiken häsellyksen seasta, mutta kyllä vaan! Nopeita kosketuksia, mutta selkeitä sellaisia.

Tasapainotyynyä on tehty sen kerran, että olen naksuttanut kaikesta reagoinnista tyynyyn. Luna osaa kurkkia ja katsella tyynyä, sekä toisinaan käydä koskettamassa sitä. Erikseen olen myös palkannut pitämään etujalat tyynyn päällä.

Lunttu tekee videolla monenmoista, siinä on parin viikon takaiset puuhamme. Ulkona otin videolle kaiken, mm. kontaktista palkkailun. Iloinen kaveri, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Syksyvideo

Marraskuu on hyvä aloittaa syksyvideolla, jota tässä on hyvän aikaa koostettu. Selvää kasvua koirassa huomaa, toisessa klipissä on marsu ja toisessa pitkäsääri. Savun videolla on klippejä aivan syyskuun ensimmäiseltä päivältä tähän päivään, melko paljon siis. Videota Savun kanssa täydensivät naapurit Teo ja Kiki. Siellä nähdään myös Viikka kani, useampi koira ja mukavia paikkoja. Lunakin oli meillä hoidossa muutaman kerran videon kuvaamisen aikana, joten pääsi sekin mukaan.

Palautetta otetaan mieluusti vastaan!

Koirakavereita ja pentukurssilla

Kikin hoitoreissu päättyi tänään, niin mukava turrikka kuin se olikin. Savun kanssa opettelivat uusia temppujakin, halaamista pääasiassa. Sunnuntaina poikkesin pentusten kanssa Koirakoutsin mätsärissä katselemassa. Savulle tuttua puuhaa, Lunalle uutta ja jännää. Lunan nyt ei sinänsä halliympäristöön tai hälinään tarvitse tottua sen kummemmin, halusin vain hiukan nähdä missä mennään.

Tiina lähti meidän kaveriksi juoksuttamaan hurttia ja voi kuinka Luna nautti seurasta! Jedi juoksutti toista ihan täpöllä. Savu tyytyi katselemaan, vaikka kinttuihin on tullut pituutta, on sillä vielä pitkä taival kunnon juoksuleikkeihin. Raasu piäni.

Aika nopea juoksutuslenkki oli, sillä kylmä ilma ja alkava sade latistivat innon. Haukut autoon nukkumaan ja burgeriin evästauolle, nam. Nappastiin kersoista vielä rakennekuvat, siinäpä ne ois. Lunttu reipas puoli vuotta, Savu pikkusta päälle neljä kuukautta.

Tänään alkoi odotettu pentukurssi, käytönnön osuus! Sisko toi Savun minulle työpaikan parkkikselle, josta lähdin sitten suoraan ajamaan Tamskille. Savu oli hiukan veto pois, liekö päivän häärinyt Kikin kanssa. Autossa se kuolasi loppumatkasta, häkkimatkustus ei vain tahdo sopia sille. Näin ollen makupalatkaan eivät samantien maistunut. Kun aloimme sitten leikkiä, irtosi vielä kulmahammaskin ja koko lelu oli ihan veressä. Tämä ei tosin Savua haitannut!

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme koiran huomion merkkaamista. Kävelimme kenttää ympäri ensin yksitellen, kun kouluttajat neuvoivat milloin ja miten palkata. Ensins naks, sitten käsi taskuun ja palkka. Savulle homma oli tuttua. Muiden koirien aikana Savu piti huomion kivasti minussa. Jos jäin odottelemaan niin se tarjosi pyörimisiä, hyppyä, haukottelua ja peruuttelua. Ympäristöstään se ei ollut erityisen kiinnostunut.

Käsitargettia otettiin viimeisille minuuteille. Sekin tuttua hommaa ja onnistuneita settejä tehtiin useita. Osaava koira, innokas kouluttaja --> liikaa toistoja ja Savu laittoi itse itsensä tauolle. Pisti pötkölleen ja katseli muualle. Tauon jälkeen yksi  onnistunut ja bileet. Kotiläksynä harjoittelua lisää.

Alla video viikonlopun treenailuista. Hiukan pivottia, frisbeetä, jalkojen läpi juoksua ja ennen kaikkea leikkimistä. Lunasta tulossa myös videoita.

Pohjataitoja tavoitteellisille pennuille 24.10

Ai miten niin myöhässä? Tässä vihdoin ja viimein Janika ja Tiia Silfverbergin luennolta muistiinpanot. Tykkäsin, perusasiaa ja tuttua juttua. Mutta luettuna ja pureskeltuna syventävää ja hyödyllistä.

Koiran oppiminen

Klassinen ehdollistuminen

• Kun koiralle merkityksetöntä ärsykettä seuraa jokin merkityksellinen asia riittävän monta kertaa, niiden välille syntyy mielleyhtymä

○ ehdollistuminen tapahtuu tehokkaammin, mitä merkityksellisempi seuraus on

○ Tunnettu esimerkki Pavlovin koirat (kellonsoitto aiheuttaa kuolaamista)

○ Klassinen ehdollistuminen ei ole tahdonalaista toimintaa ja sitä tapahtuu lähes koko ajan

Vastaehdollistuminen
• Vaikutetaan aiemmin opittuun tai perinnölliseen reaktioon ärsykkeen merkitystä muuttamalla
○ Esimerkiksi vastaantulevat lenkkeilijät eivät ole uhka, vaan ne merkitsevät ruokaa/leikkiä. Näin koira suuntaa huomionsa omistajaan räyhäämisen sijaan.
○ Toisena esimerkkinä aiempi huono kokemus vaikkapa äänestä. Jännittävä/pelottava ääni alkaakin merkitä jotain koiralle kannattavaa, kuten ruokaa. Äänen kuuleminen tai sen aiheuttaminen itse onkin palkitsevaa.

Operantti ehdollistuminen
• Koira oppii voivansa käyttäytymisellään vaikuttaa ympäristöön
○ Toisin kuin klassinen, operantti ehdollistuminen on tahdonalaista
○ Koiralle annetaan palaute sen toiminnasta, jollloin se muovaa käytöstään palautteen pohjalta. Koiran on itse keksittävä, miten se saavuttaisi vahvisteen.
○ Koira hahmottaa syy-seuraussuhteita.
○ Koira ehdollistuu operantisti myös ei toivottuisin asioihin, kuten vasten hyppimiseen.

Oppimisen vaiheet
• Koiran oppiminen voidaan jakaa eri vaiheisiin
○ Omaksuminen koira oppii uuden asian
○ Sujuvuus opittu asia alkaa sujua ja automatisoituu hiljalleen. Kriteeriä voi nostaa esim. suoritusnopeuden saralla
○ Yleistyminen opittu asia sujuu eri ympäristöissä ja olosuhteissa. Koira yleistää opittuja asioita melko heikosti, joten tämä vaatii harjoittelua vaiheittain edeten
○ Ylläpitäminen opittua asiaa ylläpidetään vahvistamalla sitä satunnaisesti, jolloin käytöksestä tulee varma


Koiran ja ohjaajan välinen suhde

• Molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus ovat yhteistyön perusta.

• Reilu ohjaaja on selkeä ja johdonmukainen (niin helppo sanoa ja puhua, mutta toisin toimitaan)
○ Koiran on helpompi ymmärtää, kun koulutus on mustavalkoista
○ Harmaata aluetta ei ole. Koiralle ei voi sanoa "meni melkein oikein". Se on joko oikein tai väärin ja sen erottamisessa auttaa selkeä suunnitelma ja valmiiksi päätetty kriteeri.

• Kouluttaminen vaatii ohjaajalta aina kärsivällisyyttä.
○ Harjoittelu on sujuvaa, kun ohjaaja on määrätietoinen ja vie aloittamansa asian loppuun.
○ Kun koiralta pyydetään jotakin, huolehditaan myös käytöksen toteutumisesta.

• Hyvä ohjaaja huolehtii koiransa hyvinvoinnista ja tuntee koiransa. Näin hän osaa olla myös koiran tukena tarvittaessa.

• Koiralle mieluisat asiat tulevat ohjaajalta.
○ Koira itse määrittelee palkkansa, eli asiat jotka toimivat vahvisteina. Ohjaaja voi yrittää hallita näitä (Jirkan luennolla puhuttiin tästä)

• Omasta koirasta pitää olla ylpeä näkyvästi! Koiraa tulee kehua ja kannustaa, itseluottamusta vahvistaa niin, että se tietää olevansa maailman paras.

• Suhde muodostuu arjessa 24/7
○ Kun ohjaaja pitää hauskaa koiransa kanssa ja panostaa laatuaikaan, ohjaajan arvo koiran silmissä nousee.
○ Koiran kanssa vietetty aika maksaa itsensä moninkertaisena takaisin!


Vahvisteet ja rankaisut
• Vahvisteet ja rankaisut vaikuttavat koiran käytökseen joko lisäämällä tai vähentämällä käytöksen esiintymistä
• Koira toimii aina sen mukaan, mikä on sille kannattavinta
• Palkkioiden lisäksi koira määrittelee myös rankaisut itse. Haukkumalla saatu huomio on palkkio, toisarvoiseksi jää huomion laatu, joka saattoi olla komentamista ja ohjaajan mielestä siten rankaisu.
• Tavallisimpia palkkioita koulutuksessa ovat ruoka, leikki ja hyväksyntä, eli sosiaalinen palkkaus. Arjessa palkkiona voi käyttää kaikkea koirasta mukavaa.
• Rankaisun tarpeellisuutta on syytä pohtia
○ Koulutus on hedelmällisintä, kun se on koiralle positiivinen kokemus ja molemmat nauttivat tekemisestä
○ Oppiminen on tutkitusti tehokkaampaa, kun keskitytään onnistumisiin, jolloin koira uskaltaa yrittää ja erehtyä

• Virheisiin keskittyminen aiheuttaa koirassa turhaa paineistumista ja epävarmuutta.
○ Virheen toistuessa ohjaajan tulisi ensisijaisesti miettiä, mistä se johtuu. Useimmiten ongelma on liian vaikea ympäristö tai puutteellinen koulutus. Koira ei ole tyhmä, vaikka se niin mehevältä selitykseltä kuulostaisikin.

• Uutta opetellessa koira toimii ymmärryksensä mukaan.
○ Ongelmien ilmetessä virheitä on haettava ensisijaisesti koulutuksesta, ei koirasta.

• Virheet ovat osa oppimisprosessia, niiden kautta koira oppii, miten sen kannattaa tai ei kannata toimia.
○ Koulutustilanteessa koira pyrkii menestymään ja virheet ovat sille kannattamattomia.
○ Virheet ovat myös hyvä mittari meille ohjaajille, selkeä merkki palata taaksepäin ja tutkailla omaa osaamista.

Primaarinen ja sekundaarinen vahviste
• Primaarinen vahviste eli ehdoton vahviste on asia, jonka koira kokee luonnostaan palkitsevana ja tavoiteltavana
• Sekundaarinen vahviste, eli ehdollinen on koiralle opetettu ärsyke, esim. naksautus tai merkkisana, joka kertoo että primaarivahviste on tulossa. Sekundaarivahvisteita voivat olla arjessa esim. ovikello, jääkaapinoven aukeaminen jne.
• Eri vahvisteilla kannattaa ottaa käyttöön omat merkkisanansa. (Meillä lelulle oke ja ruokapalkalle jes)


Sheippaaminen
• Toimintojen muotoilua "tyhjästä" koiran tarjoamisen kautta.
○ Jos halutaan opettaa koira esim. pyörähtämään, ensimmäinen kriteeri voisi olla sivulle katsominen. Kriteeriä nostetaan pikkuhiljaa, kunnes koira pyörähtää täysin. (Savu oppi kiepin tällä tekniikalla)

• Oppiminen on tehokasta, kun koira joutuu tekemään ratkaisuja itse ja päättelemään, miten saavuttaisi vahvisteen

• Ohjaaja on passiivisessa roolissa koiran tehdessä töitä.
○ Tämä vahvistaa koiran omaa aktiivisuutta ja itseluottamusta.
○ Kun koira ymmärtää, mitä halutaan, on eteneminen nopeaa eikä aikaa tarvitse käyttää houkuttimien häivyttämiseen

• Sheippaaminen on tehokas keino koiran aktivointiin sekä suhteen syventämiseen

• Joskus sheippaus vaatii kekseliäisyyttä, mutta se myös kehittää kouluttajan taitoja näin se on myös loistava osaamisen mittari (ainakin minulla)


Houkuttelu
• Koira ohjataan namin avulla suorittamaan toimintoja
• Ohjaaja on aktiivinen osapuoli eikä koiralla ole suurta roolia
○ Houkuttelemalla koulutettu koira on herkästi passiivinen
○ Koiran ei tarvitse juurikaan työskennellä saadakseen palkkaa

• Koira jää herkästi kiinni apuihin, joten ne tulee häivyttää vähitellen, mutta kuitenkin mahdollisimman pian


Kohdetyöskentely
• Toimintoja muotoillaan kohteiden, kuten käden, kosketuskepin tai -alustan avulla
○ Koira opetetaan koskettamaan kohdetta esim. tassulla tai nenällä, jotta tätä voidaan hyödyntää kouluttamisessa

• Kohdetyöskentelyä voidaan hyödyntää myös silloin kun halutaan
○ koiran oppivan tehokkaampaa työskentelyä
○ parantaa koiran keskittymistä
○ opettaa koiraa toimimaan itsenäisesti
○ siedättää koiraa erilaisiin asioihin
○ kohottaa koiran itsetuntoa jännittävissäkin tilanteissa

• Kohdetyöskentely on myös oiva tapa harjoitella kouluttajan omia mekaanisia koulutustaitoja


Toimintojen pilkkominen
• Haluttu toiminto pilkotaan harjoittelun aloitusvaiheessa useaan osaan
• Myöhemmin osia yhdistellään kokonaisiksi liikkeiksi/käytösketjuiksi
○ Jotta osat voi ketjuttaa, tulee niiden olla tarpeeksi vahvoja
○ Mitä perusteellisemmin yksittäiset osat on opetettu, sitä vahvemmaksi kokonaisuus muodostuu

• Jos liikkeessä ilmaantuu ongelmia, voidaan yksittäinen osa irrottaa ja vahvistaa sitä
○ Osa liitetään takaisin vasta, kun se on taas riittävän vahva


Kriteerit kouluttamisessa
• Ennen harjoitusta kouluttajan tulee aina määritellä kriteerit tavoittelemalleen toiminnolle
○ Koulutus ei ole sujuvaa, ellei ohjaajalla ole valmiiksi mielessä, mitä hän haluaa vahvistaa ja mihin koiralla on edellytykset

• Kriteeriä nostetaan vähitellen, koulutuksessa ei tule edetä liian nopeasti
○ Tehdään esim. 10 toistoa. Onnistumisprosentin ollessa vähintään 80% voidaan kriteeriä nostaa.
○ Kriteeriä lasketaan tarvittaessa olosuhteiden mukaan (esim. uusi ympäristö)


Ajoitus
• Ajoitus on koulutuksen kulmakivi
• Mekaanisten koulutustaitojen kehittymiseen auttaa runsas harjoittelu
• Saat sitä mitä vahvistat, et ehkä sitä mitä haluat. (Katso peiliin!)

Vahvistetiheys
• Koiran tulee saada riittävän tiheästi vahvisteita, jotta koulutus etenee.
○ Etenkin uutta opeteltaessa tai häiriöympäristössä on vahvistetiheyden oltava korkea!
○ Matala vahvistetiheys lisää häiriöihin reagoimista.

• Sopivalla kriteerillä luodaan mahdollisuus riittävän tiuhaan vahvistamiseen-
○ Kriteeriä tulee tarvittaessa laskea niin alas, että onnistumisia saadaan tarpeeksi ja koiraa voidaan palkata.

Koiran tunnetilat ja motivaatio
• Koulutuksessa on huomioitava koiran tunnetila.
○ Millainen tunnetilan halutaan olevan lopullisessa käytöksessä?
○ Koira oppii yhdistämään tietyn mielentilan oppimaansa ärsykkeeseen.

• Kouluttamisessa on tärkeää työskennellä ns. omassa kuplassa.
○ Kouluttajan tulee keskittyä harjoittelussa täysillä koiraan voidakseen vaatia samaa koiralta (puhelin pois)

• Koulutuksessa tähdätään koiran aktiivisuuteen, siten että koira on se joka haluaa tehdä hommia.
○ Koiraa ei tule maanitella hommiin.

• Älä koskaan kouluta koiraa ollessasi huonolla tuulella. Tavoite herkästi liian korkea, vahvistetiheys ja ajoitus ontuvat, turhaudut, suutut ja kaikilla pahamieli. Leiki ennemmin, koira oppii että kireä mielentila merkitsee leikkiä,

• Palkkioille luodaaan mahdollisimman korkea arvo.
○ Ruoka ei tule koskaan ilmaiseksi.

• Laadukas kouluttaminen ei ole pelkkää mekaanista suorittamista, vaan tunteella on ratkaiseva merkitys.

• Lopullinen tavoite on se, että koirasta on palkitsevaa jo pelkkä tekeminen.

• Koirat ja ohjaajat ovat yksilöitä!
○ Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
○ Omaa koiraa ei pidä verrata toisiin, koirat oppivat eri tavalla ja eri tahtiin. (Niillä on myös eri kouluttajat)
○ Vikoja ei tule hakea koirasta vaan ensisijaisesti omasta toiminnasta. Mikäli haluaa muuttaa koiransa käytöstä, tulee muuttaa omia toimintatapojaan.

Tuliko mitään uutta tai heräsikö kysymyksiä?

Video: Savu 4kk

Savu leikki, kasvoi, tapasi kavereita, temppuili, leikki, piti hauskaa, seikkaili ja leikki lisää. Sitä on pennun elämä.

Koirantäyteinen arki

Olohuoneen tauluperheeseen tuli tänään lisäystä. Ifolorin alennuksista tilasin Canvas taulun Savusta. Paketissa tuli myös muutama tuote pukinkonttiin valmiiksi. Niinpä, kaupoissa on jopa joulukalentereita ja nyt on vasta lokakuu... Lokakuinen ilma on harmaa ja kylmä, kolea ja tylsä, kaikenkaikkiaan mälsä. Syksy on lempivuodenaikani, mutta näitä päiviä inhoan.

Eilinen lenkki pentujen kanssa sujui mukavissa merkeissä. Löysimme uuden pellon ja seurasimme sitä viimeksi löytämäämme puroa eräälle lammelle asti. Savu ja Luna rallattivat mielissään. Leikit ovat koko ajan tasaisempia, itse asiassa peli on herkästi sitä, että Savu ketteränä pakenee lelut ja kepit suussaan ja Luna vain kompuroi. Harvemmin Luna kerkeää saamaan kiinni. Ja jos joskus saakin, niin Savu ei irrota.

Miellyttävä luoksari kummallakin, etenkin metsälenkeillä. Luna varsinkin on tosi kiinni minussa, vaikka irti pidänkin. Tästä ollaan palkkailtu runsaasti, sietäsi pysyäkin tuollaisena. Vihellykseen vastaavat kumpainenkin hienosti ja Savukin pysyy luoksetulojen jälkeen hienosti kuulolla.

Kiki tuli eilen hoitoon ja touhua onkin riittänyt. Neiti leikittää pentuja hienosti ja pitää kovaäänisesti rasavillit kurissa. Luna uskoo heti ja on niin mielin kielin, ettei tosikaan. Savu sen sijaan tutumpana kiehnää ja möhlii, tunkee suuhun ja oikein härnää. Vähän sellaista ihannoivaa käytöstä, Kikikin ainakin salaa nauttii ihailijansa seurasta, hih.

Porokoirasukuisten kanssa käväisin tänään töiden jälkeen porukoilla. Hienosti käyttäytyivät ja Savukin aika mukavasti tuli autolle takaisin. Rasti ruutuun, viikko ilman pahoinvointia ja kuolaamista, jes! Kaikenkaikkiaan arkiluoksarit ja sisälle ja autoonmenot ovat edistyneet paljon. Savu ei enää pakene, jää alkuun kuikuilemaan, mutta tulee sitten. Iso reipastus.

Vierailun jälkeen lähdin kotosalla koko kolmikon kanssa lenkille. Kolmen kanssa hihnailu oli kyllä aikasmoista, Savuhan ei hihnasta juuri perusta, Luna ei osaa ja Kiki menisi irti paremmin. Kolmelle on aika turha tunkea samaan aikaan ruokaa suuhun, menettämättä sormiaan. Pari sataa metriä pakollista remmeilyä meni aika kivuttomasti onneksi. Peltoilut sujuivat mainiosti, Kiki juoksutti pienempänsä ja nautiskeli äänestään.

Kaverikuvan onnistumisesta olin yllättynyt! Postauksen kaikki kuvat on otettu pätkäputki 35mm. Sillä ei ole tullut useinkaan kuvailtua ja olin yllättynyt, miten kivoja kuvia oikeastaan sainkaan. Pimeähän ulkona oli, joten siihenkin nähden kivoja. Kaverikuvassa tosiaan, Savu näyttää ihan hurjan isolta. Missä välissä se alkoi kasvaa?

Mitä se lenkki olisikaan ilman kohokohtia. Kikin löytämät ulosteet olivat niin miellyttäviä, että niissä piti kilpaa Lunan kanssa pyöriä. Sitten kieputettiin Savua maassa ja kaikki kolme sukelsivat saviseen ojaan. Ihan oikeasti sukelsivat. Ne kaivoivat sieltä juuria tai jotain muita klönttejä. En saanut kuvia, koska oli niin pimeää. Kikin tutkimusmatkailut päättyivät hihnaan, johan se oli vaihtanut siellä kasoissa väriä ja muuta hauskaa.

Päätettiin näppärästi oikaista ojan kautta kotiin. Niinpä, nilkkoja myöten ojalillingissä hihnassa kuperkeikkaa heittävät riemupellen ja parin pennun kanssa lenkkeily oli aika, mielenkiintoista, kärsivällisyyttä kasvattavaa. Oikeastaan ihan mukavaa. Väsynyt omistaja, onnelliset koirat, vai kuinkas se meni. Kotona vaahtopesulle kaikki kolme. Tuli sitten samalla pyykättyä urakalla ja pestyä kylppäri, eteinen ja keittiökin. Nyt ovat kaikki tyytyväisiä ja nukkuvat ♥

Yhdestä kahdeksi ja treenejä

Huh, sitä on mukamas niin kiire, ettei ehdi yhtä videota youtubeen ladata, saati mitään kirjoittaa tänne! Kaikenlaista kuitenkin olisi ja pari kattavaa postausta on tulossa. Savun kanssa viikonloppuna tutustuttiin ensimmäistä kertaa frisbeeseen. Mainio pentu, oikein reipas ja utelias ja täysillä homma mukana, just niiku pitääki.

Ihan vain leikittiin frisbiillä, heitin muutaman rollerin ja jahtuutin Savua. Annoin sen koppailla ja nappailla kiekkoa kädestäni ja tehtiin vaihtoa toiseen kiekkoon. Frisbee oli pennusta samantien nasta juttu, mutta ei makeaa mahan täydeltä, joten lopetettiin ennen kuin päästiin liian hyvin vauhtiin.

Pivottia on treenailtu myös, videolla osui kyllä auttamattoman huono alusta, kuoppaisempi kuin mitä katsoin... Vähän hankaloitti Savun työskentelyä. Tässä on edistytty kuitenkin paljon, itseltä vaatii tuo palkkaus rytmittämistä ja se, milloin minä liikun.

Lelulle lähetystä otettiin myös, helppo homma yksin. Hienostihan se sinne lähti, eikä tarvinnut enää leikittääkään ennen lelun jättämistä, reipas ipana. Videolla kuitenkin tyylikkäästi eteenlähetyksen klipit väärinpäin, kun kävelypätkäni nopeutin... Tuli sitten heitettyä lelun jättäminen loppuun, hups.

Savu on venyttänyt kinttujaan taas melkoisesti ja sapuskaa uppoaa ihan tolkuttomasti. Miten ihmeessä tuollainen sintti syö kymmenen prosenttia painostaan?! Viikonlopun hoitoreissussa oli alkanut hampaita lähteä ja hassunhauskat pupuhampit sillä tuossa edessä jo onkin. Hölmön näkönen. Muutoinkin Savun pää ja ilme ovat muuttuneet, korvat nousseet pystyyn ja alkaa otus näyttää marsua enemmän koiralta. Ihan hyvä niin.

Eilen oli tosiaan Tamskin hallilla kurssin luento. Aloitamme Savun kanssa kurssin, jolla harjoitellaan pohjataitoja. Mukavasti kaikilla osallistujilla on tosi samanikäisiä pentuja, mutta Savu oli kaikista nuorin. Luento oli aika ripeätempoinen rajatun ajan vuoksi, mutta kirjallisesta materiaalista sai paljon irti. Itselle asia oli aika tuttua, mutta muutama havainnollistava lause toi uutta ajateltavaa. Ylipäänsä niiden simppelienkin asioiden lukeminen kirjallisena on paljon selkeämpää, kun tekstin pariin on helppo palata.

Luennosta on tulossa isommat muistiinpanot tänne. Kirjoittaminen auttaa ja tehostaa omaa oppimisprosessiani ja asia on helpompi sisäistää. Kunhan ehdin, ajattelin kirjoittaa myös omasta kehityksestäni kouluttajani, aluksi luoksetuloa esimerkkinä käyttäen. Tai ehkä erikseen kummastakin aiheesta? Kun vain ehtisi vähän enemmän.

Marraskuun alkuun Savulle on taas reissuplääniä tehty, oikeastaan liput on jo ostettu. Lähdetään Kuopioon moikkailemaan pikkumiehen sukulaisia. Pikainen viikonloppuvisiittimme tulee olemaan varmasti touhuntäyteinen!

Luna Lumppu, Lunttu, Luttunen, - yritän keksiä nätimmän nimen - onkin joillekin lukijoille jo tuttu, onhan se minulla hoidossa ollut muutamia kertoja ja blogissa esillä. Esiintyminen lisääntyy, kun hoitoreissut muuttuivat pysyväksi ja neiti muutti tänään tänne. Allergia on ikävä asia ja tämän erän se voitti. Joskus omaan koiraan siedättyy, allergialääkkeet auttavat ja usein siivoamalla selviää. Tällä kertaa tuli takkiin ja Lunan osoitetta oli vaihdettava. Ainakin on vakkarihoitopaikka, sillä Luna voi kuitenkin tilapäisesti olla siskollani. Luna asuu meillä kuitenkin vain väliaikaisesti, vaikkakin pitkään. Toistaiseksi meidän koira, niin kiva ettei ole tarvetta etsiä ulkopuolista omistajaa.

Ihanahan tuo on, sellainen onnellinen hönö. Mukavasti menee arjessa mukana, mitä nyt siisteyskasvatus on Savua jäljessä ja lätäkötkin isompia. Lunalle ei luonnollisestikaan ole mitään suurempia suunnitelmia, ainakaan vielä. Yleisesti pohjien treenausta ja arkiasioita, retkihaukkuilua. Olen niin onnellinen tuosta hymysuusta, Savukin tykkää. Onpa kotoisaa omistaa taas kaksi erilaista ♥