Hengailin viime viikolla porukoilla, kun oli enemmänkin touhua niillä huudeilla. Tiistaina vein Vilkun Janikalle hoitoon heti aamulla työpäiväni ajaksi. Tarkoitus oli vähän harjoitella ja illalla menimme sitten yhtä matkaa treeneihin. Vilkku oli ollut hoidossa nätisti ja nautiskellut vauhdista ja touhusta Teon ja Kikin kanssa. Ei mitään kähinöitä tai hölmöilyjä, vaan oikein kohtelias oli nuorikko neiti ollut.
Toko treeneissä uimarina päivän toiminut kersa olikin sitten melko naatti, joten harjoiteltiin Vilkun kanssa lähinnä rauhoittumista. Muutamat vedokset otettiin ohjattuja liikkeitä.
Istu-maahan on Vilkulle selvää pässinlihaa. Etäisyyttä ja malttia seuraavaksi, koira kun sahaisi ilman käskyä ihan miljoonaa ees taas. Nousee miellyttävästi pompun kautta istumaan ja menee myös nopeasti maaten, ei mitenkään tahmeasti hissinä.
Liikkeestä maahan menoa otettiin vähän eteenpäin. Vilkun kanssa on pitkään harjoiteltun seisaalta maahan menoa ja siinä ei ole moitittavaa. Hyvin pysyy neljä tassua paikallaan ylös noustessakin, noin niin kuin kaukoja ajatellen. Tällä kertaa lisättiin liikkuminen. Peruutin itse, koiralle käsky ja Vilkku lysähti maahan. Siitä hurjat bileet. Pari kertaa koetettiin niin että otin puolikkaan askeleen vielä stopin jälkeen ja hienostihan Vilkku pysyi maassa, oli toki hiukan väsynytkin, joten ei ollut niin tykkinä ponkaisemassa liikkeelle.
Harjoittelimme siinä ohessa sitten taukokäytöstä ja ohituksia. Janikan omien treenien aikana ehdimme leikkiä vadilla ja vähän Vilkku harjoitteli peruuttamaan puutakin vasten. Vilkkua ja Myytä käytin viikolla metsässä juoksentelemassa. Suolla ja metsässä oli ihan huisin paljon tupasvilloja, Vilkkukin niitä maistaa mässytteli. Kersat juoksi ja telmi ympäriinsä ja nautiskelivat toistensa seurasta.
Viikonlopun olimme serkkuni häissä ja siksi ajaksi koirat menivät hoitoon. Tuikku meni Nikon vanhemmille omakotitaloon taajamaan. Hurtta otti kaiken ilon irti saamastaan huomiosta ja kolmen päivän aikana piti huolen että perheen cavalier on varmasti syrjäytetty. Sohvapaikankin Tuikku oli vallannut, kokonaisuudessaan oli kuitenkin käyttäytynyt kivasti. Nikon sisko oli hoitanut Tuikun lenkityksen ja hienosti hurtta oli totellut ja mennyt. Ulkona olevaa kaniakaan ei ollut kiusannut ja sisällä ei ollut varastanut ruokaa. Paljon mennyt eteenpäin ja kiva kun homma oli sujunut. Vilkku oli hoidossa Janikalla ja voi mikä reporanka sieltä kotiutui. Järvessä asunut ja puskissa rymynnyt koira oli kertakaikkiaan rataraato, kun sen kotiin haimme, voi koiraparka! Sillähän oli ollut aivan liian hauskaa.
Eilen kävimme Idan kanssa juoksuttamassa koiria. Jan ja Tuikku hömppäsivät omiaan, "isojen koirien" juttuja. Niillä synkkaa hyvin, välillä vähän liiankin hyvin, ne kun ovat hetkittäin yhtä mieltä jälkikasvun hankkimisesta (mikä on sula mahdottomuus). Viki oli kasvanut ihan hurjasti, viimeksihän olen nähnyt sitä ihan pikkupentuna, nyt se oli Vilkun kokoinen viisikuinen. Aivan ihana pallero edelleen ja niin innokas. Vilkku opetti Vikistä hyvällä vauhdilla vesipetoa. Ensin piti vähän ilmoittaa että nuorempi on ällö ilmestys ja pöristä, mutta hyvin äkkiä Vilkku otti ilon irti saman henkisestä leikkikaverista. Eipä taida mennä kauaakaan, kun penska kasvaa ja jyrää satanolla Vilkun yli. Tällä kertaa bortsuliini sai kuitenkin nautiskella toisen myllytyksestä leikin ohjauksesta.
Tänään Vilkku oli taas päivän Janikalla ja illalla oli sitten tokon ohjatut. Kokonaisuutena menivät hyvin ja Vilkku jaksoi paremmin kuin viimeksi. Vähän kurjasti pääsi tulemaan liikaa haasteita ympäristöstä, mm. päin juokseva koira ja muutama flexisankari... Kivasti Vilkku sai kuitenkin itsensä koottua ja saimme koulutuksesta taas irti uutta.
Luopumisharjoituksiin lisäsimme liikettä ja harjoittelimme luopumista myös lelulla.
Perusasennossa palkkasin Vilkkua 7 nappulan sarjatykityksellä. Ei mitään ongelmaa! Hurja edistys, ei ole pitkä aika kun neljänkin nappulan tykitys oli sula mahdottomuus, kun koira vilkuili koko ajan.
Paikkamakuusta harjoittelimme ihan vain edessä makaamista ympäristön häiriöstä huolimatta. Vilkun fokus pysyi kivasti meikäläisessä, vaikka harmillisesti homma sitten keskeytyi innokkaaseen vieruskaveriin. Tämän jälkeen koiralla olikin kuppi nurin ja palasimme sivummalla luopumis- ja rauhoittumisharjoituksiin, sekä leikkiin.
Hyppy on iskostunut Vilkulle kivaksi jutuksi ja männynoksa olikin oikea taikasana. Kivasti hyppi ja auringon paisteesta huolimatta jaksoi innostua ja tarjota itsekin. Hypystä on myös tullut hyppy, eikä mikään naurettava laahausrojahdus esteen toiselle puolen. Liikkeessä on ryhtiä ja asennetta.
Janikan kanssa käytettiin koiria vielä hiekkarinteillä juoksemassa, nyt on tyytyväistä sakkia.
