Olemme väsyneitä ja rähjääntyneitä, leirielämästä riutuneita. Paljon viisaampia, paremmalla pohjalla. Nyt on hyvä jatkaa. Minulla on mahtava koira, Tuikusta on vaikka mihin. Asenteeni muuttui, ei mikään onnistu, jos aloitan kaiken "ei Tuikku" tai "Tuikku ei". Vähän luottoa rakkiin, bitch! Ja niinhän se homma lähti toimimaan! Missä siis oltiin ja mitä tapahtui?
Lähdimme Saarijärvelle perjantai iltapäivänä. Tuttavani otti meidät kyytiin ja Tuikku matkasi Kelmi-lansun kanssa moitteetta parisataa kilometriä. Pääsimme perille Ahvenlampi Campingille ja haimme mökin avaimet. Pieni economy mökki oli oikein mukava ja soma, kaikinpuolin passeli meidän retkiseurueelle. Kaverini Anni (joka on ahkerasti ollut myös vepetreeneissä) oli mukanani siis, toimitti apuohjaajan ja kuvaajan virkaa.
Romut mökkiin ja heti ensimmäiselle illalle oli ohjelmaa! Treffasimme extemporee
Saaran ja Romeon. Kävimme pienellä lenkillä ja Tuikkukin sai iltalenkkinsä. Oli kiva nähdä viimein, joskus on tullut netissä kirjoiteltua. Suunnittelimme jo yhteisiä retkiä, mutta niistä lisää, jos on tullakseen. Kiitoksia seurastanne.
Ensimmäisen illan kiertelimme omia aikojamme vain leirialuetta ja laitoimme iltapalaa. Lauantaina alkoi varsinainen leiri ja nousimmekin aamulla melko aikaisin. Aamupalan yhteydessä leiriporukka jaettiin ryhmiin, meidän ryhmässämme oli 12 koirakkoa. Lähdimme sitten kiertämään teorialuennon jälkeen rasteja. Meillä oli ensimmäisenä venerasti ja päätin aloittaa leirin ihan vain veneestä hyppäämisellä.
Tuikku oli kiihtynyt ja innoissaan, kuten aina, se näkyy haukkumisena, kun se ei malttaisi odottaa lupaa veneestä. Kun sitten huusin käskyni, koira jäi hiljaa tuijottamaan. "Tule" vinkaisuni hukkui johonkin tuuleen ja sen haukkumisen alle. Sen jälkeen karjaisin ponnekkaasti "Tuikku TÄÄÄÄÄÄÄ-LÄ". Ja johan elikko ponkaisi veneestä ja ui lujaa luo. Tarkoitukseni oli palkata Tuikku patukka leikillä, mutta eleistä näki, että se jo järvessä ollessaan bongasi rannalta jotain. Niinpä nappasin sen samantien hihnaan. Mietin, että veneestä hyppy on kylläkin Tuikulle palkitsevin liike, ehkä siitä ei niin varsinaista palkkaa tarvitse? Joskus jotain vaihtelua, niin into säilyy.
Palautetta tuli käskyistäni. Kuten sanoin, se "tule" on sellainen vinkaisu. Kuten nuorilla tytöillä yleensä, näin minulle sanottiin. Niinpä päätin, että koiran nimenhuuto saa sen huomion, sen jälkeen tuo täälä, ja homma toimii. En sen kummemmin painota tarkkuuttani käskyihin, koska me emme pääse kisaamaan, joten on se ja sama huudanko Tuikulle sata eri ohjetta vai sen luvallisen kolme käskyä. Tietysti pyrin toimimaan niin, etten sekoita koiraa.
Seuraavalla rastilla kasvoi mustikoita. Mustikat olivat leirin kohokohta, kuka ei niitä söisi? Toisella rastilla hommamme oli pelastaa hukkuvaa. Tuikusta oli tosi nastaa pelastaa hukkuva mies. Siis rannalla se oli niin lystiä, koira retuutti lelua kunnolla ja oli hommassa ihan mukana. Hukkuva meni sitten veneellä järvelle ja Tuikku kyttäsi valmiina. Lupa tuli ja koira lähti, hui kun pohja katosi jalkojen alta niin Tuikku viiletti takaisin. Pari uutta lähtöä ja saatiin koira uimaan. Tuikku ui puoleen väliin, pyörähteli ympäri ja totesi että hukkukoot... Ja niinpä rekku ui rantaan, buaah.
Tässä suoritetaan liikettä harhauta ohjaaja! Tarkoitus oli siis vähän pyydystää Tuikkua ja mielessä kävi liina, mutta mutta... Viime hetkellä koira syöksyi järveen ja haki hukkuvan sieltä ihan moitteetta, pöljä hupailija. No, pitihän sitä irti ollessa ottaa vähän ilotteluhyppyjä ja juoksentelua rannassa. Ei kuitenkaan mitään karkailua ollut, ihan kymmenen metrin säteellä Tuikku pysyi ja oli koko ajan hommasta kiinnostunut.
Hukkuvan hausta se pitää, sitä vain pitää harjoitella lyhyillä matkoilla. Ja hetsaus, se on kaiken a ja o. Tuikku pitää hetsata aivan tolkuttoman huolella! Otettiin myös yksi testaus vientiä ja ääh, eihän siitä mittään tullut. Koira räkäisi patukan kun tassut kastuivat, ui kyllä kivasti veneelle. Edes lyhyellä matkalla ei sujunut rannasta tullessa. Kun sitten patukka viskaistiin järvelle ja me veneellä "ryöstimme" patukan Tuikun suusta ja palkkasimme sen luovuttamisesta, oli koira entistä hämmentyneempi. Kuivaharjoitteluja, niitä tarvitaan! Ja sitten rantaveteen läträämään.
Me teimme työtä käskettyä ja tauolla harjoittelimme lelupalkkausta. Se nousi leirillä aivan uusiin ulottuvuuksiin, niin paljon tuli loistavia ohjeita! Tuikku todella repii, rähjää, hyökkää, se oli aivan liekeissä. En edes tiennyt sen pystyvän moiseen. Kyllä oli ohjaajalla opittavaa. Lähdettiin hyvien leikkien päätteeksi rantaan ja otettiin vientiä ees taas rantavedessä. Tuikku hiffasi idean aika äkkiä ja hommaan saatiin jo vauhtiakin. Kahlailin vaatteet päällä lämpimässä vedessä ja painimme koiran kanssa. Oli hauskaa, pitkästä aikaa. Tuikku nautti, se nautti kun sai olla ilman pentua, ilman mitään tuttua, ihan vain me kaksin. Tuollaista yhteistä tekemistä ja aikaa on kaivattukin ♥
Lähdin hetken mielijohteesta patukan kanssa uimaan vaatteet päällä keskelle järveä. No joo, matalaa oli joten kävelin pitkälle. Anni päästi koiran irti ja Tuikku ryntäsi täysin epäröimättä hakemaan minua. Kaksi kertaa otettiin hukkuvan omistajan pelastaminen. Se fiilis♥
Toisena päivänä ensimmäinen rastimme oli vientirasti. Aamusta siis samantien vientiä, kouluttajilta taas hyviä vinkkejä. Tuikulla oli kova kynnys lähteä patukan kanssa uimaan. Niinpä kahlasin sen kanssa niin, että se alkoi uimaan. Lykkäsin patukan suuhun. Tästä koira tulkitsi, että takaisin rantaan. Niinpä meikäläinen sitten yritti kääntää toisen kurssia samalla kun koira pyrki rantaan. On muuten uintivoimaa tuolla, ei ollut ensimmäinen kerta kun kaaduin järveen!
Kouluttaja yritti saada Tuikun vaihtamaan vientipatukan palkkaan, tuloksetta. Tuikku hinasi sitten tyytyväisenä veneen rantaan. Naurulta ei voinut välttyä. Otettiin sama homma siten, että olin itse veneessä ja matkaa vedessä metri. Ja niin vain Tuikku ilman ongelmaa luovutti vientiesineen ja palkka tuli! Opeteltavia asioita, matka, luopuminen ja vientiesineen ottaminen vieraalta. Tuikku ei ota, eikä luovuta vieraalle, ellen minä anna käskyjä.
Viimeisellä rastilla ohjelmassa oli veneenhakua. Koiran innostus oli aivan lässähtänyt, se oli selvästi väsynyt. Tuikku söi maasta jonkun toisen makupaloja ja kesken tehtävän lopulta karkasi puskiin ja muiden luo juoksemaan. Mitään rähinöitä ei onneksi tullut, sen verran etäällä tuo kävi ilakoimassa. Otettiin yksi köyteen tarttuminen ja homma oli siinä. Onhan kaksi päivää uutta hommaa vieraassa ympäristössä aikamoinen vaatimus.
Oli kyllä mahtava reissu, koira oli väsyneempi kuin koskaan. Ja sitä oli omistajakin, nukuin paluumatkan. Kiitos Annille seurasta ja korvaamattomasta avusta ♥ Sekä Pilville kyydistä ja Kelmille matkaseurasta. Oli aivan upea leiri ja paljon opimme, ehkä koirani ei olekaan toivoton tapaus. Ensi vuonna uudestaan!
.JPG/_full.jpg){kind=link}