Tehty mikä tehty

Viimein tämäkkin ohi :) Tuikku toipunut pennuista hienosti ja nyt on steriloitukin. Voidaan aloittaa tämän toipumisen jälkeen normaali arki. Eilisestä onpi tullut oltua kotosalla. Koulusta pari vapaa päivää, toki joutuu tekemään korvaavat tehtävät. Tuikulla oli eilen sterilointiaika. Koko päivä syömättä ja sen huomasi. Närkästynyt koira, ei ollut Maisalla keittiöön asiaa, kun Tuikku kyttäsi syömisiäni. Puolen päivän jälkeen ei enää juonutkaan. Parisen kertaa käytiin lenkillä. Täytyy kyllä sanoa, ettei täällä maalla arkena mene keskellä päivää missään mitään eikä yhtään ketään. Aurinko vaan paisteli ja linnut lauloi, Tuikku tepasteli tyytyväisenä, täysin tietämättömänä siitä, miksi ei saanut enää ruokaa tai vettä. Lenkki tuotti toivotun tuloksen ja koira tyhjensi suolistonsa juuri ennen lähtöä eläinlääkäriin. Pakattiin koira autoon ja lähdettiin ajelemaan klinikkaa kohti.

Perillä Tuikku oli varsin innoissaa, katseli ympärilleen ja halusi mennä haistamaan kaikkea. Tiskille Tuikku hyppäsi samantien kurkistamaan vastaanottovirkailijaa ja heti tämän jälkeen oli pakko mennä haistelemaan penkkejä. Yritin saada koiran rauhoittumaan vaa'alle, lukema oli kutakuinkin 30kg. Kysyin, saisiko leikkausta tulla katsomaan, mutta vastaus oli jyrkkä ei :D Ymmärrettävää kyllä, leikkauksessa tarvitaan rauhaa ja hygienia on tarkkaa. Mutta olen vain utelias ja halukas kokemaan uutta. Menimme huoneeseen odottamaan eläinlääkäriä ja Tuikku ottikin hänet innoissaan vastaan. Sydän kuunneltiin ja hyvät sydänäänet kuulemma :) Ei mitään ongelmaa, eikä liian tiheä, yllättävän matala tiheys siihen nähden, että Tuikku häselsi koko ajan. Pidin Tuikkua pannasta kiinni ja ellä pisti osan rauhottavista reiteen. Aine toimi heti ja Tuikku jäi seisoskelemaan paikalleen, ei enää riehunut. Autoin koiran istumaan ja sitten maaten. Meidät jätettiin Tuikun kanssa kahden huoneeseen. Hoitaja kävi kaksi kertaa Tuikkua katsomassa ja molemmilla kerroilla Tuikku nousi pystyyn ja katsomaan, kuka tuli. Millään ei meinannut nukahtaa, ja loppu annos rauhoittavaa laitettiin vielä. Viimeinen annos sai Tuikun rauhoittumaan ja autoin kantamaan koiran pöydälle. Pääsimme lähtemään kotiin ja Tuikku jäi steriloitavaksi, jännittävää.

Mentiin illasta Tuikkua sitten hakemaan. Hienosti oli kuulemma leikkaus mennyt. Eläinlääkäri kehui, että Tuikku on elämänsä kunnossa, oli mukava leikata, kun ei ollut ylimääräistä rasvaa :) Kiva kuulla tällaista palautetta, jotain hyötyä siis lihaskunto treenistä ollut. Tuikku makasi yksin huoneessa heräilemässä. Kieli roikkui velttona ja elottomana suusta ulkona. Silmät olivat kierossa ja tuijottivat tyhjää. Hoitaja herätteli Tuikkua paukuttamalla käsiään yhteen. Häntä toimi, alkoi tuttuun tapaan heilua, mutta eipä koira muuten juuri elehtinyt. Odoteltiin jonkin aikaa ja saatiin Tuikku nousemaan pystyyn. Eläinlääkäri vaihtoi teippauksen tikkien päälle, kun oli hieman vuotanut läpi. Lähdimme kävelemään ulos eläinlääkärin vastaanotolta ja näin saimme Tuikun liikkeelle. Ohjasin koiraa hieman pannasta ja nostimme sen autoon, jonne se "sammui" samantien. Vahvoja lääkkeitä saanut, leikkauksen loppuvaiheessa vielä huumaavaa kipulääkettä. Sekaisin koira vähän  olikin. Kun käännyimme kotitiellemme Tuikku hyppäsi autossa pystyyn, ei onneksi kaatunut peräluukussa tai mitään. Sisälle taloonkin käveli itse ja koko illan nukkui viltin sisässä kaikessa rauhassa.

Puolen yön jälkeen alkoi heräillä. Kipulääkkeet ja nukutusaine lakkasivat tehoamasta ja Tuikku vaelteli ja vinkui. Itse en heränny (taaskaan), vaikka sohvalla nukuinkin. Kahden aikoihin äiti herätti ja kävin Tuikun kanssa ulkona kävelemässä. Asettelin koiran sisällä nukkumaan ja nukahdin itsekin. Seuraavan kerran minut revittiin pystyyn viiden aikaan. Olin ihan pihalla ja tokkurainen itsekin. Juoksin vain ulos huutelemaan Tuikkua, kun oli kuulemma päässyt irti. Pilliin puhaltamalla koira kaikeksi onneksi tulikin ja laitettiin panta kireämmälle ja takaisin nukkumaan. Aamulla siis vasta tajusin, että isä oli vienyt koiraa ulos, mutta Tuikku olikin repäissyt päänsä pois sekä pannasta että kaulurista ja juossut karkuun. Pelästyttiin, että olisi alkanut nuolla haavaa tai repiä teippejä tmv. mutta onneksi haava oli täysin koskematon, edes lunta siihen ei ollut mennyt. Mutta kyllä osasi koira taas pelästyttää.

Nyt Tuikku toipuilee kaikessa rauhassa. Saatiin kipulääkkeet aamulla annettua, samoin antibiootti :) Myös aamupala Tuikulle maistui ja ulkonakin on pariin otteeseen piipahdettu kävelemässä. Postikin toi tänään yhteiset palkinnot Tuikulle ja Maisalle, ankkafileetä ja mustan näyttelyremmin mätsäreitä varen :)

Riehumiskuvia

Pakko vielä kuvin hehkuttaa, miten ihana pentu meillä onkaan hoidossa. Huomenna Hukka lähtee, tässä vielä fiilistelyt

Mamma ja poika

Operaatio "pennun hukutus"

Hukka ♥

Kyllä lähtee!

Perjantaista voisi aloittaa. Hukka saapui siis perjantaina meille. Jos joku ei pentua muista, niin tältä on näyttänyt viimeksi meillä ollessaan. Hurjasti oli kasvanut edellä mainitusta kuvasta pikkupörrö, reipas ja kokoa löytyi. Katseli innokkaana paikkoja ja tutki ympäristöä. Pakko oli penneä paijata ja kuvata, mitata ja punnita. Ikää Hukka pojalla nyt n. 4kk, tarkemmin siis 16viikkoa. Painoa tasan 20kg, aikamoinen mötkäle. Koko ajan vauhdissa, mutta ei kuitenkaan turhaan hötkyile, vaikka riemastuukin helposti. Pakko pistää muutama kuvanen :3

Lauantaina paikalle saapuivat Jani & Ida Bamsun kanssa, sekä Peppi Vinskin kanssa. Myös poikaystäväni saatiin paikalle ja lähdettiin jäälle ja kentälle vetokoiraileen. Huippufiilis, paras ilma, hyvää seuraa ja koirilla hauskaa. Mitäpä suotta kirjoittelemaan, tässä kuvia ja lopussa Pepin editoima video! :D

Extreme ohjelmaa

Kuvat © Peppi R.

Tavallinen tylsä aamu. Aukaisin facebookin, ei mitään uutta, vain yksi viesti. Peppi oli laittanut, että mikä viikonloppu mentäisiin vetohommiin taas, ennen kuin jäät sulavat. Aloin miettiä, että viikonloppuja ei kauheasti riitä, jäät sulavat melko pian ja Tuikulle pitäisi varata sterkkausaika pian. Ja sitten ainakaan kuukauteen ei voisi vedättää mitään. Ensi viikonlopuksikin meille tulisi pentu hoitoon, joten silloinkin olisi vähän hankala. Ilmoitin kuitenkin iskälle, että joku viikonloppu pitäisi päästä vetelemään ja iskä sanoi, että tänään olisi mentävä. No mikäpä siinä, soitin Pepille ja onneksi sinnekin sopi :D

Lähdettiin sitten Siivikkalaan. Jännitti vähän, että kuinkahan paljon jäällä on muuta väkeä, kun oli tosi hieno ilma. No pilkkijöitähän siellä oli, koiraulkoiluttajia ja hiihtäjiä kaikkein eniten. Ei siis voitu omia koiriamme päästää irti. Hetki katseltiin ja todettiin, että kai se on laitettava vaan valjaat päälle ja vetoon heti. Kumpikin koira olisi tahtonut leikkimään ja valjaista vasta kierroksia saatiinkin. Paikallaan pysyminen osoittautui Tuikulla mahdottomaksi, eikä Vinskikään malttanut suoraan juosta. Saatiin kuitenkin koirat ruotuun ja homma muistui mieleen. Vedäteltiin muutama suora ja keskittyminenkin alkoi pysyä asiassa.

Kun pahin energia oli purettu, oli Pepin vuoro. Sukset vaihtoivat jalkoja ja sitten mentiin. Oli hauska siirtyä itsekin kameran taakse ja katsoa toisen menoa :) Käveltiin Kattilasaareen, näytti että saari oli lähellä, mutta taidettiin lampsia sinne vähän vajaa kilometri. Sidottiin koirat puuhun kiinni ja mussuteltiin eväät. Aivan ihana keväinen ilma. Joku pariskunta meinasi myös tulla saareen, mutta pelästyivät koiriamme. Pakattiin romut mukaan ja koirille taas vetovermeet päälle. Tarkoitus oli pienissä pätkissä vedättää parin kilometrin matka rantaan. Ehkä vähän reilu kilometri tultiin harjottelemalla paikalla oloa ja veto käskyä. Kaikki meni ihan jees, mitä nyt hiihtovyöni sanoi sopimuksen irti ja kaaduin pari kertaa, sekä horjahdin. Mutta koirat veti tosi hyvin ja vauhtia riitti, ehkä liikaakin :D

Päätettiin kokeilla, vetäiskö koirat ilman jänistä. Peppi on siis tähän asti odottanut koiria kauempana namien kanssa, mutta nyt minä hiihdin ja Peppi hölkkäsi vieressä. Koirat tajusivat heti että täysiä pitää mennä ja lähtivät juoksemaan hirmuista vauhtia. Alku meni todella hyvin, kunnes tajusin, että kaksikko ei aio pysähtyä. Tuikku ja Vinski nauttivat vauhdista, vähän hyppivät sivulle ja leikki loikkivat samalla, mutta järkyttävää vauhtia juoksivat. Peppi juoksi perässämme ja nappasi pari kuvaakin, kun kiisimme kaukana rantaan. Onneksi koirat viimein rannassa pysähtyivät ja nauraa kikatin hysteerisesti. Olihan se hauskaa, mutta kyllä hiukan pelätstyin ja saimme pitkiä katseita muilta ulkoilijoilta :D Seuraava käsky koirille on ehdoton seis ja silloin pysähdytään. Vielä ei sitä olla opittu.

Kokeiltiin vielä pulkan vetoa. Koirat vetivät Peppiä pulkalla ja kyllä mukavasti kulki. Seuraavaksi ostetaan kunnon vehkeet, amatööriviritelmät ja vanha hiihtovyö taitaa olla vähä heikkoo tekoo näissä hommissa. Ensi talveksi käskyt kuntoon niin hyvin menee! :)

Nyt meni överiks, ei tod pitäny tulla noin pitkä matka :D

Taisin tossa kohtaa miettiä kui noi pysähtyy... :D

Rakas kaksikko

Tänään otettiin ja repästiin oikein kunnolla. Lähdettiin Tuikun kanssa Siivikkalaan Pepille ja koirien kanssa jäälle. Annettiin Veen ja Teen riekkua pitkin jäätä. Kaksikko pistelikin menemään täysiä, kuvat kertovat

c. Peppi R.

c. Peppi R.

Herwood tokoa

Puolen päivän aikaan lähdettiin kohti Hervantaa. Julia ja Kirppu olivat jo vastassa ja lähdimme kävelemään Ahvenisjärven koirapuistoon. Puistossa oli valmiina yksi koira, dobermann. Kirppu sähläsi ja juoksenteli ympäriinsä, tuttua seutua ja koiria sille. Tuikku sen sijaan nostatti koko selkäharjaksensa pystyyn ja luikerteli pitkin puistoa. Siinä ajan kuluessa Tuikku kuitenkin rentoutui, vaikka puistossa kävi kärkäs husky näykkimässä kaikkia ja pari corgia räksyttämässä. Laimeeta oli meno alkuun, innostui Tuikku sitten pienen bc tyttösen kanssa leikkimään ja juoksemaan kepin kanssa.

Loma korkattu

*Heti alkuun pahoittelut järkyttävästä kuvatulvasta, viikonlopun kuvia tuli yhteensä yli 1500 ja tässä on parhaimpia, suurin osa poistettu, osaa en julkaissut ja kokosin jopa kollaasin, yrittäkää kestää*

Essi ja Hiisi saapuivat pihaamme lauantaina puolen päivän aikaan. Pikkuinen pentu oli kasvanut hurjasti, kiemurteli maassa ja haisteli ympäriinsä. Tuikku silmät säihkyen ja kuola valuen hyppi hihnassa ja pyrki päästä lähemmäksi. Kun Hiisi oli haisteltu ja tutkittu, mentiin sisälle. Purettiin kamat ja majotettiin Hiisi ja Essi mun huoneeseen. Penska tutki jatkuvasti paikkoja ja varsin rohkeasti seurasi Maisaakin. Maisa ei sen sijaan tulijoista ollut innoissaan. Melko piakkoin lähdimme kävelemään Tuikun ja Hiisin kanssa soramontulle. Remmikäytös kummallakin kohtalaisen hyvä, ei isompia solmuja ja reippaasti edettiin. Päästettiin montulla kaksikko irti ja kyllä lähti. Hirmuista vauhtia painoivat, Tuikku upotti pienemmän kerta toisensa jälkeen hiekka- ja lumikasoihin ja pyöritteli Hiisiä ympäriinsä. Kauan ei pienempi katsellut huonoa kohtelua, vaan antoi samalla mitalla takaisin. Hiisi roikkui Tuikun korvissa, huulissa, poskissa, huivissa, kaikki kelpasi. Äänitehosteet olivat sen mukaiset, järkyttävää kiljumista ja murinaa, vaikka touhu pysyi leikkimistasolla koko ajan. Tässäpä kuvastoa leikeistä :)

"Tähän se lelu!" tuumaa molemmat

Kun koirat oli isoimmat hulluttelut ja energiat purkanut, siirryttiin tokon pariin. Hiisi kokeili koiranmakkaraimutusseuruuta. Kauhiat naskalit, oikeen piikkihampaat pennulla, upposivat kivasti makkaran ohi käteen. Kaiken lisäksi oli virhe tuolle mitään koiranmakkaraa antaa, riiviö pomppi mun perässä koko loppu päivän makkarankiilto silmissä. Ei enää Essin namit kiinnostanut. Tuikku testaili perusasentoo ja seuruuta Essin kans, kivaa vaihtelua ja harjottelua kummallekin. Paikkamakuuta harjotteli sit mun kans ja pätkä seuruuta. Ihana vire ja tällä kertaa osasin itsekin vaatia sen mitä halusin, se tunne, kun tuo koira vielä teki sen mitä halusin ♥

Hiisistä tulee tokokoira, eikse niin mee että mä päätän sen B)

Kaameen tarkka paikkis c. Essi

Sleep

Oli tosiaan yö välissä, Hiisi oli tosi hyvin, ei ollut tuhonnut mitään ei mekastanut. Aamulla puoli kahdeksan se kuitenkin päätti, että on aika herätä. Sain osumaa käteen ja nenään ja olinkin sitten pirteä :D Piti lähteä jo aamusta soramontulle, mutta Tuikku pilasi koko homman juoksemalla metsään jotain jälkiä katsomaan. Tuli sitten onneksi saman tien takaisin, mutta ei viitsitty heti päästää uudelleen irti. Iltapäivällä paikalle saapuivat Tuikun pennut Koutsi ja Sansa, labbispentu Lily, sekä Tuikun kaveri Kira. Koko jengi raahautui (Maisa myös) soramontulle. Menoa ja vipinää riitti ja kaikkea hauskaa koirat keksivätkin. Maisa kiinnosti pentuja ja Lily teki hyökkäyksiä pörrötirriäisen päälle. Maisa suhtautui kaikkiin varauksella, mutta lähti uteliaana seuraamaan Kiraa. Pennuista se ei niin piitannut. Tässä kuvia

Lily & Koutsi

Sisarukset Sansa & Hiisi

Koutsi

Viikonlopun bilettäjät

Että huhhuh mikä viikonloppu, sai koiratkin vähä urheilla ja nauttia alku kevään luonnosta :D Kiitoksia kaikille seurasta ja otetaan uusiksi.