Kesän treenejä

© Mira Kaipainen

Seuraa ihan uskomaton treenimättö siitä kaikesta mukavasta mitä on ehditty harjoitella. Olisi kesä voinut olla aktiivisempi ja järjestäytyneempikin treenien suhteen, mutta sama se. Tänä kesänä on vähän enemmän relattu ja nautiskeltu, eikä semmoinen fiilistely ole ollut treeneissäkään huono juttu. Kun nyt vähän velttoilee, niin jaksaa sitten syksyllä porskuttaa ahkerammin kun treeniaika ei kilpaile uinnin, pihatöiden, metsäretkien ja muiden kesärientojen kanssa.

Juhannuksen rally-tokon ratatreenieistä kuvamättö alla. Grillimakkara veti Savua puoleensa houkutuksessa niin että nähtiin historiallisen lennokas ja korkea hyppykin. Savulta. Savu joka ei tavallisesti kohella, niin kyllä koheltaa jos on makkaroista kyse.

Kaikki rallytokokuvat © Mira Kaipainen

Tokovalkku kesäkuu

Savun seuraaminen alkaa olla aika kivalla mallilla. Toisinsanoen tiedän miten kestoa ja suoritusvarmuutta treenataan, joten ei nyt hukattu valkkukertaa enää siihen. Harjoittelimme siirtymiä niin, että liikkeen jälkeen Savu tarjoaa itse mukana kulkemista ja tätä vahvistetaan. Jos Savu nyt sattuu haksahtamaan liikkuriin, niin sitten haksahtaa, se on Savun tapa käsitellä konflikti ja palata takaisin asiaan. Tästä varmaan jää nyt kuva ettei Savu muuta teekään kuin haksahtelee liikkuriin 😂 Se ei aivan pidä paikkaansa, en vain menetä yöuniani tai lannistuu siitä että näin käy silloin tällöin kerran kesässä.

Valkussa harjoittelimme hihnan irrotusrutiineja. Ihan niinkin simppeli asia kuin että irroitatko hihnan ennen kehää vai kehässä, on todennäköisesti koiralle tärkeä ennakointivihje seuraavista tapahtumista. Savulle rutiinit ovat tärkeitä ja siten niistä tulee myös helppoja, mikä vaikuttaa kokonaisuuden suoritusvarmuuteen.

Saatiin valkussa myös Savulle vieraampi ihminen seisomaan kehään. Lähestyttiin eri etäisyyksillä, lähimmillään noin metrin päähän. Lähtötilanteeseen nähden edistys on ollut huimaa! Harjoitus tuntui ja myös näytti helpolta ja sitä tässä on tavoiteltu. Tuntuu hyvältä, että puuttuvat palaset alkavat olla pikkuhiljaa hallussa. Savu on siis aiemmin karannut haukkumaan kaikki ja sitä on selvästi jännittänyt ihmiset. Nyt se asteli ryhdikkäästi vieressäni perusasentoon. 💙

Loimun kanssa katsottiin vähän jääviä alkuun. On kyllä joka kerta yhtä hämmästyttävää millä tarmokkuudella Loimu nykyään keskittyy ja paiskii hommia. Ylikiehumiset ja räksytys koskee pääasiassa palkan viivettä, ei niinkään ympäristöä enää. Palkan viive on helppo nakki treenata kuntoon, jos tässä vain viittisi ryhdistäytyä.

Ruutu takkuaa meikäläisen heilurikäsien vuoksi ja Loimun kanssa koko homma tuntuu yhdeltä härväämiseltä. Aletaan harjoitella ajatuksen kanssa jalkojen väliin tulemista, joka olisi Loimulle selkeä vinkki fokuksesta eteenpäin. Näin päästäisiin kenties heilurikäsistäkin eroon ja Loimu kasvattaisi varmuutta suoraan juoksuun jolloin targettikin löytyisi.

Käytännön asia joka olisi itse harjoiteltava kuntoon, on sujuvuuden lisääminen. Jos tulee joku katkos, niin ei jäädä jynssäämään vaan kokonaan uusi aloitus niin että Loimulla on mahdollisuus onnistua. 

Niistä jäävistä alotin kirjoittaa ja heti aasinsillan kautta muihin juttuihin. Mutta ne jäävät! Maahanmeno minun peruuttaessani on jo aika kiva! Tätä on valkun jälkeen tehty kotipihassa useamman kerran ja niin vain alkaa Loimu oivaltaa tämän siten, että se oikein odottelee koska pyydän sen maahan. Tätähän me tavoiteltiinkin! Luoksarin stopitkin on hapuillen aloitettu ja saalistargetilla on menneet aika kivasti. Hyvä se on vähän ylempienkin luokkien liikkeitä aloitella vaikka muuten kaikki onkin pelkkää räpiköintiä 😂

Nurmikentän kuvat © Laura Gummerus

Heinäkuun ratatreenit

Rallytokon ratatreenit sovittiinkin sitten Canisportin viileään halliin, jonne lapset tietysti lähtivät mielellään mukaan. Ajatuksenani oli tehdä Loimun kanssa jotakin pieniä juttuja, mutta oikeastihan Loimu säntäili leikkimässä lasten kanssa. Jotakin järjen häivää oli sitoutumisessa ja putkirallissa, kun Loimua ohjasi Papu. Jos ei muuta, niin hauskaa oli kaikilla. Toisella kertaa sitten niitä juttuja, joita itse suunnittelin.

Savun kanssa rallyrata olikin aika hankala. Hyvin näkyi meidän oikean puolen heikkoudet, eli kaikki muu paitsi suoraan seuraaminen. Huh kun tuli aivohiki ihan itselle ja Savullekin. Toisella kierroksella tehtiin hankalien puolenvaihtojen tilalle tehtävät jotka paremmin osataan ja kokonaisuus olikin heti kivempi. Sitä en tiedä mistä Savu hämääntyi putkella. Puolen vaihto edestä otetaankin nyt työn alle, kun treenikaverit ystävällisesti kertoivat ettei se mene siten miten tein 😆

Savun videolta leikkasin turhia sähläämisiä pois, mutta saa siitä hyvin vielä irti mikä kaikki mättää.

Hoitokoira Kida oli tietysti treeneissä mukana ja voi mikä hyväntuulinen piristys! En ole koskaan tehnyt Kidan kanssa rallytokoa, enkä siten ihan tiennyt sen vihjeitä, mutta australialainen suoritti iloisella tarmokkuudella koko radan! Toki vasemmalla seuraten ja soveltaen, mutta kuitenkin.

Kidan taukotaidot ovat kyllä erinomaiset. Se istui metallihäkissä katsellen muiden treenejä ja vaikutti vallan tyytyväiseltä kun Pipa ohimennen tarjoili sille nameja.

Tokovalkku heinäkuu

Oli vähän lomamood ja en ollut jaksanut suunnitella koirille mitään tehtävälistaa tokovalkkuun. Otettiin sitten Savun oikean puolen seuraamisjutut puheeksi ja meidän taitava valkkuhan innostui! 😄 Iso nippu ohjeita ja käytännön vinkkejä oikean puolen position vahvistamiseen, joka kantaisi myös käännöksissä.

Kirjoittamalla tätä on ihan mahdoton selittää, joten saatte joskus tännekin videon. Ainakin alkuun treenaan tätä pääasiassa Canisportin hallilla, sillä kotona minulla ei ole pallokauhaa tai riittävän montaa targettia. Tavoitteena saada nämä oikean puolen jutut nyt loppukesän aikana ihan oikeasti kuntoon, jotta kehtaisi kokeita edes harkita.

Loimu tuli tällä kertaa valkkuryhmän paikkikseen mukaan. Kyllä jännitti! Vaan olisittepa nähneet, mihin on päästy. Sinne se solahti reunaan viiden koiran riviin ja istui omalla targetillaan. Ainoat yksittäiset haukut johtuivat palkan viiveestä. Palkkiot tulisi nyt aika kiireesti satunnaistaa, jotta kahden sekunnin viive ei aiheuttaisi turhaumaa ja siten haukkua.

Jäi kyllä tosi hyvä mieli että vaikka Loimu selvästi vähän kiihtyi muut koirat nähdessään, se asemoitui matkan varrrella lojuneille targeteille. Sillä oli vähän sellainen "tän mä osaan!" ilme ja targetit se totta tosiaan osaa. Siirryttiin omalle paikallemme ja Loimu tuli targetille perusasentoon. Itse perusasennon se osaa muutenkin, mutta target on selkiyttänyt paikalla pysymistä.

Tässä paikkistreenissä Loimu ainoastaan istui, sillä arvelin makaamisen muiden kanssa olevan vielä liian hankalaa. Maahan meneminen ja siellä pysyminen nyt ei muutenkaan ole vielä erityisen hyvällä mallilla, joten harjoitellaan sitä rivissäkin vasta myöhemmin.

Omalla vuorollaan Loimun kanssa harjoiteltiin jääviä. Maahan meno on tässä ottanut aika harppauksen! Paremmin olisi pitänyt kirjoittaa ylös mitä muuta tehtiin, mutta ehkä muistuu mieleen myöhemmin 😄

Tokotreenit

Suoraan valkusta siirryttiin Peltolammille tokon kimppatreeneihin. On kyllä rikkaus että treenikaverille sopi tuoda mukanaan vähän syötäviä ja niin me siinä sitten pidettiin piknikkiä ennen treenejä ja suunniteltiin.

Loimu teki näyttelyjuttuja, koska harjoiteltava niitäkin on. Seisominen on jo aika kiva ja siinä Loimulla on myös selkeä ajatus. Hampaiden katsominen ja muu käsittely on Loimusta edelleen vähän hyi, joten ulkosalla tehtiin aikalailla pelkkää käsikosketusta.

Ravaaminen yksin menee melkolailla kuten haluan. Loimu ei hirtä itseään leveään kaulapantaan, vaikka mielellään vetääkin hihnan kireälle. Tavoitteenihan on että Loimu ravaisi hihna löysällä, mutta en usko että tässä vaiheessa ollaan vielä syyskuuhun mennessä ainakaan muiden koirien kanssa.

Kultainennoutaja Riepu tuli Loimun seuraksi näytelmähommiin ja yllättävän kivasti Loimu ravasi toisen koiran kanssa! Sekä toisen koirakon edessä että takana otettiin kierrokset, joihin tietysti mahtui kaikenlaista mutta pääasiassa hyvää. Vahvistetiheys oli sellainen että meinasin ihan kompastella samalla kun palkkailin Loimua. Täytyy ottaa taas mössötuubit käyttöön, jotta en kylvä nameja pitkin kenttiä.

Savun treenivuorolla ajattelin tehdän siirtymiä kehään, vähän liikkeitä (kaukot, jäävä) ja siirtymiä liikkeiden väleissä. Oli aika kuuma, joten olikin ihan erityisen iloinen yllätys että Savu halusi treenata. Se kun on pari koetta keskeyttänyt ihan selvästi helteen vuoksi. Kaukot olivat nyt tosi kivat ja jotenkin varmemmat kuin aiemmin.

Siirtymät ja pätkät seuraamisestakin menivät mukavasti, mutta jossakin väleissä nenä vain vei Savun mennessään. Sen oli aivan pakko käydä merkkaamassa juuri toisen koiran merkkaama puu uudestaan. Sen jälkeen homma rullasi taas kivasti. Savu ei reagoinut kentän pallopeliin ja ihmisjoukko häiriöön kuinkaan, eikä sen koommin toisiin koiriin. Tuntuu ihan erävoitolta pelkkä tällainen ja siihen päälle vielä se, että Savu halusi helteessä treenata. Se innostui tarjoamisen kautta oikein juoksemaan merkkiryhmän ympäri ja sen jälkeen vielä leikkimäänkin!

Hyvänmielen treenit jatkuivat tietysti hyvänmielen pikinikjatkoille, kun spontaanisti tilasimme kuumia ja kylmiä juomia paikan päälle. Oli kaikkinensa tosi mukavaa ja rentoa, kyllä seuralla vain on merkitystä. Kiitos paikalla olleille! 💙

Olkaa hyvät ja onnittelut jos jaksoit koluta tänne asti. Alla vähä lisää kuvia vielä, kaikki © Mira Kaipainen.

Ihana kesä

Ja nyt seuraa ihan jäätävä mättö kesäisiä kuvia ja kuulumisten rippeet siellä sekaisin mukana. Viikot on menneet ihan hurjaa vauhtia monenlaisen puuhan ja olemisen parissa. Koirien treenit jäivät helteellä vähän vähemmälle, mutta pikkuhiljaa hommat etenee. Valkussa ja kimppatreeneissä käydään läpi kesänkin kuitenkin normaalisti.

Hevonkuusen retkeilymetsässä käytiin kaverin kanssa heti kun tokoleiriltä kotiuduttiin. Itikatkin olivat löytäneet retkeilypuitteet ja kun nuotiota emme tehneet, niin sitten vain huidottiin ahkerasti. Koirat kuitenkin nauttivat nappuloiden etsinnästä ja pikkuväki söi ilomielin rasiallisen mansikoita iltapalaksi.

Sen verran villiinnyin, että ilmoitin Loimun nyt sitten syksyksi näyttelyihin. Ollaan harjoiteltu näyttelyjuttuja itsenäisesti ja kavereiden kanssa. Instagramissa issikkaharrastajat neuvoivat ja tsemppasivat ystävällisesti, kun pohdin missä vaiheessa sinne näyttelyihin kehtaa mennä ja miten pahasti siellä saa töppäillä. Syyskuussa käytännön jäljiltä ollaan sitten viisaampia kannattiko vaiko eikö.

Savun kanssa treenit on rullanneet kaikkinensa nousujohteisesti ja hyvällä fiiliksellä. Sen kanssa voisi uskaltaa niin rallytoko-, toko- kuin BH-kokeeseenkin. Mihin sitten uskaltaa koetauon jälkeen ryhtyä ja millä aikataululla, jää nähtäväksi. Näitä kaikkia silmällä pitäen on kuitenkin treenattu ja pikkuhiljaa kisaaminen alkaa tuntua taas järkevältä ajatukselta. Kesälle on sovittuna mukavasti muutamat treenitkin uusien tuttujen kanssa, jotta saataisiin treeneihin sellaista sopivaa jännitystä. Haluaisin myös kipaista Savun kanssa ihan Seinäjoelle saakka vähän treenaamaan. Voisi sen yhden hallin esitellä Savulle uudestaan hyvänä paikkana, kun nyt koiraparka on ehdollistunut siihen että "tällä sijainnilla ohjaaja romahtaa". Savu on tosi tarkka tämmöisissä ja se ei unohda, joten en näe viisaaksi lähteä samantien samaan paikkaan kokeeseen vaikka en uskokaan pääni enää samassa mittakaavassa hajoavan 😄

Savu täytti kesäkuun lopulla 7-vuotta. Tästä jos mistä tajuaa että kylläpä aika menee, vaikka ei sitä uskoisi! Savun synttäri-iltana rämmittiin läpi puskan ja risukon meidän salaiseen rantaan, josta päästi koirat uimaan. Oli sorsia, joutsenia ja me, ja tietysti kaunista. Jos unohdetaan sellainen seikka että joku on eläin oli ottanut rannan vessakseen ja ihan sitä itteään litisi varpaiden välissä kun koiria kuvailin. Mutta kerrankos sitä!

Rallytokon ratatreeneissä oli perinteen mukaan juhannuspiknik ja oli kyllä kivat treenit. Hyvässä ilmapiirissä kelpaa ottaa uusiks, vähän törppöillä ja sitten lopuksi hassutella pelkästään videolle. Mitä oiskaan kesätreenit ilman herkkuja ja grilliruokaa? Kiitos taas hyvälle seuralle 💙

Treenikoosteet on vähän jääneet, kun kännykät hajosivat keväällä vuoron perään. On siis yks video sieltä ja toinen täältä, eikä niistä mitään koosteita tehdä. Treenimuistiinpanot on hätäpäiten kirjoitettu vihkoon niin kuin jo vuosikaudet. Kai tämäkin blogi typistyy siihen että kerrotaan kokeista joskus ja joulun jälkeen. No ei, niin en anna kyllä käydä. Vapaamuotoinen kirjoittelu ja kuvien spämmääminen tänne on minulle tosi tärkeää, riippumatta kuka näitä lukee ja mitä mieltä joku toinen on. Vuosien varrella on ollut yhtä ja toista vaihetta, joskus ehtii bloggailla enemmän kuin toiste ja niin se vain on.

Nyt aikaa on vienyt oma yritykseni ja voinkin ilolla kertoa että Koiratuulian Koirakuvapankki on avattu 😍 Paljon aikaa vaatinut projekti on ollut opettavainen ja antoisa, eikä materiaalin kuvaaminen mihinkään lopu. Nyt vain tähän asti aikaan saadut otokset ovat kaikkien nähtävillä ja ostettavissa. Hurjasti on jännittänyt, mutta onhan se nyt mielekästä pitää ideastaan kiinni ja toimia arvojensa mukaan. Uusia yhteistyökuvioita kuvaustenkin suhteen on jo ja elokussa kuvailen pääkaupunkiseudulla. Elokuun kuvauspäiviin mahtuu vielä.

Kuvausten kautta oon tutustunut paitsi uusiin ihmisiin, saanut myös uusia kavereita. Loimu oli jo toistamiseen Parkanossa mukana ja voi että sillä oli lystiä Rogerin kanssa! Uivat, juoksivat ja meinasi Loimu lähteä suppailemaankin 😂 Erja jeesasi meitä myös alkuun esineruudussa ja jäljestäkin puhuttiin. Paljon oon pohtinut josko Loimun kanssa jälkeä tekisi, mutta kun koko homma on itselleni ihan uutta, en ole saanut mitään aikaiseksi. Kuitenkin jälkitreenejä muutaman kerran kuvanneena kipinä on syttynyt ja eiköhän tästä joskus alkuun päästä.

Juhannus menikin lapsuumaisemissa, suolla rämpien ja koiria sitten keskellä yötä ulkosaunassa pesten. Minne lie paskaojaan Loimu päättikään sukeltaa, oli siinä melkoinen siivo. Harmillisesti myöhästyimme varsinaisesta auringonlaskusta, pitänee tupsataa maisemiin vähän tarkemmalla kellonajalla. Olen kuvannut yli kymmenen vuotta sitten silloisen koirani auringonlaskussa tupasvillojen seassa ja haluaisin ehdottomasti uusintakerran. Puusto vain oli kasvanut niin, ettei aurinko näkynytkään suolle enää niin kauan, kuin joskus. Ainakaan juuri juhannuksena.

Just nyt tätä kirjoittaessa, meillä on hoitokoira Kida. Nukkuu tyytyväisenä jaloissa. Suuria suunnitelmia ei heinäkuulle ole, kun sitten taas elokuussa kalenteri on ihan tupaten täysi. Jatketaan ulkotreenejä taas kun sää sallii (siis käytiin me Kyröskosken käyttökoirien kentällä, mutta niin rutosti paarmoja että ei jatkoon) tai sitten reipastutaan ajelemaan Canisportin hallille. Yhden kuukauden vuodesta voi nyt kuitenkin tokoilla vähän fiiliksen mukaan, eikä taatusti oo pahitteeks vaikka vähän lomailtais ja levättäis kaikki.

Ihanaa kesää sinulle, joka tämän ennätit lukea! 😊

Toukokuun meiningit

Ehdinpäs ennen Juhannusta saada tämän valmiiksi!

Yritys ja tekosyyt ovat pitäneet kiireisenä ja väliaikainen multitasking on vienyt mehut "tehdä mitään turhaa". Kuten vaikka kirjoittaa blogia omaksi iloksi. Ymppäsin kuitenkin pari postausluonnosta meiningeistä tähän samaan syssyyn lisukkeiden kanssa, joten olkaapa hyvät maalaisesta sillisalaatista.

Toukokuu meni vallan nopeasti kuvausinspiraatioiden kanssa. Kuvausjutuista kirjoitinkin ostikolla Toukokuun kuvausvisiot. Loimun kanssa kävimme uusissa kansallispuistoissa, josta kirjoittelin postauksen Loimun Road Trip.

Toukokuun alkuun ajoittunut kaupunkivisiitti menikin sitten vähän penkin alle. Kun en seuraa sen koommin lätkää kuin muitakaan tapahtumia, satuttiin iltalenkille ihan pahimpaan mahdolliseen aikaan. Oli sitten kertalaakista ärsyketulvaa vuosien rästien edestä niin itselle kuin koirille. Alkuperäinen idea oli kuvailla ja hengailla kaupungilla, mutta suunnitelmat siinä vähän typistyivät ja visiitti jäi lyhyeksi.

Kuvauspaikka kirsikkapuiden luona oli aika haasteellinen, joten kuvasin siiten lopulta pelkkää Savua. Savu olikin niin innoissaan kuvaussessiosta, että siltä saattoi ottaa kuviin valjaatkin pois. On näissä kuvaushommissa Savunkin kanssa työtunteja takana, vaikka nyt posetukset sujuivatkin sukkelien skuuttien ja ihmismassojen lähellä.

Tästä linkistä näet pari klippiä Loimusta. Videoilla näkyy tyypillisiä stressaantuneen ja jännittyneen koiran eleitä. Videot nyt sinällään eivät ole visuaalisesti hienoja, sellaisia harvoin suunnittelemattomat spontaanit videot ovat. Päätin kuitenkin kuvata kun tilanteissa jo oltiin, enkä tosiaan tämän tyyppisiä videoita suunnitellusti kuvaisi; en halua tahallani aiheuttaa koiralle ahdistusta ja stressiä.

• Korvat luimussa

• Leveämpi läähätys, joka ei johdu kuumasta

• Levoton olemus, tavallista veltommin heiluva häntä

Väkijoukossa stressaantunut koira ei vaadi ympärilleen lätkäpelistä innostunutta joukkoa. Mikä tahansa tapahtuma-alue vilkkaasta kaupungin keskustasta aina koiranäyttelyyn, voi olla koiralle stressaavaa ärsyketulvan ja ennakoimattomuuden vuoksi. En toistaiseksi ole koskaan nähnyt koiraa joka aidosti näyttäisi hälinässä rennolta. Vapaana liikkuva koira ei hakeutuisi hallitsemattoman ympäristön keskelle, mutta hihnaan kytkenyt koiran ei auta muu kuin seurata ihmistään ja selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla.

Onkin siis koiran omistajan vastuulla, millaisiin tilanteisiin koiransa vie ja miten toimii virhearvion sattuessa. Kaupunkiympäristö nyt sinällään ei olisi ollut mikään katastrofi, mutta ajoituksemme poiketa keskustassa oli koirien kannalta tosi huono. Vierailumme ulkosalla Loimun kanssa kesti noin 20min.

Voimakkaampia stressin merkkejä olisivat olleet esim. syömättömyys ja ripuli (minulla on valitettavasti näistäkin kokemus, mutta eri koiran kanssa). Loimu pystyi kuitenkin koko kaupungissaoloajan syömään makupaloja ja kun lenkin lopuksi ulosti, tuotos oli ihan normaali. Stressi siis sinällään ei ole hengenvaarallista ja karkuun juostava asia, mutta kuitenkin huomioitava aihe. Miten voimakkaasti koira stressaantuu ja kuinka pitkäkestoista stressi on? Aiheesta voi opiskella mielin määrin lisää ja opetella huomioimaan stressiin vaikuttavia seikkoja paremmin. Mokailusta otetaan opiksi, mutta omia yöuniaan ei kannata kuitenkaan menettää.

Toukokuun lopulla meillä oli myös hoidossa ihana australianpaimenkoira Kida! Savu ilahtui suuresti kun vanha ystävä saapui Volvon takaluukussa meille. Loimu ei aivan ilahtunut, kun ei tietenkään muista tavanneensa Kidaa lainkaan (tapasi Kidan viime kesänä kerran). Vaan äkkiä oli australialainen hurmannut Loimunkin ja pihamaalla kirmasivat minkä kintuistaan pääsivät.

Tälle viikolle kun Kida oli meillä hoidossa, osui tietysti se reissussa hajonnut auto, reissutöihin lähtevä isäntä ja flunssaiset lapset. Eli oltiin kotona keskenämme ilman autoa ja pikkuväki oli alkuviikon oikein kunnon kuumeessa. Ei kuulostanut ihan herkulta, mutta kivaa meillä oli ja yksi extrakoira piristi arkea tosi paljon! Kidan pallonkoppaus taidot olivat etenkin lasten suosiossa, eikä etenkään Pipaa haitannut ollenkaan että hän sai ruokkia kolmattakin koiraa.

 

Koirat myös viihdyttivät hyvin toisiaan pihamaalla, kun vasta viikon kolmantena päivänä pääsimme metsään lenkille. Metsälenkki menikin erityisen kuraisissa tunnelmissa sateen jäljiltä, kun sekä lapset että Loimu ja Kida nauttivat kuraleikeistä. Lenkin jälkeen olikin pakko pestä koirat ihan kunnolla, kuivunut mutavelli kun ei varissut itsestään yhtään mihinkään.

Kuraleikit eivät sinänsä itseäni haittaa. Kaikki viihtyvät, jokaisella on mielekästä tekemistä eikä kuran roiskuttelu ole erityisen vaarallistakaan. Vähän sotkua joo, mutta hiekkaa ja rapaa tulee sisälle muutenkin saappaissa. Se on elämää maaseudulla.

Viikko meni kauhean nopeasti ja tokovalkkuun mennessä palautimme Kidan takaisin Essille. Näillä näkymin Kida saapuu iloksemme taas heinäkuussa 😍

   

Ympätään tähän samaan vielä kesäkuun alun kuulumiset, kun Savu kävi nyt toisen kerran koirahierojalla. Painokin oli tippunut hieman ja Savu painoi nyt tasa 20kg. Ei haittaa, vaikka puoli kiloa vielä tippuisi, mutta oli Savu nyt jo paljon paremmassa kunnossa kuin aiemmin keväällä. Painon pudotus hoitui niinkin helposti, kuin että pikkuväen koiranruokintahetkiä valvottiin vähän huolellisemmin... Mikäs sen hauskempaa kuin viskoa koirille holtittomasti ruokaa samalla kun koirat innoissaan hännät heiluen syövät. Tuttuja lapsuusmuistoja itsellekin 😄

Hieronnassa todettiin että Savun selkä ja muut lihasjumit ovat paremmassa kunnossa ja voidaan jatkaa kaikkea normaalisti. Anaalirauhaset tyhjennettiin samalla kertaa, kun Savu olikin juuri samana aamuna hinkannut takapuoltaan mattoon. Muuta ihmeellistä ei ollut, eivätkä anaalirauhasetkaan ole toistaiseksi tuon jälkeen itsestään ilmoitelleet.

Kirjoitusintoa olisi enemmänkin ja moni postausluonnos vain roikkuu, mutta sellaista on vaiherikas elämä 😄 Eiköhän sitä jonkun kuvaspämmin tänne ehdi tuutata vielä ennen, kuin ollaan keskikesässä.

Leppoisaa kesää lukijoille!

RT/Tokoleiri Jämillä

Piti mennä ensin loppukesän leirille, mutta tulikin päällekkäisyyksiä. Sitten onnettomasti myöhästyin kesäkuun leirin ilmoittautumisesta. Onnekkaasti pääsin sitten jonosta peruutuspaikalle ja kesäkuun alussa suuntasin koirien kanssa jo kolmatta kertaa jämille leireilemään. Tällä kertaa leirillä oli mahdollista tehdä sekä rallytokoa että tokoa ja tällainenhan kelpasi meille tosi hyvin!

Savu harvoin hötkyilee autossa, mutta kun viimeisistä mutkista käännyttiin kohti Jämillä olevaa kenttää, se alkoi haukkua takaluukussa. Ilman että ketään näkyi missään. Tämähän on Savulle kolmas leiri tuolla paikalla ja joka kerta meillä on ollut hauskaa. Ei siis ihme että koira riemastui, kun tajusi missä ollaan ja mitä tuleman pitää. Loimu nyt innostuu joka kerta kun se alkaa ounastella, että kohta ollaan jossakin perillä. Ja Loimulle tämä leiri olikin toinen kerta näiden treeniaiheiden parissa.

Kasattiin teltta pystyyn treenikentän viereen ja lähdettiin pienelle lenkille. Mökille suuntasin hyvissä ajoin ennen illan ohjelmaa. Illan keskusteluissa kävikin ilmi monipuolinen osallistujakunta. Olin saanut luvan kuvata jokaisen koiraa ja aika mahtavaa oli päästä tapaamaan ensi kertaa livenä myös itselle uudempia rotuja. Sekin mikä oli sopivan outoa oli, ettei leirillä ollut yhtäkään bordercollieta tai kelpietä 😂 Vaikka näillä leireillä on ollut aina hyvä ilmapiiri, niin tämän kertaiseen rotukirjoon sekarotuinen porokoira ja islanninlammaskoira istuivat tosi hyvin!

Iltaohjelmien jälkeen laahustelin koirien kanssa auringonlaskussa. Kamera ei ollut mukana ja auringonlaskut jäivätkin tällä reissulla kuvaamatta. Sen sijaan täysikuu purkitettiin kuudetta kertaa tälle vuotta! Jämillä oli huikeat kuvauspuitteet ja korkeuserojen turvin sain koirat "lähelle kuuta". Kuutamo kuvat otettiinkin tällä kertaa lopulta telezoomilla.

Erityisen tyytyväinen olen Loimuun kuvissa. Loimun vahvuuksia ei ole paikallaan pysyminen etenkään etäisyyden päästä, joten oli todella kiehtovaa nähdä sen pysyvän tässä yhteydessä paikallaan. Koirat voivat ehdollistua ympäristön ärsykkeisiin hyvin vahvasti ja Loimu on malliesimerkki tästä. Kun kaivan kameran ja jalustan etiin, Loimu ampaisee Savun viereen istumaan heti kun olen Savun sijoittanut paikalleen. Ja siinä Loimu sitten istuu häntä vispaten ja karkkia odottaen.

 

Lauantai aamupäivä aloitettiin rallytokolla. Loimu oli vuorossa toiseksi viimeinen ja jaoin sen vuoron kahteen varttiin - ajattelin että uusi ympäristö ja odottelualue lähellä olisi puolessa tunnissa vähän liikaa Loimulle. 

Rallytokoa koulutti Marika Mykrä ja voi miten hyviä ideoita ja ohjeita saatiin! Ei sitä varmaan pahasti huomannut etten ole koskaan käynyt rallytokokoulutuksissa 😂 Jälkiviisaus on joskus hyvästä ja jos harrastat rallytokoa, niin mene ihmeessä koulutuksiin! Monta sudenkuoppaa välttää sillä.

Loimu yllätti olemalla mukavasti sitoutunut ja melkoisen taitava takapään käytössä. Korokkeet onkin Loimulle tuttu juttu, mutta niin se vain käytti takapäätä hyvin ilman niitäkin. Paperille tuli kirjoitettua monta harjoitusta käännöksiin ja eteen tulemisiin liittyen, sekä tietysti ohjeita sitoutumisen vahvistamiseen. Joskus olisi kuitenkin tarkoitus olla valmis radalle ja se tarkoittaisi aika monen tehtävän opetellua ja suoritusvarmuuden pysymistä myös palkan viipyessä. Olkaa hyvät tosi selkeistä tajunnanvirtalauseista.

Iltapäivällä vuorossa oli tokoa ja Savu sai aloittaa sillä. Toissa vuonna, kun Savu oli leirillä ensi kertaa, en uskaltanut pitää sitä irti. Tänä vuonna sen kanssa ei tarvinnut juuri miettiä edes siirtymiä. Että jotakin rutiinia ja hyvää asennetta treeniä kohtaan on saatu aikaiseksi!

Tokoa koulutti Riitta Kivimäki, jonka koulutuksissa olenkin käynyt jo aiemmin kummankin koiran kanssa. Savun kanssa haettiin täsmävinkkejä ja ajatuksia ohjattuun noutoon, sekä hyppynoutoon. Hyppynoudossa on havaittavissa kivaa kehitystä, ohjatussa noudossa on työmaata sitten hiukan enemmän. Toistaiseksi Savu jää harjoittelemaan merkitystä suunnille ja erikseen seuruukaaviota liikkeen alkuun. 

Ohjaajan next step olisi ostaa ohjatun noudon kapulat. En vaan tiedä millaiset ja pihinä haluaisin että samat kapulat menisi sitten Loimulla. Vaikka haluan treenata Savun kanssa ylempien luokkien liikkeitä, en pidä realistisena tai todennäköisenä, että koskaan niissä kisattaisiin.

Telttayöt koirien kanssa menivät erihyvin. Vähän jännittelin paleleeko Savu, kun yöksi oli luvattu aika vilakkaa. Tapansa mukaan Savu nukkui päälläni, eikä se yöllä erityisen levoton ollut joten kaiketi tarkeni ihan kivasti. Toinen yö olikin huomattavasti lämpimämpi, enkä herännyt poikkeuksellisesti kertaakaan. 

Loimu asemoitui rutiininomaisesti teltan nurkkaan jonne Savu on sen sijoittanut. Savun alusta lojuikin sitten tyhjänä, sillä hyödyllisen retkikoirat nukkuvat ihmisensä päällä. Jalat pysyivät lämpiminä ja kaiketi jotakin lämpöä siirtyy sitten koiraankin, kun Savu mieluusti valitsee tämän sijainnin.

Sunnuntai aamuna aloitettiin Loimun kanssa tokohommat. Olimme aivan kentän toisessa päädyssä, jossa oli rauhallinen ympäristö. Päädyin päästämään Loimun irti,  jotta hihna ei loisi turhia konflikteja ja kun Loimu oli edellispäivänäkin ollut kovin sitoutunut yhdessä tekemiseen.

Ja hienostihan Loimu oli! Kerran spurttasi pikkulinnun perään, mutta tuli heti vihellyksellä takaisin. Ei yhtään haukkumista, tai päätöntä säntäilyä. Edes silloin, kun Loimu ei ymmärtänyt tehtävän antoa lainkaan. Kaikki se, minkä kanssa viime talvena hakattiin päätä seinään, onkin nyt ainakin osittain vain muisto.

Sen sitten huomasikin, että kaikki panostus on valunut pelkkiin pohjataitoihin. Loimu ei tiennyt merkkiryhmästä tai kartioista sen koommin yhtään mitään. Targetin se sentään muisti ja etäisyyden kasvattamiseen saatiinkin hyvät ohjeet.

Merkkiryhmän kierron aloittelemme nyt vähän kuin alusta. Loimu yhdistää tehtävät tosi vahvasti ympäristöön ja meillä onkin monta tehtävää jotka sujuvat olohuoneen nurkassa. Pelkästään omaan pihaan siirtyessä Loimu onkin jo sitten ihan pihalla. Nyt kesäaikaan pitääkin ehdottomasti varioida ja yleistää tehtävät heti ulos sekä talon joka huoneeseen 😄

Savun rallytokovuorolla päätin että tehtäisiin voittajan rata. Tehtiin tosin yksi mestarinki kyltti ihan sujuvasti. Halusin tehdä meidän tavanomaisen ratatreenin niin, että kouluttaja (Marika on myös rallytokon tuomari) kertoisi siitä oman näkemyksensä mitä tehdä.

Ja voi että olikin muuten hyvä idea tämä!

Ensinnäkin, meen aivan liian lähelle niitä kylttejä. Ihan hui hai, ei mitään mahdollisuutta että Savu mahtuisi tekemään vaikka saksalaisen osumatta kylttiin. Tämä aiheuttaa haukahduksia ja Savu saattaa kiertää koko kyltin voidakseen suorittaa tehtävän. Nyt kovasti aivojumppaa itselle etäisyyden arvioimiseen.

Opin myös, että voin pysähtyä kun koira vaihtaa puolta takaani. Oli muuten heti helpompi itselle ja selkeämpi tehtävä koiralle. Tuntui paremmalta.

Vauhdinmuutoksen tein liian myöhään, kun lähdin juoksemaan vasta kyltin kohdalla. En ole tällaiseen tajunnut kiinnittää edes mitään huomiota, parempi nyt kuin ei koskaan.

Puolta vaihtaviin käännöksiin saimme ihan uusia ideoita. On niissä kyllä itsellä aika jumppaaminen etenkin oikealla puolella, mutta korokkeilla Savu hahmotti oman liikeratansa tosi hyvin.

Kaiken kaikkiaan Savun asenne oli radalla kiva ja suoritusvarmuus kyllä kasvaa kunhan sekin kokee kaikki liikkeet helpoiksi. Eli kun minä lakkaan sähläämästä niissä ja kävelyttämästä koiraani päin kylttiä.

Kyllä nousi taas oma treenimotivaatio, kun tuli vähän suuntaviivaa mitä olisi hyvä treenata. Ei sitä tiedä,  vaikka Savun kanssa käytäisiin tänä vuonna vielä kokeessakin. Ainakaan oma jännitys ei nyt yhteistreeneissä ole syöpynyt epäterveen puolelle, joten kenties.

Treenikuvia ei itsestä tällä kertaa tullut, mutta leiri oli todella antoisa. Pitkät muistiinpanot tulee nykyään kirjoitettua reaaliaikaisena omaan vihkoon. Ja laiskimuksena ei sitten enää ehdi/jaksa rustata aivan kaikkea vippaskonstia tänne. Raporttia treeneistä seuraa kyllä, kun päästään tuossa omassa pihassa vauhtiin.

Kiitos koutseille ja leiriläisille kivasta viikonlopusta! 😊