Loimu 1v

Kuinka ihanaa olikaan kirjoittaa tätä postausta ja katsella pentukuvia! Aika rientää, kuten aina, ja pennun odottaminen päättyi meilläkin, nyt myös pentuvuosi. Tänään Loimu on tasan 1v ja hieman ennen jouluaattoa se on asunut meillä vuoden. Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, Loimu on ollut kaikkea sitä mitä halusin ja toivoin. Se on istunut arkeemme niin täydellisesti kuin koiranpentu suinkin voi. Tämä postaus venähti pitkäksi fiilistelytekstiksi, mutta fiilistelkää mukana.

Lue myös: Islanninlammaskoira - miten tähän päädyin?

Viime syksynä aloin jo vaipua vähän epätoivoon sopivaa pentua etsiessä. Ehdin itsekseni kyseenalaistaa koko koiranhankinta-asian ja lisätä iltarukouksiin "tapahtukoon Sinun tahtosi koira-asioissakin". Olen kertonut aiemminkin että kun tieto siitä että meille riittääkin pentu tuli, kerroin miehelleni että meille on osunut lottovoitto. Tästä seurasi pieni väärinkäsitys 😅 Sen lisäksi että pidin Loimua lottovoittona, olen pitänyt sitä myös Luojan lykkynä. Koska epätoivon hetkistä ei lopulta mennyt kovin kauan, kun jo kirjoitin sijoitussopimusta narttupennusta.

Päivä toisensa jälkeen ja viikko kerrallaan en ole katunut toisen koiran hankintaa hetkeäkään, enkä sen koommin rotuvalintaanikaan. Minusta tuntuu edelleen yhtä vahvasti kuin viime joulun tienoilla, että meillä on juuri se pentu jonka pitikin tulla. Kaikki on mennyt kaikkinensa niin hyvin ja paremminkin kuin odotin, että pentuarki tuntui välillä aivan epätodellisen hienolta. Mutta oltiinhan me pentua odotettu jo toista vuotta, jotta kyllä sitä saakin olla tyytyväinen kun odotus viimein päättyi.

Lue myös: Odottavan aika on lyhenevä 12/2021

Loimun kanssa alettiin heti sen kotiutuessa harjoitella harrastuskoiran pohjataitoja. Joskin alkutaipalettamme varjosti hetken aikaa raju ripulitauti. Sitkeä Loimu kuitenkin tokeni siitä omaksi itsekseen ja jatkoi tomeraa eloaan. Loimu oli jo heti ihan pikkuisena aivan peloton. Se paineli taloamme ympäri heti ensimmäisenä iltana häntä tötteröllä ja halusi leikkiä Savun kanssa. Mikään koirani aiemmin, ei ole ollut pienestä pitäen niin hullun rohkea kuin Loimu on. Ehkä osin pelottomuutensa takia Loimu istui lapsiperhearkeen niin hyvin, se innostuu kaikkeen mukaan sen sijaan että säikähtäisi.

Harrastuskoiran pohjataitojen kanssa on toisinaan tuntunut, että olemme vähän jämähtäneet niihin pohjiin. Vaikka olen tarkkaillut Loimua paljon ja yritän tuntea sen niin hyvin kuin voin, en todellakaan aina tiedä mitä se aikoo. Yllätyn treeneissä ja reissuissa usein monella tapaa, yleensä kuitenkin onneksi positiivisesti. Mutta myös usein kun minusta tuntuu että nyt me onnistutaan, Loimu tekee jotain aivan muuta kuin mitä odotin sen tekevän. Loimun kanssa treenien videoinnin tärkeys on vain korostunut, sillä nopea koira ei kauan ihmettele ennen kuin säntää jonnekin. En aina ehdi edes huomaamaan, että Loimun korva kallistui kuuntelemaan jotain ääntä ja sitten Loimu jo lähtikin juoksemaan. Useinkaan en tunne itseäni Loimun kanssa järin taitavaksi 😂

Sen lisäksi että harjoittelu painottui pentuvuonna eri asioihin kuin oletin, sujuu meillä moni taito paremmin kuin aiempien nuorten koirieni kanssa. Loimu on ainoa koirani, joka ei hyvästä ruokahalustaan varasta ruokaa ja myös ainoa koirani, joka tulee viheltämällä kutsusta luo aikoessaan karata jonkun luo. Kaikki aiemmat koirani olen joutunut hakemaan ohikulkijan matkasta tai aidalta pois, jos ne ovat kiihtyneet liikaa. Loimu kiihtyy kyllä ihan next levelille aiempiin koiriin verrattuna, mutta sitä ei tarvitse hakea pois, vaan se tulee kutsumalla. Ehkä jossain on siis ohjaajakin kehittynyt.

Villiviikari Loimu pääsi heti maailmalle, kun kävimme Kuopiossa hotellissa ja Savun kasvattajalla, sekä myöhemmin keväällä Helsingissä Polar Barks tuotekuvauksissa. Loimu on myös ahkeasti vapaa-harkkaillut ja kursseillut resurssiemme puitteissa Canisportilla. Onpa lähimetsässä hengailu ja retkeilykin tullut Loimulle ensimmäisen vuotensa aikana tutuksi. Olkoonkin että Loimun kanssa sattuu ja tapahtuu, niin reissuissa on ollut yllättävän taitava ja fiksu. Taukotaidot, nuuskumatto ja mössötuubit ovat olleet hyviä valttikortteja maksimoimaan onnistumiset matkoilla.

© Mira Kaipainen        Polar Barks tuotekuvauksissa otettu kuva 

Jaoin jokin aika sitten kysymysboxin Instagramin stooriin, johon sai jättää terveisiä Loimulle. Nappasin kaksi oivallisen hyvää kysymystä myös tähän postaukseen mukaan. Kiitos kysyjille!

Onko Loimun rakettiominaisuus koskaan tuntunut epätoivotulta ominaisuudelta?

Tähän on vastattava että valehtelisin, jos väittäisin että tuo rakettina sinkoilu olisi aina pelkästään mahtavaa. Arjesta tuli mieleen ensimmäisenä tilanne siitä, kun lapset avaavat ulko-oven. Loimuhan ei käytä minkäänlaista harkintaa tai kysele lupia, vaan se juoksee ulos mielellään ensimmäisenä. Loimu on siis koiristamme se, joka myös tilaisuuden tullen karkaa ulos, vaikka tuleekin heti kutsumalla takaisin.

Loimu on raketti sielläkin missä ei pitäisi ja tämä näkyy etenkin treeneissä. Kun kaikkia tarvittavia taitoja ei vielä ole, ohjaaja on hidas tai jokin asia vain on epäselvä, Loimu on jo jossain muualla sen sijaan että istuisi vieressäni.  Siinä missä useampi muu koira ensin katselee ympäristöään, Loimu juoksee tutkimatta ympärillä olevia asioita lähemmin.

Rakettiominaisuus on silti edelleen se ominaisuus joka tekee Loimusta Loimun ja harrastuskoirasta sellaisen kuin halusin! Kunhan vain saadaan ohjelmoitua rakettilähdöt niin että ainoastaan ruutu, merkin kierto ym. tarkoittavat täysiä juoksemista 😂

Loimun hauska/omituinen tapa, jolle naurat aina eniten?

Loimuhan on hauska ihan perusominaisuutenaan! Tähän tuli mieleen muutamankin juttu. Yksi on se, että Loimu kaluaa käsiäni treenien tauoilla. Esim. kun juttelen kouluttajan kanssa ja silitän tauolla olevaa Loimua, koira pitää yleensä rannettani suussaan samalla. Pikkupentuna Loimu puri lujempaakin, mutta nykyisellään rapsutteluasiaan kuuluu käden mälvääminen vähän vähemmän jälkiä jättäen, joten olen antanut tavan olla. 

Loimu tykkää rapsutuksista ja se pyytää niitä hiukan erikoisesti. Jos minä, tai vaikka joku vieras, ei huomaa Loimun sievää sekunnin tuijotusta, Loimu pyytää rapsutuksia selvemmin. Se ei pelkästään vähän huitaise tassulla, vaan se kaivaa reittä tai kylkeäni kaksin tassuin. Voin sanoa että kesävaatteissa vähän sattui! 😂 Loimu tykkää paijaamisesta ja sille on hyvin tärkeää saada paijaamista ihan taaperosta alkaen. Loimulle on yhdentekevää tykätäänkö siitä tai onko rapsutusten vaatimisen kohde allerginen tai asennevammainen. Loimu tykkää kaikista joka tapauksessa.

Loimu aloittaa treenit aina kierien. Ihan aina. Hallin ovesta sisään mennessä Loimu sanoo "hau", mutta sen jälkeen treenivuoromme alkaa hallin mattoon sukeltamalla ja ympäriinsä kierimällä. Ei ole merkitystä onko Loimulla varusteita päällä vai ei, aiemmin olin varma että kieriminen johtuu ällöttävistä rajoitusvälineistä eli valjaista, mutta sittemmin tämä lienee opittu tapa. No mutta, onko halleilla juuri mitään söpömpää kuin ympäriinsä häntä heiluen kierivä ketun näköinen pikkukoira? Enkä ole ainoa, joka nauraa kierivälle Loimulle. Uskottavuutemme meni aikoja sitten 😂

Halusin vilkkaan ja rohkean koiran, josta olisi minulle kaveri harrastuksiin ja retkille. Loimu on kyllä juuri sellainen. Sanonnan mukaan Loimu vierittelee sammaloituvaa ohjaajaansa päivittäin, eikä päästä minua treeneissä helpolla. On etuoikeus saada opetella uutta ja kehittää taitojaan juuri Loimun kanssa, vaikka joskus olisikin houkuttelevaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Tosin Loimu ei tunne matalia aitoja vaan se ajaa minut kuvainnollisesti seinäkiipeilemään. Loimun painotukset taitojeni hiomisessa ovatkin aivan päinvastaiset kuin Savun kanssa, joten turha sitä on jämähtää johonkin mitä joskus oppi. Ja vaikka itse en aina onnistu Loimun kanssa, Loimu oppii ja oivaltaa ihan todella nopeasti. Sen kanssa ei tarvitse kuin muutaman kerran harjoitella jotakin taitoa olohuoneessa, niin se jo osaa tarjota sitä hallilla samankaltaisessa asetelmassa.

Koekentille pääsy Loimun kanssa onkin kiinni ainoastaan ohjaajan taidoista. Itse Loimussa on kaikki ainekset ja potentiaali tokon ja rallytokon ylempiin luokkiin asti. Vaikka Loimu onkin vain yksi yksilö rodustaan ja meille sopiva, väittäisin islanninlammaskoiran olevan aivan potentiaalinen rotuvaihtoehto harrastuskoiraksi.

Loimu viettää syntymäpäiväänsä lihaisaa hirvenluuta syöden ja metsässä samoillen.

Hyvää syntymäpäivää Rakettikettumme! Ja hyvää syntymäpäivää siskot Nilla, Ninni ja Fanni, sekä veli Joiku!

Alla nyt syksyllä kuvattu Loimun synttärivideo.

Ratatreenit ja toko ot-ryhmä

Torstaille osui lokakuun rallytokon ratatreenit ja omatoimiryhmän tokotreenit. Kuka ei haluais viittä tuntia yötä vasten hillua koirien kanssa hallilla 😂 Spoiler, oli todellakin valvomisen arvoista taas! Rallytokon ratatreeneihin saatiin seuraksi Iida ja Hokkus ja rallysta jatkettiinkin suoraan tokotreeneihin.

Tehtiin vaihteluksi alokas luokan kohtuullisen lyhyttä rataa, Savu tosin suoritti sen ilman hihnaa. Hyödynnettiin vieraampi treenikaveri tuomarin roolissa ja toisella kierroksella tehtiin tehtäviä ihan lähellä treenikaveria. Savu on mennyt kyllä rutkasti eteenpäin ihmisten lähellä suorittamisessa, mutta toisaalta tuntuu että Kramien hallilla me onnistutaan aina 😅

Rallytokon alokas tehtävät menivät kaikkinensa kivasti ja vaikka Savu vähän ekalla kierroksella häiriintyi halliin tulleesta koirasta, se ei kuitenkaan lähtenyt lapasesta vaan yhteistyö toimi kivasti. Voittajan liikkeissä meillä on vielä hiottavaa, mutta koetilannetta on järkevä harjoitella helpommalla radalla. Näiden treenien jälkeen jäi vahva tunne, että voitaisiin jaksaa ensi vuonna koularin tavoittelua. Koetilanteen sujuvuus on ollut kompastuskivemme, mutta säännöllisemmillä ratatreeneillä (ja liikkeiden harjottelulla olkkarissa) ollaan alettu kuitenkin edetä.

Omat havaintosi meidän radalta voit tehdä videolta.

Tokon omatoimiryhmästä meitä oli paikalla kaikkiaan kuusi, mikä oli tosi kiva! Jokaiselle riitti appari ja kuvaaja, sekä enemmänkin ihmisiä kehään seisomaan jos tarvis. Savu teki omalla vuorollaan siirtymiä ja liikkeiden alkuja. Otettiin liikkuroidusti myös kapulan pito ja hyppy, sekä luoksetulo.

Siirtymät ja sosiaaliseen palkkaan vastaaminen menivät tosi kivasti. Sosiaalisen palkan sujuvuus roikkuu nykyisellään lähinnä siitä, käytänkö sitä kunnolla ja aidosti. Savu tykkää toki ruuastakin, mutta nykyään pelkkä nami yksinään ei riitä saamaan sitä sitoutumaan. Tosin eiliset hirvinamit (keitin hirven roippeet ja pilkoin jotkin tunnistamattomat hyväntuntuiset osat treeninameiksi) motivoivat Savua tosi hyvin ja otetaankin nämä jatkoon.

Kapulan pidossa Savu ei tarttunut heti, vaan tarjosi kapulaan nenäkosketusta. Kuulinkin kuvaajan kysymyksen tässä väärin (oliko sulla kiire) ja vastasin pöhkösti. Ei siis oikeasti ole kiire, mutta Savun kapulajuttuja tulee helposti vähän ylianalysoitua. Se kuitenkin tarttui ja piti hyvin. Otettiin loppuun vielä uusi kapulan pito ja se menikin omaan silmään paremmin. Mitään varsinaista hämminkiä kummassakaan pidossa ei ollut, mutta ennen lauantain koetta halusin päästä tekemään pidot kokeenomaisesti tuhdilla ruokapalkalla.

Hyppy oli vallan Savun tyylinen ja se tuli perusasentoon ekalla! Savulla on välillä ollut hypyssä, mutta etenkin luoksetulon paluussa tapana tehdä pieni haistelukierros. Ja miten en olekaan tähän osannut tehdä oikein mitään menneinä vuosina... Eilen hyppy kuitenkin meni just kuin pitikin!

Luoksetulo otettiin myös, jotta saisin vahvistettua suoraan perusasentoon tulon. Ensimmäinen kutsu meni Savulta vähän ohi kun juuri kehuin sitä paikallaan pysymisestä kun meinasi vähän ilmaa nuuhkia. Hyvin kuitenkin tuli luo ja ilman epäilyksiä perusasentoon. Kyllä me tuo perusasentoon tuleminen saadaan korjatuksi nyt kun on viimein toimeen ryhdytty!

Ihan treenien lopuksi otettiin ryhmätreeniä ja Savu pääsi paikkisriviin labbisten kanssa. Itse paikallaan odottaminen ei ollut se juttu, vaan muiden koirien kanssa jonossa kävely ja riviin jääminen. Nämä osaset menivätkin kivasti. Liikkurista Savu kuitenkin ennakoi perusasennon, ennen kuin ennätin sitä perusasentoon kutsua. Tokossa kyllä riittää aina treenattavaa. Ensin ongelma on se kun koira nousee perusasentoon vasta toisella vihjeellä. Nyt ongelma on se, että koira nousee perusasentoon jo liikkurin saapuessa paikalle 😂

Loimun treenivuoro menikin intentiivisesti ja vauhdikkaasti. Saatte huvitukseksenne yli kymmenen minuutin videon Loimun tokoiluista. Ihan ensimmäisenä Loimua inhotti päällä ollut takki, joten Loimu aloitti vuoronsa kierimällä ympäriinsä. 

Taukomattoharjoittelu on mennyt eteenpäin viikossa melko harppauksen, joskin alun sähläämiseni nosti esiin Loimumaisia juttuja. Irti päästyään Loimu ratkesi ja pinkaisi moikkailemaan ihmiset. Aloin lopulta nauraa, että se on ihan samanlainen kuin huhtikuussa. Huhtikuussa Loimu hyppi ihmisiä vasten, säntäsi ympäri hallia ja lopulta kun se tuli luo, se puraisi minua pohkeesta. Eilen Loimu ei viipynyt poissa kauaa eikä se luokse tullessaan purrut minua, joten ollaan me nyt oikeasti huhtikuusta edetty 😂

Tunnistan itsessäni kuitenkin pienen asennevamman Loimun suhteen kun Rakettiketun kanssa tuppaa sattumaan ja tapahtumaan, en oikein vieläkään tiedä mitä se haluaa palkkioksi, enkä aina edes arvaa että nytpä se koira aikoo singota johonkin muualle. Tämä johtaa toisinaan siihen että keskityn kovasti välttämään vertaamista muihin mutta samalla märehdin ettemme osaa mitään. Toki aikamme suhteutettuna tokotreeniin on mennyt isosti arkitreeniin ja lopputuloksena Loimu ei varasta ruokaa tai karkaile lenkillä (tai jos karkaa, se tulee vihellyksestä välittömästi takaisin). On kuitenkin kiva huomata, että yksinkertaiset temput, vahva istuminen ja pikkupennun pohjataidot paistavat kentälläkin. Omassa tekemisessä tässä enemmän on kehitettävää, ensi alkuun haluaisin Loimun kanssa yhtä varman olon, kuin Savunkin kanssa. Ja toisaalta kun treenikavereiden edessä pääsin lopulta vähän rentoutumaan, niin Loimuhan oli ihan tosi hieno.

Loimu oli lopulta niin hienosti yhdessä kuplassa kanssani, että aivan ääneen sitä hämmästelin ja helpottuneesti alkoi naurattaa että sillä on aivotkin. Totta kai Loimulla on aivot, ne eivät vain aina näyttäydy kuten haluaisin. Tässä yhteydessä on kyllä mainittava, että huumorintajuinen treeniseura on tosi best!

Loimun kotiläksy on opetella uusia helppoja temppuja, joita se voi tehdä ihmisten läheisyydessä treeninä. Ohjaaja muistaa nyt myös namipalkkavihjeiden erottelun ja ryhdistäytyy järjestelmällisyyden kanssa. Onneksemme ollaan menossa Canisportille tokovalkkuun, jotta päästään johokin ruotuun. Ilahduttavaa on huomata miten nopeasti Loimu oivaltaa ja oppii, kun vain ehdin bongata ne palkittavat hetket sen touhuista.

Alla video Loimun treeneistä. Kyllä tästä vielä tokokoira tulee.

Savun ja Loimun my day -video

Savun päivä - my day video 9/2021 

Kuvasin tämän viikon tiistaina päivämme videolle. Koirien my day video hieman myöhästyi Loimun juoksujen vuoksi. Alkuperäinen ajatus oli kuvata syyskuussa (kuten viime vuonnakin), mutta video toteutui nyt lokakuussa. Tämä vaikutti videoon sen verran että koirien aamu-ulkoilulla oli säkkipimeää.

Paljon on vuodessa tapahtunut ja muuttunut, mihin havahduin vasta editoinnin ja vanhan videon fiilistelyn myötä. Arki on silti edelleen sellaista kuin haluan ja jossa me kaikki viihdymme. Päätin kuitenkin listata ranskalaisin viivoin jotakin eroavaisuuksia vuoden takaiseen. Samana on pysynyt asuinpaikka ja valintani kasvattaa lapseni itse kotona.

Eroavaisuuksia vuoden takaiseen

- yläkerran remontti valmistui, joten makuuhuoneemme ovat siellä eikä Savu enää nuku sängyssä

- Savun "mökki" rappujen alta muuttui säilystytilaksi, mutta muutoin alakertaan vapautuneen tilan johdosta koirilla on reilusti makuupaikkoja valittavikseen

- lapset ovat vuoden vanhempia kuin, eikä meillä siten ole enää rattaita. Emme myöskään käy enää juuri koskaan kylällä puistossa, vaan ulkoilemme pihasta käsin lähi metsässä.

- meillä on nykyään ihastuttava Loimu osana arkeamme 💛 

Tavallisena tiistaina kipaisimme metsälenkille koko porukalla. Isännän tultua kotiin kävin vielä Savun kanssa kahdestaan kävelyllä viemässä roskia ja hakemassa postin (sekä keräsin tölkin). Tästä ollaan pidetty Savun kanssa kiinni, että kävästään ihan rauhallisilla kävelyillä keskenämme ilman junioriosastoa.

Iloa videon katseluun 😊

Vahalanka nahkapanta

 

Loimu alkaa olla täysikokoinen, joten tuli aika hankkia Rakettiketulle ihka ensimmäinen upouusi varute. Kaulapanta. Käytän koirilla tavallisesti valjaita tai pidän niitä vallan irti, mutta kokeissa ja treeneissä kaulapanta on vakiovarustus. Halusin Loimulle samanlaisen nahkapannan kuin Savulla, mutta valmistajaa ei aivan tuosta vain löytynytkään.

Vaan kun löytyi, niin eipä ole työn laadussa moittimista. Lämmin suosituksemme Vahalangan käsitöihin. Loimun pannasta valmistui juuri sellainen, kuin tilauksessani kuvailin. Pannan pehmuste on oranssi, solki messinkiä ja pannan leveys on kaikkiaan 5cm. Tämä kotimainen käsityö koristaa koiran kaulaa läpi elämän, treenikentillä ja kokeissa.

Yö Hevonkuusessa

Hetken mielijohteesta kun kalenterissa oli tilaa ja kova hinku metsään yöksi, varattiin Hevonkuusen retkeilymetsä käyttöömme yöksi. Vaikka ajankohta päätettiin nopeasti, on Hevonkuusi ollut mielessäni koko syksyn. "Sitten kun ei ole enää itikoita". Loimu on yöpynyt ainoastaan teltassa, joten muunkaltainen ulkona yöpyminen tuntui luontevalta harjoitella Hevonkuusessa. Ei muita kulkijoita ja aidat ympärillä, joten tuskin talitiaista isompaa metsäneläintäkään havaittaisiin.

Retkiyönä taivas pysyi visusti pilvessä, mutta lyhdyin valaistu Hevonkuusi oli silti tunnelmallisen kaunis. Kuvat olen ottanut lainakameroilla, joten jälki on mitä on, kun en ystävän Nikon merkkistä järkkäriä osannut käyttää. Oma kamerani on edelleen huollossa, ja viikot ilman luovaa harrastusta (tai sen harrastamista puutteellisilla välineillä) ovat tunteet pitkiltä.

Pimeä hiljainen metsä nuotion rätistessä onneksi rentouttaa mieltä riippumatta siitä onko kameraa vai ei tai onnistuvatko kuvat vaiko eivät. Nuotiota katselisin mieluusti vaikka miten pitkään ja kyllähän iltapala on nuotion kautta pikkuisen parempaa kuin ilman nuotiota. Koiratkaan eivät laita nuotiolla hengaamista pahakseen, sillä ruokaahan siitä seuraa.

Oma nukkumapaikkani oli laavussa hyttysverkon suojissa ja koirat nukkuivat ulkona. Laavu on kyllä sillä tapaa tilava että jos olisi alkanut sataa, koirat olisivat kyllä päässeet katon alle suojaa. Loimun kytkin yöksi, jotta se ei hyppäisi hyttysverkkoja päin. Savu oli vapaana, koska Savulle tällainen on jo ihan perussettiä.

Koirille oli paksut makuualustat mukana (tavallisesti nämä ovat minulla autossa), jotta kenenkään ei tarvitsisi kylmää maata vasten nukkua. Pari viikkoa takaperin molemmille koirille tuli postissa myös Sporttirakin Propalttoot ja tämä retki oli vähän kuin testiyö takeille. Savulla on ollut muutama erilainen takki aiemmin, mutta kylmässä nukkuminen ja asennon vaihtaminen ilman että takki valuu täysin pois paikaltaan, on osoittautunut haasteelliseksi. Toinen haaste on ollut talvisin lumessa kahlaaminen, moni takki kerää lumet sisäänsä eikä puhettakaan, että koira voisi sellaisella nukkua. Toki pääsääntöisesti koirani eivät tarvitse ylimääräistä vaatetta nukkuessaan.

Savu asettui alustalle samantien ja vaikutti alkavan nukkumaan. Loimu asettui Savun viereen, eikä kumpikaan koira herättänyt minua yöllä. Yö oli siis varsin rauhallinen, sillä olin varautunut kaikenlaiseen kaiken varalta. Loimu ottaa paljon Savusta mallia ja toki retkeillessä taukomatto on sille jo tuttu juttu. Hämärtyvä ilta ja tavaroiden levittäminenkin lienevät jo aika selkeä vihje, että kotiin ei olla ihan heti lähdössä.

Tämän retkiyön perusteella Loimu on taidoiltaan valmis talviseikkailuihin, hangessa ja laavuissa nukkumisiin. Jos jotakin pitää molempien koirien kanssa harjoitella, niin takkien pukeminen. Mikä siinä onkin itselle niin hankalaa tehdä pukemisesta kiva juttu... Itse Propalttoot olivat erinomaiset. Takit olivat aamulla herätessä molemmilla koirilla päällä kuten pitääkin ja koirat olivat pysyneet mukavasti lämpiminä. Kaikilta ominaisuuksiltaan meidän käytössämme kotimainen Propalttoo peittoaa kaikki aiemmin kokeillut lämmikkeet.

Hyvin nukutun yön ja hitaan, heräilevää luontoa ihastelevan aamun jälkeen oli aika sanoa heipat Hevonkuuselle. Tulipa vain tarpeeseen yö metsässä. Hevonkuusessa olen vieraillut aiemmin vain päiväseltään, mutta yökohteeksi voin suositella yhtä lämpimästi. Noin hienoissa puitteissa luonnon rauhassa nukun mielelläni toistekin.

Canisport Tokovalkku ja treenit

Viikonloppuna kävin molempien koirien kanssa Canisportilla Janikan tokovalkussa. Canisportin treenipörssiä kannattaakin pitää silmällä, jos vaikka sattuu osumaan kalenteri yksiin tarjolla olevien irtovuorojen kanssa. Savu odotteli vuoroaan hallissa kevythäkissä, mutta Loimu jäi takki päällä autoon. Toistaiseksi Loimu lepää autossa Savua paremmin, kun taas kevythäkki on Loimun silmissä edelleen kohde joka tulee räjäyttää.

Otin Savun ensimmäiselle kierrokselle, aikeena saada viime hetken täsmäiskutreenit ennen tämän viikon lauantain koetta. Teimmekin Savun kanssa kokeenomaisesti kaikkien liikkeiden alut ja palkkasin Savua sosiaalisesti. Lopuksi juostiin aina kehän laidalle palkalle ja yhteisen leikin jälkeen Savu sai lelutaskusta nameja.

Treeneistä jäi paljon käteen ja myös havaintoja kummista mokista. Sitä jämähtää rutiineihinsa ja sitten esimerkiksi luoksetulon pieneen haistelukierrokseen ennen perusasentoa ei tule mitään kehitystä. Luoksetuloon olen saanut vauhtia kyllä ja siksi lopputulos näyttääkin pöhköltä kun Savu pinkaisee täysiä vauhtiin ja juuri ennen perusasentoon tuloa haahuileekin haistelemassa. Sitä saa mitä vahvistaa 😅

Muistiinpanot Savulle

- Käytä sosiaalista palkkaa oikeasti ja vapautuneemmin. Savu vastaa siihen hyvin ja tämän treenin perusteella pelkkä nami ei ollut yhtä palkitseva kuin aito ilahtunut kehuminen ja yhdessä juokseminen

- Vahvista luoksetulon loppuasentoa; Kutsu Savu luo suoraan namikädelle, jotta suora linja vahvistuu (videota treenistä myöhemmin)

- Opeta tehtävät oikein kerralla. Jos tulee moka, ota uusi siirtymä ja aloita alusta. Ei aleta korjaamaan esim. vääriä asentoja liikkeiden alussa, vaan opetetaan ne kerralla oikein.

- Siirtymiä ja liikkurointia treeneihin

Loimun hain halliin meitä edeltävän koirakon vuoron aikana. Jossain on kehitytty, sillä päästiin halliin ja omalle paikallemme niin, ettei kouluttaja ollut edes huomannut että Loimu saapui 😂  Loimu olikin odotellessa aika kivasti ja malttoi keskittyä melko hyvin nuuskumattoon tai vain paikallaan olemiseen.

Loimun treenivuoro meni aika pitkälti Loimun tauolla olemisen vahvistamiseen ja kouluttajan kanssa jutteluun. Ulko-oven käydessä ja muiden jutellessa Loimu reagoi välillä haukkumalla, mutta muuten se oli kaikkinensa tosi kivassa mielentilassa. 

Muistiinpanot Loimulle

- Taukomatolla olemista Loimun omiin treeneihin lisää, mieluusti jokaiseen treeniin. Liiku/puhu/tee jotain samalla ja palkitse Loimua rennosta odottamisesta.

- Vie hidastetusti lelu maahan ja kun Loimu odottaa, juoskaa sinne kilpaa.

- Uusia palkkavihjeitä, namin koppaaminen "koppi" ja namikädelle juokseminen "jes", vanhan jessin korvaa "zip"

- Hyppyharjoittelua niin että Loimu opettelee ohjautumaan siivekkeiden väliin.

- Namin ja lelun tuijottaminen harjoitteluun; kestoa paikalla olemisiin

- Kapulan pitoon kestoa namista luopumisen kautta, harjoittele vahvaksi ensin ilman kapulaa

© Mira Kaipainen

Maanantaiaamuna ehdittiin ulkokentälle treenaamaan. Niin kauan kuin sormet jokseenkin tarkenee, on ulkotreenikelit. Myönnettäköön että raikas pakkassää oli oudokseltaan aika kylmä ja puin ihan liian vähän, mutta koska toko, niin koska vain uudestaan 😂

Loimu aloitti treenit taukomatolta ja asettui tosi nopeasti sellaiseen mielentilaan, jota olen tavoitellut. Harvempikin treenitahti on siis vienyt meitä oikeaan suuntaan.

Loimu leikki, teki yksinkertaisia tehtäviä (pyörimistä ja istumista) ja palasi tauolle. Tehtiin myös kaksi kuolleelle lelulle lähetystä, jotka sujuivat tällä kertaa tosi kivasti. Yhteistyö sujui ja Loimu keskittyi tosi kivasti. Olin juuri palkkaamassa Loimua lelulla, kun kova pamaus vei sen huomion ja Loimu ampaisi karvat pystyssä haukkuen kohti ääntä.

En nähnyt miten pitkälle Loimu meni, mutta videon perusteella ei onneksi kovin kauas. Loimu ei tullut ihan ensimmäisellä kutsulla, mutta lopulta viheltämällä kuitenkin. Se ei syönyt nameja, joten rapsutin ja paijasin sitä aluksi. Siirryimme sitten kentällä vähän kauemmas rauhoittumaan lisää.

Videon loppuosa on mykistetty keskustelun vuoksi, mutta olennaista oli oma rauhallisuuteni. Hengitin syvään ja Loimu reagoi siihen keskittyneesti, sen ilme rentoutui ja se alkoi heiluttaa häntäänsä. Vastaavasti kun minua alkoi naurattaa ja aloin jutella kaverille kiihtyneemmin, Loimukin kiihtyi ja haukahti. Kun aloin taas hengittää syvään, Loimukin laskeutui.

Tällainen tapahtumaketju ei kuulunut suunnitelmiin, mutta koin tärkeäksi että se tuli itselleni kokonaisuudessaan myös videolle. En ole ennen nähnyt Loimua sellaisena kuin se äänen perään ampaistessaan oli, mutta oli hienoa nähdä miten hyvin Loimu pystyi rauhoittumaan oma-alotteisesti ihan vain kun hengittelin itse. 

Pienen paussin jälkeen jatkettiin Loimun kanssa treenejä merkin kierrolla. Tässäkin omalla toiminnalla on iso merkitys ja vihdoin Loimulla alkaa olla merkistä joku käsitys. Tehtiin muutama toisto, yksin pieleen mennyt ja viimeinen ihan super onnistunut ja siihen oli hyvä lopettaa.

Savu treenasi toisen koiran kanssa samaan aikaan, joten videota sen treeneistä ei tullut. Savulla oli kuitenkin virtaa, joten ruutuun ei menty ykkösellä eikä sinne onnistuneella kerralla herrakoira ehtinyt pysähtyä. Vaan luoksetulon perusasennot sujuivat nyt hyvin ja tehdäänkin niitä nyt vähän tehokuurina ennen kokeita.

Seuraamisessa Savu oli tosi skarppina, laskin että nyt yhtäkkiä se 45 askelta pelkkää suoraa menikin aivan kivuttomasti. Joten kyllä me vielä joskus BH-kaaviostakin selvitään, vaikka kaikki mutkat ja kiemurat onkin enemmän meidän juttu.

Loppuun otettiin vielä paikkisjonossa kulkemista ja paikkikseen jääminen. Kuinka ollakaan, jätin Savun osuvasti jonkun pudonneen namin viereen ja kyllähän se nenä vei nälkäistä 😂 Kolmannella jätöllä Savun ilme oli vihdoin sellainen kuin halusin ja vapautin sen leikkimään. Riviin meneminen oli tosi hieno, näitä tosin pitäisi harjoitella tosi paljon enemmän yleisen sujuvuuden takaamiseksi kokeissa.

Kaikkinensa kivat ja informatiiviset parit treenit takana, joista teki mieli kirjoitella. Loimun kanssa aloitetaan marraskuussa joka toisen viikon tokovalkku ja kyllä vain tulee nuoren koiran kanssa tarpeeseen.

Loimu paranee - ja mitä opimme

Loimu eläinsairaalan päivystyksessä

Loimu jatkotutkimuksissa

Tänä torstai aamuna kävin Loimun kanssa Inuvetissa kontrolliverikokeissa. Loimu onkin ollut edellisestä postauksesta alkaen täysin oma itsensä. Eli siis tällainen saikkuilu ei passaa Loimulle, vaan seinät kaatuvat päälle. Klinikalle mentiinkin täydellä Rakettiketun nelivedolla vaikka äänenvaimenninta. Meillähän onkin vielä "mene uusiin paikkoihin hillitysti" harjoitukset kesken ja voi mitä hyvä mieli tuli nähdä Loimu sellaisena kuin se on; täysiä ja lujaa. Terveen Rakettiketun merkki.

Verikokeista selvisi, että tulehdusarvo oli laskenut lähes normaaliin, eli antibiootti puree. Loimun yleisvointi ja kotona mitatut normaalit ruumiinlämmöt huomioiden, normaali arki ja riehuminen jatkukoon. Antibioottikuurin Loimu syö vielä loppuun ja sitten voidaan huokaista helpotuksesta. Loimu siis pääsee kuin pääseekin lauantain valkkuun mukaan, eli vähän hallille rallattelemaan.

Aiempaa kokemusta minulla ei koirien pissatulehduksista ollut, joten onpa taas opittu uutta - ja yritin muistaa kysyä kaiken olennaisen eläinlääkäriltä. Miten pissatulehdusta voi sitten ehkäistä? Ei ihan kauheasti millään, mutta esim. Kiveton lisäravinne tasaa virtsarakon PH arvoa niin, etteivät bakteeerit pääse siellä muhimaan. 

Jos seuraavissa juoksuissa alkaa epäilyttää (nyt ei epäilyttänyt juoksuaikana), vien Loimusta virtsanäytteen. Virtsanäytteen vieminen vaikka turhaankin joka juoksusta tulee huomattavasti edullisemaksi, kuin tutkia koira varalta päivystyksessä ja sitten uudestaan ja laajemmin klinikalla. On myös miellyttävämpi hoitaa pois pelkkä  pissatulehdus, kuin antaa sen edetä munuaistulehdukseksi.

Kolme klinikkakäyntiä jättivät käteen muutakin kuin suolaisen laskun. Jatkamme Loimun kanssa pöydällä käsittelyharjoituksia. Eritoten panostamme verikokeen ottamisen ja kuumeen mittaamisen harjoitteluun, jotta nämä olisivat jatkossa vähemmän stressaavia klinikalla. Kiinnipitämistä olemme harjoitelleet jo aiemmin ja sen suhteen tutkimukset sujuivatkin aika kivasti.

Klinikkakäynti on koiralle kuitenkin aina enemmän ja vähemmän jännittävä, varsinkin jos koira on jo kipeä. Harjoittelusta on siis hyötyä, jos ei muuten niin ainakin stressiä vähentämään.