Kesävideo 2022

 

Spontaanisti kuvattu kesävideo, niistä hetkistä kun muistin videota ottaa. Kesävideo poikkeaa aiemmista vastaavistani radikaalisti, sillä tätä en käsikirjoittanut lainkaan tai tehnyt mitään varta vasten videoinnin vuoksi. Lopputulos ei siis ole mitään toiminnan tykitystä. Mielestäni tästä voi havaita koirilleni mieluisat kesäpuuhat; Savulle hilluminen ja läträäminen, Loimulle juokseminen ja kieriminen. Sekä molemmille tietysti vesileikit.

Kalenterin ja säätiedotteen mukaan kesää on vielä jokunen päivä jäljellä. Sanon silti, että olipahan hyvä kesä. Ei tehty juuri mitään mitä piti, mutta tartuttiin hetkeen ja relattiin.

Koiramme lehden haastattelu

Heinäkuussa jaoin ylläolevien kuvien mukaiset instastoorit, päällimmäisinä tunteina pettymys ja närkästys - tunsin itseni myös varsin tyhmäksi. Nyt ilman tunnekuohua voisin muotoilla ilmaisuni hiukan erilailla, mutta mielipiteeni kokemuksestani ei ole muuttunut.  Jaoin haastattelukokemuksen siinä missä muutkin kokemukset, mutta tämä keräsi kiinnostuneita huomattavasti enemmän kuin vaikkapa tokopostaus. En todellakaan arvannut miten valtavan yleisön tarinat tavoittaisivat.

Kiitos vielä kaikille yhteydenotoista. Tiedän journalismista nyt enemmän, kuin ennen haastattelun antamista ja jos nyt antaisin haastattelun, osaisin ottaa asioita ihan erilailla huomioon. Nyt osaisin tunnistaa esim. johdattelevat kysymykset. Laitoin päätoimittajalle palautteen, joka löytyy vastauksensa kanssa tästä lopusta. 

Minulle tarjoutui siis tilaisuus alkukesällä päästä haastattelun Koiramme lehteen, josta tietysti innostuin. Tartuin tilaisuuteen sen suurempia pohtimatta vaikka ennalta arvelin olevani mahdollisesti väärä tyyppi vastailemaan haastattelun aiheeseen. Puhelinhaastattelun edetessä kävikin nopeasti ilmi etteivät vastaukseni ehkä olleet ihan sitä mitä toimittaja odotti. Tiedostan ettei puhelinhaastattelu ole vahvuuslajini ja väärinymmärrysten riski kasvaa. 

Jotkin kommentit vastauksiini olivat vähän erikoisia, mutta ajattelin ettei huumorimme ehkä vain kohdannut. Sen sijaan sähköpostiotteen "kaunistelua ja hyminää" antoi puhelussakin käydylle keskustelulle ihan uuden sävyn. Tarkoitettiinko "kaunistelulla ja hyminällä" käyttämääni termiä, käytännön esimerkkejäni vai epäiltiinkö vastausteni paikkansa pitävyyttä täysin? Olisiko haastatteluosuuteni kannattanut jättää pois kokonaan? En nauhoittanut puhelua joten en sanantarkasti myöskään enää kahta kuukautta myöhemmin muista mitä olen sanonut. Mutta sanomisieni ja tekemisieni takana kyllä seison aina sen hetkisen parhaan tietoni, taitoni ja kokemukseni mukaan. Kymmenen vuotta sitten olisin vastannut samoihin kysymyksiin erilailla, toivottavasti seuraavan kymmenen vuoden päästä vielä paremmin.

Lehtijuttu ei ihan vastannut odotuksiani tai ainakin olin ymmärtänyt kokonaisuuden toisenlaiseksi. Tiesin että leipätekstissä vihje sanan tilalla tulee olemaan käsky, mutta sitaattiini sanomani ja erikseen korjaamani "vihje"  oli muutettu muotoon "sana". Ja aiemmat seikat (joita en koe tarpeelliseksi ruotia somessa) huomioiden tämä oli se piste iin päälle, joka sai minut älähtämään.

Samassa lehdessä kuitenkin kehoitetaan ajamaan koira tahallisesti turhaumaan ja mainitaan että harjoitteluvaiheessa pentu saa mailasta oppiakseen kerrasta. Jokainen voi itse pohtia termin "vihje" haitallisuutta koiran hyvinvointiin, kun lehteen voi silti painaa vähintään kyseenalaisia koulutusohjeita. En ole tämän mielipiteen kanssa ainoa, eikä tämä lehtinumero ollut mikään poikkeustapaus koulutusasioidensa suhteen. Koiramme lehteä on kritisoitu useasti aiemminkin alhaisesta laadusta.  Käymieni keskustelujen pohjalta ei tämänkaltainen kokemukseni haastateltavana olemisestakaan ole ainutkertainen tapaus Koiramme lehden kanssa. Mielestäni aika harmi juttu.

Kuvatekstit eivät olleet sellaisenaan sanomiani - kokemattomalle minulle tuli vähän yllätyksenä että kuvatekstit kirjataan sitaateiksi. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin luopumisharjoitusta kuvaava kuva on täysin lavastettu. En ole tehnyt kyseistä harjoitusta ennen tai jälkeen kuvien. Sähläsin kuvattavana sen verran, ettei ensikertalaisuus tämän harjoituksen kanssa varmasti jäänyt epäselväksi. Tietysti omaa hölmöyttä suostua kuvattavaksi lavastettuun kuvaan, mutta yhtä kaikki kuvateksti ei ole sanomani eikä edes tositapahtumiin perustuva. Olen kertonut asian ennen tätä julkaisua myös päätoimittajalle.

Korjauksestani huolimatta sitaatissani oleva termi "vihje" muutettiin muuksi. Vahingossa vai tahallaan? Ihan sama, olisi silti kiva että edes sitaatti olisi siten kuten sen sanoin. Käsitykseni mukaan juuri kukaan ei ilahtuisi siitä, että oma sitaatti ei ole lehdessä sanotun mukainen (ja kun tästä erikseen toimittajan kanssa sovittiin että leipätekstissä "käsky" ja sitaatissa "vihje").  Tämä syö luottoa muihinkin haastatteluihin; ovatko sitaatit oikeasti siinä muodossa kuin se on sanottu ja onko kuvan harjoitus lavastettu vai ei? 

Jos Loimun luopuminharjoitukset kiinnostavat, niin kirjoitin niistä aiemmin kesällä postauksen otsikolla Näin opetan luopumista 7/2022.

Vaikka kokemus olikin aika toisenlainen kuin odotin, otan tästä opikseni. Ehkä jatkossa osaan vastata selkeämmin ja ymmärrettävämmin, vaikka kuulija ei olisikaan kouluttamisesta kanssani samaa mieltä.  Eikä tietysti tarvitsekaan olla samaa mieltä, se ei ole nyt pointti. Toivottavasti minulla on jatkossa myös selkärankaa kieltäytyä tekemästä kuvissa jotain, mitä en tavallisesti tee. 

Alla lähettämäni palaute ja siihen kuukautta myöhemmin saamani vastaus. Asia on nyt osaltani loppuunkäsitelty. Kaikkea ei voi ennalta tietää ja jos olisin tiennyt, en olisi aikaani haastatteluun hukannut. Oppia ikä kaikki.

Savu ei halunnut - keskeytetty tokokoe

Tänään lauantaina 20.8 kävimme Savun kanssa Sastamalassa tokokokeessa. Olin ilmoittautunut tähän elokuiseen kokeeseen sillä ajatuksella että keskikesäiset kelit olisi loppuun taputeltu mutta huh hellettä. Kenttä oli iltapäivää kohti mennessä aina vain paahteisempi ja Savun oli kuuma.

Odottelu meni kivasti, vaikka kouluympäristössä ohitsemme meni mm. skuutteja - tavallisesti Savulle tosi hankala ohitettava. Lämppätreenit ja kontaktipelit meni kivasti, samoin leikittäminen kun päästiin varjoon hengaamaan.

Paikkikseen meneminen oli kammottava, kun sähläsin itse ja Savu vähän ärsyyntyi sellaisesta. En siis ollut varma pitikö meidän mennä ensimmäiseen vai toiseen riviin ja kun toiseen lopulta mentiin niin Savu haukkua louskotti koko siirtymän. Itse makaaminen meni kelvollisesti, vaikka Savu olikin aika levoton. Saatiin paikkiksesta 8, koska tuplakäsky.

Omalle vuorolle mennessä Savun oli jo tosi kuuma, mutta mentiin silti. Seuraamisesta lopputuloksena 8, ei ihan parasta osaamistamme mutta parasta näissä olosuhteissa. Savu ei ole yhtään hellekelin koiria.

Seuraamisen jälkeen siirtyessä Savun bongasi meitä kuvaavan kaverin ja juoksi kehänauhan yli. Luulin tämän olevan hylky (tokossa on) , joten kysyin saadaanko silti jatkaa. Selvisi ettei kehästä karkaaminen ole hylky ja taas on opittu uutta. Savu tuli kutsusta luo ja liikkuri alkoi ohjeistaa seuraavaa liikettä.

Savu ei kuitenkaan tullut perusasentoon lainkaan. Ideaalitilanteessa Savu tarjoaa perusasentoon tulemista itse, mutta nyt se ei reagoinut vihjeeseeni ja pyyntööni mitenkään. Niinpä keskeytin, olisi pitänyt kysyä suorituksen jatkamista koiralta ennen kuin kysyy tuomarilta 😂

Liikkuri kertoi arvostavansa päätöstäni, mikä tietysti lämmittää mieltä. Tämä ei ole Savun kanssa ensimmäinen kokeen keskeytys ja kiperässä tilanteessa koen sen olevan vähintä mitä voin koiralle tehdä. Ei ole mitään mieltä rääpeltää koesuoritusta läpi jos koira ei syystä x halua, tällä erää Savulla oli ihan liian kuuma.

Totta kai toivoin että tämä olisi se kerta kun haetaan vihdoin ykköstulos, mutta eipä tällä kertaa. Kisaaminen ei liikuta koiran elämänlaatua suuntaan tai toiseen merkittävästi, vaan on enemmän ohjaajan juttu. Eipä Savu voi valita, lähteekö kisaamaan vai ei, kun se hyppää autoon aina kun pyydän. Siksi on mielestäni tärkeää kuunnella koiraansa koepaikalla ja koesuorituksessa. Tällä kertaa olosuhteet haastoivat meitä liikaa, joten odottelemme viileämpiä kelejä - ja toivomme että ensi viikolla rallytokokokeessa on siedettävämpi sää.

Savun tokotreenit

© Iida Lähdekorpi

Poikkeuksellisesti vain Savu on tokoillut kodin ulkopuolella. Oma auto on toistaiseksi pois käytöstä, eikä laina-autossa ole koiraverkkoa joten Loimu ei ole matkustanut mukana. Vain kaksista treeneistä junnukoira on jäänyt paitsi, mutta on tuntunut hassulta käydä kentillä vaihteluksi vain yhden koiran kanssa 😂 Maanantaina piti mennä Savun kanssa vähän syrjäisemmälle kentälle, mutta suunnitelmat muuttuivat ja poikkesimme matkan varrella vanhan ala-kouluni kentälle treenaamaan.

Meillä on viikonloppuna koe joten päätin tehdä liikkeitä kokeenomaisesti ja jättää palkat kentän reunalle ensimmäisessä setissä. Savu ei ollut ennen käynyt kyseisellä kentällä, joten hieman aloitellessa pohdin tohtiiko ideani ollakaan hyvä.

Seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo tehtiin ensimmäisinä. En ole pitkään aikaan kuvannut treenejä järjestelmäkameralla, joten vähän ulos kuvausspotista me käveltiin mutta sama se. Ei tässä mitään taiteilijoita olla.

Ensimmäiseen settiin oon oikein tyytyväinen, suoriuduttiin omalla tasollamme. Savun vastaaminen sosiaaliseen palkkaan on nykyään sitä mitä haluan ja toivon että se on tätä myös kokeessa - ilman että säikähdän koiran innostumista. Jos johonkin voi olla vähän erityistyytyväinen, niin perusasennot. Savu tuli luoksetulossa perusasentoon haahuilun sijaan ja samoin seuraamisen pysähdyksissä se istui samantien. Liikkeestä maahanmenossa ei ollut mitään pulmaa, vaikka sitä on kesän aikana hiukan viilailtu.

Jätin palkat Savun nähden kentän laidalle ennen treeniä ja ensimmäisellä setillä se toimi oikein hyvin. Toisella kerralla Savulla oli palkat tosi vahvasti mielessä mikä johti pieneen ylivireisyyteen ja ääntelyyn (pikkuisen kuumotti itsellä saada Savu hiljenemään kun selkämme takana oli rivitalo ja iltamyöhä jo😂), sekä sosiaaliseen palkkaan vastatessa Savu meinasi sännätä treenikassille. Hiukan vaihtelevasti siis toimii tämä, mutta toki kentän laidalle palkan jättämistä pidemmän suorituksen ajaksi on harjoiteltu moneen muuhun asiaan nähden vasta tosi vähän. Täytyy ottaa tämä paremmin osaksi jokaista treeniä.

Kaikkinensa omatoiminen koetreenimme meni hyvin uudessa ympäristössä. Linnut hiukan kiinnostivat Savua, se aivan selvästi tykkäsi katsella taivaalla liitäviä lokkeja. Kerran keskeytin treenimme, kun näin ratsastajien tulevan paikalle. Savu ei ole hevosia hirveän usein nähnyt, joten varalta kytkin sen ja otettiin vähän kuin paikkistreeni. Hevosten mentyä ohi jatkoimme treenejä suunnitelman mukaan; vähän liikkeestä maahan menoa vielä takapalkan kanssa.

Tiistai iltana suuntasimme Savun kanssa Sastamalaan katsomaan kenttää, missä lauantain koe pidettäisiin. Oli aikamoisen kuuma, mutta illasta kentälle osui onneksi jokunen varjo ja viereiseen järveen Savukin pääsi vähän kahlaamaan. Kentän vieressä oli meille poikkeukselliset häiriöt; paljon liikennettä, mopoja, ihmisiä, jokin urheilurymä (ei tietoa mikä harrastuslaji mutta hauskalta näytti) ja toki uusi ympäristö muutenkin.

Savu odotteli häkissään kuitenkin varsin mallikkaasti ja levollisesti. Omalla treenivuorollaankin se suhtautui ympäristöön neutraalisti, eikä esim. haistellut juuri yhtään. Ensimmäisen vuoromme seuraamisessa Savu vähän lässähti kääntyessämme ihmisjoukkoa kohti, mutta ei muuta. Perusasentoon nousut Savu myös halusi ennakoida tällä kertaa, en ole aivan varma jännittikö ympäristö ja siksi kiire, vai oliko Savu oikeasti vain tosi motivoitunut olemaan perusasennossa.

Alla olevalla videolla on toinen settimme. Seuraamisessa annoin Savulle ihan vääriä vihjeitä, siitä huolimatta peruutus oli yllättävän hyvä. Kaavio olisi pitänyt ehdottomasti lopettaa paljon aiemmin kuin mitä lopetimme, Savu ehti lässähtää kerran jos toisenkin. Suunnitelmani "tehdään jotain pientä koska kuuma" pissi aika perusteellisesti, mutta tekevälle sattuu.

Videolta voi nähdä kapulan pidon menevän ihan toisin kuin piti. Itse en huomannut että Savun huomio kiinnittyi autoon ja vähän kuin sekosin laskuissani pyytäessäni Savua kolmatta kertaa tarttumaan kapulaan (jotenkin aivot nollasti pyyntölaskennat tuossa käsikosketuksessa). Vaikka olisi totta kai aina hienoa onnistua ja saada koira tekemään mitä haluan, arvostan nykyään valtavasti Savun ominaisuutta tästä, ettei se tee mitään mielikseni. Savu tekee kuten haluaa, tai ei halua. 

Videolta näkee hyvin, miten selvästi se kääntää pään pois, eikä halua. Tässäkin kerronnassa on iso kehitys aiempaan; Savu pääsee pään kääntämisellä nykyään samaan lopputulokseen kuin aiemmin lähtemällä pois paikalta. Se ei siis joudu ottamaan kapulaa suuhunsa jos ei halua, toisinaan olen jopa palkannut kieltäytymisen - etenkin alkuvaiheessa jotta on mahdollista erottaaa koiran haluavan oikeasti tarttuvan kapulaan.

Kapulasäädön jälkeen teimme siirtymän ja luoksetulon, jonka jälkeen Savulla olikin jo hyvä asenne kapulaa kohtaan. Muutama kapulan pito ei kokeenomaisesti ja treeni tuli valmiiksi. Syitä sille miksi Savu ei halunnut tarttua kapulaan on monia aina kuumuudesta häiriöihin ja huonoon mielentilaan. Yksi mikä hiipi mieleeni tänään, oli se että treenikaverin koira lainasi kapulaa ennen Savua. Ensimmäisellä tarttumisvihjeellä Savu nimittäin avasi hieman suutaan, mutta ei ottanutkaan kapulasta kiinni. Tämä voisi oikeasti selittyä sillä että kapulaa oli käyttänyt joku muukin. 

Oli syy mikä hyvänsä, Savun mielipide on aina kuulemisen arvoinen ja tämän perusteella osaan ottaa seuraavassa treenissä muutaman muun asian huomioon. Ja onpahan nyt videollakin "ns. moka" muiden havainnoitavaksi. Noutokapulan pidosta olen koostamassa jatko-osaa vuoden takaiselle postaukselleni, mutta kokonaisuus valmistunee syksymmällä.

Antoisia treenejä lukijoille!

Aurongonnousuun

Kesän auringonnousukuvailut ovat jääneet aivan olemattomiksi. Minulla ei ole varaa kukkua koko yötä hereillä, mitä keskikesän auringonnousukuvaaminen vaatisi, joten nyt elokuussa vasta päästiin asiaan. Tämä kallio ei ehkä ole ihan otollisin sijainti auringonnousun kuvaamiselle, mutta huipulle kipusimme koska siellä on kaunista. Tuuli ei juurikaan käynyt, mutta huipulla ei ollut itikoita lainkaan riesaksi asti.

Savu jo tietää että tällä sijainnilla vain istuskellaan ja katsellaan. Loimulla on kalliosta hiukan eri käsitys, mutta kameran edessä sekin jo osaa istua. Viime kuvausreissusta tässä lähikalliolla onkin jo aikaa. Kevättalvella kuvasin koiria hiukan ennen auringonnousua, nyt osattiin ajoittaa saapumisemme ja asettumisemme paremmin. Kevättalven kuvia voit selata postauksesta Auringonnousussa 3/2022. Maaliskuun kuvia tämän aamun kuviin verratessa kyllä huomaa, että on se Loimukin kasvanut.

 

Yksittäisiä kanervakuviakin otin, kun niin kauniisti kukkivat. Täytyy tosin suunnata maantasalla kuvaamiseen päiväsaikaan valoisammalla. Vaikka paljaalla silmällä näkeekin kulkea metsässä vallan hyvin aamulla viideltä, ei kamera koe ympäristöä yhtä valoisaksi. Asetusten kanssa onkin vielä harjoittelua, samoin kuin käsittelyn suhteen aurinnousua ja -laskua kuvatessa.

Huipulla kuvaamisen ja auringonnousun ihailun jälkeen laskeuduimme alas metsään ja lähdimme keräämään mustikoita. Mustikkamaastoihin pääseminen tosin kesti hetken, sillä matkan varrella oli runsaasti villivadelmia. Ja vieläpä aivan hyvälaatuisia kerättäviksi. Toisinaan vadelmat ovat olleet aika homeisia tai matoisia, mutta nyt syömäkelpoisia marjoja oli niin paljon että pitää lähteä keräämään toisenkin kerran.

Varhain aamulla hyttysiä oli vähemmän kuin aiemmalla retkelläni illalla. Vaan aika pian hyttyshatun sai kaivaa taskusta päähän. Punkit tuntuvat lisääntyneen täällä suunnalla. Aiempina vuosina olen ottanut Savusta pois suunnilleen yhden punkin vuodessa. Tänä kesänä yksittäisiä punkkeja on ollut useampi ja onpa niitä kipittänyt myös lapsissa. Silloin kun muistan laittaa eteerisiä öljyjä (mm. laventeli) punkkeja ei tarkastuksen yhteydessä löydy, mutta ilman öljyjä kyllä. Tästä voisi karkeasti vetää johtopäätelmän että punkit eivät pidä laventelista, tai sitten emme vain ole osuneet punkkien kohdalle öljyä käyttäessä. Jatkamme havainnointia. Vaikka punkkeja nyt on ilmaantunut kotipihaammekin, en toistaiseksi aio käyttää koirillani muita punkkikarkotteita.

Retkijalkaa vipattaa melkoisesti, mutta päiväretkeilystä innon ovat vieneet hyttyset. Vietimme aamulla metsässä aikaa yli kolme tuntia ja päivän lämmetessä hyttysiä oli perässämme jälleen harmaana pilvenä. Tervetuloa yöpakkaset, vaikka toki tiedän että hirvikärpäsetkin tulevat vielä ennen pakkasia. Ei auta kuin suunnata päiväretkeilemään aukeampaan maastoon ja tuulisella säällä 😜

Islanninlammaskoirien leiriin on vielä muutama viikko. Sitä odotan jo kovasti innoissani kaikilta osin, varsinkin kun päästään majoittumaan Loimun kanssa telttaa. Leiri onkin ensimmäinen reissu ihan kahdestaan Loimun kanssa, sillä Savu jää kotiin. Ennen leiriä onkin pelkkiä koiramaisia viikonloppuja, kun Savulla on ensi viikolla tokokoe ja sitä seuraavalla rallytokokoe.

Savun treenit (ja toki myös Loimun) ovat olleet nyt teemaa täsmäisku. Ollaan viilattu erityisesti tokon kaukoja, ihan pelkkää istumista ja makaamista jotta Savu ei seuraavassa kokeessa ehdottaisi muita temppuja. Treeniraporttia yritän kirjoittaa paremmin ensi viikolla, kun saan muutamat harjoituksemme vielä videolle.

Rohkeasti temppuilemaan

Kirjoitin keväällä tekstin temppuiluistamme issikoiden rotulehteen. Sain luvan jakaa tekstini täälläkin, joten tässäpä. 

Julkaistu alunperin Islanninkoirat ry:n jäsenlehti Hundurissa 2/2022 

Rohkeasti temppuilemaan 

Täytynee lyhyesti esitellä itsensä ennen kuin siirtyy asiaan. Olen Jenny Klemetti, intohimoisesti koiraharrastukseen suhtautuva ulkoilmaihminen. Koiria arjessani on ollut aina, mutta viime jouluksi meille kotiutui ensimmäinen islanninlammaskoira Loimu (Tunturiketun Fenna). Tykkään kouluttaa koirilleni arkitaitoja ja kaikenlaisia temppuja, lisäksi harrastan tavoitteellisesti tokoa ja rallytokoa. Loimu on tietysti vielä nuori ja harjoittelee vasta alkeita, mutta toisen koirani porokoiramix Savun kanssa ollaan kisattu rallytokon voittaja luokassa ja tokossa meillä on koeoikeus avoimeen luokkaan. Tämä riittäköön esittelyiksi. 

Ajattelin kirjoittaa teille aamurutiineihimme kuuluvasta, aamukahvin jälkeisestä tempputuokiosta - minulle tämä on vuosi toisensa jälkeen luova ja mielekäs tapa aloittaa päiväni. Mielestäni temppujen opettaminen koiralle on vähän turhan aliarvostettua ja tämän tekstin myötä haluaisin kannustaa jokaista opettamaan koiralleen jonkin uuden tempun. Tempuista on monenlaista hyöytyä, oli teidän yhteinen harrastuksenne sitten lenkkeily tai tavoitteellinen kilpaileminen jossakin harrastuslajissa. 

Miksi temppujen opettaminen kannattaa? 

Kiva yhteinen hetki koiran kanssa ja kivaa yhteistä tekemistä. 

Oivallinen hetki harjoitella omia taitojasi kouluttajana. 

Voit helposti harjoitella koulutustilannetta ja sen sujuvuutta vailla paineita. 

Monia temppuja voi hyödyntää arjen ja harrastusten tukitaitoina: esim. hyvin vahva käsikosketus voi auttaa koiraa palautumaan jännittävistä tilanteista ja taas lenkillä kiville tai penkeille hyppiminen voi antaa koiralle ohituksiin muuta ajateltavaa. 

Harrastuksissa tempuista on hyötyä, kun koiralla on jo joitain taitoja vaikkapa kurssille mennessä; esim. tokoliikkeiden osia tehdessä koira voi perusasennon sijaan tuoda noutokapulan vaikkapa käsikosketukseen tai luoksetulossa juosta ohjaajan jalkojen välistä palkalle. 

Temppujen opettaminen on mukava luovuushetki myös itselle ja hyvin koukuttavaa. 

Mitä temppujen harjoitteluun tarvitsee? 

Tarvitset koirallesi mieleisen vahvisteen, eli palkkion. Voit käyttää temppujen opetteluun osan koirasi ateriasta. Jos harjoittelet jotakin vaativampaa temppua, voit palkita myös hiukan paremmilla herkuilla. Meillä Loimun lempiherkut ovat keitettyjä possun sydämiä. 

Kun sinulla on käsissäsi koiralle mieleinen palkka, tarvitset palkkavihjeen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi naksuttimen naksautusta tai jotakin tiettyä sanaa, kuten “zip”. Tämä palkkavihje merkitsee sen kohdan kun koira tekee oikein ja sitä seuraa välittömästi palkkio, eli vaikka makupala. Esimerkiksi kun Loimu tarjoaa istumista sanon “jes” ja Loimu saa heti namin. 

Sitten vain harjoittelemaan uusia temppuja. Mikäli et keksi mitä opettaisit ja miten, niin Youtubessa kanavalla Dog Training by Kikopup on valtavasti ilmaisia ohjevideoita (tosin englanniksi) erilaisiin temppuihin ja kuinka niitä voi helposti harjoitella - tämän lisäksi kanavalta löytyy paljon käytännönläheistä materiaalia myös arkisiin tilanteisiin. 

Sitten vain tuumasta toimeen 

Valitse alkuun jokin helppo temppu, kenties jokin mitä koirasi osaa jo tarjota. Jos et halua opettaa temppua ikään kuin tyhjästä, voit ottaa avuksi vaikkapa pahvilaatikon tai vadin ja palkita koiraa aktiivisuudesta niitä kohtaan. Tempuissa voi käyttää apuvälineinä myös kosketuskeppiä tai tasapainotyynyä. Puolivuotiaan Loimun lempitemppuja ovat jalkojen välistä juokseminen, pyörähdys ja tasapainotyynyillä kiipeily. Kaikkeen muuhunkin Loimu ryhtyy täysillä, mutta erityisesti nämä temput se osaa hyvin. 

Kuonokosketus, jossa Loimu painaa nenäänsä kämmeneeni, meillä on vielä työn alla. Kun kuonokosketuksesta saa riittävän vahvan, se on hyvä temppu monissa tilanteissa. Yksi Loimun lempiharjoitus on myös tavanomainen vireensäätely harjoituksemme: Loimu menee makaamaan omalle taukomatolleen ja heti kun se ilmentää rauhalliseen mielentilaan viittaavia eleitä (esim. menee lonkalle) palkkaan sen sanomalla “oke” ja Loimu iskee välittömästi naruleluun kiinni. Pienen leikin jälkeen lelu vaihtuu namiin ja sekunnin harkinnan jälkeen Loimu on jälleen taukomatolla makaamassa. 

Etenkin pennun tai muuten aloittelevan koiran kanssa tempputuokiot kannattaa pitää lyhyinä. Jo viisi minuuttia on pennulla hyvin pitkä aika, eikä määrä koulutuksessa korvaa laatua. Pidä tuokiot siis lyhyinä ja harjoittele temppua vaikka pari kertaa päivässä - harvemminkin toki riittää. Mitään temppua ei kannata yrittää saada yhdellä treenikerralla valmiiksi. Kun huolellisella harjoittelulla pääsee alkuun, on eteneminen usein nopeampaa. 

Nyt vain jokainen rohkeasti koiransa kanssa temppuilemaan ja uutta oppimaan. Sanon usein että koirani on paras valmentajani. Koira antaa palautteen suoraan ja sitä havainnoimalla voi muokata seuraavan harjoituksen sisältöä ja tavotteita omalle koiralleen sopivammaksi. Mielestäni kouluttamisessa koukuttavaa on se, ettei itse tule milloinkaan valmiiksi vaan aina riittää opittavaa.

Elokuu

En taatusti ole ainoa, jonka mielestä kesä on mennyt vähän äkkiä! Heinäkuu oli viileämpi kuin vuosi sitten, tai sitten aika kultaa muistot ja muisti pettää. Rantakelejä oli kuitenkin vähän niukasti, eikä rantapiknikeillä lojuttu oikeastaan lainkaan. Vaikka kaikki korkealentoiset kesäsuunnitelmani eivät ottaneet toteutuakseen, on kesä ollut tosi antoisa ja kiva siitä huolimatta. Spontaanius viehättää eniten, joten viis suunnitelmista. Ollaan koko perhe nautittu hetkistä ja seikkailuista arjen ohella.

Juuri tänään, eli vihdoin elokuussa päästiin suppailemaan ajan kanssa. Loimu on käynyt suplaudalla alkukesästä kerran hiukan rannassa, mutta muutoin suppailukokemuksia on vain Savulla. Savun mielestä suppailu onkin kivaa, saa vain katsella maisemia ja olla kyydissä. Sillä olikin laudalle kova kiire, mikä kertoo suppailun olevan tosi kivaa; Savulla ei ole kovin moneen paikkaan kiire 😁

Loimukin hyppää rantavedessä laudalle ongelmitta, mutta se hyppää myös veteen alta aikayksikön. Loimu on siitä erikoinen koira, että se hyppää mitään pohtimatta järveen, eikä se edes ui rantaan takaisin. Mitä turhaan sellaista, sillä yhtä hyvin voi uida keskelle järveä. Loimu ui hyvillä mielin niin tyynellä kuin aallokossakin. Se ui suoraa matkaa pitkälle järvelle, välillä ympyrää ja käy se sentään rannalla huilaamassa toisinaan. 

Loimun silmissä suplauta onkin pääasiassa ponnistuslauta uimahyppyjä ja vedessä taitettavia seikkailuja varten. Supretkemme ei ajallisesti kohtuuttomia kestänytkään, sillä vaikka välillä saimme Loimun nostetuksi minun tai siskoni laudalle, ei Rakettikettu kauan malttanut. Ensi kesänä Loimun varustuksena on tästä viisastuneena varmastikin pelastusliivi. Ei varmasti ole myöskään huono idea pitää Loimu kytkettynä, jotta se ei lähde uimaan ihan kohtuuttoman kauas.

Alla jokunen kuva vesitunnelmista.

Malttamattomina olen odotellut mustikoita kesäkuusta alkaen. Nyt marjaa onkin metsät väärällään, eikä ole toivoakaan ehtiä keräämään kaikkea. Iltalenkeiltä ollaan tultu pikkuämpärit täynnä (en välitä perata 10litraa kerrallaan joten siksi pikkuämpäri) ja löydettiinpä toissailtana hyvät villivadelmapensaatkin. 

Joko on taas aika kullannut muistot, tai sitten hyttysiä on tänä kesänä enemmän kuin viime kesänä. Viime kesänä käytiin lastenkin kanssa mustikassa ilman mitään kummempia varusteluita. Nyt itikkaa on niin paljon, etteivät lapset viihdy enkä minä raaski heitä metsään väkisin raahata. Hyttyshatut eivät oikein pysy pienten päässä paikoillaan, sillä he tahtovat syödä mustikoita samalla. 

En ole itse aiemmin omistanut hyttyshattua, mutta nyt metsään ei ole mitään asiaa ilman sitä. Toivon näistä hyttysparvista olleen edes se hyöty, että pikkulinnuilla on tänä kesänä mahat täynnä. Koiria hyttyset eivät onneksi haittaa. Loimu ei välitä lainkaan ja Savunkin turkki on jo sen verran kasvanut ettei sitäkään häiritset.

Illat hämärtyvät jo sen verran aikaisin, että mitään yömyöhään mustikanpoimintaretkiä ei voi enää ilman otsalamppua tehdä. Toisaalta on kiva, että auringonlaskun voi kuvata aiemmin kuin puolilta öin. Vielä kun jaksaisi nousta aamulla ottamaan myös nousukuvia.

Molempien koirien ohjatut treenit loppuivat ja ollaan vähän kuin omillamme. Kimppatreenejä niin tokoon kuin rallytokoon on sovittuna mukavasti ja Loimulle on tiedossa pari yksäriäkin. Jatkamme ahkerasti omatoimisesti treenaamista ja käydään Savun kanssa nyt elokuussa vielä parissa kokeessa.

Lempeää loppukesää lukijoille!