Lauantaina olikin kiva päivä, suuntasimme Loimun kanssa Metsäkasteen kenneliin. Paikalla oli hyvä määrä issikoita, joista valitettavasti kaikista ei ole kuvia. Keli oli melko kasteinen tosiaan, välillä tuli ihan kaatamalla vettä joten märkää oli. Onneksi aidattu alue oli nurmea eikä kuraa, kun koirat siellä rallittivat 😂
Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin vaikka kauheasti en ehtinyt monenkaan kanssa jutella. Kuitenkin muutama issikoiden Facebook ryhmästä tuttu koira tuli nyt nähtyä livenä. En tosin enää muista koirienkaan nimiä, joten tämä postaus on nyt täynnä kuvia ilman enempää infoa.
Loimu otti aidatusta pihasta ilon irti ja parhaaksi juoksukaveriksi valikoitui smoolanninajokoira Bitti. Kaksikkoa ei sade haitannut, vaan leikit mätsäsivät tosi hyvin yhteen. Jos Loimu on terve ja kaikki menee hyvin, Loimu tekee pentueen Metsäkasteen kennelissä. Sen kannalta onkin kiva, että Loimu ja Bitti tulivat erinomaisesti juttuun ja toivottavasti ehditään vielä tapailla useammankin kerran.
Kamera harmillisesti hajosi reissun jälkeen. Yli kymmenen vuotta vanha runko palveli kyllä pitkään ja onhan se ollut vain ajan kysymys koska kosahtaa. Uusi runko on nyt tilattu, vaan saapa nähdä ehtiikö se juhannukseksi. Hetken pohdin olisinko vähän kauemmin ilman kameraa, mutta kyllä kesä on kuvaamisen kulta-aikaa, joten ei. Toivottavasti seuraavan kameranvaihdon yhteydessä olen kaukaa viisas ja säästän hankintaan etukäteen 😆
Ai miten hyvä fiilis jäi tämän päivän epiksistä ja ekaa kertaa myös radalla tuntui aidosti hyvältä! Tällaista fiilistä ja varmuutta kokeeseen, niin liikkeiden tekninen hionta on olkkarin pikkutreeneillä pelkkä loppusilaus. Kävimme Savun kanssa tänään PKY:n järjestämissä hyväntekeväisyys rallytokoepiksissä. Parin viikon päästä meillä on samalla kentällä virallinen koe, joten ilman muuta halusin epiksetkin hyödyntää. Olemme aloittaneet koeuramme tältä kentältä; nollatuloksella ukkosmyrkyssä 😂
Meillä jäi radalta käteen 78p, yksi uusiminen, pikkumiinuksia puutteellisesta yhteistyöstä ja epätarkoista suorituksista. Isompi pistevähennyt jälleen ylimääräisestä istumisesta, minun mittapuullani ei mitään vakavaa ottaen aiemmat haasteet huomioon.
Savu oli tosi hyvällä asenteella kentällä. Muutamassa kohdassa se jäi haistelemaan ja maassa ihan näkyikin nameja. Täyskäännökset samoihin suuntiin olivat vähän kömpelöt kuten odotinkin, näitä on jumpattava lisää. Asennonvaihdoissa Savu istahti kaksi kertaa, kunnes lopulta nousi seisomaan ja suoritti lopputehtävän tarkasti. Seuraaminen oikealla ja vasemmalla pujotellessa ja spiraalissa oli varmasti parasta mitä rallyradalla meiltä on nähty! Liikkeestä seisominen ja koiran ympäri kiertäminen sujui taas, vaikka tehtävä tuntui maaliskuussa mahdottomalta.
Jos aiemmin Savu on haukkunut paljon ja karannutkin, niin nyt ei ollut tietoakaan sellaisesta. Savu äänteli hieman, mutta lähinnä innostuksestaan, ei siitä että olisi jännittänyt kentällä olevia ihmisiä. Houkutus oli tänään ihan peruskauraa ja kaikkinensa olen erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen. Aivan mahtavaa, jos meidän ympäristönjännityshaasteet alkavat olla ohi ja voidaan oikeasti vain keskittyä tekemään radalla osaamamme temput. Ne mitä ei osata, harjoitellaan sitten kotopuolessa kuntoon.
Kiitos treenikavereille ja etenkin ylimmän kuvan ottaneelle Miralle, joka tuli meitä kisapaikalle kannustamaan 😍
Perjantaina hoidettiin loppusilaus auton pakkaamisessa ja sitten suuntasin koirien kanssa Jämijärvelle. Luvassa oli tokoleiri ja viime hetken leiriytymispaikan vaihdon kun selvisi, että Jämillä on samaan aikaan Kankaanpää Custom show. Viime vuodesta viisastuneena äänekkäiden tapahtumien aikaan telttailijan paikka ei ole leirinätalueella jos mielii nukkua. No säästyipä rahat ja vaiva kikkailla telttaa asuntovaunujen sekaan, kun päädyin pystyttämään teltan treenikentän viereiseen metsään. Tosin puolikilometriä tapahtuma-alueelle ei ollut riittävä matka kaiken torven tööttäämisen häviämiseen, mutta saatiin kuitenkin nukutuksi.
Teltan pystytyksen jälkeen kävin koirien kanssa lenkillä, onhan Jämillä ihan ensiluokkaiset lenkkimaastot. Tarkastettiin Sormelan laavu ja todettiin se kelpopaikaksi pitää seuraavan iltana leirinuotio. Perjantai-illan ohjelmassa oli kokoontuminen mökillä toisten leiriläisten kanssa. Iltapalatarjoilut olivat varsin ruhtinaalliset, kiitos leivontataitoisille herkullisista kakuista. Leirin kouluttajina olivat tuttuun tapaan Riitta Kivimäki ja Piia Karinen.
Iltalenkillä kierreltiin tapahtuma-alueella, jossa olikin jo kelpo määrä rekkoja näytillä. Savu ei erityisemmin humalaisista ihmisistä välitä, joten vähän väisteltiin kaikkia. Loimu suhtautui ympäristön hälinään ja musiikkiin tosi lunkisti, joten muutamien kuvien ottaminen sujui mukavasti. Kaikkinensa yllätyin positiivisesti molempien koirieni taidoista hälyisämmässä ympäristössä, meille kuitenkin aika harvinaista törmätä lenkkeillessä muihin.
Lyhyen mutta ärsyketäyteisen iltalenkin jälkeen koirille uni maittoi ja Loimukin asettui telttaan samantien. Sen verran oli lämmin, ettei Savu tarvinnut mukaan varalta pakattua Pomppaansa, ja itsekin tarkenin nukkua t-paidassa.
Lauantaina nousimme jo aikaisin, sillä halusin ehtiä nauttimaan niistä kivoista lenkkimaastoista. Ennätinkin käydä koirien kanssa miltei tunnin lenkin ennen päivänohjelman läpikäymistä ja treenien aloittamista. Savu oli vuorossa ensimmäisenä; en itse tykkää olla ensimmäinen yleisön edessä, mutta viileässä aamussa Savu jaksoi pistää parastaan.
Koska Savun kanssa on tavoitteena voittajaluokka (hullu pitää olla), kysyin leirillä vinkkejä ensisijaisesti sitä silmällä pitäen. Savun liikkeestä seisominen on jo aika kiva, mutta istumista ei olla kauheasti tehty. Istumista kokeilimmekin nyt leirillä ja hassuna huomiona "istu" ei tarkoita Savulle selkeästi mitään. Se meni lähestulkoon aina makaamaan pelkällä sanallisella vihjeellä. Sen sijaan kaukokäskyistä tuttu "sit" oli selkeämpi ja Savu valitsi oikean asennon.
On mahdollista että meillä yleisessä käytössä oleva "istu" vihje on etenkin lasten aikana johtanut palkkioon riippumatta siitä mihin asentoon Savu on asettunut. Ensimmäinen oikaisu voidaan siis ottaa vihjeen muuttamisella, mutta aika paljon työtä jää silti tehtäväksi. Ihan alkaen omasta ryhdistä, tahdista ja käsien heilumisesta.
Muistiinpanoja
- harjoittele asentoa ja jäämistä erikseen, kiinnitä huomiota omaan vauhtiin ja ryhtiin; katse eteen (peili avuksi)
- seuraamisessa asentovihjeen sijaan jokin temppuvihje (esim pyörähdys), josta palkkio taakse heittäen samalla kun itse jatkan matkaa eteenpäin. Tää toimii Savulla kivasti heti kun se hoksaa että nami lentää taakse, nyt se juoksi aluksi eteenpäin 😂
- hyödynnä jo olemassa olevat temput sekä takapalkka jäävien harjoitteluun
- muista harjoitella myös vauhdinmuutokset
Tavoitteena on saada jäävät haltuun kesän aikana, kenties voittajan tyyliin. Videoita luvassa, koska oman toiminnan havainnoinnin suhteen treenit on pakko dokumentoida.
Kaukot on menneet hivenen eteenpäin vuodentakaisesta, mutta vähän uusia eväitä tarvittiin niihinkin. Olen jo aiemmin ottanut Savulle käyttöön vihjeen "kaukot", jolloin se tietää jäädän hiukan kuulolle eikä uppoudu ajatuksiinsa maatessaan. Voittajaluokassa kaukoihin tulee mukaan myös seisominen ja etäisyys kasvaa reippaamista alo ja avo luokista. Treeneissä oltiin taitotasomme mukaisia, kaukojahan on viime aikoina pääasiassa jumppailtu.
Saatiin Riittalta hyvä, itselle uusi ajatus kaukoista että varsinkaan Savun kanssa pysymistä ei kannata liiaksi vahvistaa. Kaukojen pointtihan on nimenomaan asentojen vaihtaminen, ei maahan liimautuminen. Savu kyllä pysyy hyvin asennoissa, mutta napakat vaihdot ovatkin ihan toinen juttu. Ja myönnettäköön, että olenhan minä sitä pysymistä ja olemista huomaamattani vahvistellut tosi paljon 😅
Muistiinpanoja
- palkitsemiseen vauhtia, ei namia suoraan suuhun
- säästä kaukoja, harjoittele etäisyyttä ja kuulolla olemista myös tempuilla
- harjoittele pyörähdys ja peruuttaminen siten, että Savu suorittaa ne minun ollessa koiraan selin
- kaukoissakin on monta osasta; jääminen, oleminen, vauhti, etäisyys, vihje tehtävään jne.
Ensi alkuun täytyy käydä kotona vihjeet läpi, että kaikki ovat Savulla varmasti hallussa. Samalla hiukan päivitetään meidän apuvälineitä takajalkatargetista muihin variaatioihin ja toisaalta kaukoja olisi hyvä harjoitella ihan tasamaallakin. Projektia riittää.
Iltapäivällä oli vuorossa Loimu, jonka kanssa päästiin Piian oppiin. Loimu oli mukana tosi kivasti ja niinpä päädyin päästämään sen irti. Virhearvio! Loimu istui hetken kauniisti ja sitten se luvan saatuaan (tosin ihan muihin hommiin oli se lupa) ampaisi kentän toiseen päätyyn treenaavan koirakon luo. Tavallaan yllätti ja sitä tunsi itsensä vähän tyhmäksi omasta mokasta. "Kyllä Loimu tulee aina lelulle luo" ja kas ei tullut tällä kertaa. Pennut on pentuja jne. 😂
Mitään kamalaa ei onneksi sattunut, hain Loimun vain takaisin. Jälkiviisaus paras viisaus, ei Loimu välttämättä vieraan koiran luo olisikaan mennyt (toki en hetkeen uskalla kokeilla uusiksi), mutta samaan aikaan treenaavan koiran kanssa sillä oli ollut edellisiltana hyvät rallatusleikit. Ei siis sinänsä ihme, että Loimu kävi moikkaamassa. Lopputreenin Loimu oli hihnassa, eikä hihna häirinnyt sitä lainkaan niin paljon kuin minua.
Loimun kanssa kehitettävää on aloitusrutiineissa ulkokentillä ja saatiin muistinvirkistykseksi ohjeita myös kontaktiharjoituksiin. Kummasti sitä pitää perusasioita niin itsestäänselvyyksinä että jättää ne pennulleen opettamatta. Ensitöiksi työn alle vihje "vapaa", joka tarkoittaa ettei minua tarvitse kuunnella 😜 Tämän vihjeen myötä koiran on helpompi erottaa ne hetket, kun huomiotani kannattaa tavoitella ja ohjeita kuunnella.
Perusasento sujui alkukankeuden jälkeen kuten kotonakin, eli hyvin. Oli kiva saada Loimulle perusasentokokemus myös vieraassa paikassa. Perusasennon tapaan myös merkinkierto lähti vauhtiin kivasti.
Otettiin tehtävien väliin pieni siirtymä namien kanssa. Vähän kuin siirtymiä olen Loimun kanssa huomaamatta tehnytkin ja sehän lähtee hirmu reippaasti mukaani odottamaan mitä sitten tehdään. Myös sosiaaliseen palkkaan Loimu vastaa innoissaan. Täytyy vain muistaa pitää sosiaalista palkkaa yllä ja vahvistaa sitä. Kuitenkin tulevaisuuden koekehissä (ollaan nyt toiveikkaita ainakin) sosiaalinen palkka on ainoa, mitä kehään saa viedä, joten sitä kannattaa junnukoirien kanssa vaalia.
Kaikkinensa ensimmäinen leiripäivä meni tosi kivasti! Savun kanssa treenatessa fiilis vähän herkistyi. Miten erilainen se olikaan kuin vuosi sitten. Nyt pidin sitä luottavaisin mielin irti treeneissä, palkkasin vapautuneemmin ja ylipäänsä osattiin enemmän ja olin paremmin tilanteen tasalla. Valtava motivaatio jatkaa tavoitteellista tahtia, jotta oltaisiin taas koevalmiita ja kenties jo tänä vuonna avoimeen.
Loimu oli treenivuorollaan parempi kuin odotin (kai tän kehtaa myöntää 😂) sillä olin varautunut esim. haukkumiseen. Loimu myös hillui kentän laidalla kanssani oikein maltillisesti ja tarjosi itse makaamista. Sen sijaan autossa odottaminen sille on haasteellista. Siinä missä Savu nukkui vuoronsa ulkopuolella kevythäkissä, Loimu haukkui välillä lähes taukoamatta autossa. Tiesin tämän toki ennakkoon, tehtiin se mitä voitiin ja jatketaan harjoituksia kotona. Loimu on autossa ihan hiljaa ja nukkuukin, jos se ei näe sieltä. En kuitenkaan saanut kaikkia ikkunoita peitettyä täysin, joten kun jotakin nähtävää oli, niin tokihan Loimu haukkui. Sille on myös vaikeaa se, että Savu pääsee autosta pois ja Loimu ei.
No niillä taidoilla mentiin mitä oli ja tilapäiseen unirästiin ei Loimun maailma kaadu. Ideaalitilanteessa sen tulisi nukkua autossa odotellessa, mutta toistaiseksi näin ei ole. Se kuitenkin noin muuten viihtyy autossa, mutta haukkuu lähelle tulijat tai jos joku muu koira leikkii. Loimu kun olisi mieluusti menoilla mukana. Kerrottakoon heti tähän väliin, että toisena päivänä Loimu nukkui, sen verran väsytti ettei kaikkea jaksanut seurata.
Sunnuntaina treenit alkoivat kentällä hieman aikaisemmin, joten nousin koirien kanssa jo kuudelta. Kävimme aamulenkillä keräilemässä tölkkejä Custom Show alueelta ja koko reissun tölkkisaaliilla tienasin miltei 20€. Kassit keräämistä varten loppuivat kesken, joten kenties tuplaten olisi voinut tienata.
Aamun treeneissä olimme vuorossa toisina. Ryhmäpaikkani vaihtui ja koska epäilin päivästä tulevan kuuma, otin Savun aamun treeniin. Näin ollen Savu oli kahdesti Riittalla ja Loimu kahdesti Piialla, mutta ei se mitään. Päästiinpä jatkamaan siitä mihin oli lauantaina jääty.
Ensimmäisenä oli vuorossa kokeenomainen paikalla makaaminen. Oli ihan Savun näköinen suoritus. Se ennakoi istumaan nousun liikkurin osuessa kohdalle, mutta epäilen sitä ötököiden kiusanneen kun aiemmin vinkui paikkiksessa ja yritti raapia itseään. Pari puremaa mahastaan löytyikin, joten kenties ilman niitä olisi maannut loppuun. Liikkuri kävi meidän kohdalla vielä uudestaankin ja toisella kerralla Savu oli mallikas. Kehitystä siinä määrin että muut koirat tai muiden käskyt eivät Savua häirinneet 💙
Hyppynouto
Kun viime vuonna arvuuttelin leirillä tarttuisiko Savu kapulaan, niin kyllä hymyilytti kun tänä vuonna päästi tekemään hyppynouto ihan oikealla kapulalla. Kerroin vähän kuinka on hyppynoutoa harjoiteltu ja näytettiinkin sitten.
Ihan ensimmäisenä vinkkinä minun kannattaisi heittää kapula pidemmälle. Kun on riski että kapula menee vinoon, koiran on helpompi linjata takaisin hypylle kun matka no pidempi. Tämä näkyikin heti käytännössä. Jonkin verran hypyille linjaamista ollaan ehditty harjoitellakin, mutta on meillä siinä vielä tekemistä.
Hässäkkä
Tämä liike on minulle lähinnä hässäkkä nimellä tuttu ja jokusen suorituksen olen nähnyt. Olen kuitenkin päättänyt ottaa hässäkän meille kesäprojektiksi, joten kaikki viime hetken vinkit ja ohjeet kokeneemmalta tulivat tarpeen.
Savun kanssa ei ole tarkoitus mennä EVL:n (en usko että oma osaamistasoni kehittyy riittävän nopeasti ennen Savun eläkeikää), mutta ihan harjoituksen vuoksi sillekin voi laittaa hässäkkään kapulat. Savu osaa kiertää kartiot riittävältä etäisyydeltä ja sen voi ohjata hypyllekin (sitä ei nyt leirillä tehty), mutta pysäytykset puuttuvat täysin. Eikä se kiertokaan vielä hirveän vahva ole pitkältä matkalta häiriössä, sekin tuli taas todettua.
Kerroin bongauttaneeni merkkejä Savulla ja nyt viime aikoina näyttäneeni niitä. Vähän sain Savun treeneissä turhautumaan kun se jo katsoi merkkejä, otti kontaktin kuin lupaa kysyäkseen, mutta minä käskin katsoa merkkejä vielä uudestaan 😅 Ehkä tässä voisi luottaa koiraan enemmän ja vaikka se juostessaan merkit hukkaisikin niin ei se mihinkään kuuta kiertävälle radalle joudu.
Savu juoksee merkkiryhmälle hyvin, mutta vauhti hiipuu takaisin tullessa jos vain seison. Tiedän, että olen vahvistanut kartioiden taakse ehtimistä ihan x määrän liikaa ja samaten käsitargetin olen laittanut tarjolle todella ajoissa. Mikäli näitä kumpaakaan ei näy, Savu alkaa ravata. Nyt siis tehotreeniin pieni kestävyysharjoittelu, että takaisinkinpäin tulee juosta ihan loppuasentoon asti.
Seuraaminen
Kun vuosi sitten seuraamisemme leirillä meni aivan penkin alle, niin tämän vuoden treeneissä oli ilo huomata että Savu tarjosi seuraamista ja perusasentoa itsenäisestikin. Riitta liikkuroi meille alokkaan seuraamisen ja se näytti siltä miltä ajattelinkin, mutta tuntui silti hyvältä.
Pari kontaktin putoamista ja pysähtyessäni Savulla meni jokunen sekunti tajuta istua. Täytyykin ottaa taas vähän kuin kertausharjoituksiin tuo että pysähtyessäni Savu istuisi heti. Seuraamisen palkitsemiseen myös lisää vauhtia ja ylipäänsä motivaatiotreeniä siihen että Savu kestäisi kontaktissa läpi suorituksen.
Riitta vinkkasi meille BH-kokeeseen menemisestä. En ole koskaan asiaa ajatellut, mutta nyt aiheeseen hiukan tutustuneena BH-koe voisi olla Savun kanssa mielenkiintoinen. Ei muuta kuin koekalenteria selaamaan ja hiukan pikkujuttuja hiomaan 😄
Loimu oli iltapäivällä jo hiukan väsynyt, vaikka olikin nukkunut päivällä paremmin kuin lauantaina. Leirielämä oli junnukoiralle ihan uutta ja toki vähän jännittävääkin. Kentän laidalla odottelu sujui taas kivasti ja Loimu viihtyi nuuskumatollaan.
Katsottiin Piian kanssa Loimun kapulan pitoa, joka yhtäkkiä sujuikin niinkuin olisi aina sujunut. Loimu on alunpitäen tarttunut kaikkeen mielellään ja hakee kapulan kun sen sille heittää, tuoden sen käteeni. Kuitenkin paikallaan istuminen ja kapulaan tarttuminen ovat olleet ihan mahdoton yhtälö, kun Loimu on vain alkanut pomppia superpallon tapaan. Vaan nytpä sujui, ehkä Loimua väsytti sopivasti tai se on hiukan kypsynyt. Oli mitä oli niin päästiin ainakin vahvistamaan sitä mitä haluttiin.
Muistiinpanoja
- vahvista kapulan palautusta
- harjoittele kaikenlaisten tavaroiden nostamista
- muista palkita välillä myös lelulla
- tekniikan päätökseksi vähän jotain riehakasta, jotta asenne kapulaan säilyy
Luoksetuloharjoitukset menivät kivasti, Loimullahan on kova kiire perääni. Jalkojen välistä juoksemisen sijaan Loimu päätti hypätä syliini, se on siitä paras tyyli. Jalkojen välistä menoa harjoiteltiin sitten omana juttunaan ja ahkerasta treenistä huolimatta tämä vaatii edelleen paljon harjoitusta. Vastenhyppy on yksi vaihtoehto harjoitteluun, se on itselleni fine ja Loimulle ylivoimaisesti palkitsevin. Mikäs sen parempaa koiralle, kuin tehtävä joka palkitsee jo itsessään?
Jos lauantaina vähän huvitti "vapaa" vihjeen opettamisen unohtaminen, niin ei Loimu ole vielä kuullut takapalkastakaan. Kotiläksylistalle siis sekin, sentään lelupalkalle eteenpäin Loimu osaa juosta, mutta takapalkkakin on niin monikäyttöinen että treenilistalle ehdottomasti.
Vuoronsa lopuksi Loimu olikin jo ihan puhki ja kaikkensa antanut. Lämmin keli ja univelka saivan pienen islantilaisen haaveilemaan kauneusunista.
Päivät (tai myöhään valvovan ja aikaisin heräävän yöt myös) Jämijärvellä kuluivat tosi nopeasti erinomaisessa kelissä ja hyvässä seurassa. Taas on hyvä mieli, ylpeä saa olla koirista ja hirveästi motivaatiota jatkaa järjestelmällistä harjoittelua resurssien puitteissa. Väittäisin treenaamisen olevan pitkälti asenteesta kiinni. Pitää vain tarttua toimeen ja kumman paljon saa aikaan kotipihassa, leikkipuiston laidalla tai Pikku Kakkosen aikaan olkkarissa. Täytyy vain löytää omasta arjesta ne luontaiset ja helpot hetket, jotka sitten käyttää tehokkaasti asioiden harjoitteluun. Tässähän vain nälkä kasvaa syödessä, nyt on kyllä pakko antaa koirien levätä keskiviikon tokoihin asti.
Reissu vähän jännitti, kun telttailin ensi kertaa yksin kotipihan ulkopuolella (aiemmin ollut aina joku tuttu kaveri seurana) ja toki pohdin mikä hullunmylly reissusta tulee innokkaan Loimun kanssa. Mutta kaikki sujui hyvin! Ja oli kivaa, ihan tosi kivaa, ehdin tehdä kaikkea mistä tykkään. Enemmänkin olisi voinut lenkkeillä ja valokuvailla, mutta aika on rajallista.
Kiitos vetäjille ja muille leiriläisille viikonlopusta. Hyvillä mielin ja motivaatiorepun kanssa koti uusia kesätreenejä!
Viime viikkoina on ollut treenin suhteen hiukan hiljaista (muutoin on ollut aika kiireistä) kun viime viikon tokot peruuntui migreenin takia eikä kotona olla ehditty oikein asettua treeninurkkaukseen. Savulle pieni tauko ei ole tehnyt huonoa, mutta Loimu on tullut suunnilleen hulluksi. Selvästi täytyy pitää kiinni Loimun päivittäisestä tempputuokiosta ja olen sitä toki itsekin kaivannut 😂
Eilen oli Canisport tokovalkku ja Loimun tokoykkönen ja voi miten hienoja kumpainenkin koira oli. Loimu varsinkin yllätti olemalla ihan unelma ja tarjoamalla kaikkea jo oppimaansa 😍
Aloitetaan kuitenkin Savun tokovalkun muistiinpanoista. Ensimmäiseksi on mainittava että Savun häiriönsieto (etenkin muut ihmiset) ja sitoutuminen harjoitukseen on parantuneet merkittävästi. Lähtee se kylmiltään välillä haistelemaan paikkoja, mutta kun se on valmis se ei enää keskeytä tehtävää ympäristö häiriöiden vuoksi. Aiemmin Savu on siis haukkunut hallilla kaikki ihmiset ja koirat, varsinkin jos joku liikkui. Nyt Savu tarjoaa ryhdikkäästi kontaktia ja monissa tilanteissa vain huokaisee aiemman haukahduksen tilalla 💙
Kouluttajan aihevalinta osui meille kuin nenä päähän, nimittäin motivaation rakentaminen seuraamiseen. Emme siis keskittyneet tekniikkaan tai kestoon, vaan pääasia oli että koiralla oli hyvä asenne ja motivaatio seuraamiseen. Tekemämme harjoitukset tuntuivat sopivan Savulle tosi hyvin ja me otetaan nää ehdottomasti viikottaisiin omatoimitreeneihin! Palaan seuraamisasioiden kanssa myöhemmin videon kera.
Tehtiin seuraamista silmällä pitäen myös kehätreeni, niin että helppo ja kiva liike palkatta alle ja siitä jatkettiin seuraamiseen, josta kunnolla palkkaa. Minä tietysti painelin kehään ensimmäisenä ja siitä vain kylmiltään ajattelin Savun kiertävän kartioryhmän. No ei toki yllättänyt, mutta Savuhan meni toki aluksi haistelemaan kehää koska se osa hallista oli siltä iltaa tutkimatta. Haistelutuokion jälkeen jätin Savun istumaan ja kävin näyttämässä sille kartiot (tää on toiminut sille treeneissä hyvin matkan lisäämisen kans) ja palasin lähemmäs koiraa. Savu kiersi kartiot virheettä ja otin sen lennosta seuruuseen (en viitsinyt alkaa sähläämään perusasentojen kanssa koska riski epäonnistumiseen olisi kohonnut reilusti) ja Savuhan lähti hienosti mukaan. Palkkiot ansaittu ja tän tyyppistä treeniä pitää alkaa ehdottomasti tekemään enemmän kokeita ajatellen.
Lopuksi mentiin vielä paikkisriviin, oltiin rivissä hetki ja sitten poistuttiin paikalta. Jos silloin tällöin yhdet omatoimitreenit menee penkin alle, niin Canisportin treeneistä jää aina hyvä mieli ja fiilis, että kyllä meistä vielä jotakin tulee! Tuskinpa tavoittelisin Savun kanssa voittajaluokan kokeita ilman Janikan valkkuja! Voin suositella.
Loimu tuli halliin hullunmoisella tarmolla ja asettui samantien nuuskumattohommiin. Harjoittelimme hiukan koirahäiriöitä mutta juuri eilen Loimulla oli niin hyvä flow ettei kurssin toinen koira ollutkaan mikään häiriö. Ehkä Loimu on haukkunut sen tarpeeksi monta kertaa aiemmin... 😅
Pitkästä aikaa tehtiin myös merkin kiertoa ja selvästi joku muistikuva Loimulla siitäkin oli. Ihanasti tarjosi kontaktia pienissä siirtymissä ja perusasentoa jos pysähdyi. Selvästi jotain on tehty oikein vaikka nyt on pientä taukoa ollutkin.
Seuraamisen tekniikkaa vilkaistimme Loimun kanssa, kun viime kerralla se jäi meillä välistä. Itselleni onkin ihan uusi juttu opettaa seuraamisen tekniikkaa paikallaan korokkeiden avulla, mutta Janikan perusteellisen selityksen jälkeen tässä on kyllä paljonkin järkeä. Seuraamisesta tämänkin suhteen lisää myöhemmin, ihan oman postauksensa verran.
Luoksetulon jäämistä harjoiteltiin lelun kanssa ja aikas kivasti päästiin alkuun. Luoksetulon vaihtoehtoisista palaamisista vasten hyppääminen on Loimulla kaikista vahvin, mutta jalkojen välistä juoksu ja käsikosketus sujuvat myös.
Kaikkinensa kurssi-ilta oli taas viikon piristys!
Viikonloppu meneekin tokoleirillä, jota oon odotellut ihan into piukassa. Viime vuonnakin oli niin huisin kivaa ja ollaan edistytty Savun kanssa paljon. Tänä vuonna on toki mukana Loimukin, joten tulee harjoiteltua samalla kahden koiran kanssa retkeilyä.
Palaan alkuviikosta leirikuluumisin, hyvää loppuviikkoa lukijoille!
Tässä kootusti kuvia retkiltämme Hevonkuuseen, ilman kaupallista yhteistyötä. Hevonkuusessa on nyt kahdesti nautittu nuotioeväitä, sekä perheretken lisäksi tavattu koirakavereita. Kuvien alta löytyy upotettu video, jonka kokosin yhdeltä retkeltämme. Kuten kuvista ja videolta voi havaita, Hevonkuusessa ollaan kesäsäiden armoilla 😂
Pitkän koetauon jälkeen koitti se päivä, kun lähdettiin kotiseudun kisoihin. Suunnitelmista huolimatta en ennättänyt Koiralan kentällä käydä tänä keväänä ennen koetta, joten varsinaista kotikenttäetua emme nauttineet 😂
Saavuin Savun kanssa hyvissä ajoin paikalla, jotta ehdimme käydä aamulenkin koeympäristössä. Savun odottelu kisapaikalla oli varsin mallikasta, se haukahti vain kerran ja oli muutoin aika rennosti. Kehitystä aiempaan on siis havaittavissa. Vähän lämmittelytehtäviä ja harjoituksia ehkä ahnehdin, kun Savua tuntui alkavan kyllästyttää jokaisesta kontaktista namin saaminen 😆 Voisi ehkä muistaa ettei Savu nyt mikään noviisi aivan ole, vaikka jotkin asiat ovatkin sille vaikeita.
Meidän vuoro oli heti toisena, kun voittajaluokan osallistujia olikin tosi vähän. Lämppäalueella odottelu meni hyvin ja tehtiin vähän inhmisten bongaamista. Lähtökyltillä Savu pikkuisen nukahti ja aivan nenä vinossa haisteli tuulen mukana tulleita tuoksuja. Heräsi kyllä sitten ja päästiin tosi toimiin. Olen moneen osaan radalla ihan supertyytyväinen, esimerkiksi liikkeestä seiso oli meille ihan uusi juttu vielä talvella ja nyt me selvittiin siitä hyppyjen välissä ilman pistevähennyksiä.
Savua vaikutti pelottavan kehän laidalla oleva teltta tai siellä olevat ihmiset, mikä vaikutti suoritukseemme. Me tultiin kentälle teltan takaa, joten teltassa olevia ihmisiä Savu ei ollut bongannut etukäteen ja se vaikutti vähän vaivaavan sitä, mikä näkyi haukkumisena. Haukkumisesta huolimatta tsemppasin ja kehuin Savua paljon ja se suorittikin jännitykseltään huolimatta liikkeet taitotasonsa mukaan vaikka sillä oli selvästi vaikea olla. Pääsimme kuitenkin tärkeään tavoitteeseemme: Savu ei karannut, eikä edes yrittänyt karata. Kertaalleen istutin sen varmuuden vuoksi tuplana (aika kallis virhe) kun vähän tuntui että se saattaisi livahtaa muuten. Mutta edes tuplasaksalaisessa Savu ei lipsahtanut menoilleen vaan teki tosi hyvin. Vielä kun saadaan treeneissä kisamaisuus ja vieraat ihmiset jännityksenkin kanssa haltuun, niin ollaan askel lähempänä mestaria.
Tosi tyytyväinen oon tulokseen ja ylpeä Savusta 😍
Tuomarina Maria Riski
80p 2.16.06 Tuomarin palkinto
Istu, käännös oikeaan, istu -1p asentovirhe ja -1p ohjaajavirhe, ei oltu oikein samalla aaltopituudella Savun kanssa ja tällä kyltillä vähän takkusi.
Eteen istu, oikealta sivulle -1p epätarkasti suoritettu tehtävä, Savu tuli tosi tahmeasti ja hitaasti eteen, istui lopulta ja kiersi takaa sivulle kuten piti, ei paras liikkeemme
Eteen istu, oikealta oikealle, istu -1p epätarkasti suoritettu tehtävä (samaa takkuamista kuin aiemmassa eteentulossa) -3p haukkumisesta, Savu haukkui tässä lähes koko liikkeen ajan koska sillä oli vaikea olla, istui kuitenkin
270° käännös vasempaan -3p haukkumisesta, oltiin tässä lähimpänä telttaa ja toimihenkilöitä, oon supertyytyväinen että Savu selvisi olostaan vain haukkumalla tehtävää suorittaessaan eikä karannut
Tuomarin kommentti: Hyvää yhteistyötä!
Omat muistiinpanot
Hyppy, liikkeestä seiso, kierrä koiran ympäri ja sen jälkeen uusi hyppy jännittivät minua eniten, mutta me selvittiin!
Pyörähdys selvittiin tästä ilman haukahdusta! 💪
Maali ja sitten juostiin yhdessä kentältä pois hakemaan kissanruokaa!
Seuraava koe onkin jo kalenterissa, samoin epikset ja ratatreenit. Kyllä me tänä kesänä hoidetaan tämä ihmisten jännittäminen molempien osalta kuntoon ja ollaan taas ens vuonna parempia. Suurkiitos meidän treenikavereille ja valkulle tsemppaamisesta😍 Ilman teitä oltais luovutettu aika päiviä sitten 😆
