Pentukoiran retkiharjoitukset

Kaupallinen yhteistyö: ILOMME:n kanssa

Tällä hetkellä omassa arjessa pentukoiran retkitaitojen harjoittelu on ajankohtaista, joten kokosin joitain asioita tähän postaukseen. Ajan myötä tieto ja oma osaaminen on lisääntynyt, vaikka opeteltavaa riittää toki loppuelämäksi. Aina en ole osannut ottaa montaakaan asiaa huomioon, saati että mieleeni olisi tullut opettaa taitoja ennen varsinaista retkeä. Onneksi aina voi oppia uutta ja työstää sekä omaa että koiran asennetta - ja nykyään suosittelen harjoittelemaan retkellä hyödyllisiä taitoja jo ennen retkeä 😊

On aina koirakkokohtaista mitä taitoa pidetään tärkeimpänä, mutta itselleni koiran tärkein retkitaito on taukoilu; käyttäytyminen nuotiopaikoilla ja telttailualueilla. Harjoittelen toki erilaisia kulkemistaitoja koiran kanssa myös (esim. portaat, takana kulkeminen jne), mutta hermoni eivät juurikaan kiristy vaikka hihnassa oleva koira vähän poukkoilisi intoillessaan. Tietysti hihnassa kulkeminen ja jonkinlaiset ohitustaidot kannattaa harjoitella haltuun ennen, kuin suuntaa koiran kanssa retkelle turistirysään.

Lue myös: Koiran varustelista retkelle

Loimu on harjoitellut retkeilyn perusteita niin kotipihassa, kuin lähimetsässä. Laavuilla ja nuotioillakin on käyty, mutta vilkkaisiin retkikohteisiin emme ole vielä pennun kanssa matkanneet. Koira kuin koira osaa useimmiten kävellä eteenpäin, tai Loimun tapauksessa juosta. Sen kanssa retkiharjoittelu onkin painottunut eritoten taukohengailuun, josta kirjoitin muutaman huomion.

Ennen taukoharjoituksia tulee miettiä itselleen tavoite. Mikä on se lopputulos, jota toivot? Mitä haluat koiran tauolla tekevän tai olla tekemättä? Kuinka kauaksi koiran voi jättää tauolle odottamaan tai miten lähellä ruokia se pystyy olemaan rauhassa? 

Loimun tavoite on tulla yhtä taitavaksi retkikoiraksi kuin Savu. Tämä on aika kova tavoite, sillä Savu kulkee retkillä poluilla eikä ohita ketään pyytämättä, se ei vedä hihnassa juuri ikinä ja se ei varasta taukopaikalla ruokaa, vaikka lapsi laskisi voileivän sen nenän eteen. Loimulla on vielä hiukan matkaa tällaiseen lopputulokseen, mutta yrittänyttä ei laiteta 😅

Taukohengailua olemme harjoitelleen luonnossa ihan vain olemalla. Koirat ehdollistuvat ympäristövihjeisiin nopeasti ja esim. metsä voi tarkoittaa usealle koiralle juoksemista. Loimukin mielellään rallattaisi maastossa täysiä kaiken aikaa. Välillä olenkin vain istahtanut metsään ja jäänyt oleskelemaan. Aluksi Loimulle oli hyvin vaikea asettua ja aloinkin ottamaan sille rustoluun mukaan puuhasteltavaksi. Muutaman hengaustreenin jälkeen Loimu tulee lähelleni istumaan huomatessaan minun laskevan repun maahan. Aina Loimulle ei ole rustoluuta mukana, mutta saman asian on ajanut namien etsiminen maasta.

Kun Loimun mielentila on hieman rauhallisempi, olen vahvistanut kaikkea rauhallisuuteen viittaavaa esim. huokaisu, maahan meneminen tai muu rentoutumiseen viittaava ele. Loimu ei tietenkään pysy vielä kauan paikallaan, eikä tarvitsekaan. Tässä vaiheessa meillä on tärkeimpänä tavoitteena mahdollisimman rauhallinen mielentila Loimulle. On toki ollut hienoa huomata, kuinka se on alkanut tarjota paikallaan pysymistä ja myös makaamista.

Takapihalla retkitaitoja harjoitellessa Loimulla on ollut mukana myös sen oma taukomatto.  Taukomatto on Loimulle jo aika tuttu juttu, siihen se menee samantien makaamaan. Taukomatolta alkavat Loimun kaikki treenit niin hallilla, kentällä kuin olkkarissakin ja siihen on heti ensi viikoista alkaen ladattu arvoa - mahdollisimman rauhallisessa mielentilassa.

Jatkamme taukoharjoituksia arjessa ja retkillä, vaihdellen erilaisia häiriöitä ja lisäten helpossa ympäristössä pikkuhiljaa kestoa pysymiselle, sekä etäisyyttä. Toistaiseksi olemme retkeilleet siten, että olen voinut olla Loimun lähellä sen taukoillessa. Näin olen pystynyt myös palkitsemaan sitä riittävän tiheästi. Jos Loimu on lähtenyt taukomatolta pois tai muutoin ollut touhukas silloin kun minä olen halunnut sen taukoilevan, en ole tehnyt asialle tavallaan mitään. Mikäli koira ei suoriudu harjoituksesta halutulla tavalla, tulee tehtävää helpottaa. 

Polulla takana kulkemista olemme ehtineet harjoitella vasta hieman ja videolla näkyy pari klippiä toiselta treenikerralta. Mitään taitureita emme tässä asiassa vielä ole, mutta alkutaipaleen videota voi verrata myöhempään. En tietenkään vaadi Loimua kävelemään koko lenkkiä takanani, mutta lenkin alussa tai lopussa olen ottanut pienen harjoitustuokion jossa Loimu kulkisi takana. Vielä tämä vaatii paljon palkkaamista, sillä Rakettikettu kulkisi mielellään edellä. Takana kulkemiseen on tarkoitus opettaa sanallinen vihje, mutta toivon Loimun myös oppivan polut vihjeeksi takana kulkemiseen ja polulla pysymiseen.

ILOMME koira-arki kategoriasta löytyy paitsi retkeilyyn suunnattu kurssi, myös kursseja koiran perustaitojen harjoitteluun. Kaiken ILOMME materiaalin saat käyttöösi tästä linkistä ja koodilla koiriamaalta_ILOMME2022 vuosipaketin hinta on 90€. Kaikki jo oleva ja vuoden aikana tuleva kurssimateriaali on käytössäsi vuoden ostopäivästä alkaen.

Hihnassa Loimu on melkoisen vauhdikas kulkija ja toki niin retkiä kuin arkea ajatellen sitäkin on syytä harjoitella. Takana kulkemisen lisäksi olen palkinnut Loimua hihnan kiristymisestä. Tämä voi tällaisenaan kuulostaa hullulta, mutta tavoitteena on saada koira löysäämään hihnaa itse. Ja näin on jo käynytkin; kun hihna kiristyy, Loimu kääntyy itse takaisin päin ja malttaa taas tovin kulkea hihna löysemmällä. 

Telttailemaan emme ole vielä päässeet, mutta heti kun lumet sulavat harjoittelemme sitäkin. Teltassa rauhoittuminen korostuu, sillä siellä ei kertakaikkiaan voi riehua vaan olisi suotavaa nukkua. Toivottavasti jo toukokuussa saadaan teltta pystyyn ja harjoitukset käyntiin. Luvassa on ilman muuta videota siitä, miten meidän telttailu lähtee sujumaan tai ei sujumaan.

Taukoilusta raportoin myöhemmin lisää. Tämän hetkiseen vaiheeseen olen kuitenkin jo tosi tyytyväinen. Loimu ehti varastaa jokusen kerran lasten eväät, kun taas nyt se voi olla tauolla vapaana vaikka lapset söisivätkin. Toki Loimua pitää vähän joka välissä palkita siitä, että se malttaa jättää lasten eväät rauhaan. Lopputulosta ajatellen on kuitenkin helpompi opettaa Loimulle yksi taito jonka sille haluan sen sijaan, että Loimua pitäisi koko ajan vahtia ja ohjeistaa.

Uskon että pikkuhiljaa Loimun itsehillintä ja maltti harjoitellessa kehittyvät ja jo ensi vuonna sen kanssa voi taukoilla omalla väellä varsin rennosti. Vielä voileivät houkuttavat Loimua sen verran, etten minä tohdi selkääni kääntää 😆

Onnistuneita retkiharjoituksia teille!

Maarit Hellmanin tokokoulutus

Pinna ja Savu

Maarit Hellmanin tokokoulutus 5/2021 

Lauantaina kävin molempien koirien kanssa Canisportilla Maarit Hellmanin tokokoulutuksessa. Samaisella kouluttajalla kävin viimeksi noin vuosi takaperin ja jos jotain positiivista, niin silloiset haasteemme eivät vaivaa enää. Uusia pulmia onkin pitkä liuta 😅 

Meidän vuoro oli aamupäivän ryhmän viimeinen ja ensimmäiseksi hain halliin Loimun. Loimu aiheuttikin vähän sydämen tykytyksiä sinkoamalla auton perästä parkkikselle juoksemaan. Onneksi Loimu tiesi missä ollaan ja pinkoi vain hallin ovelle, josta tuli kutsumalla luokseni. Loimu ei vielä malta pysyä auton takakontissa ja sähköisesti aukeava takaluukku ei ole ihanteellisin yhdistelmä. Takana on kyllä vaijeri johon olen kytkenyt Loimun valjaista, mutta odotteluaikana Rakettikettu oli sen verran pyörinyt että klipsu oli aiemmun. Pitänee hankkia hieman jämäkämpi lukko, ettei odottelun harjoitteluvaiheessa satu mitään vahinkoa.

Pienen kävelylenkin jälkeen päästiin halliin sisälle ja Loimulla oli pienoisia vaikeuksia pysyä nahoissaan. Lopulta se rauhoittui häkkiin jonne palkkasin sitä tonnikalapateemössöllä. Otettiin meidän treenivuorollekin häkki mukaan kentälle, mutta enhän minä jännittäjä sitä osannut hyödyntää. Niinpä minun jutellessa kouluttajan kanssa Loimu härväsi ja kieri ympäriinsä odotellessaan. Onneksi sillä vaikutti olevan hauskaa 😆 Eduksemme ei yleisön edessä oltu, mutta saatiin hyviä työkaluja kotiin olkkaritreeneihin. Maarit neuvoikin useammalle, että ensin tehdään helpossa ympäristössä tokosta pennulle kiva juttu ja vasta sitten mennään häiriöihin. 

Perusasentoa olen tehnyt Loimun kanssa vain niukasti, mutta se otetaan nyt tehokuurille. Namilla ohjattuna Loimu tekee kivan tiukan kiepin ja istahtaa viereen. Noin muuten sen istumisryhdissä on hiukan kehitettävää, sillä Loimu nojautuu helposti ihan takakenoon pyllylleen. Täytyy huolehtia, ettei siitä asennosta vahvisteta perusasentoa.

Seuraamista aloitamme Maaritilta saaduilla vinkeillä. Loimu on aika ryhdikäs kävelijä (silloin kun kävelee) luonnostaan, joten yritän saada sen seuraamiseenkin.

Noutoon saimme myös ohjeita ja sitä kokeiltiin hallillakin. Loimun noutoleikit vain menivät pääasiassa kierimiseen koska ne pahuksen valjaat ja lopulta uutta lelua noutaessa Loimu lähti vain juoksemaan ympyrää. Mielellään se kuitenkin kantelee kaikkea ja lelujen kanssa juoksee aina luo, joten en toistaiseksi usko noutohommista tulevan meille ongelma. Ainakaan samalla tapaa kuin Savulla.

Savu oli vuorollaan tosi kivassa mielentilassa ja olisinkin voinut sen kanssa katsoa enemmän vaikka vauhtiliikkeitä tai seuraamista. Mutta käytin vuoroni kuitenkin alkuperäisen suunnitelmani mukaan.

Liikkestä seisominen ja istuminen ovat meillä vähän junnanneet enkä ole kunnolla alkuunkaan päässyt. Maaritin vinkeillä hyödynnän näihin peruuttamista ja nameista luopumista. Tämän aamun olkkaritreeneissä saatiin harjoitukset kivasti onnistumaankin. Täytyy vain muistaa jatkaa omaa liikettä koiran pysähtyessä, jotta Savu nimenomaan jää paikoilleen, eikä lähde uudestaan mukaan.

Kiertoa katsoimme lopuksi lyhyeltä matkalta ja siitä Savu selvisi mukavasti. Ollaan tehty kiertoa lähinnä temppuna (sillä en vuosi sitten kuvitellut meneväni ikinä tokon avoimeen luokkaan), mutta nyt aletaan lisäämään matkaa ja otetaan perusasennot mukaan. Savu tulee kierron jälkeen kyllä kivasti perusasentoon, mutta perusasennosta vauhtilähdöt ovat vielä työn alla.

Olin paikalla koko päivän ja paljon sain irti myös muiden treeneistä. Vaikka olenkin kova jännittäjä ja sählään koirieni kanssa yleisön edessä aina, tykkäsin kovasti Maaritin tyylistä ja selkeydestä tokon suhteen. Nyt vain käytännön treenien pariin ja toivotaan ulkokenttien sulavan.

Maaliskuun treenikooste

Ja niin on maaliskuu liki loppuun taputeltu, eli treenikoosteen aika. Tänään illalla alkaa Loimun tokoeskari mutta videokoosteet valmistuivat jo pari päivää sitten enkä malta olla kirjaamatta kuukauden oivalluksia jo julki. Voisi sanoa, että sairasteluviikosta ja täyttymättömistä tavotteista huolimatta maaliskuu oli oikein hyvä treenikuukausi!

Savun treenikooste

Tokoa tehtiin omatoimisesti, kimpassa ja tokovalkussa. Savun ruutu ja kierto ovat muuttuneet jo siten varmoiksi, että seuraavaksi aletaan harjoitella niitä koemaisesti. Esimerkiksi perusasennosta juoksemaan lähteminen on jäänyt meillä aivan liian vähäiselle huomiolle. Korjataan tilanne huhtikuussa!

Seuraaminen on edistynyt tilanpuutteen vuoksi hieman hitaasti mutta kuitenkin varmasti. Myös kaukojen tekniikka ja ensimmäisen vihjeen noudattaminen ovat kehittyneet mukavasti. Noutokapula projektia jatkoimme temppujen kanssa. Näissä on taas haastetta sillä Savu pudottaa kapulan helposti, mutta eihän sitä mitään itse oppisi jos koira tekisi heti mitä haluan. Raportoin noutotreeneistä myöhemmin kattavammin.

Muista koirista ja ihmisistä meidän ei tarvitse enää merkittävästi häiriintyä. Harjoittelimme etenkin leikkimistä muiden aikana ja samoin siirtymiä uusissa paikoissa (maneesi, koirakeskus Hau jne.). Näissä on havaittavissa miellyttävästi kehitystä. Kummasti asiat etenee kun ryhtyy toimeen.

Rallytoko on yksittäisten liikkeiden osalta jäänyt aika vähälle huomiolle, mutta peräti kolmet ratatreenit saatiin tähän kuukauteen upotettua. Ratasuoritus on sinänsä kehittynyt, että Savu malttaa odottaa palkkaa koko suorituksen ajan ja tekee joka kyltillä parhaansa. Omassa ohjaamisessa on kehitettävää, pitäisi ihan aluksi muistella mitä vihjeitä olen mihinkin opettanut.

Rallytokosta tehokuurille päätyivät oikean puolen seuraaminen ja tehtävät, sekä houkutus. Ei unohdeta myöskään ympäristöhäiriöitä, vaikka niiden osalta uskon meidän olevan vihdoin koevalmiita.

Loimun treenikooste

Kirjasin muistiinpanoihini yksien treenien jälkeen että "informaatio koiralta ohjaajalle vastaanotettu". Loimu ei todellakaan aina tee mitä minä haluaisin ja joskus se keksii jotakin sellaista, mitä en ole osannut edes olettaa. Loimu on nyt viisi kuukautta vanha, eli olemme tunteneet toisemme vasta kolme kuukautta. Voi kai sanoa, että tutustumme edelleen ja koiran kuuntelu treeneissä onkin yksi tärkeimpiä juttuja.

Treenien aloitusrutiini meillä on vielä hieman hakusessa, mutta ympäristön häiriöistä huolimatta Loimu vastaa tosi kivasti sosiaaliseen palkkaan ja leikkii. Loimu tarjoaa myös istumista, sekä välillä jos se ei ymmärrä annettua tehtävää, se astelee taukomatolla/häkkiin.

Taukoharjoitukset ovatkin ottaneet suuria harppauksia; kotona Loimulle voi kääntää jo selän ja se pysyy paikallaan, eikä se hallillakaan merkittävästi häiriinny muiden koirien juoksemisesta. Kotona ollaan tehty paljon pivottitreeniä ja halleillakin Loimu hakeutuu mielellään tuttujen vatien ja tasapainotyynyjen luo.

Olin kirjannut maaliskuun tavoitteeksi perusasennon opettamisen... Tavoite saa siirtyä huhtikuulle. Loimun kanssa on työstetty malttia ja rauhoittumista. Hyvien pohjien päälle on miellyttävää lähteä rakentamaan varsinaisia tokoliikkeitä. Eiköhän me aleta tuota pikaa ihmetellä perusasentoa ja seuraamista, sekä yhteisen sävelen löytymistä.

Käsittelytoimia harjoittelimme melko paljon ja nyt Loimun valjaisiin voi tarttua vallan huoletta. Loimu ei oikein pidä valjaista tai niihin tarttumisesta, mutta jälkimmäinen on sille jo ihan ok. Kynsiä olen leikannut päivittäin yhden heti aamulla ja toimenpiteen jälkeen pennun eteen tipahtaa ruokakuppi täynnä lihaa. (No ei nyt ihan täynnä mutta aamupala kuitenkin.) Tämä on vähentänyt Loimun rimpuilua merkittävästi, vaikka ei se nyt ihan hihkuen paikalle juokse sakset nähdessään. Oikea suunta kuitenkin ja yhdessä opitaan.

Innostavia treenejä teille!

Treenejä ja pentutreffit

Loimu ja Joiku (Tunturiketun Fannar)

Tekemistä on riittänyt niin etten ole blogiin ennättänyt vaikka kaikkea kerrottavaa olisi! Aloitetaan postaus pentukuvilla, kun viikonloppuna Loimu tapasi veljensä Joikun. Voi miten pennuilla olikin vauhtia ja hauskaa. Jälleen huhtikuussa treffataan uudestaan 😊

© Tanya Matthews

Perjantaina tapasin ensi kertaa Tanyan ja koiransa Tofun, Haikun ja Velmun. Somessa on tullut seurattua heitä jo vuosia ja nyt vihdoin nähtiin livenä. Olin ajatellut hyödyntää treenissä jännitystäni, mutta jotenkin tällä ensi tapaamisella ei sitten jännittänytkään vaan pystyin olemaan tosi rento 😅 Savun kanssa tein rallytokon ratatreenin ja flow oli pitkästä aikaa ihan hämmentävän hyvä. Ei haistelua tai haukkumista, ilmeisesti oma mielentilani yhdistettynä kissanruokaan taskussa olivat ratkaiseva tekijä. Harmillisesti videota radasta ei ole, sillä pahvimuki jalustani kuvasi kokonaisuutta vähän kehnosti.

Loimun kanssa teimme hallissa ihan vain hengailua samalla, kun Tanya oli Velmun kanssa ottamassa tilaa haltuun. Loimu tarjosi hienosti häkkiin menemistä ja siellä olemista, vaikka toki välillä oli kurkattava mitä muualla hallissa tapahtuu. Leikkiminen ja sosiaalinen palkkaaminen sujui tosi kivasti ja vähän hyödynsimme myös LAT:ia toisen koirakon bongaamisessa. Hyvä mieli jäi näistä treeneistä ja odotan innolla seuraavia!

© Tanya Matthews

© Tanya Matthews

© Tanya Matthews

Maanantai-iltana meillä oli rallytokon ratatreenit Tamskilla tutulla porukalla. Savulla oli aika kiva draivi päällä. Kokonaisuudessa tykkäsin Savun asenteesta ja ylipäänsä siitä, ettei ympäristö enää hajota suoritustamme. Ohjaamiseni oli hiukan epäselvää ja teimme kylteillä pieniä kompromissiratkaisuja. Treenilistalle menee ohjaamisen selkeyttäminen ja kaikkien tehtävien tehotreeni oikealla puolella. Savu ei aina ihan tiedä mitä siltä pyydetään ja itsekin annan melko usein väärän suullisen käskyn.

Houkutus on ollut kyllä yksi murheenkryyni viime aikoina. Joskus se sujui, eikä epäilyttänyt, mutta sittemmin Savu on kokeissa karannut katsomaan mitä houkutuksessa on. Olen tosin itse kokeissa niin jännittynyt stressipallo, ettei se ole ihmekään, jos koira haluaa ottaa vähän etäisyyttä 😒 Videolta voikin havainnoida, miten itse hidastelen, varmistelen ja epäröin houkutusta lähestyessä - tiedän kyllä että moinen vain heikentää tilannetta, mutta jotenkin oman käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa. Muutamasta mokasta johtuen houkutuksesta on tullut mörkö itsellekin ja ajatustyötä saa todellakin tehdä. Toisella kierroksella oli paremmin ajatus mukana ja olihan houkutuksen suorittamisessa eroa!

Rallytokosta treenilistalle tehoiksi valikoituivat houkutus ja eri tehtävät oikealla puolella. Eikä ole haitaksi selkeyttää eteentulon, ympäri kiertämisen ja puolenvaihtojen vihjeitä. Tähtäimessä ovat loppukevään tai alkukesän kokeet, joten on syytä treenata ajatuksella.

Eilen illalla päästiin mukaan maneesitreeneihin, eikä ollakaan ikinä Savun kanssa maneesissa käyty. Siispä jännittelin ja epäröin koko treenejä ja olin aivan varma että Savu vain nuuskisi maata ja etsisi kakkaa 💩 Ja jälleen sain todeta, miten hölmöjä ajattelen ja syytä olisi luottaa koiraan enemmän!

Savu ei ollut yhtään millään hillumistuulella vaan pienen ympäristötsekkauksen jälkeen se oli mainiossa työmoodissa. Meidän kaikki "ongelmat" kääntyivätkin ihan päinvastaisiksi ja Savu leikki muista huolimatta tosi reippaasti ja itsekin sähläsin yllättävän vähän. Vaikka Savun kanssa kerran vähän törmättiin ja yksi kiertotehtävä epäonnistui maassa lojuvien hanskojeni takia, se ei turhautunut niin pahasti kuin aiemmin. Ruutu, merkin kierto, luoksari ja seuraamispätkän menivät oikeastaan tosi hyvin ja tuntuivat hyviltä. Tekniikkaa ja varmuutta saa totta kai hioa vaikka hautaan asti, mutta vitsi että me oltiinkin hyviä!

Ohjaaja ottaa nyt itseään niskasta kiinni, suunnittelee treenit tason mukaan ja luottaa koiraan. Ja se mitä ei vielä osata, opetellaan ja osataan ensi vuonna.

Tokotäyteinen viikonloppu +lampaat

Viikonloppu olikin varsin koirantäyteinen, erityisesti tokopainotteinen. Lauantaina oli Canisportin kuukausittainen tokovalkku, jonne otin molemmat koirat mukaan. Itsellä oli vähän väsähtänyt olo enkä ollut siten aivan parhaimmillani, mutta saimme jälleen valtavasti työkaluja ja inspiraatiota jatkoon.

Savun kanssa aloitettiin tokoilut ryhmätreenillä. Aluksi vaan hilluttiin (eli minä jäykistelin ja jännittelin jne.) kentällä muiden seassa. Palkkailin Savua kontaktista ja teimme helppoja tehtäviä muiden lähettyvillä, josta sitten palkkasin Savun kauemmaksi. Vuoronperään jokainen koirakko teki yhden vauhtiliikkeen, kun muut harjoittelivat sivummalla rauhassa olemista. Tää oli musta tosi kiva idea ja tällaista pitää harjoitella enemmänkin.

Savu teki vuorollaan ruutua ja oikein hienosti tekikin minun jännityksestäni huolimatta. Kouluttajakin teki havainnon että varmistelin paljon kaikkea turhaan, kun Savu kyllä monet perusteet jo osaa. Ehkä vieraiden ihmisten ja koirien läsnäolo haittaakin enemmän minua kuin koiraa ja oman rentoutumisen kautta Savukin voisi loistaa paremmin. Yksilövuorollakin tehtiin huomio, ettei Savun haistelu ole välttämättä aidosti hajuista kiinnostumista, vaan tekemisen välttelyä. Savu tulee kyllä tarjoamaan kontaktia ja saa siitä palkan, mutta sen jälkeen se saattaa valita haistelun uudestaan yhteistyön sijaan. Tämä on tietysti koiralta ohjaajalle vähän kurja palaute, mutta erittäin tärkeää informaatiota.

Sainkin kouluttajalta käytännöllisiä ohjeita, miten lähteä työstämään Savun motivaatiota sitoutumiseen. Tavoitteenahan on, ettei Savu kesken treenin koe minkäänlaista tarvetta lähteä haistelemaan. Ja koska välttelyn lisäksi Savu kuitenkin oikeasti tykkää haistella, otetaan nuuskumatolle vapautus yhdeksi palkkausmuodoksi. Tokoliikkeitä on huomattavasti helpompi treenata, kun koira valitsee ohjaajan kanssa työskentelyn haistelun sijaan. Palaamme siis jälleen perusteisiin, joissa olen aiemmin oikaissut.

Pää löi vähän tyhjää treeneissä, mutta päätettiin esitellä meidän hyppynouto. Poispäin hyppäämiseen tarvitaan varmuutta ja kapulan palautus perusasentoon pitää harjoitella erikseen ihan omana juttunaan. Yksittäisinä osasina meidän hyppynouto on aika kiva, mutta ketjussa on vielä kriittisiä heikkoja lenkkejä joiden osalta ei todellakaan olle koevalmiita. Poispäin hyppäämistä erilaisissa häiriöissä aletaan harjoitella samantien ja kapulatreeniä jatketaan pitkästä aikaa keittiössä. Koska noutokapula on ollut meille aikanaan tosi kova pala, tulen videoimaan tarkasti kaiken siihen liittyvän etenemisen.

Lue myös: Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021

Muistiinpanot Savun treenistä

- Hyppynoudossa kapulan palautus käteen, ei vielä perusasentoon

- Kapulatreeneissä jalkojen pujottelua, ympäri kiertäminen jne. temppuilua kapula suussa

- Poispäin hyppäämiseen varmuutta mm. namin heittelyn avulla

- Savun alotteisiin ja kontaktin ottamiseen superpalkka esim. kissanruoka; vahvistetaan koiran halua sitoutua työskentelyyn

- Havainnoi, mikä johtaa välttelyyn/haisteluun (kahden kesken treenatessa ongelmaa ei ilmene, mutta kimppatreeneissä useimmiten kyllä)

Loimukin pääsi vuorollaan kentälle ja pienessä ajassa se oli ehtinyt tehdä vaikka mitä. Pienille tassuille kertyi paljon askelia, mutta tuli pennulle myös aivohiki ja treenien jälkeen uni maittoi. Kysyin ideoita seuraamisen opettamiseen ja niitä saatiinkin. Ehkä alkuun kokeilen selvittäisiinkö tarjoamisen kautta, ollaan sitten viisaampia kun tiedetään sujuiko. 

Kentällä Loimun kanssa harjoiteltiin taas yhteistä kuplaa. Se vastaa sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti, joten nyt aletaan hiukan pidentää viivettä sosiaaliseen palkkaan vastaamisen ja lelun saamisen välillä. Ei ole tarkoitus kasvattaa Loimusta ihan hullua pomppijaa, vaikka nyt se hauskaa onkin😁

Muistiinpanot Loimun treeneistä

- sosiaalisen palkkaamisen jälkeen pieni siirtymä; palkitse Loimu mukana kulkemisesta

- hitaan palkkaamisen harjoittelu; malta itse äläkä palkkaa ns. kilpaa koiran tekemisen kanssa

- siirtymärutiini vaikeisiin tilanteisiin esim. sylissä kantaminen

- sosiaaliseen palkkaan vastaamisen säätely käsien asennolla; miten korkealle haluan Loimun pomppaavan?

© Riika Kivirinta

Sunnuntai aamuna startattiin auto ja ajeltiin jo ennen ysiä Lempäälän Lastusiin paimennustreeneihin. Tai en tiedä miksikä näitä piti kutsua, mutta Loimulle oltiin varattu sytyttelykerta 😅 Hyvähän se on hankkia uusia kokemuksia ja mielenkiintoista myös nähdä eri koiraharrastuksia ihan livenä. Meillähän ei lampaita ole joten työkäyttöön Loimu ei tule pääsemään, vaikka kovasti lampaista innostuikin. Loimu oli peloton ja innokas, mutta yllättävän hiljainen eikä yrittänyt napsia lampaita.

Ehkä käydään vielä toistekin, mutta varsinainen treeniaikani valuu kyllä tokon pariin, joten näillä näkymin paimennuksesta ei meidän virallista harrastusta tule. Toki eihän sitä koskaan tiedä, minkä lajin treenikärpänen pääsee puremaan 😊

Paimennustouhuista jatkettiin matkaa Ylöjärvelle Koirakeskus Hau hallille. Oltiin sovittu omatoimiporukan (vitsi että tykkään tästä porukasta!) kanssa tokotreenit ja meitä oli paikalla kuusi. Saatiin siis kivasti vuorot jaettua ja odottelualueella ehti ennen vuoroaan vähän lämpätäkin koiraa. Jokaisen vuorolla oli mukana appari ja videon ottaja, yleisössä oli vielä valokuvaaja ja vuoron kellottajakin. Oon tykännyt kimppatreenien hyvästä ilmapiiristä vaikka kaikki treenikaverit eivät olekaan tuttuja ja joka treeneissä on ollut hiukan eri porukka. On tosi kiva miten jokainen kantaa kortensa kekoon osallistumalla ja kertomalla havaintonsa tai pyytämällä jeesiä omiin juttuihinsa.

Savun kanssa olin aikonut tehdä kisamaisen treenin, mutta se suunnitelma nakattiin roskiin ja keskityttiin olennaiseen. Meillä oli hyvä tilaisuus treenata Savun alotteiden vahvistamista ja ylipäänsä rentoa olemista muiden läsnäollessa. Treenit onnistuikin tosi kivasti! Jonkun silmään saattoi näyttää, ettei tehty mitään, mutta Savu teki monta kertaa hyvän valinnan minua kohtaan, tarjosi itse perusasentoa ja saatiin muutama tosi kiva seuraamispätkäkin. Spessupalkkana oli tonnikalapate tuubista ja näin äkkiseltään se vaikutti toimivan tosi hyvin. Savu ei häipynyt haistelemaan tai muutoinkaan uppoutunut omiin touhuihinsa vaan oli tosi innoissaan mukana.

Harjoittelimme myös hyppyä muita kohti, sekä leikimme yleisön edessä. Savun leikittäminen muiden aikana on mulle itsellenikin vaikeaa, joten ei mikään ihme ettei Savu oikein syty lelulle kimppatreeneissä. Eilen kuitenkin onnistuttiin leikkimisen lisäksi myös merkin kierrossa ja voi miten hyvä mieli treeneistä jäi. Ehdottomasti spessupalkka jatkossakin mukaan nostamaan yhteistyön arvoa, jotta Savu kokisi kannattavaksi valita treenit. Eikä se mikään ihme toisaalta olekaan että Savu välttelee minua kimppatreeneissä; kaikesta harjoittelusta huolimatta mua itseäni jännittää muut ihmiset/koirat ja oon tavallista jäykempi.

Savun treenivideo on leikkaamisesta huolimatta pitkä, koska arvostan rehellisyyttä ja vältän silottelua. Siirtymätreenin pointti ei myöskään aukea sekunnin onnistuneen pätkän jakamisesta. Toivon että video ja teksti tukevat toisiaan, mutta kysy ihmeessä jos jokin askarruttaa.

Videoiden kansikuvista kiitos Mira Kaipainen / Shetlandia

Paikkis meni kivasti! Savu oli yllättävän rento, ei äännellyt lainkaan ja nousi ensimmäisellä vihjeellä perusasentoon. Maahanmenon meinasi ennakoida viereisen käskyllä, mutta muuten ei sooloillut. 

Hyvä treeniseura on kyllä hurjan tärkeä osa onnistuneita treenejä. Kannustava ilmapiiri on ihan best, kun oman koiransa kanssa voi treenata kuinka lystää ja lopuksi saa palautetta ja huomioita, mitä voisi tehdä toisin. Mutta ennen kaikkea myös hyvää palautetta; mieltä lämmittää tosi paljon se, että muutkin huomaavat toisten kehityksen.

Lue myös: Mitä on hyvä treeniseura? 9/2021

Loimukin tuli hetkeksi halliin ja noh, tässähän me kokeilemalla opitaan 😅 Huomaa kyllä, ettei tässä vielä aivan tunne pentuaan eikä vauhdilla kasvava Loimu varmasti aina itsekään tiedä mitä on tekemässä. Irrotin hihnan ja Loimu pinkaisi pomppimaan kaikkia vasten ja säntäili ympäri hallia. Tämä vapautus tyylini ei mene jatkoon vaikka pennulla hauskaa olikin. En kuitenkaan halua päättömän sinkoilun vahvistuvan osaksi treenien aloitusta, vaikka tällä kertaa niin kävikin.

Kun Loimu ennätti riemuralliltaan palata, saatiin tosi kiva setti yhteistä kuplaa. Loimu tarjosi myös istumista ja toki palkkasin Rakettikettua pelkästä olemisesta. Alun sekoilun jälkeen oli myös kiva huomata, että Loimu kääntyi kutsumalla takaisin vaikka oli menossa täyttä vauhtia ihmisiä moikkaamaan. Videolla ei ympäristöä ihan liikaa näy, mutta siloittelematon kokonaisuus yrityksestäni treenata meitä.

Videolta voi kukin katsella, miten olisi itse toiminut. En ollut varautunut riittävän hyvin, joten osa treenistä meni sinänsä hukkaan että vain ihmettelin näkemääni. Ensi kerralle parempi suunnitelma ja oonpahan taas paria havaintoa viisaampi 😄

Suurkiitokset treeniseuralle ja valkulle! 

Videot tulossa

Viiden päivän aikabudjetti

Kuluneella viikolla kirjasin havaintoni koirista ylös siinä toivossa, että voin verrata päivien sisältöä vuoden takaisiin havaintoihini. No ihan suoriltaan tätä viikkoa ei voi verrata mihinkään, sillä ihmisväki oli vuoronperään kipeänä ja toipilaana niin vatsataudista kuin maailman kuuluisimman viruksenkin johdosta. Kaikki sovitut menot siis peruuntuivat, jonka johdosta koirille ei tullut sitä tavallistakaan vähää yksinoloa tai hallitreenejä, eikä siten myöskään autoilua.

Kirjasin havainnot ylös siitä huolimatta, ettei viikko ollut ihan sellainen kuin halusin. Elämään kuitenkin kuuluu sekin tosiasia ettei aina jaksa tai saattaa joskus vaikka sairastuakin, eikä silloin ole järkevää tai mahdollistakaan aktivoida koiria jatkuvasti. Olen itse taipuvainen suorittamiseen niin minuuttien kuin kilometrienkin kanssa, joten kirjoitan tähän varmuuden vuoksi että: tämä ei ole kilpailu. Todennäköisesti jokaisen koira-arki näyttää hiukan erilaiselta kuin toisen ja jokainen elää omaa arkeaan koiriensa kanssa niillä resursseilla mitä sattuu olemaan. Kuljettujen kilometrien tai kellotettujen minuuttien sijaan tärkein havainnoimisen kohde ovat koirat. Jos ne ovat tyytyväisiä, on ihan sama kävimmekö pitkän lenkin vai hengasimmeko tunnin kotipihassa.

Tätä hiukan iisimpää, lähinnä omaan pihaan sijoittunutta viikkoa koirat eivät laittaneet pahakseen. Ehkä pieni tauko akiivisesta menemisestä oli ihan paikallaan. 

Vuoden takaa: Savun viikko - aikabudjetti 2/2021

Olosuhteet kirjaamisviikolta: Savu on iältään 5v 9kk ja Loimu 4kk 2vk, allekirjoittanut on kotona 4v ja 2v pikkulasten kanssa - koko perheen kävi läpi kuuluisuutta niittänyt virus joten viikon aktiivisuustaso oli normaalista poikkeava.

Päädyin piirtämään kaaviot vain kahdelta päivältä, vaikka kirjasin viideltä päivältä. Kaavioina ovat minun näkökulmastani aktiivisin ja epäaktiivisin päivä, vertailuksi erikseen Loimun ja Savun. Loimulle tulee esim. ulkoilua enemmän sillä se käy vielä monta kertaa päivässä pissalla. Alla katerogorioiden päivitetyt selitykset, kaavioiden jälkeen kirjasin vielä yleisiä havaintoja.

Nukkuminen: Koirien yöunet kestivät 11-13h, tätä en piirtänyt kaavioihin. Päiväaikaan koirat nukkuivat pikkuväen päikkäriajat. On mahdollista, että koirat nukkuvat päivällä enemmänkin, mutta olen saattanut merkata sen oleskeluksi.

Sosiaalinen: Koirien keskinäinen leikki, kontaktin ottaminen ihmisiin, isäntäväen ruokailujen seuraaminen ja paijattavana oleminen.

Ruokailu: Syömiseen käytetty aika, myös tyhjien astioiden nuoleminen vaikka sillä ei olekaan ravitsemuksellista merkitystä.

Oleskelu: Koirat ovat rauhallisia, mutta en ole aina ollut varma nukkuivatko vai eivät. Ison osan oleskeluajasta Loimu härväsi jotakin pientä, kun taas Savu vaikutti melkein nukkuvalta.

Ulkoilu: Ajan viettämistä omassa pihassa, koirien keskinäisiä leikkejä ja ympäristön tarkkailua, isossa osassa liikkuminen.

Liikunta: Hihna- ja metsälenkkejä.

Treeni: Keittiössä tapahtunut jumppahetki, olisi voinut merkata osin myös liikunnaksi.

Päivä 1.

11min treeniä

2h 20min Loimun sosiaalista olemista, aktiivista kontaktin ottamista kaikkiin ja leikkimistä. 2h Savulle, joka leikki päivän aikana Loimun kanssa useamman kerran.

40min Loimun oleskelua tai jonkin paikallaan pureskelua. 1h oleskelua Savun tyyliin, eli olemalla paikallaan.

1h 40min Loimun pihassa ulkoilua villisti juosten ja joka välissä pissalla pistäytyen. 1h 20min Savun ulkoilua omassa pihassa isäntäväen kanssa.

30min liikuntaa Savulle pienen hihnakävelyn merkeissä.

30min yksinolo Loimulle.

30min Loimun ruokailuaikaa nappuloiden etsimisen parissa. 41min Savun ruokailua, hartaan astioiden nuolemisen lisäksi Pipa tarjoili nappulat Savulle ihan extrahitaasti.

Päivä 2.

12min treeniä Loimulle, 25min treeniä Savulle (treeniä myös Loimun treeniajan taukoilu)

1h 20min Loimun sosiaalista touhuamista, 50min Savun sosiaalista olemista; Loimun leikittämistä ja lasten paijattavana olemista.

2h Loimun oleskelua ja viis vaille nukkumista. 3h oleskelua Savun tyyliin, miltei nukkumista.

20min Loimun pissatuksia ja 13min Savun pissatuksia.

1h 45min liikkumista Loimulle, pieni hihnakävely postin haun merkeissä ja metsälenkki Savun ja Myyn kanssa. 1h 30min liikuntaa Savulle metsälenkin merkeissä.

2,5h yksinolo molemmille koirille. Keittiön lattiasta päätellen Loimu oli tehnyt sukellusharjoituksia vesikuppiin ja silpunnut polttopuita. En usko että Savu on nukkunut yksinollessaan lainkaan.

30min Loimun ruokailuaikaa, Savun treeniajan Loimu söi rustoa. 25min Savun ruokailuja treenissä syönnin ulkopuolelta.

 Viikon "aktiivisin" päivä kaavioina

Päivä 3.

10min treeniä Loimulle kahdessa osassa, 20min treeniä Savulle.

2h  Loimun sosiaalista touhuamista, erittäin monta leikkihetkeä Savun kanssa. 1h 40min Savun sosialisointia, askareiden seuraamista ja Loimun kanssa leikkimistä.

4h oleskelua molemmille, kun en ehtinyt aktiivisesti seurata mitä koirat tarkalleen tekivät.

1h 20min Loimun pissatukset ja kotipihassa juoksentelua. 1h 10min Savun ulkoilut juoksemisen merkeissä omassa pihassa.

1h 20min liikuntaa molemmille koirille, metsälenkki säkkipimeässä.

13min Loimun ruokailuaikaa ja astioiden nuolemista. 29min Savun ruokailuja, erittäin huolellista astioiden putsaamista.

Päivä 4.

1h 50min Loimun sosiaalista touhuamista. 50min Savun sosialisointeja, Savu vaikutti hiukan väsyneeltä eikä hirveästi leikkinyt.

3h 20min Loimun oleskelua, enemmän lepäämistä kuin yksin touhuamista. 3h Savun oleskelua, miltei nukkumista.

1h 55min Loimulle ulkoilua, miltei tunnin se käytti aikaa ruston kaluamiseen. 2h 20min Savun ulkoilua omassa pihassa, osan ajasta tarhassa koska Savu halusi jäädä ulos muiden mennessä sisälle. Ruston syömiseen Savu käytti hiukan reilun tunnin ulkoiluajastaan.

4h 50min Loimun nukkumista ja lepäämistä, 3h 40min Savun nukkumista.

Päivä 5.

1h 35min Loimun sosiaalista touhuamista. 1h 20min Savun sosialisointeja, Savu vaikutti hiukan väsyneeltä eikä hirveästi leikkinyt.

3h 20min Loimun oleskelua, enemmän lepäämistä kuin yksin touhuamista. 3h Savun oleskelua, miltei nukkumista.

1h 20min Loimulle ulkoilua omassa pihassa. 2h 40min Savun ulkoilua omassa pihassa, osan ajasta tarhassa. Koirat leikkivät ja söivät edellisen päivän ruston loppuja.

3h 25min Loimun nukkumista ja lepäämistä, 4h 20min Savun nukkumista.

35min ruokailuaikaa Loimulle ja 45min Savulle. Koirat nuolivat astioita hartaasti ja illalla neiti Pipa tarjoili nappuloita Savulle.

Näkulmastani epäaktiivisin päivä

Koska kirjaaminen ja havainnointi perustuvat siihen mitä ehdin huomata ja kirjata, on näissä aika iso mahdollisuus minuuttivirheille. Kuitenkin sosiaalisen kanssa käymisen suhde oleskeluun ja nukkumiseen on varmasti paikkansa pitävä. Myöskään ulkoilu ei poissulje liikuntaa tai ruokintaa samalle ajalle, kategorioita voisi varioida vaikka kuinka. Toisaalta myös nopeaa ohi menevää rapsutteluhetkeä on vaikea kellottaa yksistään, kuten muitakaan tekemisiä jotka kestävät ohikuluessaa minuutin pari. 

Koirien päivän sisällön havainnointi on kuitenkin mielenkiintoista, sekä ilman muuta käytännöllisempi työkalu kuin "musta tuntuu" kokemus. Vaikka tällä viikolla etenkin tuntui, ettei tehty mitään, on koirien päivät kuluneet vahvasti tekemisen meiningissä. Ihmisen näkökulmasta tekemiset ovat helposti "kävimme lenkillä tuolla ja treenasimme tätä tuossa hallissa" tapaisia, olenhan silloin ollut tietoisesti aktiivinen koirien suuntaan. Toisaalta merkitystä on paljon myös sillä, miten koirien aika kuluu silloin kun minä olen passiivinen niiden suhteen. Hyvin vaikuttaisi aika kuluvan ja vielä paremmin kuluu ihan pienellä panostuksella.

Havaintojani

Vuoden takaiseen verrattuna Savun liikkuminen on lisääntynyt. Ainoana koirana ollessaan Savu saattoi ihan oikeasti vain istuskella pihassa tuntitolkulla. Nyt se juoksee Loimun suurimman osan ulkoilusta. Ja Loimu juoksee ja touhuaa ulkona kaiken aikaa. Se on vielä sen verran pienikin, ettei sitä ole välttämätöntä viedä lenkille erikseen, sillä se saa liikunnan tarpeensa tyydytettyä takapihan metsässä. Ainakin väliaikaisesti.

Vuosi sitten en kirjannut Savulle erikseen ruokailuaikaa, vaan sisällytin astioiden nuolemisen sosiaalisuuskategoriaan. Nyt Savu (ja toki myös Loimu) syö viikottain rustoja, jolloin ruokailuun kuluu aikaa ihan erilailla. Noin muuten koirat syövät suurimman osan ateriastaan treenatessa tai lenkillä. Kupista pikkuannoksen ja lisien syömiseen kuluu noin minuutti, joten sillä ei ole ajan käytön suhteen kovinkaan suurta arvoa.

Vuoden takaiseen verrattuna Savun tarve kerjätä rapsutuksia minulta tai lapsilta on hieman vähentynyt. Savu viettää päivisin paljon aikaa Loimun kanssa leikkien ja se selvästi täyttää Savun sosiaalisista tarpeista suuren osan. Edelleen Savu kuitenkin viihtyy myös lasten leikeissä tai leikkejä seuraten. Päiväaikaan myös huomattava osa Savun nukkumisista tapahtuu jossain pikkuautojen ja junaradan välimaastossa. Yöt Savu viettää mieluiten lasten sängyssä Papun vieressä nukkuen.

Loimu on ripauksen rauhallisempi niinä päivinä, kun aamulla treenaamme keittiössä. Käytännössä aina ulkoilun jälkeen Loimu menee nukkumaan. Vilkkaimmillaan se on aamulla herättyään ja silloin se hakee Savua leikkimään kerta toisensa jälkeen, riippumatta siitä lähteekö Savu vai ei. Lasten kanssa parhaimmillaan Loimu on hieman väsyneenä, silloin se ei riehu aivan hullusti. Loimu tervehtii kaikkia tasapuolisesti ja tykkää olla myös lasten rapsuteltavana. Lapset tosin eivät kauaa viihdy Loimun kanssa sillä Loimu villiintyy vielä aika helposti näykkimään ja toisaalta se haluaisi myös niellä kaikki lelut. Niinpä lastenhuoneessa hengailu on toistaiseksi vain Savun etuoikeus.

Koska tämä viikko ja kirjaamiset olivat nyt tällaisia kuin ovat, kirjaan kokonaisen viikon kun kaikilla on normaali olotila. Aion havainnoida viikkomme myös kesäaikaan, sillä vuodenaika vaikuttaa tekemisiimme aika paljon. Toisaalta vuoden kuluttua kirjaaminen voisi olla myös kiinnostavaa, sillä vuoden kuluttua Loimukin jo osaa arkitaitoja paremmin tai on ainakin sisäsiisti 😂

Mikäli jokin jäi askarruttamaan, kiinnostamaan tai oli epäselvästi kerrottu, niin kysy ihmeessä kommentilla tai sähköpostilla koiriamaalta [at] gmail.com vastaan mielelläni 😊

Lenkkikuvia

Ilmanala on ollut piristävän keväinen ja vaikka eilisellä lenkillä aurinko ei paistanut, linnut lauloivat silti. Tein koirien kanssa hitaanpuoleisen lenkin vaikka flunssa alkaakin jo olla ohi. Aikaa metsässä vietettiin, mutta itselleni ei tullut matkaa ahnehdittua jottei olo ota takapakkia. Mummulan koira Myy tuli meidän lenkille mukaan, olihan eilen Myyn 7v syntymäpäivä.

Savu ja Myy ovat jo vanhoja ystäviä, aivan Savun pentuajalta asti. Loimu tapasi myös Myyn ollessaan 8-viikkoinen, mutta röyhkeä issikka ei saanut Myytä lämpiämään. Loimu ja Myy ovat olleet nyt nelisen kertaa samalla lenkillä ja eilen alkoi löytyä yhteinen sävel. Loimu oli leikkiinkutsuissaan hiukan hienovaraisempi, eikä yrittänyt joka välissä näykkiä terrierinpuolikasta.

Nopeat juoksuleikit Myy lopulta salli ja kaksikko paineli pitkin polkua ritirinnan. Leikki oli kuitenkin melko lyhyt, vaikkakin leikki kuitenkin. Myystä ja Loimusta tulee takuulla hyvät leikkikaverit, kun paremmin tutustuvat. Koirien keskinäinen kommunikointi on kivaa ja mielenkiintoista seurattavaa. Turvallisten koiramallien kanssa kelpaa Loimunkin opiskella kunnon koiriksi.