Viikonloppu olikin varsin koirantäyteinen, erityisesti tokopainotteinen. Lauantaina oli Canisportin kuukausittainen tokovalkku, jonne otin molemmat koirat mukaan. Itsellä oli vähän väsähtänyt olo enkä ollut siten aivan parhaimmillani, mutta saimme jälleen valtavasti työkaluja ja inspiraatiota jatkoon.
Savun kanssa aloitettiin tokoilut ryhmätreenillä. Aluksi vaan hilluttiin (eli minä jäykistelin ja jännittelin jne.) kentällä muiden seassa. Palkkailin Savua kontaktista ja teimme helppoja tehtäviä muiden lähettyvillä, josta sitten palkkasin Savun kauemmaksi. Vuoronperään jokainen koirakko teki yhden vauhtiliikkeen, kun muut harjoittelivat sivummalla rauhassa olemista. Tää oli musta tosi kiva idea ja tällaista pitää harjoitella enemmänkin.
Savu teki vuorollaan ruutua ja oikein hienosti tekikin minun jännityksestäni huolimatta. Kouluttajakin teki havainnon että varmistelin paljon kaikkea turhaan, kun Savu kyllä monet perusteet jo osaa. Ehkä vieraiden ihmisten ja koirien läsnäolo haittaakin enemmän minua kuin koiraa ja oman rentoutumisen kautta Savukin voisi loistaa paremmin. Yksilövuorollakin tehtiin huomio, ettei Savun haistelu ole välttämättä aidosti hajuista kiinnostumista, vaan tekemisen välttelyä. Savu tulee kyllä tarjoamaan kontaktia ja saa siitä palkan, mutta sen jälkeen se saattaa valita haistelun uudestaan yhteistyön sijaan. Tämä on tietysti koiralta ohjaajalle vähän kurja palaute, mutta erittäin tärkeää informaatiota.
Sainkin kouluttajalta käytännöllisiä ohjeita, miten lähteä työstämään Savun motivaatiota sitoutumiseen. Tavoitteenahan on, ettei Savu kesken treenin koe minkäänlaista tarvetta lähteä haistelemaan. Ja koska välttelyn lisäksi Savu kuitenkin oikeasti tykkää haistella, otetaan nuuskumatolle vapautus yhdeksi palkkausmuodoksi. Tokoliikkeitä on huomattavasti helpompi treenata, kun koira valitsee ohjaajan kanssa työskentelyn haistelun sijaan. Palaamme siis jälleen perusteisiin, joissa olen aiemmin oikaissut.
Pää löi vähän tyhjää treeneissä, mutta päätettiin esitellä meidän hyppynouto. Poispäin hyppäämiseen tarvitaan varmuutta ja kapulan palautus perusasentoon pitää harjoitella erikseen ihan omana juttunaan. Yksittäisinä osasina meidän hyppynouto on aika kiva, mutta ketjussa on vielä kriittisiä heikkoja lenkkejä joiden osalta ei todellakaan olle koevalmiita. Poispäin hyppäämistä erilaisissa häiriöissä aletaan harjoitella samantien ja kapulatreeniä jatketaan pitkästä aikaa keittiössä. Koska noutokapula on ollut meille aikanaan tosi kova pala, tulen videoimaan tarkasti kaiken siihen liittyvän etenemisen.
Lue myös: Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021
Muistiinpanot Savun treenistä
- Hyppynoudossa kapulan palautus käteen, ei vielä perusasentoon
- Kapulatreeneissä jalkojen pujottelua, ympäri kiertäminen jne. temppuilua kapula suussa
- Poispäin hyppäämiseen varmuutta mm. namin heittelyn avulla
- Savun alotteisiin ja kontaktin ottamiseen superpalkka esim. kissanruoka; vahvistetaan koiran halua sitoutua työskentelyyn
- Havainnoi, mikä johtaa välttelyyn/haisteluun (kahden kesken treenatessa ongelmaa ei ilmene, mutta kimppatreeneissä useimmiten kyllä)
Loimukin pääsi vuorollaan kentälle ja pienessä ajassa se oli ehtinyt tehdä vaikka mitä. Pienille tassuille kertyi paljon askelia, mutta tuli pennulle myös aivohiki ja treenien jälkeen uni maittoi. Kysyin ideoita seuraamisen opettamiseen ja niitä saatiinkin. Ehkä alkuun kokeilen selvittäisiinkö tarjoamisen kautta, ollaan sitten viisaampia kun tiedetään sujuiko.
Kentällä Loimun kanssa harjoiteltiin taas yhteistä kuplaa. Se vastaa sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti, joten nyt aletaan hiukan pidentää viivettä sosiaaliseen palkkaan vastaamisen ja lelun saamisen välillä. Ei ole tarkoitus kasvattaa Loimusta ihan hullua pomppijaa, vaikka nyt se hauskaa onkin😁
Muistiinpanot Loimun treeneistä
- sosiaalisen palkkaamisen jälkeen pieni siirtymä; palkitse Loimu mukana kulkemisesta
- hitaan palkkaamisen harjoittelu; malta itse äläkä palkkaa ns. kilpaa koiran tekemisen kanssa
- siirtymärutiini vaikeisiin tilanteisiin esim. sylissä kantaminen
- sosiaaliseen palkkaan vastaamisen säätely käsien asennolla; miten korkealle haluan Loimun pomppaavan?
© Riika Kivirinta |
Sunnuntai aamuna startattiin auto ja ajeltiin jo ennen ysiä Lempäälän Lastusiin paimennustreeneihin. Tai en tiedä miksikä näitä piti kutsua, mutta Loimulle oltiin varattu sytyttelykerta 😅 Hyvähän se on hankkia uusia kokemuksia ja mielenkiintoista myös nähdä eri koiraharrastuksia ihan livenä. Meillähän ei lampaita ole joten työkäyttöön Loimu ei tule pääsemään, vaikka kovasti lampaista innostuikin. Loimu oli peloton ja innokas, mutta yllättävän hiljainen eikä yrittänyt napsia lampaita.
Ehkä käydään vielä toistekin, mutta varsinainen treeniaikani valuu kyllä tokon pariin, joten näillä näkymin paimennuksesta ei meidän virallista harrastusta tule. Toki eihän sitä koskaan tiedä, minkä lajin treenikärpänen pääsee puremaan 😊
Paimennustouhuista jatkettiin matkaa Ylöjärvelle Koirakeskus Hau hallille. Oltiin sovittu omatoimiporukan (vitsi että tykkään tästä porukasta!) kanssa tokotreenit ja meitä oli paikalla kuusi. Saatiin siis kivasti vuorot jaettua ja odottelualueella ehti ennen vuoroaan vähän lämpätäkin koiraa. Jokaisen vuorolla oli mukana appari ja videon ottaja, yleisössä oli vielä valokuvaaja ja vuoron kellottajakin. Oon tykännyt kimppatreenien hyvästä ilmapiiristä vaikka kaikki treenikaverit eivät olekaan tuttuja ja joka treeneissä on ollut hiukan eri porukka. On tosi kiva miten jokainen kantaa kortensa kekoon osallistumalla ja kertomalla havaintonsa tai pyytämällä jeesiä omiin juttuihinsa.
Savun kanssa olin aikonut tehdä kisamaisen treenin, mutta se suunnitelma nakattiin roskiin ja keskityttiin olennaiseen. Meillä oli hyvä tilaisuus treenata Savun alotteiden vahvistamista ja ylipäänsä rentoa olemista muiden läsnäollessa. Treenit onnistuikin tosi kivasti! Jonkun silmään saattoi näyttää, ettei tehty mitään, mutta Savu teki monta kertaa hyvän valinnan minua kohtaan, tarjosi itse perusasentoa ja saatiin muutama tosi kiva seuraamispätkäkin. Spessupalkkana oli tonnikalapate tuubista ja näin äkkiseltään se vaikutti toimivan tosi hyvin. Savu ei häipynyt haistelemaan tai muutoinkaan uppoutunut omiin touhuihinsa vaan oli tosi innoissaan mukana.
Harjoittelimme myös hyppyä muita kohti, sekä leikimme yleisön edessä. Savun leikittäminen muiden aikana on mulle itsellenikin vaikeaa, joten ei mikään ihme ettei Savu oikein syty lelulle kimppatreeneissä. Eilen kuitenkin onnistuttiin leikkimisen lisäksi myös merkin kierrossa ja voi miten hyvä mieli treeneistä jäi. Ehdottomasti spessupalkka jatkossakin mukaan nostamaan yhteistyön arvoa, jotta Savu kokisi kannattavaksi valita treenit. Eikä se mikään ihme toisaalta olekaan että Savu välttelee minua kimppatreeneissä; kaikesta harjoittelusta huolimatta mua itseäni jännittää muut ihmiset/koirat ja oon tavallista jäykempi.
Savun treenivideo on leikkaamisesta huolimatta pitkä, koska arvostan rehellisyyttä ja vältän silottelua. Siirtymätreenin pointti ei myöskään aukea sekunnin onnistuneen pätkän jakamisesta. Toivon että video ja teksti tukevat toisiaan, mutta kysy ihmeessä jos jokin askarruttaa.
Videoiden kansikuvista kiitos Mira Kaipainen / Shetlandia
Paikkis meni kivasti! Savu oli yllättävän rento, ei äännellyt lainkaan ja nousi ensimmäisellä vihjeellä perusasentoon. Maahanmenon meinasi ennakoida viereisen käskyllä, mutta muuten ei sooloillut.
Hyvä treeniseura on kyllä hurjan tärkeä osa onnistuneita treenejä. Kannustava ilmapiiri on ihan best, kun oman koiransa kanssa voi treenata kuinka lystää ja lopuksi saa palautetta ja huomioita, mitä voisi tehdä toisin. Mutta ennen kaikkea myös hyvää palautetta; mieltä lämmittää tosi paljon se, että muutkin huomaavat toisten kehityksen.
Lue myös: Mitä on hyvä treeniseura? 9/2021
Loimukin tuli hetkeksi halliin ja noh, tässähän me kokeilemalla opitaan 😅 Huomaa kyllä, ettei tässä vielä aivan tunne pentuaan eikä vauhdilla kasvava Loimu varmasti aina itsekään tiedä mitä on tekemässä. Irrotin hihnan ja Loimu pinkaisi pomppimaan kaikkia vasten ja säntäili ympäri hallia. Tämä vapautus tyylini ei mene jatkoon vaikka pennulla hauskaa olikin. En kuitenkaan halua päättömän sinkoilun vahvistuvan osaksi treenien aloitusta, vaikka tällä kertaa niin kävikin.
Kun Loimu ennätti riemuralliltaan palata, saatiin tosi kiva setti yhteistä kuplaa. Loimu tarjosi myös istumista ja toki palkkasin Rakettikettua pelkästä olemisesta. Alun sekoilun jälkeen oli myös kiva huomata, että Loimu kääntyi kutsumalla takaisin vaikka oli menossa täyttä vauhtia ihmisiä moikkaamaan. Videolla ei ympäristöä ihan liikaa näy, mutta siloittelematon kokonaisuus yrityksestäni treenata meitä.
Videolta voi kukin katsella, miten olisi itse toiminut. En ollut varautunut riittävän hyvin, joten osa treenistä meni sinänsä hukkaan että vain ihmettelin näkemääni. Ensi kerralle parempi suunnitelma ja oonpahan taas paria havaintoa viisaampi 😄
Suurkiitokset treeniseuralle ja valkulle!
Videot tulossa