Viiden päivän aikabudjetti

Kuluneella viikolla kirjasin havaintoni koirista ylös siinä toivossa, että voin verrata päivien sisältöä vuoden takaisiin havaintoihini. No ihan suoriltaan tätä viikkoa ei voi verrata mihinkään, sillä ihmisväki oli vuoronperään kipeänä ja toipilaana niin vatsataudista kuin maailman kuuluisimman viruksenkin johdosta. Kaikki sovitut menot siis peruuntuivat, jonka johdosta koirille ei tullut sitä tavallistakaan vähää yksinoloa tai hallitreenejä, eikä siten myöskään autoilua.

Kirjasin havainnot ylös siitä huolimatta, ettei viikko ollut ihan sellainen kuin halusin. Elämään kuitenkin kuuluu sekin tosiasia ettei aina jaksa tai saattaa joskus vaikka sairastuakin, eikä silloin ole järkevää tai mahdollistakaan aktivoida koiria jatkuvasti. Olen itse taipuvainen suorittamiseen niin minuuttien kuin kilometrienkin kanssa, joten kirjoitan tähän varmuuden vuoksi että: tämä ei ole kilpailu. Todennäköisesti jokaisen koira-arki näyttää hiukan erilaiselta kuin toisen ja jokainen elää omaa arkeaan koiriensa kanssa niillä resursseilla mitä sattuu olemaan. Kuljettujen kilometrien tai kellotettujen minuuttien sijaan tärkein havainnoimisen kohde ovat koirat. Jos ne ovat tyytyväisiä, on ihan sama kävimmekö pitkän lenkin vai hengasimmeko tunnin kotipihassa.

Tätä hiukan iisimpää, lähinnä omaan pihaan sijoittunutta viikkoa koirat eivät laittaneet pahakseen. Ehkä pieni tauko akiivisesta menemisestä oli ihan paikallaan. 

Vuoden takaa: Savun viikko - aikabudjetti 2/2021

Olosuhteet kirjaamisviikolta: Savu on iältään 5v 9kk ja Loimu 4kk 2vk, allekirjoittanut on kotona 4v ja 2v pikkulasten kanssa - koko perheen kävi läpi kuuluisuutta niittänyt virus joten viikon aktiivisuustaso oli normaalista poikkeava.

Päädyin piirtämään kaaviot vain kahdelta päivältä, vaikka kirjasin viideltä päivältä. Kaavioina ovat minun näkökulmastani aktiivisin ja epäaktiivisin päivä, vertailuksi erikseen Loimun ja Savun. Loimulle tulee esim. ulkoilua enemmän sillä se käy vielä monta kertaa päivässä pissalla. Alla katerogorioiden päivitetyt selitykset, kaavioiden jälkeen kirjasin vielä yleisiä havaintoja.

Nukkuminen: Koirien yöunet kestivät 11-13h, tätä en piirtänyt kaavioihin. Päiväaikaan koirat nukkuivat pikkuväen päikkäriajat. On mahdollista, että koirat nukkuvat päivällä enemmänkin, mutta olen saattanut merkata sen oleskeluksi.

Sosiaalinen: Koirien keskinäinen leikki, kontaktin ottaminen ihmisiin, isäntäväen ruokailujen seuraaminen ja paijattavana oleminen.

Ruokailu: Syömiseen käytetty aika, myös tyhjien astioiden nuoleminen vaikka sillä ei olekaan ravitsemuksellista merkitystä.

Oleskelu: Koirat ovat rauhallisia, mutta en ole aina ollut varma nukkuivatko vai eivät. Ison osan oleskeluajasta Loimu härväsi jotakin pientä, kun taas Savu vaikutti melkein nukkuvalta.

Ulkoilu: Ajan viettämistä omassa pihassa, koirien keskinäisiä leikkejä ja ympäristön tarkkailua, isossa osassa liikkuminen.

Liikunta: Hihna- ja metsälenkkejä.

Treeni: Keittiössä tapahtunut jumppahetki, olisi voinut merkata osin myös liikunnaksi.

Päivä 1.

11min treeniä

2h 20min Loimun sosiaalista olemista, aktiivista kontaktin ottamista kaikkiin ja leikkimistä. 2h Savulle, joka leikki päivän aikana Loimun kanssa useamman kerran.

40min Loimun oleskelua tai jonkin paikallaan pureskelua. 1h oleskelua Savun tyyliin, eli olemalla paikallaan.

1h 40min Loimun pihassa ulkoilua villisti juosten ja joka välissä pissalla pistäytyen. 1h 20min Savun ulkoilua omassa pihassa isäntäväen kanssa.

30min liikuntaa Savulle pienen hihnakävelyn merkeissä.

30min yksinolo Loimulle.

30min Loimun ruokailuaikaa nappuloiden etsimisen parissa. 41min Savun ruokailua, hartaan astioiden nuolemisen lisäksi Pipa tarjoili nappulat Savulle ihan extrahitaasti.

Päivä 2.

12min treeniä Loimulle, 25min treeniä Savulle (treeniä myös Loimun treeniajan taukoilu)

1h 20min Loimun sosiaalista touhuamista, 50min Savun sosiaalista olemista; Loimun leikittämistä ja lasten paijattavana olemista.

2h Loimun oleskelua ja viis vaille nukkumista. 3h oleskelua Savun tyyliin, miltei nukkumista.

20min Loimun pissatuksia ja 13min Savun pissatuksia.

1h 45min liikkumista Loimulle, pieni hihnakävely postin haun merkeissä ja metsälenkki Savun ja Myyn kanssa. 1h 30min liikuntaa Savulle metsälenkin merkeissä.

2,5h yksinolo molemmille koirille. Keittiön lattiasta päätellen Loimu oli tehnyt sukellusharjoituksia vesikuppiin ja silpunnut polttopuita. En usko että Savu on nukkunut yksinollessaan lainkaan.

30min Loimun ruokailuaikaa, Savun treeniajan Loimu söi rustoa. 25min Savun ruokailuja treenissä syönnin ulkopuolelta.

 Viikon "aktiivisin" päivä kaavioina

Päivä 3.

10min treeniä Loimulle kahdessa osassa, 20min treeniä Savulle.

2h  Loimun sosiaalista touhuamista, erittäin monta leikkihetkeä Savun kanssa. 1h 40min Savun sosialisointia, askareiden seuraamista ja Loimun kanssa leikkimistä.

4h oleskelua molemmille, kun en ehtinyt aktiivisesti seurata mitä koirat tarkalleen tekivät.

1h 20min Loimun pissatukset ja kotipihassa juoksentelua. 1h 10min Savun ulkoilut juoksemisen merkeissä omassa pihassa.

1h 20min liikuntaa molemmille koirille, metsälenkki säkkipimeässä.

13min Loimun ruokailuaikaa ja astioiden nuolemista. 29min Savun ruokailuja, erittäin huolellista astioiden putsaamista.

Päivä 4.

1h 50min Loimun sosiaalista touhuamista. 50min Savun sosialisointeja, Savu vaikutti hiukan väsyneeltä eikä hirveästi leikkinyt.

3h 20min Loimun oleskelua, enemmän lepäämistä kuin yksin touhuamista. 3h Savun oleskelua, miltei nukkumista.

1h 55min Loimulle ulkoilua, miltei tunnin se käytti aikaa ruston kaluamiseen. 2h 20min Savun ulkoilua omassa pihassa, osan ajasta tarhassa koska Savu halusi jäädä ulos muiden mennessä sisälle. Ruston syömiseen Savu käytti hiukan reilun tunnin ulkoiluajastaan.

4h 50min Loimun nukkumista ja lepäämistä, 3h 40min Savun nukkumista.

Päivä 5.

1h 35min Loimun sosiaalista touhuamista. 1h 20min Savun sosialisointeja, Savu vaikutti hiukan väsyneeltä eikä hirveästi leikkinyt.

3h 20min Loimun oleskelua, enemmän lepäämistä kuin yksin touhuamista. 3h Savun oleskelua, miltei nukkumista.

1h 20min Loimulle ulkoilua omassa pihassa. 2h 40min Savun ulkoilua omassa pihassa, osan ajasta tarhassa. Koirat leikkivät ja söivät edellisen päivän ruston loppuja.

3h 25min Loimun nukkumista ja lepäämistä, 4h 20min Savun nukkumista.

35min ruokailuaikaa Loimulle ja 45min Savulle. Koirat nuolivat astioita hartaasti ja illalla neiti Pipa tarjoili nappuloita Savulle.

Näkulmastani epäaktiivisin päivä

Koska kirjaaminen ja havainnointi perustuvat siihen mitä ehdin huomata ja kirjata, on näissä aika iso mahdollisuus minuuttivirheille. Kuitenkin sosiaalisen kanssa käymisen suhde oleskeluun ja nukkumiseen on varmasti paikkansa pitävä. Myöskään ulkoilu ei poissulje liikuntaa tai ruokintaa samalle ajalle, kategorioita voisi varioida vaikka kuinka. Toisaalta myös nopeaa ohi menevää rapsutteluhetkeä on vaikea kellottaa yksistään, kuten muitakaan tekemisiä jotka kestävät ohikuluessaa minuutin pari. 

Koirien päivän sisällön havainnointi on kuitenkin mielenkiintoista, sekä ilman muuta käytännöllisempi työkalu kuin "musta tuntuu" kokemus. Vaikka tällä viikolla etenkin tuntui, ettei tehty mitään, on koirien päivät kuluneet vahvasti tekemisen meiningissä. Ihmisen näkökulmasta tekemiset ovat helposti "kävimme lenkillä tuolla ja treenasimme tätä tuossa hallissa" tapaisia, olenhan silloin ollut tietoisesti aktiivinen koirien suuntaan. Toisaalta merkitystä on paljon myös sillä, miten koirien aika kuluu silloin kun minä olen passiivinen niiden suhteen. Hyvin vaikuttaisi aika kuluvan ja vielä paremmin kuluu ihan pienellä panostuksella.

Havaintojani

Vuoden takaiseen verrattuna Savun liikkuminen on lisääntynyt. Ainoana koirana ollessaan Savu saattoi ihan oikeasti vain istuskella pihassa tuntitolkulla. Nyt se juoksee Loimun suurimman osan ulkoilusta. Ja Loimu juoksee ja touhuaa ulkona kaiken aikaa. Se on vielä sen verran pienikin, ettei sitä ole välttämätöntä viedä lenkille erikseen, sillä se saa liikunnan tarpeensa tyydytettyä takapihan metsässä. Ainakin väliaikaisesti.

Vuosi sitten en kirjannut Savulle erikseen ruokailuaikaa, vaan sisällytin astioiden nuolemisen sosiaalisuuskategoriaan. Nyt Savu (ja toki myös Loimu) syö viikottain rustoja, jolloin ruokailuun kuluu aikaa ihan erilailla. Noin muuten koirat syövät suurimman osan ateriastaan treenatessa tai lenkillä. Kupista pikkuannoksen ja lisien syömiseen kuluu noin minuutti, joten sillä ei ole ajan käytön suhteen kovinkaan suurta arvoa.

Vuoden takaiseen verrattuna Savun tarve kerjätä rapsutuksia minulta tai lapsilta on hieman vähentynyt. Savu viettää päivisin paljon aikaa Loimun kanssa leikkien ja se selvästi täyttää Savun sosiaalisista tarpeista suuren osan. Edelleen Savu kuitenkin viihtyy myös lasten leikeissä tai leikkejä seuraten. Päiväaikaan myös huomattava osa Savun nukkumisista tapahtuu jossain pikkuautojen ja junaradan välimaastossa. Yöt Savu viettää mieluiten lasten sängyssä Papun vieressä nukkuen.

Loimu on ripauksen rauhallisempi niinä päivinä, kun aamulla treenaamme keittiössä. Käytännössä aina ulkoilun jälkeen Loimu menee nukkumaan. Vilkkaimmillaan se on aamulla herättyään ja silloin se hakee Savua leikkimään kerta toisensa jälkeen, riippumatta siitä lähteekö Savu vai ei. Lasten kanssa parhaimmillaan Loimu on hieman väsyneenä, silloin se ei riehu aivan hullusti. Loimu tervehtii kaikkia tasapuolisesti ja tykkää olla myös lasten rapsuteltavana. Lapset tosin eivät kauaa viihdy Loimun kanssa sillä Loimu villiintyy vielä aika helposti näykkimään ja toisaalta se haluaisi myös niellä kaikki lelut. Niinpä lastenhuoneessa hengailu on toistaiseksi vain Savun etuoikeus.

Koska tämä viikko ja kirjaamiset olivat nyt tällaisia kuin ovat, kirjaan kokonaisen viikon kun kaikilla on normaali olotila. Aion havainnoida viikkomme myös kesäaikaan, sillä vuodenaika vaikuttaa tekemisiimme aika paljon. Toisaalta vuoden kuluttua kirjaaminen voisi olla myös kiinnostavaa, sillä vuoden kuluttua Loimukin jo osaa arkitaitoja paremmin tai on ainakin sisäsiisti 😂

Mikäli jokin jäi askarruttamaan, kiinnostamaan tai oli epäselvästi kerrottu, niin kysy ihmeessä kommentilla tai sähköpostilla koiriamaalta [at] gmail.com vastaan mielelläni 😊

Lenkkikuvia

Ilmanala on ollut piristävän keväinen ja vaikka eilisellä lenkillä aurinko ei paistanut, linnut lauloivat silti. Tein koirien kanssa hitaanpuoleisen lenkin vaikka flunssa alkaakin jo olla ohi. Aikaa metsässä vietettiin, mutta itselleni ei tullut matkaa ahnehdittua jottei olo ota takapakkia. Mummulan koira Myy tuli meidän lenkille mukaan, olihan eilen Myyn 7v syntymäpäivä.

Savu ja Myy ovat jo vanhoja ystäviä, aivan Savun pentuajalta asti. Loimu tapasi myös Myyn ollessaan 8-viikkoinen, mutta röyhkeä issikka ei saanut Myytä lämpiämään. Loimu ja Myy ovat olleet nyt nelisen kertaa samalla lenkillä ja eilen alkoi löytyä yhteinen sävel. Loimu oli leikkiinkutsuissaan hiukan hienovaraisempi, eikä yrittänyt joka välissä näykkiä terrierinpuolikasta.

Nopeat juoksuleikit Myy lopulta salli ja kaksikko paineli pitkin polkua ritirinnan. Leikki oli kuitenkin melko lyhyt, vaikkakin leikki kuitenkin. Myystä ja Loimusta tulee takuulla hyvät leikkikaverit, kun paremmin tutustuvat. Koirien keskinäinen kommunikointi on kivaa ja mielenkiintoista seurattavaa. Turvallisten koiramallien kanssa kelpaa Loimunkin opiskella kunnon koiriksi.

Auringonnousussa

Yritykseni ottaa kuvia auringonnousussa, kun nousu on tähän aikaan vuodesta ihmisten aikoihin. Kuvia tuli ihan mahdottoman paljon, mutta ei sentään mitään loistokkaita otoksia. Kuvauskokemukseni auringonnousuista on vähäinen, Loimu ei vielä osaa istua paikallaan ja en ollut aivan varma mihin hiljattain löytämilläni kallioilla auringonnousun paras näkymä sijoittuu. Savu oli hämärässä todella haastava kuvattava, joko sen musta turkki oli kuvissa aivan tukossa tai aamunkajastuksesta valoisa taivas paloi puhki. Lightroomilla joku taitavampi olisi varmasti pelastanut kuvat onnekkaammin 😂

Oikein kiva aamulenkki meillä silti oli ja onpahan näitä kuviakin. Tämän aamun kokemuksesta tiedän ensi kerralla, ettei paikalla ole välttämätöntä olla puolta tuntia ennen auringonnousua. Ensi kerralla osaan myös sijoittua hieman eri siirtolohkareelle heti aluksi. Vaikka kuvat eivät huippuhyvin onnistuneetkaan, auringonnousu oli silti kaunis ja kallion toiselta puolelta löytyi lisää tutkittavaa.

Paremmalla ajalla uudestaan tuohon lähimetsään, joka tuntuu yllättävän kauneudellaan joka vuosi uudestaan.

Pentujen pihaleikit

Loimulla kävi eilenaamuna leikkikaveri pitkästä aikaa, kun saatiin belgipentu Turpo kylään. Kuvat puhukoon puolestaan, mutta kaksikolla oli tosi hyvät ja sujuvat leikit. Uni maittoi tunnin rallittamisen jälkeen .

Aurinkoisia arkiretkiä (ILOMME alekoodi)

Kaupallinen yhteistyö ILOMME:n kanssa

Kulunut viikko on tarjonnut aivan ihanaa auringonpaistetta ja peräti neljä retkeä aivan lähiluontoon. Parasta asua maalla 😊 Teon ja Savun kuva on vielä edellisen viikon hiihtoretkeltä, mutta kävimme me tälläkin viikolla Keihäänmaan laavulla. Aivan ensimmäisen  seikkailuni tein läheiselle kalliolle, jolle en ihme kyllä ole kiivennyt koskaan. Kipuamiseen kuluikin aikamoinen tovi, sillä kallio oli ihan oikeasti korkea. Toki myös umpihanki ja Pipa selässä, mutta kuitenkin. Näkymät huipulta olivat niin hienot, että joku päivä kipuan tuonne joko aamu- tai iltapalalle. Kallion päältä näin lenkkimaastoni, lenkkimaastojeni taakse, metsät, pellot ja niitä reunustavan järven. Vielä kun olisi näkötorni tai edes kiikarit muistanut mukaan...

Niin sitä vain löytää viidenkin vuoden jälkeen ihan lähimetsästä uusia paikkoja. Ensi kerralla nappaan kalliolle kameran mukaan, niin kauniiksi se minun silmissäni osoittautui.

Lähilaavulle hipsimme yhtenä päivänä naapurin kanssa. Kolme koiraa ja kolme pikkulasta tuovat pieneenkin retkeen mukavasti vipinää ja toimintaa. Aurinko paistoi koko ulkoilun ajan ja kyllä kelpasi nauttia välipalat ja kahvit ulkosalla. Eväshetken ajan Loimu oli kytkettynä, jotta lapset saivat syödä rauhassa. Tosi hyvin Loimu rauhoittuu paikalleen, vaikka toki sitä lasten eväät kiinnostavat. Toki Loimulla oli oma luu evästauon ajan.

Naapurin kultainennoutaja Lyyti leikitti Loimua jälleen hyvin ystävällisesti ja lempeästi. Hengailumme loppusuoralla Lyytikin kuitenkin ilmoitti, että jo riittää riekkuminen. Hienoisia merkkejä Loimun käytöstavoista on näkyvissä ja ripauksen vanhempien koirien kunnioittamista se on ottanut käyttöönsä. Uskon että Lyytistä ja Loimusta tulee vielä hyvät ystävykset, molemmat ovat kuitenkin huomattavasti leikkisämpiä kuin Savu.

Keskiviikkona suuntasimme toiseen suuntaan, lähimetsään Keihäänmaan laavulle. Seuraksi saimme Netan ja labradorinnoutaja Emman. Savu ja Emma ovatkin tuttuja rallytokotreeneistä, ja kertaalleen taisi Loimukin olla mukana treeneissä. Loimun ja Emman leikit sujuivat tosi hyvin tuosta vain, vähän Savu haukkui paheksuvasti mutta mitään hämminkiä muutoin ei tullut.

Laavulle ei ollut pitkä kävelymatka, joten juuri neljä vuotta täyttänyt Papukin jaksoi kävellä ylämäen ongelmitta. Synttärisankari olikin toivonut nuotioretkeä jo tovin, eikä pari päivää aiemmin kaksi vuotta täyttänyt Pipa laittanut ideaa pahakseen. Nuotio tehtiinkin heti kun laavulle päästiin ja lapset saivat makkarat käsiinsä tuota pikaa.

Eväiden ja rupattelun jälkeen otettiin hiukan poseerauskuvia koirista koska "kamera kerran on mukana ja tänne asti on tultu" 😁 Retkikaverin avulla saatiin Loimukin pysymään sekunnin paikallaan, joskin sen härvääminen vähän latisti Savun kuvausilmettä. Kaikki kolme koiraa kuitenkin samassa rivissä, joten saavutus sinänsä.

Vähän jo perinteinen laavukuva lapsista ja Savusta piti tietysti ottaa, etenkin kun lapset halusivat. Loimua on tähän kuvaan ottanut, sillä laavun reunalta oli aika korkea pudotus liukkaalle jäätikölle. Kaikkinensa mainio viikko retkineen ja ulkoiluneen, aika täydellistä akkujen lataamista ja mielen lepuuttamista.

Olosuhteet näyttävät sellaisilta, että taidan suunnata Savun kanssa viikonloppuna yöksi metsään🌙

Tiesithän muuten, että ILOMME tarjoaa vuosipaketin, eli kaiken materiaalinsa vuodeksi käyttöösi hintaan 90€ kun käytät alekoodia koiriamaalta_ILOMME2022

ILOMME:n koulutusmateriaaleista löytyy kattava, Marjut Köylijärven räätälöimä Vaeltamaan koiran kanssa kurssi. Kursseja löytyii runsaasti myös koiran peruskoulutuksesta, agilitystä, fysiikkatreeneistä, koiranpennun koulutuksesta ja arkiasioista koiran kanssa. Suosittelen tutustumaan tarjontaan ja muistamaan alekoodini, mikäli päädyt ostoksille asti.

Aurinkoista viikonloppua!

Lue myös: Laavuyö ja hiihtoretki

Helmikuun treenikoosteet

 

Helmikuun treenikoosteista tuli videoilla vähän yksipuolisen näköiset, joskin on se ainakin puoliksi totta. Keittiötreenit jäivät tavallista vähäisemmiksi, mutta halleilla käytiin viikottain. Uusien ideoiden käytäntöön saattaminen oli itselläni vähän tahmeaa eikä vanhankaan kertaaminen jotenkin innostanut. Jospa maaliskuussa taas ahkerammin. Treenattu on joka tapauksessa! Muutakin kuin pelkkää Savun ruutua ja Loimun korokkeita 😅

Savun kanssa rallytoko on jäänyt vähän vähemmälle. Joka kuukausittainen ratatreeni tuli toki tehtyä, mutta juuri muuta ajatusta itse rallylle ei ole uhrattu. Keväällä olisi tarkoitus kisata, joten voittajan kylttien suorittaminen täytyy ottaa nyt ohjelmistoon. Toistaiseksi ympäristö ja ihmiset alkavat olla hallussa, niitä onkin treenattu paljon. Kokeita ajatellen lämmittelyrutiinia on vielä hiukan kehitettävä, sillä Savu ei voi tietenkään koetilanteessa haahuilla ympäri hallia nuuskimassa. Raportoin kun olen keksinyt tähän jonkun järkevän tavan joka osoittautuu järkeväksi myös käytännösä.

Tokossa olemme keskittyneet avoimen luokan liikkeisiin. Tykkään Savun ruudusta tosi paljon ja sitä me tehtiin helmikuussa miltei joka treenissä. Savu lähtee juoksemaan varmasti, pysähtyy käskyllä ja menee myös maahan kaukaa käskemällä. Perusasennosta vauhtilähtöjä tulee vielä harjoitella.

Merkin kiertoa aloimme hioa sittenkin kuntoon kokonaan uuden opettamisen sijaan. Nyrkkisääntönä itselle; vain yksi suoritus treenissä. Jos haluan lähettää Savun kiertämään merkkiryhmän uudelleen, sille pitää olla joku erityisen hyvä syy. Vauhtiliikkeissä useimmiten ensimmäinen suoritus on Savun paras, joskus toinen. Kolmatta on turha kokeillakaan.

Seuraamiseen saimme tokovalkusta hyvät ohjeet ja ollaan kotioloissa rakennettu kestoa suoraan seuraamiseen. Myös ihmisten ohi ja ympäri seuraaminen sujuu muutamaa virhearviotani lukuunottamatta tosi kivasti. Seuraamisen ohella olemme alkaneet harjoitella kaukoihin ja jääviin myös istumista ja seisomista. Nämä ovat tosin vielä niin alussa ja uutta opeteltavaa itselle, ettei tässä ole ihmeempää kerrottavaa.

Tunnaria aloin mielestäni opettaa Savulle, mutta lopputulemana Savu vain nosteli kapuloita eikä ollut selvästikään ymmärtänyt etsiä hajuani. Toki myös kontaminaatiomahdollisuus on. Ei muuta kuin alusta koko homma ja steriloiduin välinein 😄

Loimun kanssa on ahkeroitu uusia juttuja tutussa keittiössä ja otettu leikin kautta uusia halleja haltuun. Aina en tiedä mitä ja miten Loimun kanssa jotakin treenaisi, mutta sen ajan olen sitten käyttänyt Loimun leikittämiseen ja paijaamiseen. Hyvä suhde on kaiken treenin perusta, eikä siihen voi liikaa satsata.

Korokkeet alkavat olla Loimulle tuttu juttu ja hiukan ollaan harjoiteltua pivottia. Kummasti unohtuu kaikki mitä on joskus aiemmin opettanut, mutta pikkuhiljaa olen saanut Loimun oivaltamaan että takajalkojen tulisi liikkua. Ehkä pivotin avulla saadaan perusasentoakin pian alkuun.

Loimua kiinnostaa ympäristössä kaikki, joten leikin ja sosiaalisen palkan vahvistamisen kautta olen pyrkinyt saamaan sen tarjoamaan kontaktia. Sitä Loimu kyllä helposti tarjoaakin ja kun se innostuu leikkimään ei sen kupla ihan pienestä puhkea. Kahden lelun leikkikin me otettiin vihdoin ohjelmaan. Loimulle on myös tilattu ikioma Ke-hu lelu, josta on tarkoitus rakentaa superpalkka.

Käsittelytoimissa ja valjaiden pukemisessa on vielä tekemistä, toistaiseksi en ole saanut aikaan mitään valtavaa läpimurtoa. Tunnistan itsessäni myös pienen laiskuuden; olisi kiva treenata vain kivoja juttuja ja sellaisia jotka jo itsekin osaa. Mutta ei auta muu, kuin olla reipas ja poistua mukavuusalueelta kouluttamaan uusiakin juttuja ja ratkomaan haasteita 😆

Maaliskuun lopussa meillä alkaa vihdoin tokoeskari, josta toivon saavani työkaluja ja ideoita Loimun tokotreeniin, sekä tietysti pientä patistelua jotta tulee jotakin tehtyäkin.

OT-tokotreenit DiuDiulla

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa DiuDiu Centerillä, jonne olimme sopineet helmikuun toiset  omatoimitokot. Videoiden kansikuvat on ottanut taas Mira ja videot kuvasivat uudet tutut Laura ja Kati. Lauantai aamu ei ollut minulle tämän viikon paras eikä ajatus oikein toiminut treeneissä, joten vähän sählättiin.

Loimu taukoili nuuskumaton kanssa sen aikaa, kun Rudi oli treenivuorossa. Hieman Loimu haukahti kun Rudi haki kapulaa, mutta olimme riittävän etäällä ja Loimu rauhoittui takaisin. Palkkailin Loimua matollaan makaamisesta, mutta koska uusi halli ja vähän hälinää ympärillä, niin pääasiassa Loimu sai syödä nuuskumatosta.

Omalla treenivuorolla otin Loimun kentälle. Palkkasin sen kontaktista sosiaalisesti, sitten lelulla ja lelun vaihdoin namiin ja sama setti jatkui. Tämä on toiminut aika kivasti ja Loimu pystyy jättämään ympäristön rauhaan. Toki vuoron päätteeksi vapautin Loimun ja se kiersi kaikki ihmiset läpi, mutta kesken yhteisen tuokiomme se ei juurikaan lähde. Ihmisten moikkailuun pitää kyllä kehitellä jokin "kontaktilla pääsee" runko, jotta Rakettikettu pysyy jollakin tapaa kontrollissa myös intoillessaan.

Savun kanssa aloitin treenit taas paikan haltuun ottamisella. Oma pää oli sen verran jumissa, että päästin Savun vain kentälle irti ja se laahusteli ympäriinsä haistelemassa. Olisin tietysti voinut tehdä niinkin, että olisin kiertänyt hallin ympäri Savu hihnassa, mutta tänään näin. Jos itsekin, niin Savukin oli vähän väsähtäneen oloinen eikä tänään innostunut lelupalkasta yhtään - ruokapalkka onneksi motivoi, vaikka ihan parhaassa terässä emme olleet.

Teimme seuraamista liikkuoidusti ja noin kymmenen askelta suoraa sujuu jo tosi kivasti kontaktin putoamatta. Palkkasin Savun omatoimisesti kaikista käännöksistä, hyvin saatiinkin suoraa pätkää pohjalle. Joku ajatuskatkos tuli itsellä ja seuruutin meidät ihan treenikaveria päin, josta Savu menikin katsomaan treenikaverin. Jos jotain positiivista, niin Savu ei haukkunut lainkaan! Vaikka kaksi treenikaveria oli meille ennalta tuntemattomia, niin Savu ei juurikaan häiriintynyt ihmisistä. Kompasteluni jälkeen seuruutin Savun uudelleen kaverin ohi molempiin suuntiin, eikä me siinä sitten enää mokattu.

Hyppynouto oli tälle päivää ihan liikaa etenkin kylmiltää. Savu ei ensin tajunnut yhtään mitä sen piti tehdä. Kun sitten näytin Savulle hyppyesteen, se hyppäsi ja jäi odottelemaan esteen taa. Kävin lopulta näyttämässä kapulankin ja jonkinlainen suoriutuminen saatiin. Toinen hyvin alkuun lähtenyt suoritus vähän katkesi kesken kun huutelin Savulle ohjeita ja pysähtyi katsomaan mitä asiaa minulla oli - olisinpa vaan ollut hiljaa niin olisi ollut saumattomampaa 😆 No mutta hyppynoutoon hiukan varmuutta erilaisilla esteillä.

Kaukot liikkuroidusti menivät varmaan paremmin kuin koskaan. Savu ei äännellyt tai haistellut, vaan se oli "kaukot" vihjeen jälkeen hyvinkin skarppina ja vaihdot mainiot. Selvästi jumppa, vihjeiden päivittäminen ja yleisesti ihmishäiriöiden haltuun ottaminen ovat tehneet tehtävänsä.

Kiva treenikokemus oli silti, vaikka emme tänään loistaneetkaan. Kiitos treeniseuralle! 😊