Pentujen pihaleikit

Loimulla kävi eilenaamuna leikkikaveri pitkästä aikaa, kun saatiin belgipentu Turpo kylään. Kuvat puhukoon puolestaan, mutta kaksikolla oli tosi hyvät ja sujuvat leikit. Uni maittoi tunnin rallittamisen jälkeen .

Aurinkoisia arkiretkiä (ILOMME alekoodi)

Kaupallinen yhteistyö ILOMME:n kanssa

Kulunut viikko on tarjonnut aivan ihanaa auringonpaistetta ja peräti neljä retkeä aivan lähiluontoon. Parasta asua maalla 😊 Teon ja Savun kuva on vielä edellisen viikon hiihtoretkeltä, mutta kävimme me tälläkin viikolla Keihäänmaan laavulla. Aivan ensimmäisen  seikkailuni tein läheiselle kalliolle, jolle en ihme kyllä ole kiivennyt koskaan. Kipuamiseen kuluikin aikamoinen tovi, sillä kallio oli ihan oikeasti korkea. Toki myös umpihanki ja Pipa selässä, mutta kuitenkin. Näkymät huipulta olivat niin hienot, että joku päivä kipuan tuonne joko aamu- tai iltapalalle. Kallion päältä näin lenkkimaastoni, lenkkimaastojeni taakse, metsät, pellot ja niitä reunustavan järven. Vielä kun olisi näkötorni tai edes kiikarit muistanut mukaan...

Niin sitä vain löytää viidenkin vuoden jälkeen ihan lähimetsästä uusia paikkoja. Ensi kerralla nappaan kalliolle kameran mukaan, niin kauniiksi se minun silmissäni osoittautui.

Lähilaavulle hipsimme yhtenä päivänä naapurin kanssa. Kolme koiraa ja kolme pikkulasta tuovat pieneenkin retkeen mukavasti vipinää ja toimintaa. Aurinko paistoi koko ulkoilun ajan ja kyllä kelpasi nauttia välipalat ja kahvit ulkosalla. Eväshetken ajan Loimu oli kytkettynä, jotta lapset saivat syödä rauhassa. Tosi hyvin Loimu rauhoittuu paikalleen, vaikka toki sitä lasten eväät kiinnostavat. Toki Loimulla oli oma luu evästauon ajan.

Naapurin kultainennoutaja Lyyti leikitti Loimua jälleen hyvin ystävällisesti ja lempeästi. Hengailumme loppusuoralla Lyytikin kuitenkin ilmoitti, että jo riittää riekkuminen. Hienoisia merkkejä Loimun käytöstavoista on näkyvissä ja ripauksen vanhempien koirien kunnioittamista se on ottanut käyttöönsä. Uskon että Lyytistä ja Loimusta tulee vielä hyvät ystävykset, molemmat ovat kuitenkin huomattavasti leikkisämpiä kuin Savu.

Keskiviikkona suuntasimme toiseen suuntaan, lähimetsään Keihäänmaan laavulle. Seuraksi saimme Netan ja labradorinnoutaja Emman. Savu ja Emma ovatkin tuttuja rallytokotreeneistä, ja kertaalleen taisi Loimukin olla mukana treeneissä. Loimun ja Emman leikit sujuivat tosi hyvin tuosta vain, vähän Savu haukkui paheksuvasti mutta mitään hämminkiä muutoin ei tullut.

Laavulle ei ollut pitkä kävelymatka, joten juuri neljä vuotta täyttänyt Papukin jaksoi kävellä ylämäen ongelmitta. Synttärisankari olikin toivonut nuotioretkeä jo tovin, eikä pari päivää aiemmin kaksi vuotta täyttänyt Pipa laittanut ideaa pahakseen. Nuotio tehtiinkin heti kun laavulle päästiin ja lapset saivat makkarat käsiinsä tuota pikaa.

Eväiden ja rupattelun jälkeen otettiin hiukan poseerauskuvia koirista koska "kamera kerran on mukana ja tänne asti on tultu" 😁 Retkikaverin avulla saatiin Loimukin pysymään sekunnin paikallaan, joskin sen härvääminen vähän latisti Savun kuvausilmettä. Kaikki kolme koiraa kuitenkin samassa rivissä, joten saavutus sinänsä.

Vähän jo perinteinen laavukuva lapsista ja Savusta piti tietysti ottaa, etenkin kun lapset halusivat. Loimua on tähän kuvaan ottanut, sillä laavun reunalta oli aika korkea pudotus liukkaalle jäätikölle. Kaikkinensa mainio viikko retkineen ja ulkoiluneen, aika täydellistä akkujen lataamista ja mielen lepuuttamista.

Olosuhteet näyttävät sellaisilta, että taidan suunnata Savun kanssa viikonloppuna yöksi metsään🌙

Tiesithän muuten, että ILOMME tarjoaa vuosipaketin, eli kaiken materiaalinsa vuodeksi käyttöösi hintaan 90€ kun käytät alekoodia koiriamaalta_ILOMME2022

ILOMME:n koulutusmateriaaleista löytyy kattava, Marjut Köylijärven räätälöimä Vaeltamaan koiran kanssa kurssi. Kursseja löytyii runsaasti myös koiran peruskoulutuksesta, agilitystä, fysiikkatreeneistä, koiranpennun koulutuksesta ja arkiasioista koiran kanssa. Suosittelen tutustumaan tarjontaan ja muistamaan alekoodini, mikäli päädyt ostoksille asti.

Aurinkoista viikonloppua!

Lue myös: Laavuyö ja hiihtoretki

Helmikuun treenikoosteet

 

Helmikuun treenikoosteista tuli videoilla vähän yksipuolisen näköiset, joskin on se ainakin puoliksi totta. Keittiötreenit jäivät tavallista vähäisemmiksi, mutta halleilla käytiin viikottain. Uusien ideoiden käytäntöön saattaminen oli itselläni vähän tahmeaa eikä vanhankaan kertaaminen jotenkin innostanut. Jospa maaliskuussa taas ahkerammin. Treenattu on joka tapauksessa! Muutakin kuin pelkkää Savun ruutua ja Loimun korokkeita 😅

Savun kanssa rallytoko on jäänyt vähän vähemmälle. Joka kuukausittainen ratatreeni tuli toki tehtyä, mutta juuri muuta ajatusta itse rallylle ei ole uhrattu. Keväällä olisi tarkoitus kisata, joten voittajan kylttien suorittaminen täytyy ottaa nyt ohjelmistoon. Toistaiseksi ympäristö ja ihmiset alkavat olla hallussa, niitä onkin treenattu paljon. Kokeita ajatellen lämmittelyrutiinia on vielä hiukan kehitettävä, sillä Savu ei voi tietenkään koetilanteessa haahuilla ympäri hallia nuuskimassa. Raportoin kun olen keksinyt tähän jonkun järkevän tavan joka osoittautuu järkeväksi myös käytännösä.

Tokossa olemme keskittyneet avoimen luokan liikkeisiin. Tykkään Savun ruudusta tosi paljon ja sitä me tehtiin helmikuussa miltei joka treenissä. Savu lähtee juoksemaan varmasti, pysähtyy käskyllä ja menee myös maahan kaukaa käskemällä. Perusasennosta vauhtilähtöjä tulee vielä harjoitella.

Merkin kiertoa aloimme hioa sittenkin kuntoon kokonaan uuden opettamisen sijaan. Nyrkkisääntönä itselle; vain yksi suoritus treenissä. Jos haluan lähettää Savun kiertämään merkkiryhmän uudelleen, sille pitää olla joku erityisen hyvä syy. Vauhtiliikkeissä useimmiten ensimmäinen suoritus on Savun paras, joskus toinen. Kolmatta on turha kokeillakaan.

Seuraamiseen saimme tokovalkusta hyvät ohjeet ja ollaan kotioloissa rakennettu kestoa suoraan seuraamiseen. Myös ihmisten ohi ja ympäri seuraaminen sujuu muutamaa virhearviotani lukuunottamatta tosi kivasti. Seuraamisen ohella olemme alkaneet harjoitella kaukoihin ja jääviin myös istumista ja seisomista. Nämä ovat tosin vielä niin alussa ja uutta opeteltavaa itselle, ettei tässä ole ihmeempää kerrottavaa.

Tunnaria aloin mielestäni opettaa Savulle, mutta lopputulemana Savu vain nosteli kapuloita eikä ollut selvästikään ymmärtänyt etsiä hajuani. Toki myös kontaminaatiomahdollisuus on. Ei muuta kuin alusta koko homma ja steriloiduin välinein 😄

Loimun kanssa on ahkeroitu uusia juttuja tutussa keittiössä ja otettu leikin kautta uusia halleja haltuun. Aina en tiedä mitä ja miten Loimun kanssa jotakin treenaisi, mutta sen ajan olen sitten käyttänyt Loimun leikittämiseen ja paijaamiseen. Hyvä suhde on kaiken treenin perusta, eikä siihen voi liikaa satsata.

Korokkeet alkavat olla Loimulle tuttu juttu ja hiukan ollaan harjoiteltua pivottia. Kummasti unohtuu kaikki mitä on joskus aiemmin opettanut, mutta pikkuhiljaa olen saanut Loimun oivaltamaan että takajalkojen tulisi liikkua. Ehkä pivotin avulla saadaan perusasentoakin pian alkuun.

Loimua kiinnostaa ympäristössä kaikki, joten leikin ja sosiaalisen palkan vahvistamisen kautta olen pyrkinyt saamaan sen tarjoamaan kontaktia. Sitä Loimu kyllä helposti tarjoaakin ja kun se innostuu leikkimään ei sen kupla ihan pienestä puhkea. Kahden lelun leikkikin me otettiin vihdoin ohjelmaan. Loimulle on myös tilattu ikioma Ke-hu lelu, josta on tarkoitus rakentaa superpalkka.

Käsittelytoimissa ja valjaiden pukemisessa on vielä tekemistä, toistaiseksi en ole saanut aikaan mitään valtavaa läpimurtoa. Tunnistan itsessäni myös pienen laiskuuden; olisi kiva treenata vain kivoja juttuja ja sellaisia jotka jo itsekin osaa. Mutta ei auta muu, kuin olla reipas ja poistua mukavuusalueelta kouluttamaan uusiakin juttuja ja ratkomaan haasteita 😆

Maaliskuun lopussa meillä alkaa vihdoin tokoeskari, josta toivon saavani työkaluja ja ideoita Loimun tokotreeniin, sekä tietysti pientä patistelua jotta tulee jotakin tehtyäkin.

OT-tokotreenit DiuDiulla

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa DiuDiu Centerillä, jonne olimme sopineet helmikuun toiset  omatoimitokot. Videoiden kansikuvat on ottanut taas Mira ja videot kuvasivat uudet tutut Laura ja Kati. Lauantai aamu ei ollut minulle tämän viikon paras eikä ajatus oikein toiminut treeneissä, joten vähän sählättiin.

Loimu taukoili nuuskumaton kanssa sen aikaa, kun Rudi oli treenivuorossa. Hieman Loimu haukahti kun Rudi haki kapulaa, mutta olimme riittävän etäällä ja Loimu rauhoittui takaisin. Palkkailin Loimua matollaan makaamisesta, mutta koska uusi halli ja vähän hälinää ympärillä, niin pääasiassa Loimu sai syödä nuuskumatosta.

Omalla treenivuorolla otin Loimun kentälle. Palkkasin sen kontaktista sosiaalisesti, sitten lelulla ja lelun vaihdoin namiin ja sama setti jatkui. Tämä on toiminut aika kivasti ja Loimu pystyy jättämään ympäristön rauhaan. Toki vuoron päätteeksi vapautin Loimun ja se kiersi kaikki ihmiset läpi, mutta kesken yhteisen tuokiomme se ei juurikaan lähde. Ihmisten moikkailuun pitää kyllä kehitellä jokin "kontaktilla pääsee" runko, jotta Rakettikettu pysyy jollakin tapaa kontrollissa myös intoillessaan.

Savun kanssa aloitin treenit taas paikan haltuun ottamisella. Oma pää oli sen verran jumissa, että päästin Savun vain kentälle irti ja se laahusteli ympäriinsä haistelemassa. Olisin tietysti voinut tehdä niinkin, että olisin kiertänyt hallin ympäri Savu hihnassa, mutta tänään näin. Jos itsekin, niin Savukin oli vähän väsähtäneen oloinen eikä tänään innostunut lelupalkasta yhtään - ruokapalkka onneksi motivoi, vaikka ihan parhaassa terässä emme olleet.

Teimme seuraamista liikkuoidusti ja noin kymmenen askelta suoraa sujuu jo tosi kivasti kontaktin putoamatta. Palkkasin Savun omatoimisesti kaikista käännöksistä, hyvin saatiinkin suoraa pätkää pohjalle. Joku ajatuskatkos tuli itsellä ja seuruutin meidät ihan treenikaveria päin, josta Savu menikin katsomaan treenikaverin. Jos jotain positiivista, niin Savu ei haukkunut lainkaan! Vaikka kaksi treenikaveria oli meille ennalta tuntemattomia, niin Savu ei juurikaan häiriintynyt ihmisistä. Kompasteluni jälkeen seuruutin Savun uudelleen kaverin ohi molempiin suuntiin, eikä me siinä sitten enää mokattu.

Hyppynouto oli tälle päivää ihan liikaa etenkin kylmiltää. Savu ei ensin tajunnut yhtään mitä sen piti tehdä. Kun sitten näytin Savulle hyppyesteen, se hyppäsi ja jäi odottelemaan esteen taa. Kävin lopulta näyttämässä kapulankin ja jonkinlainen suoriutuminen saatiin. Toinen hyvin alkuun lähtenyt suoritus vähän katkesi kesken kun huutelin Savulle ohjeita ja pysähtyi katsomaan mitä asiaa minulla oli - olisinpa vaan ollut hiljaa niin olisi ollut saumattomampaa 😆 No mutta hyppynoutoon hiukan varmuutta erilaisilla esteillä.

Kaukot liikkuroidusti menivät varmaan paremmin kuin koskaan. Savu ei äännellyt tai haistellut, vaan se oli "kaukot" vihjeen jälkeen hyvinkin skarppina ja vaihdot mainiot. Selvästi jumppa, vihjeiden päivittäminen ja yleisesti ihmishäiriöiden haltuun ottaminen ovat tehneet tehtävänsä.

Kiva treenikokemus oli silti, vaikka emme tänään loistaneetkaan. Kiitos treeniseuralle! 😊

Loimu 16 viikkoa

Tiistaina Loimulla tuli ikää 16 viikkoa täyteen ja täytyy heti mainita että nämä viikot ja kuukaudet on menneet ihan hulvattoman nopeasti! Niin pitkältä kuin tuntuikin se aika, kun omaa pentua vasta odotti, niin nythän tärkein sosiaalistuskausikin on jo ohi. Välillä sitä on miettinyt, onko kaikkea nyt tehty ja nähty tarpeeksi, mutta olen viime aikoina kallistunut siihen että ei se määrä vaan laatu. Loimu on tosi rohkea ja reipas eikä sen mieli varmasti järkähdä siitä näkeekö jonkin asian tänään vai vuoden päästä ensimmäistä kertaa. Kaikki arjessamme tällä hetkellä ajankohtaiset asiat autoilusta koirahalleihin, ovat tulleet Loimulle tutuiksi. Ja kaikkeahan voi onneksi harjoitella niin pitkään, kuin koirassa elämää ja virtaa piisaa 😊

Tämä postaus on sekalainen koonti viime viikoilta. Tässä on siis kootusti kuulumisia, ajatuksia, tuntemuksia ja vastauksia joihinkin useimmin kysyttyihin kysymyksiin. Jos jokin on epäselvää (täysin mahdollista että hiukan väsähtäneet aivoni ovat järjestelleet lauseet epäloogisesti), niin kysy ihmeessä.

Eniten minulta on kysytty sitä, olenko tykännyt pennustani. Olen! Loimu on ollut kyllä kaikkea sitä mitä vain halusin. Se on vilkas, utelias, avoin, peloton (jopa vähän hullun uhkarohkea) ja se osallistuu mielellään kaikkeen. Loimu on todella potentiaalinen harrastuskoira; sille maistuu ruoka, se rakastaa leikkiä ja arvostaa jo nyt sosiaalista palkkaamista. Ylipäänsä kaikki tekeminen ja vauhti on siitä ihan supersiistiä, joten tämän perusteella issikoita soisi näkevän treenikentillä enemmänkin. Pelkän Loimun perusteella voisin hyvinkin suositella issikkaa harrastuskoiraksi 😄

Myös retkiominaisuudet jo näin pikkupennulla ovat olleet oikein kelvolliset. Tokikaan Loimu ei vielä osaa mitään käytöstapoja vaan nielaisee lasten eväät salamannopeasti jos ne sen ulottuville unohtuvat. Mutta kaikki maastot ja säät ovat Loimun mielestä retkeilyn arvoisia. Eikä sitä aivan ensi viikkojen jälkeen ole tarvinnut enää lainkaan kantaa pienillä retkillä. Loimu kyllä kävelee (tai mieluummin juoksee) ihan itse.

© Alina Piittinen

© Mira Kaipainen

Vauhdikas pieni Loimu ei oikein pidä hihnoista, pannoista, valjaista, kiinni pitämisestä tai muustakaan turhapäiväisestä rajoittamisesta. Pienen Rakettiketun tulisi saada mennä kuten lystää, sillä hän itse parhaiten tietää miten missäkin kuuluu kulkea. Varusteiden pukemista ja käsittelytoimia harjoitellaan kyllä perusteellisesti positiivisen vahvistamisen kautta, jotta päästään Loimun kanssa yhteisymmärrykseen 😄 Tarkoitus on mennä myös Canisportille hakemaan lisää työkaluja käsittelytoimiin. Ns. perinteisillä menetelmillä ei yksikään aiempi koirani ole tullut vapaaehtoisesti puettavaksi tai kynsien leikkuuseen, joten tämän sähikäisen (vaikkakin koiristani pienikokoisimman) kanssa haluan tehdä kaiken alusta pitäen paremmin kuin aiempien pentujen kanssa.

Jokunen on kysynyt, olenko huolissani Loimun haukkumisesta. En ole. Haukkuminen on koiralle luonnollista ja koulutuskysymys - jälleen sopiva haaste, joka ei vaaranna ketään 😁 Koiraa ottaessa haukkumisäänen ei pitäisi yllättää ja minulla nyt on sen rotuinen koira, joka paimentaa haukkumalla. Toistaiseksi Loimu ei ole vaikuttanut erityisen äänekkäältä, vaikka toki se helposti alkaa haukkua. Ajatuksiani koiran haukkumisesta olen kirjoitellut vuosi sitten postauksessa Saako koira haukkua? 5/2021.

Olen noudatellut Loimun kanssa "palkkaa/kehu silti" periaatetta (aina ei voi analysoida koko tilannetta sen suhteen voiko palkata vaiko eikö, joten kannattaa palkata varalta) ja harjoitellut LAT-tekniikkaa. Savun kanssa olen alkanut tekemään esim. ihmisten (tai muiden epäilyttävien juttujen) bongaamista vasta nyt, kun taas Loimun kanssa aion hyödyntää tähän tärkeään taitoon jo pentuajan. Etenkin helposti haukkuvalle koiralle on hyvin luontaista ilmoittaa kaikki ympäristön ärsykkeet haukkumalla. Ärsykkeen luoma tunnetila ei välttämättä poistu, vaikka koira kiellolla lopettaisikin haukkumisensa. Kuten Savun, myös Loimun kanssa on jo huomattavissa että kun sitä kehuu, se ei välttämättä ala haukkua lainkaan. Tarkoituksenani on siis vahvistaa ainoastaan eri juttujen katsomista ja niiden ilmaisemisesta mieluummin katsekontaktilla minuun. Loimu on oivaltanut idean jo melko hyvin, vaikka minulla on vielä hieman hakemista palkkion laadun ja vahvistetiheyden kanssa 😃

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipaisen

Vilkkaan pennun treenituokiot ovat olleet virkistävää vaihtelua hieman totisen ja tarkan pennun jälkeen. Loimun kanssa vahvistetiheys saa olla todella tiheä. Myös paikallaan pysymistä on saanut vahvistaa huomattavasti enemmän, kuin kaiken tekemisen tarjoamista. Koska Loimu on nopea, se saattaa ehtiä tehdä aika montakin asiaa "jes" sanan ja käden taskuun menemisen välillä ennen kuin nami lopulta päätyy pennun suuhun 😂

Kuitenkin välillä laadukkaiden ja onnistuneiden oppimistuokioiden jälkeen Loimu on hoksannut monta juttua hyvin nopeasti. Alun puremisen ja hullun riekkumisen sijaan Loimu tarjoaa nykyään istumista vähän joka välissä. Kaksivuotias Pipa neitikin pystyy jo ruokkimaan Loimua ilman, että pentu hyppii vasten ja kaataa lapsen. Villiviikari pentumme on siis vallan fiksu; ei kannata hötkyillä kun ruokaa saa paljon enemmän paikallaan istuen.

Tällä hetkellä Loimu treenaa

- taukokäytös

- treenirutiinit; tauko, kontakti, sosiaalinen palkka, leu, nami, tauko jne.

- merkin kierto

- käsittelytoimet omaehtoisesti

- pivotti

- kohdetyöskentely

Pentu ja lapsiarjen yhdistäminen on mennyt helpommin kuin mihin olin varautunut, siitä on oma postauksensakin Pentu- ja lapsiarjen yhdistäminen 1/2022. Kun kukaan ei ole yliväsynyt, lasten ja Loimun leikkiminenkin sujuu jo tosi hyvin. Välillä Loimu haluaisi osallistua hampaillaan lasten ruokailuihin tai ulkovaatteiden pukemiseen. Tällöin Loimulle on tarjottu pahvilaatikkoon kartonkien sekaan hiukan nappuloita. Ja bingo; Loimu odottelee edellä mainituissa tilanteissa usein pahvilaatikkonsa vieressä. Kenelläkään ei mene hermo, asiat hoituvat, eikä Loimunkaan ns. hölmöilyt vahvistu. Se ei voi vielä mitenkään osata istua varttia paikallaan odottelemassa, joten mieluummin tarjoan sille puuhasteltavaa odotteluajaksi. 😊

Loimu on tavannut Savun ja oman veljensä lisäksi naapurin kultaisennoutajan. Treeneissä ja lenkeillä on tavattu bordercollie, belgipentu ja mummulan terrierinpuolikas Myy. Loimu on todella rohkea vieraiden koirien kanssa, ei sentään aivan niin röyhkeä kuin Savun kanssa. Mutta tarkasti valvottava kyllä, jotta rohkeuden varjolla ei joudu ikäviin tilanteisiin. Ensisijaisesti Loimu haluaa leikkiä kaikkien kanssa ja juoksuleikit ovatkin sen mieleen. Pienillä jaloilla pääsee lumihangessakin yllättävän lujaa!

Savun ja Loimun yhteiselo sujuu jo vallan kivasti, ja kaksikon välit ovat selvästi syventyneet ja lämmenneet. Loimu kutsuu Savua jo leikkiin hiukan kohteliaammin vaikka yleisissä käytöstavoissa onkin vielä kehitettävää. Aika usein Loimu nimittäin kävelee vastaan suu täynnä Savun karvoja. Ei siis ihmekään, että Savu tykkää viettää aikaansa eri tilassa pennun kanssa 😅 Yksinolot Savu ja Loimu ovatkin vielä eri huoneissa, jotta molemmilla on omaa rauhaa. Koska koirat ovat kämppiksiä lopun ikäänsä, en halua että Savun tarvitsee turhan päiten polttaa päreitään.

Kahden koiran arjesta on kysytty jonkin verran. Olen vastannut useimmiten että "kotoisaa". Kun muutin omilleni, minulla oli kaksi koiraa. Huomattavasti haastavammat yksilöt silloisiin taitoihini suhteutettuna, kuin nyt. Viimeiset vuodet yhden koiran kanssa olen kokenut poikkeuksellisiksi. Minä pidän siitä, että koiria on kaksi. Niistä on seuraa toisilleen ja koirien keskinäisiä touhuja on kiva seurailla. Pidän siitä, että voin treenata monipuolisemmin erilaisia asioita; Savun treenien sisältö ja vivahteet ovat aivan erilaiset kuin Loimun. Tykkään, että minulla on kaksi koiraa retkille, harrastuksiin ja arjen jakamiseen. Kahden koiran kanssa harrastaminen on jälleen oiva tapa kehittää omaa itseään.

Tuplasti vaivaa? Ei minusta, etenkään kun pikkupennun pissakakkarumba päättyy. Kuluja on tietysti osin enemmän, niistä teen koonnin taas vuoden päätteeksi. Noin muuten koira-arki on minulle hyvin luontevaa ja Loimu ja Savu siinä määrin toimeentulevia ettei minun tarvitse keskittyä mihinkään erityisjärjestelyihin. Olen jo tottunut siihen että meillä on koiraportteja oviaukoissa, sanomalehtiä lattialla ja että matot ovat jemmassa pissavahinkojen varalta 😆

Olen todella onnellinen että meillä on juuri Loimu! Matkassa oli niin monta muuttujaa ja paljon tuuria, että olen ollut jopa yllättynyt, miten sopivasti vilkas pentu osui toiveisiini 😍 Odotan innolla yhteistä taivaltamme ja uusia seikkailuja, sekä toki tutustumista muihin islanninlammaskoiriin hurahtaneisiin. En malta odottaa, että Loimu kasvaa vaikka toisaalta minusta nimenomaan pikkupennut ovat ihania (odotan kyllä sisäsiisteyttä). 

Koska Loimu on ensimmäinen rotukoirani, on se avannut myös uusia ovia. Olen kai seonnut (vanhat ystävät kyllä tietävät mitä tarkoitan), sillä menin ja merkkasin kalenteriin näyttelyt kesälle 😂 Hyvä se on kokeilla uutta ja kenties oppiakin jotain. Tavoitteitakin Loimun kanssa on ja nyt ihan vakavasti haluan koirastani tottelevaisuusvalion - toistaiseksi pidän tätä realistisena tavoitteena. Tärkeintä on kuitenkin tiimityö ja yhteinen matka.

Uskon että Loimu tulee olemaan yhtä hyvä valmentajani, kuin Savu 💛

Laavuyö ja hiihtoretki

Ajatus lähilaavulla nukkumisesta on ollut mielessä jo pitkään ja viime perjantaina idea lopulta toteutui. Täysikuu oli keskiviikkona, mutta riittävän kaunis kuutamo oli myös perjantain ja lauantain välisenä yönä. Lasten nukahtamisen jälkeen heitin iltapäivällä pakatun rinkan selkään ja lähdin Savun kanssa ulos. Loimu jäi kotiin nukkumaan, eikä tainnut edes huomata lähtöämme. Loimulle ei ole vielä talviyössä yöpymiseen vaadittavaa turkkia tai muitakaan varusteita, joten se pääsee mukaan vasta ensi vuonna.

Olin pakannut mukaan kameran ja vanhan, hieman rikkinäisen jalustan. En ole milloinkaan ottanut kuutamokuvia, sillä olen pitänyt sitä ammattilaisten ja ammattilaiskaluston juttuna, mutta nyt päätin kokeilla. Tässä näkyvät otokset olivat parhaimmistoa mihin minä, rikkinäinen jalusta ja elämää nähnyt Canon En osaa sanoa 500D yhdessä pystyimme. Itse olen tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt 😄

Käytin melko pitkää valotusaikaa ja sen suhteen onkin onni, että Savu pysyy aivan hievahtamatta paikallaan. Kesken kuvailujen jäimme molemmat kuuntelemaan muita metsän kulkijoita. Mitään ei näykynyt, mutta aivan läheltä kuului selvästi askelia. Myöhemmin uskaltauduin rämpimään katsomaan, näkyisikö joitain jälkiä. Peurojen jälkiä löydettiin, aivan tuoreita, joten kulkijat selvisivät.

Laavun alla kuului yöllä menevän hiiriä ja menipä laavun edes pahaa aavistamaton jäniskin. Savu pomppasi silloin täydestä unesta pystyyn, kuten minäkin kun kutsuin koiran takaisin. Jänis jatkoi matkaansa ja me uniamme.

Koska yövyimme aivan lähellä kotia, olin pakannut mukaan hiukan extraa ja Savullekin oman makuualustan. Savu ei sitä kuitenkaan käyttänyt, sillä se on tottunut nukkumaan jalkojeni päällä. Siihen se asettui nytkin, sopi minulle. Unohdin nimittäin vaihtosukat kotiin ja villasukkani kastuivat hangessa rämpiessä. Nukuin sitten ohuissa merinosukissa, joka oli aivan liian vähän. Hiukan oli varpailla vilu, muuten lämmin ja varpaatkin koettelemuksesta selvisivät. Ensi kerralla ehkä muistikin toimii taas.

Hiukan vilpoisen, mutta silti oikein hyvin nukutun yön jälkeen väsäsin pienen nuotion ja trangiassa keitin vettä aamukakaoon. Minulla oli mukana varsin niukat eväät, sillä tunnelmallisen aamun valkenemisen jälkeen kipitimme kotiin valmiiseen aamiaispöytään. Yö laavulla meni hyvin ja fiilis ulkona nukkumisesta oli taas yhtä hyvä kuin ennenkin. Lähilaavulla voisi yöpyä useamminkin, ainakin siihen asti että luonto herää. Hyttyset yrittävät syödä retkeilijän hengiltä, joten enää lämpimään aikaan laavussa nukkumisesta ei tule mitään.

Sunnuntaina teimme ystäväni kanssa päiväretken toiselle lähilaavulle. Lainasin naapuriltani meille retkisuksia ja lähdettiin niillä sitten umpimetsään harjoittelemaan kulkemista. Ei tule hiihtäjää minusta 😂  Valikoimme hieman liian haastavan hiihtomaaston; kivinen kuusikko, nousua ja laskua umpihangessa. Sukset olisivat olleet parhaimmillaan ennemmin pellolla tai jäällä, tai tasaisemmassa metsämaastossa. Mutta ken on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön ja hauskaa oli kompuroinnista huolimatta.

Keihäänmaan laavulla oli jokunen muukin ulkoilija, joten asetuttiin kallioille kokkailemaan trangialla. Siirryttiin jatkokokkailemaan nuotiolle siinä vaiheessa, kun sinne vapautui tilaa. Koirat seurailivat makkaran paistoa ja leikkivät. Oli hauska ottaa pitkästä aikaa (siis Teo ja Savu ovat viimeksi käyneet yhdessä retkellä yli neljä vuotta sitten) yhteiskuvia koirakaveruksista. Kaikenlaisia poseerauksia Teo ja Savu tarjosivatkin, perinteisten istumakuvien lisäksi.

Takaisin autolle hiihtäessä aurinkokin näytti vielä viimeiset säteensä ennen laskeutumistaan puiden taa. Oli onnistunut reissu kaikin tavoin. Retkihaasteestakin voi taas yliviivata kaksi kohtaa; 50. Retki tähtitaivaan alla ja 38. Lepää luonnossa -retki. Kuvailisin viikonloppua erinomaiseksi, sillä retkien lisäksi treffasimme myös Loimun veljen (Sisko ja sen veli) ja kävimme tokovalkussa (Tokovalkku).

Kivaa alkanutta viikkoa!

Sisko ja sen veli

Eilen treffasimme Loimun veljen Joikun Pikku-Ahvenistolla ja yhteislenkki ansaitsee ihan oman palstatilansa. Olen käynyt paikan päällä joskus, mutta nyt ajoin auton väärään päätyyn reittiä, vähän haahuilin ja lopulta alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta Savukin tuli lenkille mukaan, mutta selvittiin 😂 Olin aikeissa jättää Savun autoon odottamaan (se oli mukana koska olimme menossa lenkin jälkeen tokovalkkuun), mutta parkkipaikka olikin niin ruuhkaisa etten raaskinut jättää Savua sinne ihmettelemään. Niinpä Savu lenkkeili hihnassa pentujen viilettäessä vapaana. Autolta ensimmäiset 500m olivat haukkumista ja ympäriinsä sinkoilua kun en pystynyt keskittymään kahteen koiraan samaan aikaan - eikä Savu ole vielä tänä talvena nähnyt hiihtäjiä, jotka Loimukin tapasi vasta ekan kerran.

Lenkki alkoi väljemmillä poluilla sujua mukavammassa ja hiukan hiljaisemmassa tunnelmassa. Loimu vaikutti tunnistaneen velipoikansa samantien, niin erilailla rennosti ja innokkaasti haastoi heti leikkimään. Leikit sujuivatkin pennuilla tosi hyvin, vaikka Savu aina ohimennen vähän päsmäröi sääntöpoliisina. Vaan hyvin Savukin lopulta viihtyi lenkillä, vaikka joutuikin katselemaan riekkuvia pentuja vain hihnassa.

Tavoitteena olisi tavata pentujen kanssa kuukausittain, josko Loimusta ja Joikusta tulisi oikein ystävät. Nyt pennut tapasivat ensimmäistä kertaa sitten pentulaatikon ja väittäisin yhteisleikin olleen vallan saumatonta. Alla lisää kuvia vauhtiviikareista.