OT-tokotreenit DiuDiulla

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa DiuDiu Centerillä, jonne olimme sopineet helmikuun toiset  omatoimitokot. Videoiden kansikuvat on ottanut taas Mira ja videot kuvasivat uudet tutut Laura ja Kati. Lauantai aamu ei ollut minulle tämän viikon paras eikä ajatus oikein toiminut treeneissä, joten vähän sählättiin.

Loimu taukoili nuuskumaton kanssa sen aikaa, kun Rudi oli treenivuorossa. Hieman Loimu haukahti kun Rudi haki kapulaa, mutta olimme riittävän etäällä ja Loimu rauhoittui takaisin. Palkkailin Loimua matollaan makaamisesta, mutta koska uusi halli ja vähän hälinää ympärillä, niin pääasiassa Loimu sai syödä nuuskumatosta.

Omalla treenivuorolla otin Loimun kentälle. Palkkasin sen kontaktista sosiaalisesti, sitten lelulla ja lelun vaihdoin namiin ja sama setti jatkui. Tämä on toiminut aika kivasti ja Loimu pystyy jättämään ympäristön rauhaan. Toki vuoron päätteeksi vapautin Loimun ja se kiersi kaikki ihmiset läpi, mutta kesken yhteisen tuokiomme se ei juurikaan lähde. Ihmisten moikkailuun pitää kyllä kehitellä jokin "kontaktilla pääsee" runko, jotta Rakettikettu pysyy jollakin tapaa kontrollissa myös intoillessaan.

Savun kanssa aloitin treenit taas paikan haltuun ottamisella. Oma pää oli sen verran jumissa, että päästin Savun vain kentälle irti ja se laahusteli ympäriinsä haistelemassa. Olisin tietysti voinut tehdä niinkin, että olisin kiertänyt hallin ympäri Savu hihnassa, mutta tänään näin. Jos itsekin, niin Savukin oli vähän väsähtäneen oloinen eikä tänään innostunut lelupalkasta yhtään - ruokapalkka onneksi motivoi, vaikka ihan parhaassa terässä emme olleet.

Teimme seuraamista liikkuoidusti ja noin kymmenen askelta suoraa sujuu jo tosi kivasti kontaktin putoamatta. Palkkasin Savun omatoimisesti kaikista käännöksistä, hyvin saatiinkin suoraa pätkää pohjalle. Joku ajatuskatkos tuli itsellä ja seuruutin meidät ihan treenikaveria päin, josta Savu menikin katsomaan treenikaverin. Jos jotain positiivista, niin Savu ei haukkunut lainkaan! Vaikka kaksi treenikaveria oli meille ennalta tuntemattomia, niin Savu ei juurikaan häiriintynyt ihmisistä. Kompasteluni jälkeen seuruutin Savun uudelleen kaverin ohi molempiin suuntiin, eikä me siinä sitten enää mokattu.

Hyppynouto oli tälle päivää ihan liikaa etenkin kylmiltää. Savu ei ensin tajunnut yhtään mitä sen piti tehdä. Kun sitten näytin Savulle hyppyesteen, se hyppäsi ja jäi odottelemaan esteen taa. Kävin lopulta näyttämässä kapulankin ja jonkinlainen suoriutuminen saatiin. Toinen hyvin alkuun lähtenyt suoritus vähän katkesi kesken kun huutelin Savulle ohjeita ja pysähtyi katsomaan mitä asiaa minulla oli - olisinpa vaan ollut hiljaa niin olisi ollut saumattomampaa 😆 No mutta hyppynoutoon hiukan varmuutta erilaisilla esteillä.

Kaukot liikkuroidusti menivät varmaan paremmin kuin koskaan. Savu ei äännellyt tai haistellut, vaan se oli "kaukot" vihjeen jälkeen hyvinkin skarppina ja vaihdot mainiot. Selvästi jumppa, vihjeiden päivittäminen ja yleisesti ihmishäiriöiden haltuun ottaminen ovat tehneet tehtävänsä.

Kiva treenikokemus oli silti, vaikka emme tänään loistaneetkaan. Kiitos treeniseuralle! 😊

Loimu 16 viikkoa

Tiistaina Loimulla tuli ikää 16 viikkoa täyteen ja täytyy heti mainita että nämä viikot ja kuukaudet on menneet ihan hulvattoman nopeasti! Niin pitkältä kuin tuntuikin se aika, kun omaa pentua vasta odotti, niin nythän tärkein sosiaalistuskausikin on jo ohi. Välillä sitä on miettinyt, onko kaikkea nyt tehty ja nähty tarpeeksi, mutta olen viime aikoina kallistunut siihen että ei se määrä vaan laatu. Loimu on tosi rohkea ja reipas eikä sen mieli varmasti järkähdä siitä näkeekö jonkin asian tänään vai vuoden päästä ensimmäistä kertaa. Kaikki arjessamme tällä hetkellä ajankohtaiset asiat autoilusta koirahalleihin, ovat tulleet Loimulle tutuiksi. Ja kaikkeahan voi onneksi harjoitella niin pitkään, kuin koirassa elämää ja virtaa piisaa 😊

Tämä postaus on sekalainen koonti viime viikoilta. Tässä on siis kootusti kuulumisia, ajatuksia, tuntemuksia ja vastauksia joihinkin useimmin kysyttyihin kysymyksiin. Jos jokin on epäselvää (täysin mahdollista että hiukan väsähtäneet aivoni ovat järjestelleet lauseet epäloogisesti), niin kysy ihmeessä.

Eniten minulta on kysytty sitä, olenko tykännyt pennustani. Olen! Loimu on ollut kyllä kaikkea sitä mitä vain halusin. Se on vilkas, utelias, avoin, peloton (jopa vähän hullun uhkarohkea) ja se osallistuu mielellään kaikkeen. Loimu on todella potentiaalinen harrastuskoira; sille maistuu ruoka, se rakastaa leikkiä ja arvostaa jo nyt sosiaalista palkkaamista. Ylipäänsä kaikki tekeminen ja vauhti on siitä ihan supersiistiä, joten tämän perusteella issikoita soisi näkevän treenikentillä enemmänkin. Pelkän Loimun perusteella voisin hyvinkin suositella issikkaa harrastuskoiraksi 😄

Myös retkiominaisuudet jo näin pikkupennulla ovat olleet oikein kelvolliset. Tokikaan Loimu ei vielä osaa mitään käytöstapoja vaan nielaisee lasten eväät salamannopeasti jos ne sen ulottuville unohtuvat. Mutta kaikki maastot ja säät ovat Loimun mielestä retkeilyn arvoisia. Eikä sitä aivan ensi viikkojen jälkeen ole tarvinnut enää lainkaan kantaa pienillä retkillä. Loimu kyllä kävelee (tai mieluummin juoksee) ihan itse.

© Alina Piittinen

© Mira Kaipainen

Vauhdikas pieni Loimu ei oikein pidä hihnoista, pannoista, valjaista, kiinni pitämisestä tai muustakaan turhapäiväisestä rajoittamisesta. Pienen Rakettiketun tulisi saada mennä kuten lystää, sillä hän itse parhaiten tietää miten missäkin kuuluu kulkea. Varusteiden pukemista ja käsittelytoimia harjoitellaan kyllä perusteellisesti positiivisen vahvistamisen kautta, jotta päästään Loimun kanssa yhteisymmärrykseen 😄 Tarkoitus on mennä myös Canisportille hakemaan lisää työkaluja käsittelytoimiin. Ns. perinteisillä menetelmillä ei yksikään aiempi koirani ole tullut vapaaehtoisesti puettavaksi tai kynsien leikkuuseen, joten tämän sähikäisen (vaikkakin koiristani pienikokoisimman) kanssa haluan tehdä kaiken alusta pitäen paremmin kuin aiempien pentujen kanssa.

Jokunen on kysynyt, olenko huolissani Loimun haukkumisesta. En ole. Haukkuminen on koiralle luonnollista ja koulutuskysymys - jälleen sopiva haaste, joka ei vaaranna ketään 😁 Koiraa ottaessa haukkumisäänen ei pitäisi yllättää ja minulla nyt on sen rotuinen koira, joka paimentaa haukkumalla. Toistaiseksi Loimu ei ole vaikuttanut erityisen äänekkäältä, vaikka toki se helposti alkaa haukkua. Ajatuksiani koiran haukkumisesta olen kirjoitellut vuosi sitten postauksessa Saako koira haukkua? 5/2021.

Olen noudatellut Loimun kanssa "palkkaa/kehu silti" periaatetta (aina ei voi analysoida koko tilannetta sen suhteen voiko palkata vaiko eikö, joten kannattaa palkata varalta) ja harjoitellut LAT-tekniikkaa. Savun kanssa olen alkanut tekemään esim. ihmisten (tai muiden epäilyttävien juttujen) bongaamista vasta nyt, kun taas Loimun kanssa aion hyödyntää tähän tärkeään taitoon jo pentuajan. Etenkin helposti haukkuvalle koiralle on hyvin luontaista ilmoittaa kaikki ympäristön ärsykkeet haukkumalla. Ärsykkeen luoma tunnetila ei välttämättä poistu, vaikka koira kiellolla lopettaisikin haukkumisensa. Kuten Savun, myös Loimun kanssa on jo huomattavissa että kun sitä kehuu, se ei välttämättä ala haukkua lainkaan. Tarkoituksenani on siis vahvistaa ainoastaan eri juttujen katsomista ja niiden ilmaisemisesta mieluummin katsekontaktilla minuun. Loimu on oivaltanut idean jo melko hyvin, vaikka minulla on vielä hieman hakemista palkkion laadun ja vahvistetiheyden kanssa 😃

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipaisen

Vilkkaan pennun treenituokiot ovat olleet virkistävää vaihtelua hieman totisen ja tarkan pennun jälkeen. Loimun kanssa vahvistetiheys saa olla todella tiheä. Myös paikallaan pysymistä on saanut vahvistaa huomattavasti enemmän, kuin kaiken tekemisen tarjoamista. Koska Loimu on nopea, se saattaa ehtiä tehdä aika montakin asiaa "jes" sanan ja käden taskuun menemisen välillä ennen kuin nami lopulta päätyy pennun suuhun 😂

Kuitenkin välillä laadukkaiden ja onnistuneiden oppimistuokioiden jälkeen Loimu on hoksannut monta juttua hyvin nopeasti. Alun puremisen ja hullun riekkumisen sijaan Loimu tarjoaa nykyään istumista vähän joka välissä. Kaksivuotias Pipa neitikin pystyy jo ruokkimaan Loimua ilman, että pentu hyppii vasten ja kaataa lapsen. Villiviikari pentumme on siis vallan fiksu; ei kannata hötkyillä kun ruokaa saa paljon enemmän paikallaan istuen.

Tällä hetkellä Loimu treenaa

- taukokäytös

- treenirutiinit; tauko, kontakti, sosiaalinen palkka, leu, nami, tauko jne.

- merkin kierto

- käsittelytoimet omaehtoisesti

- pivotti

- kohdetyöskentely

Pentu ja lapsiarjen yhdistäminen on mennyt helpommin kuin mihin olin varautunut, siitä on oma postauksensakin Pentu- ja lapsiarjen yhdistäminen 1/2022. Kun kukaan ei ole yliväsynyt, lasten ja Loimun leikkiminenkin sujuu jo tosi hyvin. Välillä Loimu haluaisi osallistua hampaillaan lasten ruokailuihin tai ulkovaatteiden pukemiseen. Tällöin Loimulle on tarjottu pahvilaatikkoon kartonkien sekaan hiukan nappuloita. Ja bingo; Loimu odottelee edellä mainituissa tilanteissa usein pahvilaatikkonsa vieressä. Kenelläkään ei mene hermo, asiat hoituvat, eikä Loimunkaan ns. hölmöilyt vahvistu. Se ei voi vielä mitenkään osata istua varttia paikallaan odottelemassa, joten mieluummin tarjoan sille puuhasteltavaa odotteluajaksi. 😊

Loimu on tavannut Savun ja oman veljensä lisäksi naapurin kultaisennoutajan. Treeneissä ja lenkeillä on tavattu bordercollie, belgipentu ja mummulan terrierinpuolikas Myy. Loimu on todella rohkea vieraiden koirien kanssa, ei sentään aivan niin röyhkeä kuin Savun kanssa. Mutta tarkasti valvottava kyllä, jotta rohkeuden varjolla ei joudu ikäviin tilanteisiin. Ensisijaisesti Loimu haluaa leikkiä kaikkien kanssa ja juoksuleikit ovatkin sen mieleen. Pienillä jaloilla pääsee lumihangessakin yllättävän lujaa!

Savun ja Loimun yhteiselo sujuu jo vallan kivasti, ja kaksikon välit ovat selvästi syventyneet ja lämmenneet. Loimu kutsuu Savua jo leikkiin hiukan kohteliaammin vaikka yleisissä käytöstavoissa onkin vielä kehitettävää. Aika usein Loimu nimittäin kävelee vastaan suu täynnä Savun karvoja. Ei siis ihmekään, että Savu tykkää viettää aikaansa eri tilassa pennun kanssa 😅 Yksinolot Savu ja Loimu ovatkin vielä eri huoneissa, jotta molemmilla on omaa rauhaa. Koska koirat ovat kämppiksiä lopun ikäänsä, en halua että Savun tarvitsee turhan päiten polttaa päreitään.

Kahden koiran arjesta on kysytty jonkin verran. Olen vastannut useimmiten että "kotoisaa". Kun muutin omilleni, minulla oli kaksi koiraa. Huomattavasti haastavammat yksilöt silloisiin taitoihini suhteutettuna, kuin nyt. Viimeiset vuodet yhden koiran kanssa olen kokenut poikkeuksellisiksi. Minä pidän siitä, että koiria on kaksi. Niistä on seuraa toisilleen ja koirien keskinäisiä touhuja on kiva seurailla. Pidän siitä, että voin treenata monipuolisemmin erilaisia asioita; Savun treenien sisältö ja vivahteet ovat aivan erilaiset kuin Loimun. Tykkään, että minulla on kaksi koiraa retkille, harrastuksiin ja arjen jakamiseen. Kahden koiran kanssa harrastaminen on jälleen oiva tapa kehittää omaa itseään.

Tuplasti vaivaa? Ei minusta, etenkään kun pikkupennun pissakakkarumba päättyy. Kuluja on tietysti osin enemmän, niistä teen koonnin taas vuoden päätteeksi. Noin muuten koira-arki on minulle hyvin luontevaa ja Loimu ja Savu siinä määrin toimeentulevia ettei minun tarvitse keskittyä mihinkään erityisjärjestelyihin. Olen jo tottunut siihen että meillä on koiraportteja oviaukoissa, sanomalehtiä lattialla ja että matot ovat jemmassa pissavahinkojen varalta 😆

Olen todella onnellinen että meillä on juuri Loimu! Matkassa oli niin monta muuttujaa ja paljon tuuria, että olen ollut jopa yllättynyt, miten sopivasti vilkas pentu osui toiveisiini 😍 Odotan innolla yhteistä taivaltamme ja uusia seikkailuja, sekä toki tutustumista muihin islanninlammaskoiriin hurahtaneisiin. En malta odottaa, että Loimu kasvaa vaikka toisaalta minusta nimenomaan pikkupennut ovat ihania (odotan kyllä sisäsiisteyttä). 

Koska Loimu on ensimmäinen rotukoirani, on se avannut myös uusia ovia. Olen kai seonnut (vanhat ystävät kyllä tietävät mitä tarkoitan), sillä menin ja merkkasin kalenteriin näyttelyt kesälle 😂 Hyvä se on kokeilla uutta ja kenties oppiakin jotain. Tavoitteitakin Loimun kanssa on ja nyt ihan vakavasti haluan koirastani tottelevaisuusvalion - toistaiseksi pidän tätä realistisena tavoitteena. Tärkeintä on kuitenkin tiimityö ja yhteinen matka.

Uskon että Loimu tulee olemaan yhtä hyvä valmentajani, kuin Savu 💛

Laavuyö ja hiihtoretki

Ajatus lähilaavulla nukkumisesta on ollut mielessä jo pitkään ja viime perjantaina idea lopulta toteutui. Täysikuu oli keskiviikkona, mutta riittävän kaunis kuutamo oli myös perjantain ja lauantain välisenä yönä. Lasten nukahtamisen jälkeen heitin iltapäivällä pakatun rinkan selkään ja lähdin Savun kanssa ulos. Loimu jäi kotiin nukkumaan, eikä tainnut edes huomata lähtöämme. Loimulle ei ole vielä talviyössä yöpymiseen vaadittavaa turkkia tai muitakaan varusteita, joten se pääsee mukaan vasta ensi vuonna.

Olin pakannut mukaan kameran ja vanhan, hieman rikkinäisen jalustan. En ole milloinkaan ottanut kuutamokuvia, sillä olen pitänyt sitä ammattilaisten ja ammattilaiskaluston juttuna, mutta nyt päätin kokeilla. Tässä näkyvät otokset olivat parhaimmistoa mihin minä, rikkinäinen jalusta ja elämää nähnyt Canon En osaa sanoa 500D yhdessä pystyimme. Itse olen tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt 😄

Käytin melko pitkää valotusaikaa ja sen suhteen onkin onni, että Savu pysyy aivan hievahtamatta paikallaan. Kesken kuvailujen jäimme molemmat kuuntelemaan muita metsän kulkijoita. Mitään ei näykynyt, mutta aivan läheltä kuului selvästi askelia. Myöhemmin uskaltauduin rämpimään katsomaan, näkyisikö joitain jälkiä. Peurojen jälkiä löydettiin, aivan tuoreita, joten kulkijat selvisivät.

Laavun alla kuului yöllä menevän hiiriä ja menipä laavun edes pahaa aavistamaton jäniskin. Savu pomppasi silloin täydestä unesta pystyyn, kuten minäkin kun kutsuin koiran takaisin. Jänis jatkoi matkaansa ja me uniamme.

Koska yövyimme aivan lähellä kotia, olin pakannut mukaan hiukan extraa ja Savullekin oman makuualustan. Savu ei sitä kuitenkaan käyttänyt, sillä se on tottunut nukkumaan jalkojeni päällä. Siihen se asettui nytkin, sopi minulle. Unohdin nimittäin vaihtosukat kotiin ja villasukkani kastuivat hangessa rämpiessä. Nukuin sitten ohuissa merinosukissa, joka oli aivan liian vähän. Hiukan oli varpailla vilu, muuten lämmin ja varpaatkin koettelemuksesta selvisivät. Ensi kerralla ehkä muistikin toimii taas.

Hiukan vilpoisen, mutta silti oikein hyvin nukutun yön jälkeen väsäsin pienen nuotion ja trangiassa keitin vettä aamukakaoon. Minulla oli mukana varsin niukat eväät, sillä tunnelmallisen aamun valkenemisen jälkeen kipitimme kotiin valmiiseen aamiaispöytään. Yö laavulla meni hyvin ja fiilis ulkona nukkumisesta oli taas yhtä hyvä kuin ennenkin. Lähilaavulla voisi yöpyä useamminkin, ainakin siihen asti että luonto herää. Hyttyset yrittävät syödä retkeilijän hengiltä, joten enää lämpimään aikaan laavussa nukkumisesta ei tule mitään.

Sunnuntaina teimme ystäväni kanssa päiväretken toiselle lähilaavulle. Lainasin naapuriltani meille retkisuksia ja lähdettiin niillä sitten umpimetsään harjoittelemaan kulkemista. Ei tule hiihtäjää minusta 😂  Valikoimme hieman liian haastavan hiihtomaaston; kivinen kuusikko, nousua ja laskua umpihangessa. Sukset olisivat olleet parhaimmillaan ennemmin pellolla tai jäällä, tai tasaisemmassa metsämaastossa. Mutta ken on leikkiin lähtenyt, se leikin kestäköön ja hauskaa oli kompuroinnista huolimatta.

Keihäänmaan laavulla oli jokunen muukin ulkoilija, joten asetuttiin kallioille kokkailemaan trangialla. Siirryttiin jatkokokkailemaan nuotiolle siinä vaiheessa, kun sinne vapautui tilaa. Koirat seurailivat makkaran paistoa ja leikkivät. Oli hauska ottaa pitkästä aikaa (siis Teo ja Savu ovat viimeksi käyneet yhdessä retkellä yli neljä vuotta sitten) yhteiskuvia koirakaveruksista. Kaikenlaisia poseerauksia Teo ja Savu tarjosivatkin, perinteisten istumakuvien lisäksi.

Takaisin autolle hiihtäessä aurinkokin näytti vielä viimeiset säteensä ennen laskeutumistaan puiden taa. Oli onnistunut reissu kaikin tavoin. Retkihaasteestakin voi taas yliviivata kaksi kohtaa; 50. Retki tähtitaivaan alla ja 38. Lepää luonnossa -retki. Kuvailisin viikonloppua erinomaiseksi, sillä retkien lisäksi treffasimme myös Loimun veljen (Sisko ja sen veli) ja kävimme tokovalkussa (Tokovalkku).

Kivaa alkanutta viikkoa!

Sisko ja sen veli

Eilen treffasimme Loimun veljen Joikun Pikku-Ahvenistolla ja yhteislenkki ansaitsee ihan oman palstatilansa. Olen käynyt paikan päällä joskus, mutta nyt ajoin auton väärään päätyyn reittiä, vähän haahuilin ja lopulta alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta Savukin tuli lenkille mukaan, mutta selvittiin 😂 Olin aikeissa jättää Savun autoon odottamaan (se oli mukana koska olimme menossa lenkin jälkeen tokovalkkuun), mutta parkkipaikka olikin niin ruuhkaisa etten raaskinut jättää Savua sinne ihmettelemään. Niinpä Savu lenkkeili hihnassa pentujen viilettäessä vapaana. Autolta ensimmäiset 500m olivat haukkumista ja ympäriinsä sinkoilua kun en pystynyt keskittymään kahteen koiraan samaan aikaan - eikä Savu ole vielä tänä talvena nähnyt hiihtäjiä, jotka Loimukin tapasi vasta ekan kerran.

Lenkki alkoi väljemmillä poluilla sujua mukavammassa ja hiukan hiljaisemmassa tunnelmassa. Loimu vaikutti tunnistaneen velipoikansa samantien, niin erilailla rennosti ja innokkaasti haastoi heti leikkimään. Leikit sujuivatkin pennuilla tosi hyvin, vaikka Savu aina ohimennen vähän päsmäröi sääntöpoliisina. Vaan hyvin Savukin lopulta viihtyi lenkillä, vaikka joutuikin katselemaan riekkuvia pentuja vain hihnassa.

Tavoitteena olisi tavata pentujen kanssa kuukausittain, josko Loimusta ja Joikusta tulisi oikein ystävät. Nyt pennut tapasivat ensimmäistä kertaa sitten pentulaatikon ja väittäisin yhteisleikin olleen vallan saumatonta. Alla lisää kuvia vauhtiviikareista.

Rally ratatreenit ja Canisport tokovalkku

Torstai iltana kiirehdittiin Tamskille rallytokon ratatreeniin. Treeneihin oli suunniteltu kaksi rataa, joista toinen oli pelkkiä täyskäännöksiä (ihan superkiva) ja toinen myös käännöspainotteinen. Olimme Netan ja Miran kanssa jo aiemmin puhuneet koiriemme lämppärutiineista ja niistä kiinnipitämisestä. Minulla onkin ollut opettelua hyväksyä Savun voimakas tarve haistella ja toisaalta malttaa antaa sen haistella rauhassa hoputtamatta sitä. Savun työskentelyssä on todella hurja ero, kun se on saanut haistella ennen treenejä. Tokikaan tämän hetkinen lämppärutiini ei ole ihan lopullisessa muodossaan, mutta pikkuhiljaa.

Rallytokon ensimmäinen ratapätkä meni aivan tosi kivasti, samoin toinen. Savulla oli tosi kiva flow päällä, mikä sillä onkin kun se saa itse ilmoittaa olevansa valmis treeniin. Sitä niin helposti itse päättää että me tehdään asiat x ja y, viis siitä mitä koira haluaa tehdä.

Toisessa setissä lämppäsin Savun vähän huolimattomammin ja seuruutin sen hallin perälle, jossa se lähtikin haistelemaan ja nuolemaan mattoa. Ohjaajan vastuulla on tehdä treeniolosuhteista sellaiset että koira onnistuu, ja tuo toinen kokonaisuus ei nyt selvästikään onnistunut. Kaikki klipit ovat silti videolla paitsi itselle muistiinpanoksi, myös jollekin jota kiinnostaa haisteluongelman kääntäminen vahvuudeksi.

Itse rallytoko liikkeet ja useampi kyltti peräkkäin menivät tosi kivasti, eikä Savu varsinaisesti kesken töiden lähtenyt haahuilemaan. Seuraaviin treeneihin vielä paremmalla suunnitelmalla ja kotiläksyt tehtynä.

Kuukausi vierähtikin nopeasti ja lauantaina oli toinen kerta meidän tokovalkkua. Poikkeuksellisesti oli molemmat koirat mukana ja poikkeuksellisesti valkussa väkikato, joten ennätin kysyä vinkkiä kummallekin koiralle. Kahdessa tunnissa tulikin ideoita ja ohjeita niin paljon että nyt pursuan intoa, vaikka samalla pelkään unohtavani kaiken 😅 Siispä nopeasti suurpiirteisen muistiinpanot tänne muhimaan, kenties niistä saa jotakin irti. Saa kysyä, jos jonkin on epäselvää.

Savun kanssa katsottiin alkajaisiksi seuraamista. Meidän ikuisuuspulma on ollut kontaktin putoilu, enkä ole keksinyt siihen mitään huimaa ratkaisua. Tänään saatiin kuitenkin työkaluja, joita olenkin rallytokossa käyttänyt mutta en ole oivaltanut soveltaa samoja tokoon. Vahvistamalla Savun käännöksiä voidaan samalla ladata pohjalle kestoa suoraan seuraamiselle. Hallilla tämä lähtikin hyvin alkuun ja tarkoitus on vahvistaa jokaista eri käännöstä ja vauhdimuutosta ja muistaa vaihdella suoran seuraamisen askelmäärää. Kirjanpito pop!

Kaukoihin saimme hyvät jumppaohjeet ja vinkkejä tassujen paikalla pysymiseen. Asentojen vaihtojen vahvistamiseen otetaan pomppu työkaluksi. Tämän järkevämmin en osaa asiaa kirjoittaa, mutta blogiin tulee varmasti lähiaikoina video meidän kaukoista. Pitää keittiötreenien kanssa ryhdistäytyä ja laittaa treenialustaksi matto - se on ollut kerättynä pois pennun pissailujen vuoksi.

Jäävissä me ollaan maahan menoa lukuunottamatta aivan alussa. Nyt ollaan tehty istumista ja meitä muistutettiinkin tekemään yhdessä setissä vain yhtä asentoa. Etenkin kun liikkeestä seisominen ja istuminen ovat Savulle ihan uusia juttuja, ei niitä ole syytä vielä hetkeen sekoittaa. Istumiselle ja seisomiselle täytyy vielä päättää vihjeet, sekä vahvistaa nimenomaan pysähtymistä pomppimisen tai valumisen sijaan.

Keskustelin myös Savun lämppärutiineista, jotka osin vähän junnaavat. Saatiinkin vinkkejä ja jatkojalostan lämppärutiinit nuuskumaton avulla eteenpäin, tavoitteena se ettei Savulle tule enää treenikentällä treenin aluksi tarvetta haistella. Siihen meillä on vielä hiukan matkaa, mutta jos Savu malttaisi rajata haistelut nuuskumatolle ja tarjoaisi muualla yhteistyötä, oltaisiin me jo tosi pitkällä. Ihan ensiksi on keskityttävä taas erottelemaan tauko treenistä ja satsattava palkkioiden laatuun. Sekä pyrittävä pitämään huoli ettei Savu jää tyhjän päälle hillumaan, jolloin se helposti vajoaa omiin juttuihinsa.

Loimun kanssa lähinnä ihmettelin mitä tehtäisiin, onneksi kouluttajalla oli paljon ideoita pääni menoksi 😂  Kerroin mitä olemme tehneet ja etten ole aivan varma mitä kaikkea kannattaisi tehdä, mutta olen noudatellun "palkkaa silti" periaatetta, jolla ei voi mennä pahasti pieleen. Isosti ei onneksi olla vielä mitään mokattu ja reilusti saatiin ohjeita jatkoon. Taas on monta juttua, millä saadaan pieni issikka tuossa tuokiossa väsyneeksi.

Aloitimme Loimun kanssa treenit kaavalla kontakti, sosiaalinen palkka, lelu ja lelun vaihtaminen namiin, josta jatkoin heti peruuttaen karkuun ja jälleen kontaktista sosiaalinen palkka, lelulla leikki ja lelun vaihtmainen namiin. Loimu lähti hommaan ihan superinnoissaan mukaan ja mm. tämän kautta saan vahvistettua sen suuntautumista ja sitoutumiasta nimenomaan itseeni. Vaikka Loimu bongaa targetit hyvin ja tarjoaa heti vadin päälle kiipeämistä, on tokouraa ajatellen olennaisempaa että se pyrkii kontaktiin minun, eikä kohteiden kanssa 😁

Merkin kiertoa teimme alkuun hallilla, kun siitä ei tullut keittiössä mitään. Loimu oli kierron kanssa siis hiukan eri tyyppinen kuin Savu pentuna, joten osaamiseni vähän töksähti. Nyt valkussa saatiin kuitenkin onnistuminen ja ideasta kiinni, joten tiedetään kuinka jatkaa kotona. Videota tulossa!

Treeni-intoa lukijoillekin!

Treenit ja Ilomme kuulumiset

Viikon ne sen kuin kiitää toiminnan täyteisinä ohitse siitäkin huolimatta että pikkuisen meinaa väsy painaa silmää. Viime viikolla sähköpostiin kilahti iloisia uutisia, nimittäin meidät on valittu Ilomme lähettilästiimiin tälle vuodelle. Olen ehtinyt tutustua koulutusmateriaaleihin vasta hieman, mutta löytänyt jo sekä itselleni että molemmille koirilleni paljon mielenkiintoista opeteltavaa. Odotan todella innolla, mitä kaikkea kivaa ja uusia tuttavuuksia tämä mahdollisuus tuo.

Savun ja Loimun suhde on kehittynyt koko ajan paremmaksi ja vastavuoroisemmaksi. Loimu ei enää aivan jatkuvasti kiusaa Savua vaan leikki on jo sujuvampaa. Yksinoloiksi en vielä ole jättänyt koiria keskenään, sillä Loimu koettelee välillä Savun kärsivällisyyttä aivan liikaa. Perinteisistä "anna koirien keskenään sopia" ohjeista huolimatta en halua että Savu menettää hermonta tai ärsyyntyy pennusta liiaksi, sillä koirat tulevat kuitenkin lopun elämää asumaan yhdessä. Mielestäni on järkevämpää välttää konflikteja, Loimu kyllä oppii koirien käytöstavat ilman huonoja kokemuksiakin.

© Mira Kaipainen

Savun treenikuva on Kramielta, mutta ruutua on ehditty treenata kerran sen jälkeenkin. Meillä on nyt ollut ruudun kanssa tosi hyvä flow ja tokovalkusta saadut ideat ovat toimineet käytännössä mainiosti. Kummasti koira oppii ja kehittyy sitä mukaa kuin ohjaajansa saa taitoja haltuun 😅 Alla vapaamuotoiset ruututreenien muistiinpanot, kysy jos jokin on epäselvää. Huomautan myös että nämä muistiinpanot ovat nimenomaan Savun ruututreenistä, toisenlaisen koiran kanssa haasteet ja tavoitteet voivat olla erilaisia.

- ruutuun lähetyksiä lätkän kanssa ja ilman. Ruutu vihjeellä Savu pysähtyy käskyllä lätkävihjeellä juoksee lätkälle. Erottelu alkaa olla kivalla mallilla.

- stoppi on Savulla tällä hetkellä tosi kiva. Vaikka lähettäisin sen lätkälle joka on ruudun takana, Savu pysähtyy käskyllä ruutuun. Ja jos se nyt ehtisikin juosta lätkälle, ei vahinko ole merkittävä.

- ensimmäiset treenit niin että lelu oli ruudun takana, menivät hyvin. Ahnehdittiin maahanmenokin samaan syssyyn. Lelu tuo Savuun reilusti vauhtia, silti pysähtyi käskyllä. Ensi kerralla täytyy käskyttää hiukan aiemmin, sillä Savu ehti aivan ruudun takareunaan. Maahanmenon jälkeen vapautin lelulle vanhalla leluvihjeellä.

- perusasennoista vauhtilähtöjä on tehty uudella vihjeella ja suoraan namille juosten. Tämän saaminen varmaksi on vielä työn alla, mutta uskoisin että Savulla alkaa olla pieni ajatus eteenpäin juoksemisesta. Perusasennon kautta siis, nyt olen lähettänyt sitä ruutuun erinäisistä tempuista.

- ruutu on tällä hetkellä Savusta niin kiva juttu, että käy palkkaamisestakin. Seuraaminen ruudun lähellä on parasta seuraamistamme ikinä ja siitä palkkioksi ruutuun lätkälle juoksu on myös parasta.

Ilo oppia asioita Savun kanssa!

Vaikka lenkkeily on ollut vähän vähäisempää kuin halusin, niin metsässä on silti rämmitty. Viimeisten viikkojen aikana on saatu vettä kaikissa eri olomuodoissa, sekä hiukan aurinkoakin. Taas tällä hetkellä kaikki tiet ovat ihan överiliukkaat, joten poluton metsä on ihan miellyttävä ulkoiluympäristö. Loimu on harjoitellut tutustumaan myös terrierimix Myyhyn. Vielä on Loimun taidoissa kehitettävää, sillä terrierin kärsivällisyyttä on paukuteltu melkoisesti. Yhdessä ulkoilu kuitenkin sujuu jo moitteetta. Uskon että Myystä ja Loimusta tulee ajan kanssa hyvät leikkikaverit, sillä juoksijakaveria Myy on kaivannutkin.

Ensi viikolla Loimulla on toiset rokotukset ja silloin pentu pääsee myös puntarille. Kattavampi kuulumispostaus Loimusta on tekeillä, josko otsikolla Loimu 16 viikkoa sen saisi julkaistuakin. Ihan hurjan nopeasti on kyllä aika mennyt, sillä vastahan Loimu tuli. Nyt Loimu on jalkava rakettikettu ja ihan kuin se olisi asunut meillä aina. Pieni islantilainen on todellakin siellä missä muutkin ja kaikkialla samaan aikaan, sellainen kuvaus on issikoista oikein osuva.

Aurinkoa loppuviikkoosi!

Koirieni toiminnallinen ruokailu

Viime aikoina somessa on jaettu kokemuksia koirien virikeruokinnasta (tai kuka tätä miksikin nimittää) ja minäkin päätin hiukan päivitellä kokemuksiani. Olen ollut ihan pikkutytöstä asti kiinnostunut koirien ruokinnasta ja siitä miten ruokaa voisi tarjoilla, oppien tässä vuosien varrella koko ajan uutta. Innostuinkin taas aiheesta niin, että on syytä tehdä postaus tänne minne se kokonaisuudessaan mahtuun.

Tällä hetkellä Savu ja Loimu syövät kupista vain aamuisin pienen määrän nappulaa, jonka seassa on lisät. Kupeista etenkin siksi että Savu saa usein myös raakaa kananmunaa ja toisaalta siksi että oikeat lisät menevät oikealle koiralle. Loimu syö vielä maitohappobakteeria ja Savulla taas ei ole tälle tarvetta. Sen sijaan Savu syö mm. sinkkiä, sillä sen ruoka koostuu nykyään pääasiassa lihasta, jolloin vähäinen kuivaruokamäärä ei riitä turvaamaan kaikkia vitskuja. Nappulana meillä on tällä hetkellä Werraton, johon olen viimeisen puolentoista kuukauden kokemuksella oikein tyytyväinen. Lihana koirat syövät kalkkunan jauhelihaa. Aiemmin olen antanut lihat aina raakana, mutta nykyisellään hygieniasyistä kypsennettynä. Ei se liha porkkanaksi kuitekaan muutu, vaikka kypsää olisikin. Treeninameina on pääasiassa keitettyjä possunsydämiä ja retkieväinä (tai treenien tauolla Loimulle) rustoja.

Suurin osa ruuasta uppoa koirille treenatessa keittiössä tai hallilla, sekä pihassa ulkoillessa että lenkillä. Kumpikaan koira ei ole ihan valtavan isoja, joten myöskään ruokamäärä ei ole ämpärillinen. Tällöin aamun keittiötreenit, metsälenkki ja pieni treeni jossain välissä saavat päiväannoksen hupenemaan nopeasti. Silloin kun ruokaa jää yli tai treenit ovat vähemmällä, astuvat kuvioon erilaiset virikeruokailut.

Tyhjien astioiden nuolemisella ei ole suurta ravitsemuksellista merkitystä, mutta meillä koirien päiväohjelmaan kuuluu astioiden ja mm. tyhjien voikääreiden nuoleminen. Viime vuonna havainnoin Savua ja se käytti astioiden nuolemiseen päivittäin miltei tunnin aikaa (Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti 2/2021). Lasken tämänkin ruokavirikkeeksi, koska koirille tulee siitä kokemus että olisivat jotakin syöneet.

Vaikka lickmatit ja kongit ovat muodissa edelleen, olen itse edullisuuden ja ekologisuuden ystävä - kierrätyskartongit, sanomalehdet ja vanhat tekstiilit ovat oivia välineitä koirien ruokintaan. Jos kuitenkin haluaa nimenomaan kaipassa myytäviä ruokintavirikkeitä, voi niitäkin bongailla vaikka käytettynä. Huomautan kuitenkin, että esim. kong ei ole mitenkään välttämätön kapistus, vaikka meilläkin sellainen on. Kaikenlaista ruokintapeliä onkin kymmenen vuoden aikana kokeiltu ja osa on kaappiinkin jäänyt.

Koiran ruokailukokemuksia voi monipuolistaa hyvin vähällä vaivalla ja pienellä budjetilla, ellei jo omista valtavaa arsenaalia eri ruokintavälineitä. Meillä vuodesta toiseen hyväksi koettu kartonkikeräyslaatikko, on tällä hetkellä Loimulle miltei päivittäisessä käytössä. Välillä vain pudotan nappulat laatikkoon, välillä laitan niitä tarkemmin maitopurkkeihin ja vessapaperihylsyjen sisään. Aikaa laatikolla joka tapauksessa kuluu, olivat nappulat siellä miten päin vain. Paitsi että Loimu tykkää silputa ja tonkia, pahvilaatikko on myös oivaa puuhaa sille siksi aikaa kun lapset syövät/pukevat/mitä vain mihin Loimun ei tarvitsisi osallistua. 

Lue myös: Toiminnallinen ruokailu - 10 vinkkiä 

Jos kalkkunamössöä ei ole treeneissä palkkana, tarjoilen sen useimmin kongista tai sokkelosta. Mikäli haluat jäädyttää mössöruokia, mutta et omista kongia, olen itse kokenut munakennot ja maitopurkitkin aivan kelvollisiksi muoteiksi. Ruoka on kuitenkin tarjoillessa jäistä tai hieman sulanutta, ja koira todennäköisesti syö sitä nuolemalla kuten kongista. On toki koirakohtaista mitkä virikkeet ovat toimivia ja turvallisia; jotkut koirat saattavat niellä pahvia tai tekstiiliä, joten ainakaan ensikertalaisia ei tule jättää valvomatta ruokailemaan.

Savu ei ole ihan mahdottoman ahne, eikä se siten välitä nähdä hirveästi vaivaa ruokansa eteen. Treeneissä kyllä, mutta valtava silppuaminen ennen nappulan saavuttamista ei ole sen mieleen. Palkinnoksi saatu reikäpallo on Savun juttu. Ei tarvitse kuin hieman kuonolla tönätä ja pallosta tulee nami. Sen sijaan pahvilaatikkoon jätetyt ruuat pysyvät Savun jäljiltä laatikossa kauan - koirat ovat erilaisia 😅 Rustot ja potkaluut Savulle kyllä maistuvat, sekä liha kongista, sokkelosta tai vaikka munakennosta.

Jos koiran ruuan tarjoilu muuten kuin kupista oli sinulle ihan uutta, niin ei hätää. Pääset hyvin alkuun pahvipakkauksilla tai ihan vain heittelemällä ruuan koirallesi maahan. Koiralle on luontaista käyttää nenäänsä, silputa, repiä, purra ja jäytää, joten tylsän kuppiruokailun sijaan koiralle kannattaa tarjota mahdollisuus toteuttaa itseään. Omilla koirilla olen huomannut, että mitä enemmän aikaa ne ruokailuun käyttävät, ne vaikuttavat sen jälkeen kylläisemmiltä ja väsyneemmiltä, kuin että saman aterian olisi tarjonnut kupista.

Vaikka olen askarrellut nuuskumattoja kavereiden koirille, en ole vielä ennättänyt tehdä sellaista omille koirille. Mikäli olet sormistasi näppärä, kannattaa ilman muuta tehdä nuuskumatto itse. Koiran luonto blogissa on hyvä ohje otsikolla Diy nuuskumatto. Koiran luonto blogissa on myös mainio postaus maistelulaudasta, josta onkin jaettu jälleen kuvia ja videoita koirasomessa. Postaukseen tästä Maistelulauta koiralle. Ideat eivät varmasti lopu helposti kesken ja itsellenikin tulee kaikkien näiden ruokavirikevuosien jälkeen jatkuvasti jotakin uutta. Näköjään sitä voi tähänkin koukuttua.

Kuvasin pienen, päivitetyn videon meillä käytössä olevista ruokavirikkeistä. Pahvit ovat edelleen ihan best, niillä olen virikeruokailukokeiluni aloittanut. Lickmat on jäänyt kaikista vähäisimmälle käytölle, etenkin kun siihen harvoin jää mitään laitettavaa. Jos en harrastaisi koirieni kanssa, tai en muuten tykkäisi kouluttaa niille temppuja, erilaiset ruokintavirikkeet olisivat varmasti isosti käytössä. Nyt koirien kouluttaminen koukuttaa minua koko ajan enemmän, joten päivän ateriat tulee syötettyä milloin minkäkin treenin ohella.

Kysy, kerro, kommentoi. Sana vapaa 😊