Eilen treffasimme Loimun veljen Joikun Pikku-Ahvenistolla ja yhteislenkki ansaitsee ihan oman palstatilansa. Olen käynyt paikan päällä joskus, mutta nyt ajoin auton väärään päätyyn reittiä, vähän haahuilin ja lopulta alkuperäisestä suunnitelmasta huolimatta Savukin tuli lenkille mukaan, mutta selvittiin 😂 Olin aikeissa jättää Savun autoon odottamaan (se oli mukana koska olimme menossa lenkin jälkeen tokovalkkuun), mutta parkkipaikka olikin niin ruuhkaisa etten raaskinut jättää Savua sinne ihmettelemään. Niinpä Savu lenkkeili hihnassa pentujen viilettäessä vapaana. Autolta ensimmäiset 500m olivat haukkumista ja ympäriinsä sinkoilua kun en pystynyt keskittymään kahteen koiraan samaan aikaan - eikä Savu ole vielä tänä talvena nähnyt hiihtäjiä, jotka Loimukin tapasi vasta ekan kerran.
Lenkki alkoi väljemmillä poluilla sujua mukavammassa ja hiukan hiljaisemmassa tunnelmassa. Loimu vaikutti tunnistaneen velipoikansa samantien, niin erilailla rennosti ja innokkaasti haastoi heti leikkimään. Leikit sujuivatkin pennuilla tosi hyvin, vaikka Savu aina ohimennen vähän päsmäröi sääntöpoliisina. Vaan hyvin Savukin lopulta viihtyi lenkillä, vaikka joutuikin katselemaan riekkuvia pentuja vain hihnassa.
Tavoitteena olisi tavata pentujen kanssa kuukausittain, josko Loimusta ja Joikusta tulisi oikein ystävät. Nyt pennut tapasivat ensimmäistä kertaa sitten pentulaatikon ja väittäisin yhteisleikin olleen vallan saumatonta. Alla lisää kuvia vauhtiviikareista.
Torstai iltana kiirehdittiin Tamskille rallytokon ratatreeniin. Treeneihin oli suunniteltu kaksi rataa, joista toinen oli pelkkiä täyskäännöksiä (ihan superkiva) ja toinen myös käännöspainotteinen. Olimme Netan ja Miran kanssa jo aiemmin puhuneet koiriemme lämppärutiineista ja niistä kiinnipitämisestä. Minulla onkin ollut opettelua hyväksyä Savun voimakas tarve haistella ja toisaalta malttaa antaa sen haistella rauhassa hoputtamatta sitä. Savun työskentelyssä on todella hurja ero, kun se on saanut haistella ennen treenejä. Tokikaan tämän hetkinen lämppärutiini ei ole ihan lopullisessa muodossaan, mutta pikkuhiljaa.
Rallytokon ensimmäinen ratapätkä meni aivan tosi kivasti, samoin toinen. Savulla oli tosi kiva flow päällä, mikä sillä onkin kun se saa itse ilmoittaa olevansa valmis treeniin. Sitä niin helposti itse päättää että me tehdään asiat x ja y, viis siitä mitä koira haluaa tehdä.
Toisessa setissä lämppäsin Savun vähän huolimattomammin ja seuruutin sen hallin perälle, jossa se lähtikin haistelemaan ja nuolemaan mattoa. Ohjaajan vastuulla on tehdä treeniolosuhteista sellaiset että koira onnistuu, ja tuo toinen kokonaisuus ei nyt selvästikään onnistunut. Kaikki klipit ovat silti videolla paitsi itselle muistiinpanoksi, myös jollekin jota kiinnostaa haisteluongelman kääntäminen vahvuudeksi.
Itse rallytoko liikkeet ja useampi kyltti peräkkäin menivät tosi kivasti, eikä Savu varsinaisesti kesken töiden lähtenyt haahuilemaan. Seuraaviin treeneihin vielä paremmalla suunnitelmalla ja kotiläksyt tehtynä.
Kuukausi vierähtikin nopeasti ja lauantaina oli toinen kerta meidän tokovalkkua. Poikkeuksellisesti oli molemmat koirat mukana ja poikkeuksellisesti valkussa väkikato, joten ennätin kysyä vinkkiä kummallekin koiralle. Kahdessa tunnissa tulikin ideoita ja ohjeita niin paljon että nyt pursuan intoa, vaikka samalla pelkään unohtavani kaiken 😅 Siispä nopeasti suurpiirteisen muistiinpanot tänne muhimaan, kenties niistä saa jotakin irti. Saa kysyä, jos jonkin on epäselvää.
Savun kanssa katsottiin alkajaisiksi seuraamista. Meidän ikuisuuspulma on ollut kontaktin putoilu, enkä ole keksinyt siihen mitään huimaa ratkaisua. Tänään saatiin kuitenkin työkaluja, joita olenkin rallytokossa käyttänyt mutta en ole oivaltanut soveltaa samoja tokoon. Vahvistamalla Savun käännöksiä voidaan samalla ladata pohjalle kestoa suoraan seuraamiselle. Hallilla tämä lähtikin hyvin alkuun ja tarkoitus on vahvistaa jokaista eri käännöstä ja vauhdimuutosta ja muistaa vaihdella suoran seuraamisen askelmäärää. Kirjanpito pop!
Kaukoihin saimme hyvät jumppaohjeet ja vinkkejä tassujen paikalla pysymiseen. Asentojen vaihtojen vahvistamiseen otetaan pomppu työkaluksi. Tämän järkevämmin en osaa asiaa kirjoittaa, mutta blogiin tulee varmasti lähiaikoina video meidän kaukoista. Pitää keittiötreenien kanssa ryhdistäytyä ja laittaa treenialustaksi matto - se on ollut kerättynä pois pennun pissailujen vuoksi.
Jäävissä me ollaan maahan menoa lukuunottamatta aivan alussa. Nyt ollaan tehty istumista ja meitä muistutettiinkin tekemään yhdessä setissä vain yhtä asentoa. Etenkin kun liikkeestä seisominen ja istuminen ovat Savulle ihan uusia juttuja, ei niitä ole syytä vielä hetkeen sekoittaa. Istumiselle ja seisomiselle täytyy vielä päättää vihjeet, sekä vahvistaa nimenomaan pysähtymistä pomppimisen tai valumisen sijaan.
Keskustelin myös Savun lämppärutiineista, jotka osin vähän junnaavat. Saatiinkin vinkkejä ja jatkojalostan lämppärutiinit nuuskumaton avulla eteenpäin, tavoitteena se ettei Savulle tule enää treenikentällä treenin aluksi tarvetta haistella. Siihen meillä on vielä hiukan matkaa, mutta jos Savu malttaisi rajata haistelut nuuskumatolle ja tarjoaisi muualla yhteistyötä, oltaisiin me jo tosi pitkällä. Ihan ensiksi on keskityttävä taas erottelemaan tauko treenistä ja satsattava palkkioiden laatuun. Sekä pyrittävä pitämään huoli ettei Savu jää tyhjän päälle hillumaan, jolloin se helposti vajoaa omiin juttuihinsa.
Loimun kanssa lähinnä ihmettelin mitä tehtäisiin, onneksi kouluttajalla oli paljon ideoita pääni menoksi 😂 Kerroin mitä olemme tehneet ja etten ole aivan varma mitä kaikkea kannattaisi tehdä, mutta olen noudatellun "palkkaa silti" periaatetta, jolla ei voi mennä pahasti pieleen. Isosti ei onneksi olla vielä mitään mokattu ja reilusti saatiin ohjeita jatkoon. Taas on monta juttua, millä saadaan pieni issikka tuossa tuokiossa väsyneeksi.
Aloitimme Loimun kanssa treenit kaavalla kontakti, sosiaalinen palkka, lelu ja lelun vaihtaminen namiin, josta jatkoin heti peruuttaen karkuun ja jälleen kontaktista sosiaalinen palkka, lelulla leikki ja lelun vaihtmainen namiin. Loimu lähti hommaan ihan superinnoissaan mukaan ja mm. tämän kautta saan vahvistettua sen suuntautumista ja sitoutumiasta nimenomaan itseeni. Vaikka Loimu bongaa targetit hyvin ja tarjoaa heti vadin päälle kiipeämistä, on tokouraa ajatellen olennaisempaa että se pyrkii kontaktiin minun, eikä kohteiden kanssa 😁
Merkin kiertoa teimme alkuun hallilla, kun siitä ei tullut keittiössä mitään. Loimu oli kierron kanssa siis hiukan eri tyyppinen kuin Savu pentuna, joten osaamiseni vähän töksähti. Nyt valkussa saatiin kuitenkin onnistuminen ja ideasta kiinni, joten tiedetään kuinka jatkaa kotona. Videota tulossa!
Viikon ne sen kuin kiitää toiminnan täyteisinä ohitse siitäkin huolimatta että pikkuisen meinaa väsy painaa silmää. Viime viikolla sähköpostiin kilahti iloisia uutisia, nimittäin meidät on valittu Ilomme lähettilästiimiin tälle vuodelle. Olen ehtinyt tutustua koulutusmateriaaleihin vasta hieman, mutta löytänyt jo sekä itselleni että molemmille koirilleni paljon mielenkiintoista opeteltavaa. Odotan todella innolla, mitä kaikkea kivaa ja uusia tuttavuuksia tämä mahdollisuus tuo.
Savun ja Loimun suhde on kehittynyt koko ajan paremmaksi ja vastavuoroisemmaksi. Loimu ei enää aivan jatkuvasti kiusaa Savua vaan leikki on jo sujuvampaa. Yksinoloiksi en vielä ole jättänyt koiria keskenään, sillä Loimu koettelee välillä Savun kärsivällisyyttä aivan liikaa. Perinteisistä "anna koirien keskenään sopia" ohjeista huolimatta en halua että Savu menettää hermonta tai ärsyyntyy pennusta liiaksi, sillä koirat tulevat kuitenkin lopun elämää asumaan yhdessä. Mielestäni on järkevämpää välttää konflikteja, Loimu kyllä oppii koirien käytöstavat ilman huonoja kokemuksiakin.
Savun treenikuva on Kramielta, mutta ruutua on ehditty treenata kerran sen jälkeenkin. Meillä on nyt ollut ruudun kanssa tosi hyvä flow ja tokovalkusta saadut ideat ovat toimineet käytännössä mainiosti. Kummasti koira oppii ja kehittyy sitä mukaa kuin ohjaajansa saa taitoja haltuun 😅 Alla vapaamuotoiset ruututreenien muistiinpanot, kysy jos jokin on epäselvää. Huomautan myös että nämä muistiinpanot ovat nimenomaan Savun ruututreenistä, toisenlaisen koiran kanssa haasteet ja tavoitteet voivat olla erilaisia.
- ruutuun lähetyksiä lätkän kanssa ja ilman. Ruutu vihjeellä Savu pysähtyy käskyllä lätkävihjeellä juoksee lätkälle. Erottelu alkaa olla kivalla mallilla.
- stoppi on Savulla tällä hetkellä tosi kiva. Vaikka lähettäisin sen lätkälle joka on ruudun takana, Savu pysähtyy käskyllä ruutuun. Ja jos se nyt ehtisikin juosta lätkälle, ei vahinko ole merkittävä.
- ensimmäiset treenit niin että lelu oli ruudun takana, menivät hyvin. Ahnehdittiin maahanmenokin samaan syssyyn. Lelu tuo Savuun reilusti vauhtia, silti pysähtyi käskyllä. Ensi kerralla täytyy käskyttää hiukan aiemmin, sillä Savu ehti aivan ruudun takareunaan. Maahanmenon jälkeen vapautin lelulle vanhalla leluvihjeellä.
- perusasennoista vauhtilähtöjä on tehty uudella vihjeella ja suoraan namille juosten. Tämän saaminen varmaksi on vielä työn alla, mutta uskoisin että Savulla alkaa olla pieni ajatus eteenpäin juoksemisesta. Perusasennon kautta siis, nyt olen lähettänyt sitä ruutuun erinäisistä tempuista.
- ruutu on tällä hetkellä Savusta niin kiva juttu, että käy palkkaamisestakin. Seuraaminen ruudun lähellä on parasta seuraamistamme ikinä ja siitä palkkioksi ruutuun lätkälle juoksu on myös parasta.
Ilo oppia asioita Savun kanssa!
Vaikka lenkkeily on ollut vähän vähäisempää kuin halusin, niin metsässä on silti rämmitty. Viimeisten viikkojen aikana on saatu vettä kaikissa eri olomuodoissa, sekä hiukan aurinkoakin. Taas tällä hetkellä kaikki tiet ovat ihan överiliukkaat, joten poluton metsä on ihan miellyttävä ulkoiluympäristö. Loimu on harjoitellut tutustumaan myös terrierimix Myyhyn. Vielä on Loimun taidoissa kehitettävää, sillä terrierin kärsivällisyyttä on paukuteltu melkoisesti. Yhdessä ulkoilu kuitenkin sujuu jo moitteetta. Uskon että Myystä ja Loimusta tulee ajan kanssa hyvät leikkikaverit, sillä juoksijakaveria Myy on kaivannutkin.
Ensi viikolla Loimulla on toiset rokotukset ja silloin pentu pääsee myös puntarille. Kattavampi kuulumispostaus Loimusta on tekeillä, josko otsikolla Loimu 16 viikkoa sen saisi julkaistuakin. Ihan hurjan nopeasti on kyllä aika mennyt, sillä vastahan Loimu tuli. Nyt Loimu on jalkava rakettikettu ja ihan kuin se olisi asunut meillä aina. Pieni islantilainen on todellakin siellä missä muutkin ja kaikkialla samaan aikaan, sellainen kuvaus on issikoista oikein osuva.
Viime aikoina somessa on jaettu kokemuksia koirien virikeruokinnasta (tai kuka tätä miksikin nimittää) ja minäkin päätin hiukan päivitellä kokemuksiani. Olen ollut ihan pikkutytöstä asti kiinnostunut koirien ruokinnasta ja siitä miten ruokaa voisi tarjoilla, oppien tässä vuosien varrella koko ajan uutta. Innostuinkin taas aiheesta niin, että on syytä tehdä postaus tänne minne se kokonaisuudessaan mahtuun.
Tällä hetkellä Savu ja Loimu syövät kupista vain aamuisin pienen määrän nappulaa, jonka seassa on lisät. Kupeista etenkin siksi että Savu saa usein myös raakaa kananmunaa ja toisaalta siksi että oikeat lisät menevät oikealle koiralle. Loimu syö vielä maitohappobakteeria ja Savulla taas ei ole tälle tarvetta. Sen sijaan Savu syö mm. sinkkiä, sillä sen ruoka koostuu nykyään pääasiassa lihasta, jolloin vähäinen kuivaruokamäärä ei riitä turvaamaan kaikkia vitskuja. Nappulana meillä on tällä hetkellä Werraton, johon olen viimeisen puolentoista kuukauden kokemuksella oikein tyytyväinen. Lihana koirat syövät kalkkunan jauhelihaa. Aiemmin olen antanut lihat aina raakana, mutta nykyisellään hygieniasyistä kypsennettynä. Ei se liha porkkanaksi kuitekaan muutu, vaikka kypsää olisikin. Treeninameina on pääasiassa keitettyjä possunsydämiä ja retkieväinä (tai treenien tauolla Loimulle) rustoja.
Suurin osa ruuasta uppoa koirille treenatessa keittiössä tai hallilla, sekä pihassa ulkoillessa että lenkillä. Kumpikaan koira ei ole ihan valtavan isoja, joten myöskään ruokamäärä ei ole ämpärillinen. Tällöin aamun keittiötreenit, metsälenkki ja pieni treeni jossain välissä saavat päiväannoksen hupenemaan nopeasti. Silloin kun ruokaa jää yli tai treenit ovat vähemmällä, astuvat kuvioon erilaiset virikeruokailut.
Tyhjien astioiden nuolemisella ei ole suurta ravitsemuksellista merkitystä, mutta meillä koirien päiväohjelmaan kuuluu astioiden ja mm. tyhjien voikääreiden nuoleminen. Viime vuonna havainnoin Savua ja se käytti astioiden nuolemiseen päivittäin miltei tunnin aikaa (Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti 2/2021). Lasken tämänkin ruokavirikkeeksi, koska koirille tulee siitä kokemus että olisivat jotakin syöneet.
Vaikka lickmatit ja kongit ovat muodissa edelleen, olen itse edullisuuden ja ekologisuuden ystävä - kierrätyskartongit, sanomalehdet ja vanhat tekstiilit ovat oivia välineitä koirien ruokintaan. Jos kuitenkin haluaa nimenomaan kaipassa myytäviä ruokintavirikkeitä, voi niitäkin bongailla vaikka käytettynä. Huomautan kuitenkin, että esim. kong ei ole mitenkään välttämätön kapistus, vaikka meilläkin sellainen on. Kaikenlaista ruokintapeliä onkin kymmenen vuoden aikana kokeiltu ja osa on kaappiinkin jäänyt.
Koiran ruokailukokemuksia voi monipuolistaa hyvin vähällä vaivalla ja pienellä budjetilla, ellei jo omista valtavaa arsenaalia eri ruokintavälineitä. Meillä vuodesta toiseen hyväksi koettu kartonkikeräyslaatikko, on tällä hetkellä Loimulle miltei päivittäisessä käytössä. Välillä vain pudotan nappulat laatikkoon, välillä laitan niitä tarkemmin maitopurkkeihin ja vessapaperihylsyjen sisään. Aikaa laatikolla joka tapauksessa kuluu, olivat nappulat siellä miten päin vain. Paitsi että Loimu tykkää silputa ja tonkia, pahvilaatikko on myös oivaa puuhaa sille siksi aikaa kun lapset syövät/pukevat/mitä vain mihin Loimun ei tarvitsisi osallistua.
Jos kalkkunamössöä ei ole treeneissä palkkana, tarjoilen sen useimmin kongista tai sokkelosta. Mikäli haluat jäädyttää mössöruokia, mutta et omista kongia, olen itse kokenut munakennot ja maitopurkitkin aivan kelvollisiksi muoteiksi. Ruoka on kuitenkin tarjoillessa jäistä tai hieman sulanutta, ja koira todennäköisesti syö sitä nuolemalla kuten kongista. On toki koirakohtaista mitkä virikkeet ovat toimivia ja turvallisia; jotkut koirat saattavat niellä pahvia tai tekstiiliä, joten ainakaan ensikertalaisia ei tule jättää valvomatta ruokailemaan.
Savu ei ole ihan mahdottoman ahne, eikä se siten välitä nähdä hirveästi vaivaa ruokansa eteen. Treeneissä kyllä, mutta valtava silppuaminen ennen nappulan saavuttamista ei ole sen mieleen. Palkinnoksi saatu reikäpallo on Savun juttu. Ei tarvitse kuin hieman kuonolla tönätä ja pallosta tulee nami. Sen sijaan pahvilaatikkoon jätetyt ruuat pysyvät Savun jäljiltä laatikossa kauan - koirat ovat erilaisia 😅 Rustot ja potkaluut Savulle kyllä maistuvat, sekä liha kongista, sokkelosta tai vaikka munakennosta.
Jos koiran ruuan tarjoilu muuten kuin kupista oli sinulle ihan uutta, niin ei hätää. Pääset hyvin alkuun pahvipakkauksilla tai ihan vain heittelemällä ruuan koirallesi maahan. Koiralle on luontaista käyttää nenäänsä, silputa, repiä, purra ja jäytää, joten tylsän kuppiruokailun sijaan koiralle kannattaa tarjota mahdollisuus toteuttaa itseään. Omilla koirilla olen huomannut, että mitä enemmän aikaa ne ruokailuun käyttävät, ne vaikuttavat sen jälkeen kylläisemmiltä ja väsyneemmiltä, kuin että saman aterian olisi tarjonnut kupista.
Vaikka olen askarrellut nuuskumattoja kavereiden koirille, en ole vielä ennättänyt tehdä sellaista omille koirille. Mikäli olet sormistasi näppärä, kannattaa ilman muuta tehdä nuuskumatto itse. Koiran luonto blogissa on hyvä ohje otsikolla Diy nuuskumatto. Koiran luonto blogissa on myös mainio postaus maistelulaudasta, josta onkin jaettu jälleen kuvia ja videoita koirasomessa. Postaukseen tästä Maistelulauta koiralle. Ideat eivät varmasti lopu helposti kesken ja itsellenikin tulee kaikkien näiden ruokavirikevuosien jälkeen jatkuvasti jotakin uutta. Näköjään sitä voi tähänkin koukuttua.
Kuvasin pienen, päivitetyn videon meillä käytössä olevista ruokavirikkeistä. Pahvit ovat edelleen ihan best, niillä olen virikeruokailukokeiluni aloittanut. Lickmat on jäänyt kaikista vähäisimmälle käytölle, etenkin kun siihen harvoin jää mitään laitettavaa. Jos en harrastaisi koirieni kanssa, tai en muuten tykkäisi kouluttaa niille temppuja, erilaiset ruokintavirikkeet olisivat varmasti isosti käytössä. Nyt koirien kouluttaminen koukuttaa minua koko ajan enemmän, joten päivän ateriat tulee syötettyä milloin minkäkin treenin ohella.
Sunnuntai iltana toteutuivat toiset tokon omatoimiryhmän treenit (en oikein osaa päättää miten tuo kirjoitetaan tai lyhennetään, mutta mennään näin), jotka pidettiin Kramiella Sastamalassa. Meitä oli treenaamassa paikalla kolme ja kokonaisuus meni kivasti. Puhuttiin tosin, että sujuvampaa olisi jos olisi vähintään neljä treenaajaa. Kaksi olisi treenaajan kanssa kentällä apparina ja vaikka kuvaajana, sillä välin neljäs ehtisi lämmitellä koiraansa. Nyt kolmistaan vuoron vaihdot kävivät vähän lennosta ja koiria lämppäiltiin vasta omalla vuorolla - ei sekään varsinaisesti huono asia ole.
Loimu oli vuorossa heti ensimmäisenä. Olin pakannut mukaan oman vadin ja tasapainotyynyn ja Loimu suuntasikin kiipeilemään niille samantien. Lennosta pyysin Loimua myös istumaan ja menemään makuulleen, sitten leikittiin ja taas tasapainoilemaan. Kohteet olivat Loimulle helppoja ja se keskittyi hyvin ympäristöstä huolimatta.
Siirryimme ikään kuin kentän puolelle, missä ei ollutkaan mitään tuttua. Ajatuksena oli ottaa pentuluoksari joka menikin juoksun osuudelta hyvin, mutta koiran valjaista kiinnipitäminen on ehkä vähän vanhanaikaista ja tarpeetonta. Loimu ei pidä kiinnipitämisestä ja vaikutti myös turhautuneelta, joten luoksareita täytyy harjoitella hiukan erilaisella aloituksella. Pikaratkaisuni on jättää Loimu syömään nameja maasta.
Leikkimisen jälkeen Loimu tutkikin uuden kentän perusteellisesti. Jos kutsuin sitä luo, se vain juoksi iloisesti ohitseni. Oikein hyvä oppitunti taas itselle; pennunkin kanssa pitää ottaa tila haltuun, ennen kuin aikoo harjoitella mitään muuta. Kun Loimu oli rallatellut tutkimassa paikkoja ja moikannut ihmiset, se palasi luokseni. Otettiin loppuun kontaktipelejä, eli aina kontaktista kehuin ja palkkasin Loimun, sekä juoksin vähän karkuun. Tätä täytyy harjoitella Loimun kanssa kotonakin ja etenkin vieraissa paikoissa, jotta se hoksaa että kontaktilla minut saa aktivoitua.
Savu odotteli vuoroaan välillä vähän kevythäkissä vihellellen, kun kaikilla muilla oli hauskaa ennen sitä. Kun Savun vuoro koitti, yritin muistaa tehdä kaikkea kuten suunnittelin. Treenikaverikin heitti hyvän kysymykse: "Onko Savu valmis tekemään heti ruutua?". Ei varmasti olisi ollut, sillä oltiin käyty Kramiella vain kerran, joten ympäristö oli aika vieras. Menin Savun kanssa kehään kokeenomaisesti, mutta aloitettiin treenit kontaktipeleillä.
Savulle haistelu on ihan todella tärkeää ja olen yrittänyt sitä erinäisin keinoin kitkeä pois, siinä onnistumatta. Enää en yritä estää Savua haistelemasta, sillä vaikka se pitäisikin nenän irti lattiasta, ei haistelun tarve poistu minnekään. Parhaita treenituloksia olen saanut niin, että Savu saa rauhassa haistella sen mitä haistelee ja kun se on valmis, aloitetaan treenit. Helpon kuuloista, mutta on tässä itsellä vielä harjoittelemista; haluaisin helposti vähän hoputtaa koiraa, aivan kuten hoputan itseäni ja kaikkia muitakin.
Lattian haistelun ja tempputuokion jälkeen Savu vaikutti valmiilta ja aloitettiin ruututreenit. Ei olle hirveästi ehditty harjoitella vauhtilähtöjä perusasennosta, joten skipattiin perusasento kokonaan näissä treeneissä. Lähetin Savun ruutuun tempun kautta ensin niin että kosketusalusta oli ruudussa ja sen jälkeen ruudun takana. Ensimmäinen suoritus oli vähän laiska, mutta toinen ja kolmas omaan kriteeriin oikein täydelliset! Savu lähtee juoksemaan ruutuun tosi innoissaan ja pysähtyy käskyllä vaikka kosketusalusta olikin pari metriä ruudun takana. Välillä toki juoksutan sitä myös ruudun läpi lätkälle, mutta eilisissä treeneissä pitäydyin "juoksua max kolme pätkää" tavoitteessani. Savu ei ole mikään hupijuoksija, joten treeneissä sen vauhtiliikkeiden määrässä täytyy pitää joku järki ennen kuin laatu kärsii.
Ruututreenien onnistumiseen olin erittäin tyytyväinen ja jatkettiin treeniä liikkuroidulla seuraamisella. Tavoitteenani on saada liikkurin höpinöistä vihje Savun kontaktille ja varmuutta etenkin liikkeelle lähtöihin. Savun kontakti helposti tipahtaa tai se jää lähdössä askeleen jälkeen, eikä seuraaminen eteenpäin kävellessä siitä merkittävästi parane. Siispä olen palannut vahvistamaan ihan näitä peruspalikoita ja positiivisesti yllätyinkin eilisistä onnistumisista.
Jos jostakin oon tosi iloinen, niin omista oivalluksista Savun haistelun ja ihmisten haukkumisen suhteen! Hitsi etten ottanut asiakseni harjoitella näitä kuntoon jo vuosi sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ohjaaja selvästi oppii ja kypsyy huomattavasti koiriaan hitaammin... Kuitenkin hyvin vähäisillä mutta huolellisilla harjoituksilla ero aiempaan on huomattava. Savu ei eilen häiriintynyt ihmisistä oikeastaan lainkaan. Se ei myöskään upputunut haistelemaan enää sen jälkeen, kun oli aluksi saanut haistella. Pitäydymme näissä rutiineissa, että Savu saa tutkia ympäristön ennen treeniä ja tarvittaessa bongailla ihmisetkin. Näin treenit ovat koirallekin kivat ja on mahdollista edetä halutuissa tokoliikkeissäkin.
Hyvä treeniseura on kyllä ihan a ja o, kiitos taas eilisistä hyvistä keskusteluista ja oivalluksien jakamisesta 💙
Ja kuinka ollakaan, sääolosuhteet muuttuivat sen verran villeiksi, että tämän päivän retki peruuntui. Ensin olisi pitänyt liukastella pari tuntia autolla ja sen jälkeen polulla jalkaisin, joten toistaiseksi Selkämeren kansallispuistoa käyntiä vähän lykätään. Toisaalta eilen onnistui sellainen hankinta, että itsenäinen arkiretkeily lasten kanssa helpottuu huomattavasti. Ystävällinen naapuri vinkkasi Tori kohteesta, ja meille kotiutui eilen Deuterin vanhinta mallia oleva lapsenkantorinkka. Nyt päästään helposti pienille retkille omalla väellä, kun Papu jaksaa jo kävelläkin ja Pipan saa eväiden kanssa kyytiin. Loimu onkin naapurin Deuterin todennut tauolla hyväksi nukkumapaikaksi.
Peruuntuneesta retkestä huolimatta on silti retkifiilis, joten kirjoittelen aiemmin instagramissa jakamani retkihaaveet tänne hiukan paremmin avattuina. Retkihaaveet otsikkona toimii paremmin kuin tavoitteet, sillä luonnossa liikkumisen pitäisi olla matalan kynnyksen lataavaa tekemistä, eikä pakonomaista suorittamista. Jokainen saa tietysti retkeillä miten itselleen parhaaksi kokee, mutta itse yritän opetella tuosta "pakko pakko pakko" meiningistä pois 😁
Retkihaaveet
Telttayö itikoiden herkkuna
Jos telttailee sulanmaan aikaan, niin itikoiden herkuksi siinä joutuu. Asiaa täytyy ennalta muistella aina hieman, jotta ei todellisuutta kohdatessa pety. Kenties tänä kesänä telttaillaan Loimun harjoitukseksi myös ihan pihassa. Vähintään Savun kanssa lähdetään kuitenkin pikkuisen kotipitäjää kauemmas telttailemaan. Toisaalta lähimaastossakin pihasta kävellen on kivoja telttamaastoja, joten ei ola mahdoton ajatus tehdä telttaretkeä ihan jalkaisin tästä.
Laavuyö pakkaskelissä
Tämä on mun suuri toiveeni kevättalvelle! Ei pelkästään se että saa nukkua ulkona, vaan saa nukkua yksin ja silloin on mahdollista nukkua eikä vain yrittää nukkua. Toki nukun ulkona hyvin muutenkin. Viikot menevät vinhaa vauhtia ja kohta on kevät, mutta ennen itikoita aion ehtiä lähilaavulle nukkumaan. Olisi ihanaa jos olisi vaikka tähtitaivat tai kuutamo, mutta minun tuurillani nautittaisiin varmaan vesisateesta.
Uusi kansallispuisto
En ole sitten toissavuoden käynyt yhdessäkään minulle uudessa kansallispuistossa. Olen pyöritellyt Teijoa ja Päijännettä kohteina. Vasta muutama viikko sitten tämän päivän retkeä suunnitellessa havahduin, että Selkämeren kansallispuiston mannerpolut ovat paljon lähempänä.
Kanoottiretki paikallisessa järvessä
Viime kesänä kävin Savun kanssa melomassa Karhepääskyn kanootilla. Tänä vuonna haluaisin melomaan ajan kanssa ja ehkä jonain vähemmän itikkaisena ajankohtana. Jos kanoottiretki nyt ei jostain syystä toteudu, niin aina voi lainata mummolasta SUP-laudat ja laskeutua tunnelmaan niillä.
Retki uuden retkiseuran kanssa
Kuka lähtee mukaan? 😅
Minivaellus 2-3 yötä ja vaikka 60km
Pari vuotta sitten olin maastossa miltei neljä päivää ja taitoimme kaverin kanssa 65km. Vielä en tiedä miten pitkälle reissulle pääsen tänä vuonna, mutta kyllä yksi reissu voisi olla kilometrien keräämistä.
Lappi isolla ehkällä
Joka vuotinen ja varmaan puoli elämää kestävä. Lappiin lähtö vaatii muutakin resurssia kuin aikaa ja mielenkiintoa, enkä toisaalta välitä lähteä niin kauaksi tekemään lasten kanssa pieniä päiväretkiä jotka voin tehdä kotopuolessakin. Haaveilen viikon vaelluksesta erämaassa, mutta se nyt ei ole tälle vuodelle mitenkään realistinen haave. Kenties muilla menoilla käydessä pistäydytään jossakin Lapin retkikohteessa.
Nyt vain kalenteriin uusia retkiä suunnittelemaan, sekä varaamaan kaappiin varaeväät spontaania retkeä varten. Ovat tuollaiset varaeväät tulleet käyttöön, joten siksi pitää varata uudet. Jos retkikärpänen on puraissut, vilkaise ihmeessä Retkihaasteen 2022 lista joka motivoi ja innostaa kaikenlaisiin isoihin ja pieniin, arkisiin ja juhlallisiin retkiin.
Tammikuun viimeisen illan vietin Loimun kanssa Canisportin Tavoitteellisten pentujen irtotunnilla. Meitä koutsasi Riitta Kivimäki. Olin ajatellut kysyä vinkkiä perusasennon opettamiseen ja ideoita siihen saatiinkin. Tunnilla ei kyllä ihmeitä tehty sillä Loimu oli aivan into piukassa kaikesta uudesta ja sinkoili hihnan mitan verran joka suuntaan. Leikkiminen ja namit kyllä kelpasivat, mutta aktiivisuus minua kohtaan oli kaikelta kiireeltä hiukan vähäistä.
Saatiinkin vinkiksi harjoitella hallilla rauhallista olemista, sekä kotoa tuttuja tehtäviä. Tasapainotyyny onkin Loimulle jo tuttu juttu ja teimmekin Loimulle vähän kuin korokeradan. Oli vati, tasapainotyyny, ruokakuppeja ja muita erilaisia korokkeita. Palkitsin Loimun kaikesta aktiivisuudesta korokkeita kohtaan ja pääsin vahvistamaan alustalla pysymistäkin. Vinkiksi saatiin ottaa käyttöön vihje vapautuksellekin - Riittan mukaan vapautus on olennainen osa pysymistä, hyvä muistisääntö itselle 😁
Loimu on vilkas ja aktiivinen pentu, kuten toivoinkin. Sen kanssa on suotavaa vahvistaa kaikkea olemista pysymistä siinä, missä Savulta olen vahvistanut kaiken tekemistä ja liikkumista. Vaikka Loimu oppisikin paikallaan pönöttämisen vahvaksi tempuksi, ei sen vilkkaus ja sähäkkyys minnekään katoa. Keskittymistä ja sitoutumista harjoitellaan nyt ainakin näillä korokevinkeillä, näin olisi mahdollista saada ns. ehjä treeni ilman jatkuvaa sinkoilua kaikkialle.
Heti seuraavana aamuna, eli helmikuun ensimmäisenä päivänä suuntasimme takaisin hallille. Kalenterimerkinnöissäni on ollut viime aikoina kehityksen tarvetta, nyt menot eivät sentään olleet päällekkäiset vaikkakin yöunet jäivät aikataulutukseni jäljiltä vähän lyhyiksi. Napattiin hallille mukaan pikkusiskoni, jonka käsialaa tämän postauksen kuvat ovat - unohdin ohjeistaa zoomata ihan vain Loimuun mutta näillä mennään 😆
Savun kanssa treenattiin ruutua, sitä kun ei mahdu keittiössä tekemään eikä oikein ole tuolla lumihangessakaan kätevä. Aluksi laitoin targetin ruudun sisälle ja sen jälkeen pari metriä ruudun taakse. Treeni meni ihan yllättävän hyvin! Lähetin Savun vihjeellä targetille ja välillä annoin juosta ruudun läpi sinne asti, välillä pysäytin ruutuun. En tietääkseni ole treenannut pysäytystä erityisen järjestelmällisesti, mutta Savu on kyllä ihan superkivasti kuulolla! Tokikaan sitä ei voi vielä lähettää lelulle tai ruokakupille niin että se pysähtyisi kesken, mutta niitä aletaan harjoitella seuraavaksi.
Vauhti hiukan himmaantui vihje-erottelussa, mutta stoppi oli silti napakka. Aioin tehdä merkkiryhmän kiertoa ruudun jälkeen, mutta siitä ei tullutkaan mitään. Savu ei juokse juoksemisen ilosta, eikä se yksissä treeneissä juokse montaa kertaa ees taas sujuvasti. Niinpä meidän kierto oli aika haukkuva ja pelkkää ravaamista. Jäi kahteen yritykseen tällä erää. Täytyy seuraavat treenit suunnitella paremmin, niin että vauhtiliikkeitä olisi vain yksi ja muut liikkeet jotakin vähemmän kierroksia nostavaa.
Olen alunperin opettanut merkin kierron temppuja ja tehnytkin siinä kaikki aloittelijan mokat. Viime kesänä aloin korjata kiertoa niin että Savu suorittaisi sen haukkumatta ja mielellään ihan laukaten. Sittemmin tämän vuoden puolella olen tullut siihen tulokseen että harjoitellaan kierto kokonaan alusta ja vaihdetaan vihje. Vanha vihje on saanut niin paljon vahvistusta myös kaikesta ylimääräisestä touhusta, että uskon pääseväni helpommalla opettamalla koko tehtävän uudelleen. Uskoisin sen olevan myös Savulle selkeämpää.
Loppuun tein Savun kanssa pienen pätkän seuraamista. Saatiin onnistuneita lähtöjä ja pysähdyksiä. Savu on välillä ollut askeleen jäljessä lähdöissä joten yhden askeleen lähtöjä on hiottu aika paljon. Samoin pysähtyessä Savu on ollut jotenkin epävarma, eikä ole oma-alotteisesti istunut perusasentoon. Nyt sujuivat nämäkin. Tehtiin myös pari juoksuun lähtemistä ja vähän peruuttelua. Peruuttamisessa Savu aukeaa tosi paljon mutta korjaa kyllä kun käännyn poispäin. Sen verran seuraamisessa on vielä tekemistä tavoitteisiini nähden, ettei me ihan ensi viikolla olla kokeisiin menossa 😅
Sunnuntaina on taas tokon omatoimiryhmän treenit ja vähän varovasti olen suunnitellut tekeväni seuraamista liikkuroidusti. Ajatuksena on opettaa liikkurin höpinöistä vihje kontaktille ja sitä myötä kivalle seuraamiselle. Eli varsinaista kokeenomaista pätkää tuskin tehdään, sillä en usko sen tauon jälkeen sellaineen onnistuvat.
Loimun vuoron odottelun meni kohtuullisen hyvin. Se ei tosin viihtynyt häkissä, mutta hihnassa kyllä ja malttoi syödä rustoluutakin kaikessa rauhassa. Taukotreeniä on harjoiteltava kotona ahkerasti, sillä Loimulle on todella haastavaa odottaa vuoroaan jos Savun kanssa tehdään jotakin. En voikaan koiria vielä vähään aikaan treenata yksin samalla kertaa, sillä en tahdo rauhattoman odotuksen vahvistuvan liiaksi.
Omalla vuorollaan Loimu pinkoi ympäri hallia riemuissaan, tuli sentään kutsulla luokse. Loimu on ihan hullu leikkijä ja leikkisi varmasti hamaan tappiin asti. Kun se voittaa lelun, se ei karkaa sen kanssa vaan on alunpitäen juossut lelun kanssa syliini. Koska leikittäminen on minustakin kivaa, olisi todella houkuttelevaa riehuttaa Loimua vähän jatkuvasti. Tässä täytyy kuitenkin ottaa järki käteen ja pitää riehakas leikki kohtuullisissa rajoissa 😅
Rakentelin Loimulle taas korokeradan ja Loimu tarjosikin heti alustoille nousemista sekä niillä istumista. Vahvistin eri alustoille hakeutumista ja niillä pysymistä. Hienosti Loimu keskittyi tehtäväänsä, vaikka pikkuväki kiljui ja juoksi vierestä! Eli kun motivaatio on kohdillaan ja tehtävä hallussa, ei ympäristö häiritse liikaa.
Hiukan kerrattiin myös istumisen ja makaaamisen vihjeitä vieraassa ympäristössä. Loimu suorittikin ne kuin vanha tekijä. Hiukan liian pitkäksi treenisetti venähti (se on tuo 5min ihan maksimi mitä Loimu kerralla jaksaa) kun lopussa käsikosketuksesta ei tullutkaan enää mitään. Tässä sitä oppii itsekin malttia.
Maaliskuun lopulla Loimulla alkaa tokoeskari. Siihen asti nappaillaan irtotunteja ja treenataan itsenäisesti saaduilla ideoilla. Loimu kyllä oppii ja oivaltaa tosi nopeasti aina kun vahvistetiheys on kohdallaan. Maltin lisäksi tässä kehittyy taas oma tekniikka ja naksutinkäsikin.
