Treenit ja Ilomme kuulumiset

Viikon ne sen kuin kiitää toiminnan täyteisinä ohitse siitäkin huolimatta että pikkuisen meinaa väsy painaa silmää. Viime viikolla sähköpostiin kilahti iloisia uutisia, nimittäin meidät on valittu Ilomme lähettilästiimiin tälle vuodelle. Olen ehtinyt tutustua koulutusmateriaaleihin vasta hieman, mutta löytänyt jo sekä itselleni että molemmille koirilleni paljon mielenkiintoista opeteltavaa. Odotan todella innolla, mitä kaikkea kivaa ja uusia tuttavuuksia tämä mahdollisuus tuo.

Savun ja Loimun suhde on kehittynyt koko ajan paremmaksi ja vastavuoroisemmaksi. Loimu ei enää aivan jatkuvasti kiusaa Savua vaan leikki on jo sujuvampaa. Yksinoloiksi en vielä ole jättänyt koiria keskenään, sillä Loimu koettelee välillä Savun kärsivällisyyttä aivan liikaa. Perinteisistä "anna koirien keskenään sopia" ohjeista huolimatta en halua että Savu menettää hermonta tai ärsyyntyy pennusta liiaksi, sillä koirat tulevat kuitenkin lopun elämää asumaan yhdessä. Mielestäni on järkevämpää välttää konflikteja, Loimu kyllä oppii koirien käytöstavat ilman huonoja kokemuksiakin.

© Mira Kaipainen

Savun treenikuva on Kramielta, mutta ruutua on ehditty treenata kerran sen jälkeenkin. Meillä on nyt ollut ruudun kanssa tosi hyvä flow ja tokovalkusta saadut ideat ovat toimineet käytännössä mainiosti. Kummasti koira oppii ja kehittyy sitä mukaa kuin ohjaajansa saa taitoja haltuun 😅 Alla vapaamuotoiset ruututreenien muistiinpanot, kysy jos jokin on epäselvää. Huomautan myös että nämä muistiinpanot ovat nimenomaan Savun ruututreenistä, toisenlaisen koiran kanssa haasteet ja tavoitteet voivat olla erilaisia.

- ruutuun lähetyksiä lätkän kanssa ja ilman. Ruutu vihjeellä Savu pysähtyy käskyllä lätkävihjeellä juoksee lätkälle. Erottelu alkaa olla kivalla mallilla.

- stoppi on Savulla tällä hetkellä tosi kiva. Vaikka lähettäisin sen lätkälle joka on ruudun takana, Savu pysähtyy käskyllä ruutuun. Ja jos se nyt ehtisikin juosta lätkälle, ei vahinko ole merkittävä.

- ensimmäiset treenit niin että lelu oli ruudun takana, menivät hyvin. Ahnehdittiin maahanmenokin samaan syssyyn. Lelu tuo Savuun reilusti vauhtia, silti pysähtyi käskyllä. Ensi kerralla täytyy käskyttää hiukan aiemmin, sillä Savu ehti aivan ruudun takareunaan. Maahanmenon jälkeen vapautin lelulle vanhalla leluvihjeellä.

- perusasennoista vauhtilähtöjä on tehty uudella vihjeella ja suoraan namille juosten. Tämän saaminen varmaksi on vielä työn alla, mutta uskoisin että Savulla alkaa olla pieni ajatus eteenpäin juoksemisesta. Perusasennon kautta siis, nyt olen lähettänyt sitä ruutuun erinäisistä tempuista.

- ruutu on tällä hetkellä Savusta niin kiva juttu, että käy palkkaamisestakin. Seuraaminen ruudun lähellä on parasta seuraamistamme ikinä ja siitä palkkioksi ruutuun lätkälle juoksu on myös parasta.

Ilo oppia asioita Savun kanssa!

Vaikka lenkkeily on ollut vähän vähäisempää kuin halusin, niin metsässä on silti rämmitty. Viimeisten viikkojen aikana on saatu vettä kaikissa eri olomuodoissa, sekä hiukan aurinkoakin. Taas tällä hetkellä kaikki tiet ovat ihan överiliukkaat, joten poluton metsä on ihan miellyttävä ulkoiluympäristö. Loimu on harjoitellut tutustumaan myös terrierimix Myyhyn. Vielä on Loimun taidoissa kehitettävää, sillä terrierin kärsivällisyyttä on paukuteltu melkoisesti. Yhdessä ulkoilu kuitenkin sujuu jo moitteetta. Uskon että Myystä ja Loimusta tulee ajan kanssa hyvät leikkikaverit, sillä juoksijakaveria Myy on kaivannutkin.

Ensi viikolla Loimulla on toiset rokotukset ja silloin pentu pääsee myös puntarille. Kattavampi kuulumispostaus Loimusta on tekeillä, josko otsikolla Loimu 16 viikkoa sen saisi julkaistuakin. Ihan hurjan nopeasti on kyllä aika mennyt, sillä vastahan Loimu tuli. Nyt Loimu on jalkava rakettikettu ja ihan kuin se olisi asunut meillä aina. Pieni islantilainen on todellakin siellä missä muutkin ja kaikkialla samaan aikaan, sellainen kuvaus on issikoista oikein osuva.

Aurinkoa loppuviikkoosi!

Koirieni toiminnallinen ruokailu

Viime aikoina somessa on jaettu kokemuksia koirien virikeruokinnasta (tai kuka tätä miksikin nimittää) ja minäkin päätin hiukan päivitellä kokemuksiani. Olen ollut ihan pikkutytöstä asti kiinnostunut koirien ruokinnasta ja siitä miten ruokaa voisi tarjoilla, oppien tässä vuosien varrella koko ajan uutta. Innostuinkin taas aiheesta niin, että on syytä tehdä postaus tänne minne se kokonaisuudessaan mahtuun.

Tällä hetkellä Savu ja Loimu syövät kupista vain aamuisin pienen määrän nappulaa, jonka seassa on lisät. Kupeista etenkin siksi että Savu saa usein myös raakaa kananmunaa ja toisaalta siksi että oikeat lisät menevät oikealle koiralle. Loimu syö vielä maitohappobakteeria ja Savulla taas ei ole tälle tarvetta. Sen sijaan Savu syö mm. sinkkiä, sillä sen ruoka koostuu nykyään pääasiassa lihasta, jolloin vähäinen kuivaruokamäärä ei riitä turvaamaan kaikkia vitskuja. Nappulana meillä on tällä hetkellä Werraton, johon olen viimeisen puolentoista kuukauden kokemuksella oikein tyytyväinen. Lihana koirat syövät kalkkunan jauhelihaa. Aiemmin olen antanut lihat aina raakana, mutta nykyisellään hygieniasyistä kypsennettynä. Ei se liha porkkanaksi kuitekaan muutu, vaikka kypsää olisikin. Treeninameina on pääasiassa keitettyjä possunsydämiä ja retkieväinä (tai treenien tauolla Loimulle) rustoja.

Suurin osa ruuasta uppoa koirille treenatessa keittiössä tai hallilla, sekä pihassa ulkoillessa että lenkillä. Kumpikaan koira ei ole ihan valtavan isoja, joten myöskään ruokamäärä ei ole ämpärillinen. Tällöin aamun keittiötreenit, metsälenkki ja pieni treeni jossain välissä saavat päiväannoksen hupenemaan nopeasti. Silloin kun ruokaa jää yli tai treenit ovat vähemmällä, astuvat kuvioon erilaiset virikeruokailut.

Tyhjien astioiden nuolemisella ei ole suurta ravitsemuksellista merkitystä, mutta meillä koirien päiväohjelmaan kuuluu astioiden ja mm. tyhjien voikääreiden nuoleminen. Viime vuonna havainnoin Savua ja se käytti astioiden nuolemiseen päivittäin miltei tunnin aikaa (Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti 2/2021). Lasken tämänkin ruokavirikkeeksi, koska koirille tulee siitä kokemus että olisivat jotakin syöneet.

Vaikka lickmatit ja kongit ovat muodissa edelleen, olen itse edullisuuden ja ekologisuuden ystävä - kierrätyskartongit, sanomalehdet ja vanhat tekstiilit ovat oivia välineitä koirien ruokintaan. Jos kuitenkin haluaa nimenomaan kaipassa myytäviä ruokintavirikkeitä, voi niitäkin bongailla vaikka käytettynä. Huomautan kuitenkin, että esim. kong ei ole mitenkään välttämätön kapistus, vaikka meilläkin sellainen on. Kaikenlaista ruokintapeliä onkin kymmenen vuoden aikana kokeiltu ja osa on kaappiinkin jäänyt.

Koiran ruokailukokemuksia voi monipuolistaa hyvin vähällä vaivalla ja pienellä budjetilla, ellei jo omista valtavaa arsenaalia eri ruokintavälineitä. Meillä vuodesta toiseen hyväksi koettu kartonkikeräyslaatikko, on tällä hetkellä Loimulle miltei päivittäisessä käytössä. Välillä vain pudotan nappulat laatikkoon, välillä laitan niitä tarkemmin maitopurkkeihin ja vessapaperihylsyjen sisään. Aikaa laatikolla joka tapauksessa kuluu, olivat nappulat siellä miten päin vain. Paitsi että Loimu tykkää silputa ja tonkia, pahvilaatikko on myös oivaa puuhaa sille siksi aikaa kun lapset syövät/pukevat/mitä vain mihin Loimun ei tarvitsisi osallistua. 

Lue myös: Toiminnallinen ruokailu - 10 vinkkiä 

Jos kalkkunamössöä ei ole treeneissä palkkana, tarjoilen sen useimmin kongista tai sokkelosta. Mikäli haluat jäädyttää mössöruokia, mutta et omista kongia, olen itse kokenut munakennot ja maitopurkitkin aivan kelvollisiksi muoteiksi. Ruoka on kuitenkin tarjoillessa jäistä tai hieman sulanutta, ja koira todennäköisesti syö sitä nuolemalla kuten kongista. On toki koirakohtaista mitkä virikkeet ovat toimivia ja turvallisia; jotkut koirat saattavat niellä pahvia tai tekstiiliä, joten ainakaan ensikertalaisia ei tule jättää valvomatta ruokailemaan.

Savu ei ole ihan mahdottoman ahne, eikä se siten välitä nähdä hirveästi vaivaa ruokansa eteen. Treeneissä kyllä, mutta valtava silppuaminen ennen nappulan saavuttamista ei ole sen mieleen. Palkinnoksi saatu reikäpallo on Savun juttu. Ei tarvitse kuin hieman kuonolla tönätä ja pallosta tulee nami. Sen sijaan pahvilaatikkoon jätetyt ruuat pysyvät Savun jäljiltä laatikossa kauan - koirat ovat erilaisia 😅 Rustot ja potkaluut Savulle kyllä maistuvat, sekä liha kongista, sokkelosta tai vaikka munakennosta.

Jos koiran ruuan tarjoilu muuten kuin kupista oli sinulle ihan uutta, niin ei hätää. Pääset hyvin alkuun pahvipakkauksilla tai ihan vain heittelemällä ruuan koirallesi maahan. Koiralle on luontaista käyttää nenäänsä, silputa, repiä, purra ja jäytää, joten tylsän kuppiruokailun sijaan koiralle kannattaa tarjota mahdollisuus toteuttaa itseään. Omilla koirilla olen huomannut, että mitä enemmän aikaa ne ruokailuun käyttävät, ne vaikuttavat sen jälkeen kylläisemmiltä ja väsyneemmiltä, kuin että saman aterian olisi tarjonnut kupista.

Vaikka olen askarrellut nuuskumattoja kavereiden koirille, en ole vielä ennättänyt tehdä sellaista omille koirille. Mikäli olet sormistasi näppärä, kannattaa ilman muuta tehdä nuuskumatto itse. Koiran luonto blogissa on hyvä ohje otsikolla Diy nuuskumatto. Koiran luonto blogissa on myös mainio postaus maistelulaudasta, josta onkin jaettu jälleen kuvia ja videoita koirasomessa. Postaukseen tästä Maistelulauta koiralle. Ideat eivät varmasti lopu helposti kesken ja itsellenikin tulee kaikkien näiden ruokavirikevuosien jälkeen jatkuvasti jotakin uutta. Näköjään sitä voi tähänkin koukuttua.

Kuvasin pienen, päivitetyn videon meillä käytössä olevista ruokavirikkeistä. Pahvit ovat edelleen ihan best, niillä olen virikeruokailukokeiluni aloittanut. Lickmat on jäänyt kaikista vähäisimmälle käytölle, etenkin kun siihen harvoin jää mitään laitettavaa. Jos en harrastaisi koirieni kanssa, tai en muuten tykkäisi kouluttaa niille temppuja, erilaiset ruokintavirikkeet olisivat varmasti isosti käytössä. Nyt koirien kouluttaminen koukuttaa minua koko ajan enemmän, joten päivän ateriat tulee syötettyä milloin minkäkin treenin ohella.

Kysy, kerro, kommentoi. Sana vapaa 😊

OT-tokoryhmä Kramiella

Videolla joitakin klippejä eilisestä treenistä.

Sunnuntai iltana toteutuivat toiset tokon omatoimiryhmän treenit (en oikein osaa päättää miten tuo kirjoitetaan tai lyhennetään, mutta mennään näin), jotka pidettiin Kramiella Sastamalassa. Meitä oli treenaamassa paikalla kolme ja kokonaisuus meni kivasti. Puhuttiin tosin, että sujuvampaa olisi jos olisi vähintään neljä treenaajaa. Kaksi olisi treenaajan kanssa kentällä apparina ja vaikka kuvaajana, sillä välin neljäs ehtisi lämmitellä koiraansa. Nyt kolmistaan vuoron vaihdot kävivät vähän lennosta ja koiria lämppäiltiin vasta omalla vuorolla - ei sekään varsinaisesti huono asia ole.

Loimu oli vuorossa heti ensimmäisenä. Olin pakannut mukaan oman vadin ja tasapainotyynyn ja Loimu suuntasikin kiipeilemään niille samantien. Lennosta pyysin Loimua myös istumaan ja menemään makuulleen, sitten leikittiin ja taas tasapainoilemaan. Kohteet olivat Loimulle helppoja ja se keskittyi hyvin ympäristöstä huolimatta.

Siirryimme ikään kuin kentän puolelle, missä ei ollutkaan mitään tuttua. Ajatuksena oli ottaa pentuluoksari joka menikin juoksun osuudelta hyvin, mutta koiran valjaista kiinnipitäminen on ehkä vähän vanhanaikaista ja tarpeetonta. Loimu ei pidä kiinnipitämisestä ja vaikutti myös turhautuneelta, joten luoksareita täytyy harjoitella hiukan erilaisella aloituksella. Pikaratkaisuni on jättää Loimu syömään nameja maasta.

Leikkimisen jälkeen Loimu tutkikin uuden kentän perusteellisesti. Jos kutsuin sitä luo, se vain juoksi iloisesti ohitseni. Oikein hyvä oppitunti taas itselle; pennunkin kanssa pitää ottaa tila haltuun, ennen kuin aikoo harjoitella mitään muuta. Kun Loimu oli rallatellut tutkimassa paikkoja ja moikannut ihmiset, se palasi luokseni. Otettiin loppuun kontaktipelejä, eli aina kontaktista kehuin ja palkkasin Loimun,  sekä juoksin vähän karkuun. Tätä täytyy harjoitella Loimun kanssa kotonakin ja etenkin vieraissa paikoissa, jotta se hoksaa että kontaktilla minut saa aktivoitua.

Savu odotteli vuoroaan välillä vähän kevythäkissä vihellellen, kun kaikilla muilla oli hauskaa ennen sitä. Kun Savun vuoro koitti, yritin muistaa tehdä kaikkea kuten suunnittelin. Treenikaverikin heitti hyvän kysymykse: "Onko Savu valmis tekemään heti ruutua?". Ei varmasti olisi ollut, sillä oltiin käyty Kramiella vain kerran, joten ympäristö oli aika vieras. Menin Savun kanssa kehään kokeenomaisesti, mutta aloitettiin treenit kontaktipeleillä.

Savulle haistelu on ihan todella tärkeää ja olen yrittänyt sitä erinäisin keinoin kitkeä pois, siinä onnistumatta. Enää en yritä estää Savua haistelemasta, sillä vaikka se pitäisikin nenän irti lattiasta, ei haistelun tarve poistu minnekään. Parhaita treenituloksia olen saanut niin, että Savu saa rauhassa haistella sen mitä haistelee ja kun se on valmis, aloitetaan treenit. Helpon kuuloista, mutta on tässä itsellä vielä harjoittelemista; haluaisin helposti vähän hoputtaa koiraa, aivan kuten hoputan itseäni ja kaikkia muitakin.

Lattian haistelun ja tempputuokion jälkeen Savu vaikutti valmiilta ja aloitettiin ruututreenit. Ei olle hirveästi ehditty harjoitella vauhtilähtöjä perusasennosta, joten skipattiin perusasento kokonaan näissä treeneissä. Lähetin Savun ruutuun tempun kautta ensin niin että kosketusalusta oli ruudussa ja sen jälkeen ruudun takana. Ensimmäinen suoritus oli vähän laiska, mutta toinen ja kolmas omaan kriteeriin oikein täydelliset! Savu lähtee juoksemaan ruutuun tosi innoissaan ja pysähtyy käskyllä vaikka kosketusalusta olikin pari metriä ruudun takana. Välillä toki juoksutan sitä myös ruudun läpi lätkälle, mutta eilisissä treeneissä pitäydyin "juoksua max kolme pätkää" tavoitteessani. Savu ei ole mikään hupijuoksija, joten treeneissä sen vauhtiliikkeiden määrässä täytyy pitää joku järki ennen kuin laatu kärsii.

Ruututreenien onnistumiseen olin erittäin tyytyväinen ja jatkettiin treeniä liikkuroidulla seuraamisella. Tavoitteenani on saada liikkurin höpinöistä vihje Savun kontaktille ja varmuutta etenkin liikkeelle lähtöihin. Savun kontakti helposti tipahtaa tai se jää lähdössä askeleen jälkeen, eikä seuraaminen eteenpäin kävellessä siitä merkittävästi parane. Siispä olen palannut vahvistamaan ihan näitä peruspalikoita ja positiivisesti yllätyinkin eilisistä onnistumisista.

Jos jostakin oon tosi iloinen, niin omista oivalluksista Savun haistelun ja ihmisten haukkumisen suhteen! Hitsi etten ottanut asiakseni harjoitella näitä kuntoon jo vuosi sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ohjaaja selvästi oppii ja kypsyy huomattavasti koiriaan hitaammin... Kuitenkin hyvin vähäisillä mutta huolellisilla harjoituksilla ero aiempaan on huomattava. Savu ei eilen häiriintynyt ihmisistä oikeastaan lainkaan. Se ei myöskään upputunut haistelemaan enää sen jälkeen, kun oli aluksi saanut haistella. Pitäydymme näissä rutiineissa, että Savu saa tutkia ympäristön ennen treeniä ja tarvittaessa bongailla ihmisetkin. Näin treenit ovat koirallekin kivat ja on mahdollista edetä halutuissa tokoliikkeissäkin.

Hyvä treeniseura on kyllä ihan a ja o, kiitos taas eilisistä hyvistä keskusteluista ja oivalluksien jakamisesta 💙

Retkihaaveita 2022

Ja kuinka ollakaan, sääolosuhteet muuttuivat sen verran villeiksi, että tämän päivän retki peruuntui. Ensin olisi pitänyt liukastella pari tuntia autolla ja sen jälkeen polulla jalkaisin, joten toistaiseksi Selkämeren kansallispuistoa käyntiä vähän lykätään. Toisaalta eilen onnistui sellainen hankinta, että itsenäinen arkiretkeily lasten kanssa helpottuu huomattavasti. Ystävällinen naapuri vinkkasi Tori kohteesta, ja meille kotiutui eilen Deuterin vanhinta mallia oleva lapsenkantorinkka. Nyt päästään helposti pienille retkille omalla väellä, kun Papu jaksaa jo kävelläkin ja Pipan saa eväiden kanssa kyytiin. Loimu onkin naapurin Deuterin todennut tauolla hyväksi nukkumapaikaksi.

Lue myös: Koiran varustelista retkelle

Peruuntuneesta retkestä huolimatta on silti retkifiilis, joten kirjoittelen aiemmin instagramissa jakamani retkihaaveet tänne hiukan paremmin avattuina. Retkihaaveet otsikkona toimii paremmin kuin tavoitteet, sillä luonnossa liikkumisen pitäisi olla matalan kynnyksen lataavaa tekemistä, eikä pakonomaista suorittamista. Jokainen saa tietysti retkeillä miten itselleen parhaaksi kokee, mutta itse yritän opetella tuosta "pakko pakko pakko" meiningistä pois 😁

Retkihaaveet

Telttayö itikoiden herkkuna

Jos telttailee sulanmaan aikaan, niin itikoiden herkuksi siinä joutuu. Asiaa täytyy ennalta muistella aina hieman, jotta ei todellisuutta kohdatessa pety. Kenties tänä kesänä telttaillaan Loimun harjoitukseksi myös ihan pihassa. Vähintään Savun kanssa lähdetään kuitenkin pikkuisen kotipitäjää kauemmas telttailemaan. Toisaalta lähimaastossakin pihasta kävellen on kivoja telttamaastoja, joten ei ola mahdoton ajatus tehdä telttaretkeä ihan jalkaisin tästä.

Laavuyö pakkaskelissä

Tämä on mun suuri toiveeni kevättalvelle! Ei pelkästään se että saa nukkua ulkona, vaan saa nukkua yksin ja silloin on mahdollista nukkua eikä vain yrittää nukkua. Toki nukun ulkona hyvin muutenkin. Viikot menevät vinhaa vauhtia ja kohta on kevät, mutta ennen itikoita aion ehtiä lähilaavulle nukkumaan. Olisi ihanaa jos olisi vaikka tähtitaivat tai kuutamo, mutta minun tuurillani nautittaisiin varmaan vesisateesta.

Uusi kansallispuisto

En ole sitten toissavuoden käynyt yhdessäkään minulle uudessa kansallispuistossa. Olen pyöritellyt Teijoa ja Päijännettä kohteina. Vasta muutama viikko sitten tämän päivän retkeä suunnitellessa havahduin, että Selkämeren kansallispuiston mannerpolut ovat paljon lähempänä.

Kanoottiretki paikallisessa järvessä

Viime kesänä kävin Savun kanssa melomassa Karhepääskyn kanootilla. Tänä vuonna haluaisin melomaan ajan kanssa ja ehkä jonain vähemmän itikkaisena ajankohtana. Jos kanoottiretki nyt ei jostain syystä toteudu, niin aina voi lainata mummolasta SUP-laudat ja laskeutua tunnelmaan niillä.

Retki uuden retkiseuran kanssa

Kuka lähtee mukaan? 😅

Minivaellus 2-3 yötä ja vaikka 60km

Pari vuotta sitten olin maastossa miltei neljä päivää ja taitoimme kaverin kanssa 65km. Vielä en tiedä miten pitkälle reissulle pääsen tänä vuonna, mutta kyllä yksi reissu voisi olla kilometrien keräämistä. 

Lappi isolla ehkällä

Joka vuotinen ja varmaan puoli elämää kestävä. Lappiin lähtö vaatii muutakin resurssia kuin aikaa ja mielenkiintoa, enkä toisaalta välitä lähteä niin kauaksi tekemään lasten kanssa pieniä päiväretkiä jotka voin tehdä kotopuolessakin. Haaveilen viikon vaelluksesta erämaassa, mutta se nyt ei ole tälle vuodelle mitenkään realistinen haave. Kenties muilla menoilla käydessä pistäydytään jossakin Lapin retkikohteessa.

Lue myös: 100 retkeä koiran kanssa

Nyt vain kalenteriin uusia retkiä suunnittelemaan, sekä varaamaan kaappiin varaeväät spontaania retkeä varten. Ovat tuollaiset varaeväät tulleet käyttöön, joten siksi pitää varata uudet. Jos retkikärpänen on puraissut, vilkaise ihmeessä Retkihaasteen 2022 lista joka motivoi ja innostaa kaikenlaisiin isoihin ja pieniin, arkisiin ja juhlallisiin retkiin.

Seikkailunhaluisia retkiä!

Toko muistiinpanot

Leikkirallia jäällä

Perjantaina lähdettiin treffaamaan kaveria ja koiraansa Tampereen jäille. Kotona lähtiessä paistoi aurinko, joten nappasin kamerankin mukaan. Perillä taivas oli kuitenkin melkoisen musta ja pilvet riippuivat raskaina järven päälle. Ajoittain kävi aikamoinen tuulikin, mutta meidän lenkin aikana ei sentään satanut mitään. Luvattua myrskyä oli kyllä ilmassa.

Loimu innostui (yllätys) uudesta koirakaverista samantien ja olisi halunnut samantien leikkiä. Loton leikkityyli olikin Loimulle sopiva kilpajuoksu, siten Loimu ei päässyt jatkuvasti napsimaan kaverin turkkia. Pentu päästikin jaloistaan niin paljon kuin pystyi ja on Loimu kyllä nopea! Vaan ei se nyt sentään ihan bordercollien perässä pysynyt, mutta yritys oli kyllä hyvä.

Savukin intoutui tuulessa juoksemaan ja leikkimään. Loppulenkistä kun Loimu alkoi jo väsähtää, Savu vasta lämpeni Lotolle ja kaksikko sai oikein hyvät leikit aikaiseksi. Savu on vähän hitaasti lämpiävä ja muutenkin leikkii vain harvojen koirien kanssa, mutta kun palikat osuvat kohdilleen se tykkää leikkiä.

Ehdittiin jäältä pois sopivasti ennen pimeää ja muita ulkoilijoita. Saatiin olla tunti ihan keskenämme, sen jälkeen jäälle alkoi lipua muita koiranulkoiluttajia. Harmillisesti meidän lähimmän järven jäällä on lunta niin tolkuttomasti, ettei siellä pääse kulkemaan. Täytynee käydä katselemassa muita lähempiä järviä, josko tuuli olisi piakkoin puhaltanut myrskyn mukana tulleet lumet pois.

Tammikuun treenikooste

 

Ja näin on loputtomalta tuntunut tammikuu aivan loppusuoralla, siistä on treenikoosteen aika. Alkujansa pohdin että mistä edes kirjottaisin, kun eihän me mitään treenattu. Toki puolitoista viikkoa menikin vähän masistellessa ja tekemättä mitään Loimun ripulin vuoksi, mutta ennen ja jälkeen sitä on kyllä treenattu varsin aktiivisesti.

Savun kanssa osallistuimme myös Jaana Pohjolan Reaktiiviset ryhmässä koulutukseen, sen lisäksi käytiin Canisportilla tokovalkussa ja siihen perään vielä OT-tokoryhmän ensimmäiset treenit. Ennätettiin myös kahdesti rallytokon ratatreeneihin ja näiden lisäksi on käyty hallilla itsenäisesti sekä piiperretty keittiössä kaikkea mitä keittiössä voi treenata. Joten toimettomuus on täysin väärä sana tammikuutta kuvaamaan - myönnän kyllä että liikuttiin varmasti vähemmän kuin koskaan... Lenkkimotivaatio oli vähän hukassa, eikä taidettu kiertää kympin lenkki kuin kerran. Jokapäiväistä noin kolmen kilometrin kävelyä en laske liikunnaksi, jos joku nyt ajattelee että ei olla kotipihasta poistuttu lainkaan 😅 Mutta huomattavasti normaalia vähemmän on liikuttu syistä x, y ja z. Valoisat illat tekisivät paljon!

Tokoon keskityttiin etenkin tokovalkussa ruudun merkeissä. Omatoimisesti tein Savun kanssa hyppynoutoa, johon oon vinoa perusasentoa lukuunottamatta ihan super tyytyväinen! Perusasentoihin tuloja kapula suussa täytyy tehdä vielä erikseen, samoin perusasennossa kapulaan tarttumista ensimmäisenä. Liikkurointitreenit tokossa meni tosi kivasti ja selkeetä kehitystä on havaittavissa. 

Keittiössä ollaan treenattu etenkin asentoja ja niiden vaihtoa, kaukoja ja jääviä ajatellen. Harjoittelu on ollut hiukan tahmeaa kun en ole ihan satavarma vielä tekniikasta. Eniten oon keskittynyt vihje-erotteluun ja käsimerkkien häivyttämiseen. Tekniikkaakin on helpompi hioa, kun koira tietää paremmin mitä siltä pyydetään. Liikkeestä istumista alettiin harjoitella jo hallillakin, mielestäni ollaan päästy kivasti alkuun.

Rallytokoa tehtiin muutaman ratatreenin verran, sekä etenkin ihmishäiriö näkökulmasta. Savu on rallykokeissa karkaillut tai "melkein karannut", joten ollaan tehty meille hankalia liikkeitä ihmisten lähellä. Etenkin ohjaajan ympäri kiertäminen ja saksalainen täyskäännös ovat olleet niitä, mistä Savu singahtaa haukkumaan lähimmän ihmisen. Ja ai ettien että miten hyvä fiilis on, kun Savu tekee annetun tehtävän karkaamatta! 😍 Jatkamme parin minuutin tehotreenejä kauppojen parkkipaikoilla, sekä tietysti kimppatreeneissä. Muutoin rallytokoliikkeet jäivät vähän vähemmälle, ne kun ovat hallussa kohtalaisesti.

Vetotreenit jäivät tänä talvena tosi vähäisiksi, laskin että varsinaista vetoa tuli maksimissaan 10km 😂 No toki veto ei meidän päälaji olekaan, saati ainoa liikuntamuoto. Potkukelkka hajosi heti ensimmäisellä vetolenkillä, sitten tie suli, tuli hiekotus, oli super liukasta, loskaa, jäälle aurattu reitti jatkuvasti ummessa jne. Lisäksi pieni motivaatio- ja aikapula, kun yksin vetäminen on meillä vielä pelkkää harjoittelua eikä varsinaista vetämistä. Lapsetkin ovat taas isompia kuin vuosi sitten, eikä Savu jaksa vetää täyttä ahkiota. Pikkuväki ei vielä vuorottele kovin taitavasti, joten heidän kanssaan vedeltiin pätkiä vain pari kertaa. Vetohommiin laskee yhden jos toisenkin mielenkiinto sitä parkumista kuunnellessa 😆 Josko ensi talvena saa Loimunkin valjaisiin ja sitä myötä valjaiden kiinnityksen kelkkaan korkeammalle. Tämän hetkiset valjaat eivät ole ihan ykkösvalinta ahkion vetämiseen, mutta toki parempi kuin ei mitään ja meidän vähäiseen käyttöön ihan jees.

Käsittelytoimia treenattiin harjaamisen, kynsien leikkaamisen ja valjaiden pukemisen merkeissä. Savu ei näistä mistään vieläkään tykkää ja etenkin valjashommat tuntuu junnaavan kuin paikallaan. Vaan niin tuntui kynsitreenitkin junnaavan vaikka nyt yhtenä päivänä leikattiin treeneissä ensimmäinen kynsi 😍 Jatkamme siis harjoituksia, sillä omaehtoisen käsittelyn treenaaminen on vähentänyt Savun vastustelua merkittävästi myös niissä tilanteissa, kun turkki on pakko harjata tai kynnet leikata.

On ollut erittäin virkistävää vaihtelua aloittaa treenit ihan alusta pikkupennun kanssa. Vaan kyllä sitä tuntee samalla itsentä tyhmäksi ja osaamattomaksi, kun vanhasta tottumuksesta heittää koiranpennulle namin, joka ei saa sitä kiinni eikä osaa lähteä myöskään etsimään maahan pudonnutta namia. Ylipäänsä tuntui että ensimmäiset pari viikkoa Loimu yritti syödä pääasiassa vihkisormukseni eikä avokämmenellä olevia herkkuja 😂 Nyt meillä on jo aika kiva yhteinen sävel, enkä minäkään tunne itseäni enää niin kömpelöksi. Loimu on ihan hurjan nopea oppimaan ja potentiaalinen kaikkeen. Ollapa itse vielä taitavampi niin tuosta pennusta olisi varmasti vaikka mihin. On sitä jo jokunen kommentoinut, että erottuu kultakimpaleena monien muiden joukosta. Eli kelpaa aloittaa harrastusura tämän rakettiketun kanssa!

Palkkasignaalit otettiin harjoitteluun heti aluksi. Naksuttimen äänestä seuraa aina nami, samoi "jes" tarkoittaa ruokaa. Leluun hyökätään heti kun kuuluu "oke" ja syliin tullaan kun kädet ovat levällään ja lässytetään "vau" Loimu leikkii hyvin ja vaihtaa jo hienosti lelulta namille ja namilta lelulle. 

Istumista Loimu on tarjonnut alunpitäen tosi helposti, joten sitä aloin vahvistaa samantien. Loimu tuleekin kertomaan asioitaan ensisijaisesti istuen, paitsi jos se jo pursuaa riemua ja intoa niin hyppien. Mutta hienosti Loimu on tarjonnut istumista niin hallilla kuin klinikallakin! Istumiseen on myös liitetty jo vihje, jota nyt yleistetään eri ympäristöihin. Maahanmenoa alettiin harjoitella myös, mutta siihen ei ole vielä vihjettä.

Perustemppuna on myös harjoiteltu käsikosketusta jonka Loimu hoksasi nopeasti. Myös tasapainotyynyyn on ehditty muutaman viikon aikana tutustua.

Taukokäytöstä olemme harjoitelleet muutaman kerran ja ai että miten taitava pentu! Koska haluan tulevaisuudessa treenata kahta koiraa samalla hallikerralla, on rauhallinen taukoilu aivan välttämätön taito. Loimulla ei ole tähän minkäänlaisia luontaisia taipumuksia, sillä se kiljuu ja sinkoilee ympäriinsä kentän laidalla odotellessa. Kokeilin kerran ja totesin etten kokeile toiste, vaan nappaan hallille aina jonkun apulaisen pentuvahdiksi mukaan jos aion treenata Savuakin oikeasti 😁

Nyt Loimu osaa tarjota häkkiin menemistä ja siellä makaamista. Ollaan samaan yhteyteen harjoiteltu myös luopumista niin, että pidän nameja avokämmennellä syöttäen niitä samalla Loimulle. Vähän vanhempi variaatio luopumisesta on se, että nami on nyrkissä ja koira saa sen lakattuaan tavoittelemasta namia. Loimu on niin nopea ja temperamenttinen että sen kanssa mielelläni välttelen kaikkea turhaa turhaumaa ja tämä toisenlainen luopumistreeni onkin tuntunut oikein hyvältä. Loimu pystyy jo sekunnin pari malttamaan, tai jo hieman vetäytymään nähdessään namin ja tämän jälkeen se saa tietysti heti palkkion.

Käsittelytoimia olen tehnyt vähän laiskasti, pari kertaa on harjoiteltu valjaiden pukemista. Nyt on ehdottomasti ryhdistäydyttävä, sillä Loimu on jo kertonut inhoavansa kaikkea kiinnipitämistä, pukemista ja tassujen tutkimista. Loimu onkin ensimmäinen koirani, jolle tajuan opettaa näitä toimia jo pentuna. Ei vasta sitten, kun minulla on aikuinen koira jota ei voi käsitellä ilman valtavaa rimpuilua. Raportoin videoin ja kommentein käsittelytreenien etenemistä tänne. Tavoitteena on siis hoitaa esim. valjaiden pukeminen ja kynsien leikkaaminen niin, ettei Loimu halua vastustella.

Ihan aikaan saava tammikuun pienestä kankeudesta huolimatta.