Videolla joitakin klippejä eilisestä treenistä.
Sunnuntai iltana toteutuivat toiset tokon omatoimiryhmän treenit (en oikein osaa päättää miten tuo kirjoitetaan tai lyhennetään, mutta mennään näin), jotka pidettiin Kramiella Sastamalassa. Meitä oli treenaamassa paikalla kolme ja kokonaisuus meni kivasti. Puhuttiin tosin, että sujuvampaa olisi jos olisi vähintään neljä treenaajaa. Kaksi olisi treenaajan kanssa kentällä apparina ja vaikka kuvaajana, sillä välin neljäs ehtisi lämmitellä koiraansa. Nyt kolmistaan vuoron vaihdot kävivät vähän lennosta ja koiria lämppäiltiin vasta omalla vuorolla - ei sekään varsinaisesti huono asia ole.
Loimu oli vuorossa heti ensimmäisenä. Olin pakannut mukaan oman vadin ja tasapainotyynyn ja Loimu suuntasikin kiipeilemään niille samantien. Lennosta pyysin Loimua myös istumaan ja menemään makuulleen, sitten leikittiin ja taas tasapainoilemaan. Kohteet olivat Loimulle helppoja ja se keskittyi hyvin ympäristöstä huolimatta.
Siirryimme ikään kuin kentän puolelle, missä ei ollutkaan mitään tuttua. Ajatuksena oli ottaa pentuluoksari joka menikin juoksun osuudelta hyvin, mutta koiran valjaista kiinnipitäminen on ehkä vähän vanhanaikaista ja tarpeetonta. Loimu ei pidä kiinnipitämisestä ja vaikutti myös turhautuneelta, joten luoksareita täytyy harjoitella hiukan erilaisella aloituksella. Pikaratkaisuni on jättää Loimu syömään nameja maasta.
Leikkimisen jälkeen Loimu tutkikin uuden kentän perusteellisesti. Jos kutsuin sitä luo, se vain juoksi iloisesti ohitseni. Oikein hyvä oppitunti taas itselle; pennunkin kanssa pitää ottaa tila haltuun, ennen kuin aikoo harjoitella mitään muuta. Kun Loimu oli rallatellut tutkimassa paikkoja ja moikannut ihmiset, se palasi luokseni. Otettiin loppuun kontaktipelejä, eli aina kontaktista kehuin ja palkkasin Loimun, sekä juoksin vähän karkuun. Tätä täytyy harjoitella Loimun kanssa kotonakin ja etenkin vieraissa paikoissa, jotta se hoksaa että kontaktilla minut saa aktivoitua.
Savu odotteli vuoroaan välillä vähän kevythäkissä vihellellen, kun kaikilla muilla oli hauskaa ennen sitä. Kun Savun vuoro koitti, yritin muistaa tehdä kaikkea kuten suunnittelin. Treenikaverikin heitti hyvän kysymykse: "Onko Savu valmis tekemään heti ruutua?". Ei varmasti olisi ollut, sillä oltiin käyty Kramiella vain kerran, joten ympäristö oli aika vieras. Menin Savun kanssa kehään kokeenomaisesti, mutta aloitettiin treenit kontaktipeleillä.
Savulle haistelu on ihan todella tärkeää ja olen yrittänyt sitä erinäisin keinoin kitkeä pois, siinä onnistumatta. Enää en yritä estää Savua haistelemasta, sillä vaikka se pitäisikin nenän irti lattiasta, ei haistelun tarve poistu minnekään. Parhaita treenituloksia olen saanut niin, että Savu saa rauhassa haistella sen mitä haistelee ja kun se on valmis, aloitetaan treenit. Helpon kuuloista, mutta on tässä itsellä vielä harjoittelemista; haluaisin helposti vähän hoputtaa koiraa, aivan kuten hoputan itseäni ja kaikkia muitakin.
Lattian haistelun ja tempputuokion jälkeen Savu vaikutti valmiilta ja aloitettiin ruututreenit. Ei olle hirveästi ehditty harjoitella vauhtilähtöjä perusasennosta, joten skipattiin perusasento kokonaan näissä treeneissä. Lähetin Savun ruutuun tempun kautta ensin niin että kosketusalusta oli ruudussa ja sen jälkeen ruudun takana. Ensimmäinen suoritus oli vähän laiska, mutta toinen ja kolmas omaan kriteeriin oikein täydelliset! Savu lähtee juoksemaan ruutuun tosi innoissaan ja pysähtyy käskyllä vaikka kosketusalusta olikin pari metriä ruudun takana. Välillä toki juoksutan sitä myös ruudun läpi lätkälle, mutta eilisissä treeneissä pitäydyin "juoksua max kolme pätkää" tavoitteessani. Savu ei ole mikään hupijuoksija, joten treeneissä sen vauhtiliikkeiden määrässä täytyy pitää joku järki ennen kuin laatu kärsii.
Ruututreenien onnistumiseen olin erittäin tyytyväinen ja jatkettiin treeniä liikkuroidulla seuraamisella. Tavoitteenani on saada liikkurin höpinöistä vihje Savun kontaktille ja varmuutta etenkin liikkeelle lähtöihin. Savun kontakti helposti tipahtaa tai se jää lähdössä askeleen jälkeen, eikä seuraaminen eteenpäin kävellessä siitä merkittävästi parane. Siispä olen palannut vahvistamaan ihan näitä peruspalikoita ja positiivisesti yllätyinkin eilisistä onnistumisista.
Jos jostakin oon tosi iloinen, niin omista oivalluksista Savun haistelun ja ihmisten haukkumisen suhteen! Hitsi etten ottanut asiakseni harjoitella näitä kuntoon jo vuosi sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ohjaaja selvästi oppii ja kypsyy huomattavasti koiriaan hitaammin... Kuitenkin hyvin vähäisillä mutta huolellisilla harjoituksilla ero aiempaan on huomattava. Savu ei eilen häiriintynyt ihmisistä oikeastaan lainkaan. Se ei myöskään upputunut haistelemaan enää sen jälkeen, kun oli aluksi saanut haistella. Pitäydymme näissä rutiineissa, että Savu saa tutkia ympäristön ennen treeniä ja tarvittaessa bongailla ihmisetkin. Näin treenit ovat koirallekin kivat ja on mahdollista edetä halutuissa tokoliikkeissäkin.
Hyvä treeniseura on kyllä ihan a ja o, kiitos taas eilisistä hyvistä keskusteluista ja oivalluksien jakamisesta 💙
