Joulukuun treenikooste

Joulukuussa lajitreenit jäivät suunnitellusti vähemmälle, mutta käsittely-, temppu- ja sienitreeniä tehtiin kyllä. Ulkoharjoituksissa vähän sormet jäätyivät ja hallille ehdittiin vain paristi, joten kaikki mitä pystyi, tehtiin keittiössä. Keittiö onkin tähän aikaan vuodesta aika hämärä, kun aamuvirkkuina treenailemme jo kauan ennen auringonnousua. Siispä videokooste ei valoisuudellaan loista.

Temppukurssin antimina olemme harjoitelleet Savun kanssa mm. kuonon koskemista tassulla, jalkojen välissä seuraamista, liikkeestä istumista, kohdetyöskentelyn eri variaatioita, ihmisten katsomista ja sen jälkeen kontaktin tarjoamista sekä tekemisen ja tauon erottelua. Temppukurssilta tuli vaikka mitä muutaakin ideaa ja pohdittavaa, mutta nämä nyt päällimmäisinä.

Savu taukoilee matolla kohtuullisen hyvin, mutta jos minun pitäisi kesken treenin jutelle vaikkapa kouluttajan kanssa, alkaa Savu haukkua jaloissani. Olen nyt tehnyt treeneissä niin, että kehoitan Savun tauolle ja katson itse samalla muualle, josta seuraa palkkio. Näin Savu oppisi, että kaikki on ihan hyvin vaikka yhteytemme katkeaakin minun keskustellessa. Aloin myös vahvistaa jo olemassa olevaa leuka maahan temppua. Tavoitteena on tehdä siitä niin vahva, että minu puhuessani kouluttajalle, Savu makaisi leuka maassa odottamassa. Tämä olisi sille myöskin niin selkeä tehtävä, ettei sen tarvitsisi arvuutella pitikö maata vai haukkua.

Sienitreenit menevät nyt hetkeksi jäihin. Purkkiradalta Savu löytää ja ilmaisee kantarellit, mutta treenit ulkona olivatkin mahdottomat - Savu kun ei mielellään kylmässä maassa makaa, joten ilmaisua oli turha odottaa. Palaamme sieniasioihin kun maa sulaa, joskin keittiössä voidaan silti erotella kantarelleja vielä häiriöhajuista.

Käsittelytoimet etenivät yllättävän nopeasti ja kivasti! Ihan vielä en Savun kynsiä treenitilanteessa leikannut, mutta pystyn kuitenkin koskemaan kynsiin ilman vastustelua. Lisäksi Savu itse ojensaa tassunsa, eli minun ei tarvise sitä erikseen pitää kiinni. Pompan pukeminen ei nyt vielä ole Savun lempparijuttu, mutta treeneissä se työntää päänsä itse paikalleen ja sietää jo pientä pukemista. 

Vaikka yhdellä ja kahdella treenillä ei vielä harjata koko koiraa tai leikata kynsiä, on treenit helpottaneet varsinaisia toimenpiteitäkin. Itse olen erotellut niin, että ilman hanskoja kyseessä on harjoittelu jossa Savun mielipiteellä on väliä. Hanskat kädessä tilanne on se, etä kynnet on pakko leikata. Mitä enemmän ollaan ehditty omaehtoista käsittelyä treenata, sen vähemmän Savu vastustelee varsinaisissa toimissakaan. Huippua!

Tuleva vuosi aloitetaankin järjestelmällisemmällä tokon treenaamisella, sekä pyrimme saamaan vieraista ihmisistä sellaisen rutiinin, että selvitään rallytokon voittajasta vielä joskus mestariinkin. Tavoittesta tulee kuitenkin myöhemmin oma postauksensa. Siihen on ideat kypsyneet mukavasti tässä kuukauden "treenaa kaikkea muuta paitsi lajeja" tauolla 😁

Hyvää Joulua!

Näiden kuvien myötä toivotan lukijoillemme oikein hyvää Joulua ja rauhallisia pyhiä!

© Essi Vuorenmaa

© Essi Vuorenmaa

© Essi Vuorenmaa

Jouluiset rallytokon ratatreenit

Perjantaina vietettiin vähän kuin pikkujouluja rallytokon ratatreenien merkeissä. Herkkuja haukattiin aina kun ehdittiin ja oikeastaan treenit olivat pikkutonttujen toimesta niin tehokkaat ettei ennätetty edes glögiä juoda. 😂 Muuttujista huolimatta saatiin treenit pidettyä ja joulufiilistelytkin hoidettua. Kaikkinensa kivaa oli kaikilla!

Mira oli suunnitellut jälleen kivan radan jolla oli meille sekä helppoja että haastavia liikkeitä. Etenkin ihmisten ohituksiin oon tosi tyytyväinen, sillä Savu ei karannut haukkumaan kumpaakaan treenikaveria! Ei, vaikkei Essiäkään olla tavattu pitkään aikaan ja Savua olisi moikkailu houkuttanut. Ylipäänsä radan liikkeet menivät tosi kivasti, pientä takkua ja tahmaamista aiheutti Savulla väärään kurkkuun mennyt nami ja Pipan radalle kylvämä herkkumeri (me siivottiin lattia ennen lähtöämme, ei huolta). Ihan pikkuisen houkutuksen pehmot tuoksuivat kiinnostaville ja yhtäkkiä pikkutonttu seisoi vieressämme ojentelemassa Savulle nameja, mutta muuten oikein kiva kokonaisuus!

Aiempiin treeneihin peilaten meni kyllä tosi kivasti; Savu ei haukkunut eikä karannut, toisinsanoen ohjasin sitä selkeämmin ja annoin sille aikaa suorittaa liikkeet. Pikkuisen nenä meinasi viedä, mutta se näkyi lähinnä hitautena ja kutsumalla Savu kyllä palasi hommiin. Draivi oli mainio aina kun sen sai päälle. Itse on ollut ihan parhaimmillani, sillä radan pitäminen kuosissa pikkuväen läsnäollessa on vähän kuin hatara korttitalo, mutta selvittiin 😂

Kiitos Essille ja Miralle sekä treeniseurasta että kärsivällisyydestä!

Kuvassa sheltti Rudi, Savu, Papu ja Pipa, seka aussi Kida

Odottavan aika on lyhenevä

Viimeinen kuukausi on kääntänyt vatsassani lepattavat perhoset ympäri kerran jos toisenkin. Melko pian pentutoiveita postaukseni jälkeen alkoi tapahtua ja täydellisen tuurin, sattuman ja onnenpotkun jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus ottaa haikailemastani pentueesta sijoitusnarttu. Asiaa puntaroituani tartuin ilman muuta tilaisuuteen, sillä mitään syytä kieltäytyä ei ollut.

Itsenäisyyspäivänä heräsin tapani mukaan aamuyöllä, mutta olin poikkeuksellisesti automatkalla jo ennen kuutta. Onnekkaasti pääsin reissuun yksin ja innostumisen voimalla kakkinensa 12h ajomatka pääasiassa pimeässä ja lumisateessa taittui sujuvasti. Ihan heppoisin perustein en olisi moista reissua päiväseltään tehnyt, mutta kun kyse on islanninlammaskoirasta, niin kaikki on pelkkää asennekysymystä 😅

Saavuin kasvattajalle perille puolilta päivin ja pääsin katselemaan paimennusta. On aina mielenkiintoista nähdä itselle uusia harrastuslajeja ihan livenä ja toki aina parempi mitä enemmän issikoita ehtii tavata. Päivä koirien ja koiraihmisten kanssa vierähti nopeasti, tietysti pentuja ja pentuni sukulaisia paijaten. Jos pysyin laskuissa mukana, olen tavannut pennun emän lisäksi, tädin, mummon(?) ja serkun. Jokatapauksessa useamman lähisukulaisen, ja voin sanoa olevani myyty.

Minun tuurillani juuri meille tulevasta punaruskeasta pennusta ei tullut yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Tässä kuitenkin muutama otos suloisista pennuista, jotka vikkeline liikkeineen olivat vähän haasteellisia kuvattavia sisätiloissa. Kaikki pennut olivat utelaita ja vilkkaita ja kuvaushetkelläkin useampi kiipeili sylissäni. Olen onnellinen ja innoissani, tuntuu ihan uskomattomalta että vihdoin.

Pennulle on jo suurin osa varusteista valmiina, mahdollisesti hieman pienemmät valjaat täytyy ostaa, sillä arvoin koon vähän yläkanttiin. Narulelun ja hihnan punoin itse ja noin muutenhan meillä on ollut jemmassa kuppeja, pentuaitaus jne.

Vuoden kululaskelma ei siis olekaan valmis vielä Savun osteopaatin jälkeen 😂 Näin ne tilanteet muuttuvat ja asiat järjestyvät. Vuoden loppuhuipentuma onkin saada odotettu laumanvahvistus kotiin ja pyöräyttää uusi vaihe arjessa käyntiin 💛

Joulukuu, vuosi loppusuoralla

Pimeä marraskuu menikin ihan tosi nopeasti ja nyt vuosi lähestyy jo loppuaan. En ole varsinaisesti jouluihmisiä, mutta kyllä vuoden viimeisessä kuukaudessa on aina oma tunnelmansa. Blogien joulukalentereista lienee aika ajanut ohi, enkä tänä vuonna ehtinyt väsätä kalenteria Instagramiinkaan. Instassa on kuitenkin monta kivaa kalenteria useilla eri teemoilla. Omalla tililläni on käynnissä ainoastaan temppuhaaste, johon osallistuneiden kesken arvon isokokoisen nuuskumaton.  Upotin julkaisun tuohon alle, mikäli joku löytää sen näin blogin kautta 😊

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Koiria maalta - Koirablogi (@koiriamaalta_blogi) jakama julkaisu

Tämän vuoden treenikalenterissa on vähän niukasti kirjoitustilaa, joten päätin jakaa joulukuun treenisuunnitelmat tänne. Jos jossain on tilaa, niin blogissa ja toisinaan runosuonen sykkiessä minä tarvitsen rajattomasti tekstialaa 😄 Savu on nyt joulukuun tauolla varsinaisesta lajitreenistä, lukuunottamatta rallytokon ratatreenien pikkujouluja. Tekemistä joulukuussa silti riittää, sillä innostuin laatimaan suunnitelman moneen muuhun juttuun ja osaa on jo aloitettukin.

Tassu kuonolle temppu on aloitettu, mutta kyllä tässä työsarkaa riittää. Tavoitteeni on saada Savu pitämään tassua kuonollaan, mielestäni se olisi hauska temppu valokuvaukseen. Istuallaan tämä tempun aloittaminen tuntui olevan Savulle motorisesti vaikea. Tällä hetkellä Savu makaa kyljellään ja yritän käsitargetin avulla saada sen fokuksen nimenomaan kuonoon. Nyt Savu vain sinnikkäästi koskettaa kättäni, mutta onhan tämä uutta meille molemmille.

Harjaaminen ja kynsien leikkaaminen "sujuvat", mutta Savu ei pidä kummastakaan lainkaan. Olen jo aiemmin erotellut "pakkotoimenpiteet" hanskoilla tehtäviksi ja silloin kun Savu saa valita, olen ilman hanskoja. Harjoittelu on kuitenkin jäänyt tosi vähälle ja tarpeen tullen olen vain hanskat kädessä harjannut Savun ja leikannut sen kynnet. Toki Savu ei tämän erottelun myötä enää varsinaisesti pakene, mutta välillä rimpuilee kyllä, eikä ihmekään. 

Kynsileikkureiden kanssa aloitin kahdenlaiset harjoitukset: Savu saa palkkion leikkurien tökkäämisestä, sekä leikkurien läsnäollessa extrapalkkaa tassun antamisesta. Kynsileikkureita kohtaan asenne on kertakaikkisen kielteinen, joten tässä meillä työsarkaa ihan ensivuodellekin.

Harjaamisen suhteen töitä on tehty vähän enemmän kohdetyöskentelyn kanssa. Nyt aamuisissa keittiötreeneissä Savu on pitänyt päätään jakkaraa vasten merkkinä sille, että voin harjata. Ja kun Savu nostaa leukansa, lopetan harjaamisen. Sainkin tähän kaverilta heti oivan huomion, että myös Savun ehdottamasta tauosta tulee palkita. Minusta koiran valinnanvapaus ja mielipiteiden kuuntelu on todella mielenkiintoista, palkitsevaa ja tehokasta, enkä malta odottaa että pikkuhiljaa oma harjoitteluni tuottaa tulosta ja saan koko koiran harjattua Savun omasta aloitteesta. Tämä ei varmastikaan tule tapahtumaan joulukuussa, mutta kuitenkin 😅

Kantarellin ilmaisu oli yksi roikkumaan jäänyt asia, jonka haluaisin kuntoon. Tarkoitus oli ehtiä tänä vuonna metsään merkkaamaan harjoitussieniä, mutta nyt maassa on ollut ja kaksi viikkoa lumi. Toivon että lumi pysyisi läpi talven ja tehdään kantarellille hajuerottelua ja ilmaisua nyt vain sisällä. Lenkiltähän voi poimia häiriöhajuiksi vaikka mitä ja ollaan sitten keväällä vahvoilla kun sulanmaan aika koittaa.

Varusteiden pukeminen on asia josta olen kirjoitellut jo silloin ja tällöin aikaa sitten. En kuitenkaan ole muka ehtinyt tehdä asialle mitään. Ja jälleen, Savulla saa puettua pannan, valjaat ja pompan, mutta se ei pidä mistään edellä mainitusta. Tämä asia on tarkoitus tehotreenata nyt loppuvuonna kuntoon, sillä vetokausikin alkaa taas tuota pikaa. Nyt joulukuussa ollaan ehditty harjoitella pompan pukemista pari kertaa ja eteneminen on ollut melko nopeaa. Olen ajatellut viedä harjoituksen sen verran pitkälle, että Savu voisi treeneissä itse valita, mitä tahtoo päällensä.

Kaupan parkkipaikalla hengailu, tarkemmin ihmisten bongailu vihjeestä on varmasti läpi talven kestävä treenikuurimme. Nyt yhdet treenit tehteenä täytyy myöntää, että tuollainen ihmisten seassa treenailu on ohjaajalle huomattavasti vaikeampaa. Harjoitus tekee siis hyvää molemmille. "Kato ihminen" saa Savun jo valpastumaan ja kiinnittämään katseensa johonkin ihmiseen, josta palkitsen. "Tässä" merkitsee kontaktiin palaamista, jota sitäkin on harjoiteltu. Hetken ihmettelyn jälkeen pieni pätkä seuraamista kauempana ihmisistä sujui tosi hyvin. Uskon että tämänkaltainen säännöllinen harjoittelu kantaa ajanmyötä myös kokeissa.

Omassa pihassa olen tehnyt pohjia lasten kanssa tähän Savun ihmishäiriöongelmaan. Savu vain ei reagoi lapsiin mitenkään vihjeellä "ihminen" ja mitä lähemmäs lapsia mennään, sen paremmin se fokusoituu minuun. Hyvä tietysti näin, mutta nyt tuntuu että voisin toistaiseksi asua vähän lähempänä supermarketteja 😂 Voidaan lasten kanssa tehdä sitten vähän hankalampia harjoituksia, kun heidän läsnäolonsa muuten ei ole haaste.

Vaikka tavoitteita ja motivaatiota on, yritän olla ahnehtimatta treenejä kohtuuttomasti. Tarkoitus ei ole ylirasittaa Savua, varsinkaan kun sen on tarkoitus osittain lomailla treeneistä. Ehkä jopa aktiivisen kuuloisista suunnitelmista huolimatta Savulla on myös vapaapäiviä, kun ei tehdä kummempia tai käydään vain lenkillä. Savun onneksi ohjaajalla on kädet täynnä keskeneräisiä villasukkia ja tiskirättejä, joiden paketoimispäivämäärä lähestyy uhkaavasti. En siis ennätä naksutella koiralleni tai analydoisa treenejä yhtään niin paljon kuin haluaisin - ehkä hyväkin näin.

Ensi vuonna minun on tarkoitus pitää treenikalenteria bujo tyyliin. Olen kuullut bujosta, eli bullet journalista jo vuosia sitten, mutta vasta nyt se on alkanut kiinnostaa. Koska en ennätä enää nykyään joka treenin jälkeen läppärille tekemään koontia blogiin, olen käyttänyt koko vuoden säännöllisesti paperista treenikalenteria. Valmis kalenteripohja vain ei palvele minua, joka olen pääasiassa kotona - ja jos onkin joku meno, se täytyy merkata seinäkalenteriin jotta mieskin saa siitä näköhavainnon. Päivän- ja kellonajantarkka kalenteri ei siis tällä hetkellä tule tarpeeseen, joten nyt pöydällä odottelee Leuchtturm pistevihko. Vain kynät enää puuttuvat (kyllä, olen joskus siivonnut kaikki taiteilijanvälineeni pois ja myös kalenterimerkintöihin sopivat tussit 😆) ja sitten pääsen suunnittelemaan ensi vuoden treenejä. Perinteiset tavoite- ja yhteenvetopostaukset teen myös tänne blogiin.

Treenien ja villasukkien lisäksi joulukuussa on aina pientä jännitystä. Vaikka sitä, että pysyyhän tuo lumi tänä vuonna jouluun ja sen yli? Eikä me olla unohdettu reissuja, retkiä tai kivoja kimppalenkkejä. Kalenterimerkintänä Savulla on ensi viikolla osteopaatti. Silmämääräisesti Savun liike näyttää minusta hyvältä ja tietysti toivon, ettei se ole enää jumissa. Osteopaattikäynnin jälkeen tämän vuoden kululaskelmat tulevat päätökseen ja jaan koonnin lähiviikkoina tänne.

Aurinkoisia talvipäiviä 🌞

Alla oleva kuva on tämän viikon spontaanilta kaverilenkiltä. 

Marraskuun treenikooste ja ohjaajan oivallus

 

Ja näin se on taas yksi kuukausi loppusuoralla ja siten marraskuun treenikoosteen aika. Marraskuussa ehdittiin treenata peräti kahden uuden treenitutun kanssa, sekä tietysti vanhojen tuttujen. Ulkotreenikausi alkaa olla ohi, maa on jäässä ja sormet jäätyvät. Sitkeästi on silti kylän kentillä vielä tokoiltu, mutta tämän vuoden viimeisiä viedään.

Rallytokon oikean puolen seuraaminen sai marraskuussa huiman harppauksen. Niin asennonvaihdot oikealla, kuin puolenvaihdot molempiin suuntiin alkavat olla tuttua kauraa. Tekniseen puoleen olen vallan tyytyväinen ja tällä hetkellä haasteemme rallytokossa ovatkin ihan muualla kuin liikkeissä. Jos joku liike kaipaa viilaamista, niin peruuttaminen suoraan. Toisen askeleen jälkeen Savu lähtee herkästi vinoon.

Toko alokas on vihdoin liikkeiden osalta tosi kivalla mallilla. Tuntuu että koko vuosi siinä menikin 😅 Marraskuussa harjoittelimme etenkin jättöjä (kaukot, luoksetulo) ja paikallaan perusasennossa istumista. Vahvistin myös sosiaalista palkkaa ja tässä päästiinkin kivasti vauhtiin. Jo alokas on siitä kiva luokka, että treenaamista riittää jos haluaa hioa aivan kaikki palaset huolella loppuun. Ja kun huolellisuus ei ole ohjaajan vahvuus, niin sitä tekemistä on sitten vielä vähän enemmän 😁

Temppukurssilta ollaan saatu ideoita paitsi temppuihin, myös meidän haasteisiin koetilanteessa. Työstän Savun kanssa nyt ihmisten bongailua. Tämä on itsellekin uusi juttu, joten kirjoittelen tähdellisempää koontia kun olemme asian tiimoilta johonkin päässeet. Toivottavasti muualle kuin ojasta allikkoon.

Jouluun päätin pitää lajitreenistä vapaata, kuten muinakin vuosina. Tämä ei suinkaan tarkoita toimettomuutta tai mitään edes sinne päin, sillä treenilistalla ovat vähintään viikottaiset kaupan parkkipaikan ihmishäiriötreenit, käsittelitoimenpiteiden harjoittelut, manttelin ja valjaiden pukemis treenit, sekä kantarellin ilmaisun vahvistaminen ulkona. Savulla siis riittää kyllä virikettä, vaikka nimelliset harrastuslajit jäävätkin tauolle - pikkujoulutreenejä lukuunottamatta.

Tähän loppuun vielä ohjaajan oivallus. Kirjoitin joku aika sitten lausahduksen siitä, kun viime vuonna metsästin Savulle rallytokon koularia käymällä vaikka miten monessa kokeessa. Jälkiviisaus kolkuttelee taas, ja tiedän etten suinkaan ole ainoa, joka ajatteli "treeneissä kaikki sujuu, kokeillaan joskos tuolta kokeesta tulisi tulos jne.". Selitys voi mennä suunnilleen miten päin vain, kun oikasemista perustellaan itselle ja treenikavereille. En kyllä aivan edes tiedä mitä vuosi sitten kuvittelin, mutta sitä en arvannut miten suuren työmaan itselleni aiheutin 💪😜

Viime syksynä kävin Savun kanssa useassa rallytokokokeessa pääasiassa tulostavoitteella, saaden kuitenkin joko nollan tai hylyn. Ongelmamme ihmisten kanssa alkoi silloin nostaa päätään, ja Savu siis karkaili minulta kokeessa haukkumaan tuomarin ym. Tuolloin treeneissä tätä ei tapahtunut, joten en myöskään ymmärtänyt treenata asiaa riittävästi. Nyt Savulla on etenkin kotihallissamme aika vahva historia rallytokoradan ja ihmisten luo karkaamisen yhteydestä. Oispa loppunut rahat tai hajonnut auto viime syksynä, niin en olisi ahminut koekäyntejä toinen toistaan huonommilla suorituksilla. Mutta oppia ikä kaikki, nyt saakin sitten vuoden takaisia mokia uudelleentreenata oikein kunnolla.

Olipa siis haasteenne koetilanteessa mikä vain, niin pysähdy sen äärelle ohittamatta sitä. Useimmiten ongelma ei häviä itsekseen uusia kokeita käymällä ja samoja vanhoja juttuja treenaamalla. Vaikka haaste ei aina tulisikaan ilmi treeneissä, kannattaa sitä ilman muuta harjoitella. Toistuvasti samalla kaavalla epäonnistunut koesuoritus ei vie ketään eteenpäin eikä saa koiranetin tuloslistaa hohtamaan.

Kokeilevien koekäyntien sijaan, treeni-iloa!

Koiran varustelista retkelle

Vilkku Helvetinjärven kansallispuistossa vuonna 2016

Viime aikaisten retkikertomuksien jälkeen päätin kirjoittaa omat huomioni koiran varustelistaan retkelle lähtiessä. Varusteisiin vaikuttaa paitsi koirayksilön erikoisuudet, myös vuodenaika ja valittu kohde. Itse olen yöpynyt maastossa sekä talvella että kesällä, tehnyt sekä päiväretkiä että muutaman päivän mittaisia minivaelluksia. On ollut onnistuneita retkiä ja varustehankintoja, sekä keskeytyneitä reissuja ja hajonneita varusteita - sekä suuria mokia varusteiden painoarvioissa.

Lyhyesti kantapään kautta oppimisista. Lähdin ensimmäisille reissuilleni täynnä intoa ja itsevarmuutta, mutta ensimmäistä retkeä lukuunottamatta en enää kantanut koiralleni ketjua mukana kytkemistä varten. Ensimmäinen koirani Tuikku ei pysynyt kytkettynä narulla, vaan söi hihnan poikki, joten otin sille kettingin mukaan. Uskon ettei kukaan lukijoistani ole niin pöljä, mutta suosittelen kaiken varalta ensisijaisesti vaijeria koiralle, jota ei voi narulla kytkeä puuhun. Vaijeri on kuitenkin hiukan kettinkiä kevyempää kantaa. Ei myöskään ole pahitteeksi varata etenkään pidempään reissuun varahihnaa/-pantaa/-valjaita. Hieman varusteiden materiaaleihinkin kannattaa kiinnittää huomiota; itsetekemäni fleecehihnat olivat todella kurjat märkinä, eivätkä kuivuneet koko reissun aikana. Eivät päässeet jatkoon.

Mikäli mietit mitä pakkaat itsellesi retkelle niin Luontoon.fi sivuston Varusteluettelot auttavat sinua tässä.

Tuikku Seitsemisen kansallispuistossa vuonna 2015 

Olen myös ensimmäisillä retkilläni käyttänyt koirilla kantoreppuja, joihin pakkasin koirien omat ruuat. Enää meillä ei ole reppua, enkä sellaisen käyttöä myöskään suosittele. Koiraa kun ei varsinaisesti ole tehty kantamaan mitään. Jos tuntuu, ettet jaksa kantaa koiran ruokia maastossa, kannattaa ehkä jättää koirakin matkasta pois. Mikäli kuitenkin koet kantorepun koirallesi tarpeelliseksi, hanki mahdollisimman ergonominen ja hyvin istuva reppu, johon totutat koiran huolellisesti - ja muista, ettei koira voi kokoonsa nähden kantaa kovinkaan raskasta kuormaa. Sinänsä kannattaa pohtia, onko kilon puolin toisin koiranruokaa omassa rinkassasi kovin merkittävä heitto. Ruokaa kuitenkin kuluu retkellä, joten lastihan kenevee päivien kuluessa.

Perusvarusteet retkelle kuin retkelle

- valjaat tai kaulapanta

- talutushihna

- ruokaa

- kuppi

- ensiapupakkaus

Listassa on sellainen setti, jonka pakkaan mukaan pienillekin päiväretkille. Myönnän ensiapupakkauksen silloin tällöin unohtuneen, mutta koska sillekin on tarvetta ollut, pyrin pitämään sen mukana. Ensiapupakkauksessamme on haavasidostarpeita ym. pientä niin koiralle kuin ihmisillekin.

Nykyään tykkään käyttää retkillä pelkkiä valjaita koirallani. Jos koira kulkee koko päivän kytkettynä, ergonomialla on merkitystä. Etenkin jos koira sattuu olemaan sinkoilevaa sorttia, kaulapanta aiheuttaa turhaa rasitetta niskaan. Oletan että jokainen tuntee koiransa ja valitsee varusteet kuten parhaaksi näkee, mutta valjaita kannattaa kyllä harkita. Meillä on valjaissa myös nimilaatta, jos nyt kävisi niin onnettomasti että koira katoaisi maastossa.

Hihnoja käytössäni on ollut monia erilaisia, vaikkapa ne aiemmin mainitut fleecet. Olen käyttänyt aikanaan myös flexiä, mutta yhtään risukkoisempaan retkimaastoon se ei kyllä sovi. Nykyisellä koirallani on kolmimetrinen, pituudeltaan säädeltävä paracordhihna. Savu ei juurikaan vedä hihnassa, joten tämä on toiminut meillä. Mikäli minulla olisi sähäkämpi hihnailija, käyttäisin ilman muuta joustavaa hihnaa. Savullakin on aiemmin ollut kunnon joustolla varustettu remmi, mutta se osoittautui sievästi sipsuttavan koiran kanssa vähän turhaksi.

Päiväretkellekin koiralle on hyvä varata jotakin murkinaa mukaan jos ei palkitsemiseen, niin edes tauolle ajanvietteeksi. Kupistahan ruokaa ei ole pakko syödä, mutta kuppiin voi kätevästi tarjoilla vettä, mikäli ette leiriydy aivan vesistön viereen. Itse olen varannut päiväretkille taukoevääksi pääasiassa rustoja/luita, joiden parissa koirat ovat viihtyneet miltei koko tauon ajan.

Savu Iso-Vuorijärven retkeilyreitillä vuonna 2017

Varusteet vaelluksille (tai edes yhden yön retkelle)

- valjaat tai kaulapanta

- talutushihna

- ruokaa

- kuppi

- ensiapupakkaus

- makuualusta/makuupussi

- koirasta ja vuodenajasta riippuen vaatetta

- pyyhe

Etukäteen on hyvä miettiä, missä ja miten koira viettää yönsä retkellä? Niin telttailua kuin riippumatossa nukkumistakin kannattaa ainakin kokeilla kotipihassa. Vähän pienempi koira (meillä yksi isompikin) saattaa nukkua omistajansa makuupussissa, tai jalkopäässä pussin päällä. Vähänkään isomman koiran kanssa vähintään oma makuualusta tulee kyseeseen. Jälkiviisaana makuualusta olisi ollut tarpeellinen myös talvisilla päiväretkillä. Telttaillessa Savu nukkuu usein oman makuualustani tai makuupussin päällä. Auton viereen leiriytyessä kun kantamuksia voi ottaa enemmän, olen ottanut sille oman taukomaton mukaan. Useimmiten Savu kuitenkin tulee yöllä jalkoihini.

Vähintään makuualustan lisäksi koiralle voi olla hyvä varata vaatetta. Jälleen jälkiviisaus: sadekelillä on ihan perusteltua pukea koiralle sadetakki, jos sen meinaa ottaa illalla telttaan. Vaikka koirani Savu onkin paksuturkkinen ja siten melko säänkestävä, puen sillekin öiksi manttelin. Ei ole koirankaan kiva heräillä yöllä siihen, että palelee, saati että se tekisi kenenkään lihaksille tai nivelille erityisen hyvää. Myönnän, etten itse varsinkaan aloittelijana suoriutunut tällaisista asioista kovinkaan hyvin.

Mikäli koiran tassut ovat kovin rapaiset, voi olla kiva pyyhkäistä niitä ennen telttayötä. Pyyhe tulee tarpeeseen etenkin silloin, jos karvainen retkikaveri suhtautuu vesilätäköihin ja puroihin kovin intohimoisesti. 

Savu Siikanevan soidensuojelualueella vuonna 2017

Varusteet vaihtelevat retken suunnitellun sisällön mukaan. Mikäli taitat retken vesistöissä meloen, tulee koiralla olla pelastusliivit. Tämä ei tarkoita sitä, että koira olisi uimataidoton. Veden varaan pudonnut koira on helpompi nostaa liivien kahvasta takaisin. Lähtökohtaisena oletuksena on, että koira ei putoaisi kyydistä, mutta vahingon sattuessa on hyvä olla asianmukaiset varusteet. Joistain kohteista koirille voi vuokrata tai lainata jopa veloituksessa pelastusliivejä. Lainaamista kannattaa harkita etenkin, jos veneily ei kuulu päivittäisiin harrastuksiinne.

Pohjoisen karut erämaat ovat minulta vielä kokematta, enkä näinollen osaa antaa kummoista näkökulmaa siellä retkeilyyn. Jos jotakin olen sivusta seuraamalla havainnoiniut, niin kivikkoiseen maastoon koiralle kannattaa varata tossut.

Reissuun pakattava ruoka on tietysti sitä, mitä koira muutoinkin syö. Mikäli koira syö lihaa, voi ruuan kuivattaa säilyvyyden parantamiseksi. Talviretkellä pakkaskelissä lihakin toki säilyy ilman kummia ihmettelyjä. Mikäli koira ei ole mahdottoman herkkävatsainen, voi sen toki ennen retkiä siirtää kuivaruualle ja pakata mukaan pelkkiä nappuloita. Näissä kannattaa huomioida oman koiran tarpeet ja makustella sitä, mitä ja miten paljon haluaa ja jaksaa kantaa. Pääpointtina se, ettei ruoka voi vaihtua lennosta toiseen reissussa. Hiukan taitettavasta matkasta ja maaston vaativuudesta riippuen pientä lisäbuustia ruokaan voi harkita. Meidän tapauksessa se ei ole ollut tarpeen, vaan koirat ovat syöneet retkillä normaalia päiväannostaan ja tauoilla extrana luut.

Toivottavasti tästä oli apua ainakin aloittelevalle retkeilijälle. Kuulisin mielelläni, mitkä on teillä tärkeimmät varusteet retkelle kuin retkelle? Kerro toki myös, mikäli listoistani jäi jotain aivan olennaista puuttumaan - se kun on täysin mahdollista, niin ne tavarat saattaa retkellekin lähtiessä unohtua kotiin.