Sunnuntaina kävimme Tamskilla tokokokeessa, jonne vähän kuin riskillä ilmottauduin. Tamskin halli on ollut meille jostain syystä vaikea treenipaikkanakin, sillä Savu uppoutuu siellä tosi helposti haistelemaan. Syitä on varmasti monia, mutta työkaluni syiden selvittämiseen ja ongelman purkamiseen alkavat olla vähän lopussa. Koen myös hankalaksi harjoitella asiaa, sillä toisissa paikoissa Savu ei haistele lainkaan tai ei ainakaan uppoudu hajuihin.
Odottelualueella alku meni kuitenkin tosi kivasti. Savu oli hyvin keskittynyt minuun eikä touhuillut mitään ylimääräistä. Kävi kuitenkin sellainen moka, että otin sen odottelemaan aivan liian ajoissa ja niinpä Savu ehti innostua ja turhautua monta kertaa. Lopulta se alkoi vähän äännellä levottomuuttaan ja innostui ulvomaankin kun joku toinenkin hiukan haukahteli. Paikkikseen mentiin tosi väärässä mielentilassa. Saatiin kupla koottua takaisin ennen yksilövuoroa, mutta minun tuurillani Savulle heittämäni lihapulla osuikin sen silmään. Ja lihapullan murunen meni ihan oikeasti Savun silmään, enkä saanut sitä pois. Toivon hartaasti ettei se häiritsisi ja meidän vuoron koittaessa fiilis oli vielä hyvä. Just kun piti mennä kentälle, Savun nenä liimaantui mattoon kiinni.
Tuomarina Mari Väänänen
Pisteet 131p
Paikalla makaaminen ryhmässä 1min 6
Savu oli rivissä keskellä ja härväsi odotellessa sahaten monta kertaa maahan ja turhautuen kun ennen liikkeen alkua pyysin sitä vielä takaisin istumaan. Se kuitenkin ennakoi todella vahvasti ja läsähti maahan heti liikkeen alkaessa. Itse paikalla maakaminen meni hyvin, Savu oli levollinen ja hiljaa. Sen verran Savu oli kierähtänyt lonkalle, että tuli perusasentoon vasta toisella käskyllä, josta päätti mennä miltei samantien takaisin makaamaan. Ei ollut meidän paikkis tänään.
Seuraaminen 6
Ensimmäiset pari askelta lähti vähän tahmeasti, mutta sitten seuraaminen oli sitä mitä viime aikoina treeneissäkin. Kaavio tuntui jännittäessä tosi pitkältä ja eiköhän just viime metreillä Savu alkanut raapia silmäänsä jonka jälkeen se alkoi haistella mattoa. Jouduin kutsumaan sitä mukaan kahdesti ja vasta sen jälkeen jatkettiin seuraamista melko hyvänä. Kyllä harmitti, mutta minkäs sitä lihapullalle silmässä mahtaa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Savu oli alussa askeleen jäljessä ja pikkuisen kontakti tipahti, noin muuten tehtiin meidän tasoinen suoritus.
Luoksetulo 9
En aivan varmaksi muista mistä lähti piste, ehkä haisteli odotellessa, ehkä tuli vinoon perusasentoon tai jotain muuta. Mutta juosten tuli luo eikä haukkunut kuitenkaan.
Noutoesineen pitäminen 7
Savu jäi juuri ennen liikettä haistelemaan ja lopulta jouduin ottamaan sitä pannasta kiinni mitä en tee käytännössä ikinä treeneissä. Perusasento oli vino ja alustus kertakaikkisen huono tälle liikkeelle, mutta toisella kehoituksella Savu tarttui kapulaan ja piti hyvin.
Kauko-ohjaus 0
Kaukot jatkettiin siltä istumalta ja niinpä Savu makasi tiiviisti nenä maassa hajuja keräten. Nollattiin, koska en edes yrittänyt käskyttää istumaan sillä koira oli aivan muissa maailmoissa.
Estehyppy 10
Kaiken säröilyn ja sekoilun jälkeen tuntui ihan utopiselta että hyppy olikin täysi kymppi.
Kokonaisvaikutus 6
Ei ollut yhtään meidän hetki tuo muutama minuutti kokeessa. Minua jännitti kuten aina, mutta Savulle ympäristö oli liian vaikea. Se jäi siirtymissä haistelemaan eikä ollut yhtään tavalliseen tapaan mukana vaan karkasi peräti kahdesti haukkumaan liikkurinkin. Liikkurin rauhaan jättäminen on ollut meille jonkun aikaa melko peruskauraa, mutta tällä kertaa haastetta oli liikaa ja vanhat jutut puskivat läpi. Savu myös haukahteli ja oli siinä määrin vähän ulapalla että jouduin kutsumaan sitä erikseen perusasentoihin. Tavallisesti se tarjoaa niitä itse.
Vähiin jäi suorituksen hyvät asiat, mutta kokemus tietysti tämäkin. Onpahan mitä treenata ja eipähän pääse ylpeäksi tai liian helpolla 😂 Vaikka meidän suoritus meni reilusti penkin alle, pisteet riittivät kuitenkin kolmossijaan. Tällä kertaa näin, ensi kerralla ehkä erilailla.
Muistilista treeneihin
- paikkistreeneihin "turhaa odottelua", siten että seisoskellaan rivissä ja Savun tulisi pysyä perusasennossa. Liikkuri mukaan niin, ettei Savu ennakoisi käskytyksiä.
- lisää harjoitusta jättämisiin (luoksetulo, kaukot, jäävä). Tavoitteena että Savu olisi jäädessäkin hereillä, eikä jäisi hajuihin tai muihin häiriöihin kiinni.
- perusasentoa varmemmaksi ja vahvemmaksi myös häiriöissä
- siirtymiin harjoitusta häiriöissä
- kaukojen tehotreenaamista häiriöissä, nimen omaan erilaisissa hajuissa
- kapulan pitoon siirtymäharjoituksia ja varmuutta ensimmäisellä käskyllä tarttumiseen.
Suunnittelemani minivaellus peruuntui pikkuväen flunssan vuoksi ja edellisestä päiväretkestäkin on vierähtänyt tovi. Retkikuume helpottaa hetkellisesti ainoastaan retkeilemällä ja niinpä suuntasimme perjantai aamuna Sastamalaan, Ritajärven luonnonsuojelualueelle. Olen käynyt Ritajärvellä jonain talvena ennen lapsia, eli edellisestä vierailusta on vierähtänyt muutama vuosi. Kehuja paikasta olen kyllä kuullut, enkä suotta. Maasto on vaihtelevaa ja maisemat ainakin minun silmääni kauniita, myös sumuisena syyspäivänä.
Koska maasto on kivikkoista, juurakkoista ja varustettu korkeuseroilla, valikoin reitiksemme Valkeajärven kierroksen. Reitti ei ole kovin pitkä, vain reilu pari kilometriä, mutta retkiseurani olikin verrattain nuorta. Reitillä riitti katseltavaa ja ihmeteltävää, sekä Savu että lapset riemastuvat vesileikeistä ja me vietimme jokaisella purolla ja lätäköllä aina tovin. Lapset leikkivät kalastavansa ja Savu puhalsi kuplia. Minä katselin kolmikon touhuja hymyssä suin.
Pitkosten määrä vähän yllätti, sillä olin käynyt reitillä vain talvella, jolloin jokunen kaide oli näkyvissä. Kolmevuotias Papu kulki pitkoksilla taitavasti ja piti reitistä muutenkin paljon. Sen sijaan uhkarohkea reilu vuoden ikäinen Pipa neiti haluaisi kompastella ja putoilla mielin määrin eikä muka tunnu missään... Osan matkaa kannoin kuopusta repussa hänen pahansisuisesta ääntelystään huolimatta. Pitkoksilta kun voi pudota järveen, vedellä täyttyneeseen kallionkoloon tai kivikkoon, enkä todellakaan halunnut retkellemme ehdoin tahdoin tapaturmia.
Savulle pitkoksilla kävely on tuttua ja se hakeutuikin paljon taakseni. Etenkin lasten aikana on kätevää, että Savulla on paljon erilaisiin maastoihin sopivia taitoja. Se saattaisi vahingossa tönätä lapset pitkoksilta alas tai pienet voisivat kompastua hihnaan. Siispä oli helpointa ja turvallisinta, kun kaikki kulkivat jonossa.
Minä näin joka paikassa kuvauskohteita; valtavia siirtolohkareita, kaatuneita puita, puroja ja sammalmättäitä. En kuitenkaan retkiseurani vahtimiselta ennättänyt kuvata aivan niin paljon, kuin olisin halunnut. Siispä täytyy lähteä Ritajärvelle joku kerta ihan itsekseen. Tosin lapsetkin haluavat tuonne uudestaan, kalastamaan 😅
Savulle tuollainen hipsuttelu pikkuväen kanssa ei ole oikein liikuntaa, mutta kerrankin sillä oli aikaa haistella ja nuuskia niin paljon kuin halusi. Nyt oli aikaa myös läträtä joka lätäkössä ja lutakossa, vailla kiireen kiemuraa. Rauhallinen tahti sopi minullekin, sitä näkee asiat ihan uudesta vinkkelistä pysähdellessä jatkuvasti ja samalla ehtii nauttia raikasta ulkoilmaa keuhkot täyteen.
Reitti oli paikoin välillä todella märkä, muutamassa kohtaa polku oikeastaan hukkui veteen ja kiertäminen kengät kuivana osoittautui mahdottomaksi. Olisi pitänyt ottaa itsellekin saappaat, sillä ainoastaan lapset säästyivät kuivin jaloin. En ole varma muista reiteistä, mutta nyt syksyllä ainakin Valkeajärven kierrokselle kannattaa laittaa suosiolla kumisaappaat. Polku on vähän joka paikasta märkä, mutta Paavinhatun ja Kannaksen välillä lainehtii niin, että siinä meinasi lapsen saappaan varrenkin pituus loppua kesken.
Vihdoin sinnikkään kiipeilyn ja kävelyn jälkeen näkyviin tuli laavu, jossa pidimme evästauon. Lounas maistui kaikille ja pikkuväki tarjoili Savullekin nakkia. Aikamme leikimme ja kuvailimme taukopaikalla, ennen kuin jatkoimme matkaa autolle. Eikä meillä autollekaan mikään kiire ollut, sillä paluumatkalla samat lätäköt ja purot piti tutkia uudestaan niin koiran kuin lastenkin toimesta.
Tällainen rento päiväretki on todella kaukana siitä retkeilystä, jota harrastin aikanaan. Mutta voi että tällainen on ihanaa ja lataavaa piristystä arkeen, pitäisi ehdottomasti lähteä useammin. Lastenkin mielestä. Nämä pienet arkipäivien retket luontoon ovat niitä asioita, jotka sytyttävät lapsissa kiinnostumisen kipinän erätaitoja kohtaan. Ensi kerralla pitää kuulemma tehdä nuotio - ehkä, jos saan aikuiset apukädet mukaan näiden villiviikarian kaveriksi. Savusta on moneksi, mutta ei aivan nuotiovahdiksi 😉
Lokakuun treenimäärät jäivät vähäisiksi lomareissun ja kahden viikon flunssarumban vuoksi, mutta sisältäöä treeneissä oli! Ennätettiin poiketa meille uudella Kramien hallilla, pitkästä aikaa vierailtiin myös Ylökkillä ja pari päivää sitten Canisportilla tehtiin kuukausittainen rallytokon ratatreeni.
Tokon seuraaminen on ottanut kivan harppauksen nyt lokakuussa. Savu kykenee taas seuraamaan pidempää matkaa tiputtamatta kontaktia, kääntyy sujuvasti mukana ja selviää vauhdinmuutoksista haukkumatta. Vielä toisinaan se jää vähän arpomaan, pitikö pysähtyessä mennä perusasentoon. Mutta vähäisillä treenimäärillä saatuun etenemiseen olen oikein tyytyväinen ja tästä on hyvä jatkaa.
Luoksetuloa, kaukoja ja hyppyä olen harjoitellut siltä osin että Savu jäisi katsomaan perääni. Liikkeiden haasteet ovat olleet lähinnä siinä että Savu onkin alkanut haistella tai katsella ympärilleen, eikä ole siten aivan kuulolla minun huhuillessani käskyjä. Kovin montaa harjoitusta ei ole vielä takana, joten tuloksista en ole aivan varma.
Kapulanpito ja nouto ovat ottaneet suuren harppauksen ja tämä valtava läpimurto on tuntunut huikealta voitolta. Pito ei enää sinällään ole ongelma, vaikkakaan en näe mitään syytä pihistellä siitä palkkaamisesta. Olemme alkaneet harjoitella varsinaista noutoa ja aika kivasti Savu tuo juosten kapulan käteeni. Hyppynoutoa tehtiin viime viikolla kylmiltään ja siitä Savu suorastaan innostui. Kai se pitää rohkaistua ja suunnata kiikarit avoimeen luokkaan.
Rallytokon puolenvaihto käännöksiä hiottiin vähän uudelleen. Olin vallan unohtanut molempien samaan suuntaan kääntymiset ja ne ovat itselleni motorisesti vähän vaikeita. Oikean puolen seuraamista tein nyt radallakin ja ainakin pujottelu sillä puolella sujui hienosti.
Rallytokoa pitääkin taas treenata järjestelmällisemmin, sillä ilmoitin Savun oman seuran kokeeseen. Samaan syssyyn ostin myös ratatreeni kerran, josko saataisiin kisarutiineja muistiin ja sitä myötä onnistuminenkin.
Kaikkinensa kiva lokakuu, vaikka tuntui ettei paljoa ehditty tehdä. Uusin ideoin marraskuuhun 😊
Vihdoin noutokapulan pito tuli koevalmiiksi ja suorituksemme oli viime kokeessa kymppi. Uskallan siis kirjoitella tarinan siitä, miten tähän vaiheeseen kaikkien vaikeuksien jälkeen päästiin. Jospa joku osaa tämän myötä välttää ne sudenkuopat jotka minä itselleni kaivoin.
Savun ollessa pikkupentu palkkailin sitä satunnaisesti tavaroihin tarttumisesta ja aioin opettaa kapulan pidon oppikirjan mukaan naksutellen. Kun sitten aloin harjoitella kapulan pidon opettamista, päädyin kiireen ja sosiaalisen paineen alla pitämään kapulaa väkisin koiran suussa. Ja se siitä yhteistyöstä sitten. Savu suhtautui minuun epäluuloisesti ja kapula myrkyttyi niin että jos otin sen käteeni, koira poistui toiseen huoneeseen. Joku voisi sanoa että onpa herkkä koira. Minäpä sanon asian niin, että koira on rehellinen ja ohjaaja osaamaton.
Keskustelujen pohjalta tiedän, että moni kokeneempi neuvoo aloittelijoita edelleen "auttamaan koiran alkuun" siten, että kapula työnnetään suuhun ja pidetään siellä. Näin kirjoitettuna tämä kuulostaa vähän idiootilta, eikä tarvitse olla edes kaksimielinen. Olkoonkin että kyse on koirasta ja noutokapulasta.
Mokani jälkeen sukellettiin syviin vesiin ja pitkään aikaan en tehnyt kapulan kanssa mitään. Yleisimmät vinkit "naksuttelet vain" tai "annat sen tarjota", eivät auttaneet tilannetta ja ovat muutoinkin ympäripyöreitä "neuvoja". Savu lähti huoneesta pois, jos otin kapulan käteen. Sillä lähtökohdalla on todella vaikea odottaa, että koira tarjoaisi jotakin toivottavaa toimintaa kapulaa kohtaan. Koko tehtävän opettaminen ärsytti minua koska en osannut ja omasta tunnetilasta oli todella vaikea päästä irti. Savun tunnetila ei ehkä ollut kiukkua, mutta jotakin kurjaa kuitenkin. Sitä olisi pitänyt työstää pikimmiten, mutten voinut oman murjottamisen vuoksi. Hetkellisesti oikeastaan luovutin koko kapulan pidon suhteen, niin vaikeaksi tehtävä oli muuttunut.
Lopulta kului kokonaiset pari vuotta ilman, että minkään noutoesinehommien eteen oltaisiin tehty mitään. Koska en tiennyt mitä tekisin, päätin olla tekemättä mitään jotta en entisestään pahentaisi tilannetta. En halua liioitella tilanteen vakavuutta, mutta ongelmasta keskustelin myös muutaman ammattilaisen kanssa, eikä Savun kanssa kyseessä ollut mikään läpihuutojuttu. Olisi ehkä ollut, jos en olisi rapauttanut koiran turvallisuuden- ja hallinnantunnetta noutojuttujen alkutaipaleella.
Harjoittelimme muita juttuja ja minä syvensin osaamistani kouluttamisen suhteen. Perehdyin tarkemmin siihen, miten pieniksi paloiksi tehtävät voi opetusvaiheessa pilkkoa. Yritin opetella tulkitsemisen sijaan havainnoimaan koiraa ja muutin hiukan treenin kulkua Savun aloitteellisuuden suhteen. Kehitin osaamistani kaikenlaisten tukitaitojen ja starttinappuloiden suhteen, jotka olen kokenut harrastamisessa hyödyllisiksi.
Tänä vuonna minä päätin, että on aika ryhdistäytyä. Nyt tai ei koskaan, pitäisi ryhtyä toimeen. Suunnittelin treenit parhaan taitoni mukaan huolellisesti ja opin matkalla lisää. Onnistumisia, turhautumista, takapakkia, harppauksia, malttia ja etenemistä. Lopulta koko ajan järjestermällisemmäksi muuttunut treeni ylsi siihen, että Savu tarttui iloisena puiseen noutokapulaan pitäen sitä määrätyn ajan suussaan - myös kokeessa.
Mitä siis käytännössä tein?
Toivon että seuraava treenien purku antaisi ideoita lukijalle, joka ehkä painii kapulaongelmien kanssa itsekin. Vinkkini ja oivallukseni palvelevat parhaiten niitä, joiden koira ei tahdo tarttua kapulaan millään. Suurta osaamista minulla ei ole esimerkiksi kapulan mälväämisen tai pureskelemisen suhteen, mutta kiinnittäisin silloinkin huomiota koiran mielentilaan ja ottaisin pienen aikalisän pohdiskelulle.
Leukakosketus vahvaksi
Opetin Savun alkeissa junnaavan leukakosketuksen mahdollisimman vahvaksi. Menin sieltä mistä aita on matalin, ja syötin Savua kuin liukuhihnalta sen pitäessä leukaansa kädelläni. Halusin varmistaa tällä sen, että tehtävä lähtisi hyvin alkuun ja Savu oivailtaisi idean. Jokunen leukakosketusharjoitus näkyy videollakin. Olennaista on, että koira painaa leukaansa käteesi, ei niin, että sinä painat koiraa.
Oheistemput tarttumiseen
Piti rikkoa kaavaa oikein huolella ja saada Savu tarttumaan johonkin suullaan, ilman että harjoitus muistuttaisi lainkaan noutokapulaan tarttumista kädestäni. Niinpä touhusimme pyykkien kanssa avonaisen pyykkikoneen vieressä. Aluksi palkitsin Savua ihan kaikesta pyykkeihin koskemisesta, mutta lopulta kannustin sitä vähän repimään sukkia. Kannustin siis hieman riehuttamalla Savua, kuten leluilla leikittäessä. Niin Savu sitten tarttui varovasti sukkaan ja siitä seurasi valtavat bileet. Pikkuhiljaa harjoitukset etenivät ja Savu alkoi ihan kiskoa vaatteita pyykkikoneesta ulos. Tästä luonnollisestikin sai palkkiota tiuhaan ja paljon.
Noutoesineenä tiskirätti
Kun leukakosketus oli temppuna vahva ja tekstiileihin tarttuminen mielekästä, yhdistin nämä tiskirätin pitämiseen. Savu nosti tiskirättiä ensin maasta, josta palkitsin sitä välittömästi. Yritin saada Savun nostamaan tiskirätin käteeni, mutta se pudotti rätin aina ennen leukakosketusta.
Sittemmin pyysin Savun ensin leukakosketukseen ja tarjosin sen jälkeen rullalle teipattua rättiä. Palkitsin Savun heti, kun se hiukankin tarttui rättiin. Parin treenikerran jälkeen päästiin siihen, että Savu piti rättiä suussaan ja nojasi leukansa käteeni. Seuraava askel oli, kun aloin irrottaa kättä Savun leuan alta. Ihan pieni paineen kevennys ja heti palkitsin. Mikäli laskin käteni nopeasti ja kokonaan pois, Savun leuka aukesi kuin se olisi tipahtanut saranoiltaa. Siispä tehtävän kanssa edettiin hyvin rauhaksiin, jotta rätin pudottelu ei vahvistuisi liiaksi.
Puurimaan tarttuminen ja noutokapulaan tutustuminen
Jatkoin treeniä leukakosketuksen avulla aivan kuten tiskirätin kanssa, mutta tarjosin rätin tilalla puurimaa. Ja kas kummaa Savu tarttui rimaan, josta palkkasin sen samantien odottamatta mitään epäröintejä tai jatkotoimia. Vähitellen leukakosketuksesta päästiin ja Savu vain puri kapulaa joka oli kädessäni.
Puinen noutokapula otettiin treeneihin mukaan jännityksellä. Palkistin Savua sen nostamisesta maasta ja siihen tarttumisesta kun pidin kapulaa kädessä. Heitin palkkion usein poispäin kapulasta, sillä Savu oli kapulan kanssa hieman epäileväinen. Harjoittelimme kapulaan tarttumista myös niin, että Savu sai valita kahdesta kapulasta mieleisemmän. Valinta osui sekä sorvattuun että ohjatun noudon kapulaan, eli ilmeisesti kapulan painolla ei ollut suurempaa merkitystä.
Pidin onnistumisen mittarina Savun heiluvaa häntää ja niinpä rimaa täytyi nostaa todella pikkuhiljaa. Järjestelmällisen kahden viikon jälkeen Savu osasi tarttua kapulaan ja pitää sitä suussaan joitain sekunteja ilman, että pidin kättä sen leuan alla.
Varmuutta pitoon
Kun kapulan pito onnistui keittiössä helposti, siirryimme ulos. Uusissa paikoissa Savu tienasi palkkion heti kapulaan katsomisesta. Hyödynsin jännittävät tilanteet tarjoamalla Savulle kapulaa ja palkitsemalla sen heti kapulaan tarttumisesta tai sekunnin pidosta. Leikittämisellä sain Savuun vauhdikasta draivia ja siten se tarttui myös kapulaan kovemmin ja rohkeammalla asenteella.
Lukuiset kapulaharjoitukset leikkipuiston vieressä, kaupan parkkipaikalla sekä treenikentillä alkoivat tuottaa tulosta. Harjoittelimme liikkuroituna kapulan pitoa, sekä pieniä häiriöitä esim. että tartuin kapulaan tai heilutin kättäni ilman, että Savun kuuluisi reagoida näihin sen kummemmin.
Ohjaajan oivalluksia
- Kontakti starttinapiksi. Etenkin ulkona tarjosin kapulaa Savulle vasta kontaktin jälkeen. Mikäli Savu ei ottanut kapulaa lainkaan suuhunsa, tulkitsin tilanteessa jonkun olevan vinksallaan ja jätimme kapulatreenin siltä kerralta pois. Haluan kunnioittaa koirani mielipidettä, sillä olenhan jo kertaalleen sen sivuuttanut kurjin seurauksin.
- Vaihtoehtoisia kapuloita ja tehtäviä. Savun innokkuutta nostaa kapula maasta tuntui lisäävän se, että se sai valita useasta eri kapulasta mieleisen. Välillä laitoin maahan myös kosketusalustan. Palkkion sai sekä alustaan koskemisesta että kapulaan tarttumisesta ja tämä lisäsi omaehtoisia kapulaan tarttumisia merkittävästi.
- Palkkioihin panostamista. Koska en halunnut koulutuksen epäonnistuvan motivaation suhteen, olen viskellyt kumihanskat kädessä raakaa jauhelihaa pitkin keittiön lattiaa. Mitä sitä ei koiramussukkansa treenin eteen tekisi. Kapula pysyy todennäköisesti aina tehtävänä, josta saa vähän spesifimpää palkintoa. Toistaiseksi myös märkäruoka ja lihapullat toimivat yhtä kivasti, kuin raaka liha.
Järjestelmällisen mutta maltillisen harjoittelun myötä liikkeestä tuli koevalmis ja niin se sitten kokeessa onnistuikin. Savu suhtautui kehässä kapulaan niin innokkaasti että hyppäsi oikein liikkuria vastenkin. Itsellä meinasi tulla tippa linssiin, kun jännittävässä tilanteessa Savu tarttui kapulaan ja piti sitä mallikelpoisesti vaadittavan hetken. Toisille pikku juttu, mutta meille valtava erävoitto joka tuntuu jopa uskomattomalta. Koira, joka vielä vuosi sitten häipyi paikalta minun tarttuessa kapulaan, lähtee nyt innolla mukaan ja pitää kapulaa suussaan häntä heiluen.
Vaikka mieluusti vain pyyhkisin historiasta virheeni ja epännistumiset, olen tavallaan tyytyväinen että tuhosin kapulan pidon alkutaipaleen perusteellisesti. Syvälle juurtuneen ongelman purkaminen ja liikkeen kokonaan uudelleen rakentaminen haastoivat ja opettivat enemmän kuin heti alkutekijöissä onnistuminen. Teknisestihän johonkin tarttuminen ei ole koiralle vaikeaa, Savukin kantaa keppejä ja leluja sujuvasti. Sen sijaan toisen tunnetilan ja asenteen muuttaminen jotakin asiaa kohtaan vaatii oikeasti valtavan muutoksen ensin itseltä - mutta on tämä palkitsevaa! Kenellekään en tosin toivo samaa työmaata, vaan kannustan jokaista ottamaan aikalisän siinä vaiheessa kun tuntuu houkuttelevalta oikaista tai vähän painostaa koiraa.
Videoin lähes jokaisen treenini kapulasavotasta ja lähetin välivaihevideoita ystävilleni. Lisäksi saatoin palata perusteellisesti tarkastelemaan viime viikon treeniä sekä havainnoimaan omaa toimintaa ulkopuoleltani. Suosittelen treenien kuvaamista kaikille, mutta etenkin muille yksintreenaajille.
Alla olevaan alle parin minuutin videoon tiivistin meidän noin puoli vuotisen savotan, eli reilusti yli sata treeniä aiheeseen liittyen. Video ei ole mitään opetusmateriaalia, se sisältää virhearvioita ja ohjaajan töppäyksiä. Ajatukseni on, että lukija voi videolta havainnoida näkemäänsä. Jos jokin on aivan epäselvää, niin kysy ihmeessä. Toivon, että video voisi ehkä rohkaista tai jopa inspiroida niitä, jotka painivat samojen ongelmien kanssa.
Jos koiran tunnetila kapulaan (tai mihin tahansa muuhun treeniin) liittyen on myrkyttynyt, niin ei hätää. Sen saa korjattua, mutta se vaatii ohjaajalta huomattavasti enemmän kuin että kapulan pidon olisi opettanut heti alunalken koiraa kunnioittaen.
Savu on minulle aivan just täydellinen koira. Minä näen sen rehellisenä ja reiluna koirana, joka on pitänyt minut nöyränä ja avoimena uuden oppimiselle. Savua ei voi huijata tai manipuloida, sen kanssa ei voi oikaista tai kiirehtiä eikä sitä varsinkaan voi painostaa tai pakottaa. Savun osoittama kultainen keskitie on aika kapea, joten olen todellakin joutunut haastamaan itseni ja kehittymään huolellisuuden osa-alueella joka ei ole vahvuuteni. Mutta kun kuljemme tuolla keskitiellä optimaalisilla aineksilla, koirani loistaa ja minä tunnen pientä ylpeyttä onnistumisesta.
Toivotan jokaiselle motivaation täyteisiä treenejä ja avointa mieltä omien näkemysten haastamiselle. Koirasi on paras valmentajasi.
Ilmoitin Savun spontaanisti Seinäjoelle tokokokeeseen ja niinpä aikataulusta tuli suht kiireinen. Kotiuduimme lauantaina perhelomalta ja Savu oli ollut koko viikon hoidossa. Lauantai iltana suunnattiin Seinäjoelle hotelli Sorsanpesään ja sieltä aamulla koepaikalle Lakeuden tokoilijoiden halliin. Koepaikalla olin kyllä tosi ajoissa, mutta oli kiva päästä näkemään ylempienkin luokkien koesuorituksia.
Oman vuoron lähestyessä jännitys tiivistyi. Olin luokkamme ensimmäinen ja jotenkin kuvittelin, että ehdimme halliin ensimmäisenä koirana. Minua jännitti että Savun nenä liimautuisi vieraan hallin mattoon, se haukkuisi kaikille eikä pystyisi lainkaan keskittymään. Siksi halusin mennä halliin rauhassa ja yksin, mutta kun pääsimme ovista sisään, oli siellä jo monta muuta koirakkoa 😅 Panikointini osoittautui turhaksi, sillä Savu selvisi odottelualueella kivasti tarjoamalla perusasentoa tai taukomakailua kontaktissa. Ihan muutama haukahdus, mutta ei muuta ylimääräistä. Eikä Savu edes haistellut, vaikka sitä olin tuskaillut ennakkoon todella paljon.
Jännitys paheni niin että minua huimasi, mutta niin me sitten käveltiin vuorollamme kehään tekemään parhaamme sen hetkisillä taidoilla mitä oli.
Tuomarina Allan Aula
Pisteet 188,5p
Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min10
Tämä oli paras paikkiksemme ikinä.
Seuraaminen 8,5
Seuraaminen ei ollut parastamme, mutta ei se ole ollut parasta pitkään aikaan. Liike on levinnyt totaalisesti käsiin enkä ehtinyt sitä kasata aivan koekelpoiseksi - nyt seuraaminen on vakaasti työn alla. Vähän törmäilimme ja Savu katseli maisemia.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Savun kontakti tipahti kerran mutta osui kuulolle just kun liikkuri kehoitti antamaan käskyn. Maahan meni kivasti ja siellä pysyi, vähän nenä kävi mutta ei pahasti.
Luoksetulo 9
Pientä säätöä mutta juoksi kuitenkin eikä haukkunut.
Noutoesineen pitäminen 10
Tässä meinasi aivan itku tulla, niin hieno Savu oli kaikkien vaikeuksien jälkeen! 😭😍 Savu innostui heti kun liikkuri otti kapulan hyllystä ja kävi tässä vaiheessa moikkaamassa liikkurin. Itse liike sujui mallikkaasti vaikka jännitti ihan hurjasti, pystyisikö Savu paineen ja jännitykseni alla pitämään kapulaa. Mutta niin se vain pystyi, vaikuttaen samalla rennolta ja innostuneelta.
Kauko-ohjaus 8
Savu jäi vilkuilemaan liikkuria ja ensimmäisen kaukokäskyn tuplasin. Teknisesti tykkäsin.
Estehyppy 10
Savu jäi katselemaan yleisöön päin, mutta kun hetken odotin ja se otti kontaktin, suoriuduttiin hypystä taitotasomme mukaan.
Kokonaisvaikutus 10
Tuntuu ihan uskomattomalta että saatiin ykköstulos noinkin kivoilla pisteillä ja se vieläpä riitti tämän kokeen kakkossijalle. Siis vau, me! Kokonaisvaikutus tuntuu tosi hyvältä, että meidän tekeminen näyttää jopa tuomarin mielestä kivalta. En muista sanan tarkkaa kun tuntui ettei kuulo ihan toiminut, mutta tuomari sanoi jotakin "harmonisesta yhteistyöstä". Ja siltä minusta tuntuikin, että oltiin Savun kanssa yhdessä kentällä. Vaikka jännitti ihan kreisisti, niin fiilis oli hyvä ja tehtiin meidän paras kokonaisuus ikinä.
Siirtymiin oon erityytyväinen ja oli kiva kun niitä tässä kokeessa oli myös alokkaassa. Joskin ennen ja jälkeen kapulan Savu karkasi liikkurin luo, mutta viis siitä. Kapulan pito on ollut meille niin vaikea, että nyt kun sillä esineellä on Savun silmissä viimein arvoa, saa se minun puolestani possutella aiheen tiimoilta niin paljon kuin haluaa. En missään tapauksessa halua lässäyttää sen intoa, joten senkus tavoittelee kapulaa muiltakin. Koiran takiahan tätä tehdään, ei pisteiden, joten mitäs pienistä 😅
Raha on olennainen osa koiran hankintaa, sillä mikään koira ei ole ilmainen. Viime vuosikymmenen aikana koirien hinnat ovat nousseet merkittävästi. Vertailuna voisi mainita, että ensimmäinen oma koirani kymmenen vuotta sitten maksoi 150€ ja vastaavan summa koiranpentuja oli myynnissä siellä ja täällä. Lisätietona, koira oli toki sekarotuinen. Usein sekarotuisten koirien hankkimista perustellaankin sillä, että se on rotukoiraa edullisempi eikä tarkoituksena ole harrastaa näyttelyitä.
Tänä päivänä paperittoman ja paperillisen koiran hintaero on niin pieni, että kannattaa ehdottomasti ostaa samantien rotukoira vastuulliselta kasvattajalta - sekarotuisten vastuullisia kasvattajia on todella harvassa. Olen aiemmin kirjoittanut tekstin Millainen on hyvä kasvattaja 10/2019 joten en tässä tekstissä pureudu siihen aiheeseen vaan pitäydyn hintanäkökulmassa. Tiedän hyvin, että sekarotuisen ja rotukoiran välillä on vielä jonkinlainen hintaero ja että eri rodut pyörivät eri hintaluokissa ja vielä senkin, että saman rodun sisällä kasvattajien asettamat hinnat voivat poiketa toisistaan merkittävästi. Pitäydytään kuitenkin asian ytimessä; kannattaako pennusta maksaa rodusta ja taustasta riippumatta?
Nykypäivänä koira maksaa useammin yli kuin alle tonnin. Se on lähtökohtaisesti kohtuullisen suuri summa, jolloin olisi hyvä olla perillä siitä, mitä on ostamassa. Olisi perin erikoista sijoittaa tuhat euroa ostokohteeseen josta ei tiedä mitään ja josta ei lopulta haluakaan huolehtia. Siispä ostoaikeissa oleva koirakuumeinen, ota selvää asioista ja mieti mitä sinulla on koiralle tarjota. Siinä missä sohva on usean asunnon vakiovaruste, koira ei sitä ole. Olipa koiran rotuperimä mitä hyvänsä, koira on silti koira, jonka lajityypillisiin tarpeisiin on vastattava. Ostohinnan jälkeen rahaa kuluu vähintään koiran ruokaan ja eläinlääkäriin. Tämän lisäksi koiraan tulee sitoutua, jopa yli kymmeneksi vuodeksi.
Myyjän kannalta etenkin sekarotuisten korkeampia hintoja voisi perustella sillä, että korkea hinta vähentää hutiostajia. Näin ei valitettavasti ole, sillä korkea tai matala tulotaso ei kerro ihmisten perehtymisen tai sitoutumisen tasosta koiraa kohtaan. Rahaa voi olla, mutta mielenkiintoa koiran kouluttamiseen tai edes perehtymiseen siitä mikä eläin koira on, ei välttämättä ole. Toisaalta taas ihminen voi olla hyvinkin motivoitunut perehtymään koiranpitoon, vaikka taskussa ei koko ajan seteleitä olisikaan. Koiran ei kuitenkaan tulisi olla hetken mielijohteen hankinta, vaan harkittu päätös. Ja siinä ohella rotua ja kasvattajaa selvittäessä, ehtii kyllä säästää hankintasumman.
Mielestäni jokainen koira on rahan arvoinen, mutta sillä on väliä millaista kasvatustyötä rahoitetaan. Kaupallisessa mielessähän koiranpentu on tuote, josta ostaja maksaa ja myyjä saa rahaa. Kysynnän ja tarjonnan laki sanelee etenkin sen, millaisia pentuja tehdään virallisten papereiden ulkopuolella. Siinä missä hyviä koirankasvattajia on harvassa, on pentutehtailijoita niin rotukoirien kuin sekarotuistenkin parissa. Olen aikanaan saanut perusteluksi hankkia rotukoira siksi että "se on helppoa". Toki rotukoirista tieto on kohtuullisen helposti saatavilla, suosittelen pennunostajaa tutustumaan Koiranet jalostustietojärjestelmään. Valitettavasti tuoltakaan ei aivan kaikkia terveysasioita löydy, mutta alkuun pääsee mainiosti.
Rahanäkökulmasta kannattaa selvittää, saatko rahoillesi vastinetta. Alla joitain kysymyksiä, joita kannattaa pohtia.
- Onko pentueen molemmat vanhemmat tiedossa? (tämä etenkin jos pentue on sekarotuinen)
- Onko kyseisiä koiria terveystutkittu? (myös sekarotuisia voidaan tutkia ja etenkin nykyisellä hintatasolla ne tulisi tutkia ennen astutusta. Useilla rotukoirilla on erilaisia painotuksia tutkimuksiin, hieman rodusta riippuen voit kysellä polvi- ja silmätarkkeja tai luustokuvia. Mikäli näitä ei ole, kannattaa etsiä jokin muu yhdistelmä.)
- Onko kyseessä rotukoira, jolla ei ole papereita? (jos näin on, kyseessä on poikkeuksetta jotakin hämärää ja rahat kannattaa sijoittaa muualle)
Riippumatta siitä, minkä rotuista tai rodutonta koiraa olet ostamassa, sinulla on oikeus saada kysymyksiin vastauksia. Mikäli myyjällä ei vastauksia ole tai vastauksissa on jotakin epäilyttävää, on paras pitää rahat itsellään. Mikäli samalla myyjällä on usein pentueita myynnissä, terveystulokset ovat puutteellisia, koirat paperittomia tai olot muutoin kyseenalaiset, olisi hälytyskellojen syytä soida. Yksittäisen koiranpennun ostaminen hämäristä puitteista ei ole pelastamista, vaan kyseenalaisen toiminnan kannattamista.
Koira saa ja sen kuuluukin maksaa. Sillä on kuitenkin väliä, maksatko saman summan jostain sattumankaupan pennusta perävalotakuulla, vai vastuullisen ja harkitun yhdistelmän asianmukaisesti hoidetusta pennusta.
Malttia on valttia.
Lisäys 6.10 / Otsikon kysymykseen minulla ei varsinaisesti ole vastausta. Joskus ajattelin että 500€ olisi maksimihinta mistä tahansa koirasta, nykyään pidän sitä miniminä pennusta. Hintalapun sijaan minua kiinnostaa enemmän kyseinen yhdistelmä, koirayksilö ja kasvattajan/myyjän motiivit. Toivon ihmisten harkitsevan koiranostoa tarkemmin kuin yleensä on tapaan ja toisaalta myös myyjää selvittämään tarkemmin kenelle on koiraa myymässä. Raha kun ei ole tae siitä että pentu olisi vastuulliselta kasvattajalta tai että ostaja olisi riittävän valveutunut koiranomistajaksi.
Videoin eilen omatoimiset tokotreenimme tarkempaa läpikäyntiä varten ja kyllähän se kannatti. Videolta näkyy taas kaikkea mitä en treenatessa huomannut. Menimme tutulle, yleensä hiljaiselle kentälle, jossa olikin nyt marjastajien auto ja satunnaisesti puskasta esiin tupsahtavia marjastajia. Outoa sekä minulle että Savulle, joten tällä erää pari ihmistä ja koira olivat tosi paha häiriö. Jossain yleensäkin vilkkaammalla kentällä näin ei olisi ollut. Alkuperäinen suunnitelmani oli tykittää palkaton kisatreeni, mutta koska keskiviikko oli lähtenyt käyntiin huonosti ja kentälläkin oli muita, laskin rimaa aika reilusti.
Treenailin yksittäisiä liikkeitä lämmittelyinä ja teille palkattomana muutaman liikkeen setin. Koko alokas luokan liikkeet kävimme läpi, mutta varmistelin onnistumisia palkkaamalla. Savu esimerkiksi oli fokusoitunut johonkin ihan muuhun kuin hyppyyn ja tarjosi ennen hyppyä kovasti maahanmenoa. Toki vahvistin sitten istumisen muutaman kerran.
Käsiapuja en mielestäni käytä, mutta kyllähän niitä videolla näkyy. Täytyy vain keskittyä paremmin. Noutoesineen pitoon oon tosi tyytyväinen, joskin huomasin vasta nyt että oon palkannut jokaisen kerran. Nyt aioin siirtyä vain seuraavaan liikkeeseen sosiaalisen palkan voimalla, joten sain osakseni haukut Savulta. Reilu viikon päästä meillä on koe, joten ei auta kuin vahvistella täsmällisesti siirtymää ja sosiaalista palkkiota kapulan pidon suhteen ja toivoa että se riittää tähän hätään.
Seuraaminen meni eilen tosi kivasti siihen nähden, miten se on viime aikoina laahannut. Satsasin toki palkkoihin (lihapullia) ja palkkasin pohjalle pari tosi onnistunutta kontaktia. Että eiköhän tämä kaikki tästä, vaikka minkä on taakseen jättänyt on edestään löytänyt ja sitä mukaa kun joku liike on kasassa, leviää homma jo toisesta päästä kiireesti 😂
Jos videolta löytyy jotakin huomautettavaa tai sulla on heittää mulle idea, niin otan palautetta mielelläni vastaan :)
