Tokoleiri Jämijärvellä

Kesä on pian loppuun taputeltu, tokoleirin myötä. Koko kesän tuota leiriä odotin ja sinne onnistuneesti lopulta pääsin. Perjantaina lähdimme Savun kanssa Jämijärvelle etsimään leirintäaluetta, joka pienten mutkien kautta löydettiin. Olin päättänyt majoittua leirin ajaksi telttaan ja vielä viime hetkellä arvoin metsän ja leirintäalueen välillä, päätyen vaihteluksi jälkimmäiseen.

Perille päästyäni pystytin teltan auton viereen ja tutustuin lähiympäristöön Savun kanssa. Tuota pikaa Hanna koirineen (treenikuvat Hannan ottamia) saapui paikalle ja pisti leirinsä viereemme pystyyn. Muita telttailijoita ei leirintäalueella tuona aikana ollut. Sen sijaan tokoleirin lisäksi Jämillä oli myös valjakko- ja hakuleirit, joten koiria riitti.

Ensimmäisenä iltana leirillä pidettiin pieni aloitusluento ja jokainen esitteli itsensä (tämä on aina yhtä jännittävää ja vaikeaa). Leirin kouluttajina olivat Riitta Kivimäki ja Piia Karinen. Saimme mielenkiintoiseksi ryhmätehtäväksi tehtävän, jossa oli tarkoitus havainnoida koiran ja ohjaajan vuoropuhelua aikaväliltä "auton peräluukku auki - kentällä yhdessä". Yhteisen ohjelman loputtua vietimme lenkillä aikaa pimeän tuloon asti.

Ensimmäisenä aamuna aloitettiin treenit kentällä. Jokainen osallistuja kävi pyörähtämässä kentällä oman koiransa kanssa, tutustumassa uuteen ympäristöön. Savu ja minä olimme ensimmäisenä vuorossa. Savu haukahteli hieman ja oli erityisen kiinnostunut muiden koirien hajuista, nuuhkien ihmisten housuja perusteellisesti. Aika nopeasti Savu oli sujut ympäristön kanssa ja alkoi tarjota kontaktia merkiksi valmiudestaan yhteiseen tekemiseen. Savu meni kuitenkin vielä häkkiin odottamaan varsinaista treenivuoroaan.

Seuraaminen

Päätin että aloitamme treenit liikkuroidulla seuraamisella ihmishäiriössä. Minua jännitti ihan hirvittävästi ja aika pian tajusin että tuli haukattua aivan liian iso pala kakkua. Sähläsin palkkaamisen kanssa oikein huolella, sillä kovassa jännityksessä alan palkita Savua ihan kaikesta, mutta samalla aika laimeasti. Keskeytettiin varsinainen liikkurointitouhu, sillä treenitilanne oli meille molemmille muutenkin haastava.

Toisaalta hyvä, ettei saatu aikaiseksi meidän parasta seuraamista. Oltaisiin muuten jääty ilman tärkeitä vinkkejä. Hienoakin seuraamista tuli lopulta, joskin siinä kohtaa olin odottanut kontaktin tippumista jotta voisin kokeilla Savun pyörähdystemppua sen huomion saattamisena takaisin minuun. Pienestä töpeksimisestä huolimatta kontakti alkoi löytyä ja lopulta ymmärsin saamani ohjeetkin ja pystyin palkkaamaan Savua paremmin. Oli aivan todella jännittävää, sillä en ole vahvimmillani treeneissä silloin kun muut katsovat, mutta selvittiin kuitenkin. Ensi kerralla mietin jonkun vähemmän korkealentoisen tehtävän aloitukseksi 😂

Muistiinpanoja

Kriteeri valmiiksi ja vahviste tehtävän arvoiseksi

- kontakti

- kesto

Hyvästä seuraamisesta palkkaaminen

- "vau" käsien levitys

- "juostaan" juokse oikeasti karkuun

- "jes" namit

- "oke" lelulla, jos Savu haluaa leikkiä

Virheisiin reagoiminen

- kontaktin putoaminen; jos Savun kontakti tipahtaa, kehoitan sen suorittamaan "kiepin" ja pysähdyn samalla. Kiepin jälkeen Savu tarjosi omatoimisesti perusasentoa, josta se sai palkkion. Näin ei toivottu tekeminen katkeaa ja ennen seuraavaa kontaktia kuluu muutama sekunti uuteen palkkioon. 

Tällä tavalla Savun kontaktista ei tule jojomainen, jollainen se nyt vähän on - olen palkannut aina kun se palauttaa kontaktin, mutta ongelma onkin juuri se: samanarvoisen palkan saa pitämällä kontaktia koko ajan tai katsomalla maisemia välillä. En ole varma, toiminko näin vain jännittäessäni vai muutenkin, mutta nyt havahduin miten hölmösti sitä voikin palkkailla. Uusi toimintasuunnitelma auttaa muokkaamaan omaa käyttäytymistä ja sitä myötä koiran.

Jatkossa järjestelmällistä seuraamista, kriteerin miettiminen valmiiksi ja siinä pysyminen. Seuraamista voi tehdä lennosta, perusasentoon tuloa ja siinä pysymistä, sekä liikkeelle lähtöjä erikseen.

Ota treenit videolle ja kavereilta havaintoja. Kirjaa ennakkoon suunnitelmaan ylös, miten pitkän kaavion kävelet ja missä vaiheessa palkkaat. Nyt olen jämähtänyt palkitsemaan keskimäärin 6-8 askeleen välillä. Ei siis ihme, että viimeistään kymmenennellä askeleella Savu alkaa ihmetellä.

Toisella treenivuorolla rohkaistuin ja päätin kysyä vinkkejä Savun kapulan pitoon. Kerroin perusteellisesti taustamme kapulan suhteen ja että taito on varsin tuore ja siten vähän epävarma vielä. Halusin kuitenkin hyödyntää jännitykseni ja häiriöt kapulatreenin suhteen. Vähän takkuista oli ohjaamiseni, mutta niin vain Savu otti kapulan suuhunsa, piti sitä, kantoi pari askelta ja muuta sellaista. Perusasennossa kapulaan tarttuminen ei onnistunut, sillä se on Savulle vielä vähän haastavaa ja sen hetkiset häiriöt olivat liikaa.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen että saatiin pieni kapulatreeni tehtyä. Muuten olisi jäänyt pelkäksi puheeksi se, että töitä on kapulan pidon eteen tehty. Saatiin erinomaisia vinkkejä ja vaikka tavoittelin liikkeestä koevalmista jo syksylle, on oikeasti edettävä Savun tahtiin. Hiljaa hyvä tulee, asenne ja laatu edellä.

Muistiinpanoja

- Kapula ja lelu vierekkäin, Savu saisi tarttumisen jälkeen revitellä lelulla kunnolla

- Palkkioita pelkästä nostosta (ulkona ja uusissa paikoissa)

- Lelupalkkausta ruokapalkan lisäksi = tavoitteena lisätä vauhtia ja asennetta

Vieraassa paikassa Savu saavuttaa palkkion jo pelkästään katsomalla kapulaa

Savun kontaktia voi jatkossakin käyttää starttinappulana kapulan tarjoamiselle. Muista myös kunnioittaa koiran valintaa, mikäli se kertoo tehtävän olevan liian vaikea.

Fiiliksen mittarina voi Savun kohdalla pitää heiluvaa häntää.

Kapula ulkotreeneihin mukaan ja maltilla eteenpäin.

Samalla treenivuorolla katsottiin myös Savun kaukojen tilanne. Aloin nyt kesällä opettaa istu-maahan vaihtoja uudelleen ja sotkin samaan syssyyn seisomisenkin. Näytin kouluttajalle miten ollaan kaukoja tehty ja saatiin toivomaani palautetta ja vinkkejä jatkoon. Treenin lopuksi itseäni huvitti, että Savuhan osaa nousta kurreen vaikka käskisin sitä monen metrin päästä. Se myös pysyy asennossa kauan. Sen sijaan istu-maahan vaihtoa se ei osaa edes kahdesta metristä. Tästä voi huomata, että valokuvaamista varten temput olivat minulle joskus todella tärkeitä, sen sijaan tokon kaukot eivät niinkään 😂 Ei ole siis kyse siitä, etteikö Savu oppisi tai minä osaisi opettaa. Nyt pitää vain ryhdistäytyä ja laittaa tokoliikkeet ykkössijalle suunnitelmallisuuden suhteen.

Muistiinpanoja

- yhdessä treenissä yhtä asentoa kerrallaan

- erikseen tekniikka, etäisyys, vihje-erottelu, Savun kanssa kaikki asenne edessä

- suullisen käskyn vahvistusta ohjaajan rintamasuuntaa vaihdellen; kylki koiraan päin ja vihje vaihdolle

Lelupalkalla asennetta

- Savu nousee istumaan, heitä lelu koiran taakse

- Savu menee maahan, vapauta lelulla eteenpäin

Hyödynnä kurre, kieppi ja pomppu temput, sekä käytä alustaa jotta Savu voi suorittaa vaihdot turvallisesti.

Vahvista asentoa, vaihtoa, vihjettä ja lihaksia.

Ensimmäinen leiripäivä meni vähän sumussa jännityksen vuoksi, mutta ehdittiin lenkin merkeissä nauttia Jämin kauniista maastoista. Savu pääsi Aurin kanssa valjaisiin ja kikkarin eteen. Yllätyin, miten Savu lopulta oikein innostui juoksemaan ja niin ne Aurin kanssa viilettivät suoralla. Aamuauringossa vedettiin vähän lyhyempi pätkä, sillä Auri päätti että nyt juostaan palkkakuppeja kohti eikä yhtään pois päin. Ja kun Auri jotain päättää niin minun on siinä melkoisen turha neuvotella.

Savun kannalta oli tietysti hyvä, ettei aamulla ehditty hurjasti urheilla. Sunnuntaista tuli aika lämmin päivä ja vähän tokoillakin kuitenkin piti. Vetotreenit olivat kuitenkin niin kivat, että Savu pääsee Aurin kylkeen toistekin. Ehkäpä sitä voisi itsellekin kikkarin hankkia ja koulutella Savusta vetokoiran itselle 😁

Sunnuntain treenivuorolla päätin pienestä lämmöstä huolimatta ottaa meille ohjelmaan merkin kierron ja hypyn. Olemme tehneet Savun kanssa merkin kierto ihan huviksemme, sillä suhtaudun vähän skeptisesti siihen että me ikinä korkkaisimme tokon avointa luokkaa. Ei se kuitekaan aivan poissuljettua ole ja toki vaihtelun vuoksi koiran kanssa on kiva treenata myös ylempien luokkien liikkeitä.

Savu innostui kierrosta ja rallatti reippaasti muutaman kierron. Kouluttaja kuitenkin huomasi, että palkitsen Savun aina täsmälleen samasta kohtaa; Savun tullessa kartion takaa, vapautan sen palkalle. Tämä johtaa siihen että jos palkkamerkki ei tule täsmälleen siinä kohtaa, Savu alkaa vähän hidastaa. Tehtiin merkin kiertoa käsikosketuksen avulla lyhyeltä matkalta niin, että Savu sai palkan vasta ollessaan luonani. Savu hoksasi homman tosi nopeasti ja alkoi oikein kiihdyttää merkin takana. Tämä laitetaan ehdottomasti samantien käytäntöön, niin saan luotua merkille varmuutta.

Muistiinpanoja

- käsikosketus avuksi lähellä kartiota

- toistot kohtuullisina, jotta asenne säilyy

- palkkio vasta kartion jälkeen

Toisena juttuna katsoimme Savun hyppyä. Kuten aina jos ennätän jotakin kehua, mikään ei suju. Savun hyppy on ollut kokeessa kymppi ja muutenkin varmin liikkeemme. Vaan nytpä se lähti luokseni heti kun käännyin ja kiersi esteen. Treenikaverit tiesivät sanoa, että Savu vilkaisi heihin ja nousi sitten. Ilmeisesti Savua siis jännitti. Palattiin takaisin aloituspaikalle ja palkkailin Savua vaihtelevilta matkoilta pelkästä istumisesta. Aluksi se vähän haukotteli, mutta harjoituksen edetessä rentoutui.

Ensimmäiset pari hyppyä menimme Savun kanssa peräkkäin tai vierekkäin, jotta esteen kiertäminen ei vahvistuisi. Hyppyeste oli kapein millä olen Savua hypyttänyt, mutta oikein näppärän oloinen matkamalli. Lopulta hyppy sujui kivasti kun saatiin häiriöt haltuun ja tehtävä Savulle helpommaksi.

Muistiinpanoja

-vahvistetaan jäämistä eri etäisyyksillä ja eri häiriöiden jäädessä selän taa/koiran viereen

Hyppy varman päälle

- näytä este

- menkää yhdessä

- kutsu koira kylki/selkä koiraa kohti

- asennetta superpalkalla

Osallistuimme myös paikkikseen. Savu oli rivissä rento ja meni lonkalle kuten odotinkin. Vähän se heilui lonkalla ollessaan, mutta pysyi kuitenkin. Kävin muutaman kerran välissä palkkaamassa ja lopulta Savu makasi rivissä kolmisen minuuttia. Paikkis meni siltäkin osin kivasti, että Savu meni maahan ensimmäisellä ja samaten nousi ensimmäisellä, eikä häiriintynyt vieruskaverin palkkiolle juoksusta.

Viimeisen treenivuoroni käytin keskusteluun kouluttajan kanssa, sillä Savu oli jo aivan liian väsynyt. Kysyin apua kisatilanteeseen ja keskustelun edetessä tajusin itsekin treenaavani jo pelkkää palkattomuutta aivan liian vähän. Keskustelu osoittautuikin oikein tarpeelliseksi ja sain paljon uusia ideoita. Mietimme myös Savun superpalkkaa kisatilanteen jälkeen ja jouduin itsekin ihan tosissaan miettimään. Olen vähän jumiutunut palkkaamaan namilla ja lelulla aina samanlailla, mutta nyt on tiedossa monta juttua mitä aion kokeilla.

Muistiinpanoja leiriltä

Koetilanne

- kokeenomainen setti joka treeniin; arvo muutama alokkaan liike, jotka teet kokeenomaisesti palkatta niin, että palkkio odottaa "kehän" ulkopuolella

- kokeeseen superpalkka, se voisi Savun tapauksessa olla juoksua ja haukkumista, esim. jonkin lelun perässä juoksemista ja yhdessä riehumista. Ajattelin kokeilla samantien ruualla täytettävää onkilelua.

- sosiaalisen palkkion vahvistamista

- koerutiinit; tuo kokeenomaisuutta treenien aloitukseen ja palkitsemiseen. Älä kuitenkaan juokse treeneissa valtavaa kunniakierrosta koiran kanssa, jos et uskalla tehdä niin kokeessa. Treeneissä sama rutiini kuin kokeessa; autosta-kehänauhan sisäpuolelle koerutiinein

- laita treeneissäkin kaikki elementit (kartiot, hyppy, ruutu ym.) kentälle, luo jokaiselle merkitys ja arvo

- kirjaa koerutiinit ja tee siten treenissä, ota vastuu omasta oppimisesta

- pohdi omat rutiinit eri paikkoihin; esim sisähalli, hiekkakenttä jne.

Leikkimistä vahvistettava

- eri ympäristöt

- kahden lelun leikki

- leikkimisen vihjeen vahvistaminen

- leikin vahvistaminen palkkiona ruuan avulla

Palkkiovihjeiden vahvistusta ja uusien opettelua

jes - ruoka kädestä/lähtöisin

zip - ruoka kupissa

oke - lelu kädestä/lähtäisin

taka - lelu takana/reunalla

kii - lelu edessä/kaukana

vau - sosiaalinen, käsien levitys = Savulle pomppuvihje /vahvista lelulla/namilla

Paljon tuli infoa, ideoita, oivalluksia ja ajatuksia. Syyskuulle on valmisteilla tarkka treenisuunnitelma ja ylipäänsä ajatus tokon suhteen on nyt kirkkaampi. Motivaatio on taas kodillaan ja täältä tullaan treenit!

Lintuharju, kaunis lähiretkikohde

Reippaat retkeilijät kulkupeleillään. Lintuharjulla kulkee näppärästi myös pyörillä.

Pitkästä aikaa päiväretkeilyä, kun spontaanisti suuntasimme maanantai aamuna Lintuharjulle. Polkua ja uraa menee seudulla mukavan paljon, mutta Pirkan uran lisäksi merkittyjä reittejä ei ole. Uuden kulkijan kannattaa suunnata seudulle jonkinlaisen maastokartan ja kartanlukutaidon kanssa. Minulle seutu on tuttua, olenhan tuolla lenkkeillyt jo monta vuotta.

Lintuharjulla on ollut myös laavu, mutta se on harmillisesti jo kahteen kertaan poltettu. En tiedä, mutta luulisin että kolmatta laavua ei kukaan enää viitsi paikalle tehdä. Jonkinlainen tulisija laavun paikalta kuitenkin löytyy, mutta polttopuut kannattaa tuoda itse. Laavulle asti pääsee ajamaan autolla, me tosin parkkeerasimme vähän muualle.

Lintuharju on nimensä mukaisesti harjualuetta; kaunista mäntykangasta ja paljon siirtolohkareita. Alueella ei etenkään hyvällä kelillä pääse liikkumaan ihan yksistään ja mekin kohtasimme muutamia marjastajia, juoksijoita, pyöräilijän ja koiran ulkoiluttajia. Vaikka monet lenkittävät koiriaan tuolla irti (minäkin), ikäviltä kohtaamisilta on vältytty. Reiteillä on hyvä näkyvyys, joten koiran ehtii kyllä kytkeä näköhavainnon vastaantulijasta saatuaan.

Vapaana ollessaan Savu ei kulje juuri hihnanmittaa kauempana, jos olemme omalla väellä liikenteessä. Se kulkee pääasiassa aivan rattaiden vieressä, jossa Pipa istuu. Tai sitten se jolkottaa potkupyöräilevän Papun rinnalla. Alla olevassa kuvassa se etsii heittämiäni nameja. 

Reippailimme eilen Lintuharjun maastoissa noin nelisen kilometriä. Sen matkan esikoinen jaksoi potkutella sopuisasti. Eväät söimme poltetun laavun vieressä. Muutamia tatteja löysimme, sekä  pienen rasiallisen mustikoita. Enemmänkin syötäviä sieniä olisi varmasti ollut, mutta en vielä tunnista niitä kovin hyvin. Puolukka oli vielä raakaa, jokunen havainto mainitakseni.

Seuraavalle retkelle minun on pakattava huolellisemmin ja panostettava säänmukaiseen varusteluun. Sää olikin paljon kylmempi kuin kuvittelin ja tuuli oli paikoin aika hyytävä. Lapset pukeutuivat paksummin kuin minä, mutta molemmat palelivat silti vähän. Itse olisi kaivannut sekä pipoa että hanskoja. Taukopaikalla tajusin jättäneeni omat eväät kotiin. Sentään Savu tarkeni ja söi itsensä kylläiseksi 😅Kaikkinensa kuitenkin kiva retki ja tuonne pitää suunnata useamminkin. Mikä siinä onkaan, että aivan lähellä olevien reittien ohi tulee kuljettua vain autolla?

Viikonlopuksi suuntaan kahdestaan Savun kanssa Jämijärvelle tokoleirin merkeissä. Majoitun teltassa, joten tulee hoidettua sekä treenit että retkitunnelma samalla kertaa. En ole koskaan käynyt Savun kanssa leirillä, joten vähän jännittää, mutta odotan koulutuksia myös todella innolla. Uskon koulutuspäivien olevan antoisia ja pieni paussi pikkulapsiarjesta rakkaan harrastukseni parissa tulee tarpeeseen - varmasti Savulle myös.

Elokuiset rallytokon ratatreenit

Eilen käytiin pitkästä aikaa rallytokon ratatreeneissä Tamskilla. Ympättiin treenit kimppaan Miran ja Netan kanssa. Rallytoko on siitä mälsä laji että pelkästään itselle tulee tehtyä rataa tosi harvoin, paljon kivempi jos samasta rakennelmasta saa treenit muillekin.

Savun kanssa emme olleet ihan parhaimmillaan eilen, mutta treeneistä jäi silti paljon käteen. Videoltakin voi nähdä, että yhteistyö ei aivan toiminut ja kupla vähän poksahteli. Äänihäiriöt kuuluvat taustalla, mutta jokin mehevä haju oli matossakin; Savu ei ihan heppoisin perustein nuole hallien mattoja kuten nyt teki kesken pyörähdyksen. 

No mitä kaikkea käteen jäi kun radan tekeminen kuitenkin epäonnistui? Ensinnäkin olisi pitänyt olla suunnitelman varasuunnitelma 😅 Olin nyt ennalta miettinyt, että palkkaan Savua muutaman liikkeen välein sekä eteentulosta ja onnistuneista asennonvaihdoista. Näin toki teinkin, mutta en tajunnut miettiä treeniä ollenkaan siltä kannalta että edellisistä hallitreeneistä on kauan ja Tamskilla käymme tosi harvoin. Paitsi että Savu oli vähän kiihtynyt ja innoissaan treeneistä, se ei voinut vastustaa uutta hajumaailmaa. Ja kun se ei ollut ihan samalla taajuudella minun antaessani ohjeita, alkoi haukkuminen. Ei nyt aivan holtiton räksytys, mutta ei selvästikään riittävän vakuuttava kun yritin peruuttamista peräti neljä kertaa uudestaan. Olisihan siinä voinut vain jatkaa matkaa seuraavaan tehtävään 😆 Tein radan kahdessa erässä, kun ensimmäisellä vuorolla eteneminen muuttui vain tahmeammaksi. Spiraalin jälkeen toinen ohjaajan ympäri kiertäminen onnistui kohtalaisesti ja vapautin Savun siitä lelulle. Jotain positiivista, niin erinomaisesti Savu leikki häiriöistä huolimatta.

Tosi tyytyväinen olin Savun asennon vaihtoihin, hyppyyn itsessään (yllätyin miten pitkälle Savu lensi ja siitä hyvästä hidas ohjaaja sai haukut) sekä istumisten kautta tehtävään täyskäännökseen. Spiraalikin oli tosi kiva silloin kun nenä ei ollut maassa! Toki houkutuskin meni kivasti siihen asti kun aloin miettiä pitäisikö palkata kesken ja sitten Savu jo menikin haistelemaan pehmojänistä. Mutta, kaikkinensa draivi oli kiva silloin kun töitä tehtiin.

Ensi kerralle muistilista

- huolellisempi lämmittely

- palkkaa hajuista luopumisesta, aikalisä jos nenä ehtii viedä koiraa (tätä ajatellen voisi vähän päivittää lämmittelyrutiinejakin)

- älä uusi ja hinkkaa montaa kertaa, jos ensimmäinenkään ei meinaa sujua

- palkkaa heti kun tuntuu siltä että pitäisi palkata. Sitä varten treenit on että kehutaan koiraa!

- varsinaisista liikkeistä hiontaa kaipaavat; yhdenaikainen liikkeelle lähtö, eteen tuleminen, pysähtymisestä perusasentoon ja ohjaajan kiertäminen - kyllä huomasi ettei näistä mitään ole tehty kesän aikana.

Omatoimitreeneillä tästä eteenpäin ja toivottavasti jo syyskuun alkupuolella päästään uudestaan hallille ratatreeniin. Treeniseuralle iso kiitos! :)

Ruokapalkan laadun merkitys

Kuluneena kesänä olen joutunut pohtimaan ruokapalkkioita uudelleen ja uudelleen. Lähinnä siksi, että rykäisimme järjestelmällisen suunnittelun lisäksi kapulan pito treenejä reilusti eteenpäin. Palkkiona raaka liha oli aivan avainasemassa. Sen verran olen siis oivalluksia saanut, että päätin jakaa havaintojani myös tänne blogiin. Usein palkkiot (eli siis vahviste, jonka koira saa toivotusta käytöksestä) jaotellaan kolmeen kategoriaan: ruoka, leikki ja sosiaalinen palkka. Käsittelen tässä tekstissä ainoastaan ruokapalkkaa.

Aikanaan minullekin on neuvottu että koiraa tulisi pitää nälässä ennen treenejä. Nykyään tiedän, että tämä on tarpeetonta ja vahingollista - koira ei opi uusia asioita kovin hyvässä mielentilassa, jos ruoka motivoi sitä ainoastaan huutavan nälän vuoksi. Meillä Savu saa liki kaiken ruokansa treenin yhteydessä, mutta en mitenkään erikseen pidä sitä päivää ilman ruokaa.

Vaikka Savu pitää ruuasta ihan yleisestikin, on ruokapalkan laadulla merkitystä enemmän kuin uskoisi. Tavallisella kuivanappulalla Savu tekee helpot tehtävät kohtalaisesti, mutta vauhti ja laatu nousevat heti kun palkkiona onkin possunsydämiä. Vaikeatkin tehtävät alkavat edistyä ja sujua mieleisen märkäruuan tai raa'an lihan kanssa. Jo pelkästään ohitustreeneissä huomaa eron; possunsydänten kanssa Savu tarjoaa kontaktia hanakammin ja malttaa olla haukkumatta. Sen sijaan pelkän kuivamurkinan kanssa (vaikka se olisikin Savun ainoa ruoka sinä päivänä) kontakti katkeilee ja Savu haukahtelee - tilanne on liian haastava.

Vuosien aikana olen käyttänyt ruokapalkkana jos jonkinlaista pöperöä. En voi suositella kenellekään kuivaruokaa ainoaksi palkaksi, saatika kauppojen valmiita treeninameja: nämä ovat usein todella kuivia ja siten vaikeasti nieltäviä - myöskään ainesosaluettelo ei muistuta koiran ruokaan kuuluvia ainesosia. Jos kuitenkin haluaa herkut kaupasta oman kokkailun sijaan, laadukkaat  (mahdollisimman paljon lihaa) märkäruuat ja koiranmakkarat  voivat olla oiva ja maistuva vaihtoehto. Treeninameja voi tehdä myös itse: DIY parhaat treeninamit 1/2017

Useimpien koirien kohdalla ei ole ihan sama, mitä ruokaa niille palkintona tarjoilee. Mitä haastavampi harjoitus tai ympäristö koiralle on, sen enemmän palkkion laatuun kannattaa panostaa. 

Savun lempparit

Raaka liha ja keitetyt possun sydämet

Koiranmakkarat esim. Naturis, pate

Kivikylän lihapullat, nakit

Puolikostea nappula, esim Abaron

Kuivanappula esim Racinel

Lihavoidut ovat meillä pääasiassa päivittäisessä käytössä. Lihapullia tai koiranmakkaroita tulee ostettua koulutuspäiviin, kun tarvitsen jotakin maistuvaa, mutta vähän raakaa lihaa siistimpää herkkua. Puolikosteat nappulat toimivat palkkana kotona ja kotikentillä, mutta aivan näyttävimpiä suorituksia Savu ei niiden eteen tee. Racinelin kuivanappulaa meillä on vielä pussin pohjallinen kaapissa, sitä en käytä kouluttaessa oikeastaan ollenkaan. Kuivanappula on meillä se, mitä syödään ulkoillessa pihanurmelta tai yksinollessa pahvien seasta.

Yleensä ohjeistetaan, että treeninamit tulee vähentää päivän ruoka-annoksesta. Savu saa kuitenkin kaiken ruokansa treeneissä tai päivän touhujen ohella, eikä meillä ole enää vuosiin ollut ruokakuppia käytössä. Koska palkkanamit ovat huomattava osa Savun ruokaympyrää, olen parhaan taitoni mukaan valikoinut herkuiksi mahdollisimman terveellisiä herkkuja. Jos koira syö viikon aikana viisi ateriaansa treeneissä, ei syötävä voi olla pelkkää halpisnakkia.

Suosittelen selvittämään, mistä herkuista sinun koirasi pitää eniten. Laita vaikkapa eri purkkeihin tarjolle useampaa sapuskaa ja katso minkä koira syö ensimmäisenä tai nopeimmin. Tai havainnoi, mitä herkkua koira jaksaa tavoitella intensiivisemmin.

Vaikka palkkiona voi käyttää paljon muutakin, kuin vain ruokaa, on silti hyvä huomioida että ruokapalkkakin sisältää monipuolisesti vaihtoehtoja. "Ruokapalkka ei toimi" tai "ruokapalkka toimii" on hyvin suurpiirteinen toteamus, kun kyseisen ruokapalkkion laatu voi olla koiran silmissä kaikkea mehevästä lihasta sahanpurua muistuttavaan kuivanappulaan.

Ajatuksia treeninameista? Mikä teillä on lemppari tai mikä ei ainakaan toimi?

Koiraharrastaja vastuullisesti somessa

Menneellä viikolla sosiaalisessa mediassa keskusteltiin somen luomasta paineesta kenellä mihinkin; treenien onnistumiseen, titteleihin tai siihen miten nopeasti pennun kanssa pitäisi edetä. Näkökulmia oli monenlaisia aina pelkkien onnistumisien jakamisen kritisointiin sekä katsojan vastuuseen huomata liiallinen vertailu itsessään. Kirjoitin itsekin aiheesta pienen koosteen omalle tililleni, josta upotus alla. Aihe oli kuitenkin harvinaisen mehukas ja monipuolinen, että koen tarpeelliseksi kirjoitella tästä vielä blogiinkin. Ei tämä selostus olisi muualle mahtunutkaan.

Teksti on puhtaasti oma vajavainen mielipide. En ole liioin koira- tai somealan ammattilainen, vaan ihan harrastelija molemmissa. Suuremmin en tekstiä sensuroinut, vaan melkoisen vapaata tajunnanvirtaa huumorilla marinoituna. Lukuiloa!

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Koiria maalta - blogi (@koiriamaalta_blogi) jakama julkaisu

Ihana kamala some ja koiraharrastus

Aiemmin muiden koiraharrastusta seurattiin blogeissa, jotka päivittyivät muutaman kerran viikossa. Nykyisellään kaikilla on melkolailla päivittäin päivittyvä instagram tili. Tarinoita ja kuvia tulee tuutin täydeltä ja algoritmi rakentaa näkymästäsi sellaisen kuin analysoi sinun haluavan. Tässä käy hyvin äkkiä niin, että feedisi on täynnä aivan täydellisesti onnistuneita kuvia ja maailman huippuharrastajien treenivideoita vailla haasteen hattaraa. Harhakuva on siis valmis. Kirjoittelin alkuvuodesta postauksen Miksi poistin instagram tilini? 1/2021 ja minä tosiaan poistin vanhan tilini pysyvästi. Tein sittemmin nykyisen tilin, mutta konkreettinen tauko koukuttavasta somesta oli paikallaan; vertailu otti liian ison otteen arjestani ja tilin poistamisen jälkeen helpotus oli suuri. Nyt olen opetellut käyttämään instagramia viisaammin, eikä se hallitse minua ja harrastustani enää, tai aiheuta minulle pahaa mieltä.

Parhaimmillaan muiden treenivideot ja tekstit tarjoavat inspiraatiota ja oivalluksia lukijalle. Surkeimmillaan katsoja kokee riittämättömyyden tunnetta, huonommuutta, näkee koiransa kelvottomana tai muuta vastaavaa. Joistain julkaisuista voi tulla myös ihan aidosti paha mieli, ehkä koiran kohtelu videolla ei ollut asiallista? Tunteet kuuluvat elämään ja enemmän on merkitystä sillä, miten niihin reagoi. Jos somesta tulee toistuvasti ikävä fiilis tai tarinoiden selaamisen jälkeen oma koira on ihan paska, kannattaa ottaa hetki aikaa järjen äänelle.

Katsojan ja kommentoijan vastuu

Suuntaan tämän kappaleen  ihan yleisesti katsojalle ja kommentoijalle, selasitpa materiaalia blogissa, instagramissa, youtubessa tai jollakin muulla alustalla. Olen sivunnut asiaa aiemminkin Lukijan vastuu, onko sitä? 12/2016 lyhyen postauksen verran. 

Suosittelen jokaista silloin tällöin pohtimaan, mikä on motiivisi avatessasi henkilön x tili ja katsoessasi häneltä videon? Kuva? Tekstin? Ja etenkin jos päätät kommentoida, niin miksi? Ehkä henkilön koira tai treenitapa kiinnostavat sinua aidosti ja haluat kannustaa tai kysyä neuvoa itsellesi. Voi kunpa kaikkien motiivi ja tavoite olisikin tämä!

Valitettavasti toisten motiivit eivät ole aina ihan puhtaimmasta päästä ja minäkin olen saanut asiattomista kommenteista osani. Julkaisin aiemmin enemmän ja vähemmän leikattuja videoita, sekä kirjoitin treeneistämme avoimesti. Alkutaipaleellani oli haasteita enemmän kuin erävoittoja, mutta kaikkea sitä pääseekin koiran kanssa opettelemaan. Harmillisesti somekanavillani viljeltiin todella ikäviä kommentteja ja väitteitä sekä treenivideoistani, että koiraharrastuksestani. Aikuiset ihmiset, toiset koiraharrastajat kertoivat ettei minusta koskaan tule mitään ja että en ole ansainnut koko koiraharrastusta. Osan henkilöistä tiesin, osan henkilöllisyys jäi pimentoon. Välillä oli vaikea jättää kommentteja omaan arvoonsa, vaikka suurin osa roskakoriin menikin.

Totta kai tuon tasoinen sonnan mussuttaminen laski mielenkiintoani ylipäänsä edes kouluttaa koiraa. Mitä jos kaikki menisi taas pieleen? Jätin kuitenkin somea vähemmälle ja jatkoin koirien kouluttamisen opettelua paskatykeistä ja haaskalinnuista huolimatta. Suosittelen sitkeää eteenpäin menoa muillekin.

Nyt muistuttaisinkin kommentoijaa ottamaan vastuun kommentistaan, kirjoititpa nimelläsi tai nimettömänä. Edes sananvapauden nimissä ei voi laukoa ihan kaikkea mitä mieleen tulee tai riehua toisen somekanavalla kuten lystää. Mielipiteensä ja näkemyksensä voi ilmaista myös rakentavassa hengessä - tai jättää kertomatta, etenkin jos sitä ei edes kysytä. Itse en nykyään jaksa edes yrittää keskustelua jos alkuperäinenkin kommentti on pelkkää solvaamista, vaan palkitsen samantien estoilla. 

Kannustava ilmapiiri niin treeniporukassa kuin somekuplassa on erittäin arvokas ja pitäkäämme jokainen omasta puolestamme siitä huolta. Jokaisen tulee voida julkaista realistisia otteita treeneistään tai koesuorituksesta, ilman pelkoa lynkkauksesta tai paskaringeistä. Useimmat tietävät kyllä omat virheensä ja kehityskohtansa. Niitä ei tarvitse minullekaan erikseen kertoa. Sen sijaan sanahelinää konkreettisempia neuvoja voi kyllä antaa, joskaan niitä harvoin ilmaiseksi kukaan jakaa.

Julkaisijan oikeus

Sinulla on täysi oikeus pitää somekanavasi kauniina ja harmonisena tai arjenmakuisena kaatopaikkana - tai ihan millaisena vain siltä väliltä. Voit julkaista epäonnistumisia, surkeita koetuloksia ja päinvastoin, ihan miten itse haluat. Kaikkien elämään kuuluu paljon muutakin, kuin yksi hieno someen laitettu kuva tai 15sekunnin video. On ihan oma valinta, miten paljon omasta arjestaan haluaa jakaa ja millaisia paloja.

On myös perustelua esim. oman terveyden ja fiiliksen nimissä rajata hieman sitä, mitä haluaa kaikelle maailmalle jakaa. Tai vaihtoehtoisesti kanavan voi pitää vaikkapa yksityisenä. Mikäli somekanavasi on tarkoitus olla pelkkä hyvänmielen paikka ja toivot pääasiassa tykkäyksiä tai iloisia kommentteja, kannattaa tietysti pitää sisältö hattara ja vaahtokarkki tasoisena.

Sisällön rajaaminen itsessään ei tee kenestäkään valehtelijaa, harhaanjohtajaa tai totuutta peittelevää. Ei kaikkea tarvitse päivittää koko maailmalle leikkauspöydältä tai pennun kotiutumispäivänä. Jos joku somen viiveestä mielensä pahoittaa, niin elämässä lienee asiat vähän liian hyvin että joutaa moisia turhuuksia edes miettiä.

Jos tyylisi on julkaista enemmän rehellistä ja jopa provosoivaa materiaalia, varaudu toki kriittisempiinkin kommentteihin. Kausittain vaihtelevat kuumat aiheet saavat aikaan keskustelua ja räikeitäkin mielipide eroja, joka saattaa kommentti- tai viestilaatikossa sitten näkyä. Tästä syystä olisi tärkeää kirjoittaa oma kanta treenivideoon tai mikä aiheena onhaan, selkeästi väärinkäsitysten välttämiseksi. Tai sitten korjailla väärinkäsityksiä sitä mukaa, kun niitä ilmaantuu.

Miksi ja ketä varten?

Jos tuntuu että oma somekanava tai muiden päivitykset rassaavat mieltä jatkuvasti, kannattaa hetki pohtia miksi. Eikö someakin ensisijaisesti päivitetä itseä varten? Varsinkin jos sitä ilmaiseksi omalla ajalla tehdään. Toki sisältöä voi aivan hyvin tuottaa myös seuraajiaan varten, tällöin tulee kuitenkin muistaa koiran etu.

Useimmat varmasti muistavat muutamien vuosien takaa upeat temppuvideot Youtubessa muualta Euroopasta. Minäkin ihannoin niitä suuresti, halusin koirani pystyvän samaan ja päivitin jopa kuvauskalustoani. Nykyisellään suhtaudun somea varten tehtyihin videoihin kriittisesti ja ymmärrän myös paremmin sen työmäärän videon takana. Enää en itse opeta koiralleni mitään siksi, että voisin näyttää muille tai julkaista onnistumisen someen. Ja kyllä, olen joskus toiminut näin. Mielestäni on kyseenalaista kouluttaa koiralle jotain pelkästään näyttävyyden vuoksi tai peräti vain somenäkyvyyden vuoksi. On vähintäänkin kyseenalaista hypyttää koiria liukkailla tai kovilla alustoilla, opettaa ne hyppimään voltteja tmv. lista on pitkä. 

Kannattaa muistaa, ettei koiran opettaminen monimutkaisiin fyysisiin suoritukseen ole mikään yhden illan juttu. Minkä tahansa tempun tai tehtävän opettaminen varmaksi ja tyylipuhtaaksi vaatii todella paljon työtä. Oman haasteensa koiran kouluttamiseen tuo se, että samalla ohjaaja harjoittelee kouluttamaan koiraa. Ainakin itselleni tulee edelleen kesken treenin yllätyksiä, sillä vaikka olen suunnitellut tarkasti, ei harjoitus välttämättä etene kuten toivoin. Tämä aiheuttaa pientä takkuamista ja päänvaivaa, mutta koiralta tuleva palaute on kuitenkin harjoituksen suola.

Ainutlaatuinen sinä ja koirasi

Lyhyestä virsi kaunis: vertaaminen on turhaa. 

Ja sitten pidempi sepitys. Sinä olet juuri ainutlaatuinen sinä, omalla koirahistoriallasi ja erityisellä oppimismatkallasi koirien parissa. Ei kannata vertailla liikaa, niin että siitä tulisi paha mieli. Vertailu on pitkälti ajan hukkaa, sillä jos olisit sen ajan käyttänyt itsesi kehittämiseen ja koirasi kouluttamiseen, olisitte pidemmällä kuin nyt. Tänäänkin on hyvä aika aloittaa 😏

Koirasi on ainutkertainen yksilö, omalla persoonallaan, taipumuksillaan, mielenkiinnon kohteillaan ja suhtautumisellaan sinuun. Se voi olla hyvin erilainen kuin pentuesisaruksensa tai vanhempansa, mutta sepä tekeekin koirastasi mielenkiintoisen. Se voi olla todella kiinnostunut riistasta, uimisesta, omasta varjostaan tai jääkaapin oven avaamisesta. Se oppii jotkin asiat hetkessä ja toisia asioita se pähkäilee vähän kauemmin. Voi olla, että se antaa virheesi anteeksi ja kestää vähän kömpelömpääkin kouluttamista, tai sitten ei. Joka tapauksessa koirasi, on suora peilaus taitotasostasi.  Suosittelen lämpimästi että suhtaudut koiraasi arvostavasti ja kunnioittavasti. Et ehkä vielä tiedäkään, miten paljon voit juuri kyseisen koiran kanssa oppia ja kehittyä.

Koska somessa voi seurata ketä vain toiselta puolelta maailmaa, et oikeasti voi tarkalleen tietää, ketä seuraat. Ihmisillä on hyvin erilaisia tavotteita, resursseja, taustajoukkoja, seuroja, ryhmiä tai mitä ikinä. Siinä on kuitenkin vissi ero, treenaako toinen maajoukkueessa ja toinen paikallisessa seurassa. Tai onko harrastuslajinasi vesipelastus tottelevaisuuskoulutuksen sijaan. Ehkä harrastat useaa eri lajia, mutta painotuksesi on muualla kuin agilityssä. Näitähän ei voi kysymättä tietää.

Itse olen viimeiset vuodet treenannut pääasiassa yksin. Minun ei ole tällä hetkellä mahdollista käydä kursseilla, joten kaikki eteneminen ja uuden oppiminen on kiinnin pelkästään minusta itsestä. Toki kaikki lähtee muutenkin itsestä, mutta toisinaan olisi kiva jos joku valmentaisi. Tavoitteeni ovat minulle mieleiset ja Savulle ja minulle realistiset. Niitä silmällä pitäen suunnittelen treenit ja nostan tai lasken kriteetiä. Joka tapauksessa palkitsen Savun siitä suorituksesta, joka sopii kriteereihini. Voi olla, että sinusta suoritus olisi silti huono, mutta sepä ei minua kiinnosta.

Varsinkin pentujen vertailua kannattaa välttää. Sinun koiranpentusi on se huikea tyyppi josta haaveilit ja odotit kuin kuuta nousevaa, joten suhtaudu siihen kuten ihanimpaan kultamussukkaan kuuluu suhtautua. Vaikka lattia lainehtisikin pissasta, mutta itsepähän olet harrastuksesi valinnut 😁 Sinun tehtäväsi on kouluttaa pennusta arkeesi ja tavoitteeseesi sopiva koirakansalainen. Jos pentusi asuu landella lapsiperheessä, se tarvitsee hiukan erilaisia taitoja kuin sinkkuihmisen koira kaupungin keskustassa kerrostalossa. Jos koiran tarkoitus on olla kaverina arjessasi, panosta arkeen.  Jos taas harrastat aktiivisesti,  treenaa pentua sinun tavoitteisiisi sopivalla tavalla. Treenisi ovat erilaiset jos tavoittelet jostakin lajista koularia, kuin että tähtäisit arvokisoihin. Ja niin edelleen, josko pointtini tästä aukesi.

Elämänsopassa koiran kanssa on hirveän monta muuttuvaa ainesosaa, joten on turha miettiä maistuuko toisen soppa paremmalta. Nauti omasta sopastasi; ainutlaatuinen oppimismatka juuri kyseisen koiran kanssa, teidän tahtiin ja teille sopivalla tavalla. Siinä sivussa, se toisarvoinen some metkuineen.

Jos jotakin sanottavaa heräsi niin kirjoita ihmeessä. Väärinkäsitykset korjaan mielelläni.

Heinäkuun treenikooste

c. Mira Kaipainen

Tässäpä heinäkuun treenikooste videon kera. Helteet sen kuin jatkuivat ja pääasiassa keittiössä treenattiin - niin paljon oli tarkkaa hiottavaa että pieni tila riitti. Ennätettiin toki myös kentälle kimppatreeneihin, rallytokon ratatreeniin ja jokusen kerran kokeiltiin pihassa treenaamista hyttysarmeijan seassa. Videolla näkyy myös jokunen pätkä namijumppailuista, jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen kouluttamisen kanssa. Toiset treenit onnistuivat, toisissa kompasteltiin enemmän, mutta pääasiassa nautittiin hyvää fiilistä.

Toko liikkeistä päätin heinäkuun teemaksi noutoesineen pidon. Liike on ollut meille erittäin haastava ja myrkyttynyttä asennetta on ollu kova työ purkaa. Nyt alkusysäys on kuitenkin tehty ja kuutena päivänä viikossa treenaaminen tuotti tulosta. Savu osaa nyt tarttua kapulaan ja pitää sitä muutamia sekunteja suussaan eri tilanteissa. Paljon on työtä vielä ennen, kuin ollaan koevalmiita, mutta olen hurjan tyytyväinen että tähän asti on päästy!

Muita tokoliikkeitä tuli harjoiteltua vain satunnaisesti ja niinpä laatu kaikissa on vähän lässähtänyt. Uusia kaukokäskyjä ja tekniikka aloimme harjoitella, mutta aikas alkuvaiheessa ollaan vielä. Elokuussa on tarkoitus rakennella tehokuurina kaukot ja luoksetulo kuntoon. Ei olisi myöskään lainkaan pahitteeksi ylläpitotreenata hyppyä, seuraamista ja jääviä.

Paikalla makaamisissa ei olla viime aikoina ihan loistettu; ötökät, helle, anaalirauhaset, oma sählääminen jne. kaikenlaisia pieniä muuttujia häiritsemässä suoriutumista. Ei muuta kuin pilkkomista ja uusia rivejä kohti.

Rallytoko liikkeet ovat edenneet hiljaksiin. Puolen vaihdot ja pyörähdykset sujuvat ilman haukkua ja pääpiirteittäin eteen tuleminenkin onnistuu. Houkutuksessa pääsimme eteenpäin oikein harppauksen. Ratatreeni yleisesti ottaen meni oikein kivasti, vaikka häiriöt vähän haittasivatkin.

Oikean puolen seuraaminen ja perusasento ovat jääneet todella vähälle ja käytännössä unohtuneet täysin. Ilman niitä ei ole mitään asiaa kokeisiin, joten elokuun tehoon kuuluu myös oikean puolen perusasento ja seuraaminen. Pohjia on tehty koko puoli vuotta, mutta järjestelmällinen päivittäistreenaaminen alkaa olla ajankohtaista.

Kiitos kaikille meidän seurassa treenennaille häiriöstä ja vinkeistä! Jatkamme harjoituksia :)

Rallytokon ratatreenit

c. Mira Kaipainen

c. Mira Kaipainen
Tällä kertaa selvittiin houkutuksesta hyvin. Kanin kuljetuslaatikko on omani ja se on ollut joka kerta Savulle hyvin haastava - toinen kanimme menehtyi alkukesästä ja toinen kani muutti uuteen kotiin. Savu oli kasvanut Vekku kanin kanssa pennusta asti, joten on mennyt aina vilkaisemaan löytyisikö kani boxista. Nyt ohitettiin boxi isommitta ongelmitta, mitä nyt seuraaminen ei ihan kauneinta ollut.

c. Mira Kaipainen

Meillä oli toissapäivänä jo neljännet rallytokon ratatreenit Miran ja Rudin kanssa. Treeniseuralla on suuri merkitys oman kehityksen kannalta ja tänä vuonna minulla on käynyt hyvä tuuri uusien treenikavereiden kanssa. Jokaisella ratatreenikerrallakin olen aina oppinut ja oivaltanut uutta ja saanut hyviä vinkkejä Miralta :)

Suunnittelin meidän radan itse ja se sisälsi muutamia mestariluokan liikkeitä. Savu suoritti kaikki tehtävät vasemmalla puolella seuraten, sillä oikean puolen seuraamista emme vielä osaa. Puolenvaihtoja vähän kokeilimme ja nyt tiedän miten alamme niitä harjoitella. Nyt siis selvisi, miten ne ylipäänsä tehdään.

Suoriuduimme radalta yllättävän kivasti. Savu haukahti muutaman kerran ympäristön häiriöille, mutta ei juurikaan minulle - onnistuin siis ohjaajana. Savun istumiset olivat melko kiireisiä, niissä olisi saanut olla kestoa enemmän. Tällainen hätäily ei ole Savulle tyypillistä, mutta uskoisin syyn olleen tuuli ja kalju pylly. Savu sai päivitetyn kesäturkin ja tuuli ja viileä maa tuntuvat siitä oudokseltaan vähän ikäviltä. Toki tämä viikko onkin ollut aiempia viileämpi, mutta helteiden pitäisi lähipäivinä jatkua.

Radanpiirros ohjelmaa harjoittelin vasta käyttämään, enkä selvästikään aivan onnistunut. Mittasuhteet on mitä on, mutta en mitenkään saanut tallennettua kuvaa siten että laatu olisi säilynyt. Niinpä meidän ratapiirros on nyt vähän suttuinen. Mikäli joku haluaa suorittaa samankaltaista rataa, niin meillä oli käytössä kylttinumerot 62, 26, 17, 46, 81, 61, 63, 78, 69, 12, 14, 41, 40, 83

Videota radalta ei ole, vaikka kuvasinkin: jalusta pysyi kyllä pystyssä, mutta kännykkä kuvasi niin kaukaa ettei meitä käytännössä näy. Parempi kuvaustuuri ensi kerralla.