Kimppatreenejä kaupungilla ja paluu taukoilun perusteisiin

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

Nyt seuraa mättöpostaus viimeisen puolentoista viikon treeneistä ja niitä seuranneista havainnoista. Rallytokokuvista suurkiitos Miralle. Toissa viikonloppuna ajelimme Haaviston kentälle, jonne saimme treeniseuraksi Rudi-sheltin ja Miran. Kasasimme kentälle avoimen radan ja Savun kanssa tein ratatreenia reilulla palkkaamisella. On ollut melkoinen työmaa rakentaa ratasuoritusta takaisin varmaksi, kun koiran mielenkiinnon kylttejä kohtaan on kerran lässäyttänyt. Ratatreenejä tarvittaisiin useamminkin ja niitä toivottavasti nyt löytyineillä omatoimiporukoilla järjestyy.

Savun ratatreenit menivät kaikkinensa ihan kivasti. Ensimmäisellä kierroksella vähän haukuskelua ja pientä lennokkuutta, kun itse sähläsin kyltillä. Toinen kierros meni oikein kivasti. Pidin ensimmäisellä radalla hihnaa varmuuden vuoksi, kun en olla pitkään aikaan treenattu niin vilkkaalla kentällä. Ilman hihnaa treenit sujuivat heti paremmin, joten täytyy vain rohkaistua luottamaan koiraan. Savu ei ole karannut treeneistä kenenkään luo, mutta uusissa ympyröissä pelaan varmuuden vuoksi varman päälle.

Kuten aiemminkin, rallytokon tueksi hillumistreeniä eli vilkkaammissa ympäristöissä kulkemista. Ja ratatreeneissä jo muutaman kyltin jälkeen superpalkkaa eli useimmiten leikkimistä. Näin yritän purkaa Savulle muodostuneen ympäristövihjeen: paljon kylttejä=liian pitkään puurtamista. Tarkoitus on korjata Savun käsitys radasta ja toki harjoitella yksittäisiä liikkeitä myös häiriöissä suoritusvarmaksi. Hyvä tavoite olisi myös olla itse radalla hiljaa. Epähuomioissa käskyttelin Savua sivulle melko monta kertaa (täysin tarpeettomasti) ja lopulta Savu alkoi haukkua minulle. 

Rallytokotreeneistä jäi kaikkinensa hyvä fiilis. Kävimme treenin jälkeen pienellä kävelyllä ja oli iloinen yllätys miten Savu tykkäsi Rudista. Pojat lähtivät lenkille vähän kuin olisivat tunteneet aina. Blogista olen toki Rudia monta vuotta seurannut, mutta emme olleet Miran kanssa aiemmin tavanneet. Mielellään lähdetään kimppatreenaamaan uudestaankin.

Treenejä kertyi aikeistani huolimatta vähän liikaa saman viikon sisään. Rallyn ratatreenien jälkeen kävimme vielä kahdesti Haaviston kentällä kimppatreeneissä, kerran omatoimitreenattiin kotikentällä ja viime lauantaina suunnattiin Hakametsään omatoimiseen tokon kisatreeniin. Olen kirjannut kalenteriin Savulle vapaapäiviä treeneistä, mutta minun on kovin vaikea pitää niistä kiinni. Tällä viikolla mennään treenaamaan aikaisintaan keskiviikkona ja noin muutenkin kimppatreenejä saisi olla max kahdet viikossa. Liika määrä treenejä laskee laatua ja se näkyi jo parissa viimeisissä treeneissä.

Viime viikolla tokoilimme kerran bordercollie Vidan ja ohjaajansa kanssa, sekä toisella kerralla labradorinnoutaja Emman ja ohjaajansa kanssa. Molemmat treenikerrat uusien ihmisten kanssa jännittivät minua, mikä tietysti lisää Savun haukkumista. Treenatessa Savu oli kuitenkin hiljaa ja liikkuroinneissa se keskittyi visusti kontaktiin. Ensi kerralla uskaltanen palkata koiraani rohkeammin ja tehdä kunnollisen suunnitelman siitä, mitä aion harjoitella.

Paikalla makaamiset menivät molemmissa treeneissä kelvollisesti. Olen käynyt palkkaamassa Savua kesken paikkiksen, eikä paikkistreenit ole kisamaista nähnytkään: joudun välillä juoksemaan myös Pipa neidin luo tarjoilemaan jotakin viihdykettä yleisönä olevalle taaperolle. Yhdessä paikkamakuutreenissä Savu alkoi haukahdella, sillä aivan koirien takaa menikin lenkkeilijä oman koiransa kanssa. Savu ei kuitenkaan noussut, vaan pysyi paikallaan, mutta moinen häiriö oli selvästi liian jännittävä. Useimmissa paikkistreeneissä Savu menee lopulta makaamaan lonkalle. Pidän tätä hyvänä asiana, sillä lonkalle mennessään Savulla on varmasti hyvä fiilis olla rivissä. Paikallaan makaamisen lisäksi harjoittelimme "käsky" vihjeeseen reagoimista ja ennakoinnin välttämistä. Savu menee toisinaan jo liikkurin ohjeesta makaamaan tai saattaa reagoida viereiden ohjaajan käskyyn. Nytkin perusasentoon nousemiseen tarvittiin kahdesti käsky, mutta pientä harjoittelua niin tämäkin taas sujuu.

Tähän väliin on kerrottava Savun taukoilusta. Kirjoitin aiheesta jo lyhyesti instagraminkin puolelle, mutta koen tarpeelliseksi kirjoittaa asian itselleni hiukan kattavammin muistiin. Viime viikolla menin toisiin treeneihin epähuomiossa kävellen, eikä Savulle ollut häkkiä mukana. Savu siis odotteli taukoalustallaan kytkettynä. Alustalla pysyminen ei sinänsä ole ongelma; toki kentällä juokseva koira sai Savun nousemaan pystyyn. Nousemista enemmän Savu kuitenkin haukkuu havainnoilleen, eikä hiljaakaan ollessaan varsinaisesti lepää. Kotopuolessa en ole taukokäytökseen tässä parin vuoden aikana juuri kiinnittänyt huomiota. Savu odottelee arjessa varsin näppärästi siellä minne sen sattuu jättämään ja haukahtaa silloin tällöin jos joku kävelee aivan sen läheltä silloin kun olen itse kaukana.

Vilkas kenttä ja uusi ympäristö tuovat kuitenkin omat haasteensa, eikä Savu pysty täysin rentoutumaan alustalleen. Oman lisänsä tuo toki useimmiten mukana oleva lapseni Pipa, joka on Savun silmäterä. Vaikka Pipa istuukin rattaissa treenien ajan eikä säntäile ympäri kenttää, vahtii Savu ettei kukaan vain lähesty rattaita. Enää Savu ei sentään kesken treenin vahdi lasta, mutta rattaiden vieressä odotellessa kyllä.

Viikonloppuna ajoimme Hakametsään tekemään omatoimista tokon kisatreeniä. Aurinko paahtoi niin, ettei toivoakaan jättää Savua autoon odottelemaan. Niinpä se odotteli varjossa alustallaan, kun en ollut tajunnut ottaa häkkiä mukaan - tämä harmitti paikan päällä. Savu odotteli meidän treenin alkua likipitäen tunnin, välillä hiljaa maaten, välillä seisten, välillä haukkuen. Vaikka olin mielestäni asettanut koirani "ei kenenkään tielle", mm. eräs juoksija halusi välttämättä juosta aivan Savun vierestä. Jos itse juoksentelisin ja näkisin koiran joka haukkuu minua karvat pystyssä, ei tulisi mieleenkään juosta sitä kohti ja puolen metrin päästä ohi. Kartioita kentälle asetellessa ja muiden kanssa jutellessa kävin palkkailemassa ja kehumassa Savua sen minkä ehdin. Aika nopeasti se oli ympäristön kanssa kohtuullisen sujut, mutta uuden haukkukonsertin saivat aikaan kentälle myöhemmin saapuvat koirakot.

Hiukan epäonnisen odottelun jälkeen Savu oli paitsi väsynyt olemattomasta levosta, myös kuumuudesta. Savun kuumansietokyky on melko alhainen ja sen turkki on erinomainen ainoastaan talvella. Treenisuorituksemme jälkeen Savun odottelu sujui paremmin ja se oli hiukan levollisempi, vaikka välillä haukkuikin. Oli kurja fiilis viedä koira tilanteeseen, joka oli sille aivan liikaa ja jonka olisin voinut itse hoitaa toisin.

Jatkossa otan Savulle häkin mukaan tuomaan turvallisempaa oloa ja taukoajalle jotakin pureskeltavaa, luita tai kongi. Näin Savulla olisi hyvä fiilis silloinkin, kun itse en pysty olemaan aivan sen vieressä. Se taukojutuista, onneksi virheistä voi oppia ja kaikkea voi harjoitella.

© Hanna Vorne

Kisamainen tokotreeni oli todellakin kisamainen: kenttä oli täynnä kaikenlaista, kaveri liikkuroi ja paikalle saapui koiraharrastajia joita en edes tuntenut. Minulle on jännittävää treenata Savun kanssa yhtään mitään jos joku katselee, saati joku tuntematon. Voin siis kertoa, että jännitykseni oli melkoisen huipussaan, etenkin kun se epäonninen odottelu myös harmitti. Alkulämpän jälkeen kuitenkin kentälle ja alla pieni läpikäynti liikkeistä.

Seuraaminen meni vähän heikosti meidän tavalliseen osaamiseen nähden. Savu kuitenkin tsemppasi loppua kohden, vaikka olikin kuumissaan. Erityisen iloinen olen perusasennoista pysähdyksissä.

Liikkeestä maahan meno meni tällä erää vähän puihin. Itse maahan meneminen oli kelvollinen, mutta tuuli toi jonkun mielenkiintoisen äänen ja Savun huomio herpaantui. Toisella kertaa liike keskeytyi oman säätämiseni vuoksi, eikä sitten niissä olosuhteissa alettu enempää yrittämään. Itse liike me osataan ja se on ollut meidän varmimpia liikkeitä. Vähän häiriövarmuutta tosin tarvitaan.

Luoksetulo oli teknisesti kiva, Savu tuli suoraan luo ja oikein tarkasti perusasentoon. Juoksuvauhtina oli tosin laiskanpuoleinen ravi, mikä ei lämpimässä säässä yllättänyt. Erityismainintana on kerrottava, että liikkeen aloituspaikan vieressä seisoi joukko meille vieraita ihmisiä. Savulle ihmiset ja varsinkin joukot ovat olleet houkuttelevia, mutta me selvisimme! 

Kaukoliikkeet olivat erinomaiset vaikka ne ovatkin treeneissä takkuilleet. Savu teki kuitenkin kaikki jutut ensimmäisellä käskyllä ja kohtuullisen napakasti.

Estehyppy ei ollut meidän juttu. Savu oli liian väsynyt ja esteenä oli rimaviritys joka muistutti vain kaukaisesti meille tuttuja esteitä. Niinpä Savu vain kiersi esteen ja tuli perusasentoon, kuten pitikin. Perusasento olikin kyllä hyvä, eikä Savu ennakoinut. Täytyy muistaa treeneissä hypyttää erilaisilta esteiltä. Toisella kerralla Savu hyppäsi esteen onnistuneesti.

Paikalla makuu ei tuottanut ongelmia.

Vaikka liikkeet eivät olleet aivan priimaa, jäi hyvä mieli. Ylitimme itsemme monessa asiassa: Savu ei haukkunut kentällä lainkaan, eli sen tunnetila oli siltä osin hyvä. Savu oli tekemisessä mukana, vaikka sen oli selvästi liian kuuma. Siirtymissä Savu tuli hienosti matkassa, täysin vapaaehtoisesti omasta halustaan <3 Savu oli kivasti kuulolla, eikä ennakoinut liikkurin höpinöitä. Savu myös luopui erinomaisesti lokeista, koirista ja niistä ihmisistä. Monta onnistumista siis, kaikesta vikalistan merkinnästä huolimatta.

© Hanna Vorne

Hakametsään täytyy lähteä treenaamaan toistekin, viimeistään kesällä. Joskus kävin Hakametsässä melko usein, mutta nyt edellisestä kerrasta oli vierähtänyt viisi vuotta. Viidessä vuodessa onkin tapahtunut paljon, mutta kuten viimeksikin, lähdimme nytkin treenien jälkeen peltolenkille. Savu saikin aikaiseksi hyvät leikit bordercollie Ranan kanssa.

Alla muutama kuva ja jos luit tänne asti, ansaitset aplodit. Aurinkoa viikkoosi!

Tavoitteena luokkanousu ja maltillinen treenitahti

Päätin koostaa rally- ja tokokuulumisista hiukan kattavamman tekstin; tämän vuoden tavotteiden kertaus, missä mennään ja muutama huomio treeneistä. Ensisijainen tavoite on kirjoittaa asiat itselle muistiin kuvien kera, mutta hienoa jos joku saa tästä vaikka motivaatiota omaan arkeensa. Savun kanssa on viimeisen parin viikon aikana tehty jos vaikka ja mitä. Täytyy taas muistaa vähän himmata tahtia ja merkata vapaapäivät kalenteriin. 

Toko Alo liikkeiden tilannekatsaus

Seuraaminen on jälleen mukavasti paketissa. Seuraaminen ehti talven aikana muuttua väljäksi ja laiskaksi, mutta tilanne on nyt korjattu. Ainoastaan juostessa Savun paikka on välillä vähän vino, mutta noin muutoin seuraaminen sujuu. Myös pysähdyksissä Savu istuu nykyään heti perusasentoon, eikä jää seisomaan pitkäksi aikaa viereen kuten joskus aiemmin. Ylläpidetään saavutettua taitotasoa.

Luoksetulo vaatii hiomista ja vauhtia. Tällä hetkellä Savu vaihtaa puolen välin jälkeen laukan raviksi, mutta perusasentoon tuleminen sujuu kyllä. Perustreeninä on tarkoitus tehdä pentuluoksareita, eli kesken kaiken karkuun juoksemista. Vauhtiperusasentoja tehdään sitten omana harkkanaan. Tavoitteena näyttävä ja nopea luoksetulo - ei nyt tarvitse mikään vinttikoira olla mutta laukata kuitenkin.

Kaukokäskyt menivät edellisissä treeneissä tosi hienosti märästä maasta huolimatta. Nyt vain vihje-erottelua ennakoinnin välttämiseksi.

Liikkeestä maahan on varmasti paras ja varmin liikkeemme. Jos ei ole hirveän märkää ja Savu on ekan käskyn kohdalla kuulolla :D

Hyppy on toinen varma liikkeemme ja oikeasti olen hyppyyn tyytyväinen.

Kapulan pito on ollut meillä sellainen murheenkryyni ettei toista. Kenties teen koko kapulakammotuksesta oman postaussarjan, etenkin jos tästä joskus liike saadaan. Ammattijeesiä olemme saaneet ja nyt vain itsenäisesti eteenpäin tiskirätin kanssa. Yrittänyttä ei laiteta. Tuskin tämän vuoden kokeissa vielä kapulaa pidellään, mutta muut liikkeet kyllä tehdään.

Paikalla makaaminen kyllä sujuu, mutta Savun riviin jättäminen jännittää itseäni ihan vietävästi. Kevään aikana on tarkoitus saada kasaan useammat kimppatreenit, joissa tulisi paikkisharjoitusta nimenomaan vieraampien koirien kanssa. Paikallaan Savu pysyy, mutta meinaa mennä maahan tai perusasentoon kaverin käskyllä. Pikkuviilausta siis.

 

Rallytokon avoimesta luokasta tavottelemme yhtä hyväksyttyä tulosta, joka poikisi meille luokkanousun voittajaan. Rallytokossa tavoittelen ihan tosissani varjovalioitumista ja sen eteen tullaan tekemään töitä. Avoimen liikkeet Savu osaa, mutta koemaisia treenejä tarvitsisimme useammin. Ensiaskel on hankkia itselleni kyltit ja kylttitelineet. Toisena juttuna on kimppatreenien tarjoama häiriö ja uusissa paikoissa hilluminen yhteistä kuplaa metsästäen.

Vaikka rallytokon liikkeet ovat kivasti hallussa, on niitäkin treenattu. Savu on tehoillut oikean puolen seuraamista, jotta oltaisiin heti valmiita kokeisiin kun niitä saa pitää. Olen yllättynyt, miten hyvin nimenomaan seuraaminen on lähtenyt vauhtiin, kun taas oikea perusasento tuntui hyvin haasteelliselta. Jokusia puolenvaihtojakin on harkattu ja niissä riittää vielä tekemistä. Osa puolenvaihdoista on meille ennestään tuttuja frisbee harrastuksen alkuajoilta. Liikkeet tehdään siis täysiä ja samalla haukkuen. Vauhdin Savu saa pitää, mutta ennen kokeita haukkuminen on saatava loppumaan. On tässä toki saatu jo pomppu ja kieppi hiljaisiksi, joten eiköhän yks jos toinenkin puolenvaihto ala sujua.

Treeniseuraa olen kaivannut ja nyt on kolmet treenit sovittuna uusien tyyppien kanssa. Yksin treenaten ei määräänsä enempää etene, vaan on kiva saada liikkuriapua, palautetta sekä tietysti paikalla makaamiseen muita koiria. Ylipäänsä uusien ihmisten tapaaminen on minulle jännittävää, joten jo tunnetilankin puolesta kimppatreenit ovat meille hyvä häiriötreeni.

Viime aikojen treenitahti suhteutettuna kaikkeen muuhun tekemiseen on ollut Savulle taas hitusen ylärajoilla. Teemme tokoa/rallya 2-4 kertaa viikossa omatoimisesti ja se vain on aivan maksimi mitä Savu tykkää tehdä. Ongelma tässä on se että minusta olisi kiva tehdä "joka päivä vähän vielä lisää". Tokikaan keittiössä tehty tokojumppa ei rasita Savua samanlailla kuin kaupungin vilkkaalla kentällä treenaaminen. Etenemisessä maltti on kuitenkin valttia ja etenkin kimppatreenien sopimisessa tämä on otettava huomioon. Ei siis kaikkia uusien treenikavereiden tapaamisia samalle viikolle.

Savun ruokinta ja painon hallinta

Kuvituskuva Savun sapuskoista, eivät tulleet saman päivän aikana syödyiksi :D

Olen joutunut pitkästä aikaa laskemaan Savun ruokamääriä uudelleen, sillä pari ylimääräistä kiloa ovat hyvin sitkeässä. Aiemmin koirieni painohaasteet ovat olleet aivan päinvastaisia; ruokaa on saanut Savullekin antaa aivan huoletta eikä lihomista ole tapahtunut. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, joten kirjoittelen aiheesta tännekin.

Ensimmäisen kerran Savu lihoi salakavalasti toissakesänä. Tuolloin ei päästy puntarille, mutta Savu oli silminnähden pulska, eikä kylkiluita tuntunut. Epäilen painon huidelleen peräti 24kg paikkeilla. Savun ihannepaino on noin 19-20kg. Koiran yleisilme on tuolloin sporttinen ja kylkiluut tuntuvat sopivasti. Talven aikana Savu keräsi taas muutaman ylimääräisen kilon ja nyt paino sahaa 21-22kg välillä. Käsikopelolla Savu myös tuntuu hieman pulskalta, vaikka kilomääräisesti ylipainoa ei ole mitenkään mahdottomasti. Kyseessä on kuitenkin tavallaan aika pieni koira, joten ruokaa ei voi viskellä ihan holtittomasti treenien ja arjen tasapainossa.

Etenkin ennen kastraatiota Savu saattoin syödä päivän aikana paljonkin, enkä juurikaan laskenut määriä. Mitään tietoakaan ylipainosta ei ollut, mutta kastraation jälkeen asiat ovat toisin. Kastraation toinen sivuvaikutus on ollut huonontunut turkinlaatu (Hormoniturkki vai kesälook 4/2019), mutta sen kanssa ollaan jo aika sujut. Painoa Savulle kertyy aineenvaihdunnan hidastuttua todella herkästi, eikä ruokaa voi antaa yhtä huolettomasti kuin aiemmin.

Painonnousu johtuu havaintojeni mukaan ensisijaisesti liian suurista ateria-annoksista. Liikuntaa ei ole enää tarpeellista lisätä; treenien ja jumppailun lisäksi taitamme päivittäin 8-15km lenkkeillen tiellä ja metsässä. Ruokaa tulee annettua treenatessa helposti liikaa. Koska tykkään naksutella Savulle uusia temppuja tai hioa jotakin pikkutarkkaa, olen hyvin nopeasti heitellyt sille nameja pari desilitraa. Kun tämän jälkeen lähdetään remmilenkille treenaamaan ohituksia, kuluu helposti toiset samanverran nappulaa. Illalla vielä kananmuna ja pieni kökkö lihaa vitskujen kanssa, niin tässä sitä nyt ollaan. Laskelmieni mukaan Savun päiväannos kaikkinensa on max 3dl (lasken desilitroina, sillä en tällä hetkellä omista keittiövaakaa) ellei kyseessä ole ollut aivan superraskasta aktiviteettia.

Jokainen minut tunteva tietää, ettei meillä ole käytetty ruokakuppia varsinaiseen ruokintaan muutamaan vuoteen. Savu syö lihoja pääasiassa kongista tai joltain alustalta. Lisät (sinkki ja biotiini) menevät näppärästi siellä seassa. Yksi käyttökuppi meiltä vielä kuitenkin löytyy, kananmunaa ja lohiöljyä varten. Kaiken kuivaruuan (ja myös possunsydämet) Savu saa treenitaskusta tai yksinollessaan pahvilaatikosta. Lelupalkan käyttöä olen lisännyt, mutta sen kanssa on vielä itsellä harjoiteltavaa. Ruokapalkan kanssa olen näppärämpi ja se myös toimii Savulle lähes kaikkialla, joten olen pysynyt mukavuusalueellani. Tänä vuonna tehostetaan myös lelujen käyttöä palkkaamisessa.

Savu syö lihoina pääasiassa naudan jauhelihaa (tilaan Kennelrehulta) ja nappuloina on tällä hetkellä Abaronia ja Racinelia. Abaronia kuluu eniten, Racinel on sellainen kaiken varan lenkkinappula tai pahvilaatikosta etsittävä. Abaron on puolikosteaa ja maistuu Savulle muita kuivaruokia paremmin, joten sitä käytän treenatessa. Varsinaisena treeniherkkuna häiriöiden ympäröimänä käytän keitettyjä possun sydämiä.

Näissä merkeissä Savu syö merkittävän osan sapuskoistaan. Tuolloin taskussa oli Abaronia. Ja aivan tolkuttoman kylmä keli, siksi hanskat :D

Koska harjoittelemme kaikenlaista ja treenaamme aika aktiivisesti, ei ole mahdollista syöttää Savulle yleisimpiä treeniherkkuina käytettyjä valmisteita. Tai vaikkapa pelkkää nakkia ja juustoa palkkana. 4/5 osa ruokinnasta koostuu nimenomaan yhdessä tekemisen kautta syömiseen, joten palkkana on syytä käyttää täysravintoa tai jotakin kohtuullisen terveellistä syötävää.  Tietoni koiran ruokinnasta on vuosien varrella vähän elänyt, mutta aiemmin mainittuja ruokia pidän riittävän hyvinä ja ne sopivat Savun vatsalle.

Olen pyrkinyt siihen että lihan/sydämen ja nappulan suhde olisi 5/5, mutta aktiivisina treenipäivinä tämä ei aina toteudu. Ennen käytin palkkanakin pelkkiä sisäelimiä ja raakaa lihaa, mutta nykyään arvostan enemmän "siistejä ja helppoja" nameja. Saatoin keittiötreeneissä ihan surutta heitellä raakaa lihaa lattialle palkkioksi, käytin vain kumihanskoja treenaillessa. Nykyisellään tässä lattialla kävelevät muutkin kuin minä, joten vähän siistimpi kuivanappula palkkio sopii kaikille paremmin ihan jo hygienian puolesta. Olin kuitenkin intohimoinen raakaruokkija, mutta toistaiseksi vähän joustavampi koiran ruokavalio sopii meille paremmin. Ei ole mielekästi pestä keittiön lattiaa joka aamuisen treenituokion jäljiltä, joten raa'at lihasuikaleet jäivät historiaan.

Tällä hetkellä Savun päiväannos on noin 2dl Abaron ja noin 100g lihaa. En ole aikoihin joutunut mittaamaan annoksia, mutta tällä hetkellä koen sen tarpeelliseksi. Kokonaisannos kuulostaa mielestäni aika pieneltä, mutta kokeillaan tätä määrää nyt ja pyritään pääsemään tasapainoon. Raportoin varmasti myöhemmin, kun saadaan Savun paino takaisin kohdilleen. Sillä välin harjoittelen palkkaamaan paremmin lelulla ja maltan pitää naksutinkäteni kurissa sen jälkeen, kun kaikki palkkanamit on jo käytetty.

Koska koirien painon hallinta on minulle uusi juttu (ei ole tarvinnut aiemmin miettiä), kuulisin mielelläni mitä muiden koirat syövät jos ovat herkkiä lihomaan.

Keväiset kuvakuulumiset

Kylläpä meinasi tulla aivan taukoa blogin kirjoittamisen suhteen, vaikka vasta pääsin vauhtiin. Meidänkin metsiin saapui kevät (ja parit lumetkin jo), joten ollaan menty ja tehty kaikenlaista niin ahkerasti, etten ole läppärille ehtinyt. Tässä kuitenkin reilusti kuvia ja nopeat kirjoitelmat viime aikojen puuhista. Kameraa onkin tullut ulkoilutettua paljon ja sisäinen valokuvaajani on innostunut taas kuvien käsittelystä. Kuvat ovat tosin edelleen "aloittelevan harrastelijan" tasoa, aivan kuten kymmenen vuotta aiemminkin.

Aprillipäivänä kaverit vetivät ihan kympin suorituksen aprillipilan. Olin jo sopimassa lapsiin totutus treenejä hullun kodinvaihtaja koiran kanssa, jota ei lopulta ollut olemassakaan. Ja minä hyväuskoinen ihan tosissani luulin, että kaveri tuosta vain pelasti jättimäisen uroskoiran itselleen. No, hyvät naurut saatiin kaikille osallisille :D

Treenikentät ovat sulaneet, joten kimppatreeneissäkin on vihdoin käyty. Pääsiäisenä tehoiltiin kotipihassa ja myös seuran kentällä. Parit kimppatreenit vieraampienkin tuttujen kanssa on sovittu ja innolla odotan liikkuriapua. Kirjoittelen treeneistä paremmin myöhemmin, mutta muutama hyvänmielen kuva piti pääsiäisvapaiden tokoilusta laittaa.

Ilmojen lämmettyä ja iltojen valostuttua lenkkien pituudet ovat tuplaantuneet kuin vahingossa. Ylipäänsä ulkoiltua tulee vielä enemmän, kuin talvella, enkä malttaisi odottaa kesää. Kaikkinensa meille kuuluu hyvää ja Savulle puuhakasta. Täytyy taas kirjata huhtikuun kalenterisivulle "ei mitään" kohtia, jotta Savulle tulisi oikeasti vapaapäiviäkin.

Kuvaterveisin, iloisia kevätpäiviä lukijoille!

Maaliskuun treenikooste

Kulunut kuukausi on vierähtänyt supernopeasti - en ole ennättänyt keskittyä blogiin sen enempää kuin treenikalenteriinkaan. Vähänpuoleiset kalenterimerkinnät eivät kuitenkaan tarkoita sitä, ettei mitään olisi tehty, päinvastoin. Maaliskuussa treenattiin ja lenkkeiltiin paljon myös videoinnin ja kirjanpidon ulkopuolella. Kävin kerran kaverin kanssa vapaaharkkaamassa hallilla ja kahdesti ohjatuissa treeneissä Koirakoutsilla. Hihnalenkkeilyä harjoiteltiin paitsi omalla kylällä, myös muutaman kerran kaupungilla.

Treenimotivaatio on ollut niin kohdillaan, että pari kertaa oli haettava Savun kaveriksi vanhempieni Myy kylään. Myy ei varsinaisesti omaa mitään taitoja, mutta se on omiaan järjestämään pientä häiriösäpinää. Myös vuorotteluun Myy on tarpeellinen koira, Savu kun ei juuri koskaan joudu odottelemaan toisen koiran treenatessa. Ennen toista koiraa olisi syytä kehittää taukokäytöstä pykälää edemmäs, sillä myöhemmin omaa vuoroa joutuu odottamaan useinkin.

Muistiinpanot

Rallytoko sai maaliskuussa osakseen paljonkin huomiota. Kävimme kahdesti Koirakoutsin hallillakin; rallytokon valkkutreenissä Krista Karhun opissa ja rallytokon ratatreenissä Annika Salon valvovan silmän alla. Näistä treeneistä oli meille hurjasti hyötyä ja tällaisia tarvitsisimme ehdottomasti useammin.

Ratatreenin ensimmäinen rata meni vähän puihin, mutta seuraava kierros sujui. Kouluttaja huomasi saman minkä itse; Savu osaa liikkeet mutta häiriintyy helposti ympäristöstä ja omasta jännityksestäni. Treenilistalle siis lisää hillumistreeniä ja jännittyneessä olotilassa yhdessä leikkimistä. Ihmishäiriötreenitkään eivät olisi pahitteeksi. Kun minua jännittää, Savu uppoutuu herkästi haistelemaan maata tai saattaa mennä haukkumaan jonkun näköhavaintonta. Olisi helppo nakki saada pelkät häiriöt haltuun, mutta omassa päässä ja mielentilassa on työstämistä ihan erilailla.

Oikean puolen perusasento "liki" on aika kelpo ja aloimme treenaamaan oikealla seuraamista. Olin aivan unohtanut miten vaikeaa seuraamisen opettaminen on, mutta ihan muutaman vuoden takaa löytyy havainnollistavia sähläysvideoita esim. täältä Kun ohjaaja ei osaa 6/2017 Oikean puolen seuraaminen on itselleni lähinnä motorisesti vaikeaa ja sitä se on myös Savulle. Eikä ihmekään, onhan tässä jynssätty nimenomaan vasenta puolta miltei viisi vuotta. Oikean puolen seuraamisen tavoite on vain "kunhan koira seuraa", sillä se riittää rallytokossa. Sen sijaan varsinainen seuraaminen vaatii taas tekniikan hiomista. Aasinsillan kautta päästään Savun herkkään lihomiseen, minkä johdosta olen palkkaillut pääasiassa lelulla. Lelupalkkaus taas ei kuulu vahvuuksiini ja niinpä treenit ovat olleet asennetreeniä tekniikan kustannuksella.

Yksittäisenä edistysaskeleena mainittakoon rallytokon eteentuleminen. Se on ollut yksi epävarmimpia liikkeitämme, mutta pidemmän tauon jälkeen siitä on tullut oikein kiva. Ehdottomasti tarkkuutta kriteeriin ja palkkaamiseen.

Toko on vastaavasti jäänyt hieman rallyn jalkoihin ja ollaan keskitytty pääasiassa tukitaitoihin, kuten pomppimiseen. Seuraaminen on vähän levinnyt käsiin. Savu kyllä seuraa, mutta parempaakin on nähty ja tehty. Seuraaminen onkin tarkoitus ottaa tehotarkasteluun ja alleviivata tiukkoja käännöksiä sekä ylipäänsä tiiviimpää seuraamista.

Luoksetuloon olisi ehdottomasti saatava vauhtia. Tekniikkaa on luoksarin osalta tehty paljon ja Savun perusasento siinä onkin tarkka. Sen sijaan ravi on askellajina laukkaa useammin, mikä ei ole toivottavaa.

Tokossa tarvitisimme ehdottomasti kisatreeniä ja omatoimisesti yksinkin minun tulisi tehdä isompia kokonaisuuksia. Seuraamisen suhteen ollaankin ryhdistäydytty ja tehty myös kokonaisia kaavioita. Liikkuriapu ja paikkisseura tulisivat kuitenkin tarpeeseen.

Temppuja ja hajutyöskentelyä ei tehty maaliskuussa lajitreenien lisäksi kovinkaan paljoa. Savu oppi ristimään tassunsa ja "halaamaan" Myytä. Kahvipapuja etsittiin valtavasta purkkirivistä pari kertaa, onnistuneesti tietty. Seuraavaksi kahvipavut on tarkoitus siirtää huone-etsintään ja purkkien kanssa aletaan harjoittelemaan kolikkorahan hajua.

Hihnalenkkeily on huomattavasti parempaa, kuin alkuvuonna. Kaupungilla koko sirkuksen kanssa reippailu oli yllättävän leppoisaa, ainoastaan lastenrattaita haisteleva vastaantullut koira sai Savun rähähtämään. Kahdestaan lenkkeillessä ohitukset eivät ole mikään ongelma, mutta lasten ollessa mukana Savulla on kova tarve vahtia kaikkea varmuuden vuoksi. 

Parissa kuukaudessa on kuitenkin tehty huimia harppauksia, mutta täysin rauhallisen fiiliksen ohituksiin on vielä työtä. Ei niinkään koirassa, vaan omassa mielessä. Vaikka miten järkeilen, osa ohituksista jännittää minua enemmän ja alan epäröidä onnistumistamme. Ja sittenhän emme onnistu. En kuitenkaan enää anna äänekkäille ohituksille hirveästi painoarvoa tai anna niiden pilata koko lenkkiä. Leuka pystyyn ja ohituksia kohti.

 

Päiväretkiä ja treenihaasteita

Postaus on täynnä maaliskuisia kuvia; vähän jokaisesta kelistä. Tämän vuoden päiväretket ovat lähteneet mukavasti käyntiin, suunnilleen kerran viikossa ollaan poistuttu vähän kauemmaksi ulkoilemaan. Tällä erää on käyty myös vähän "urbaanimmissa metsissä" retkillä, kuten Kintulammilla ja Vehoniemen maastoissa. Seuraavaksi retkikohteeksi valikoituu kyllä joku syrjäisempi kohde, joka löytyisi vähän lähempää.

Yhtenä päivänä kävelimme esikoisen kanssa lähilaavulle - ja todettiin perillä että eväät jäivätkin keittiön pöydälle. Onneksi retki ilman eväitäkin on hyvä retki, joskin saimme taivaan täydeltä lunta ja rakeita tuona päivänä. Papu on kuitenkin ihan linssilude ja tykkää itsekin päättää, mistä kuva otetaan. Useimmiten hänkin haluaa kuvata koiraa, liekö altistunut koiran kuvaamiselle liikaa.

Yllä oleva kuva on otettu tuolla oman väen laavureissulla. Kolmevuotiaan lapsen kanssa sillä on väliä, miten ja millaiset ohjeet annetaan. "Matki Savua" on yleensä, kuten tuolloinkin, toimivin ja selkein vaihtoehto. Odotan jo innolla että lapset hieman kasvavat ja Savu oppii muutaman tempun; päästään toteuttamaan vähän spesiaalimpia yhteiskuvia hyvällä fiiliksellä.

Keittiössä olemme treenanneet ahkerasti paitsi temppuja, myös tokon kaukoja ja rallytokon oikean puolen perusasentoa, jumppaamista unohtamatta. Perustamani temppurinki on lähtenyt kivasti pyörimään ja itsekin olen saanut uusia temppuideoita - sekä motivaatiota kouluttaa temppuja. Savu on viime aikoina alkanut yleistää leukakosketuksen vähän kaikkialle, sekä ristimään tassunsa. En kyllä väsy hokemasta tätä, mutta uusien temppujen opettaminen on ihan superkivaa! Siinä oppii itse samalla kouluttamista ja useita temppuja voi hyödyntää lajitreenien tukitaitona.

Tukitaitoijen kautta päästäänkin meidän eilisiin rallytokotreeneihin. Ostin meille yhden kerran Koirakoutsille Kristan rallytokovalkkuun ja käytiin sitten eilisiltana Savun kanssa ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen ohjatuissa ryhmätreeneissä. Ihan putkeen ei meidän treenit menneet, sillä ympäristö oli oudokseltaan meille molemmille vähän liikaa. Lisäksi itseäni jännitti, en ollut ihan varma mihin halliin olimme menossa ja heti treenin aluksi palkkasin Savua lelulla. Savu pettyi pahan päiväisesti narupalloon, koska oli odottanut meheviä possunsydämiä.

Oikeasti kokonaisuus meni hyvin ja nyt vaan hakeudutaan uudestaankin ryhmätreeneihin. Kokeita ajatellen erinomaista treeniä meille molemmille. Varsinaiset liikkeet hion kotopuolessa, mutta häiriötreeniä on hankala järjestää itsenäisesti. Saimmekin Kristalta hyviä vinkkejä meidän rallypulmiin. Kirjoittelen näistä myöhemmin videon kera.

Tunnilla tehtiin mm. koiran ympäri kiertämisiä koiran ollessa eri asennoissa, ohjaajan ympäri kiertämistä ja siitä asennon vaihtoja, sekä pyörähdyksestä johonkin asentoon käskemistä (tiedän näiden olevan vähän hankalia hahmottaa näin, mutta ovat ensisijaisesti muistiinpanoja itselleni). Lopuksi otettiin vielä hyppyä, joka sekin on meille hieman haasteellinen; Savu kyllä hyppää, mutta saattaa sen jälkeen vähän pinkaista omille teilleen. Ensimmäisen hypyn jälkeen Savu menikin vähän haistelemaan mattoa, mutta toisella kerralla palasi seuruuasemiin.

Maanantaina kävelimme Savun kanssa viemään Papun kerhoonsa ja jatkoimme matkaa läheiselle parkkikselle. Teimme asennepainotuksella lyhyet tokotreenit, jotka videoin. Minulla on ollut pieni mututuntuma siitä, että Savun seuraaminen ei ole viime aikoina ollut ihan parasta ja video vahvisti epäilykseni. Treeneissä asenne oli kyllä kohdillaan, mutta Savu pikkuisen jopa poikittaa. Tämä on kohtuullisen uusi ongelma, jonka otan nyt heti korjauslistalle. Seuraamista ei olekaan pitkällä matkalla tehty aikoihin ja tauolla liikkeet tuppaavat rapistumaan ennen aikojaan.

Vaikka seuraaminen on vähän velttoa, ruutuunlähetykset ovat nopeita ja tehokkaita. Viime treeneissä en tosin jaksanut ruutua rakennella, joten juostiin kilpaa pelkälle lätkälle. Osaset ruudusta alkavat olla kivalla mallilla, joten pikku hiljaa täytyy uskaltaa ketjutella liike kokonaiseksi. 

Treenikiemuroiden lisäksi on panostettu myös hihnatreeneihin. Edistystä on tapahtunut ja vaikka Savu edelleen kohdalla haukkuu muille koirille, tarjoaa se kuitenkin jo ennen ja jälkeen kontaktia. Savun leukakosketustemppu alkaa olla sen verran vahva, että sillä on saatu muutamat haukahdukset pelastettua. Lisää vain harjoitusta ja malttitreenejä ohituksiin. En ole enää jaksanut sättiä itseäni Savun haukkumisesta, sillä se ei auta mitään. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jotkin ohitukset jännittävät minua enemmän kuin toiset, rattaiden kanssa lenkkeily on vähän erilaista kuin ilman tai ylipäänsä ovatko lapset mukana vai eivät. Kahdestaan Savun kanssa kulkiessa se ei juuri korvaansa lotkauta ympäristölle.

Nämä olivat nyt vähän sekalaiset kuulumiset maaliskuun meiningeistä, mutta puuhaa ja kivaa on riittänyt. Kaverikuvissa on Savun lisäksi Kelmi collie Kintulammilla. Alimmaisessa kuvassa ovat Savun jo liki vanhat ystävät Auri, Rana ja Kuura.

Kohti keväisempiä treenikelejä!

Opettele väkivallasta eroon ja ryhdy kouluttamaan koiraasi

Viime aikoina koirien väkivaltainen kohtelu on ollut tapetilla. On herännyt keskustelua siitä, mikä oikeastaan lasketaan väkivallaksi ja mikä kouluttamiseksi. Tämä postaus käsittelee arkisempaa, liki normalisoitua väkivaltaa; koiran riuhtomista hihnalla, poskivilloista muistuttelua, kuonolle napauttelua ja muuta fyysistä kajoamista koiraan (kuristaminen, lyöminen, potkiminen). En sivua harrastuslajeja tai koirarotuja (sillä tätä tapahtuu valitettavasti kaikkialla), vaan haluan tuoda näkökulman esiin yksilötasolla - miten minä voisin kehittyä? Tämä postaus on kirjoitettu alkujaan jo vuonna 2017,  mutta julkaisujännityksen vuoksi on lojunut luonnoksissa tähän asti. Kaikki ovat aloittaneet jostakin ja tehneet tai olleet joskus jotain. Menneeseen ei voi enää vaikuttaa, mutta tähän päivään ja huomiseen voi. Miten hyväksyä virheet ja astua askel eteenpäin, pois väkivallasta. 

Olisin päässyt ensikoirani kanssa paljon helpommalla, kun olisin vain harjoitellut kouluttaman sitä. En kurittamaan ja komentamaan. Se oli pitkä ja kivinen tie paitsi ohjaajalle, myös epäreilu koiralle. 

Olen aiemmin ollut hyvin erilainen "kouluttaja" ja omistanut hyvin erilaisia koiria, kuin nykyään. Olisin aiempienkin koirieni kanssa päässyt huomattavasti helpommalla, kun olisin kouluttanut myös arkiasiat nimenomaan positiiviseen vahvistamiseen perustuvalla tavalla. Muutaman vuoden takaa voit lukea tekstin Minä kouluttajana 1/2017, laajempi kertomus siitä, kun lakki kourassa lähdin uudelle opintielle. Tämä teksti käsittelee nyt pelkästään nimenomaan kurittamisnäkökulmaa. Teksti pohjautuu omaan kokemukseeni, näkemykseeni ja ennen kaikkea vähän kivikkoiseen kehityspolkuuni. Ei kukaan halua olla tai ainakaan myöntää olevansa huono, epäreilu tai ilkeä. 

Miltä koiraharrastus näyttää muiden silmiin?

Mielestäni koko koiraharrastus (ja eläinharrastukset ylipäänsä) tarvitsee suurennuslasilla tarkastelua. Kriittisen tarkastelun myötä virheitä voidaan alkaa korjaamaan. Kyseessä ei tarvitse olla "kovana" pidetty koirarotu tai harrastuslajina viime aikoina uutisoitu, jotta laiminlyöntejä nähtäisiin. Toki otteet ovat toisinaan kovempia erityyppisten koirien kanssa. Se ei kuitenkaan ole oikeutus tai peruste käyttää väkivaltaa. On myös turha luokitella koiria helpoiksi tai vaikeiksi, siitäkin löytyy oma tekstinsä Onko helppoja ja vaikeita koiria olemassa 7/2018?.

Muutama perusasia vielä selväksi ennen tekstin etenemistä. Koiran riuhtomisella, paineistamisella tai muulla satuttamisella ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa. Kuten ei silläkään, että akuutissa tapauksessa puututaan tilanteeseen (esim. koira ottaa lenkillä suuhun jotakin myrkyllistä). Koira ei myöskään näytä mieltään tai "perseile". Mikäli koira ei suorita annettua tehtävää, se ei sitä silloin osaa silloisessa ympäristössä, vaan vaatii lisää harjoittelua. Jos arjessa on jatkuvasti koiran hengenpelastustehtäviä, kannattaa hetki miettiä, mikä läheltä piti tilanteisiin johtaa.

En ole harrastanut koirieni kanssa mitenkään vuositolkulla, mutta kaikenlaista on tullut nähtyä; lyömistä, potkimista ja hapettamista - nämä ovat rajummasta päästä. Harmittavan yleinen näky on koiran jatkuva nyppiminen tai riuhtominen hihnasta, koiralle huutaminen tai valehyökkäysten tekeminen, sekä koiran nostelu/ravistelu niskasta tai poskivilloista. Olen huolissani paitsi koirista, myös tämän aiheen vähättelystä ja puolustelusta.

Olen ja en ole puuttunut näkemääni. Kun on ollut kimppatreeneissä ainoa, joka ei halua lyödä koiraansa, on todella vaikea nousta muita vastaan - eriävällä mielipiteelläni ei siis ääneen sanottuna ollut vaikutusta tai merkitystä. Olen myös aiemmin saanut konkreettisia neuvoja siitä, miten minun olisi pitänyt lyödä koiraani. Onneksi sain lopulta osaavampaa apua ja opettelin koiraystävällisempiä koulutustapoja. Tämän jälkeen olenkin äänestänyt jaloillani ja tuonut oman kantani koirien kohtelusta ilmi. Vaikka koiraan kiinni käyminen ei fyysisesti vahingoittaisi sitä, on se silti täysin tarpeetonta.  Virheet ovat ihmillisiä, mutta niistä on syytä opetella eteenpäin. Tunteisiinsa ei aina voi vaikuttaa, mutta tekonsa voi valita. 

Miksi koiraa sitten ei saisi riuhtoa tai miksi ei saisi huutaa? Se on täysin turhaa ja tarpeetonta.  Koiralla on mainio kuulo ja mikäli koira on kuuro, huuto on vielä turhempaa. Väsymys ja suuttumus voivat olla syitä ylilyönneille, mutta eivät oikeutuksia. Omalla asennemuutoksella ja ihan tietoisella toiminnan muuttamisella on mahdollista kehittyä. Myönnän että etenkin hihnasta nyppiminen oli kuin selkärankaan iskostunut tapa. On ollut helpottavaa oppia pois vanhoista tavoista - arki on huomattavasti miellyttävämpää nykyään.

"Onko tämä teistä kivaa?"

Minusta on syytä pohtia myös sitä näkökulmaa, miltä koiraharrastus näyttää muiden silmiin. Aloin pohtia tätä asiaa etenkin, kun lapsenvahti kysyi "onko tämä teistä kivaa", katsellessaan muiden suorituksia. Koirista mitään ymmärtämätönkin ihminen kyllä huomaa, jos toiminta on kyseenalaista. Harmillisesti leppoisankin lajin koepaikalla näkee kaikenlaista; koiria riuhdotaan, tökitään, nypitään, niille huudetaan. Ja kaikki jonkun typerän tittelin takia, joka ei vaikuta koiran hyvinvoitiin. Mikäli haluttuihin tuloksiin ei pääse koiransa kanssa ilman koiran satuttamista, kannattaa vaihtaa harrastus kokonaan pois eläinten parista.

Ensimmäinen askel on tunnistaa virhe toiminnassaan ja myöntää se virheeksi. Vasta tämän jälkeen on mahdollista opetella uusia toimia vanhojen tilalle. Aloin seurailla omia tunteitani ja vitutuksen yllättäessä en yrittänyt alkaa treenaamaan koiraa. Hihnasta nyppiminen oli itselleni pinttynein - sitä näkee kaikkialla ja se on suorastaan normaali. Olen kuitenkin opetellut siitä eroon, se kun ei nostanut lenkkeilymme laatua mitenkään.

Miksi tartuin koiraani rumasti, huusin, jopa satutin? Itselläni syinä olivat tiedon ja taidon puute. Kun en osannut ennakoida, kouluttaa, lukea koiraa tai ratkaista tilanteita järkevästi, käsittelin koiriani tarpeettoman kovakouraisesti. Minä myös inhimillistin koiraa; "nyt se perseilee, se ei tee kunnolla, temppuilee, on tottelematon" jne. Varmasti monelle tuttu selitys, että nyt koiralle vain pitää näyttää että ollaan tosissaan. Niinpä sanonta "kun taito loppuu, väkivalta alkaa", pitää vahvasti paikkansa. Yksinkertaisesti se johtui tiedon ja taidon puutteesta.

Kun taito loppuu, väkivalta alkaa.

Miten oppia vanhoista tavoista pois? Tämä on melkolailla asenne- ja tahtokysymys. Tätä aihetta käsittelee tekstini Vain itseään voi muuttaa - oivalluksia 12/2019. Kannattaa pohtia omia syitä ja tilanteita kovakouraiselle kohtelulle. Mikä on oma tunteesi silloin, kun tekee mieli kurittaa koiraa tai näyttää sille kaapin paikka? Miksi raivostut? Mikä koirassa ärsyttää? Tulevatko ylilyönnit helpommin silloin, kun olet väsynyt? Mitkä asiat treeneissä mättäävät? Menetätkö hermosi kun koira ei kuuntele?

Kun tunnistat tilanteet ja tunteet, on helpompi suunnitella vaihtoehtoisia toimia. Ensinnäkin kun hermo menee, ota aikalisä. Suunnittele treenit ja mieti myös valmiiksi, miten reagoit jos koira ei toimi toivotusti. Jos et tiedä, miten kouluttaisit koiraa väkivallattomasti, hae apua - sitä varten ammattilliset eläinkouluttajat ovat olemassa (Suomen eläintenkouluttajat ry kouluttajalista).

Nykyisellään en osaa enää kuvitella tilannetta, jossa suuttuisin koiralleni. Tai vaikka ärsyyntyisinkin, en enää kävisi siihen kiinni. Olen opetellut elämään sen tosiasian kanssa, että kaikki eivät aina käyttäydy kuten haluaisin, eikä väkivalta ratkaise sitä. Ongelmakohtia (kuten ohitukset hihnassa) harjoittelemme ja kehitymme omaan tahtiimme. Tavoitteeni arjessa ovat toteutuneet varsin hyvin; minun ei tarvitse jatkuvasti puuttua koirani tekemiseen tai opettaa sille erikseen "ei" sanan merkitystä. Kun koira tietää, mitä siltä odotetaan, kaikki toimii paremmin.

Sellaista koiraa ei olekaan, joka tarvitsisi oppiakseen väkivaltaa ja kuritusta. Päinvastoin myös se "tähän stereotyyppinen selitys" koira oppii tehokkaimmin nimenomaan palkitsemisen kautta. Ole koirasi puolella ja koirasi arvoinen. Älä jää jumiin vanhoihin pinttymiin, selityksiin ja puolusteluun. Ota vastuu omista tekemisistäsi ja hae rohkeasti apua, jos siltä tuntuu. 

Hyödyllistä kirjallisuutta koirista

Millaista on olla eläin? - Helena Telkänranta

Rauhoittavat signaalit - Turid Rugaas

Naksutinkoulutusta koirallesi - Morten Egtvedt

Hyödyllisiä linkkejä koirista

Voiko koiralle asettaa rajat positiivisesti vahvistamalla?

Mitä tehdä, kun koira ei usko ei-sanaa?

Eläinkoulutusblogi

Linkkilistat lisätty jälkikäteen - ovat täydentyviä