© Mira Kaipainen |
© Mira Kaipainen |
© Mira Kaipainen |
© Mira Kaipainen |
© Hanna Vorne |
© Hanna Vorne |
© Mira Kaipainen |
© Mira Kaipainen |
© Mira Kaipainen |
© Mira Kaipainen |
© Hanna Vorne |
© Hanna Vorne |
Kuvituskuva Savun sapuskoista, eivät tulleet saman päivän aikana syödyiksi :D |
Olen joutunut pitkästä aikaa laskemaan Savun ruokamääriä uudelleen, sillä pari ylimääräistä kiloa ovat hyvin sitkeässä. Aiemmin koirieni painohaasteet ovat olleet aivan päinvastaisia; ruokaa on saanut Savullekin antaa aivan huoletta eikä lihomista ole tapahtunut. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, joten kirjoittelen aiheesta tännekin.
Ensimmäisen kerran Savu lihoi salakavalasti toissakesänä. Tuolloin ei päästy puntarille, mutta Savu oli silminnähden pulska, eikä kylkiluita tuntunut. Epäilen painon huidelleen peräti 24kg paikkeilla. Savun ihannepaino on noin 19-20kg. Koiran yleisilme on tuolloin sporttinen ja kylkiluut tuntuvat sopivasti. Talven aikana Savu keräsi taas muutaman ylimääräisen kilon ja nyt paino sahaa 21-22kg välillä. Käsikopelolla Savu myös tuntuu hieman pulskalta, vaikka kilomääräisesti ylipainoa ei ole mitenkään mahdottomasti. Kyseessä on kuitenkin tavallaan aika pieni koira, joten ruokaa ei voi viskellä ihan holtittomasti treenien ja arjen tasapainossa.
Etenkin ennen kastraatiota Savu saattoin syödä päivän aikana paljonkin, enkä juurikaan laskenut määriä. Mitään tietoakaan ylipainosta ei ollut, mutta kastraation jälkeen asiat ovat toisin. Kastraation toinen sivuvaikutus on ollut huonontunut turkinlaatu (Hormoniturkki vai kesälook 4/2019), mutta sen kanssa ollaan jo aika sujut. Painoa Savulle kertyy aineenvaihdunnan hidastuttua todella herkästi, eikä ruokaa voi antaa yhtä huolettomasti kuin aiemmin.
Painonnousu johtuu havaintojeni mukaan ensisijaisesti liian suurista ateria-annoksista. Liikuntaa ei ole enää tarpeellista lisätä; treenien ja jumppailun lisäksi taitamme päivittäin 8-15km lenkkeillen tiellä ja metsässä. Ruokaa tulee annettua treenatessa helposti liikaa. Koska tykkään naksutella Savulle uusia temppuja tai hioa jotakin pikkutarkkaa, olen hyvin nopeasti heitellyt sille nameja pari desilitraa. Kun tämän jälkeen lähdetään remmilenkille treenaamaan ohituksia, kuluu helposti toiset samanverran nappulaa. Illalla vielä kananmuna ja pieni kökkö lihaa vitskujen kanssa, niin tässä sitä nyt ollaan. Laskelmieni mukaan Savun päiväannos kaikkinensa on max 3dl (lasken desilitroina, sillä en tällä hetkellä omista keittiövaakaa) ellei kyseessä ole ollut aivan superraskasta aktiviteettia.
Jokainen minut tunteva tietää, ettei meillä ole käytetty ruokakuppia varsinaiseen ruokintaan muutamaan vuoteen. Savu syö lihoja pääasiassa kongista tai joltain alustalta. Lisät (sinkki ja biotiini) menevät näppärästi siellä seassa. Yksi käyttökuppi meiltä vielä kuitenkin löytyy, kananmunaa ja lohiöljyä varten. Kaiken kuivaruuan (ja myös possunsydämet) Savu saa treenitaskusta tai yksinollessaan pahvilaatikosta. Lelupalkan käyttöä olen lisännyt, mutta sen kanssa on vielä itsellä harjoiteltavaa. Ruokapalkan kanssa olen näppärämpi ja se myös toimii Savulle lähes kaikkialla, joten olen pysynyt mukavuusalueellani. Tänä vuonna tehostetaan myös lelujen käyttöä palkkaamisessa.
Savu syö lihoina pääasiassa naudan jauhelihaa (tilaan Kennelrehulta) ja nappuloina on tällä hetkellä Abaronia ja Racinelia. Abaronia kuluu eniten, Racinel on sellainen kaiken varan lenkkinappula tai pahvilaatikosta etsittävä. Abaron on puolikosteaa ja maistuu Savulle muita kuivaruokia paremmin, joten sitä käytän treenatessa. Varsinaisena treeniherkkuna häiriöiden ympäröimänä käytän keitettyjä possun sydämiä.
Näissä merkeissä Savu syö merkittävän osan sapuskoistaan. Tuolloin taskussa oli Abaronia. Ja aivan tolkuttoman kylmä keli, siksi hanskat :D |
Koska harjoittelemme kaikenlaista ja treenaamme aika aktiivisesti, ei ole mahdollista syöttää Savulle yleisimpiä treeniherkkuina käytettyjä valmisteita. Tai vaikkapa pelkkää nakkia ja juustoa palkkana. 4/5 osa ruokinnasta koostuu nimenomaan yhdessä tekemisen kautta syömiseen, joten palkkana on syytä käyttää täysravintoa tai jotakin kohtuullisen terveellistä syötävää. Tietoni koiran ruokinnasta on vuosien varrella vähän elänyt, mutta aiemmin mainittuja ruokia pidän riittävän hyvinä ja ne sopivat Savun vatsalle.
Olen pyrkinyt siihen että lihan/sydämen ja nappulan suhde olisi 5/5, mutta aktiivisina treenipäivinä tämä ei aina toteudu. Ennen käytin palkkanakin pelkkiä sisäelimiä ja raakaa lihaa, mutta nykyään arvostan enemmän "siistejä ja helppoja" nameja. Saatoin keittiötreeneissä ihan surutta heitellä raakaa lihaa lattialle palkkioksi, käytin vain kumihanskoja treenaillessa. Nykyisellään tässä lattialla kävelevät muutkin kuin minä, joten vähän siistimpi kuivanappula palkkio sopii kaikille paremmin ihan jo hygienian puolesta. Olin kuitenkin intohimoinen raakaruokkija, mutta toistaiseksi vähän joustavampi koiran ruokavalio sopii meille paremmin. Ei ole mielekästi pestä keittiön lattiaa joka aamuisen treenituokion jäljiltä, joten raa'at lihasuikaleet jäivät historiaan.
Tällä hetkellä Savun päiväannos on noin 2dl Abaron ja noin 100g lihaa. En ole aikoihin joutunut mittaamaan annoksia, mutta tällä hetkellä koen sen tarpeelliseksi. Kokonaisannos kuulostaa mielestäni aika pieneltä, mutta kokeillaan tätä määrää nyt ja pyritään pääsemään tasapainoon. Raportoin varmasti myöhemmin, kun saadaan Savun paino takaisin kohdilleen. Sillä välin harjoittelen palkkaamaan paremmin lelulla ja maltan pitää naksutinkäteni kurissa sen jälkeen, kun kaikki palkkanamit on jo käytetty.
Koska koirien painon hallinta on minulle uusi juttu (ei ole tarvinnut aiemmin miettiä), kuulisin mielelläni mitä muiden koirat syövät jos ovat herkkiä lihomaan.
Viime aikoina koirien väkivaltainen kohtelu on ollut tapetilla. On herännyt keskustelua siitä, mikä oikeastaan lasketaan väkivallaksi ja mikä kouluttamiseksi. Tämä postaus käsittelee arkisempaa, liki normalisoitua väkivaltaa; koiran riuhtomista hihnalla, poskivilloista muistuttelua, kuonolle napauttelua ja muuta fyysistä kajoamista koiraan (kuristaminen, lyöminen, potkiminen). En sivua harrastuslajeja tai koirarotuja (sillä tätä tapahtuu valitettavasti kaikkialla), vaan haluan tuoda näkökulman esiin yksilötasolla - miten minä voisin kehittyä? Tämä postaus on kirjoitettu alkujaan jo vuonna 2017, mutta julkaisujännityksen vuoksi on lojunut luonnoksissa tähän asti. Kaikki ovat aloittaneet jostakin ja tehneet tai olleet joskus jotain. Menneeseen ei voi enää vaikuttaa, mutta tähän päivään ja huomiseen voi. Miten hyväksyä virheet ja astua askel eteenpäin, pois väkivallasta.
Olisin päässyt ensikoirani kanssa paljon helpommalla, kun olisin vain harjoitellut kouluttaman sitä. En kurittamaan ja komentamaan. Se oli pitkä ja kivinen tie paitsi ohjaajalle, myös epäreilu koiralle.
Olen aiemmin ollut hyvin erilainen "kouluttaja" ja omistanut hyvin erilaisia koiria, kuin nykyään. Olisin aiempienkin koirieni kanssa päässyt huomattavasti helpommalla, kun olisin kouluttanut myös arkiasiat nimenomaan positiiviseen vahvistamiseen perustuvalla tavalla. Muutaman vuoden takaa voit lukea tekstin Minä kouluttajana 1/2017, laajempi kertomus siitä, kun lakki kourassa lähdin uudelle opintielle. Tämä teksti käsittelee nyt pelkästään nimenomaan kurittamisnäkökulmaa. Teksti pohjautuu omaan kokemukseeni, näkemykseeni ja ennen kaikkea vähän kivikkoiseen kehityspolkuuni. Ei kukaan halua olla tai ainakaan myöntää olevansa huono, epäreilu tai ilkeä.
Miltä koiraharrastus näyttää muiden silmiin?
Mielestäni koko koiraharrastus (ja eläinharrastukset ylipäänsä) tarvitsee suurennuslasilla tarkastelua. Kriittisen tarkastelun myötä virheitä voidaan alkaa korjaamaan. Kyseessä ei tarvitse olla "kovana" pidetty koirarotu tai harrastuslajina viime aikoina uutisoitu, jotta laiminlyöntejä nähtäisiin. Toki otteet ovat toisinaan kovempia erityyppisten koirien kanssa. Se ei kuitenkaan ole oikeutus tai peruste käyttää väkivaltaa. On myös turha luokitella koiria helpoiksi tai vaikeiksi, siitäkin löytyy oma tekstinsä Onko helppoja ja vaikeita koiria olemassa 7/2018?.
Muutama perusasia vielä selväksi ennen tekstin etenemistä. Koiran riuhtomisella, paineistamisella tai muulla satuttamisella ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa. Kuten ei silläkään, että akuutissa tapauksessa puututaan tilanteeseen (esim. koira ottaa lenkillä suuhun jotakin myrkyllistä). Koira ei myöskään näytä mieltään tai "perseile". Mikäli koira ei suorita annettua tehtävää, se ei sitä silloin osaa silloisessa ympäristössä, vaan vaatii lisää harjoittelua. Jos arjessa on jatkuvasti koiran hengenpelastustehtäviä, kannattaa hetki miettiä, mikä läheltä piti tilanteisiin johtaa.
En ole harrastanut koirieni kanssa mitenkään vuositolkulla, mutta kaikenlaista on tullut nähtyä; lyömistä, potkimista ja hapettamista - nämä ovat rajummasta päästä. Harmittavan yleinen näky on koiran jatkuva nyppiminen tai riuhtominen hihnasta, koiralle huutaminen tai valehyökkäysten tekeminen, sekä koiran nostelu/ravistelu niskasta tai poskivilloista. Olen huolissani paitsi koirista, myös tämän aiheen vähättelystä ja puolustelusta.
Olen ja en ole puuttunut näkemääni. Kun on ollut kimppatreeneissä ainoa, joka ei halua lyödä koiraansa, on todella vaikea nousta muita vastaan - eriävällä mielipiteelläni ei siis ääneen sanottuna ollut vaikutusta tai merkitystä. Olen myös aiemmin saanut konkreettisia neuvoja siitä, miten minun olisi pitänyt lyödä koiraani. Onneksi sain lopulta osaavampaa apua ja opettelin koiraystävällisempiä koulutustapoja. Tämän jälkeen olenkin äänestänyt jaloillani ja tuonut oman kantani koirien kohtelusta ilmi. Vaikka koiraan kiinni käyminen ei fyysisesti vahingoittaisi sitä, on se silti täysin tarpeetonta. Virheet ovat ihmillisiä, mutta niistä on syytä opetella eteenpäin. Tunteisiinsa ei aina voi vaikuttaa, mutta tekonsa voi valita.
Miksi koiraa sitten ei saisi riuhtoa tai miksi ei saisi huutaa? Se on täysin turhaa ja tarpeetonta. Koiralla on mainio kuulo ja mikäli koira on kuuro, huuto on vielä turhempaa. Väsymys ja suuttumus voivat olla syitä ylilyönneille, mutta eivät oikeutuksia. Omalla asennemuutoksella ja ihan tietoisella toiminnan muuttamisella on mahdollista kehittyä. Myönnän että etenkin hihnasta nyppiminen oli kuin selkärankaan iskostunut tapa. On ollut helpottavaa oppia pois vanhoista tavoista - arki on huomattavasti miellyttävämpää nykyään.
"Onko tämä teistä kivaa?"
Minusta on syytä pohtia myös sitä näkökulmaa, miltä koiraharrastus näyttää muiden silmiin. Aloin pohtia tätä asiaa etenkin, kun lapsenvahti kysyi "onko tämä teistä kivaa", katsellessaan muiden suorituksia. Koirista mitään ymmärtämätönkin ihminen kyllä huomaa, jos toiminta on kyseenalaista. Harmillisesti leppoisankin lajin koepaikalla näkee kaikenlaista; koiria riuhdotaan, tökitään, nypitään, niille huudetaan. Ja kaikki jonkun typerän tittelin takia, joka ei vaikuta koiran hyvinvoitiin. Mikäli haluttuihin tuloksiin ei pääse koiransa kanssa ilman koiran satuttamista, kannattaa vaihtaa harrastus kokonaan pois eläinten parista.
Ensimmäinen askel on tunnistaa virhe toiminnassaan ja myöntää se virheeksi. Vasta tämän jälkeen on mahdollista opetella uusia toimia vanhojen tilalle. Aloin seurailla omia tunteitani ja vitutuksen yllättäessä en yrittänyt alkaa treenaamaan koiraa. Hihnasta nyppiminen oli itselleni pinttynein - sitä näkee kaikkialla ja se on suorastaan normaali. Olen kuitenkin opetellut siitä eroon, se kun ei nostanut lenkkeilymme laatua mitenkään.
Miksi tartuin koiraani rumasti, huusin, jopa satutin? Itselläni syinä olivat tiedon ja taidon puute. Kun en osannut ennakoida, kouluttaa, lukea koiraa tai ratkaista tilanteita järkevästi, käsittelin koiriani tarpeettoman kovakouraisesti. Minä myös inhimillistin koiraa; "nyt se perseilee, se ei tee kunnolla, temppuilee, on tottelematon" jne. Varmasti monelle tuttu selitys, että nyt koiralle vain pitää näyttää että ollaan tosissaan. Niinpä sanonta "kun taito loppuu, väkivalta alkaa", pitää vahvasti paikkansa. Yksinkertaisesti se johtui tiedon ja taidon puutteesta.
Kun taito loppuu, väkivalta alkaa.
Miten oppia vanhoista tavoista pois? Tämä on melkolailla asenne- ja tahtokysymys. Tätä aihetta käsittelee tekstini Vain itseään voi muuttaa - oivalluksia 12/2019. Kannattaa pohtia omia syitä ja tilanteita kovakouraiselle kohtelulle. Mikä on oma tunteesi silloin, kun tekee mieli kurittaa koiraa tai näyttää sille kaapin paikka? Miksi raivostut? Mikä koirassa ärsyttää? Tulevatko ylilyönnit helpommin silloin, kun olet väsynyt? Mitkä asiat treeneissä mättäävät? Menetätkö hermosi kun koira ei kuuntele?
Kun tunnistat tilanteet ja tunteet, on helpompi suunnitella vaihtoehtoisia toimia. Ensinnäkin kun hermo menee, ota aikalisä. Suunnittele treenit ja mieti myös valmiiksi, miten reagoit jos koira ei toimi toivotusti. Jos et tiedä, miten kouluttaisit koiraa väkivallattomasti, hae apua - sitä varten ammattilliset eläinkouluttajat ovat olemassa (Suomen eläintenkouluttajat ry kouluttajalista).
Nykyisellään en osaa enää kuvitella tilannetta, jossa suuttuisin koiralleni. Tai vaikka ärsyyntyisinkin, en enää kävisi siihen kiinni. Olen opetellut elämään sen tosiasian kanssa, että kaikki eivät aina käyttäydy kuten haluaisin, eikä väkivalta ratkaise sitä. Ongelmakohtia (kuten ohitukset hihnassa) harjoittelemme ja kehitymme omaan tahtiimme. Tavoitteeni arjessa ovat toteutuneet varsin hyvin; minun ei tarvitse jatkuvasti puuttua koirani tekemiseen tai opettaa sille erikseen "ei" sanan merkitystä. Kun koira tietää, mitä siltä odotetaan, kaikki toimii paremmin.
Sellaista koiraa ei olekaan, joka tarvitsisi oppiakseen väkivaltaa ja kuritusta. Päinvastoin myös se "tähän stereotyyppinen selitys" koira oppii tehokkaimmin nimenomaan palkitsemisen kautta. Ole koirasi puolella ja koirasi arvoinen. Älä jää jumiin vanhoihin pinttymiin, selityksiin ja puolusteluun. Ota vastuu omista tekemisistäsi ja hae rohkeasti apua, jos siltä tuntuu.
Hyödyllistä kirjallisuutta koirista
Millaista on olla eläin? - Helena Telkänranta
Rauhoittavat signaalit - Turid Rugaas
Naksutinkoulutusta koirallesi - Morten Egtvedt
Hyödyllisiä linkkejä koirista
Voiko koiralle asettaa rajat positiivisesti vahvistamalla?
Mitä tehdä, kun koira ei usko ei-sanaa?
Linkkilistat lisätty jälkikäteen - ovat täydentyviä