22 tammikuuta 2021

Onnistuneet vetotreenit ja Tyytyväinen nenätyöläinen -verkkokurssi


Parin viime viikon aikana olemme saaneet aikaiseksi useammat onnistuneet vetotreenit. Nonstop valjaat olivatkin Savulle sopivat, kun asiaan paremmin paneutunut niitä katsoi. Ei siis tarvinnutkaan lähteä valjaskaupoille. Joskin ehdin kirppikseltä ostaa kokoa pienemmät, joten jos joku tarvitsee Nonstop Nome Harness valjaita koossa 5, niin täältä saisi edullisesti.

Vauhtia Savulla on aivan riittävästi, sillä pääasiassa kyytiläisenä on pikkulapsia. Yhtäjaksoiset matkat ovat olleet vielä melko lyhyitä, vain muutamaa sataa metriä. Savulla on palkkiona määränpäässä lelu odottamassa. Aivan kohtuuttoman kaukaa koiralla ei ole vielä luottoa juosta, mutta pikkuhiljaa edetään.

Kotipihasta ei lähde kummoisia reittejä vetoa ajatellen, emmekä itse omista kelkkaa. Arkena Savu vetää pääasiassa ahkoita pellon reunalla. Muiden menojen mukaan käydään pikkuteillä vetämässä lainapotkukelkkoja. Nyt kun Savusta on saatu kaikki vauhti irti ja lelupalkalla motivoitua vetämään, on työnalla valjaiden pukemisen treenaus. 

Koska meillä ei tässä temppuhaasteiden, vetotreenien ja tokoilun suhteen ollut vielä tarpeeksi tekemistä, ostin meille Tyytyväinen nenätyöläinen verkkokurssin. Vielä ei olla ehditty aloittaa hajutyöskentelyn treenejä, mutta välineet on hankittuna. Vaihtotalous kunniaan; vaihdoin meille ylimääräiset tumput kassilliseen pilttipurkkeja. Meillä itsellä kun ei pilttipurkkeja tule.

Tänään oli tarkoitus ulkoilla Evon retkeilyalueella, mutta sääolosuhteet ja teiden kunto saivat reissun siirtymään. Parin tunnin suuntansa ajo ei houkuttele lumipyryssä, eikä ulkoilukaan ole kivaa jos lapset palelevat. Kalenteri on kuitenkin melko täynnä retki- ja treenisuunnitelmia, joten eiköhän tässä piakkoin nuotiollekin päästä.

Kuvatäyteinen postaus, niin mukavaa meillä on ollut kelkkaillessa.


21 tammikuuta 2021

Näin koirasta on hyötyä lapsiarjessa - 5 vinkkiä

Tässä viiden vinkin lista asioista, jotka olen kokenut lapsiarjessamme hyviksi selviytymiskeinoiksi. Alku (josta on melkein vuosi) kahden lapsen kanssa oli aika haastavaa ja kuvittelin asioiden sujuvan helpommin niin, että Savu oli hoidossa muutaman viikon. Voi mikä vikatikki, arki alkoi rullaamaan sujuvasti vasta, kun Savu palasi kotiin. Koska Savun avulla pystyy välttämään monet konfliktit taaperon kanssa, on minulla vähän kuin aina ässä hihassa.

Koirasta on todellakin hyötyä lapsiarjessa, vaikka äkkiä voisi toisin kuvitella. 


1. Siirtymät sujuviksi

Etenkään Papu ei ole juuri koskaan siirtymässä sinne, minne minä haluaisin - paitsi tietysti ulos. Sen sijaan että vänkäisin, aloittaisin riidan ja lopulta kantaisin itkupotkuraivarit saaneen pikkulapsen määränpäähän, pääsen samaan lopputulokseen helpomminkin. "Savukin menee sisälle/ulos/autoon/lenkille jne" toimii 9/10 kerrasta. Jäljelle jääneet kiperät 1/10 kerrat selätetään lisäpanoksella "kun nyt mennään sisälle, saat antaa Savulle ruokaa" ja johan poika menee sisälle juoksujalkaa, riisuu ja kipittää koiranruokakaapille. 


2. Saapasta toisen eteen

Silloin tällöin on päiviä, kun Papu ei halua kävellä, ainakaan sinne minne pitäisi. Sen sijaan että muistuttaisin koko ajan että rattaat ovat Pipa-vauvan tai että "kyllä sinun pitää jaksaa kävellä", olen kannustanut Papua etenemään Savun avulla. "Kun kävellään tuonne saat heittää lelun/antaa namin/taluttaa vähän matkaa" toimii lähes aina. Jos nyt ei aina ihan täysin, niin huomattavasti helpottaa kiukkua. Tietysti väsynyt lapsi on väsynyt lapsi ja pääsee rattaisiin, mutta pienen kannustuksen johdosta Papu on innostunut kävelemään itse pitkiäkin matkoja. Koska ne koiratkin kävelee ihan itse. 


3. Ruokalautanen tyhjäksi, ainakin melkein

Esikoisemme on ollut välillä aika valikoiva ruokailija ja söisi parhaiten ulkona ruokatermoksesta, mieluiten nuudeleita. Ihan joka kelissä minua ei arjen keskellä nappaa nököttää kannon nokassa vahtimassa lapseni ruokailua. Siispä kannustimena toimii jälleen Savu, jonka ruokkiminen on ollut Papun suosikkipuuhaa siitä asti, kun motoriikkansa alkoi riittää koiran ruokkimiseen. "Kun syöt lautasen tyhjäksi, saat antaa sen Savulle nuoltavaksi". Ja jos lautanen ei meinaa tulla tyhjäksi, annetaan lisäohjeet "syö vielä vähän, ihan noin paljon ei voi antaa Savulle" ja siten ruokaa uppoaa vielä pari haarukallista. Ruokapöydän vieressä maltillisesti istunut Savu hyötyy odotuksestaan käytännössä aina. 


4. Käytä koiraa syynä sille, miksi jotain ei saa tehdä 

"Älä tee sitä, älä tee tätä, ei saa huutaa" ja monta muuta niin tuttua suomalaista ohjetta milloin kenellekin. Meillä käskyni kaikuvat kuuroille korville, eikä mielenkiintoni riitä huutamiseen tai raivoamiseen. Olenkin havainnollistanut asioita koiran kautta. Koska koira on taaperon hyvä ystävä ja ystävistä tulee pitää huolta, ovat ohjeet tämän kaltaisia "et voi huutaa sillä se sattuu Savua korviin", "jos riehut, et voi olla koiran kanssa", "koira ei tykkää, että juokset sitä kohti" tai "et voi heittää tavaroita sisällä, sillä ne voivat osua Savuun". Ohjeet toimivat paremmin koirasta peilaten, vastaavasti ohjeena "älä tee noin, äiti ei tykkää" on vähän sama kuin saappaalle puhuisi. Tietysti toisina päivinä puhe ei mitenkään tavoita lapsen korvia ja on kaikkien kannalta turvallisempaa huolehtia koiran vapaasta pääsystä eri huoneeseen.


5. Yleisestä harmituksesta selviäminen

Kotona harmituksesta ja kiukusta selvitään melko usein "haluatko koirannameja taskuun" tai "heitätkö Savulle palloa". Useimmiten kaikki taskut ovat täynnä koirannameja ja jokin koiranlelukin on tärkeä muistaa ottaa hiekkalaatikolle mukaan.


Bonus

Jos kaupassa kaikki alkaakin sujua aivan ei toivotusti, tilanteen pelastaa koiranruokahylly. "Saat valita Savulle namin" ja sitten onkin jo kiire kassalle maksamaan se herkkutikku, jotta sen pääsee antamaan koiralle.


Varmasti jokainen joutuu keksimään arkeensa (jos viettää sitä pikkulasten kanssa) vähän vippaskonsteja lisäämään sujuvuutta. Meillä nämä keinot ovat useimmiten käytössä. Halusin tuoda esille näkökulman, että lapsen kannustimena voi olla jotain muutakin, kuin uusi tavara tai makeinen. Lapsen ohjeistaminen koiraa apuna käyttäen helpottaa paitsi yhteiseloamme, parantaa myös koiran ja lapsen suhdetta mielekkäällä tekemisellä.


Mikä on teidän "ei niin perinteinen" selviytymiskeino arjessa?

15 tammikuuta 2021

Taapero kohtasi irtokoiran ja muita lenkkimietintöjä

Täysin tavanomainen arkipäivä vuoden alkupuolella, kun suuntasin koko sirkukseni (koira Savu, taapero Papu ja vauva Pipa) kanssa läheisille pelloille. Pellot ovat olleet vakiosijainti matalan kynnyksen ulkoiluilleni jo monta vuotta ja vastaantulijat ovat harvinaisuus. Päästin Savun irti, ollessani puolimatkassa mäkeä ylös. Toisella puolen pitäisi olla kelpo pulkkamäki pikkuväelle. Parkkeerasin neiti Pipan rattaineen katselemaan Papun touhuja ja aloin kaivaa repusta Savun narupalloa.

Sinä hetkenä kun selkäni käänsin, lapseni huuta kirkkaalla äänellään "hau" ja lähtee juoksemaan. Käännyin välittömästi katsomaan ja pellolla jolkottaa tuntematon koira. Koiraa kohti juoksi aivan innoissaan oleva Papu, sekä aivan eri mielentiloissa oleva Savu. Aloin kutsua molempia takaisin, jotta mitään vahinkoa ei sattuisi. Savu on etenkin lasten aikana hyvin tarkka ulkopuolisista ja toki se muutoinkin omistaa koko pitäjän.

Parin paniikinsekaisen kutsuhuudon jälkeen Savu pysähtyy ja lähtee takaisin luokseni. Mikä helpotus, ei koiratappelua. Katson saaneeni aikalisän, kun edes Savu oli suunnilleen hallinassa ja Pipakin rattaissa. Viskelin Savulle nameja maahan, varmistin että Pipa ei putoa rattaista tällä välin ja lähdin kiireesti hakemaan Papua takaisin meidän porukkaan.

Mutta mitä tekee Papu, jonka luo irtokoira ehti? Hän lähestulkoon halaa sitä tuntematonta luppakorvaista koiraa! Ilmeeni oli likipitäen SOS ollessani aivan varma että kohta lapseltani puuttuu naama ja ryntäsin hakemaan taaperon pois. Lähellä selvisi että vastaan tullut koira oli jokin spanieli, joka ei onneksi laittanut pahakseen vastaanottoamme tai säikähtänyt sekopäisenä kaikki säännöt unohtaneena luokse säntäävää aikuista - minua. Kun irtokoira olikin ihan leppoisa, helpotuin. Aiheutin tietysti Papulle itkupotkuraivarit irrottaessani häntä koirasta ja kertaamassa ohjeita, ettei vieraiden koirien luo saa mennä.

No, spanielin isäntäperhe saapui hetken kuluttua paikalle ja jatkoimme lenkkiä eri suuntiin. Lenkin vähän turhan kaoottinen alku päättyi totaaliseen pakan leviämiseen kun tämä koiria halaavat lapsi hyppäsi Savun perässä ojaan. Kengät täynnä jääkylmää vettä ei enää naurattanut. 


Yleensä ulkoilumme sujuvat ilman suurempia sydämen tykytyksiä. Rauhallinen on väärä sana kuvaamaan poppootamme, mutta "lenkit hyvässä tunnelmassa" on ihan osuva. Olen aina tykännyt kulkea metässä polkujen ulkopuolella, kompastella vaihtelevissa maastoissa ja nauttia ihan joka kelistä. Silloin tällöin pidän kirjaa kilometreistä, toisinaan haluan vain viettää aikaa ulkona.

Liikuntaa tarjoan Savulle nykyään enemmän, kuin millekään koiralleni aiemmin. Näkisin arkiliikunnan olevan myös laadukkaampaa, kuin aiemmin. Kun joitakin vuosia sitten kävin töissä, kaikki toiminta koirien kanssa ajoittui iltaan. Kahden tunnin lenkki oli ajallisesti pitkä, hihnalenkeillä emme juuri käyneet. Kesäisin rykäistiin fillarilla useampi kilometri. Jos illalla oli treenit, teimme vain pienet lämppälenkit.

Nyt kun hoidan lapsiani kotona, voin tehdä aikalailla sitä, mitä haluan. Ja metsästä en saa tarpeekseni. Vaikka toisina päivinä viihdytään kyllä omassa pihassakin. Tavanomaisesti ulkoilemme pitkän kaavan kautta kahdesti päivässä - yleensä toisen ulkoilun olemme kotipihassa/metsässä. Välillä bonuksena on illan pitkä lenkki ilman lapsia, usein koirakavereiden kanssa. Yhdessä ulkoilua kertyy toisina päivinä jopa 6h,  minimi lienee 2h paikkeilla. Pääasiassa Savu kulkee lenkeillä irti, hieman riippuen minne maastoihin olemme lähteneet. Hihnalenkkejä tehdään jonkin verran ja osittaisilla matkoilla, kun rattailla ei pääse aivan joka pöpelikköön. 

Toki ennen treeneihin kului enemmän aikaa, hallille ja kentille ajamista. Nyt sellaista rumbaa ei ole, vaan treenaan itsenäisesti. Keittiössä treenaillaan kuten ennenkin ja usein tokoillaan kotipihassa samalla, kun lapset leikkivät omiaan. Ryhmäpaikka olisi kova juttu, mutta ei tällä erää mahdollista. Onneksi ensi viikolla taaperon kerho jatkuu ja pääsemme Savun kanssa tehotreenaamaan sillä välin, peräti kahdesti viikossa.

Treenihöpinöitä onkin tulossa piakkoin.

12 tammikuuta 2021

Paluu vetovaljaisiin ja osteopaattikäynti


Savu yllätti kaikki ja innostui ahkion vetämisestä.  Aiemmin Savu on ollut lähinnä kirittäjänä toisen koiran rinnalla, mutta nyt vetäminen sujui yksinkin. Tällä kertaa lähestyimme vetokokeilua hiukan eri näkökulmasta, ilman tavotteita. Savulla on Manmatin lyhyet vetovaljaat, jotka ovat olleet pääasiassa retkeilykäytössä, eivätkä oikeasti sovellu pulkanvetoon. Kytkimme Savun kuitenkin (hetken mielijohteesta) ahkioon, ollessamme matkalla pulkkamäkeen. Ahkio luisti tiellä hyvin ja taaperomme Papu vain kikatti kyydissä. Palkkasin Savua leikillä ihan pienestäkin vedosta ja lopulta Savu juoksi niin, etten meinannut itse pysyä mukana.

Lyhyet valjaat eivät tietenkään ole sopivat ahkion vetoon, kun kytkentäpiste tulee niin alas. Kuvissa Savulla on Lounan vanhat valjaat, jotka ovat ahkion vetoon sopivammat. Valjaiden kokoa tarvitsee vielä hieman sovitella, todennäköisesti Savulle istuu paremmin yhtä tai puolikasta kokoa pienemmät valjaat. Vaikka melko sopivat ovat nämäkin - malliltaan kuitenkin lyhyitä paremmat.

Asenne valjaiden pukemiseen on kehno, mutta kun vauhtiin päästään, Savu jolkottaa varsin tarmokkaasti eteenpäin. Leikkiminen toimi palkkiona paremmin kuin hyvin, toista oli herkkujen kanssa. Enpä olisi uskonut, että varsin säästeliäästi liikkuva Savu juoksisi täysiä lasti perässään lelulle revittelemään. Nyt treenaillaan erikseen valjaiden pukemista ja liikkeelle lähtöjä. Pidetään vetomatkat kohtuullisina, jotta kunto ehtii kasvaa - myös minulla. Koska pulkassa istuvat kyytiläiset ovat kovin nuorta väkeä, ei koiraa ja lapsia voi päästää kovin kauas ihan keskenänsä.



Lapsena vetolajit kiinnostivat minua eniten ja halusin koirakseni huskyn. Aiemmin olen kokeillut koirien kanssa kaikenlaista hiihdosta taakanvetoon. Sittemmin olen lahjoittanut lähes kaikki vetovarusteet pois, sillä innostukseni laantui, eikä Savu ollut aivan "sellaista" tyyppiä. Tällä kertaa aloituskeinoni ja kannustamiseni olivat hiukan toisenlaiset ja Savu pääsi jutun jujusta kiinni. Itselleni Savusta ei vetokoiraa tule (ainakaan yksistään), mutta lyhyen matkan ahkiolenkkeihin hän on erinomaisen maltillinen menijä.

Vuoden kululaskelmat aloitettiin osteopaatti käynnillä. Tämä oli toinen kerta, kun asioimme Terveysklinikka Rytmissä. Savu silminnähden nauttii käsittelystä ja on liikkunut paremmin hoidon jälkeen. Tällä kertaa Savu oli varsin hyvässä kunnossa, ainoastaan selässä oli yksi jumi. Se selittyikin vetoharjoituksilla, eikä jumista tarvitse kaiketi olla huolissaan. Seuraavalle hoitokerralle mennään jo kuukauden päästä. Vaikka valjaat olisivatkin sopivat ja matkat lyhyitä, käyttää koira vetämisessä silti uusia lihaksia, jotka voivat jumiutua herkästi.

Asenne- ja maltillisen kuntotreenin lisäksi keskitytään tällä viikolla etsimään sopivia vetovaljaita Savulle. Olemme myös alkaneet opetella aina jonkin uuden tempun kerran kahdessa viikossa. Itse ainakin jämähdän helposti samaan temppuun, josta tulee bravuuri ja muuta ei sitten tehtäisikään. Pienen porukan kesken tästä saa hauskan skaban ja samalla opeteltua itsekin uutta. 

10 tammikuuta 2021

Yhteistyö: Kuonon peruskurssi

Yhteistyössä Kuono.fi / Koiran koulutus perusteet Noora Tihtosen kanssa

Kuten moni muukin, myös me saimme tutustua Kuonon tarjoamaan, Noora Tihtosen vetämään peruskurssiin. Kouluttaja ei ollut minulle ennalta tuttu, mutta oikein positiivinen yllätys kurssin myötä. Heti ensi alkuun on todettava, että olisinpa saanut käsiini tällaisen kurssin koiraharrastukseni alkutaipaleella! Olisin välttänyt monet kompastuskivet, enkä olisi ainakaan pahentanut jo olemassa olevia haasteita. Kurssi on erityisen hyvä aloittelijalle ja myös hänelle, joka ehkä kokee jo osaavansa kaiken.

Kurssin voi käydä omaan tahtiin kotoa käsin, mikä sopii niin etätyöntekijälle, kuin kaltaiselleni kotiäidillekin. Kun ilman pikkulapsia pääsee pois kotoa lähinnä yöaikaan, on verkkokurssi oivallinen kompromissi. Itse suoritin verkkokurssia kännykällä. Osan videoista voi kuunnella samalla kun viikkaa vaikka pyykkejä, mutta etenkin esimerkkivideot on syytä katsoa tarkkaan. Muuten puolet kokonaisuudesta menee ohi.

Sisältö on hyvin kattava ja videoilla käydään esim. naksuttelun perusteert läpi aivan kädestä pitäen. Tihtonen puhuu rauhallisesti ja selkeästi. Menetelmät perustellaan heti alkutekijöissään, mikä on hyvä. Saattaahan joku kurssin ostanut vielä uskoa, että koiran nöyryyttäminen jotenkin parantaisi yhteiselon laatua. Muutamat perusharjoitukset näytetään videolla myös koiran kanssa. Iso plussa siitä, ettei koirien kanssa tehtyjä videoita ole turhaan leikelty, vaan koko kokonaisuus on nähtävillä. Videoilta voi nähdä siis myös ne tyypillisimmät "epäonnistumiset" ja miten niitä voi ratkoa. On melko tavallista, että etenkin harjoitusten alkumetreillä koira saattaa lähteä haistelemaan.

Jos jotain kritiikkiäkin, niin ongelmakäyttäytymis moduuli ei mielestäni kuuluisi peruskurssiin. Pelkästään hihnassa kulkeminen on niin suuri kokonaisuus, että se yksin vaatisi kokonaisen kurssin. Ongelmien läpikäynti antaa kuitenkin pintaraapaisun yleisimpiin haasteisiin ja joitain keinoja niiden purkamiseen. 

Itselleni kurssi ei tuonut ahaa elämystä (näin olisi tosin käynyt vielä muutama vuosi sitten), mutta oivallista vanhan kertaamista. Mielestäni kurssi oli selkeä ja kattava, hyvä starttipaketti  aloittelevalle harrastajalle, joka tarvitsee sysäyksen oikeaan suuntaan - ja vieläpä edullisesti kotisohvalta.

Kurssin voit ostaa itsellesi täältä.

02 tammikuuta 2021

Vuoden 2020 koirakulut 954,4€


Nyt on viime vuoden koirakulut laskettu ja käyn ne lyhyesti läpi. Laskelmista jäi pois ainakin pari koemaksua perutuista kokeista. Todennäköisesti myös ruokalaskelmissa voi olla pientä heittoa. Kirjanpidon puutteellisuudeta huolimatta tarkka summa on varmasti tonni puolelle tai toiselle.

Terveyskuluihin on laskettu eläinlääkärikulujen lisäksi myös osteopaattikäynti ja lääkkeet. Alkuvuosi alkoi lupaavasti pelkillä rokotuksilla, mutta kesällä Savua tutkittiin ja lääkittiin mysteerioireiden vuoksi. Mysteerioireet kuitenkin katosivat lopulta miltei itsestään, eikä Savusta löytynyt mitään vikaa.

Harrastamiseen on laskettu vapaaharkka, kokeet, lisenssit ja kisakirjat. Menneisiin vuosiin verraten tämä vuosi oli aikas edullinen harrastamisen suhteen. Tähän vaikuttaa eritoten se, että meillä ei ole ryhmäpaikkaa (jonka tarvitsisimme) vaan treenamme täysin itsenäisesti.

Ruokakulut jäivät ihme kyllä aika maltillisiksi. Tosin kuitilta unohtuivat aika monet spontaanit treeninamit, eli ihmisille tarkoitetut pikkukaupan lihapullat. Ne eivät tokikaan loppusummaa hurjasti nostaisi. Alkuvuosi syötiin vielä viime vuoden lihoja ja kesällä tilattiin lisää lihoja. Nappuloina on ollut vaihtelevasti mitä sattuu ja pääasiassa ollaan ostettu hävikkikuivaherkkuja ns. turhiksi nameiksi. Treeneihin on lihapullien ja possun sydänten lisäksi hankittu mm. Naturista. Ruokakuluihin ei tänä vuonna laskettu esim. lisäravinteita, sillä vuonna 2019 moisia tuli hamstrattua... Ja niinpä ne riittivät eiliseen asti. Savu syö siis säännöllisesti sinkkiä ja lohiöljyä, silloin tällöin kuurina biotiinia.

Varusteet olivat tänä vuonna pääasiassa narupallo, pari aktivointilelua (joista toinen annettiin pois, kun ei tullutkaan käyttöön), sekä välineet talutushihnaan. Kaverin punoma hihna onkin ollut niin erinomainen, että ansaitsee myöhemmin ihan oman postauksen.

Muihin kuluihin kirjasin treenikalenterin ja rokotusten yhteydessä ostetun passin. Tähän olisi voinut kirjata myös Sporttirakin Propakin, mutta sain sen lahjaksi ennen kuin ennätin itse ostaa.

Yhteensä Savuun kului 954,4€, mikä olisi keskimäärin 79,53€ kuukaudessa. Mielestäni varsin kohtuulliset kulut, vaikka aika huolettomasti koiraan rahaa laitoin. Ensi viikolla saadaankin tämän vuoden laskelmat alkuun, kun Savu käy osteopaatilla.

Mielenkiintoista olisi kuulla, laskiko joku muu vuoden kulut?








01 tammikuuta 2021

Tavoitteet 2021


Vaikka viime vuosi ei kaikilta osin (jos miltään) mennyt kuten olin suunnitellut, asetan silti tavoitteita myös tälle vuodelle. Onpahan jotakin, mitä kohti mennä!

RTK2 on tälle vuodelle varsin realistinen tavoite. Meiltä puuttuu enää yksi tulos. Mikäli sen saamme, jatkotavoite olisi alkaa opettamaan Savulle oikealla puolen seuraamista.

Tokon suhteen en uskalla tavoitella tuloksia. Mikäli saan Savun kanssa kapulanpidon kuntoon, TK1 olisi realistinen tavoite. Ensin on kuitenkin kasattava kokonaan puuttuva liike ja siihen en enää ominavuin pysty. Jos taitoni riittäisi, Savu osaisi jo pitää kapulaa.

Irtotunneille/ratatreeneihin haluan ehdottomasti osallitua! Koska meillä ei ole ryhmäpaikkaa, eikä toistaiseksi vapaaharkkaa, metsästän tarjolla olevia rallytokon ja tokon irtotunteja. Pidän silmällä myös rata- ja kisatreenejä, jotta pääsemme treenaamaan myös jännittävämpiä tilanteita - minusta on kamalaa, jos joku katselee treeniämme.

Retkeillä haluan mahdollisimman paljon. Toivoisin pääseväni tänä vuonna käymään Päijänteen tai Teijon kansallispuistossa, miksikäs ei vaikka molemmissa. Päiväretkille on helppo lähteä lähikohteisiinkin, mutta haluaisin telttailla edes yhden yön verran. Retket ovat Savun ja minun laatuaikaani, silloinkin kun kantorepussa on lapsi.

Tavoitteista en ota stressiä tai menetä yöuniani epäonnistumisista. Tehdään se mitä on tehtävissä ja lisätään yhteiseen arkeemme enemmän hyviä juttuja.