Yhteistyö: Kuonon peruskurssi

Yhteistyössä Kuono.fi / Koiran koulutus perusteet Noora Tihtosen kanssa

Kuten moni muukin, myös me saimme tutustua Kuonon tarjoamaan, Noora Tihtosen vetämään peruskurssiin. Kouluttaja ei ollut minulle ennalta tuttu, mutta oikein positiivinen yllätys kurssin myötä. Heti ensi alkuun on todettava, että olisinpa saanut käsiini tällaisen kurssin koiraharrastukseni alkutaipaleella! Olisin välttänyt monet kompastuskivet, enkä olisi ainakaan pahentanut jo olemassa olevia haasteita. Kurssi on erityisen hyvä aloittelijalle ja myös hänelle, joka ehkä kokee jo osaavansa kaiken.

Kurssin voi käydä omaan tahtiin kotoa käsin, mikä sopii niin etätyöntekijälle, kuin kaltaiselleni kotiäidillekin. Kun ilman pikkulapsia pääsee pois kotoa lähinnä yöaikaan, on verkkokurssi oivallinen kompromissi. Itse suoritin verkkokurssia kännykällä. Osan videoista voi kuunnella samalla kun viikkaa vaikka pyykkejä, mutta etenkin esimerkkivideot on syytä katsoa tarkkaan. Muuten puolet kokonaisuudesta menee ohi.

Sisältö on hyvin kattava ja videoilla käydään esim. naksuttelun perusteert läpi aivan kädestä pitäen. Tihtonen puhuu rauhallisesti ja selkeästi. Menetelmät perustellaan heti alkutekijöissään, mikä on hyvä. Saattaahan joku kurssin ostanut vielä uskoa, että koiran nöyryyttäminen jotenkin parantaisi yhteiselon laatua. Muutamat perusharjoitukset näytetään videolla myös koiran kanssa. Iso plussa siitä, ettei koirien kanssa tehtyjä videoita ole turhaan leikelty, vaan koko kokonaisuus on nähtävillä. Videoilta voi nähdä siis myös ne tyypillisimmät "epäonnistumiset" ja miten niitä voi ratkoa. On melko tavallista, että etenkin harjoitusten alkumetreillä koira saattaa lähteä haistelemaan.

Jos jotain kritiikkiäkin, niin ongelmakäyttäytymis moduuli ei mielestäni kuuluisi peruskurssiin. Pelkästään hihnassa kulkeminen on niin suuri kokonaisuus, että se yksin vaatisi kokonaisen kurssin. Ongelmien läpikäynti antaa kuitenkin pintaraapaisun yleisimpiin haasteisiin ja joitain keinoja niiden purkamiseen. 

Itselleni kurssi ei tuonut ahaa elämystä (näin olisi tosin käynyt vielä muutama vuosi sitten), mutta oivallista vanhan kertaamista. Mielestäni kurssi oli selkeä ja kattava, hyvä starttipaketti  aloittelevalle harrastajalle, joka tarvitsee sysäyksen oikeaan suuntaan - ja vieläpä edullisesti kotisohvalta.

Kurssin voit ostaa itsellesi täältä.

Vuoden 2020 koirakulut 954,4€

Nyt on viime vuoden koirakulut laskettu ja käyn ne lyhyesti läpi. Laskelmista jäi pois ainakin pari koemaksua perutuista kokeista. Todennäköisesti myös ruokalaskelmissa voi olla pientä heittoa. Kirjanpidon puutteellisuudeta huolimatta tarkka summa on varmasti tonni puolelle tai toiselle.

Terveyskuluihin on laskettu eläinlääkärikulujen lisäksi myös osteopaattikäynti ja lääkkeet. Alkuvuosi alkoi lupaavasti pelkillä rokotuksilla, mutta kesällä Savua tutkittiin ja lääkittiin mysteerioireiden vuoksi. Mysteerioireet kuitenkin katosivat lopulta miltei itsestään, eikä Savusta löytynyt mitään vikaa.

Harrastamiseen on laskettu vapaaharkka, kokeet, lisenssit ja kisakirjat. Menneisiin vuosiin verraten tämä vuosi oli aikas edullinen harrastamisen suhteen. Tähän vaikuttaa eritoten se, että meillä ei ole ryhmäpaikkaa (jonka tarvitsisimme) vaan treenamme täysin itsenäisesti.

Ruokakulut jäivät ihme kyllä aika maltillisiksi. Tosin kuitilta unohtuivat aika monet spontaanit treeninamit, eli ihmisille tarkoitetut pikkukaupan lihapullat. Ne eivät tokikaan loppusummaa hurjasti nostaisi. Alkuvuosi syötiin vielä viime vuoden lihoja ja kesällä tilattiin lisää lihoja. Nappuloina on ollut vaihtelevasti mitä sattuu ja pääasiassa ollaan ostettu hävikkikuivaherkkuja ns. turhiksi nameiksi. Treeneihin on lihapullien ja possun sydänten lisäksi hankittu mm. Naturista. Ruokakuluihin ei tänä vuonna laskettu esim. lisäravinteita, sillä vuonna 2019 moisia tuli hamstrattua... Ja niinpä ne riittivät eiliseen asti. Savu syö siis säännöllisesti sinkkiä ja lohiöljyä, silloin tällöin kuurina biotiinia.

Varusteet olivat tänä vuonna pääasiassa narupallo, pari aktivointilelua (joista toinen annettiin pois, kun ei tullutkaan käyttöön), sekä välineet talutushihnaan. Kaverin punoma hihna onkin ollut niin erinomainen, että ansaitsee myöhemmin ihan oman postauksen.

Muihin kuluihin kirjasin treenikalenterin ja rokotusten yhteydessä ostetun passin. Tähän olisi voinut kirjata myös Sporttirakin Propakin, mutta sain sen lahjaksi ennen kuin ennätin itse ostaa.

Yhteensä Savuun kului 954,4€, mikä olisi keskimäärin 79,53€ kuukaudessa. Mielestäni varsin kohtuulliset kulut, vaikka aika huolettomasti koiraan rahaa laitoin. Ensi viikolla saadaankin tämän vuoden laskelmat alkuun, kun Savu käy osteopaatilla.

Mielenkiintoista olisi kuulla, laskiko joku muu vuoden kulut?

Tavoitteet 2021

Vaikka viime vuosi ei kaikilta osin (jos miltään) mennyt kuten olin suunnitellut, asetan silti tavoitteita myös tälle vuodelle. Onpahan jotakin, mitä kohti mennä!

RTK2 on tälle vuodelle varsin realistinen tavoite. Meiltä puuttuu enää yksi tulos. Mikäli sen saamme, jatkotavoite olisi alkaa opettamaan Savulle oikealla puolen seuraamista.

Tokon suhteen en uskalla tavoitella tuloksia. Mikäli saan Savun kanssa kapulanpidon kuntoon, TK1 olisi realistinen tavoite. Ensin on kuitenkin kasattava kokonaan puuttuva liike ja siihen en enää ominavuin pysty. Jos taitoni riittäisi, Savu osaisi jo pitää kapulaa.

Irtotunneille/ratatreeneihin haluan ehdottomasti osallitua! Koska meillä ei ole ryhmäpaikkaa, eikä toistaiseksi vapaaharkkaa, metsästän tarjolla olevia rallytokon ja tokon irtotunteja. Pidän silmällä myös rata- ja kisatreenejä, jotta pääsemme treenaamaan myös jännittävämpiä tilanteita - minusta on kamalaa, jos joku katselee treeniämme.

Retkeillä haluan mahdollisimman paljon. Toivoisin pääseväni tänä vuonna käymään Päijänteen tai Teijon kansallispuistossa, miksikäs ei vaikka molemmissa. Päiväretkille on helppo lähteä lähikohteisiinkin, mutta haluaisin telttailla edes yhden yön verran. Retket ovat Savun ja minun laatuaikaani, silloinkin kun kantorepussa on lapsi.

Tavoitteista en ota stressiä tai menetä yöuniani epäonnistumisista. Tehdään se mitä on tehtävissä ja lisätään yhteiseen arkeemme enemmän hyviä juttuja. ♥

Katsaus vuoteen 2020

Heti alkuvuodesta ennätimme retkeilemään (Vuoden eka retki - Riuttaskorpi 1/2020). Suuntasimme Savun, kaverin ja kahden muun koiran kanssa talven ainoaan myrskyyn yöpymään lähinnä sillä kannustimella, että viime hetket ennen synnytystä olivat käsillä. Mitä muutakaan raskaana oleva silloin tekisi, kuin lenkkeilisi koiransa kanssa ja nukkuisi laavun lattialla? Retki sujui oikein kivasti yhden lemppakohteeni ja luottoretkikaverini siivittämänä. 

Vaikka alkuvuodesta minulla ei ollut vapaaharkkaoikeuksia, treenailimme silti varsin ahkerasti. Kävimmekin tammikuun loppupuoliskolla vielä rallytokon avoimessa luokassa (Rallytoko AVO 18.1 1/2020). Pakkamme ei tuolloin oikein pysynyt kasassa ja jännitys yhdistettynä kömpelyyteeni poiki meidän tulosputkeen hylyn. Tuon kokeen jälkeen arvelin kilpailevani maksimissaan kertalisensseillä, jos ollenkaan. Pikkuvauva-ajalle kun ei uskaltanut ihan kohtuuttomia suunnitella.

Viimeisilläni raskaana, jouduin myös puntaroimaan, mitä Lounalle tehtäisiin. Ja kun mitään ei sitten ollutkaan tehtävissä, jouduin tekemään se rankimman ja surkeimman valinnan. Niinpä saatoin tuon ainutkertaisen koirapersoonan viimeiselle matkalleen. Lounan tulen aina muistamaan (kuten muutkin koirani) sen erikoisuuksista, joille maailmalla ei ollut paljoa tarjota.

Helmikuun lopulla Savu meni hoitoon ja meille syntyi tomera pieni tyttö. Muutama ensi viikko meni uutta arkea ihmetellessä mutta kaikista haasteista huolimatta arki solahti hyvin pyörimään. Haasteista johtuen Savu oli hoidossa liki kuukauden päivät, mutta kun se kotiutui, arki helpottui huomattavasti. Jälkiviisaus paras viisaus, mutta esikoisellemme Savu on niin tärkeä tyyppi, että koiran katoaminen pois vauvan tieltä järkytti pientä poikaa perusteellisesti. Ja niinpä kotiutuessaan Savu sai hyvin perusteellisen paijaushetken taaperolta.

Talven luetuin teksti oli Louna 27.4.2016-6.2.2020

Keväällä meidän oli tarkoitus lähteä Norjaan, mutta kuten kaikkien muidenkin, meidänkin reissu peruuntui. Näillä näkymin uutta reissua ei ole tiedossa, mutta onpahan Savulla passi valmiina. Ehkä lähivuosina päästään reissuun lopulta ihan kahden. 

Maaliskuun taittuessa kohti kesää, satsasimme ulkoiluun ja eritoten lenkkeilyyn. Treenatakin olisin halunnut, mutta käytännössä olemattomien yöunien johdosta aivokapasiteettini ei riittänyt (muutamia kimppatreenejä lukuunottamatta)  mihinkään aivonystyröitä vaativaan puuhaan. Niinpä me vietimme älyvapaata aikaa maastossa ja temppuilimme ohimennen valokuvausta ajatellen.

Kevään luetuin (ihan kuin niitä montaa olisikaan :D ) teksti oli Mikä koirarotu meille? - pohdintaa

Kesällä Savu yllätti kaikki ja alkoi yhtäkkiä uimaan! Jatkoimme myös aktiviisemmin niin toko- kuin rallytokotreenejämme. Ehdimme myös retkeilemään ja kävimme Kurjenrahkan kansallispuistossa, joka olikin meille uusi paikka (Koiravieraita, terveyshuolia ja Kurjenrahkan kansallispuisto 8/2020). 

Yhtäkkiä Savu alkoi ontua epämääräisesti takajalkojaan, raapia itseään vimmatusti, minkä lisäksi sen naama turposi ja olemus muuttui vaisuksi. Oireet olivat sekalaisia ja aaltoilevia ja niinpä Savu tutkittiin varsin laajasti. Verikoetuloksissa ei ollut mitään poikkeavaa ja Savu oli päällisin puolin tutkittuna terve. Turvotus laski lopulta itsekseen ja kolmen viikon pesemiskuurilla kutinakin loppui. Varuiksi Savu sai myös kutinanestolääkettä, sekä ulkoloishäädön. Tulipahan kokeiltua turkinhoitorutiinia pesukuurilla, eikä ole kyllä yhtään meikäläisen puuhaa. Ei siis viikottain pestävää ja puunattavaa turkkikoiraa meille.

Savu tervehtyi yhtä nopeasti kuin "sairastuikin" ja niinpä me pääsimme jatkamaan retkiä ja treenejä. Loppukesästä jatkoimme rallytokouraamme, vähän heikolla alulla. Ennen koetta vauvanhoitokuviot muuttuivat ja niinpä koetunnelmani oli aivan hirveä, sillä erossa olomme viisikuisen vauvan kanssa eivät olleet kovin menestyksekkäitä. Mutta tulipa käytyä kokeessa ja sitä myötä ryhdistäydyttyä treeneissä (Kisapettymys takana, uudet haasteet edessä 9/2020). 

Ennätimme kertaalleen myös telttailemaan. Oli läkähdyttävä helle ja ison tapahtuman vuoksi vakioretkikohteemme olikin tupaten täynnä. Lopulta pystytimme teltat salaiselle sijainnilla ja vietimme lataavan vuorokauden auringon paahteessa hyttysten syötävinä.

Kesän kahdesta mättötekstistä eniten luettiin Haasteita ja yllätyksiä

Syksyllä hankin vihdoin vapaaharkkaoikeuden ja kävinkin hallilla 2-3 kertaa viikossa. Koko syksy olikin varsin vauhdikas multitasking kun kotiäitipuuhien lisäksi yritin treenata tarpeeksi ja käydä viikonloppuisin kokeissa. Välillä tahti oli vähän turhan reipas lepoon nähden mutta jokainen hetki Savun kanssa oli minulle parasta mahdollista akkujen lataamista arjen keskellä. Ilman luotettavaa ja avuliasta lähipiiriä treenaaminen ilman lapsia olisi ollut aivan mahdotonta ja sitä myötä eteneminen takkuisaa. Suurkiitokset siis lasteni tädeille ja enolle, sekä tietysti vanhemmilleni. 

Rallytokosta saimme lopulta hyväksytyn tuloksen ja työstettyä ongelmakohtiamme parempaan päin (Kaksi koetta ilman tulosta 10/2020). Rohkaistuimme myös tokon suhteen ja kävimme alokkaassa hakemassa kolmostuloksen (Alokkaat tokoilemassa 10/2020).  Tavoitteisiin päästiin siinä määrin, että käytiin tokokokeessa. Itseni yllätin reilusti sen suhteen, että kisasin enemmän kuin koskaan aiemmin, vaikka uskoin etten vauvavuonna "tee mitään". Helpompaa olisi toki ollut olla vähän vähemmällä tekemisellä, mutta sitä pitää tehdä mistä tykkää.

Treenailun ohella kävimme myös telttailemassa (Pakkasyön telttaretki, toisenlaiset lenkkikokemukset ja rallytokotreenit 11/2020). Lokakuinen pakkasyö takasi kauniin reissusään ja toki myöhäisemmälle syksylle en uskaltanut ulkona yöpymistä jättää - lähinnä vauvan vuoksi. Tälle vuodelle kertyi peräti kolme yönyli retkeä, rutkasti treenejä ja lopulta kuusi koekäyntiä.

Kaikkea aikomaani en ehtinyt kirjoittaa, mutta syksyn luetuin teksti oli Rallytoko AVO 15.11 Ylöjärvi

Koko vuoden suosituin postaus onkin hiukan vanhempaa kirjoitelmaa, nimittäin Naksutinkoulutus - mitä se on? 5/2017, teksti keräsi tänä vuonna peräti 920 katselukertaa!

Koiraharrastukseni suhteen vuosi oli yllättävän aktiivinen (mikä ei tosin näy täällä blogissa mitenkään) ja "onnistunut". Niinä aikoina kun treenaaminen oli vähäisempää, panostin arjen sisältöön. Metsässä liikkumista ja ulkoilua harrastimme taatusti enemmän kuin ikinä. Käsittelytoimet ovat edenneet enemmän kuin uskoinkaan. Kaikkinensa hyvä vuosi, vaikka onkin myönnettävä, että perusteellisen raskas ja kuluttava myös.

Tämän vuoden koirakulut olen kirjannut, mutta ne ovat vielä laskematta. Julkaisen kulut siis myöhemmin. Oikein hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta!

Rajoitusten tuoma aikalisä, ulkoilupäiviä ja onnistunut kisatreeni

Meillä piti olla tokokoe 5.12 ja rallytokokoe 12.12, mutta vallitsevan tilanteen vuoksi kokeet peruttiin. Aluksi harmitti, vaikkakin järjellä ajateltuna kisatauko on meille ihan paikallaan. Vapaaharkkanikin loppui, joten joulukuun tokot on treenattu kotona tai ulkokentillä. Treeniä me tarvitsemmekin, sillä tällä hetkellä ei olla koevalmiita siinä määrin, kuin haluaisin.

Kävin tänä vuonna kokeissa enemmän kuin koskaan aiemmin - toista olin vauvavuodelta odottanut. Tosin, pääsi käymään niin, että lopulta määrä alkoi syödä laatua. En ehtinyt treenata riittävästi kokeita ajatellen ja kohtasimme Savun kanssa myös uusia haasteita, joihin olisi pitänyt pureutua paremmin ennen kisaamista. Opettavainen syksy silti ja jokaisesta kokeesta saatiin arvokasta kokemusta. 

Nyt tavoitteena on ennen seuraavia kokeita saada kisatunnelmamme kuntoon. Koesuoritus näyttäytyy vähemmän pelottavana, kun minun ei tarvitse kalastella Savua tai stressata siitä, karkaako se. Sen lisäksi että Savun kanssa treenaillaan häiriöt varmemmiksi, on suurempi työ minun korvieni välissä. Minun on vaikea olla ajattelematta "karkaakohan Savu" ja epäröintini vaikuttaa koiraan ei toivotusti. Siihen päälle vielä tavanomainen kisajännitys, niin ei mikään ihme, ettei suoritus ole priimaa. "Toista se on treeneissä", mutta treeneissä minullakin on rennompi olo.

Vaikka itse olisin valmis pitämään pientä taukoa ja aikalisää koko treenailusta, Savu ei ole lainkaan samaa mieltä. Kävimme koko syksyn ajan hallilla noin 1-3 kertaa viikossa, joten yhtäkkinen hallittomuus on ollut koirasta kovasti kummallista. Vaikka treenaamme usein yksin, kotitreeni ei ole meille kummallekaan sama asia, kuin hallilla/kentällä treenaaminen muiden kanssa. Helposti käy niin, että yksikseni teen Savun kanssa vain helppoja temppuja, joista molemmat suoriudumme. Silloin tällöin ja aluksi se on kivaa, mutta pidemmän päälle tylsää ilman haasteita.

Se haikailusta ja pohdinnoista.

Sunnuntaina kävimme tokon kisatreenissä (harmillisesti ei videota), pääsimme peruutuspaikalle. Savulla oli motivaatio aikas katossa ja vuoron odottelu oli ulvomista ja äänekästä pihinää. 

Paikkis vähän jännitti itseäni, sillä Savu oli enemmän vauhtiliikefiiliksellä. Paikkis meni kuitenkin hyvin, paristi kävin palkkaamassa kesken. Maahanmenon ja perusasentoon nousut Savu ennakoi, varsinkin maahanmeno käskyä odotellessa koira ehti hetken hisseillä. Pientä ennakointia meillä esiintyi kaikessa, mutta se kertoo hyvästä motivaatiosta. Täytyy treenailla ennakointia häiriökäskyillä ja liikekaavan rikkomisella, joskos Savu malttaisi olla paremmin kuulolla.

Seuraaminen lähti sujumaan erinomaisesti, mutta täyskäännöksen jälkeen piti juosta "tuomaria kohti" ja se oli Savulle liikaa. Savu alkoi haukkua seuratessa, mutta ei karannut - kuten teki edellisissä rallykisoissa. Mainittakoon, että etenkin liikkeiden välit olivat tosi onnistuneet ja kivat! Savu ei karannut tai äännellyt ja toki palkkailinkin kun syytä oli.

Liikkeestä maahanmeno oli aivan priimaa ja käsiavustakin olen vihdoin päässyt eroon. Myöskään luoksetulossa ei ollut moitittavaa.

Kaukot sen sijaan eivät olleet parhaimmillaan, Savu makasi heti aluksi ennakkoon. Kaukot tehtiin kentän kulmassa ja aidan toisella puolen - Savun selän takana - oli ihmisiä keskustelemassa. Liike ja äänet vähän häiritsivät koiraa, minkä johdosta en käskyttänyt Savua heti liikkurin antaman käskyn jälkeen. Tästä saimmekin hyvää palautetta, että koiralle voi kokeessakin antaa muutaman sekunnin pelivaraa kuulolla olemiseen, jotta liike onnistuisi yhdellä käskyllä. Tuplakäskyjä emme siis tarvinneet, mutta tekniikaltaan vaihdot olivat aika tahmeat.

Hypyn saimme uusia, kun Savu jäi vähän omiin maailmoihinsa ja juoksi luokseni hypyn ohi. Toinen hyppy oli erinomainen, kun koira oli jälleen kuulolla.

Hyvä fiilis jäi kisatreenistä, etenkin siirtymistä. Mitään odottamattomia uusia mokia ei tullut ja ennakointi ym. ovatkin jo työn alla. Kunhan kokeita saa taas järjestää, lähdemme kokeilemaan onneamme tokossa uudelleen. Ja toki rallysta tavoittelemme myös koularia.

Treenien ohella olemme lenkkeilleet paljon ja ulkoilleet tosi paljon. Kävimme tapaamassa vanhaa kaveriani Muuramessa. Savu on tavannut Kirpun (edesmenneen Vilkku koirani veli) kerran aiemmin, mutta cockerspanieli pentu Kerkko oli uusi tuttavuus. Vaan hyvinpä meni nekin treffit ja oikein sujuvaa lenkkeilyä hienoissa maisemissa.

Itsenäisyyspäivän vietimme naapuriperheen kanssa laavulla. Kyllä on onnea tuollainen koira, joka menee (ja vielä tykkääkin) mukana missä vaan. Savusta onkin tullut hyvä kaveri kultaisennoutaja Lyytin kanssa. Perhekoiria kun ovat, niin vähän kuin vertaistukena toisilleen. Ainakin juoksevat toisiaan aina yhtä innoissaan vastaan ja koko makkaranpaistoreissunkin rallittivat. Siis sen, mitä makkaran kerjäämiseltään ehtivät.

Postauksen kuvat marras-joulukuulta. Oletan etten ennätä ennen pyhiä kirjoitella uudestaan, joten rattoisaa Joulun aikaa lukijoille! :)

Rallytoko AVO 15.11 Ylöjärvi

Nyt on takana kiva kisapäivä kaikkine metkuineen. Olemme edistyneet karkailun ja ääntelyn suhteen nopeammin kuin ajattelin, mutta toki jännitän koetta ihan erilailla, kuin yksiäkään treenejä. Tämän päivän kokeesta saatiin tulos, mutta ihan parhaimmillamme ei oltu. Minua vaivasi ihan mahdottoman kova jännitys, huimasi ja kuumotti. Savu reagoi olotiloihini herkästi, joten tässä meillä onkin työmaata.

Odottelualueella lämppäilymme sujui hienosti, mutta suorituksen aikana kuplamme oli vähän repaleinen. Savu ei hauku treeneissä juuri ollenkaan, eikä kisoissakaan aiemmin niin paljon, kuin tänään. Haukkumiset tapahtuvat kuitenkin koiralle epäselvän ohjauksen tai vaikean tehtävän kohdalla ja tuomarin ohi mennessä Savu lopulta lipsahti karkuun haistelemaan vierasta ihmistä.

Tämän päivän kisoista jäi toki harmittamaan haukkuminen ja karkailu, vaikka kummastakaan ei pahasti pisteitä lähtenyt. Pitäisi vain saada oma mielentila kohdalleen ja suoritusvarmuutta paitsi itselle, myös koiralle. Luulen että Savu turhautui kun ei saanutkaan palkkiota karkaamattomuudesta. Treeneissä olen palkannut vuolaasti silloin, kun Savu selvästi tarjoaa kontaktia karkaamisen sijaan. Nyt vain työn alle erilaiset ihmishäiriöt ja kylkeen palkattomuus, vähän kaikenlaista sietämistä ja kestämistä.

Erittäin tyytyväinen olen kuitenkin muutamaan liikkeeseen. Pyörimisen uusimme, mutta uusinnassa Savu ei haukkunut! Pyörähdys on ollut yksi ikuisuusongelmamme, sillä se on alunperin ollut äänekäs temppu. On vaadittu paljon harjoitusta, että Savu pystyy pyörähtämään suu kiinni :D Toinen ilon aihe on hyppy. Vaikka Savun fokus ei ollut ihan siellä missä piti, se hyppäsi hallitusti, eikä vielä siitä karannut tuomarin luo. Koiran antamista merkeistä oli selvästi nähtävillä, että tuomarin ohi kävely on sille liian vaikeaa. Kun aloin epäröidä selviämmekö siitä, se oli kuin lupa Savulle lähteä pois. Huomannette videolta käsiapuni, joka toimii koiraan päinvastoin, kuin ajattelisi.               

Nyt vain haasteet työn alle ja joulukuun kokeessa sitten tilannekatsaus, että missä mennään :)                                                                                                               

Tuomarina Pia Heikkinen

77p 2:22:88

Pyörähdys -3p uusittiin onnistuneesti, en tiedä mikä epäselvyys meillä aluksi tuli.

360 vasempaan -10p tvä Savulla oli pyörimiset mielessä ja epäselvyys mitä tehdään, niinpä hauhau ja hyvästit rintamasuunnalle

360 oikeaan -1p puutteellinen yhteistyö, kuten huomata saattaa

Istu, käännös oikeaan, istu -1p puutteellinen yhteistyä, -1p epätarkasti suoritettu tehtävä, en ole varma mikä Savua tässä häiritsi

Eteen istu, oikealta sivulle istu -1p epätarkasti suoritettu tehtävä, Savu oli aika vinossa ja minä apujen suhteen tosi jumissa.

Hitaasti -3p uusittiin sentään onnistuneesti -3p kontrollin puute. Itsessään hitaasti kävely ei ole meille mikään ongelma, mutta epävarmana vieraan ihmisen ohitse kävely siitä häiriintymättä, on todellakin vaikeaa.

Tuomarin kommentti: Rauhallinen hyvä ohjaus. Osaava pari.

Pakkasyön telttaretki, toisenlaiset lenkkikokemukset ja rallytokotreenit

Poistettuani kaikki instagram tilini, ajattelin ennättäväni bloggaamaan paremmin. Aikaa kyllä vapautui kännykän käytöstä, mutta blogin pariin pääsystä olen vain haaveillut. Käytännön tekemistä on niin riittämiin, että aina ei tiedä mistä aloittaisikaan. Nyt kuitenkin kuulumisia ja kuvia on kertynyt siinä määrin reilusti, että on syytä kirjoittaa tuhdimpi mättöpostaus. Ota siis hyvä asento, vähän armollisuutta mahdollisten kirjoitusvirheiden suhteen ja lukaise pieni otanta arkisista seikkailuistamme. 

Reilu kuukausi takaperin tulin siihen päätökseen, että poistan kaikki kolme instagram tiliäni. Luit ihan oikein, minulla oli kolme tiliä. Vanhin tileistäni oli tietysti koirablogiini perustuva koiratili, jonka loin heti instagram sovellukseen tutustuttuani. Tämän tilin poistaminen oli myös haikeaa, sillä siellä oli runsaasti muistoja edesmenneen Vilkku koirani pentuajoilta. Lähes kaikki ja kattavamminkin, löytyy kuitenkin myös blogistani. Perheellistymiseni myötä tein yksityisen tilin henkilökohtaisempaa arkeani varten ja seuraajien toiveesta oman tilin saivat myös kanit. Viimeisimpänä mainittu tilini oli hiljaisin, mutta omaa arkea tuli jaettua aika paljon - aikaa sovelluksen käyttöön kului ihan liikaa. En ole katunut tilien poistamista, vaikka instassa käyttämäni aika ei suoraan siirtynytkään bloggeriin. Nyt kuitenkin keskityn lenkillä ja treeneissä paremmin Savuun, jonka tulisikin olla ykkösjuttu somen sijaan. Muina aikoina olen täyttänyt ns. tyhjät hetket villasukkien neulomisella, joka sekin on hyödyllisempää, kuin somettaminen. Tämä on toki vain minun mielipiteeni.

Treenikertomukset

Savun kanssa on treenattu rallytokoa varsin ahkerasti etenkin vallitseviin resursseihin nähden. Olen pyrkinyt käymään hallilla vähintään kahdesti viikossa ja sen lisäksi on treenattu kotona. Haluaisin jo palavasti osallistua jollekin kurssille ja päästä muiden koulutettavaksi. Kolmisen vuotta olen treenaillut pelkästään omatoimisesti, mutta nyt kaipaisin ohjausta. Paitsi että eteneminen olisi jonkun silmän alla tehokkaampaa, olisi jotenkin helpon tuntuista että joku suunnittelisi mitä tehdään, neuvoisi ja kokoaisi ja purkaisi rallytokoradan. Minä kävisin vain treenaamassa, ah. Mutta sellaisia treenihetkiä saadaan Savun kanssa vielä tovi odotella. Tällä hetkellä 8kk ikäinen Pipa vauva kulkee mukana ja hallilla käydään itsenäisesti levittämässä ja siivoamassa kyltit.

Rallytokon avoimen luokan liikkeet Savu osaa riittävän hyvin, mutta kokonaisuutta on nyt hiottu reilusti. Muutamissa treeneissä ollaan treenattu nimenomaan ihmishäiriötä. Aloin aluksi työstää asiaa kutsumalla Savua ja varmistelemalla jatkuvasti ettei se karkaisi ihmisten luo - tällaisina kertona Savu livahti aina hallinnastani. Tavallaan karkailu ei yllättäynyt; minä epäilin koiran osaamista ja koiraakin alkoi epäilyttää. Kun treenatessa panostettiin koiran aktiivisuuteen ja palkitsin nimenomaan kontaktista, Savu alkoi vain seurata sitä paremmin, mitä enemmän vieressä oleva ihminen häiriköi. Nyt vain sama fiilis kisakentälle, niin mahdollisuudet tulokseen ovat hyvät!

Viime viikolla tekemämme ratatreeni yllätti positiivisesti. Alkusäädön jälkeen - eli siis hätäilin, Savu alkoi haukkua ja karkasi lopulta katsomaan uutta treeniseuraa - uusittiin rata ja saatiin kehujakin. Savun eteentulot olivat suoria, kontakti ei tippunut, houkutuksesta luopuminen erinomainen ja pyörähdyksessäkään Savu ei haukkunut. Mikä parasta, hypylle karkailu on saatu haltuun!

Ensi sunnuntaina meillä onkin taas koepäivä ja toivon todella että treenien onnistumiset näkyvät myös silloin. Tulevalla viikolla käydään tekemässä hallilla pari pientä treeniä asennetta ja kontaktia ajatellen. Ja virheistä viisastuneena ennen koepäivää käydään vähän spessupitkä lenkki, jotta Savulla ei olisi ylimääräistä ryntäilyntarvetta.

Retkikertomus

Tämä vuosi on ollut vähän hiljaisempi retkivuosi, ei niinkään lapsista vaan vallitsevasta pandemia tilanteesta johtuen. Ja toki pitäisi saada aikataulut sopimaan kaveredein kanssa, kun yksin ei toistaiseksi huvita lähteä. Lokakuun lopulla käytiin kuitenkin Seitsemisen kansallispuistossa telttailemassa. Saatiin hieno pakkassää iloksemme, ihailtiin auringonlaskua ja -nousua. Huolimatta kylmästä kelistä ja vuodenajasta, ainakin Soljasten telttailualue oli aivan täynnä. En muista, koska viimeksi olisin retkeillyt moisessa väenpaljoudessa. Onneksi retki sujui kuitenkin hyvin; Savu nyt on kokenut retkikoira, mutta pikkuneiti Pipa yllätti positiivisesti. 

Päädyimme kävelemään vain pienen luontopolun illalla ja kuvailemaan aamulla palaneella metsänpohjalla. Nuotiopaikoilla oli ruuhkaa, ihmisten puhe kaikui joka paikassa ja vastaantulijoita oli kyllästymiseen asti. Ensikertalaiselle retkikaverilleni tämä toi ehkä turvaa, kun taas itseä lähinnä ärsytti. Tykkäisin olla luonnossa mieluiten yksikseni, mutta tottahan suosituissa paikoissa tuppaa olemaan muitakin.

Yö teltassa oli aika vilpoisa ja Savukin nukkui toppamantteli päällään jalkojani lämmittämässä. Pakkasesta huolimatta Pipa heräsi vain kerran ja nukuin lopulta 10h unet - kuten myös Savu, joka jatkoi unia meidän herättyäkin. Näin pitkiä ja rauhallisia unia emme ole koiran kanssa pitkään aikaan nukkuneet. Retkeily on meille vähän kuin lomailua, silminnähden Savukin nauttii hitaammasta menosta kanssani yhtä paljon.

Lenkkikertomukset

Koska en ehdi treenata laadukkaasti niin paljon, kuin haluaisin, olen satsannut lenkkeilyyn. En ole itse hihnalenkkien ystävä, etenkään koko sirkukseni kanssa, mutta niitäkin on tehty. Pääasiassa Savu saa kulkea vapaana metsässä tai metsäautoteillä. Itselläni on yleensä vauva kantorepussa ja taapero rattaissa. Toisinaan taapero myös kävelee, mutta tällöin lenkillä käytetään pääasiassa aikaa sen sijaan että taitettaisiin matkaa.

Jotkin lenkit ovat olleet itselleni vähän suunniteltua rankempia ja etenkin pikkulapset huomioiden, hiukan tavallisesta poikkeavia. Eräänä perjantai iltana päätin, että menisin lasten kanssa sieltä, mistä aita on matalin. Mies olisi myöhään töissä, joten en pääsisi yksin lenkille. Niinpä pakkasin molemmat lapset ja Savun autoon ja ajoimme lapsuuaikojeni maastoihin. Otin vielä vanhemmiltani heidän koiransa Myyn mukaan ja lähdin tutkimaan vanhoja reittejä, joilla teininä pyöräilin.

Taapero Papu istui rattaissa ja vauva Pipa oli repussa. Koirat olivat alkumatkan hihnassa. Kun päästiin asutuksen ohi, laskin koirat irti ja reippailimme kohti soramonttuja. Aika nopeasti matka alkoi tuntua pidemmältä, kuin millaisena sen muistin. Ylämäet ottivat "kuormieni" kanssa vähän kunnon päälle ja hämärtyvä ilta sai pistämään vauhtia kävelyyn. Savu ja Myy jolkottelivat siististi tiellä, kunnes puskasta kuului rytinä. Myy ampaisi luokseni turvaan ja Savu ampaisi hirven perään. Pitkälle ei koira onneksi juossut ja hetkeksi otin Savun hihnaan. Hirvihavaintoja tuli useampi, kuljinhan paikallisesti "keskellä ei mitään".

Pääsimme soramontuille juuri ennen pimeää. Muistamani "muutama kilometri", olikin oikeasti mäkiset 5km. Aurinko laski, tuli pimeää ja tähtitaivas. Metsälammen ylle nousi sumua ja Savun hengitys höyrysi, kun se innokkaasti läähätti riistan perään. Hetkeksi jännitys meinasi ottaa minusta vallan, mutta Papun aito kikattaminen ja Pipan parkaisu repusta keskeyttivät mielukuvitukseni laukan. Papu söi rattaissa iltapalan ja alkoi nukkumaan. Pipa sen sijaan halusi repusta pois ja niinpä kannoin pikkuneitiä sylissä.

Viimeiseen ylämäkeen rattaita työntäessä ja vauvaa kantaessa mietin itsekseni, että kovin moni muu ei taida hukata perjantai-iltojaan tällaisella kombolla pimeässä metsässä. Mutta luonto oli kaunis, koirat  lenkin jälkeen tyytyväisiä, jalkani 10km jälkeen väsyneitä ja kumpikin lapsi nukahti ulkoilun päätteeksi yöunille. Ihan nopea iltalenkkini oli venähtänyt kaikkinensa liki kolmeen tuntiin. Kivaa oli, mutta tuolle reitille en uudestaan yksin lähde. Myönnän, että hirvien läsnäolo hieman jännitti.

Vaikka lenkkeilen tähän aikaan vuotta paljolti pimeässä, tehtiin yksi hihnalenkki valoisaankin aikaan. Käyn toisinaan lasten kanssa kerhossa siellä tarjoiltavan ruuan houkuttelemana. Yhtenä kerhoaamuna muutama viikko sitten olikin lumi maassa ja minulla autossani kesärenkaat. Päätin, että lähdemme kerhoon kävellen. Jälleen Pipa reppuun ja Papu rattaisiin. Savu oli hurjan innoissaan lasten lenkkivarusteista, enkä tohtinut jättää intoilijaa kotiin. Niinpä otimme Savun mukaan ja lähdimme loskaan tarpomaan.

Onneksemme kerhossa ei ollut muita, joten Savu sai katsella kuistilla kylän menoa. Yksi ainoa ohitus meni vähän penkin alle, ei ollut loskaisen maantien varressa oikein tilaa väistää vastaantulijaa rattaiden kanssa. Kerhorakennuksen kuistilla Savu oli kuitenkin hipihiljaa, mikä tosissaan yllätti. Se vain istui ja tyytyväisenä katseli, mutta ei haukkunut ohikulkijoita lainkaan. Muutaman tunnin kerhoilun jälkeen kävelimme takaisin kotiin ja suurin osa lumesta oli onneksi sulanut. Saimmekin niskaamme vettä, mikä sai Savun kävelemään varsin vikkelästi. Savu ei ole sadekelin ystävä ja jättäisi silloin mielellään lenkit tekemättä. Vaikka lenkin jälkeen olinkin litimärkä, oli jälleen onnistunut olo. Lapset nukkuivat ja kotiin päästyämme Savu kipitti suoraan petiinsä unille myös.

Yleistä blogista

Nyt kiinnostaisi tietää, lukeeko blogiani vielä joku? Jos lukee, niin olisiko aihetoiveita? Mielenkiintoiseen yhteistyötarjoukseen tartuin hetki sitten, joten ainakin kouluttamiseen liittyvää juttua on tulossa. Ja toki kirjoitan retket ja koepäivät ylös. Nakkaa rohkeasti kommenttia ja linkkaa vaikka oma tai suosikki blogisi.

P.S. Kirjoitustaitoni ovat vähän ruosteessa kroonisen väsymyksen ja pitkien kirjoitustaukojen vuoksi. Toivon oppivani kirjoittamaan uudelleen mukaansa tempaavasti, kuten blogini kulta-aikoina.