Hyvää joulua ja Ylöjärven koirakerhon jouluvideo

Savu toivottaa lukijoilleen oikein iloista joulunaikaa! Palaamme ajan sallimissa puitteissa kertomaan monen monta juttua treeneistä, koulutuksesta, suunnitelmista ja arjesta. Rauhaisaa loppuvuotta! 

 Alla seuramme jouluvideo, jolle Savukin pääsi osallistumaan :)

 

Vain itseään voi muuttaa -oivalluksia

Oivalluksia 3 5/2019

Oivalluksia 2 7/2016

Oivalluksia 6/2016

Huom! Kuonokoppa - vaarallinen koira vai vastuullinen omistaja? 5/2016 - teksti on päivitetty ajantasalle.

Ja oman muutoksen kautta muuttaa myös koiraa. Mutta miten vaikeaa! 

On niin helppoa ajatella että kunpa lenkillä ei tulisi vastaan kissoja, höpöttäviä ihmisiä, maassa olevia nakkeja, sateenvarjoja, humalaisia tai ainakaan kermanvaaleita noutajia, uroskoiria unohtamatta. Tai kunpa kylään tulevat ihmiset seisoisivat ensin puoli tuntia oven takana, että kukaan ei soittaisi ovikelloa ja kun he tulevat sisälle he eivät huomioisi koiraa lainkaan - kunpa ymmärtäisivät edes puhetta. Olisi helppoa jos treenikentillä kaikilla olisi realistinen käsitys omista taidoistaan, koirat hallinnassa, annettaisiin tilaa, kukaan ei kävelisi päin, eikä linnottautuisi kulkuväylille, koiria ei jätettäisi häkkeihin yksin, kenenkään koira ei karkaisi ja kaikki hoitaisivat asiat yhtä hienosti kuin minä, mutta se mutta. Voisin jatkaa esimerkki listaani vaikka miten, asioita joihin kompastelemme selittäessämme koulutuksen etenemistä ja ongelmien ratkeamista asenteella sitku ja mutku.

Sitten kun, tai mutta kun aikaa ei milloinkaan tule, sillä ympäristöään ei voi siinä määrin muuttaa, kuin haluaisi. Omalla käyttäytymisellään voi vaikuttaa koiraansa ja sitä myötä ehkä myös vastaantuleviin ihmisiin. Ja miten helpolla oikeastaan pääsee, kun kouluttaa oman koiransa varmuuden vuoksi kaikkeen mahdollisineen vaikka vain varalta. Sen sijaan että kertakaikkisen epäonnisessa tilanteessa syyttää muita tekijöitä ja räjähtää koiralleen, joka ei ikinä tottele näissä tilanteissa.

Koiran kouluttaminen on helppo nakki verrattuna vaikka omaan asennemuutokseen tai siihen että omasta mielestä idiootit ihmiset yhtäkkiä ymmärtäisivät puhetta ja olisivat samalla aaltopituudella. Huomaa, että en kutsu koiran kouluttamista helpoksi, vaan helpommaksi, kuin muutos itsessä. Koirat ovat vastaanottavaisempia ja omaksuvat nopeastikin uusia asioita - toisin kuin useimmat ihmiset. Nopeimpia ja näkyvimpiä tuloksia saat, kun laadit tarkan treenisuunnitelman, jossa huomioit myös itsesi. Mitä sinä teet, jos koira haukkuu, alkaa tuijottamaan, ns. hukkaa korvat tai menettää malttinsa? Ota ei toivottu käytös ja reaktiot ensisijaisesti palautteena ja tärkeänä datana koirasi kokemasta olosta. Mitä voisit tehdä toisin, jotta koiran ei tarvitsisi hermostua? Voisiko koiralle ja itselle opettaa varasuunnitelman yllättäviin tilanteisiin, esim. kun säikädätte, ette kumpikin räjähtäisi huutaamaan. Jotta koulutus etenisi - oli kyse suunnilleen mistä vain arkisesta - on tärkeää huolehtia että työmaan ollessa kesken, koira ei joudu liian haasteellisiin tilanteisiin. Hihnalenkeillä tämä voi tarkoittaa väliaikaisesti lenkkimaastojen tai lenkkiaikojen radikaalia muutosta.

Miten paljon koiran käyttäytymisen pitäisi muuttua? Jos edes hiukkasen, saman verran tulisi oman käyttäytymisesi muuttua. On turha odottaa, että koira alkaisi yhtäkkiä käyttäytyä erilailla, mikäli oma toimintasi on täsmälleen samaa, kuin viime viikolla. Uusien toimintamallien omaksuminen ja oppiminen vie aikansa, mutta kannattaa kiinnittää aivan erityistä huomiota siihen, mitä itse tekee. Tiedätkö esimerkiksi etukäteen ne tilanteet, joissa menetät malttisi? Tai onko joitain tilanteita, joissa saatat ehkä pelätä, mitä tapahtuu?

Ympäristökontrolloinnin lisäksi itseäni jarrutti kovasti koiran leimaaminen. Älä leimaa koiraa reaktiiviseksi, minkäänviettiseksi, häiriöherkäksi, araksi tai miksikään muuksikaan. Kaikki koirat ovat omia persooniaan omine taipumuksineen ja ehkä erilaisia kuin edelliset koirasi. Kaikkia koiria on mahdollista kouluttaa ja kaikkea käyttätymistä voi muokata. Tämän olen kirjoittanut aiemminkin sillä huomiolla, että  kaikki osaisivat kouluttaa, on eri asia ja tärkeä erottaa edellisestä. Koska kaikki eivät osaa, sillä kaikki eivät voi osata kaikkea. Viimeistään siinä vaiheessa kun kokee, että edistystä ei tapahdu, vaikka kaikki on jo kokeiltu, on syytä nöyrtyä ja ottaa apua vastaan. Mikäli hakeutuu kouluttajan (Suomessa kuka vain voi alkaa nimittämään itseään koirankouluttajaksi) pakeille, on syytä maksaa ohjauksesta ammattitutkinnon saaneelle koirankouluttajalle. Heistä löytyy lista esim. täältä.

Koirien leimaaminen erinäisillä negatiivisen sävyn saaneilla luonteenpiirteillä on mielestäni vahingollista ja harhaanjohtavaa. Kun toteamme jonkun koiran noi yleisesti vaikkapa vaikeaksi, alamme käyttäytyä ja odottaa siltä vaikean koiran käytöstä tai nähdä sitä koiran kaikessa normaalissakin tekemisessä. Huomautettakoon myös, että jokainen eläin, myös jokainen koirayksilö on reaktiivinen ja/tai häiriöherkkä. Eläin joka ei reagoi tai ole kiinnostunut ympäristön mistään asiasta, kun kuollut eläin. Ei siis kannata ylidramatisoida tai mässäillä omilla tulkinnoilla, vaan tarttua toimeen, mikäli koira on erityisen kiinnostunut autoista, ihmisistä, linnuista tmv silloin, kun sen pitäisi kuunnella sinua.

Suurten tavotteiden ja muutosten toivossa, pitää tehdä itsekin suurempia muutoksia. Etenkin asenne ja suhtautuminen koiraan tai koirankouluttamiseen, kokevat melkoista ravistelua siinä vaiheessa, kun kaikki kortit on jo pelattu. Se ärsyttää ja hämmentää, kun ymmärtää, miten kuplaan oikeastaan onkaan jäänyt jumiin. Kannattaa kuitenkin poistua mukavuusalueelta, ottaa selvää, hankkia tietoa ja apua ja mennä kohti parempaa huomista.

Epätäydelliset koiramme ovat kuitenkin melko täydellisiä, yrittäessään sopeutua eloon ja oloon meidän epätäydellisten omistajien kanssa. Se että teemme parhaamme, on vähintä mitä voimme koirillemme tehdä.

Loka-marraskuun kuvia

Kuvia selatessa voi todeta, että tämän hetkisestä synkkyydestä ja räntäsateesta huolimatta loppusyksy on antanut ihan kivojakin kelejä. Loka-marraskuu oli varsin aktiivinen kausi treenirintamalla. Varsinainen lenkkeily jäi vähän vähemmälle, mutta koirakavereiden kanssa Savu pääsi juoksemaan useasti. Pihatalkoissa Savu oli intensiivisesti mukana ja iltaisin se käpertyy jalkoihini seuraamaan neulomista.

Treenivideoita tuli kuvattua monen monta tuntia, joten menee aikaa koostaa video valmiiksi. Kuvasimme myös tokoliikkeet lähtötason ja vertailun vuoksi. Toivottavasti ensi vuoden aikana tokoliikkeet ja kokonaisuus ovat edennneet reilusti. Yritän saada sekä treenikoosteen, että tokovideon vielä tämän vuoden puolella valmiiksi.

Toivottavasti saataisiin pian lunta ja pakkasta, se piristäisi paljon ♥ Alla kuvakaaos lokakuun lopulta marraskuulle.

Tokon kisatreenit

Pääsimme ihan extempore viime viikonloppuna pidettyyn tokon kisatreeniin. Alunperin olin aikonut rallytokokisoihin, mutta emme mahtuneet kumpaankaan starttiin mukaan. Hyvä että jotakin treeniä sitten edes ja kiva saada hiukan tilannekatsausta tokoon. Nopea lähtö teki osansa, enkä löytänyt kotoa mukaani kuin kuivia Natural menuja palkaksi. Heikko lähtö siis ja hallilla hämmennyin väkimäärästä. Ei ollut kyse tokikaan mistää kymmenistä koirista, mutta kesän kisatreeneissä porukkaa oli vain kourallinen. Sainpahan päälleni kisamaisen jännityksen, etenkin huomatessani että kevythäkkikään ei ollut mukana.

Savu oli kovin innoissaan hallille saapumisesta ja ovista sisään mentiinkin häntä tanakasti pystyssä. Muutama hauhau, mutta kohtuullisen hiljaa päästiin omalle paikallemme odottelemaan. Savu ei ollut lainkaan orientoitunut odottamaan yhtään mitään - omatoimitreeneissä kun tulee juostua pikaisen tauon kautta suoraan töihin. Näennäisesti Savu kyllä makaili, mutta päästeli siinä odottelu aikana koko ääntelyarsenaalinsa, vinkuvista vihellyksistä äänekkäiden haukotusten kautta pieneen mölinä pöhinään. Ääntely ei ole enää kesän jälkeen ollut mikään ongelma, eikä sellaista ole esiintynyt taukoillessa yli vuoteen. Etenkään tuollaisessa sunnuntain mittakaavassa. Syy tietysti oli positiivinen, sillä Savulla oli virtaa ja kova motivaatio päästä touhuamaan.

Paikkikset tehtiin kolmessa erässä ja joka rivissä oli aina kolme koiraa. Olin päässyt unohtamaan koko paikkiksen ja kun Savun paikka oli keskellä, jätin sille hihnan pantaan. Savu ei ole karkailija ja paikkis on sille varsin selkeä liike. Olin kuitenkin itse niin mahdottoman jännittynyt, että pelkäsin sen vaikuttavan Savun varmuuteen. Hihna toi mielenrauhaa, vaikka kävelinkin koirastani sitten täyden matkan päähän.

Paikalla makaamisessa Savu oli melkoisen virittynyt ja ehti siinä hissittämään istumiset ja makaamiset odotellessa. Kokeessa koira tietysti kannattaa jättää makaamaan, jos se sinne etukäteen menee. Treenissä kuitenkin pyysin Savun takaisin perusasentoon ja palkkasin siinä olemisesta. Viimeisen namin Savu tietysti veti väärään kurkkuun ja räkäisi sen jonnekin, lähtemällä sitten etsimään tätä kadonnutta herkkua. Savu ennätti perusasentoon täsmästi samaan aikaan kun liikkuri tuli kohdallemme. Savu meni ensimmäisellä käskyllä makaamaan (kuten pääsääntöisesti ja olihan se jo odottanutkin). Huolimattoman perusasennon vuoksi Savu makasi aivan vinossa, mutta jäi kuitenkin napakasti paikalleen. Kellon tikittäessä minäkin rentouduin, sillä Savu makasi visusti maassa, eikä vaihtanut edes asentoa. Savu oli rennosti paikallaan vaikka viereinen koira nousi istumaan ja se käytiin käskemässä uudelleen maahan. Palkkasin Savun maahan, jotta se ei ennakoisi perusasentoa ja loppu sujuikin mallikkaasti.

Yksilöliikkeistä teimme liikkeestä maahanmenon, luoksetulon, kaukot ja hypyn. Seuraamisen jätin pois ihan siksi, että rallytokossa on nyt melkoisesti seuraamista tehty.

(Ensimmäisen jäävän sotkin jollain mielenhäiriöllä kääntymällä keskenkaiken ympäri ja ihmettelemällä sen jälkeen että mitäs pitikään tehdä. Saatiin onneksi uusia)

Liikkeestä maahan on edistynyt!  Olen päässyt käsiavusta eroon ja uskallan muutoinkin kävellä varmemmin. Seuraaminen oli paljon parempaa, kuin kesällä, jolloin Savun seuraaminen lopahti 8m jälkeen. Kaiken kaikkiaan olen Savun osalta liikkeeseen erittäin tyytyväinen.

Luoksetulo oli myös ihan kelpo, joskin Savun nenä lähti jonkun ilmahajun perään. Ilman isompia lisäohjeita Savu kuitenkin tuli perusasentoon ja vieläpä suoraan.

Kaukot menivät paljon huonommin kuin odotin. Jouduin käskyttämään Savun kahdesti maahan ja videolta selvisikin että ensimmäinen käsky valui korvien ohi koska Savu katsoi kameraan. Savu ei pidä tuplakäskyistä, joten tuloksena oli vähän turhautunut maahanmeno. Istumaan nouseminen oli tahmea ja vajaa. Jotain hyvääkin, Savu ei alkanut haukkua, ei noussut kurreen, eikä ennakoinut. Se oli vain epätavallisen hidas alkuharminsa vuoksi.

Hyppy tuo meidän viheliäinen vahvuutemme. Kaikki oli taas liian hidasta ja Savuhan tietää mitä tehdään, joten tässä mitään ohjeita tarvita. Saatiin sitten Savun soolon jälkeen tehdä hyppy uusiksi ja kivahan se oli. Joskin vähän hidas, mutta kokonaisuutena parempi. Hypyn kanssa on tahkottu jonkin verran, sillä Savu ei ole aina osannut tulla perusasentoon hypyn jälkeen.

Kisatreeni oli oikein onnistunut kaikelta jännitykseltäni. Savun siirtymistä on saatu tosi kivat ja muutoinkin sen suoritusvarmuus pysyi kivalla tasolla. Oikeastaan namit mitä välissä annoin (saatiin treenikaverilta paremmat kentälle), Savu söi ne vain kun pitää syödä. Tuntui, ettei Savu oikeastaan odottanut sosiaalista palkkaa enempää ensimmäisten liikkeiden välissä. Omatoimitreeneissä kolme liikettä meneekin sujuvasti ilman palkkiota. Ajattelin kuitenkin jännittävän tilanteen vaativan enemmän palkkaa, mutta ei näköjään nameja ainakaan.

Hyvä mieli jäi, treeni-ideoita ja ennenkaikkea motivaatiota lisää!

Koiranpentuja ja hihnatreenejä

Lokakuun aikana Savu ehti tuttujen koirakavereiden lisäksi tapailla myös pentukoiria. Savu ei ole mikään riehakkaiden pentujen ylin ystävä, mutta kohtuullisen kohtelias kuitenkin. Labbisteini kanssa kävimme pariin otteeseen lenkillä ja hihnalenkkeilyssä meillä onkin treenattavaa. Spontaanisti pistyädyttiin myös Virtain VipStoressa. Meille ei mitään tarttunut mukaan, mutta ihmisten ilmoilla ja vieraissa taajamissa seikkailu on aina hyväksi.

Myös naapurikylässä saatiin hyvät hihnatreenit ja Savulle alkaa pikkuhiljaa valjeta, että muut voi ohittaa ihan hiljaakin. Ohituksemme ovat sillä mallilla että voimme kuljeskella kaupungilla huoletta, kunhan pääsemme kiertämään vieraat koirakot hiukan kauempaa. Etenkin suoraan kohti tulevat ja aivan lähelle pääsevät koirat ovat vielä liikaa ja Savu ei pysty hillitsemään itseään.

Hihnalenkkeilyä tulee treenattua harmittavan vähän, sillä kotona Savun ei juurikaan tarvitse olla hihnassa. Sekin pieni kävely mikä hihnassa tehdään, tehdään yleensä yksin. Hihnalenkkeily taajamissa ja retkillä olisi kuitenkin Savullekin mukavaa, kun sillä olisi opetettuna järkevämpi käytösmalli ohituksiin. Jos siis ohittaisimme jonkun ihan tavallisesti kävelytiellä, Savu räjähtää kohdalla. Se alkaa jo kauempaa kiskoa kohti, pöhistä ja kohdalla ääni ja turhauman sekainen riemu vain pursuavat. Vieraan silmään Savu muistuttaa varmaan vesikauhuista pörröotusta. 

Motiivi Savun rähjäämiseen on vähän epäselvä. Savu kuitenkin ainoana koirana ollesaan pitää muista koirista aiempaa enemmän. Uskoisin että Savu tahtoisi tervehtiä myös vieraita koiria, mutta kohti suoraan kävely on epäkohteliasta ja koska hihnassa ei yleensä pääse muita moikkaamaan, turhauma saa Savun haukkumaan. Tämän kaltaiset jutut eivät kuulu mukavuus- tai vahvuusalueelleni, mutta onneksi suunnitelmallisella työstämisellä olemme päässeet asiassa eteenpäin.

Pientä Lotto pentua olemme nyt tavanneet muutaman kerran ja käyneet treenaamassakin samaan aikaan. Lotto on Savusta jo varsin kiva pentu ja kohtelias Lotto onkin. Savu erehtyi ihan leikkimäänkin. Koska koiraseura on Savulle erityisen arvokasta, ehkä se joidenkin vuosien kuluttua saa oman ystävän.

Koiratreffien ja hihnatreenien lisäksi meille kuuluu hyvää. Syksyn suurin riemuvoitto oli harjaamistreeniemme läpimurto. Nyt Savu on kertaalleen harjattu kokonaan niin, että se oli sille itselleenkin ok. Toistaiseksi käytän harjana omaa vanhaa hiusharjaani. Se taitaa olla taloutemme ainoa harja, jota en ole saastuttanut. Savun karvanlähtö ja -laatu onkin taas palannut ihan entiseen malliinsa, joten keväällä koira parturoidaan uudelleen. Siitä jäänee tapa.

Loppuvuodelle ei näillä näkymin ole kisoja, mutta vielä marraskuun loppuun treenaamme aktiivisesti hallilla. Joulukuussa onkin paljon muuta puuhaa, joten treenailut kaikkinensa rajoittuvat keittiöön. Pitkiä metsälenkkejä eivät voita kyllä edes treenit ja niinpä me kaikkien pakollisten toimien jälkeen vietetäänkin aikaa rennosti lenkkeillessä.

Leppoisaa loppuvuotta!

Rallytokon avoimen luokan korkkaus 16.11

Kuva  © Elina Jäntti / Koiramaista eloa

Viime lauantaina pääsimme viimein korkkaamaan rallytokon avoimen luokan. Kuukauden ahkera treenaaminen tuotti tulosta sen verran, että rohkaistuin kilpailemaan. Tekemistä meillä vielä riittää, etenkin varmuuden ja palkattomuuden suhteen. Kunhan saadaan molemmille varmuutta ja Savulle luotto palkasta, näyttäisi kokonaisuuskin paremmalta.

Avoimen rata vaikutti tosi kivalta, pujottelu ja muutamia muita meille vahvoja liikkeitä. Eniten minua stressasi eteen tuleminen ja meille uusi liike, jossa koiran tulee nousta perusasennosta seisomaan ja odottaa että kierrän sen ympäri. Lopulta tuolta radalta parhaiten tekemämme liike olikin tuo seisomaan nousu ja ympäri kiertäminen. Mutta on sitä harjoiteltukin, vaikka ihan mahdottomalta tuntui. Myös houkutukseen olen erityisen tyytyväinen.

Kivasta radasta ja jännitykseni näköisestä suorituksesta huolimatta meiltä ropisi pisteitä melko tuntuvasti. Tosin kerrankin osui tuomari, jonka kanssa olen pistevähennyksistä samaa mieltä! Ohjausvirheistäni johtuvat harmilliset kympit saavat kokonaispisteet näyttämään huonommilta, vaikka tosiasiassa isompina haasteina pidän Savun ääntelyä ja kontaktin rakoilua. Saimme siis ensimmäistä kertaa mm. ilman nuuhkimisesta ja seuraamisen hetkittäisestä lässähtämisestä virhepisteitä. Koen tämän kannustavana, sillä on ihan eri asia kääntyykö koira yhdessä kanssasi vai kääntyykö se siksi että törmäät siihen. Savun nuuhkiminen johtuu ensisijaisesti epäuskosta siihen että palkkaa ehkä koskaan tulisi. Ennen seuraavia kisoja on tehtävä reilusti töitä sen suhteen, että nimenomaan pitkät suoritukset ovat se juttu. 

Yksi pistevähennys tuli myös Savun haukkumisesta. Pyörähdys nyt vain on kiihdyttävä temppu ja Savu oli mieleltään aika lennossa muutenkin. Ääntely toki lisääntyy myös silloin, kun minua jännittää. Tämäkin on onneksi harjoiteltava asia!

Raili Sonninen-Korhonen
74p 2:24:19


Istu, maahan, kierrä koiran ympäri -1p puutteellinen yhteistyö
Täyskäännös vasempaan -1p puutteellinen yhteistyö
Istu, koira eteen ja oikealta sivulle istumaan -10p väärin suoritettu tehtävä (ylimääräinen istuminen, ohjasin epäselvästi)
Koira kiertää ohjaajan -10p väärin suoritettu tehtävä (ohjasin epäselvästi, Savu epäröi ja vaihtoi rintamasuuntaa)
270 vasempaan -1p puutteellinen yhteistyö -1p epätarkasti suoritettu tehtävä
Saksalainen täyskäännös -1p puutteellinen yhteistyö


Tuomarin kommentti: Rauhallinen ohjaus, jätä tilaa kylteille.

Harmillisesti tänä vuonna emme taida enää kisaamaan päästä. Olemme varasijoilla Seinäjoen, Jyväskylän, Tampereen ja Liedon kilpailuihin. Siinäpä mahdollisuutemme ovatkin. Olisin hiukan toivonut tälle vuodelle vielä RTK2, sillä ensi vuonna kisaaminen jää taatusti vähemmälle. Hiukan raskausoloistani riippuen, saatamme kertalisenssillä kilpailla vielä tammikuussa. Mutta vaikka kisamaan ei päästäisikään, mikään ei estä treenaamasta puutteita ja haasteita kuntoon. Kuukaudessakin sai kuitenkin ilmeisen paljon tehtyä.

Ainakin tämän tuomarin radoille tullaan tähtäämään jatkossakin, sillä haluan työskentelystämme nimenomaan rehellisen palautteen enkä mitään säälipisteitä siitä että koira vastaa tsemppaamiseen.

Reissukoiran melkein road trip

 

Kaikkien teknisten ongelmien jälkeen pääsen viimein kirjoittamaan reissukertomustamme kuvien kanssa samaan paikkaan. Mainittakoon että reissu ei alkanut ihan odotetulla tavalla, sillä auton tupakansytyttimestä oli sulake palanut. Näin ollen kännykkä, kamerat tai mikään muukaan laitteeni ei latautunut autossa, eikä varavirtalähdettä tietenkään ollut mukana, sillä emme olleet menossa telttailemaan. Alkuperäinen telttasuunnitelmani kaatui räntäsadelupauksiin (ei houkutellut pikkulapsen kanssa), joten jouduin nöyrtymään ja varaamaan meille huoneen hotellista. Alunperin reissun piti olla road trip kahdella yöllä ja tuhannella kilometrillä. Kaikkien sattumusten ja pienen ihmisen vaihtovaatekadon vuoksi reissu kesti kuitenkin vain yhden yön ja vajaan 700km. Koska kuljen autolla liki pitäen kaikki reissuni ja pienen ihmisenkin kanssa tuo 700km tulee varsin kivuttomasti täyteen, en tätä itse road trippinä pidä. Parempi onni sen suhteen ensi kerralla. Suunnitellun reitin poikkeuksista huolimatta, ehdimme kuitenkin vierailla kolmessa meille uudessa kansallispuistossa. Se alkurutinoista ja sitten varsinaiseen reissukertomukseen.

Ensimmäinen etappimme oli Vantaalla sijaitseva Sipoonkorven kansallispuisto. Olin sopinut sinne treffit koirattoman lapsiperheen kanssa ja tallailimme esteetöntä reittiä hiukan eestaas. Sipoonkorpi on nimensä mukaisesta korpista kuusimetsää. Itselleni ei mikään vau elämys, mutta lasten kanssa esteetön reitti oli kiva. Savu yllätti, sillä sitä lapset ensin vähän kauhistuttivat. Tai ei ehkä niinkään itse lapset, vaan uusi ilmestys potkupyörä ja parit rattaat. Savuhan on käytännössä tekemisissä vain oman lapsemme ja lapsivarusteiden kanssa. Ilmeisesti "keskelle metsää" ilmestyneet jutut pääsivät yllättämään koirapoloisen. Mutta ei hätää, suhtauduin tilanteeseen treenin kannalta ja piakkoin Savu lenkkeili mukanamme ihan rennosti.

Ensimmäinen päivä ei ollut Savulle mikään upein mahdollinen reissun aloitus. Autossa vietettyä aikaa tuli melkoisesti, eikä kansallispuistossa kävely lasten tahtiin ehkä ihan vastannut koiran odotuksia. Käytännössä missään tuona päivänä Savua ei voinut päästää edes vapaaksi jolkottelemaan, joten koira olisi varmasti mielellään skipannut koko päivän. Savu ei onneksi pahastu rauhallisestakaan menosta, joten harmitus oli lähinnä omaani.

Kevyen päiväkävelyn, kännykän lataamisen ja yhden pysähdyksen taktiikalla siirryimme Forssan Maakunta hotelliin yöksi. Mainittakoon että palvelu oli erityisen ystävällistä ja paikka oli koiran kanssa verrattoman rento. Savu sai huoneeseen oman vesikupinkin ja otti oikeudekseen nukkua vapaassa sängyssä.

Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen olimme virkeitä ja saavuimme Liesjärven kansallispuistoon jo aamulla klo 9. Keli oli mitä parhain, pikkuisen pakkasta, paljon sumua ja kirkas auringonpaiste. Jätin auton Sikomäen parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään Peukaloisen kautta Kaksvetiselle ja takaisin autolle. Koska muita kulkijoita ei ollut ja Savu on vallan kuuliainen polulla viipottaja, annoin sen kävellä suurimman osan reitistä ilman hihnaa. Aamuista lenkkiämme reitillä - kylmistä sormista ja unisesta taaperosta huolimatta - kuvastaa tasan yksi sana; kaunista. Ulkoilusta taisi eniten nauttia Savu, sillä se ei palele, mutta kyllä mieli lepäsi itselläkin.

Seuraavaksi kuvasaastetta tuolta reitiltä:

Ulkoilun jälkeen ajoimme Hämeen luontokeskukselle lounastamaan. Jälleen kiitokset ja kehut ystävällisestä palvelusta, sekä vahva suositus vierailulle. Savu otti pöydän alla oikein sikeät nokoset ja nautiskeli saamastaan huomiosta. Kyllä kannatti silloin aikanaan panostaa koiran taukokäytökseen, sillä taaperossa riittää reissuilla vahtimista. On siis ihan huippua, että koiraa toimii yhtä hienosti kuin oikea käteni ♥

Lounastauon jälkeen suuntasimme vielä takaisin Forssaan kipaisemaan kaupassa, sekä ihan spontaanisti Luonnontieteellisessä museossa. Museokin oli käymisen arvoinen, mutta sinne ei tietenkään saa viedä koiraa. Vierailumme oli kuitenkin suhteellisen pikainen ja Savuhan nukkuikin sikeästi palatessamme autolle.

Seuraava etappimme oli Somerolla asuva kaveri, joka ystävällisesti salli meidän poiketa lataamassa se pahuksen kännykkä. Kotimatkaa yhden mutkan vuoksi oli kuitenkin melkoisesti, enkä ensi kertaa tuolla reitillä olisi osannut kulkea ilman navigaattoria - ainakaan kovin luotettavasti. Vierailumme oli eritoten Savulle mieleen; tuttuja koirakavereita ja täydellistä rallatusta. Savu oli revittelynsä kyllä ansainnutkin, niin sievästi oli reissussa ollut.

Kotimatkalla kiersimme hiukan varsinaiselta reitiltä pois, sillä pistäydyimme Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa. Kansallispuisto alueena on iso, mutta sallittuja alueita liikkumiseen on melko vähäsen. Me jätimme auton parkkikselle ja kiisimme pikavauhtia esteetöntä reittiä katselulavalle. Pikavauhtia siksi, että viisi minuuttia lavalle saapumisemme jälkeen tuli säkkipimeää. Esteetön reitti olikin siitä näppärä, että saatoin huoletta juosta täysiä samalla, kun lapsi kikatti rattaissa. Mutta nytpä on osa tuostakin suosta nähty (varmasti keväällä ihan hurjasti lintuja!) ja Savu sai pienen jaloittelutauon autoilusta.

Vaikka Teijo ja Kurjenrahka jäivät meiltä näkemättä, niin ennätämme niihin taatusti myöhemmin. Kaikista muuttujista huolimatta jälleen mieluisa reissumuisto ja tuota koiraa ei voi kuin kehua. Sopeutuvaisempaa reissukoiraa saa kyllä hakea, vaikka toki luonnonlahjakkuuksillekin joitain perusteita on opetettava. Siitä huolimatta, Savu oikeastaan helpottaa kulkemistani yksin lapsen kanssa. Jos nimittäin minä olen välillä tyhmä ja epäkelpo viihdyttämään lasta, niin Savu on kyllä muksun mielestä aina täysi kymppi ♥ Ja niinhän Savu on, ei ole siitä kiistäminen.