Rallytoko kilpailut 29.6 ja tokon kisatreenit 30.6

Lauantaina koitti meidän toinen kilpailupäivä vasta alkaneella rallytoko urallamme. Jännitykseni ei ollut aivan yhtä kohtuuton kuin viimeksi ja kisatreenin jäljiltä suhtauduin päivään luottavaisin mielin. Saavuimme Ylökk:in kentälle suhteellisen ajoissa ja ilmoittautumisen jälkeen ehdin käyttää Savun vielä rauhassa tarpeillaan. Väen lisääntyessä paikalle, alkoi Savu availla ääntään. Väljemmältä etäisyydeltä pääsin palkkailemaan hiljaisemmasta ympäristön tarkkailusta ja lopulta pääsimme autolle takaisin ihan hiljaa. Haasteellisimpia ovat muut haukkuvat koirat tai kohdalla olevasta autosta rähjäävä koira. Noin muutoin Savu tarkkailee muiden touhuja melko äänettä.

Ensimmäinen ratapiirros vaikutti oikein kivalta, paljon meille tuttuja, viime aikoina treenattuja liikkeitä. Tutustuin rataan paristi ja sitten hain Savun hengailemaan kehän lähelle. Saimme pakolliset haukut haukuttua, kontaktin haettua ja sitten astelimme kentälle yhdessä. Alku oli hieman tahmea, sillä Savu nuuskaisi heti maata ja lähtökyltillä perusasento oli hitusen laiska. Jännityspiikkini nousi välittömästi ja lähdin suorittamaan rataa aika ripein liikkein - tarkoitukseni oli innostaa koiraa. Niinpä sössin heti ensimmäisen liikkeen. Kun on kiertänyt koiran ympäri, pitäisi viereen pysähtyä, sen sijaan minä suunnilleen juoksin koirasta ohitse. Pisterokotus kieltämättä ketutti, mutta koira nousi ja tehtiin omasta mokastani huolimatta tosi hieno rata! Sääli, ettei saatu videoita.

Rata 1
Taru Leskinen
88p 1 min 45s

Lähtö

Istu, kierrä koiran ympäri -10p väärin suoritettu tehtävä (ohjaaja ei pysähtynyt)

360 vasempaan

360 oikeaan -1p epätarkasti suoritettu tehtävä

Ohjaajan ympäri myötäpäivään -1p ohjaajavirhe

Eteen istu, oikealta sivulle

Käännös oikeaan

Kahdeksikko

Maahan

270 vasempaan

Istu, askel seiso, 2 askelta istu, 3 askelta maahan

270 vasempaan

Pujottelu

Maali

Tuomarin kommentti: Nättiä työtä, harmillinen kymppi.


Toinen rata oli lyhyempi ja paljolti samoja liikkeitä. Kahdeksikko epäilytti minua heti alkuunsa, sillä se oli kentän kulmassa, lähellä telttoja, tuoleja ym. levotonta aluetta. Vuoromme lähestyessä kentällä oleva väkimäärä alkoi lisääntyä, autoja tuli ja koiria meni, kaikkialla oli jotakin. Kuplamme särkyi vielä hetki ennen vuoroamme, kun meinasimme joutua törmäyskurssille toisen koirakon kanssa. Koirat toki onneksi vain leikkituulella, mutta kuitenkin. Lähtökyltti oli vaihteluksi ihan keskellä kehänauhoja, joten jo alkuunsakin piti kävellä aika pitkä pätkä ennen suoritusta. Kuulostipa hassulta nyt kirjoitettuna. Minun on tokoilijana vaikea muistaa, että voin aivan hyvin puhua koiralleni ja kannustaakin sitä vaikka houkuttelun kautta. Sen sijaan seison seipäänä ja toivon että Savu istuu vieressä. No istuihan se! Lähtömme oli reippaampi, kuin ensimmäisellä radalla, mutta siihen se jäikin.

Savu bongasi heti jotain, mitä jäi katselemaan ja lopulta myös haukahti. Kaikki liikkeet sujuivat tahmeasti ja yhden käännöksen uusimmekin. Yhteistyömme rakoili ajoittain aika pahasti, sillä Savu jäi melko paljon ympäristöön kiinni. Häiriöistä ja ääntelystä huolimatta Savu nousi aina hienosti jatkamaan hommia ja pari viimeistä liikettä haukkumista lukuunottamatta tehtiinkin hienosti yhdessä. Pisteitäkin saatiin enemmän, kuin ensimmäiseltä radalta. Tästä johtopäätöksenä se, että pelkkä pistetulos ei kerro koiran osaamisesta tai radan kulusta oikeastaan yhtään mitään. Teknisesti ja kaikella tapaa meidän ensimmäinen ratamme oli huomattavasti toista parempi - pisteet tästä radasta yllättivät täysin, sillä kahdeksikon kohdalla harkitsin jo keskeytystä.


Rata 2
Minna Hillebrand
89p 2min 3s

Lähtö

Istu, kierrä koiran ympäri

270 oikeaan (Savu haukahti)*

270 vasempaan

Täyskäännös oikeaan -1p puutteellinen yhteistyö

Istu, askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu

Askel oikealle -1p puutteellinen yhteistyö

360 oikeaan -3p uusiminen

Kahdeksikko -1p ohjaajavirhe, -3p puutteellinen yhteistyö

Maahan

Eteen istu, askel peruuttaen istu, 2 askelta peruuttaen istu, 3 askelta peruuttaen istu (Savu haukahteli paristi)*

Maali

*Vähennykset kokonaisvaikutelmasta -2p Savun haukahtelun vuoksi


Tuomarin kommentti: Koira selvästi hallitsee tehtävät, tänään ympäristö häiritsee välillä , mutta pystyy kuitenkin jatkamaan rataa. Äänteli rasteilla, merkityissä tehtävissä niistä vähennys.

Kisoista tuli niin yllättäen kaksi hyväksyttyä tulosta ja vieläpä ihan kivoin pistein! Vau ja hyvä me! Odotuksia minulle ei ollut ja ne vähäisetkin ylittyivät täysin. Yhden rallykisat ovat kiikarissa heinäkuulle. En halua elätellä liikoja toiveita, mutta mikäli saadaan hyväksytty tulos ja luokkanousu, saatamme jatkaa avoimeen. Niin kauan ehkä rallya, että olemme oikeasti valmiita tokokisoihin.

K I S A T R E E N I  30.6

Sunnuntai iltana Savu pääsi hallille seuran järjestämiin tokon kisatreeneihin. Jännitykseni on kehittynyt ehkä johonkin suuntaan sillä oloni ei ollut yhtään niin ahditustunut, kuin viime vuonna. Kisatreenin tulokset eivät varsinaisesti yllättäneet ja mokista huolimatta treenistä jäi hyvä mieli. Nyt tiedetään, mitä treenata, ottaa huomioon ja kuinka jatkaa eteenpäin. Paljon onkin hiljaiselosta huolimatta edetty, vaikka harmikseni hieno perusasentomme on valunut tuollaiseksi mutkaistumiseksi. Ei auta kuin videoida ahkerammin myös omatoimitreenejä ja käyttää peiliä apuna!

Hyppy on meille varma liike, niin kuvittelin. Hyvin menikin perusasentoon asti, johon Savu oli selvästi tulossa, mutta sitten nenä vei. Saman kohdan haju kiehtoi muitakin ja myös Savua useasti, joten epäilen siinä todella olleen jotain. Hajuista luopumistreeniä vain enemmän, vaikka nytkin Savu mukavasti palasi hommiin!

Liikkeestä maahan yllätti osin, sillä en ole tajunnut treenata suoraan seuraamista kovinkaan paljon. Savu menee kyllä käskyllä maahan, paitsi, jos se ei ole enää kuulolla, koska hämmentyy pitkästä kävelystä. Liikkurin mukaan Savu alkaa vilkuilla ja haahuilla noin 8 metrin jälkeen. Tämä kuulostaa ihan järkeen käyvältä, sillä ensimmäisellä kerralla Savu ei mennyt maahan, koska ei ollut kuulolla. Toisella kerralla liike onnistui ja tiedetäänpä kotona treenata seuraamiseen pituutta. Myös Savun luo palaamista pitänee harjoitella, sillä Savu hitusen ahdistuu (haukottelee ja haistelee maata) kohti tulemisesta. Myöskään sivulle Savu ei noussut ensimmäisellä käskyllä, mutta sen laitan ympäristön ja kaiken jännän piikkiin.

Kaukot olivat alkujaan tahmeat. Savu menee hyvin maahan, mutta istumaan nouseminen ei vielä ole aivan varma muualla, kuin kotona. Savu meni aluksi myös aivan vinoon makaamaan, joten uusittiin pari kertaa. Videolla olevat kaukot onnistuivat jo kivasti, kun turvauduin käsiapuun. Istumaan nousussa on silti iso työstäminen, sillä en tahdo Savun vain ns. valuvan ylöspäin.

Luoksetulo onnistui setistä parhaiten, miksi olikin kiva että se oli viimeinen liikkeemme. Perusasento oli tosin vino, kuten jo ylempänä kirjoitinkin.

Kokonaisuudesta puuttuu siis vielä monia osasia, vaikka karkeasti liikkeet osaammekin. Kaikkiin liikkeisiin kaivataan varmuutta kesto, matkan pituuden, etäisyyden ym. suhteen, perusasennot suoriksi, uusia paikkoja ja erilaisia häiriötreenejä. Savun kaltaisen koiran kanssa puolet treenistä saisi olla asennetreeniä, jotta meiniki pysyy hauskana ja koirastakin mielenkiintoisena!

Kesäkuiset kuulumiset

Postaan aivan pian viikonlopun kilpailuista ja treeneistä, mutta sitä ennen kevyempiä kesäkuulumisia kuvina. Kesäkuuhun ei sisältynyt mitenkään hurjasti kimppatreenejä, vaikka kotona puuhattiinkin. Sen sijaan kävimme Lauhanvuoren kansallispuistossa ja treffailimme muutamia tuttuja koiria. Kesäkuu oli ihana kuukausi, samaan aikaan melko hidas, mutta silti aikaansaava. Heinäkuusta toivotaan pitkälti samanlaista ja pienenä lisätoiveena se, että koko kesän kestänyt yskäni loppuisi.

Aurinkoa viikkoosi!

Korvaamaton koirani 3 vuotta

 

Nyt minä tiedän mitä tarkoittaa, kun koira sopii käteen. Ja niinpä ajattelin aiheesta rönsyillen kirjoittaakin postauksen, ihan vain koirastani Savusta. Synttärilahjaksi Savu sai runsaasti paijaamista ja pitkän lenkin niin, että koira itse päätti reitin. Vähän rahallisestikin Savuun satsattiin tässä synttärikuukautena ja niinpä postissa tuli Valjavoltin puolikuristava kaulapanta. Myös Natural Menua ja Naturis makkaroita hankittiin varastot täyteen ja nyt kelpaa palkkailla.

Kolme vuotta sitten, kun Savu syntyi, oli moni asia hyvin erilailla, eikä minulla sillä kellonlyömällä ollut edes koiranpaikkaa auki. Tilanteet kuitenkin muuttuivat ja elokuussa Savu muutti meille. Tässä kolmessa vuodessa onkin tapahtunut ihan hirveästi kaikkea, paljon enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan. Kaikista suurista ja vähemmän suurista, odotetuista ja yllättävistä käänteistä huolimatta ollaan edelleen hyvissä voinneissa. Terveydellisten muutosten, perheenlisäyksen, väliaikaiskoirien, hoitokoirien, reissujen ja työpaikanvaihdosten suhteen Savu on ollut kyllä yksi sopeutuvaisimpia otuksia mitä olen tavannut. Ennen kaikkea äkillistä ja yllättävää olen aina varautunut pahimpaan, mutta Savu on osoittanut kaikki huoleni täysin turhiksi.

Tuntuu, kuin Savu olisi ollut meillä ikuisuuden, koska nämä kolme vuotta ovat olleet varsin vaiherikkaat. Toisaalta näin koiran syntymäpäivänä tajuan, miten nuori se oikeastaan vielä on. Olen turhaan kriiseillyt titteleiden suhteen, että emme saavuttaneet mitään siihen mennessä kun Savu täytti vuoden, kaksi tai nyt kolme. Oikeastihan olemme resursseihin ja osaamiseeni nähden saavuttaneet kaikkea aika mukavasti, vaikka ensimmäisistä kisoistamme tulikin hylky.

Vaikka Savu onkin mielestäni monissa asioissa vähän luonnonlahjakkus, ei tämä "valmis" koira ihan ilmaiseksi ole tullut. Niin kutsuttujen helppojenkaan koirien (joksi Savun miellän enemmän kuin haastavaksi) kanssa mikään ei tule ilman työtä. Savussakin oli kaikki ainekset kaikkeen - kisakenttien tykkiin tai karkailevaan naapurin piskiin ja tietysti kaikkeen siltä väliltä. Etenkin ensimmäisen vuoden aikana käytin paljon aikaa Savun kouluttamiseen ja kaikkien pikkuasioiden hiomiseen. Kantapään kautta oppineena olin päättänyt kerrankin keskittyä ja panostaa ja se todella kannatti. Savu pitää nykyään autoilusta siitä huolimatta, että se pentuna meinasi oksentaa pelkästä autoon joutumisesta. Savu on sisätiloissa rauhallinen ja tietää taukoalustan merkityksen, koska sille on luotu arvoa. Nämä ja monet muutkaan asiat eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä, sillä esimerkiksi taukoilun suhteen Savu olisi mielellään vinkunut tai ollut muuten levoton. 

Savu kulkee pääasiassa irti, sillä ehdolla, että on kuulolla ja vastaa yhteistyöhön vapaana jolkottelun suhteen. Mikäli edes toinen ontuu, ympäristö on täynnä lintuja tai Savu muutoin on heti nenä pitkällä hajuissa, kulkee se hihnassa. Erityisesti kevään korvilla hihnailemme aika paljon, jotta kaikki lenkkeily ei ole minulle pelkkää valppaana tarkkailua. Linnut ja pieneläimet, sekä hajut ovat Savulle niin kovasti mieleen, että karkailulla se olisi nopeasti vahvistanut toiminnosta itselleen mukavaa ajanvietettä. Ja minulle tietysti varsin suuren ongelman työstettäväksi. Pelaan mieluummin varman päälle ihan metsäneläinten vuoksi, Savun turvallisuuden vuoksi, sekä tietysti siksi, ettei koulutus ota takapakkia. Pelkästään koiran vastuulle vapaanaolemisen osaamisjuttuja ei voi sysätä, sillä on minun tehtäväni tarkkailla ympäristöä ja olla tilanteen tasalla. Ihminen jää tietysti aina koiralle kakkoseksi tarkkailun suhteen, mutta sitä varten sitä luoksetuloa onkin treenattu. Asian tiimoilta ensimmäinen vuosi ja vielä toisenkin vuoden kesä olivat haasteellisinta aikaa ja muiden ohjaajien erilaisten toimien vuoksi Savu saattaisi vieläkin ampaista linnunlaulun perään. Ilman muistiinpanojani, pitäisin monia juttujamme itsestäänselvyytenä, mikä on silkkaa harhaa. Ja hyvä niin, sillä ilman sopivia haasteita, en olisi oppinut mitään.

Vaikka paperilla Savu on vain tavan sekarotuinen, jonka kanssa on vähän harrasteltu, on se oikeassa elämässä kuitenkin täyttä kultaa. Harrastustulokset eivät vaakakupissa paljoa painaisi, jos arki olisi täysi kaaos ja veisi mehut kaikilta. En oikein tiedä, miten arkeamme kuvailisin, sillä Savu toimii kuin ajatus. Savu toimii kuin ajatus silloinkin, kun minä olen väsynyt, enkä jaksa panostaa koiraan haluamallani tavalla. Tästä "helpompi" arki olisi arki ilman koiraa. Ilman hyvää ystävää, joka on kuitenkin vastuullani ja josta tulee huolehtia. Mutta sellaisesta arjesta puuttuisi välittömästi huomattava osa laatua ja sisältöä. Olisin valmis luopumaan monista mukavuuksista sen sijaan, että eläisin koiratonta arkea. Tai ehkä ennemmin, Savutonta arkea, sillä Savu ei olekaan ihan mikä tahansa koira.

Koska viimeinkin olen saanut maistaa arkea, joka maistuu niin hyvältä, että olisi kiva viettää aina pelkkää arkea, on treenaaminenkin kivaa. Harrastamiseen on myös erilailla voimavaroja, sillä se on vähän kuin kirsikka kakun päälle ja okein mieluisaa spesiaali puuhaa lenkkeilyn ohella. Nuoremman puoleisen koiran kanssa meillä on vielä vuosia aikaa - ainakin toivon näin - harrastaa ja treenata mitä haluamme. Virheistäni oppineena haluan nauttia joka hetkestä, mutta ilman kiirettä. Suorituspaineet kaiken tokoilun suhteen ovat alkaneet hellittää ja sen suhteen treenimmekin ovat sujuneet paremmin.

Perhekoirana Savu on ylittänyt odotukseni monin tavoin. Mitä vain keksinkään jännittää, stressata, epäillä, huolehtia, niin kaikki osoittautui turhaksi. Savulle pikkutyyppi on ollu alun alkaen ihan päivänselvä asia ja nyt taaperoikäisen kanssa Savu on kiitettävän maltillinen. Taaperolle Savu onkin aivan kaikki kaikessa, vaikka tietysti niin voimakas kiintymys on aivan toispuoleista. Savun silmissä pikkuihminen mahdollistaa mukaviakin juttuja, etenkin ruokailun suhteen. Kakkoslaadun rapsutuksiakin on tarjolla aika usein ja rapsutuksia Savu käy itsekin pyytämässä. Toisinaan innokas leikkiinkutsu saa aikaan parkaisun, sillä tassu pienissä kasvoissa tuntuu vähän kurjalta. 

Jos yhdeyssä postauksessa harmittelin Savun ääntelyongelmaa, niin se onkin se ainokainen särö, joka meillä on. Eikä se minua suuresti häiritse ja syykin on tiedossa, joten pitää vain ottaa aika asian työstämiselle. Toisaalta, jos kuvittelee että eläin ei saisi ikinä haukkua, olisi minun kannattanut aikapäiviä sitten vaihtaa lajia. Mikäli Savu jatkossakin on kaikessa muussa ihan unelma, niin olkoot koira sen verran, että räskyttää silloin tällöin, kuin haluaa. Ärsyttävän kuuloisen erivapauden Savu on mielestäni ansainnut ♥

Ehkä tämä liibalaaba ihastelu riittää, mutta olen kyllä suuresti kiitollinen siitä, että näin hieno koira käsiini luotettiin. Ja miten onnellinen olenkaan, että tämä on ensimmäinen koira, joka on onnistunut hurmaamaan myös mieheni. Onnea Savu ja siskonsa Cismet! ♥

Rallytokon kisatreeni 24.6

Täysin penkin alle menneen kisasuorituksemme jälkeen ilmoitin Savun seuramme järjestämään kisatreeniin. Kotopuolessa treenailu on kaiken muun kiireen ohella jäänyt vähän vähemmälle, jos keittiössä jumppailua ei lasketa. Kisatreeneistä jäi kokonaisuutena varsin hyvä fiilis. Olin alkujaan ilmoittanut meidät menemään radan vain kerran mutta saatiinkin sitten kaverilta toinen vuoro.

Rata oli mielestäni suhteellisen helppo, siellä oli toki 360 asteen käännökset, jotka eivät ole vahvuutemme, sekä muutama uusi liike, joita emme paljoa ole harjoitelleet. Päätin kuitenkin mennä radan kisamaisesti palkatta ja miettiä sitten sen jälkeen toisen radan suoritussuunnitelmaa. Extempore lisävuorolla meidän ensimmäinen vuoromme olikin sitten ihan ensimmäisenä, mikä vähän jännitti.

Jännitykseni sai lisäpontta, kun Savu bongasi kentän päädystä yllättäen koiran, jota alkoi haukkua. Välillä Savu kävi kuulolla mutta jäi taas seuraamaan yllättäen näkökenttään ilmestyneen koiran touhuja. Treenikaverin sanoja lainatakseni menen itsekin tuollaisesta ihan "tiloihin", enkä todellakaan ollut varautunut. Niinpä kuplamme sanoi jälleen poks ja mieleni etsi jotain koloa mihin piiloutua. Nolotti tietysti, mikä on tavallaan hassua, sillä tiedän kyllä että koiran toimia on turha hävetä. Mikäli ei toivo lemmikistään koiramaisia ääniä, ei kannattaisi hankkia koiraa.

Noh, pienen kunniakierroksen jälkeen pääsimme kentälle suunnilleen yhdessä. Savu nousi lähdössä vielä seisomaan ja haukahti taakseen. Saimme kiitettävästi lisäaikaa ja ehdin palkkailla Savua samalla, kun toinen koira katosi näkyvistä. Tunsin pientä helpotusta ja ylpeyttä, kun sain koottua itseni henkiseltä pohjalta jälleen seisomaan ja uskalsin omistaa miltei puoli kenttää. Kuulostanen sekopäiseltä mutta mitäpä siitä... 

Kun pääsimme lähtökyltiltä eteenpäin, koko rata soljui mukavasti omalla painollaan, eikä Savu äännellyt. Toinen kierroksemme meni myös hyvin, vaikka Savu olikin jo vähän väsynyt. Alla liikkeet ja kommentit, 1 rata sinisellä ja 2 rata punaisella. Video on ensimmäiseltä radalta.

Kisatreeni ALO 79p ja 89p

Lähtö

Eteen, vasemmalta sivulle istumaan 

Kierrä ohjaajan ympäri

Kahdeksikko -3p puutteellinen yhteistyö, Savu pysähtyi katsahtamaan jotakin, jolloin minäkin seisahduin

360 vasempaan -10p Väärin suoritettu tehtävä, väärä suunta, ihan ajatusmoka itseltäni

Istu, kierrä koiran ympäri

360 oikeaan -10p Väärin suoritettu tehtävä, väärä suunta, tämän tein sitten tahallaan kompensoinniksi, tulipahan käännyttyä molempiin suuntiin

90 vasemmalle

Istu

270 oikeaan

Askel seiso, kaksi askelta istu, kolme askelta maahan

Maahan -10p Väärin suoritettu tehtävä, Savu meni istumisen kautta maahan

Saksalainen täyskäännös -1 puutteellinen yhteistyö, käännyimme ihan eri aikaan ja Savu haahuili

Maali

Kommentteina "kaunis ohjaus" ja "ajoittain keskittyy hyvin".

Monet liikkeet vaativat kyllä oikeasti vielä paljon hiontaa, vaikka ei virhepisteitä kaikesta saatukaan. Lauantain kisoja odottelen jälleen toiveikkaana, olemme siis menossa tuplarallyyn. Jos sössitään ensimmäinen rata jännityksen piikkiin, toivon että toinen menisi jo rennommin. En kuitenkaan ole niin tulosten perään, että alkaisin pisteiden toivotta uusia liikkeitä. Savu ärsyyntyy vain turhaan, jos jäädään hinkkaamaan, joten parempi kun etenee vain seuraavalle. Lauantain kisoista ennätän kirjoittaa tänne vasta ensi viikolla ja videon suhteen en osaa sanoa. 

Kotiläksynä treenaamme viimeiset päivät kaikkia käännöksiä, sekä napakampaa maahanmenoa.

Telttaretkellä Riuttaskorvella

 

Kesän ensimmäinen telttaretki toteutui vihdoin! Ajeltiin tuttuun paikkaan Riuttaskorven virkistysmetsään. Seuraksi saimme samanlaisen komppanian, retkellä oltiin siis kahden lapsen, kahden äidin ja kahden koiran voimin. Savu sai ensimmäistä kertaa repun selkäänsä. Reppu on aikanaan hankittu edelliselle koiralleni, mutta laitoin sen samantien eteenpäin. Onneksi meni hyvälle tutulle, jolta ennättää saada tarvittaessa lainaankin! Pari kertaa ennen retkeä ehdimme harjoitella repun kantamista. Kantaminen on Savulle aika ok, pukeminen ei. Treeniä ja aikaa vaatii siis.

Pitkällä tähtäimellä Savulle on tarkoitus hankkia ihan oma reppu, mutta ainakin vielä vain lainaillaan, sillä käyttöä on niin harvakseltaan. On kuitenkin kätevää pakata pienet eväät, vesipullo ja retkinaperon selviytymispakkaus koiran mukaan, kun itse kuljettaa lasta kantorepussa. Savun reppu ei siis paljon painanut, aivan maksimissaan 1kg molemmin puolin.

Tottuneena retkikoirana Savu sai kulkea osan matkasta irti. Reppu rauhoitti koiran kulkua entisestään ja Savu tallusteli rauhaksiin polkuja ja pitkoksia pitkin. Pitkokset olivat melko kehnossa kunnossa ja paikoin niitä ei ollut lainkaan - tarvetta niille kyllä olisi ollut. Pitkokset kestivät kyllä koiran painon, mutta muutama lahompi pitkos petti oman jalan alla.

Mitä koira edellä, sitä retkinapero perässä. Ilmeisesti tässä harjoitellaan taukokäytöstä.

Kiersimme Haukijärven kierroksen, eli varsin lyhyen reitin siis. Retkiseuralaiseni oli ensikertalainen, kuten lapsensakin, joten ulkoiltiin vähän löysemmällä kaavalla. Koirille tämä tuntui sopivan ihan hyvin. Savu viihtyy hyvin veden äärellä vesikirppuja seuraillen. Kuivanakin pysyi siihen asti, kunnes horjahti ja sukelsi niin että roiskui. Ilma oli kuitenkin melko kuuma, joten Savu silminnähden piristyi. Pääsipähän hetkeksi eroon hyttysistäkin.

Leikattu turkki on kasvanut varsin tiheänä ja paksuna takaisin. Harjaamalla Savusta lähtee karvaa ihan kunnolla, mutta muutoin karvaa ei vielä irtoa häiritsevästi. Kuumakin tulee kesälookista huolimatta, vaikka Savu onkin aiempaa jaksavaisempi. Erittäin positiivinen havainto on kuitenkin se, että molskahduksen jälkeen turkki on suunnilleen heti kuiva ja punkit löytyvät ihan helposti. Kaksi punkkia olenkin Savusta jo tänä kesänä nypännyt. Aiempina vuosina Savussa on ollut ainoastaan yksi punkki. Olemme siis päässeet melkoisen vähällä. Tältä retkeltä punkkeja ei onneksi tarttunut matkaan.

Vaikka Suomen suvessa retkeily on yksi suosikkipuuhiani, tuli nyt retkitauon jälkeen taas muistettavia huomioita koiraa koskien. Ensinnäkin hyttysmyrkky, myös koiralle. Harmittavasti kaikki hyttyskarkotteeni olivat päässeet loppumaan, joten alkuun mentiin sekä koira, minä että Papu* ilman mitään. Retkiseuralaisella oli kuitenkin ihan peruskaupan hyttyskarkoite mukana ja sitä sitten lainakkiin. Sumautettiin koirillekin niskaan ja heti helpottui niidenkin olo. Savua seurasi jatkuvasti valtava hyttyspilvi, enkä ymmärrä, mikä siinä niin vetää puoleensa. Vaikuttaako turkin väri oikeasti ötököihin?

Kyykäärmeet ovat myös varomisen arvoisia. Kallioisessa ja kuivassa maastossa otukset viihtyvät varsin hyvin. Käärmeistä ei meille ole koskaan ollut haittaa, mutta tarkkana tuli silti oltua. Hihnassakin koira saattaa innoissaan pompata polulta sivuun ja törmätä pelästyneeseen käärmeeseen. Kaikeksi onneksi myös kyy on fiksu eläin ja mieluummin pyrkii väistämään ajoissa, kuin ajautumaan konfliktiin. Kaikkeen on kuitenkin hyvä varautua ennakoinnilla. Niinpä vahdittiin taukoalueella vipeltäviä lapsia ja koiria varsin tarkasti.

Reitillämme ei ollut muita kulkijoita, joten Savu oli lähes koko vuorokauden ihan hiljaa. Aamuyöllä se kuitenkin havaitsi rannalla outoa liikettä ja kajautti ilmoille kunnon vahtihaukut, kun ei nähnyt rantaan. Heräilin siihen sitten itsekin ja lähdimme katsomaan. Kaksi joutsenta oli rantautunut, mutta havaittuaan meidät lähtivät uimaan pois. Harmi että säikytettiin, mutta linnut siirtyivät vain viereiseen rantaan lepäilemään. Näköhavainnon jälkeen linnut eivät Savua sitten enää kiinnostaneetkaan. Sen sijaan koira aloitti päivänsä vesikirppuja pyydystämällä.

Vaikka retki olikin matkallisesti etenkin koiran kannalta sangen lyhyt, niin kyllä vuorokausi ulkoilmassa tekee hyvää meille molemmille. Kesän aikana meille mahdollistuisi muutama kahden kesken retkikin - tosin vain päiväseltää. Savulle kaikki aidosti kahden keskeinen on kuitenkin hyvin arvokasta spesifiä herkkua, joten eiköhän intensiivinen päiväreissu ole ihan paikallaan. Suunnitelmissa olisi telttailla ihan yksistäänkin Savun ja Papun kanssa, sillä kaksikko on ihan mainiota retkiseuraa. Kemiat kohtaavat myös taaperolla ja koiralla keskenään.

Viimeistään heinäkuussa telttaillaan uudelleen - hyvässä seurassa - näillä näkymin lähipitäjän kansallispuistossa. Siihen mennessä huolehditaan hyttyskarkoitteet koirallekin, sekä muutama muu pikku huomio.

*Papu on vuoden ikäisen lapseni nimimerkki somessa.

Siis karmea kaahari, täällä kuuluisi kävellä PITKOKSILLA! t. Savu

Rallytoko ALO 8.6 Kangasala

Lauantai päivänä pakkasin kisakamat ja koiran autoon ja niin lähdimme Savun kanssa ajelemaan kohti Kangasalaa. Ajomatka oli paahteinen, joten onneksi autossani on ilmastointi. Pääsimme kisapaikalle perille ja ajoin auton aluksi urheilukeskuksen parkkikselle. Keskuksella oli samaan aikaan viestikilpailut, joten porukkaa riitti! Onneksi sentään koirakenttä oli eri puolella tietä, joten ihan samalla nurmella ei ollut juoksijoita. Kävin ilmoittautumassa, ostin kilpailukirjan ja täysin sen. Olimme saapuneet paikalle hyvissä ajoin monista eri syistiä ja nyt meillä oli miellyttävästi liki kaksi tuntia aikaa hengailla rennosti. Tai sitten ei, taivaalla alkoi jyristä ukkonen. Ukkospilvi tuli lopulta ihan päälle ja vettä alkoi sataa kaatamalla. Olin juuri saanut kevythäkin koottua, enkä ennättänyt sitä purkaa. Juoksimme Savun kanssa autolle sadetta karkuun. Kuuro ei kestänyt kauan, mutta vettä tuli niin, ettei eteensä nähnyt. Kisapäivä siis alkoi varsin mukavasti, sillä kevythäkki ei tietenkään ole mikään retkeilyhäkki. Vesi meni häkkiin sisään, mutta ei tullut ulos. Mikä idea on laittaa pohjakankaaksi jokin vettäläpäisemätön materiaali? Noh, onneksi oli auto, eikä Savua muutoinkaan ollut tarkoitus säilyttää häkissä. Siirsin autoni kentälle ja vaihdoin häkkiin kuivan makuualustan.

Ensimmäinen ukkoskuuro ei jäänyt mitenkään ainokaiseksi, vaan aika pian kentän toisessa päässä olevaan metsään löi salama. Ja salamat välkkyivät muutoinkin samalla, kun jytinä kuului ihan päällä. Vaikka olenkin ulkoilmaihmisiä, enkä vähästä hätkähdä, niin ukkoskuuron aikaan en haluaisi seistä pellolla. Vuoroin istuimme Savun kanssa auringossa nurtsilla ja jo hetken päästä juoksimme kiireellä autoon suojaan kaatosateelta. Juoksemista kisapäivään siis riitti! Savu ei isommin säikkynyt jyrinää, vaikka totta kai hiukan läähätti stressistä. Kuumakin oli sitten lisäksi. Yhtä välähdystä säikähdin itse ihan oikeasti ja sen jälkeen Savukin alkoi vähän pälyillä. Ukkonen ja kireä olemukseni saivat Savun myös haukkumaan hiukan enemmän. 

Keräsin itseni ja aloin leikittämään Savua aina kun välähti ja jytisi. Tämä tuotti nopeasti tulosta ja saimme molemmat vähän rentouduttua. Kävipähän treenistä. Runsaiden sadekuurojen vuoksi luokkamme alku viivästyi reilusti ja vasta suunnilleen tunnin aikataulusta myöhässä pääsimme rataan tutustumaan. Tämän jälkeen satoi taas kaatamalla ennen, kuin ensimmäinen koirakko pääsi radalle. Rata oli miellyttävän helppo ja kylttejäkin oli vain kymmenisen kappaletta. Olin siis ympäristöstä huolimatta hitusen toiveikas suorituksemme suhteen.

Vielä viime hetkellä ennen vuoroamme vahvistelin Savua kontaktista ja revittelimme viimeiset leikit. Sitten tuli vuoromme, ukkonen jyrähti ja kävelimme kehänauhan sisäpuolelle. Savu sukelsi nurmen tuoksuihin ja alkoi hidastella jo ennen lähtökylttiä. Odottelin aika kauan, ennen kuin Savu saapui perusasentoon ja pääsimme aloittamaan. Noh, mitään yhdessä tekemistä radalla ei tapahtunut, Savu lähinnä haistelu tai laahusti perässäni. Kaksi tehtävää se havahtui tekemään sen verran, että voi tekemiseksi kutsua. Mutta kisoissa ei todellakaan nähty sitä koiraa, joka minulla treeneissä on. Enpä jaksanut itsekään satsata, sillä olimme jo kaikesta aika väsyneitä ja ukkonen siihen päälle. Minua meinasi alkaa naurattaa kesken suorituksen, vaikka kai siinä olisi pitänyt itkeä.

Yhden liikkeen päädyin uusimaan, mutta juoksin koiraa kannustaen edelliselle kyltille, joten -10p siitä. Virhepisteitä  tulikin lähes joka kyltiltä, oikeastaan vain yhdeltä kyltiltä ei tullut. (En harmikseni sateessa muistanut kuvata ratapiirrosta, joten en tiedä miltä kyltiltä tuli mitäkin). Kaikkien puutteellisten yhteistöiden (yhteistyötä tuolla radalla ei kyllä näkynyt), epätarkasti suoritettujen tehtävien, ohjaajavirheiden, taluttimen kiristymisien, uusimisen ja kylttien nuuskuttelun jälkeen meille jäi pisteitä 54p eli vahva hylky.

Tuomarina oli Hannele Pirttimaa 

Tulos 54p HYL Aika 3min 40,44s

Tuomarin kommenttina "Autoit mukavasti koiraa, joka otti kovasti häiriötä kisapaikasta"

Kisapäivä oli ihan mukava, lukuun ottamatta tuota muutamaa minuuttia kehässä. Ihan kamalaa. Pohdin jälkikäteen, olisiko pitänyt vain jättää väliin jo ihan pitkän päivän ja ukkosen vuoksi. Tai edes keskeyttää. Ajattelin kuitenkin sisukkaasti että tänne on tultu, mitään hävittävää ei ole ja lyhyt rata. Niinpä sitten päätin madella maaliin asti, koira parka. Savu kyllä radan jälkeen lähti taas villiin leikkiin mukaan, mutta oli selvästi todella väsynyt. Noh, kokemusta rikkaampana kohti seuraavia kokeita, joihin olenkin jo ilmoittautunut. Olosuhteet huomioon ottaen päivä meni kivasti, sillä selvisimme kuitenkin ilman salamaniskua.

Treenimuistioon

- treenaa nurmella enemmän

- treenaa edes sateella, ukkosellakin mielellään

- muista myös kisamaiset treenit

Ääniongelmia ja onnistuneita treenejä

Pahoittelen etu- ja jälkikäteen kaikkia kirjoitusvirheitäni. Ne ovat toistaiseksi tulleet jäädäkseen, sillä en ennätä oikolukea tekstejä niin tarkasti, kuin aiemmin.

Tällä viikolla ehdimme treenata kolmesti, tokoa ja rallytokoa sekaisin. Pääpainotus oli rallyssa, koska huomenna mennään ensimmäisiin virallisiin kisoihin. Mölleissä olemme käyneet kahdesti täällä ja täällä. Viikon kaksista treeneistä on videokooste. Kävimme kahdella eri kentällä, sekä eilen illalla vielä nurmialueella. Kehitys lähtee kyllä aina mukavaan vauhtiin, kunhan vain pääsee aloittamaan ja jatkamaan treenejä.

Aloitetaan kuitenkin ensin haasteista. Savun haukkuminen on lisääntynyt ja ääntely ylipäänsäkin. Myös taukokäytös on vähän levinnyt käsiin, eikä käy siihen oikein mene ensimmäisellä perille. Pitänee suosiolla treenata uudelleen, sillä kaksoiskäskyjen jankuttaminen on turhaa. Savu haukkuu kentälle päästyään ensin vähän kaiken näkemänsä, tämä johtuu yleisesti ottaen siitä, että Savu on niin innoissaan. Ja kun Savu on innoissaan, mutta ei vielä pääse hommiin tai muutoin riehumaan, painekattila kiehuu yli äänen muodossa. Pitkä tauko lienee osasyy siihen, että kaikelle kahden keskiselle on latautunut ihan valtava arvo.

Toiset koirat ovat osoittautuneet myös haasteeksi niin lenkillä, kuin treeneissä. Ensimmäisissä toki pahemmin. Savu on aiempaa voimakkaammin kiinnostunut muista koirista, ilmeisimmin siksi että sen ainokainen. Kun Savu sitten ei pääse tervehtimään lenkillä koiria, purkautuu turhauma räksyttämisenä. Koska ongelma on suhteellisen tuore, en ole siihen puuttunut vielä oikein mitenkään, sillä en ole keksinyt järkevää keinoa. Tiedän että Savu hiljenisi kaikin mahdollisin fyysisin rangaistuksin tai kilpaa karjumisella. Edellä mainitut keinot eivät kuitenkaan tule kuuloonkaan, vaan tahdon työstää ongelman oikeasti kuntoon. Ongelmana tämä on tietysti vain minun kokemukseni, sillä en pidä siitä, että koirani räksyttää. Onneksi Savu on treenatessa hiljaa. Paitsi silloin, kun minä en keskity. Ihmisille voin ehkä huijata tunnetilani, ajatukseni jne. mutta en Savulle. Savu kyllä paljastaa kovalla äänellä mikäli ajatukseni ovat muualla, minua kiristää tai ärsyttää tai mitä vain, mikä haittaa keskittymistäni. Vaikka haukkuminen onkin ärsyttävää, on se kuitenkin tarpeellinen ja rehellinen palaute omasta toiminnastani. Mielenhallintaa täytyy vähän työstää, sillä treenikuplamme on hajalla lähinnä minun syystäni.

Tulipa haukkumisesta paljon tekstiä, hups. Ongelma ei kuitenkaan ole mikään härkänen, vain ainoastaan pieni särö kokonaisuudessa. Asian työstämistä huomattavasti helpottaa tietysti se, että tiedän suunnilleen syyt haukkumiselle.

Sitten varsinaisia treenejä.

Teimme kaksi kertaa kisamaisen ratatreenin rallytokosta. Toinen rata meni jo varsin kivasti. Savuhan seuraa oikein kivasti kaikki kiemurat ja oli tarkasti kuulolla tehtävien suhteen. Itse sen sijaan kiirehdin heti jos minua jännittää tai olen epävarma. Kisoihin kirjoitinkin isolla muistilapun; hengitä ja muista kävellä. Kun nämä ovat kunnossa, Savukin on hiljaa ja harmonisesti mukanani.

Uusista liikkeistä ehkä haasteellisin oli askel seiso, kaksi askelta istu, kolme askelta maahan. Seisominen on siis haasteellisin, sillä sitä emme ole tehneet vielä lainkaan. Tai siis nyt olemme, mutta emme vielä viikko sitten. Otin liikkeeseen kuitenkin reilun käsiavun mukaan, kun se on kuitenkin rallytokossa sallittua. Haasteellisen tehtävästä teki se, että olemme juuri tokopuolella hioneet sitä että aina kun pysähdyn, Savun tulee istua. Voitte siis kuvitella koiran hämmennyksen pakan sekoittamisesta.

Seuraaminen noin muutoin on mennyt eteenpäin, vaikka perusasennot ovatkin välillä vinoja. Tällä viikolla keskityin kuitenkin pääasiassa palkattomuuteen ja isoihin kokonaisuuksiin. Häiriköityjä perusasentoja kyllä teimme ja hyvin Savu kerää itsensä mukaan, vaikka vähän nenä veisikin.

Olen saanut viimein koulutettua Savulle käsityksen takapalkasta ja ai että miten mukavasti se helpottaa treenejä! Toisinaan joudun treenaamaan taapero selässäni, joten leikittämiseni olisi varsin kömpelöä. Siinä suhteessa on helpottavaa, että Savu voi rynnätä lelulle itsenäisesti ja leikittää itsensä itse. Paljon itse taivutuksia...  Takapalkka saa Savuun miellyttävästi potkua, mutta n. 15m jälkeen palkka alkaa houkuttaa liikaa. Savu saatta pysähdellä ja kääntyillä vilkaisemaan palkkaa. Kisakuvioihin sitä ei siis vielä voi ottaa mukaan, mutta hyvällä mallilla olemme silti.

Kylttien haistelu on ollut aiemmin riesamme, mutta näiden treenien perusteella sekin ongelma olisi selätetty. Kunhan vain muistan hengittää, kutsua koiran mukaan ja tehdä sen kanssa hommia yhdessä. Tällä hetkellä huomisten kisojen suhteen on varsin luottavainen olo. Hauskaahan me sinne mennään pitämään ja kaikki muu on pelkkää plussaa. En ajatellut kiusata Savua kylttien uusimisella, jos en jotaki kylttiä muista tai suoritan väärin, niin ihan sama. Koira ei sitä tiedä ja tekee kuitenkin parhaansa.

Paikalla makaamisia hioin tällä viikolla myös, about joka paikassa. Tein erikseen etäisyys- ja aikatreeniä. Häiriöt tulee rakentaa uudelleen, sillä Savu katselee mielellään vähän ympärilleen. Nyt ei kuitenkaan noussut tai ennakoinut, mutta ikävästi valahti ihan löysälle lonkalle. Paikkamakuussa onkin yllättävän monta osasta, aina asennosta pysymiseen malttamiseen ja kaikesta jännittävästä luopumiseen.

Toivottavasti huomisista kisoista jäisi käteen hyvä kokemus ja rohkaisu jatkaa treenejä!