Epäviralliset rallytokokilpailut - Ylöjärvi

Ai kamala, eiliset kisat pääsivät vähän säikäyttämään. Harmillisesti videoita radoista ei ole, vaikka mölli radan videon olisin halunnut näytille asti. Saavuimme Savun kanssa hallille ajoissa ja kävin ilmoittautumassa. Olin ilmoittautunut pelkään mölliluokkaan, mutta kun alokkaaseenkin oli tullut peruutuspaikka ilmoitin meidät siihenkin. Ehdin hyvin kävelyttää Savun ja tuoda sen rauhassa halliin. Mainittakoon että Savun ääntely on vähentynyt ja se sipsutti hiljaa vieressäni vaikka jouduimmekin pujottelemaan vieraiden koirien ohi. Yleensä treenaamme hallissa kahden, joten väenpaljous kotihallissa on meille molemmille vähän outoa.

Katsoin ratapiirustuksen läpi - taas pari vaikeampaa liikettä. Ja pari sellaista, joiden kylteistä en aina muista ulkoa enkä osaa tulkita oikein. Alokkaan rataantutustuminen läheni, kunnes halli pimeni. Sähköt tulivat pian takaisin, mutta menivät uudelleen poikki. Eikä niitä sitten liki pariin tuntiin näkynyt. Hallissa tuli pimeää ja hiirenhiljaista, aika kiusallista. Jännitys muuttui samantien erilaiseksi. Rata jouduttiin siirtämään eri puolelle hallia jotta ikkunan valossa näkisi jatkaa. Olosuhteet rauhallisesta hallin päädystä muuttuivat rauhattomaksi sokkeloksi, sillä viereisellä käytävällä kävi kuhina, oviaukosta kuljettiin ja ulko-ovi näkyi kentälle. Tietysti halleja on erilaisia ja kaikkeen pitää tottua, mutta kesken treenien kukaan ei about ikinä kulje niistä ovista. Myönnettäköön että ehkä itsekin uhrasin ajatuksen sille, että käytävällä kulkisi jonkun koira irti joka kävelisikin kisakentälle. Täytyy harjoitella varmuuden vuoksi ovista kulkeminen niin, että siitä saatetaankin mennä suoraan hillittyyn perusasentoon ja radalle. Näin siis nyt kilpailuissa, mutta ei ikinä treeneissä.

Meidän vuoro tuli ja pujottelimme hälyisästä kulkuaukosta kentälle. Törmäsin vielä vastaantulijaankin koiraan keskittyessä. Jännittynyt ja hermostunut olemukseni paistoi koiralle vähän liikaa ja niinpä Savu keskittyi kentällä haistelemiseen. Savu ei ihan oikeasti ikinä, jumita haistelemaan. Loppukin itsevarmuuteni karisi, kun en saanutkaan koiraa kutsumalla. Lopulta jouduin (kun en sitten enää muuta keksinyt) vetämään Savun pois hajuista. Koko rata oli tahmeaa nenä maassa laahaamista. Meidän yhteinen kisakupla oli jossain hukassa ja Savu meni ihan omassa kuplassaan. Välillä Savu jäi haistelemaan ilmaa ja katselemaan vain muualle hihnan mitan päähän. Tuli kädetön olo, edelliset koirat vain kiskaisin hihnassa mukaani. Nykyään en koe sitä järkeväksi, vaikka lopulta jouduinkin Savua vetämään. Koiran asemassa, en minäkään olisi halunnut työskennellä itseni kanssa siinä mielentilassa. Olisin halunnut vajota maan alle ja sen koirakin tiesi pälyillessään ympärilleen. Viimeisen kyltin  jälkeen Savu seurasi hienosti maaliin, sillä omakin olo oli helpottunut.

Möllirata oli sama kuin alo, joten saatiin sitten hyvä treeni perään. Sähkötkin palasivat ja saatiin valoa pimeyteen. Ehdin leikittää Savua paremmin ja rentoutua vähän itsekin. Kävimme hajukohdassa treenaamassa ja lähdimme paljon varmemmalla mielellä radalle. Hyvin menikin, Savu seurasi sievästi ja huomattavasti paremmin kuin aiemmin. Olisi voinut luulla eri koiraksi. Palkkasin Savun jostain kumman varmuuden vuoksi syystä maahanmenosta. Savu ehti nousta vähän istumaan, kun ei tietenkään odottanut palkkiota. Loppurata mentiin ilman nameja ja maalin jälkeen leikittiin kunnolla. Möllistä jäi hyvä mieli. Tarvitsisin jotain mielentilatreeniä jännittämiseen, tottahan se vaikuttaa ihan hirveästi.

Alla liikekohtainen selvitys värikoodein alo ja mölli.

Tuomarina Maria Riski

Alo HYL Tvä 2min 40s

Mölli HYL (65p) 1min 50s

Lähtö Ratavirhe, väärä uusiminen Uusin lähdön koska Savu jäi samantien haistelemisen vuoksi jälkeen.

Askel oikealle

Liikkeestä maahan Ohjaajavirhe, taluttimen kiristyminen, puutteelinen yhteistyö Talutin kiristyi ja Savu lähti inasen myöhässä seuraamaan.
Tehtävän uusiminen, väärin suoritettu tehtävä (istuminen lopussa) Sekoilin niiden nakkien kanssa.

Spiraali oikealle Puutteellinen yhteistyö Todellakin puutteellinen eikä mikään yhteistyö. Olisi pitänyt päästää koira pois pälkähästä.
Taluttimen kiristyminen

270 oikealle Puutteelinen yhteistyö, epätarkasti suoritettu tehtävä

Istumisen kautta maahan ja kierrä koira ympäri Ihme kyllä ei virhepisteitä, vaikka ihan kamalaa kuraa oli tekeminen.
Väärin suoritettu tehtävä (istui ennen liikkeelle lähtöä) Pyysin epähuomiossa perusasentoon.

90 vasempaan Puutteellinen yhteistyö

Koira eteen, vasemmalta sivulle Puutteellinen yhteistyö

360 oikealle Puutteellinen yhteistyö, ratavirhe (väärä uusiminen) Olin kylttialueella jotenkin väärin?

Saksalainen täyskäännös Puutteellinen yhteistyö, taluttimen kiristyminen, koira nuuski kylttiä

90 oikealle Puutteellinen yhteistyö
Kontrollin puute

Täyskäännös

Koira eteen istumaan, peruuttaen 1-2-3 askelta Väärin suoritettu tehtävä En osannut laskea ja astuin 1-2-2
Väärin suoritettu tehtävä (lyhyt askel) Pelkäsin osuvani takana olevaan kylttiin.

Maali

Kommentteina
Tarkista uusimissäännöt. Rauhallista ohjausta.
Koira keskittyi hienosti.

Mölli olisi mennyt pisteiden osalta paremmin, jos olisini uusinut väärin suorittamani kyltit. Mielestäni se olisi ollut turhaa, koska koirahan teki oikein, oma virhe. Mainittakoon vielä loppuun että rallytoko ei ole meidän varsinainen lajimme ja kisailen siinä lähinnä treenimielessä. En vuosien tauon jälkeen muista kylttejä kunnolla enkä koe tarpeelliseksi uusia jos itse ohjaan väärin (kuten tälläkin kertaa). Tästä kohti seuraavia koitoksia!

Kolmen kansallispuiston kierros: Etelä-Konnevesi

 

Kolmen kansallispuiston kierros: Isojärvi

Alituiseen reistaileva ja jumittava läppärini on tehnyt kuvankäsittelystä tuskaisaa ja postailusta olematonta. Tässä kuitenkin viimein retken toisen päivän postaus, jonka vietimme Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Pääsimme lähtemään Isojärveltä hyvissä ajoin, mutta vähän lunkin matkantekomme vuoksi olimme Rautalammilla vasta iltapäivän puolella. Suunnitelmat Kolmen vuoren vaelluksesta jäivät haaveeksi. Jälkikäteen ajatellen, ehkä hyvä niin. Suuntasimme Kalajan kierrokselle, joka sekin alun tylsästä osuudesta huolimatta oli oikein kiva reitti.

Alkumatkan pitkospuut vaihtuivat nopeasti kivikossa kiemurtelevaksi poluksi. Melko pian päästiin pienten mäkien nousuun ja lopulta jyrkät, kiviset ja juurakkoiset nousut saivat hien pintaan. Savu kääntyili toisinaan katsomaan, että ihanko oikeasti vielä jatketaan. Liukkailla kivillä itse kukin sai asetella tassunsa tarkasti. Kujeen kanssa Savu lyöttäytyi ihan pariskunnaksi ja kaksikosta saatiin kivoja kaverikuvia. Savukaan ei kaikissa näyttänyt jurmulta virkamieheltä, mikä oli mieluisaa vaihtelua!

Viimeisen nousurutistuksen jälkeen esiin tuli kyltti jossa luki "putoamisvaara". Liukkaan nousun jälkeen kytkin Savun takaisin kiinni, vaikka en usko sen olevan sitä tyyppiä, että hyppäisi kalliolta alas. Huipulla tuiversi melkoinen tuuli ja sumusade sai aikaan vähän sateisen tunnelman. Savu muuttui oitis tuiman näköisesti poropuolikkaaksi. Tuulessa menee tukka huonosti, eikä Savu ole erityisemmin sateenkaan ystävä.

Kalajan kierros teki vaikutuksen myös sadekelillä. Ruska onkin vähän joka kelillä kaunis, niin tuollakin reissussa. Selkeällä kelillä näkymä olisi jatkunut silmänkantamattomiin. Pakko sanoa, että nimenomaan Kalajan kierros on kaunein reitti, mitä olen koskaan kiertänyt. Säästä ja jyrkistä nousuista huolimatta teki vaikutuksen. Näköalojen lisäksi olen vanhojen metsien suuri ystävä, ne kiehtovat kuvausympäristönä paljon.

Jylhissä maisemissa reippailun jälkeen koirat kipusivat tyytyväisinä autoon huilaamaan. Illalla saavuiimme varaamamme majoitukseen - mökille Joutsaan. Oli kyllä ihan huippumökki ja ystävällinen vuokranantaja. Kelpasi koirienkin nukkua kylmän telttayön jälkeen sisätiloissa. Päivänvalolla mökin pihapiirikin oli ihan huippu. Vahva suositus Rutalan mökeille, jos kesällä kaipaa Keski-Suomessa lomapaikkaa. 

Koirat päästelivätkin aamusella kunnon rallit pihassa ja Savu etsi tapansa mukaan vesikirppuja. Pakkausurakoiden jälkeen olimme taas valmiita seuraavaan seikkailuun. Siitä seuraavassa postauksessa, kunhan saan kuvat valmiiksi.

Naapurikoirat

Ilmoitin Savun seuran rallytoko kilpailuihin viikonlopuksi, mölliluokkaan tosin (ei tarvitse maksaa lisenssiä). Toivon saavani varmuutta kisatilanteisiin rallyn kautta, sillä se ei lajina jännitä niin paljon. Jännittäessä saatan houkutella koiraa, se tulee jostain selkärangasta. Siitäkös Savu suivaantuu, kun ei ole houkutteluun tottunut, hämmentyy vain. Jännitys ja kisatilanne aiheuttavat minussa kaikkea muutakin kummaa, kuten kiirehdintää. Toivottavasti saan pidettyä pääni kasassa, sillä aion ensi vuonna päästä ihan oikeastikin kisaamaan.

Peltorallikuvat parin viikon takaa, Savu nautti ♥

Kolmen kansallispuiston kierros: Isojärvi

Lähdimme sunnuntai iltapäivänä ajelemaan kohti Keski-Suomea. Nappasimme matkalta Elinan ja Kujeen kyytiin ja aikomuksenamme oli ajaa Rautalammille asti. Kaunis auringonpaiste kuitenkin houkutteli ja niinpä kurvasimme hetken mielijohteesta Isojärven kansallispuistoon. Koirat olivat tietysti mielissään lyhyestä automatkasta. Parkkipaikalla oli muitakin autoja, mikä vähän ihmetytti. Kello kuuden iltaruuhka? Nuotiopaikalle kävellessä ihmisiä tulikin vastaan useampi. Valitsemallemme nuotipaikalle tuli autolta matkaa noin kilometri. Niin lyhyesti siksi, että rinkan lisäksi kannoin vauvaa sylissä. Niemenkärjessä oli perhe iltanuotiolla, mutta he lähtivät kun saimme teltat koottua.

Ilma alkoi kylmetä melkoisesti auringon laskettua puiden taa. Jos olisimme olleet tunninkin aiemmin, olisimme saaneet kauniit auringonlaskukuvat. Hämärässä vilkkui vain Savun orbiloc ja Kujeen valopanta. Kaksikko tulikin saumattomasti juttuun, mikä yllätti positiivisesti. Edellisellä kerralla leikin lomassa oli pientä kyräilyä ja vähän irvistelyäkin. Ilta kului rattoisasti nuotiolla koirien leikkiessä. Annoimmekin koirien touhuta viimeiseen asti, jotta pysyisivät lämpiminä.

Savu tuli mielellään telttaan ja käpertyi viereeni nukkumaan. Yön pakastuessa Savu tunki niin tiiviisti kylkeeni, että emme meinanneet enää molemmat mahtua retkipatjan päälle. Ohjasin koiran tutisemaan jalkopäähäni makuupussin päälle, olisi ainakin kunnolla eristettä maasta. Kokonaisuudessaan yö meni hyvin ja Savu nukkuikin viimeiseen asti jalkopäässäni lämmittäen mukavasti. Pomppa ei ehkä olisi ollut pahitteeksi, sen lisäksi unohdin myös omat toppahousuni. Onneksi pärjättiin ilmankin.

Aamuun herättiin kohmeisina auringon ollessa vielä piilossa. Savu ja Kuje jatkoivat edellisillan ilottelua ja hyvä niin. Valoisammassa koirat kiinnostuivat myös rannasta ja Savu hyppeli toiveikkaina rantakiville etsimään vesikirppuja. Harmikseen vesikirput taitavat olla talvilevolla. Muutamia rantakiviposeerauksia saimme koirista samalla, kun aurinko värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi. Kymmenen aikoihin aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja me lähdimme kävelemään autolle. Koirat pitivät hihnassa kuuluvan konsertin vastaantulijoista. "Hyvä että teillä on vahdit mukana", kommentoi toinen. Jos olisi aikaa ja motivaatiota, hienosäätäisin Savun äänenkäyttöä.

Poropuolikas ja bc hyppäsivät tyytyväisinä takakonttiin huilaamaan. Liekö kotimatkasta haaveilleet, mutta me lähdimme ajamaan aivan toiseen suuntaan. Siitä seuraavassa postauksessa.

DIY: Heijastinliivi koiralle

HELPPO HYÖDYLLINEN EDULLINEN

Illat alkavat hämärtyä ja päivät lyhentyä. Omistajan ja koiran näkyvyys liikenteessä on erityisen tärkeää. Vilkkuvalojen lisäksi heijastinliivi tuo turvaa. Mutta mistä sopiva ja kestävä liivi?

Koirien heijastinliiveissä heijastinosa on monissa tapauksissa puutteellinen. Koirille tarkoitetuissa liiveissä ei tarvitse olla CE-merkintää, eikä kyseessä aina ole heijastinliivi nimen varsinaisessa merkityksessä. Näin ollen kyseessä ei välttämättä ole heijastava heijastinnauha, se kuluu pesussa tai lähtee rapisemaan käytössä. Heijastinliivit ovat myös hinnoiltaan kovinkin vaihtelevia, usein melko kalliita. Monenlaisia heijastinliivenä testanneena, kuminauha kiinnitykset venyvät muodottomiksi, tarranauhat lakkaavat pysymästä kiinni aika nopeasti ja muovilukot murtuvat pakkasessa. Hintaansa nähden liivit ovat monesti olleet pettymyksiä.  Markkinoilla on totta toki hyviäkin liivejä. Siitä huolimatta edullisen ja taatusti heijastavan liivin askartelee koiralleen helposti.

Tarvitset

Ihmisten heijastinliivin (suhteuta koiran kokoon)

Kuminauhaa/tarranauhaa (Ikean huonekalupakkausten tarranauha tosi hyvää)

Sakset, ompelukoneen (tai ihan vaan neulan ja lankaa)

1. Leikkaa heijastinliivi halki. Yhdestä heijastinliivistä saa kaksi liiviä koiralle. Suhteuta heijastinliivin koko niin, että ihmisen kädenaukosta tulee koirasi pääaukko. Pienelle koiralle siis lastenliivi, isolle koiralle oikeasti iso liivi. Kaula-aukkoa on toki mahdollista myös suurentaa.

2. Mittaa koirasi rinnanympärys ja ompele tarranauhat sen mukaisesti. Itse kiinnitin nauhat vahingossa liian eteen ja sen vuoksi liivit hiukan lerpattavat.

3. Viimeistele saumat ja ompele leikattu sivu kaksinkerroin, jotta liivi ei purkaudu.

Itsetehdyt heijastinliivit ovat olleet meillä käytössä miltei vuodenpäivät. Edelleen ehjiä, pysyvät päällä ja leveä tarranauha ei ole mennyt miksikään. Tarranauhan sijoituksen kanssa tuli pieni kämmi ja liivi vähän lerpattaa, mutta se on pelkkä ulkonäköhaitta.

Kankaanpään kaverit

Lähdimme Kankaanpäähän tapaamaan vuosien tauon jälkeen Essiä ja Hiisiä. Voihan Luikku Tuikku aka Hiisi! Ei ole muuttunut sitten yhtään ja miten hyvä muisti, kun melko pian minut tunnisti. Yhtä ihana kuin aina ennenkin ♥ Hiisi on saanut seurakseen suloisen australianpaimenkoira Kidan. Jopas tulvi mieleen muistoja Tuikusta ja Vilkusta - kullattuina tietenkin. Hyvin samantyyppinen parivaljakko olivat Hiisi ja Kida.

Hiisi otti meidät hyvin vastaan, Savunkin joka puhisi karvat pystyssä. Lastenvaunuja Hiisi ensin ihmetteli, mutta sen jälkeen olisi ilomielin hypännyt kyytiin Papun seuraksi. Vähän kuten Lounakin... Savu ja Kida ihmettelivät toisiaan aikansa, olimmehan pöllähtäneet yllättäen toisten tontille. Yhteinen sävel löytyi kyllä käden käänteessä ja Savu rakastui oitis nättiin nuoreen neitoon.

Kävelylenkillä risut lentelivät, kun paimenkaksikko mennä rymisti risukossa. Savu löysi jostain kasan ehtaa sitä itseään ja haisi loppu päivän navetalta. Hiisi lenkkeili sivistyneesti kanssamme hihnassa ja viihdytti Papua. Se siitä vauvan nukutuslenkistä, Papu istua tapitti koiria tarkasti. Koiraihminen tulee, vaikka tekemällä.

Lenkin jälkeen päästettiin kolmikko vielä pellolle peuhaamaan. Hiisi on todellakin kuin Tuikku. Liittyy välillä nuorison seuraan riehumaan, mutta pääasiassa käyskenteli omia polkujaan. Tai tuli hakemaan herkkuja ja rapsutuksia. Rapsutuksia saikin, voi miten salaa kaipaankaan isoa koiraa ♥

Hiisi täyttää joulukuussa kuusi vuotta, ei uskoisi. Niin oli pilke silmäkulmassa ja leikkisä olemus. Tälle syksyä saatetaan saada Hiisi kylään, Kida tietysti myös. Savu tykkäisi, Kidasta siis pääasiassa. Papu tykkäisi Hiisistä, ja Hiisi Papusta. Täytyykin antaa Hiisille vähän pisteitä vauvaan suhtautumisesta - kuin vanha tekijä. Vierailu oli kaikinpuolin mieluisa ja toivottavasti seuraavaan ei vierähtäisi ihan neljää vuotta. Tulee niin hyvä mieli, että yksi niistä yhdeksästä pennusta, päätyi ihan huippukotiin. 

Kimppatreenit ja sänkkärillä

Viikon takaiset kimppatreenit Elinan ja Kujeen kanssa olivat todellakin paikallaan! Tauon vaikutukset kyllä huomasi ja jumittaminen alkaa häiritä itseä. Tarkemmin en jaksa treenejä sivuta, ennemmin ryhdyn töihin niiden suhteen. Hallille ostinkin avaimen nyt lokakuuksi ja siellä on tarkoitus käydä ahkerasti.

Yritän päästä eroon mutu- ja spontaaniustreeneistä ja edetä suunnitelman mukaan. Liikkeiden läpikäynti auttaa hahmottamaan tilanteen, muutamahan on jo hyvällä mallilla. Sen sijaan pito, kaukot ja jäävä on aloitettava järjestelmällisesti ja tehtävä valmiiksi asti.

Treenijupina sikseen, Savulla oli hauskaa ja se oli kovin riemuissaan laatuajasta. Sekä bortsuneiti seurasta. Sänkipellolle lempi leiskui ja ääni raikasi. Savua kiukutti kun kunto loppui kesken. Poropuolikkaalla taitaakin olla huonoin kunto ikinä. Emme ole päässeet pyöräilemään, eikä Savu oikein muuten juokse yksinään. Kävelylenkein ei kunto kasva, joten toistaiseksi suurta nousua kunnon suhteen ei ole tulossa. Onneksi kunto kohoaa suunnilleen yhtä nopeasti, kuin laskeekin.

Lokatreenejä kohti, treenianalyysit löytää tulevista treeneistä treenipäivyri tunnisteella.