Kirmailua Niinisalossa

Kävimme alkuviikosta Niinisalossa lenkkeilemässä Even kanssa. Savulle uudet koirakaverit kelpasivat ja koira oli oikein tyytyväinen neitiseuraan. Mieluista vaihtelua arkeen toivat myös uudet lenkkimaisemat, en lakkaa koskaan tykkäämästä Hämeenkankaan kangasmaastoista. Savu ihastui sekarotuiseen Viimaan ikihyviksi. Vähän kuin villakoirannäköinen Louna, vähemmän rajuin ottein. Kilpaa juoksivat niin että maa tomusi. Tuli hyvä mieli nähdä Savukin kiihkeänä, täysiä pinkovana kuratassuna. Arjessa se on niin säyseä, rauhallinen, maltillinen ja kaikella tapaa kuuliainen. Kyllä arjesta irtaantuminen kelpasi koirallekin, silmät säihkyivät kun sai keppi suussa rämistellä märällä hiekalla.

Juttu luistin mukavasti ja muutaman kilometrinkin kävelimme. Kuvaillessa ja koiria katsellessa tulee helposti laahustettua tai seistyä kauankin paikallaan. Papukin nukkuin pari tuntia, joten pystyin kerrankin keskittymään kuvailuihin. Parahiksi vauva kuitenkin heräsi ja edustavimman juoksukuvat jäivät ottamatta. Papun piti selvästi päästä näkemään koirat, sillä seurasi kolmikon kirmailua hyvin tarkasti. Porokoira Sani huomasi vauvan ja kävi tervehtimässä. Pakko sanoa, että porokoirissa on kyllä sitä jotain. Lenkki tuli päätökseensä ja koirat olivat melkoisen väsyneitä. Savu nukkuin koko kotimatkan ja havahtui vasta kun kutsuin sitä autosta kotipihassa ulos.

Treenien suhteen on ollut vähän taukoa. En voi syyttää Papua, etteikö olisi aikaa. Aikaa on ja jaksamistakin kyllä. Ei vain huvita. Olen hukannut motivaation pahemmin kuin koskaan. Harmittaa kun emme edenneetkään aikomaani tahtiin. Että kevään tauko oli pidempi kuin piti. Että Savu ei osaa kaukoja kuten halusin, enkä ole opettanut pitoa. Olen polviani myöten saamattomuuden suossa ja jäänyt roikkumaan synkän harmaaseen negatiivisuuspilveen, jossa mikään ei ole hyvin. Savu kuitenkin seuraa kauniisti, tulee täysiä luokse ja nykyään tekee juttuja kanssani silmät intoa loistaen. Pitäisi todenteolla ryhdistäytyä itsekin, sillä Savu työskentelee todella innokkaasti. Onhan laatuaika aiempaan verraten huomattavasti harvemmassa.

Frisbeetä emme tehneet tänä kesänä ollenkaan. Meidän pihamme on oikeasti vähän kuoppainen ja liian rinnemmäinen siihen. Savu on löytänyt jostain tosi nopean vaihteen ja päästelisi kiekon perässä ihan sokkona. Itse olen löytänyt perfektionistipuoleni ja heitän huonosti. Ehkä frisbee juttuja sitten ensi kesänä. Treenata pitäisi ja siitä Savukin tykkäisi. Mutta mitä minä sitten haluan? No retkeillä, ehkä vähän temppuja kouluttaa. Pitää hauskaa. Savuakaan ei varmasti haittaisi. Pitäisi saada sama riemufiilis tokoonkin takaisin. Treeniseuraa kaipaisin, yksin on tylsä tehdä mitään. 

Kertokaapa nyt, miten motivaation löytää? 

Koira ja vauva - valmistaudu etukäteen

Julkaistakoon nyt, kun olen kymmeniä kertoja selannut läpi, korjaillut ja täydentänyt.

Pohjustus

Teksti on täysin omaani, omiin kokemuksiini ja huomioihini perustuen. Haastattelin myös muutamia äitejä, jotka omistivat  erirotuisia koiria. Huomioi tekstiä lukiessa, että elämäntilanteita on lukuisia erilaisia. Myös koirat ja vauvat ovat erilaisia yksilöitä, yhtälailla kuin tuoreet äiditkin (sekä kumppanit). Kokonaisuus perheenlisäyksen suhteen voi vaihdella suurestikin, sillä muuttujia on monia. Oletan tekstin suhteen että jokainen tuntee koiransa ja osaa poimia tekstistä itseään kiinnostavat kohdat.

En huomioi tekstissä poikkeuksen poikkeuksia tai sattumia. En myöskään sivua erikseen koiran kouluttamisen perusteita, koiranomistajuutta, koiran rotua ja sopivuutta perheeseen, tai muita vastaavia. Jo ennen koiran hankintaa tulee perehtyä eläinten kouluttamisen perusteisiin, koiraan lajina ja harkitsemaansa rotuun. On hyvä tiedostaa, että vaikka kaikki olisikin ennen raskautta koiran kanssa hyvin, on vauva silti suuri elämänmuutos, usein myös koiralle. Siksi muutama huomio on ihan paikallaan, jotta uusi arki lähtisi pyörimään myös koiran näkökulmata sujuvasti, ilman suurempaa stressiä. Kokeneemmallekaan koiranomistajalle kertaus ja lisähuomiot eivät ole pahitteeksi.

Koirat ja vauvat eivät aina ole ihan aukoton yhtälö ja lopulta aika harva koira solahtaa vauvan kanssa sujuvasti arkeen tuosta vain (monesti omaan koiraan sokeutuu, emmekä esim. havaitse stressioireita). Yllätyin raskausaikanani, miten moni netin vauvaryhmissä pohti "Saas nähdä mitä koira tuumaa vauvasta", eikä tehnyt mitään koiraa valmistelevia asioita. Keskusteluissa tuli ilmi sekin, että koiralla ei ole lupaa ilmaista mitään poikkipuolista. Vauvaan tottumaton koira leimattiin vauvaryhmissä auttamatta vialliseksi, vaikeaksi, vaaralliseksi, jopa lopetettavaksi. Sen lisäksi että koiran peruskoulutus on tärkeä, päätin kirjoittaa karkean huomiolistan  nimenomaan tästä aiheesta; kun taloon tulee vauva.


Ennen synnytystä

Viimeiset viikot ennen synnytystä ovat melko kiireistä ja jännittävää aikaa. Yhtäkkiä tutut omistajat katoavat jonnekin, koira menee hoitoon tai joku tulee sen hoitamaan kotiin. Jonkin ajan jälkeen tullaan vauvan kanssa kotiin ja ihmetellään, ihastellaan ja stressataan suurta muutosta. Lähipäivinä ja -viikkoina ovista ja ikkunoista lappaa sisään kutsutut ja kutsumattomat vieraat omien koirankoulutus- ja lastenkasvatusvinkkiensä kanssa. Siihen lisäksi saatetaan vähän valvoa öitä ja hyssytellä itkuista vauvaa. Koiran silmään kaikki näyttää vähintäänkin kaaokselta. Ja siltä se aluksi vähän itsestäkin tuntui.

Tässä kaikessa on koiralle aika paljon sulateltavaa. Tuttu ja turvallinen omistaja onkin yhtäkkiä väsynyt, sekaisin hormooniryöpystä ja ehkä kivuliaskin. Vauva tuoksuu erilaiselta ja pitää kummallisia ääniä kellonajasta riippumatta. Koira, joka ei ole ikinä nähnyt vauvaa ja jolla ei ole ollut tulevasta aavistustakaan, on todennäköisesti melko stressaantunut. Stressi voi ilmetä hyvin eri tavoin, samoin kuin jännittynyt suhtautuminen vauvaankin. Koira ei ole viallinen tai huono, jos se reagoi moiseen muutokseen ns. ei toivotusti. Aikalisän koira olisi ansainnut, ehkä vähän koulutusta ja tukitoimia. Jos vain mahdollista, ei kannata odottaa synnytykseen asti pohtien, miten koira reagoi vauvaan.  Raskauden ilmetessä, meillä on kuitenkin noin yhdeksän kuukautta aikaa valmistella koiraa tulevaan. Lähes niin hyvin, että ainoa lisä vauva-arkeen on vauva, joka on tulevimme vanhemmillekin uutta.

Uusi äänimaailma

Tyytyväinenkin vauva itkee, jos tarpeisiin ei vastata pienemmillä vihjeillä. Itkeminen aiheuttaa koirissa hyvin erilaisia reaktioita. Vauvan itkiessä ihmiset lähtevät liikkumaan, yrittävät saada vauvan tyytyväiseksi ja ehkä jopa hieman hätääntyvät, jos eivät heti onnistu. Kannattaa opettaa itkut ja sylissä hyssyttelyt jo ennakkoon koirille tutuiksi.

Vauvan itkua voi soittaa Youtubesta. Ei kuitenkaan kannata napsauttaa parkumista päälle juuri silloin, kun koira syö. Mikäli koira saa itkusta sätkyn tai kokee sen epämiellyttävänä, ruokailusta tulee ikävä kokemus. Kannattaa opettaa koira ilmoittamaan kuulemisvalmiutensa jollakin merkillä. Vaikka istuminen tai kontakti voisivat toimia. Tämän jälkeen napsautetaan äänet päälle ja voidaan palkita koiraa. Kunnioita koiran päätöstä, jos se nousee ylös tai kääntyy pois, sammuta itku. Oikean itkevän vauvan kanssa koira ei tietenkään voi valita, milloin itku loppuu. Koira voidaan kuitenkin opettaa poistumaan tilanteesta.

Jos tuttavapiirissä on vauvoja, kannattaa ehdottomasti kysyä mahdollisuutta käydä koiran kanssa vierailulla. Jo pelkkä hiljaisenkin vauvan sylissä hyssyttely näyttää koiran silmään epämääräiseltä, joten kannatttaa harjoitella. Koiraa voi palkita rauhallisesta olemisesta ja katselemisesta. Jos koira haluaa poistua huoneesta voidaan siitäkin kehua. On tärkeää, että koira saa valita, jos haluaa vauvasta kauemmas.

Erilaiset ulkoilut

Vauva kulkee mukana ulkonakin, usein joko vaunuissa tai jossakin kantovälineessä. Toisille koirille vaunut ovat fine ihan tuosta vain, eikä niistä kannata mitään numeroa tehdäkään. Kannattaa kuitenkin käydä jokin lenkki tyhjien vaunujen kanssa kokeilemassa, tarvitaanko treeniä. Varsinkin jos vähänkään epäilee koiran suhtautumista vaunuihin. Meillä vaunuja ei pelätty, mutta varsinkin Louna piti niitä mielenkiintoisena tasona, johon olisi halunnut hypätä.

Repussa tai kantoliinassa oleva vauva voi olla koiralle hankala hahmottaa. Etenkin riehakas koira, joka hyppii ehkä vastenkin, kannattaa kouluttaa käyttäytymään repun kanssa rauhallisesti. Erilaisia välineitä, kuten vaunuja, voi käyttää vihjeenä rauhallisemmasta lenkistä. Reppu tosin mahdollistaa metsäpolut, jolloin koiraa voi pitää vapaanakin.

Muut ennakoitavat

Kun h-hetki sitten lähestyy, on hyvä olla sovittuna, minne koira menee tai kuka sen hoitaa. Synnytyksestä kotiutuessa koin ihan luksukseksi, kun ensimmäiset kaksi päivää saimme olla kotona ilman koiria. Jos se ei olisi ollut mahdollista, niin totta kai koirat olisivat olleet normaalisti kotona. Mutta kaikki se jännitys ja yökukkumiset, sekä uuden opettelu veivät aika paljon mehuja.

Eläinten hoitamiseen kannattaa ottaa kaikki apu vastaan, sillä vähintäänkin ensimmäisen kuukauden vauva on hyvin kiinni äidissään. Eikä tuota tärkeää vaihetta sovi ohittaakaan. Riippuen vähän omasta palautumisesta, voi koirien lenkitykset aluksi joutua hoitamaan joku muu. Etukäteen koiralle voi opettaa esim. hajutyöskentelyn perusteet, näin koiraa on helppo virikkeistää. Virikkeistämiseen kannattaakin perehtyä, sillä se ei vaadi paljoa vaivaa, mutta merkitsee paljon.

Asiat kertaalleen läpi ajatelleena ja pohtineena, hoituu käytäntökin paremmin. Ennakointi ja harjoittelut vievät aikansa, mutta ovat sen arvoisia. Kun vauva tulee taloon ja hetken kaaoksesta selvitään, solahtaa uusi tulokas arkeen melko mukavasti.


Sujuva arki

Arki on aina mukavampaa, kun koira tietää, miten sen kuuluisi käyttäytyä. Voit käydä pienen listaukseni avulla läpi arkeanne ja pohtia onko kehitettävää. Pienen lapsen kanssa sujuvuutta oppii arvostamaan.

Ovikello ja vieraat Haukkuuko koira, hyppiikö se vasten, tai miten pian se rauhoittuu vieraiden tullessa?

Impulssikontrolli/luopuminen Onko koiran vaikea luopua näköärsykkeestä, vai juoksisiko se mieluummin jonkun perään? Varastaaako koira ehkä ruokaa tai kiihtyykö se helposti vaikkapa jääkaapin ovesta?

Lenkit ja ulkoilutukset Miten teillä kuljetaan ovista, entä miten koira ohittaa muut kulkijat? Pysyykö koira irti ja tuleeko se luokse kutsusta?

Postauksella ei ole tarkoitus maalata vauva-arjesta sen kamalampaa kuin se on. On kuitenkin hyvä varautua kaikkeen ja yllättyä sittemmin positiivisesti. Arki on kuitenkin se, jota koiran kanssa eniten elämme. Siksi siihen kannattaa panostaa, vähintään yhtä paljon kuin mahdollisiin harrastuksiin. Kannattaa myös olla armollinen itselleen, emme ole superihmisiä, emmekä voi olla superhyviä kaikessa samaan aikaan. Elämässä voi tulla muitakin muutoksia kuin perheenlisäys, mikä verottaa jaksamistamme.

Treeni-iloa ja parempaa arkea!


Luettavaa (lista täydentyy)

Rauhoittavat signaalit - Turid Rugaas
Naksutinkoulutusta koirallesi -Morten Egtvedt
Koirien käyttäytyminen - Tuire Kaimio

Eläinkoulutus.fi
Koiria.net
Suomen eläinkouluttajat

Oulangan poluilla

Viimeiset kuvat pohjoisen reissusta. Poikkesimme yhtenä iltapäivänä Oulangan kansallispuistoon. Ilma oli alkuun hiostava ja enteili sadetta. Vettä emme kuitenkaan saaneet, mutta jäätävän vihmovan tuulen. Kävelimme Myllykoskelta Jyrävälle ja takaisin. Nuotiopaikat olivat tupaten täynnä, joten emme tuppautuneet sekaan paistamaan makkaroitamme. Arvostan (kuten koko seurueeni) omaa tilaa, luonnossa varsinkin.

Savua talutti ensin mieheni, mutta pitkoksilla eteneminen oli koiralle hankalaa. Savu käyttäytyi oudosti muristen ja haukkuen vastaantulijoille, mitä se ei ikinä tee. Kannoin jo vauvaa repussa ja aioin vaihteeksi kulkea kädet vapaina, mutta päädyin sitten taluttamaan koirankin. Eikä mitään ongelmaa, Savu käveli totuttuun tapaan hiljaa takanani. Niin se vain on iso vaikutus, kuka ja miten koiran kanssa toimii!

Reitit olivat todella ruuhkaisia viikonloppu iltapäivänä, joten kuvia ei suurta määrää siunaantunut. Maisemat olivat kyllä kivat, joskin isot näköalat ovat ehkä koskiputouksia enemmän oma juttuni. Savukin kulki reissun hienosti. Poro käveli meitä vastaan, miltei osuimme tuohon puskasta esiin nousevaan otukseen. En tiedä onko Savu mainio vai surkea porokoira, kun antaa moisten olla rauhassa. Ihan pätevä reissuhaukku joka tapauksessa!

Reissu oli tosiaan antoisa ja koska vain uudestaan. Savu onkin nyt syksyllä pääsemässä useammalle päiväretkellä ja toivottavasti myös muutamalle yöyliretkelle. Joitakin asia- ja mielipidetekstejäkin on muhimassa ja valmiina. Kuvat puuttunut, sekä pienet viimeistelyt ja pari aihetta pitäisi purkaa tekstiksi. Saas nähdä, mitä näillä univelan syövyttämillä aivoilla saa aikaan.

Päiväretkeilemme Pirkanmaalla, ja seuraksi saa ilmoittautua (jos vauva ei haittaa). Tulilla tavataan!

Puikkonokat Harjupolulla

Tähän väliin vähän ajantasaisempia retkikuulumisia! Olimme suunnitelleen Kiiran kanssa niin kutsuttua naperoretkeä (Kelmi ja Papu*), mutta toki Savukin oli tervetullut. Treffasimme Seitsemisen luontokeskuksen parkkipaikalla. Savu meni tervehtimään Kelmiä vähän hämillään. Näytti kuin, olisi ihmetellyt miksi Koda on kutistunut. No ei sentään, pienen alkumökötyksen jälkeen pentu oli Savun mielestä oikein mukavaa seuraa.

*Vauvamme on somen puolella nimeltään Papu.

Lähdimme kiertämään luontokeskukselta lähtevää harjupolkua. Reitti oli n. 5km ja suhteellisen helppokulkuinen, joten arvelimme sen sopivan seurueemme pienimmille. Savu ja Kelmi tassuttelivatkin polulla heti rinnakkain, ihan kuin olisivat tunteneet ennestään. Kaverikuvat ovat aina pentujen kanssa vähän mielenkiintoisia ottaa. Pentu olisi mieluummin jossain touhuamassa tai siinä kuvaajan/palkkaajan jaloissa. No joitain yhteisräpsyjä saatiin ja ainakin Savulle hyvää treeniä. Savu joutui välillä odottelemaan, että saatiin pieni Kelmi paikalleen.

Istuskelimme kaatuneella puunrungolla tauolla hyvän tovin. Yhtäkkiä metsään oli eksynyt muitakin retkeilijöitä ja muutama seurue lipui ohitsemme. Jatkoimme matkaa ja saimme saksalaisen seurueen kiinni. Jatkoimme ohi ja tuota pikaa he marssivat kovaa vauhtia ohitsemme. Olivat kuitenkin pysähtyneet seuraavalle opasteelle ja menimme taas ohi. Parkkikselle he kävelivät heti perässämme. Oli siinä koirilla (varsinkin Savulla) ihmettelyä, ohituksia enemmän kuin kotiseudulla - metsässä. 

Kävimme luontokeskuksen kahviossa. Harmillisesti vitriini oli aika tyhjä, joten tyydyimme pelkkiin juomiin. Kuuma kahvi olikin ihan paikallaan. Luontokeskukseen ja ravintolaan hyväkäytökset koirat olivat tervetulleita, joten totta kai kävimme keskuksessa. Savusta täytetty jänis oli  kammottava. Jänis oli kieltämättä aseteltu vähän hassusti ja se näytti hyvin kiukkuiselta.

Räspimme vielä pihassa muutamia posetuksia ja temputtelin Savua. Sain sen myös kannustettua kaadetun kelopuun päälle, vaikka ensin vähän epäili. Hienosti kuitenkin hyppäsi matalasta kohdasta ja tasapainoili itsensä korkeuksiin. Temputtelu, vallankin tasoille hyppiminen osoittautui taas hyväksi keinoksi ohitustilanteessa. Ohitsemme meni pari koiraa ja myöhemmin lisää ihmisiä, eikä Savu haukkunut lainkaan. Se vain istui ryhdikkäästi ja katseli.

Kuvien laatu ärsytti itseä, toki paksu pilviverho teki valosta vähän mälsän tasapaksun. Mutta pikkuputkeni piirto on surkea, jos kuvattava kohde on metriä kauempana. Onneksi Kelmi ja Savu olivat mainioita malleja! Savu pitikin Kelmistä yllättävän paljon ja käyttäytyi oikein hienosti pikkupennun kanssa. Kiitos seurasta pikku puikkonokalle ja omistajalleen. Seuraava retki häämöttääkin jo syksyn puolella, sitä ennen yritän saada pohjoisen postaukset julkaistua.

Ämmin luontopolku ja Sallan museopiha

Alkuperäinen suunnitelmani oli reissussa kiertää Riisitunturin Riisin rääpäsy. Retkikumppania kuunnellessa keksimme extempore, että lähdemmekin Sallaan. Suunnittelin että kiipeäisimme tunturin huipulle. Tulimme kuitenkin, no ikään kuin järkiimme ja päädyimme Konttaisen jäljiltä jalat rakoilla kävelemään Ämmin luontopolun. Kiva polku ja laavu, ei mitään ihmeellistä matkalla. Reitiltä näkyi kyllä Salla tunturin maisemia ja tietysti helpokulkuisuus oli plussaa.

Luontopolun jälkeen ajelimme Sallan keskustaan ja vierailimme sota- ja jälleenrakennusajan museossa. Hieno museo, paras missä olen käynyt. Kannattaa ehdottomasti vierailla, jos tuolla suunnalla liikkuu. Kylällä oli niin rauhallista, että kytkimme Savun auton peräkoukkuun odottamaan. Mallikas reissukoira meni oitis maaten ja nukkui kun tulimme takaisin. Museon ikkunoista näki toki autolle, joten mielenrauhani säilyi, kun pääsin vilkaisemaan tilannetta koko ajan.

Museon pihassa oli rakennuksia, joihin olisi päässyt sisällekin, mutta pikkumatkustajalle museopuuhat alkoivat riittää. Ehdin kuitenkin pihassa temputtaa ja kuvailla Savua. Reissu olikin kuvapainotteinen, sillä sää suosi. Alla loput otokset.

Eläinkoulutus.fi jäsenyys - vahva suositus

*Ei yhteistyöpostaus*

Voisiko arkiasioita kouluttaa positiivisesti, niin että saa tuloksia? Voiko pieleen menneen asian uudelleen kouluttaa? Voiko koiran koulutuksessa edetä ihan kotioloissa?

Nämä kysymykset pyörivät päässäni vuosi takaperin, kun olin raskaana. Miten jatkaa treenejä ja mitä olisi järkevä treenata? Miten muuttuvat voimavarani ja taloustilanteeni ja kuinka usein pääsen ulos koiran kanssa kahden? Kaikkea ei tietenkään voinut etukäteen tietää, jolloin halusin tietysti varautua kaikkeen. Jokin kurssi, jonka voisin suorittaa kotona, vaikutti helpolta sovittaa omaan arkeen. Päädyin pienen selailun jälkeen ostamaan Jaana Pohjolan Eläinkoulutus.fi sivuston jäsenyyden koko  täksi vuodeksi*. Materiaalit olivat niin mielenkiintoisia, että pelkän loppuraskauden aikana ehdin lukea ja katsoa kaikki siihen mennessä julkaistut artikkelit koirista.

Sain sivustolta valtavasti motivaatiota ja inspiraatiota. Mutta mikä parasta, opin myös hirvittävästi uutta. Kyse ei ole mistään kummallisista vippaskonsteista, vaan täysin yksinkertaisista ohjeista. Aiempaan tekemiseeni verraten, asioita lähestytään vähän eri näkökulmasta. Postaussarja Kysytään koiralta on mielestäni todella hyvä ja väitän sen olevan paikallaan ihan jokaiselle koiranomistajalle.

Siitä on jo muutama vuosi aikaa, kun koulutin koiriani fyysisemmin ja enemmän käskyttäen, näyttäen niille kaapin paikkaa jne. Olin kyllä treeneissä palkitsemisen kannalla, mutta arjessa koiran pitäisi toimia ilman nakin nakkia. Otin jossain vaiheessa arjessakin palkkiot käyttöön, mutta muutoin en toimintatapaani muuttanut. Esimerkiksi odottamisessa ja taukokäytöksessä palkitsin makupaloin rauhallisesta olemisesta. Lopputulemana emme edenneet kovinkaan paljon, sillä tauolla ruoka ei ollut se mitä koira tavoitteli. Koira tavoitteli tuolloin toimintaa ja siksi äänteli tai valui pois matolta.

Hoitotoimenpiteistä kirjoitin jo aiemmin, että niiden taso tympii minua. Se käsittelet vain varmoin ottein niin se tottuu mantra ei ole tuntunut tuottavan haluamaani tulosta. On vähän hölmöä pyydystää koira ensin ja vasta sitten pukea sille valjaat/mantteli, trimmata/harjata tai mitä ikinä. Olisi niin paljon helpompaa ja koiran hyvinvoinnin kannalta parempaa, jos se tulisi mihin tahansa haluankin, vapaaehtoisesti. Jopa erikseen pyytämättä. Aina sitä löytää ja oppii uutta ja voi naureskella omalle aiemmalle tekemiselleen. Sekä tiestysti yrittää omaksua uusi toimintatapa ja opettaa se koiralle.

Halusin jakaa tämän, koska olen kokenut sivuston todella hyödyllisenä. Olen saanut videoista aivan uutta näkökulmaa, ideoita ja motivaatiota. Ehdoton plussa on se, että koulutusvideot voi katsoa/kuunnella koska itse haluaa ja ehtii. Tiski- ja pyykkitouhut sujuvat kyllä mielekkäämmin, kun voin samalla kuunnella itseäni kiinnostavia koulutusvideoita. Itse koulutustuokion voi toteuttaa koska ehtii/jaksaa/haluaa, mikä on hyvä juttu. Ilman jäsenyyttä en näkisi videoita, enkä todennäköisesti tarttuisi toimeen minkään suhteen koska arkemme on jo ihan hyvää.  Vaikka monilla arki onkin ihan hyvää, ei kannata jämähtää. Opiskelu on mukavaa aivotyötä itsellekin ja jos koira hyötyy siinä sivussa, niin mikäs siinä.

Eläinkoulutus.fi jäseneksi pääset tästä

*Jäsenyys on mahdollista ostaa myös vain kuukaudeksi kerrallaan

Konttaisen tuulessa

Ensimmäisen reissupäivän lähinnä huilasimme, eikä pieni päivälenkki Rukalla tuottanut haluamiani kuvia. Siispä hypätään suoraan kolmanteen reissupäivään, jolloin kiipesimme Kuusamossa mökin lähettyvillä olevalle Konttaiselle. Valtavaara oli toinen vaihtoehto, mutta vauvan kantaminen pelkälle Konttaiselle oli ihan riittävän hikistä hommaa. Savu intoa piukassa kun viimein päästiin ulkoilemaan, vaan vauhtipa tasaantui portaissa nopeasti. Itsekin tuli siinä rappuja kiivetessä hiukan puuskutettua ja kyllä koirakin muutaman kerran kääntyi katselamaan taakseen.

Konttainen osoittautui hurjan kauniiksi vaaraksi näköaloineen ja ilta-aurinko teki tunnelmaan vielä oman lisäyksensä. Savu nuuski tuulta ja katseli tarkasti maisemia. Kova tuuli huipulla kävikin ja se aluksi poropuolikasta vähän ärsytti, tukka menee huonosti. Oma lihapullapussi sai Savun silmät syttymään - viimein koirakin on muistettu. Suorastaan taiteelliset maisemat olivat miellyttävää vaihtelua kuvausmiljöölle ja Savu laittoikin parastaan. Postauksesta voineekin huomata, että osannut päättää, mitä julkaisisin...

Temppuilun, tasapainoilun ja portaissa kiipeilyn jälkeen Savu käpertyi hyvillä mielin auton peräluukkuun nukkumaan. Ei jaksanut enää auton viereen kävelevälle porollekaan tuhahtaa. Poroista puheen ollen, Savu osoittautui ihan loistotyypiksi. Kyllähän porot kovasti kiinnostivat, mutta saivat olla rauhassa. Lukuunottamatta yhtä, joka sai häädön mökin pihasta. Muutoin Savu suhtautu poroihin vähän kuin niitä kävelisi täälläkin vastaan. Poroja olikin ihan todella paljon, joten uutuudenviehätys kaikkosi nopeasti.

Koska kuvia on reissusta todella paljon, päädyin julkaisemaan kuvia pötkönä. Sen sijaan että yrittäisin väkisin keksiä kuvien väliin jotakin kirjoiteltavaa. Lisää kuvia täällä.