Tokon kisatreenit 20.7 (video)

Kävimme Savun kanssa Ylökkin järjestämässä kisatreenissä. Vähän kannustettiin (tai melkein painostettiin) kavereiden toimesta osallistumaan, kun itse niin epäröin. Hyvä on kuitenkin kisatilannetta harjoitella, jotta itsekin vähän hahmottaisi, missä mennään. En ole vuosikausiin käynyt edes katsomassa tokokisoja, joten koetilanne on itselleni hyvin vieras. Ilmoittauduin epäröinnistäni huolimatta ja päädyin tekemään vain kolme liikettä, seuraamisen, luoksetulon ja hypyn. Seuraamistakin jahkailin pitkään, sillä se on kesken ja vauhdin muutoksia aloin tehdä vasta hiljan. Ajattelin kuitenkin, että menee miten menee, niin parhaamme tehdään ja näkeepähän todellisen tilanteen.

Treeni-illalle osui kunnon ukkosmyrskyt ja ennen kentälle saapumista tuli vielä kaatamalla vettäkin. Heti alkuun tajusin, että jotkin varsinaiset kisarutiinit olisi syytä keksiä ja harjoitella. Savu oli melkoisen kiihtynyt ja intoa piukassa, mikä näkyi ääntelynä ja häntä pystyssä ympäristöä tarkkaillen. Treenit osuivatkin vielä kiireisimmälle viikolleni, enkä ollut ehtinyt tehdä Savun kanssa lenkkeilyä kummempaa. Nykyisellään Savu arvostaa kahdenkeskistä aikaa huomattavasti enemmän kuin aiemmin, joten sekin kiihdyttää.

Ehdimme lämmitellä kehään menoja muutaman kerran ja leikitin Savua yrittäen purkaa omaakin jännitystä. Otimme myös muutaman perusasennon ja pyrin (muistamaan) laittamaan Savun tauolle, jos en keskity siihen. Savu saattaa kuitenkin alkaa haukkumaan minulle, jolloin automaattisesti ohjeistan sitä uudelleen. Koira on oppinut tästä nokkelan leikin, jolla minut saa käynnistettyä (hienoa Jenny!).  Ei auta kuin kiinnittää huomiota tarkemmin omaan toimintaan ja ympäristöön, ehkä vähän koiraankin.

Luoksepäästävyys oli Savusta ihan huippua, kerrankin joku on hänestä kiinnostunut ja oikein rapsutti. Kehään mennessä Savu kävi moikkaamassa liikkurin ja tuomarin vielä uudelleen. Sain aluksi huomautuksen hihnasta, sillä en tiennyt mihin se tulisi jättää. Ohjeen mukaan kehänauhan ulkopuolelle tai taskuun, vaikka olin sen kuitenkin viskannut jo kehässä maahan. Hups.

Aloitimme seuraamisella. Liikkeen toteutuminen oli sen näköistä, kuin oletinkin. Jopa parempaa, sillä Savu ei lähtenyt haahuilemaan kuten odotin. Syystäkin hämmentyi ja ihmetteli jääden minusta jälkeen. Palasi kuitenkin hienosti tekemään töitä, vaikka itse jatkoin vain matkaani. Epäröin seuraamisen kanssa kun keskityin liikkuriin, pohdin vielä kehässäkin koska palkkaan (se piti miettiä etukäteen) ja lopulta koko seuruukaavio oli ohi. Tulipa tehtyä ja on siinä hyvääkin. Epäkohdat joita tuli näkyviin, olivat tiedossani, epäröintini toki lisäsi koiran hämmentymistä. Savun seuratessa kuten pitää, se seuraa hienosti. Seuraamisesta pisteitä 7½

Luoksetuloon olen tyytyväinen. Vaihdoin vasta hiljan käskyn sivuksi, joten Savu tuli perusasentoon hieman vinoon. Kokeessa moista on turha korjata, joten palkkasin silti. Treeneihin yksi tehtävä lisää. Luoksetulosta saimme 9½.

Hyppy on Savun lemppari, kuten videoltakin huomaa. Koska liikkuroinnissa kestää ja kaikkea, Savu kävi hyppyä katsomassa jo aiemmin. Koska hommassa kesti Savun mielestä liian kauan, enkä selkeästi ymmärtänyt sitä käskyttää, kävi se hyppäämässä jo etukäteen. No kun sitten viimein päästiin hypyssä alkuun, sujui liike itsessään hyvin. Paitsi perusasentoon tulo, Savu nauliintui katsomaan, haukkuvaa koiraa. Ärsytti oma toimintani, jälleen. Olisin voinut a) odottaa että Savu palaa ajatuksissaan luokseni tai b) keskeyttää liikkeen siihen. Mutta ei, päädyin siinä jännitys sumussani käskyttämään Savun kolmesti sivulle ja lopulta käsiavulla . Jännitys ja epäröinti saa kyllä kummia aikaan... Estehyppy pyöreä 0.

Paikkamakuusta ei ole videota, mutta siitä 0. Savu bongasi jotakin ja meni vasta kolmannella maahan. Voisin tietysti käyttää järkeäni ja vähän säästellä käskyjä hokemisen sijaan. Hienosti pönötti paikallaan, kerran vähän nuuhkaisi ilmaa. Pysyi paikallaan palatessani viereen, mutta koska epäselvästi jotain äännähdin, ponkaisi Savu istumaan. En korjannut, koska mitäpä se olisi auttanut. 

Kokonaisvaikutus oli 9. Tuomari tosin huomautti Savun kuuluvasta äänestä (Savu räksytti, kun keskustelin tuomarin kanssa), tämä voisi oikeissa kilpailuissa laskea pisteitä huomattavasti. Nytpä tiedetään mitä treenataan ja kaikella tapaa hauskaahan meillä oli.

Onko helppoja ja vaikeita koiria olemassa?

Kuumottava aihe, jolla vähätellään tai liioitellaan oman tai kaverin koiran ominaisuuksia. Karkeasti jaoittelemme kokonaisia rotuja/ryhmiä helpoiksi ja vaikeiksi. Yhtä ja toista suositellaan tai ei suositella ensikoiraksi, riippuen keneltä kysytään. Lähtökohtaisesti mikään koira ei ole helppo ensikoira, eikä ehkä toinenkaan koira, jos eläinlajiin ja rotuun ei ole oikeasti perehtynyt. Aihe on valtavan laaja, joten postaus on melko karkea pintaraapaisu, mutta pohdintaa silti.

Helppo ja vaikea ovat adjektiiveja, kuten myös hauska ja tylsä. Hauskan ja tylsän määrittelee tilanteen tai asian kokija itse. Samoin helpon ja vaikean. Näin ollen ei voida koiriakaan tosen puolesta kategorioida helpoiksi ja vaikeiksi. Tai voi toki, mutta koska kokemus- ja makuasioista ei voi kiistellä, on se ihan yhtä tyhjän kanssa.

Koirat roduista ja yksilöistä riippumatta edustavat kaikki samaa lajia. Ei sitä aina uskoisi, niin paljon ihminen on jalostuksellaan saanut lajia muovattua. Koirilla on kuitenkin samat lajityypilliset tarpeet; ne haistelevat, ovat uteliaita, liikkuvat, ääntelevät ja ovat toiminnallisia eläimiä. Rotukohtaiset erot ovat suuria ja rotukohtaisia erityisominaisuuksia ovat mm. voimakas kiinnostus riistaa kohtaan, huomattava reviiritietoisuus tai haukkuherkkyys. Nämä ominaisuudet on saatu jalostamalla, mutta niihin voi vaikuttaa kouluttamalla.

Rodustaan riippumatta koira ansaitsee saada asianmukaisen koulutuksen ja sosiaalistuksen. Vaikka suuria tavotteita koiralle ei olisikaan, on vähintäänkin arkikoulutus perusedellytys hyvälle yhteiselolle. Arkiasiat ovat koirallekin helpompia, kun se tietää, miten sen on kannattava toimia.  Yhdessä tekeminen myös syventää suhdetta ja lisää vuorovaikutustilanteita koiran kanssa. Vuorovaikutteinen koulutus itsessään on myös mainiota aivotyöskentelyä ja omien koulutustaitojen kehittämistä. 

Peruskoulutuksen lisäksi jokaisen koiran tulee saada riittävästi liikuntaa, monipuolisia virikkeitä ja sosiaalista kanssakäymistä lajitovereiden kanssa. Nämä tarpeet ovat yksilöllisiä ja koirat arvottavat ne erilailla. Kaikki koirat eivät ole yhtä sosiaalisia, eikä kaikista koirista tule leikkikaveria naapurin koiralle. Koiralle ei aina ole luontaista leikkiä jokaisen vastaantulijan kanssa, eikä tarpeellistakaan. Monille koirille riittää oman lauman seura, tai muutama tuttu ja turvallinen leikkikaveri. Hyvin harva koira kokee tilanteen mieluisana joutuessaan esim. koirapuistossa lukuisten tuntemattomien koirien joukkoon.

Nykymaailmassa koiran tulisi olla mahdollisimman huomaamaton. Kitkemme sinnikkäästi haukkumista, hyppimistä ja säntäilyä, aiheuttaen samalla ristiriitoja ja ongelmia. Koiran luontaista käyttäytymistä ei voi vain sammuttaa pois. Elävänä olentona koira kiihtyy tai on kiihtymättä. Kiihtymisen purkautumiseen voimme vaikuttaa ja opettaa vaihtoehtoisia käytöksiä. Kielletyistä asioista saadaan aikaiseksi pitkä lista. Miten koiran sitten tulisi käyttäytyä? Miten koira voisi itse oivaltaa, mikä on kannattavaa, jos jatkuvasti passivoimme koiraa? Huomaamatta puutumme myös elekieleen haitallisesti ja tulkitsemme koiraa monesti väärin. 

Jokainen koira ja omistaja kohtaavat joskus jonkinlaisia haasteita. Niistä ei kannata lannistua, vaan ottaa ne oppimisen kannalta. Jatkuvasti haastavasti käyttäytyvä koira on usein lähtökohtaisesti väärässä ympäristössä tai kokemattomissa käsissä. Koira voi olla  ahdistunut tai sen on tavalla tai toisella muuten paha olla, mikäli se pyrkii esim. toistuvasti karkaamaan (muutoinkin kuin haju- tai näköärsykkeen perään), välttelee yhteistyötä ohjaajan kanssa tai on aggressiivinen ympäristöään kohtaan. Koira on ympäristönsä muovaama ja reagoi ympäristön ärsykkeisiin, hyvin yksilöllisesti. Haastavan koiran kanssa elo käy äkkiä raskaaksi ja vippaskontit loppuvat kesken. Tällöin on syytä kääntyä ammattikouluttajan puoleen, sen sijaan että koira vaihtaisi kotia.

Helpoiksi koiriksi luokitellaan herkästi koirat jotka ovat ns. luonnostaan huomaamattomia. Koira on ehkä haluton liikkumaan, osallistumaan mihinkään tai oleskelemaan muiden koirien kanssa. Koira voi olla sairas tai niin passivoitunut, ettei "jaksa olla koira". Kyseessä ei ole tällöin  helppo, vaan huonostivoiva koira. Toki koirien luontainen itsehillintä ja impulsiivisuus vaihtelevat huomattavasti. On olemassa myös oikeasti rauhallisia koiria, jotka kiihtyvät vain harvoin. Impulsiivinen koira voi olla odotettua haasteellisempi arjessa, mutta impulssikontrollia on mahdollista ja suotavaakin harjoitella. Vaihtoehtoisesti myös koulutettu koira voi vaikuttaa helpolta, mikä saa harkitsemaan samanrotuisen koiran hankkimista.

Helppojen ja vaikeiden koirien suhteen voisimme pohtia, mille koiralle olemme riittävän hyviä ohjaajia ja paljonko haluamme itseämme haastaa. Minkä me oikeastaan koemme haasteeksi tai ongelmaksi? Haukkuminen ja vartioiminen maaseudulla ei välttämättä ole samanlainen ongelma, kuin kaupungissa. Herkästi kiihtyvä koira voi olla lapsiperheessä huomattavasti työläämpi, kuin rauhallisempi lajitoverinsa.  Mitä meillä on tarjota koiralle ja millainen koira vastaa realistisesti toiveitamme (muutoinkin kuin ulkonäöltä)?  Mitä jo osaamme/tiedämme koirista ja mitä teemme, jos ilmenee ongelmia? Näitä on hyvä pohtia ennen, kuin pentu kasvaa suureksi, eikä ehkä käyttäydy odotusten mukaisesti.

Jokaisella riittää opittavaa, aina. Koulutus ja suhde koiraan eivät ole mikään pisteestä a paikkaan b tehtävä, vaan elämänmittainen prosessi. Ja se tekeekin koiran omistamisesta niin hienoa, kuin se on. Kannattaa myös muistaa, että mikäli ei ikinä poistu omalta mukavuusalueeltaan koirien suhteen, ei voi myöskään kehittyä. Toiset koirat kestävät ja antavat ohjaajiensa virheitä paremmin anteeksi, kuin toiset. Tämänkin vuoksi talouden seuraava voikin hämmentää suuresti.

Saa keskustella ja kertoa minkä on itse kokenut helpoksi tai vaikeaksi etc.

Lisää luettavaa
Turid Rugaas - Rauhoittavat signaalit
Tuire Kaimio - Koirien käyttäytyminen

Kirjavinkki: Rauhoittavat signaalit - Turid Rugaas

Turid Rugaas; Rauhoittavat signaalit

Kiinnostaako koiran elekieli? Haluaisitko ymmärtää koiraasi paremmin? Reagoiko koirasi joskus oudosti tai odottamattomasti? Vaikuttaako koirasi epäjohdonmukaiselta? Hidasteleeko koirasi, kun pyydät sitä tekemään jotain?

Tässä olisi kirja, joka jokaisen koiranomistajan tai koiraa harkitsevan tulisi lukea. Etenkin, jos halajaa ammattia koirien parista, harrastaa koiran kanssa tai kasvattaa koiria.

Lämpimät kiitokset sille anonyymille, joka reilu vuosi takaperin suositteli kirjaa minulle. Ihan hirvittävän hyödyllinen ja tarpeellinen jokaiselle koiranomistajalle! Elekieltä pidetään helppona ja simppelinä aiheena, vaikka valtaosalla on paljon opittavaa. Elekielestä opitaan ja tiedetään myös koko ajan enemmän, eikä opiskelematta opi. Ainakin itselleni kirja oli näkemystäni avartava.

"Miksi koira haukottelee?"

Kirjassa käydään kattavasti läpi koirien elekieltä. Kirjan nimen mukaisesti keskitytään rauhoittaviin signaaleihin, joista monet olivat itselleni uusia. En myöskään ole osannut tulkita joitain eleitä rauhoitteleviksi. Miksi koira vitkastelee luoksetulossa? Miksi koira haukottelee tai pälyilee? Tulkitsemme paljon väärin ja paljon jää meiltä myös huomaamatta. Ennen murinaa koira on viestinyt meille jo paljon olostaan.

Kirja avartaa näkemystä huomattavasti ja koirien eleitä oppii seuraamaan ihan uusin silmin. Tarkkailemme herkästi vain koiraa, mutta unohdamme kiinnittää huomiota omaan viestintäämme. Itselleni oli aivan uutta, että minäkin voin eleilläni rauhoittaa koiraa. Kyse ei ole rauhallisesta juttelusta tai silittämisestä. On mahdollista ns. puhua koiraa äänettömin elein.

Erityisesti Lounan vuoksi koin kirjan tarpeelliseksi. Yhtäkkiä Louna ei tuntunut enää tyhmältä ja epäjohdonmukaiselta. Se oli yrittänyt pitkään viestiä tarvettaan aikalisästä ja seesteisemmästä ympäristöstä. Pystyin vaikuttamaan Lounan oloon omilla eleilläni paremmin, kuin aiemmin. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että omaa koiraa suoraan kohti kävely, voisi olla koirasta epämukavaa. Myös Savun suhteen olen huomannut kaikenlaista, arjessa ja harrastuksissa.

Jos et vielä ole lukenut, niin äkkiä lähimpään kirjastoon lainaamaan tämä opus!

Takaisin tokon pariin

Kyllä teki treenit terää ja taas sai motivaatiota! Reilu kolmen kuukauden treenitauko jäi taakse, kun lähdimme Savun kanssa extempore treenailemaan. Saimme myös sattuman kautta koirakkopaikan perustaitokurssilta. Tässä vaiheessa kertaus tekee hyvää, ihan molemmille. Kurssi kestää heinäkuun loppuun ja sen lisäksi yritän päästä vähintään kerran viikossa kentälle. Kotitreeni on aina kotitreeni, huomaa että niin koira kuin minäkin ollaan vähän latteita kotipihassa.

Kurssilla

Käsikosketus jäi silloin aikanaan kesken ja on vuoden aikana pelkästään surkastunut. Nyt itseä niskasta kiinni ja edes näin yksinkertainen harjoitus loppuun asti! Käsikosketus on kuitenkin oiva tapa nollata koiran mieli ja mittailla toimintakykyä eri ympäristöissä. Nopeasti Savu muistikin mistä on kyse, kosketukseen vain napakkuutta  ja sitä myötä kestoa.

Pysäytykset olivat itselleni uusi juttu. En ole kertaakaan harjoitellut niitä (en oikeasti), sillä en ole tiennyt miten tekisin ne ns. oikein. Tällä erää koiralle heitettiin nami/lelu ja koira sai juosta hakemaan sen. Tämän jälkeen nami heitettiin toiseen suuntaan ja taas toiseen, jolloin koira sai juosta edes takaisin. Kun koira oli juoksemassa kohti heitettiin nami sitä kohti samalla pysäyttäen koira käskyllä. Seuraavat namit taas heiteltiin edes takaisin, kunnes koira juoksi täysiä kohti ja pysäytettiin. Vähän kömpelöä vielä itseltä, mutta Savu alkoi oitis pysähtyä napakasti käsimerkistä! Itse ei tietenkään kokonaisuutta oikein näe, joten omissa treeneissä tämä täytyy videoida.

Kosketusalusta onkin vanha tuttu ja muutaman metrin etäisyydeltä Savu osaa moiselle hakeutua. Teimme lähinnä kestoa, jotta Savu oppisi ottamaan etäisyyttä määrätyn verran ja pysymään kauempana. Nyt kun "kaiken aktiivisuuden vahvistamisesta" on ollut vähän taukoa, oivallinen pönötys Savu astui heti esiin. Voisi vaikka unohtua pönöttämään, jos ei vapauttaisi.

Kurssista jäi oikein hyvä fiilis ja toivon todella pääseväni joka kerralle (riippuu innokkaista vauvanvalvojista). Tekee niin hyvää meille molemmille, vähän laatuaikaa, motivaatiota ja valvovaa silmää. Kertaushan on opintojen äiti ja parasta itsetunnon nostatusta.

Omatoimittreeneissä

Paikkamakuu oli Savulle vähän epäreilu. Huomioni harhaili jonnekin ja aloin keskustella kaverin kanssa. Huge facepalm itselle, miksi koiran silloin tarvitsisi keskittyä. Savu nousi siis pystyyn ja katseli minua ihmeissään. Toinen paikkis oli mallikas, eniten treeniä tarvitsisi maahanmeno, joka on tällä hetkellä ärsyttävän löysä. Savu valuu maahan vähän pohdiskellen. Samoin perusasentoon nousu on vähän kakkoslaatua. Nämä on toki treenattava erikseen, ovathan ne eri asioita, kuin matka ohjaajaan ja makaamisen kesto. Paikkamakuussa olemme ottaneet hiljattain takapalkan käyttöön ja se on toiminut hyvin. Savu on treenaillut paikkista arkenakin eri ympäristöissä, kymmenisen metriä ja vajaa minuutti ovat sujuvia jo monissa ympäristöissä. Kimppatreeneistä ilo irti, jos on mahdollisuus makuuttaa muita koiria vieressä.

Kehätreeni oli viimeisin treeni (video) ennen treenitaukoa  ja siitä jatkoimme. Skippasimme kehään menemisen, sillä sitä pystyn teenaamaan itsenäisestikin. Hyödynsin kaveria liikkurina ja pystyimme ensimmäistä kertaa tekemään oikeasti liikkeitäkin. Savu on tauon aikana keksinyt perusasennon arvon ja tarjosi sitä hienosti - vieläpä suoria! Tavoite on ladata paljon arvoa perusasennolle ja kontaktille, vaikka liikkuri höpöttääkin. Siistä palkkasin vuolaasti liike alkaa tmv käskyjen jälkeen. Hiottiin samalla sosiaalista palkkaa. Ja tietysti koulutettiin ohjaajaa, että ei karkkia ihan joka ikisestä liikkeestä ja yrityksestä. Siirtymätilanteissa Savu hieman harhaili, mutta palasi perusasentoon aina ajallaan.

Hyppy on edennyt hienosti niin mukavaksi tehtäväksi, että sitä on mahdollista käyttää palkkiona. Vähän ennen treenitaukoa Savu vielä kiersi hypyn hyvin mielellään. Nyt tehtiin ensi kertaa kokeenomainen hyppy. Luotto koiraan kannatti ja hyvästä syystä saatiin rallattaa lelun kanssa oikein kunnolla. Sen verran pitää hioa, että hypylle ei suinkaan karkailla, sen edessä voidaan tehdä perusasentoa myös ns. turhaan.

Luoksetulo meni vähän ohi suunnitelmien. Aloitettiin sekin kokeenomaisesti ja kaksi metriä Savu juoksikin, kunnes liimaantui haistelemaan jotain lehteä. En keksinyt muuta kuin pinkaista itse karkuun, koira tuli kyllä perässä. Savu haisteli lehteä vielä palatessaankin. Otettiin luoksari eri suuntaan ja hyvin toimi, perusasentoon ei tosin tullut. Palkattomuus alkoi näkeä ja Savu harhautui haistelemaan. Otettiin luoksetulo vielä lyhemmältä matkaa, jolloin Savu tuli perusasentoonkin. Pääsin palkkaamaan ja taas syttyi toivonkipinä koiran silmiin.

Tuntuu kuin tauonkin aikana oltaisiin edetty. Ainakin olen Savulle pykälää arvokkaampi, sillä ovathan kahdenkeskiset treenit nykyään aika harvinaista herkkua. Tietysti treenaaminen on kivaa, eikä siitä ilman syytä kannata taukoa pitää. Omatkin ajatukset opitusta ovat taas selkeämmät, jolloin koiran kouluttaminen on helpompaa. Kaukojen ja kapulan pidon suhteen ollaan kyllä nollissa. Hätäilin etujalkakaukojeni kanssa, eikä Savu fyysisestikään ole vielä siinä kunnossa, että kaukot olisivat mitä haluan. Siispä aloitellaan alusta ja tehdään kaukot eri tekniikalla. Kapulan pito on ollut pitkään jäissä, nyt ihan muutamia satunnaisia kertoja on treenattu lenkillä. Savu ei siis mielellään pidä mitään suussaan, sillä olen onnistunut luomaan pitotreeniin kireätunnelmaisen painostuksen. Nyt on kuitenkin uusia eväitä parempaan pitoonkin.

Kennelliitolta saimme postia kuukausien odotuksen jälkeen. Siellä ei kuitenkaan ollut Savun rekisterinumero, vaan kirje, jonka mukaan jokin liite puuttui omistajatodistuksesta. Ihan oikeasti asian käsittelyyn ja puuttuvan kappaleen toteamiseen meni neljä kuukautta, jonka jälkeen minulle lähetetään postissa kirje. Papereissa oli kuitenkin puhelinnumero, sekä sähköpostiosoitekin... No nyt on liitteet kopioitu ja laitettu postiin. Kummasti muuttuu parissa vuodessa, sillä aiemmille koirille riitti pelkkä sirunumero lomakkeeseen.

Treenintäyteinen loppuvuosi tulossa, toivottavasti videoineen!

P.S. Muistuttaisin linkkaamaan blogeja tänne :)

Seikkailu Kainuussa

Kuvapainotteiset muistelmat kesäreissustamme.

Saimme kesäkuun alussa kunnian lähteä Elinan ja koiriensa seuraksi Kainuuseen Hyrynsalmelle. Olimme reissussa tiistaista sunnuntaihin ja kyllä viihdyimme. Pakko on Savua vähän kehaista, ihanan kuuliainen ja toimiva koira pidemmässäkin reissussa. Vauva kulki mukana repussa, kun rämmittiin metsissä ja soilla. Vierailimme myös Vartiuksen raja-asemalla.

Reissu oli kokoonpanoomme nähden hyvin onnistunut. Kaiken varalta varauduttiin pahimpaan, mutta sekä vauva, koiranpentu ja koirat yllättivät positiivisesti. Kiitos reissun mahdollistamisesta Elinalle, ilomielin lähdemme jatkossakin seikkailuihin mukaan ♥

Savolaisvieraat

Viime visiitistä olikin jo aikaa! Kävimme Kuopiossa aivan alkuvuodesta, joten oli aika nähdä uudelleen. Leena koiralaumansa kanssa saapui visiitille noin kuukausi takaperin. Olimme tuolloin vesivahingon tieltä evakossa vanhemmillani, suurkiitos heille, että saimme majoittaa Leenan silti vieraaksemme. Kuusi koiruutta samassa taloudessa ei suinkaan ollut vanhempieni unelma, mutta elo oli onneksi sujuvaa.

Ensimmäisenä aamuna kello soitatti aikaisi, jopa pikku ihminen nukkui kelloa pidempään.  Lähdimme ajamaan Kankaanpäähän Ventelän vastaanotolle Cismetin luustokuviin. Tulokset eivät olleet ihan odotetunlaiset, niistä voit lukea lisää täältä. Koko aamupäivä menikin vähän ajelemiseksi, kun kävimme paluumatkalla viemässä kaneille heinää ja vettä. Paahtava aurinko ja helle tekivät ajelusta puutteellisen ilmastoinnin vuoksi vähän tuskaisen. Pikku matkustajakin siitä huomautti kuuluvilla parkaisuilla.

Aamuajelun jälkeen käytiin pikaisesti vanhemmillani tekemässä itsellemme ruokaa. Aina niin terveelliset ristikkoperunat vähän kärähtivät - taas. Aloimme kaavailla rannalle lähtöä, mutta piknik eväät puuttuivat. Velipoika suostui työmatkalla hakemaan meille eväitä ja niinpä päästiin lähtemään. Päädyimme tilan ja mukavuuden vuoksi ottamaan vain oman laumamme mukaan.

Kyllä nelikolla riittikin energiaa! Savu juoksutti neitikoiria kepin kanssa ja pyydysti vesikirppuja. Vähän Savu uikin, liekö vahinko tälläkin erää. Rannalla kävi ihan mahdoton tuuli, hyvä että puhetta kuuli. Ainakin märät puuhkaturkit kuivuivat nopeasti. Ja positiivisin asia oli tietysti, että saimme pitää piknikkimme ilman hyttysiä.

-juttu jatkuu kuvien alla-

Rantareissun jälkeen olimme kaikki melkoisen väsyneitä. Ilta meni grillaillessa ja teltan kokoamisesta jutellessa. Kun sitten aloimme pihaan koota telttaa, kävi siinä yks jos toinenkin meille nauramassa. Kantaessamme makuupusseja ja vauvaa telttaan, kysyttiin että ihan oikeastiko nukumme ulkona. No totta kai kun kuivaa keliä, ei pakkasta ja kerrankin seuraa!

Talvimakuupussi vauvan kanssa oli vähän lämmin valinta, minulle itselle siis. Mutta hyvin nukuttiin, ihanaa kun koko yön sai kuunnella linnunlaulua. Telttakoiriksi pääsivät Caramel ja Cicaro. Nyt on telttailtu pihassa, joten jos kelit sallivat, voidaan telttailla muuallakin. Viime syksynä ostamani teltta osoittautui helpoksi koota. Sinne mahtuu myös juuri näppärästi kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. Isommalla porukalla tulisi tukalaa.

Varhain aamulla kömmitiin sisälle, mutta uni iski vielä. Kun sitten oikeasti heräsimme, lähdimme aamupalan jälkeen ajamaan huoltoasemalle. Treffasimme pari kaveria koirineen ja lähdimme kimpassa kohti Riuttaskorven virkistysmetsää. Koiria olikin kaiken kaikkiaan seitsemän matkassa. Olin alkujaan ajatellun Lounaa ja Myytäkin mukaan, mutta kolmen koiran hihnat ja vauva repussa... Molemmat ovat myös taukopaikalla ruuan suhteen possuja ja tarkkoja, joten stressaava reissu olisi ollut koirillekin.

Kiersimme Haukijärven kierroksen ja söimme rantakallioilla eväät. Harmittavasti oli metsäpalovaroitus, joten tulia emme tietenkään tehneet. Vaan olisi se nuotio ollut hiukan enemmän retkifiilistä luova. Noin muutoin sää suosi, eivätkä hyttysetkään kiusanneet. Pitkospuut olisivat kaivanneet kipeästi huoltoa, paikoin ne puuttuivat kokonaan. 

Illalla käytimme kaikkia kuutta koiraa soramontulla juoksemassa. Vähän pohdiskelin Lounan mukaan ottoa ja totesinkin lenkillä, että parempi olisi ollut jättää joukosta pois. Lounan leikkityyli koiraporukkaan oli vähän kömpelö ja vääränlainen. Kuonokoppa oli ihan syystä, jotta kaverit eivät menettäisi karvojaa. Epävarmuuttaan Louna kävi aluksi päsmäröimässä kaikille ja tämän jälkeen kukaan ei enää leikkinyt. Vaikka miten on toisinaan toiveikas, niin eihän Louna ole mitenkään koirasosiaalinen, etenkään missään laumoissa.

Seuraavana aamuna käytettiin taas vain omaa porukkaa ja sopu säilyi. Tunnelmakin oli huomattavasti rennompi. Eikä Louna aamulla ollut edes tulossa mukaan, katseli vain kun lähdimme. Myy sen sijaan olisi tullut, vaikka emme ottaneetkaan matkaan. Soramontulla hiekka pölysi melkoisesti, sillä jälleen kävi kova tuuli. Hyvät leikit ja juoksupyrähdykset saatiin silti, sekä vanha kunnon perhepotretti.

Toivottavasti pian nähdään uudelleen, vaikkakin visiitit taitavat olla jonkin aikaa täällä meidän päässämme! Loppuun kuvaspämmi.

Hengailut Kintulammilla ja hellepäivä Akaassa

Kuva © Hanna Worne

Hui hei, heinäkuussa mennäään jo. Viime viikko olikin suorastaan kiireinen, myös koiran osalta!

Keskiviikkona kävimme päiväretkellä, vähän suunniteltua lyhyemmällä, mutta kuitenkin. Tavanomaisesta poiketen, teimme tällä erää Hannan kanssa vain hengausretken. Erittäin rennon ja rauhallisen sellaisen. Ihanaa vaihtelua, ei taatusti koiriakaan haitannut viime kesän kaatosade maratonin jälkeen. Kintulammin retkeilyalue oli ihan uusi tuttavuus, eikä paikka kovin vanha olekaan. Ihan nätti paikka, vaikka niin lähellä kaupunkia onkin. Helpolla sijainnilla lienee osuutta täpötäyteen parkkipaikkaan. 

Halusimme välttää ruuhkan ja muut ihmiset, joten kipittelimme lähimmälle laavulle syömään. Savu oli kovin kiinnostunut rannan kuplista, laineista ja vesikirpuista, mutta kyllä linnut veivät voiton. Alun vinkuiitailun jälkeen Savu rauhoittui makaamaan ja vähän torkkuikin. Hälytyshaukku napsahti päälle, kun kaksi retkeilijää ilmaantui leiriimme. Nopsasti kuitenkin hiljenivät ja rauhoittuivat, vaan eipä jääty huomaamatta. Neljä koiraa jonkin verran kuitenkin ääntelee, kun on tarvetta.

Kuvat ovat Hannan käsiala, kerrankin kiva kaverikuvakin! Itse kannoin mukana vain goprota, sillä reppumatkustajani vuoksi järkkärillä kuvailu olisi ollut hiukan haasteellista. Sää miltei suosi, hellettä ja UV-varoitusta piti olla, mutta saimmekin pienen sadekuuron. Ei siis kelin suhteen poikkeusta tälläkään kertaa, Hannan seurassa sataa vettä - aina.  Hiukan ehdimme ennen lähtöä suunnitelmaakin tehdä, jokin ihan oikea rämpimispäiväretki ja yksi telttailureissu. Onneksi on vielä kesää jäljellä.

Kuva © Hanna Worne

Savun synttäripäivänä sää helli, kaikkia muita paitsi koiria. Lämpömittari näytti +27C kun ajelimme Akaaseen Elinalle kylään. Lähdettiin samantien ajelemaan ihan landelle, jotta koirat saivat olla irti. Kuuma sää ei juuri menoa hidastanut, ehkä vähän tehokkaammin trio löysi kaikki kuraojat. Nyt Savu ja Kujekin leikkivät sopuisasti. Aiemmin koirat näkivät toisiaan Kainuun reissussa, siitä tulossa postaus myöhemmin.

Viitisen kilometriä jaksoimme kävellä, juomavettä olisi saanut olla enemmän mukana. Aurinkorasvatkin unohdimme, ihme kyllä nahka ei palanut. Lenkki päätettiin soramontulle lammikon ääreen. Elli kultsu uikin lähes koko ajan ja kyllä Savukin kahlaamassa kävi. Saimme vähän autoilijoilta pitkiä katseita; keskellä korpea pari naista, vauva, kolme koiraa. Missä muuallakaan sitä hienoa kesäpäivää viettäisi?

Lenkin ja uinnin jälkeen sisätiloissa lojuikin lähinnä koiranraatoja, niin väsyneitä olivat. Jopa pieni reipas Kuje! Kiva päiväreissu jälleen ja pian onkin nähtävä uudelleen. Savun hihna nimittäin katosi metsäautotiellä, putosi vaunujen korista. Onneksi oli löytynyt. Saapa nähdä mitä heinäkuu tuo tullessaan, jos sää suosii, yövymme useammankin yön teltassa.