Vaihteluksi reissattiin koirien kanssa eilen Tampereelle ja vierailimme Millan kanssa Arboretumissa. Louna ei ole ollut aikoihin hihnassa, eikä Savukaan ole hetkeen käynyt ihmisten ilmoilla. Siihen nähden kumpainenkin käyttäytyi vallan asiallisesti. Lounaa kiinnostivat rannan aallot ja Savua puiston sorsat. Melko ruuhkaista oli ja parhaat kuvauspaikat missasimme auringonpalvojien vuoksi.
Kolme tuntia rennolla lenkillä meni melko nopeasti. Jäätelöt nautiskeltiin paluumatkalla. Loppulenkistä koirat pääsivät vielä matalikkoon juomaan ja kahlaamaan, melko kuuma olikin. Lounakin poseerasi puunrungolla. Paistetut puudelit nököttivät kaikki neljä vielä kivelläkin kimppakuvaa varten.
Kaupunkireissuja tulossa tänä kesänä lisää, joten pääsen enemmänkin kuvailemaan koiria muuhunkin miljööseen kuin omaan metsään.
Vaihteleva Suomen kesäsää... No pääsimme lauantaina nauttimaan jo kivoista ulkoilukeleistä. Milla tuli yökylään koirien ja lapsensa kanssa. Touhua riitti ja Louna ihmetteli pikkuihmistä. Koirat keskenään olivat tuttuja ja lenkkeilykin sujui rennosti. Savu oli lapsen kanssa ihan luonnonlahjakkuus. Paljon kiinnostivat pienen ihmisen touhut, etenkin ruoka-aikaan, josko lusikka olisi mennyt vähän ohi suun.
Reippailtiin Kuivaanvuoren laavulle pikkulenkki. Metsä vihersi ihanasti, nopeasti edennyt. Viherryksen mukana tulivat tietysti hyttyset ja mäkäräiset, hyh. Kovin kauan ei paikallaan viihdytty, kun joka ikinen pörriäinen aikoi meidät syödä. Lounan naama onkin pahkuroita täynnä, etenkin silmien ympärystät. Savua eivät pörriäiset niin kiusaakaan, edes naamasta.
Paljon tuli ulkoilu. Vaikka koiria ei erityisemmin ehditty juoksuttaa tai treenata, olivat ne kaiken tekemisen seuraamisesta aivan raatoja. Sunnuntai menikin aikalailla nukkuessa ja eilenkin satoi vettä kaatamalla. Vähän mennyt huilaamiseksi muutama päivä, ryhtiliikettä odotellessa.
Hei kesä, näkemiin kesä, tervetuloa uudelleen... Voisit käydä vähän useammin! Kesän viivästelystä on joka blogissa, joten skipataan se.
Koirat pääsivät ensimmäiselle pyörälenkilleen toissapäivänä. Savu ei ollut ajatuksesta erityisen innoissaan, koska pyöräilyssä ei ole mitään pikkutarkkaa. Nelisen kilometriä ravasi vierellä ja ravilenkkejä tulevat Savun pyöräilyt pääasiassa olemaan.
Louna pelkäsi ensin pyörää, se on jännittäessään semmoinen ärsyttävä jumittaja. Talutin pyörää alkumatkan tielle ja sitten lähdin polkemaan. Louna tuli sivuloikkia vierellä. Kun se siinä vahingossa kompastui ja lähti juoksemaan eteenpäin, rentoutui se huomattavasti ja näin ihmissilmään näytti nololta. Muutoin matka meni hienosti, luonnonlahjakkuus, Lounan juttuja ovat just nämä "räiski menemään niin paljon kuin pystyt". Ravilenkit Lounan kanssa sujuu, mitään laukkaspurtteja ihan turha ottaa koira kytkettynä. Valjailla vasta sitten. Loppuraveissa lähti vielä rusakkokin edelle, kyllä olen ylpeä Luskusta! Niin hienosti on luopumisen yleistänyt että kääntyi siinä kesken lennokkaamman ravin vilkaisemaan minua. Kehuin kovasti ja siinä me sitten sulassa sovussa ravailtiin rusakon perässä. Hyvä puoli, emme kääntyneet ojaan sen perässä, eikä Louna jäänyt kyttäämään.
Ensi kerralla pyörälenkille viritellään mukaan gopro!
Eilen päädyin videoimaan Savun kotitokotreenit. On jäänyt vähän vähemmälle treenaaminen ja moni juttu junnaa paikallaan. Seuraaminen ja perusasento olivat viimeksi ihan shaibaa, joten tuskastutti vielä lisää. Nyt keräilin itseni ja lähdettiin hakemaan hukattua moottoria ja motivaatiota takaisin. Ne löysimmekin, mutta hienosäädölle ja tyylipuhtaalle tekemiselle olisi vielä tarvetta.
Perusasento huomattavasti napakampia ja parempia, kuin viime aikoina. Videoilta tarkastellessa palkkasin myös muutaman vinon, peilin eteen ensi kerralla.
Seuraaminen koiralta hyvin ja hyvää tekemistä, kaipaamaani asennetta. No mitäs minä itse, käsi käännöksessä? Tuli jotenkin ihan takaraivosta, että kääntymisessä käsi jäykistyy ja ikään kuin toimii maalimerkkinä koiralle. Ehdottomasti pitää kiinnittää huomiota omaan kehonkieleen. Muutoin tykkäsin, kun vain lelutkin tulisivat taskusta ajallaan ja koira olisi vähän vähemmän superpallo (lelun pyydystämisen sijaan Savu hyppii ensin riemupomput).
Nouto on paljolti työn alla. Pitotreeniä olemme tehneet sisällä ja ote alkaa pikkuhiljaa parantua ja ääntely on vähentynyt. Ulkona Savu oli pitkästä aikaa niin kiihtynyt, että ehkä koko noudon olisi voinut jättää tekemättä. Olen palkannut Savua aika ajoissa, kapula nousee, koira kääntyy ja lähtee kohti. Kerran ehti tiputtaa kapulan ennen palkkasignaalia, mistä syystä passivoiduin ja otettiin uudelleen. Viimeisin kapulanhaku oli muutoin hyvä ja kivalla asenteella, mutta palikka putosi kaikessa kiireessä huonosti, Savu korjasi ja kantoikin sitten laipasta.
Kaukoissa pitäisi päästä reippaasti eteenpäin. On tehty asentojumppaa, mitä nyt videollakin. On harjoiteltu myös asentoja erikseen ja niissä pysymistä. Olen alleviivannut etujalkojen paikallaan pysymistä ja liikkeen pysähtymistä yleisestikin. Työtä riittää, mutta idea alkaa olla selvillä.
Mitään maata mullistavia suunnitelmia ei ole. Toivottavasti kelit suosisivat piakkoin. Kohta puoliin koirilla riittääkin taas ihmeteltävää ja odotan mielenkiinnolla niiden tuumailuja. Laumaan tulee jonkun ajan kuluttua uusi vahvistus.
Aikoihin en ole varsinaisesti koirien kuntoilua suunnitellut, mutta silloin kun suunnittelin, tuli sitä myös järkevämmin toteutettua. Kiiran blogista intouduinkin aiheen pariin ja nyt voisi olla aika taas ryhdistäytyä urheilunkin saralla. Toko, frisbee ja vetotreenien lisäksi harrastuksia ja muuta olemista tukevaa liikuntaa. Taulukoin suunnitelmani muistiinpanoksi, tuskin joka päivä tehdään kaikkea ja vähän kelistä riippuen esim. uintireissut. Pohtiessani tekemistä, voin kuitenkin palata taulukon pariin ja hakea siitä ideoita. Kunnonkohotus sovitellaan arkeen lajitreenien ohelle, niin että tukevat toisiaan, eivätkä rasita koiraa liiaksi.
Pyörälenkki, 2-10km metsätiemaastoissa. Pääasiassa koira vapaana laukaten, tai vierellä hihnassa ravaten, Lounan kanssa vaihtelevasti vetotreeninä, tällöin lyhyempi matka. Toteutellaan yöaikaan, kun ei ole kuuma.
Uinti, hiekkarannalla. Rantavedessä ja upottavalla hiekalla juoksua, uimista. Savun kanssa etenkin juoksemista vesivastusta vasten. Louna harjoittelee kesän aikana uimista ja veteen tottumista. Kuumien päivien vakkariliikunta.
Lihaskunto, tasapaino, tekniikka ja lihastreeniharjoituksia. Erilaisia lihaksistoa kehittäviä temppuja, kuten peruuttaminen, pyöriminen eri suuntiin, takajalkojen nostaminen tasolle, pivotti, kiipeily, erilaiset hypyt, pujottelut ym. Kummallakin koiralla riittää näissä harjoiteltavaa ja opeteltavaa, jotta saataisiin tyylipuhtaita suorituksia.
Metsälenkki, paljolti päivittäinenkin, palauttava tekeminen, käytännössä vapaapäivä/-hetki. Vaihtelevassa maastossa omaan tahtiin kulkemista, palautumista rasituksesta psyykkisesti ja fyysisesti. Myös treenitön päivä, jolloin vain hengaamista ja koirana olemista.
Keskiviikkona oli pienen retkireissun aika. Savu ja Louna lähtivät mukaan, kun lähdimme Elinan ja Kiiran, sekä heidän koiriensa seurassa kohti Kurua. Valikoitiin kohteeksi Seitsemisen ja Helvetinjärven välimaastossa oleva Riuttaskorpi. Olenkin siellä pariin kertaan käynyt edellisten koirieni kanssa ja molempina kertoina on ollut vielä lumi maassa. Nyt aurinko paistoi ja oli lämmintä, varmaan kevään lämpimin päivä.
Pääsimme perille ja retkifiiliksen saamiseksi rinkat selkään ja Haukijärven kierrokselle. Kiinnitin huomiota siihen, että vuoden aikana reitille oli kaatunut useampikin puu. Talvella pitkospuitakaan ei näkynyt, mutta nyt pohdittiin, että ainakin osa olisi ehkä aika vaihtaa. Paikoin hyvin lahoja ja joku taisi hajota päälle astuessakin. Haukikallioiden näkötorni oli suljettu, elämää nähneeltä näytti sekin. Aurinko paistoi melko kuumasti kallioille, joten kauaa emme siinä viihtyneet maisemia katsellessa.
Matka jatkui kohti Haukijärven nuotiopaikkaa. Koirat pääsivät kallioiselta rannalta juomaan ja vähän uimaankin. Koda ja Elli kävivät ihan varsinaisesti uimassa. Savu kertaalleen itsekseen ja toistamiseen kun putosivat Lounan kanssa. Louna kyllä katseli ja tarkkaili muiden uinteja. Sen kepin hakemiset olivat kuitenkin lähinnä kahlaamista ja putoamisen jälkeen se piti takajalkansa kuivalla maalla. Täysiä se juoksi aina kalliolla muiden perässä, mutta äkkijarrutus juuri ennen vesirajaa. No, kyllä se vielä tänä kesänä oppii. Savu ei viitsinut nähdä vaivaa uimisestaan, sillä vesikirputhan olivat rannassa ja kiinnostivat pikkumiestä kovasti. Kupliakin se puhalteli, kun ihmetteli minne kirpun livahtivat.
Pidettyämme pientä juoma- ja välipalataukoa, jatkettiin taas matkaa. Melko verkkaiseen etenimme, tarkoitus oli vain viettää aikaa kimpassa ja nauttia ulkoilusta. Oma fyysinen kuntokin on nyt aika pohjalukemissa, joten senkin vuoksi pakko aloittaa hissukseen. Tällä erää lämpimän kelin retki sujui siinä mielessä paremmin, että muistin juoda ja sopivasti napostella, enkä pyörtynyt.
Portaita noustessa avautui edessä pieni näköalatasanne. Harmiksemme siinä oleva pöytä oli lahonnut niin, että pöytälevy oli jotenkin katki. Maisemia kyllä kelpasi katsella ja pieni tuulenvire vei itikatkin pois. Toisella puolen järveä näkyi joutsen ja toista pariskuntaa veikkaisin telkäksi äänen perusteella.
Päivän rennon reippailun jälkeen saavuimme Suutarilankosken laavulle. Laiteltiin tulet ja alettiin paistaa makkaroita ja kypsyttelemään perunanyyttejä. Kirsikkatomaatit toivat mukavaa raikkautta eväisiimme. Tähän väliin täytyy kehaista, että koirien taukokäytös on kyllä kehittynyt. Jokainen laittoi maate ihan itsekseen. Ainoastaan Lounan kytkin vähän etäämmälle puuhun, sillä se on ruuanlaitossa vähän kärkäs apulainen. Viime kertaan verraten Louna rauhoittui kytkettynä hyvin, käpertyi kerälle ja alkoi oikeastaan nukkua. Ei tempoilua tai haukkumista, ei tietoakaan sellaisesta.
Ruokaa odotellessa (laiska retkeilijä katsoo kun muut ahkeroivat) piti ottaa koskesta muutamia kuvia, samoin koirista. Savu olikin ihmeen seurallisella kuvaustuulella, yleensä se on kärttyisän näköinen. Nyt saatiin ikuistettua oikein muikea hymykin. Savu oli myös kiinnostunut laavun vieressä kaatuneesta puusta. Siihen peruutettiin, yli hypittiin ja lopulta pikkuinen tönötti siinä kaikilla kintuillaan. Hyvää tasapainotreeniä.
Evästysten ja muutaman tunnin oleskelun jälkeen lähdimme käyttämään koiria vielä iltalenkillä. Jätimme rinkat laavun perälle ja lähdimme kävelemään Kuttulammin kierrokselle. Siellä en ollutkaan käynyt ja näin ensikertalaisena pidin kyllä reitistä. Metsämaastojen ja pitkospuiden jälkeen löytyivät korkeat, mutta loivat kalliot. Näiden rannalta koirat pääsivät polun varresta uimaan. Savu se nökötti kivellä metsästämässä vesikirppuja, ainakin tarkasti ihaili niiden touhuja. Louna kävi hieman kastautumassa ja mennä touhotti Ellin perässä.
Kuttulammille päästessämme, oli aurinko jo piiloutunut puiden taa. Epähuomiossa emme ottaneet iltalenkillemme pulloja tai mukia tai mitään mukaan. Näin ollen päädyttiin juomaan suoraan kaivon pumpusta. Iltaa kohden hyttyset alkoivat lenkillä kiusata ja isoja hämähäkin seittejä takertui poluilla naamaan.
Tiheään kuusikkoon kävellessämme koirat vähän jumittivat. Louna jäi tönöttämään eteeni, eikä olisi halunnut edetä ja Savu laahusti epäileväisenä takana. Ympärillemme emme oikein nähneet eikä märässä maassa nyt äkkiseltään mitään tunnistettavia jälkiäkään näkynyt. Jos siellä nyt joku meni, niin kuljimme sopuisasti ohi.
Myöhemmin illalla palailimme laavulla ja sytytimme vielä iltanuotion. Maistelimme kuivattamiani pasta-aineksia, vakavia haukkuja en saanut ja koko pasta tuli syötyä. Olin tällä erää arvioinut ruokamäärän hieman paremmin. Nautiskelimme suklaabanaaneita ja juttelimme kuulumisia. Auringon laskiessa tuli huomattavasti kylmempi ja pakko oli vetää takkia päälle. Kun tarkoitus oli mennä nukkumaan, olimme niin viluissamme että päätimme käydä vielä kävelemässä. Laavulta oli autolle lyhyt matka, joten kipitimme käymään autolla, nappasimme sieltä pari polttopuuta mukaan ja kävelimme takaisin.
Tämän jälkeen oli lämpimämpi ja mukavampi mennä nukkumaan. Savu olikin simahtanut jo laavun edustalle, meidän kömpiessä makuupusseihimme. Läträsimme vielä vähän hyttysmyrkyllä siinä toivossa, että meitä ei yön aikana kovin pahasti pistettäisi. Louna kiehnäsi ärsyttävän lähellä ja ramppasi laavussa, vuoroin kenenkin vieressä. Pyysin sen sitten omaan makuupussiini, sinne se solahti jalkopäähän, vetoketju kiinni ja pikkuhaukku rentoutui aivan veteläksi ja nukkui. Ehkä se viime kerran laavuilussa haukuskeli epävarmuuttaan, kun nukkui yksinään. Nyt se veti koko yön sikeitä, lämmittäen mukavasti. Lounahan oli jo pentuna ihan sylikoira, on edelleen. Se selviää mistä vain rentona, jos pääsee syliin.
Aurinko valaisi laavua jo aamuyöllä neljän aikaan. Saimme (ilmeisesti kaikki?) nukuttua kuitenkin seitsemään asti. Savukin oli yön aikana hypännyt laavuun jalkopäähän. Louna kurkisti makuupussin perältä kovin väsyneenä ja unisena. Kyllä se sieltä pois tuli kun piti alkaa pakkaamaan. Aamupuuro tulille ja vaatetta päälle. Karpaloilla höystetty ruiskaurapuuto lämmitti ja täytti mukavasti. Pakkasimme rinkat valmiiksi ja tuuppasimme ne laavun perälle, jos sataisi. Sadetta oli lupailtu ja ihan todella ministi saimme vartin verran tihkusadetta. Sen jälkeen aurinko taas paistoi, eikä mistään sateesta tietoakaan.
Yhtä lämmin ei ollut kuin edellispäivänä, päinvastoin. Viileä tuuli piti kyllä hereillä. Lähdimme vielä kävelemään illalla löytämäämme polkua, jota karttaan ei oltu merkitty. Päädyimme metsäautotielle ja pienelle lammelle. Lammen vartta jatkui polku, joka menikin kosken vartta takaisin laavulle. Joku oli kosken varteen siinä matkalla tehnyt nuotionkin. Melko uhkarohkea paikkakin kuivalla kelillä, kuusenoksat heti yläpuolella. Muutenkin taisi olla vähän omatekoinen polku.
Hetki vietettiin laavulla vielä aikaa kuvaillen muistoksi kaverikuvia, sekä vähän itse koskea. Retki sujui mukavasti, rennosti ja kohtuullisella kilometrimäärällä. Koirat nukkuvat automatkan oikein tehokkaasti, oikeastaan koko loppu päivän. Seuraavanakin päivänä lenkillä oli mukana vähän väsähtäneitä laahustajia. Itseä kyllä piristi, en ole aikoihin syönyt noin hyvin tai nukkunut noin pitkään yhtäsoittoa. Kiitos hyvälle seuralle! ♥
.jpg?img=img4096)
.jpg/_full.jpg)
