Kovin on kevätkeliä täällä etelässä! Ei siinä, saisi sulaakin tuo loppu loskajäätikkö pois, niin pääsisi jo istutushommiin. Louna oli reissun ajan vanhemmillani hoidossa ja on vieläkin. Juoksut alkavat olla lopuillaan, mutta haen neitosen vasta tiistaina kotopuoleen. Sterilointiaikaa kaavailin huhtikuulle, sitten on tuonkin hormooniriesat poissa. Lounan kasvu tuntuu pysähtyneen, se vain leviää jos ruokaa antaa liikaa, mutta muutoin se vaikuttaa jämähtäneen. Löntystelijä on kuin pullataikinaa ja nyt hoidossa se on paisunut vielä vähän lisää. Pieni dieetti tulee tarpeeseen ja lihaskuntotreeniä.
Savu kävikin perjantaina hieronnassa. Huomasin reissussa että se venyttelee erityisen paljon ja jumittaa selästään. Selkä olikin se juttu, etenkin oikea puoli oli todella jumissa. SI-nikaman päällä oli myös kireyttä, lavat ja reidet olivat myös hieman kireät. Selkä oli kuitenkin se, mitä lähdettiin aukomaan ja auotaan vielä pariinkin kertaan. Savu pääseekin parin viikon päästä käsittelyyn uudestaan ja Louna menee sitten siinä samalla.
Vähän lihaksetonkin pikkumies on, ei mikään muskelityyppi. Helmikuu oli kaiken kaikkiaan aika kiireinen kuukausi, neljät tokovalkutkin jäivät väliin, ehkä sen koommin ehtinyt liikuntaankaan panostaa. Nyt jumien ehkäisyksi Savu opettelee pivotin ja kiepin myös toiseen suuntaan. Harjoittelemme lisää myös takapään tehokasta käyttöä. Metsässä juoksemista lisätään ja erityisesti mäkitreeniä. Koska lihakseton on myös vähän luikkupoika, vaihdettiin hieman ruokavaliota. Savu syö nyt rasvaista broiskua ja seassa vähän J&V extraenergiaa. Kyllä se vielä kesäkuntoon saadaan! Tuota pikaa aloittelemme myös vetotreejenä, nyt kun Savulle on valjaat. Tarkoitus on laittaa se vyölle ja lähteä juoksemaan. Kasvaisi omakin kunto.
Myös Lounalla on edessä lihasmassan keräämistä tukemaan luustoa. Jos budjetti sallii, tarkoitus on läpivalaista kumpikin syksyllä, Savulta tutkitutan myös silmät ja polvet. Mikäli Lounan luusto on ok, se saa omat taakkavaljaat ja kiskoa sitten rengasta. Mikäli pääkoppa joskus kestää, niin sitten vedetään muksujakin ahkiossa. Louna onkin nyt kolmisen viikkoa elellyt aivan pellossa, joten saadaan taas harjoitella perusasioita. Uutta arkikoulu tekstiäkin on tulossa, kunhan video saadaan valmiiksi.
Kummallakin koiralla on kaoottinen karvanlähtö, ihan niin kuin joka kevät kaikilla koirillani. Lounan kanssa olen pohtinut ja pähkinyt ja kyllä vaan, kesälook tulee huhti-toukokuun taitteessa. Savulta ajan vatsan ja sisäreidet lyhyemmiksi. Jätkä onkin alkanut kasvattaa kunnon pehkoa, karvaisin koirani ikinä!
Mitään maailmaa mullistavia kevätsuunnitelmia ei ole. Kunnon kasvattelua molemmilla ja aktivoitumista treenikentillä. Pääsiäisenä toivon pääseväni päiväretkelle. Kaavailin kohteeksi Parkanon Alkkianvuorta tai Kihniön käskyvuorta, kiinnostaako lähteä matkaan?
Huhtikuulle olen varannut petotestin kummallekin. Orivedellä törmäävät kumpikin nuorikko sitten karhuun. Vähän riippuen koiran reaktiosta, saatan testata muillakin pedoilla. Mitään en varsinaisesti odota, pääasia, että toimintakyky säilyy. Lamaantuneella koiralla ei kukaan tee mitään.
Kevätpuuhia siis, liikuntaa lisää ja treenejä. Lopuntonta harjaamista loputtoman karvanlähdön parissa. Pikkuhiljaa saa antaa matolääkkeetkin. Kuluja onkin mukavasti, Lounalle laitetaan sterkan yhteydessä siru. Paperit olen jo kummastakin kirjoittanut valmiiksi, enää tosiaan puuttuu Luuskalta tunnari. Sitten lähetellään paprut ja rekataan hurtat FIX-rekisteriin. Savulle on tarkoitus hankkia myös EU-passi, mahdollisesti myös Lounalle, mikäli sekin lähtee kesällä Norjaan.
Nyt hetken hengähdystauko ja hengailua kotopuolessa.
Viime viikon torstaina rinkka oli pakattu ja Savu valmiina. Illalla ajeltiin Tampereelle ja puolilta öin juna lähti liikkeelle. Pisin junamatkani oli vasta edessä, menisin sinne, minne pohjoiset kiskot päättyvät. Savu matkusti hienosti, nukkui koko matkan. Itse heräilin kuulutuksiin välillä ja aamun valostuessa ihailin lumisia maisemia. Matka päättyi perjantaina puolenpäivän aikaan Kolariin, josta Hanna tuli meitä hakemaan. Ihana oli pitkästä aikaa nähdä ja Auri otti innokkaan pikkumiehen hyvin vastaan.
Pakattiin koirat autoon ja lähdettiin ajamaan vielä pohjoisemmas, Muonioon. Ajomatka oli tunnin luokkaa. Popsin ajomatkalla aamupalakseni kaakaota ja sämpylää, jonka välissä oleva salaatti maistuikin vähän hiekalta. Muoniossa purettiin tavarat ja koirat kämpille. Tavallaan kaikkea touhusuunnitelmaa oli, mutta tolkuton väsymys vähän tainnutti.
Kauppareissun varrella sovimme pikatreffit Venlan kanssa. Kiva oli päästä näkemään ihmistä blogin takaa. Pystykorva Jamikin oli pirteänä liikenteessä ja instagramiin pojista saatiinkin vähän dokumenttia. Nopeat jutustelut ja sitten jo kummankin täytyi edetä. Kävästiin Hannan kanssa kaupassa ja maattiin loppupäivä raatona leffaa katsellen. Illalla saunottiin kavereiden kanssa ja suunniteltiin viikonlopun touhuja.
Lauantaina lähdimme huskyfarmille koiria katsomaan. Tuli tutustuttua tarhan huskyihin ja lällytettyä puolivuosikkaita junioreita. Muutama allukin oli joukossa, mutta pääasiassa ymmärtämäni mukaan siperialaisia. Kahvittelimme sisätiloissa ja esitin yhden triljoona kysymystä ihmetellessäni sippejä.
Farmikierroksen jälkeen suuntasimme Pallas tunturille. Hotellilla kirjoitettiin postikortit tänne etelään. Klassisesti hiskikortit, koska hei joku maisema on ihan määly... Talsittiin hurttien kanssa tunturiin kauniissa auringonlaskussa. Läheiselle kodalle ei ollut kilometriäkään matkaa ja moottorikelkkauraa oli mukava taivaltaa. Savua närkästytti, lumi jäi tassuihin ja huipulla kävi tuuli. Ei kyllä huipulla asti käyty, siellä olisi varmasti noussut lentoon.
Kodassa paistettiin makkarat ja maissit ja naposteltiin suklaata. Vähän kuvailin maisemia ja Savua ulkona. Vietimme nuotiolla muutaman tunnin kuulumisia vaihtaen ja ulkoilmasta nauttien. Paluumatka olikin tylsempi. Aurinko oli laskenut piiloon, tuuli yltyi ja lunta tuiskutti niin, että eteen ei nähnyt. Silloin se Savu vasta närkästyi. Kirsua nipisti, lumi jäi tassuihin, tuuli pöllytti turkkia ja höpsö nulikka hyppäsi uran ohi hankeen niin, että vain korvat näkyivät. Kyllä se niin mielensä pahoitti!
No pääsimme rämpimään autolle asti. Lopulta saatiin pienten mutkien kautta autokin liikkeelle ja ajeltiin takaisin kämpille. Ilta menikin paikallisessa pikkukuppilassa hyvällä porukalla.
Sunnuntaina päästiin tositoimiin! Lähdettiin porukalla Muonionjoen jäälle. Mukaan tuli Olli avuksi ja Inkku koiriensa kanssa. Valjastettiin sippe Saara, Auri ja porokoira Hetu. Savu sai lainata Hetun toisia valjaita. Nelikko kelkan eteen ja porokoira ja johdannainen pyöräkoiriksi. Savu lähti hyvin! Se juoksi matkassa, ei nyt ehkä täysin vetänyt mutta rälläsi mukana. Sitten vauhti kiihtyi liikaa ja seisinki kiristyi. Sitten herkkämies pettyi ja kiukustui ja eteni pakilla. Sen jälkeen nuorikko tuntui vähän järkyttyvän ja päästettiin juoksemaan irti mukaan.
Tulin itse pois kyydistä ja laitoimme Savun takaisin. Pienen takkuilun jälkeen se lähti vetämään ja keskitti fokuksensa eteenpäin. Saimmekin Savulle lyhytvaljaat matkaan, just passelin kokoset. Vähän harjoitellaan kaksistaan, niin kyllä se ensi talvena on tykki!
Vetohommien päätteeksi päästettiin nuorikot leikkimään. Savu nautti, ihana poroneito sai nuoren miehen aika lämpöseks. Leikit menivät tosi hyvin yksiin. Mitä nyt herkkistä vähän lumipaakut kiusasivat. Leikattiinkin tassukarvat sitten veks. Viikonlopun aikana Savulla poksahtivat hormoonit mukavasti käyntiin. Kämppiskoira Kuuralla oli juoksut, Hetu aloitti juoksunsa ja naapurin Saara sippekin juoksuili. Kovasti olisi tyttöseura Savulle kelvannut. Kintunnosto lisääntyi reissulla huomattavasti ja kovasti olisi kihnuttanut kavereita. Ei mikään hullunmoinen hormoonihyrrä, mutta selvästi reagoi. Moitteetta kuitenkin hengasi seurassa.
Vetolenkin jälkeen lähdettiin Olokselle pulkkamäkeen. Ihan puolenkilometrin tunturiin siis. Ylös kävellessä idea vaikutti hyvältä. Alaspäin katsellessa tuumattiin että oli kiva tutustua. Hengissä selvittiin, vähän lumi pöllysi ja pikkusen huimasi. Huisi vauhti oli ja loistomäki! Mutta ei toista kertaa.
Illalla kävästiin vielä lenkillä. Johanna tuli matkaan Osman ja Sepon kanssa. Kiva oli Osmaakin nähdä pitkästä aikaa ja Seppoa en vielä ollutkaan tavannut. Myös Inkku tuli Jackyn kanssa ja Hanna ja minä omiemme. Aika lauma meitä siis lenkkeili. Savu näki lenkillä porojakin, valkoisia. Liikkuvat lumimöykyt vähän epäilyttivät. Silmät suurina toljotti ja puhahteli. Lenkin jälkeen oli aika pakata tavarat ja jättää Muonion lumet taakse. Suuntasimme Hannan kanssa Rovaniemelle.
Rollo päivä olikin Savulle vapaapäivä, kun se makasi huskyfarmin sisätiloissa. Lepo tuli näemmä tarpeeseen, sillä nulikka nukkui koko päivän. Itse liikuskelin kaverin matkassa töissä. Oli mielenkiintoista päästä katsomaan usean alaskanhuskyn touhuja. Seurailin aamujuottoa ja autoin, ehkä enemmän opettelin valjastamaan koiria. Aamupäivän siivoilin tarhoja.
Oli kiva viettää tarhalla koko päivä, vaikka oman safarin olin varannut vasta iltapäiväksi. Neljä koiraa valjastettiin rekeni eteen ja sitten mentiin. Parikymmentä kilometriä näteissä maastoissa. Reippaita koiria, kutakuinkin koko matkan sain seistä jarrulla ja silti tuntui, että lähdemme lentoon. Allut hurmasivat minut täysin, ihan huippupersoonia. Vajaa nelikuiset pennut rakastivat niin rajusti, että takki hajosi.
Aivan mahtava päivä, vähän kuin työhöntutustuminen. Illalla Hanna heitti meidät Tervolan Kuksaan, josta Tiina tuli meitä hakemaan. Seikkailumme jatkui Kemiin.
Tiistaina vietiin Tiinan kanssa koirat jäälle. Nelle oli vähän kuin luikku Tuikku, mutta luonteeltaan himpsusti Lounaan päin. Aivan ihana persoona, joku noissa monen rodun mixeissä on, mikä iskee ♥ Savulla ja Nellellä natsas leikit tosi hyvin yksiin, vaikka aika eri tyyppisiä kuitenkin ovat. Leikkivät kuin vanhat frendit ja rallattivat menemään.
Väsyneet riehujat saivat lenkin päätteeksi luut ja jäivät kämpille nukkumaan kun me lähdimme Tornioon. Treffasimme pikasesti Lauran, toisen blogitutun. Saatiin oikein kaffetarjoilut ja kiva oli tutustua paremmin, kun joku käsitys blogin kautta muodostunut. Koirakuulumisia olisi riittänyt vaikka kuinka ja mikäs siinä, Lauran porokoira raaputtaessa mieli lepäsi.
Tornion visiitiltä ajelimme takaisin Kemiin ja lumilinnaan. Kävästiin kaakaolla lumilinnan kahvilassa ja sen jälkeen kämpille ja kauppaan. Koirien kanssa vielä pieni lenkki ja ilta raatona sohvalla leffaa katsellen.
Keskiviikkona lähdimme Tiinan ja koirien kanssa bussilla liikenteeseen. Suuntasimme Keminmaahan, tarkoituksena paistaa makkarat laavulla. Laavu olikin pinnoitettu jännästi, vähän pintapoltettu. Puita ei ollut, joten siirryttiin toiselle laavulle. Noh, lankkupätkää oli tuotu polttopuuksi. Yrityksistä huolimatta emme niitä saaneet syttymään. Kamat takaisin reppuun ja koiria kuvaten sitten.
Nelle ja Savu meuhasivatkin kaiken aikaa lumihangessa toisensa seurassa viihtyen. Lumisade haittasi kuvaamista, vaan ei koiria. Hangessa rämpivät ja kepeillä leikkivät. Jonkin ajan kuluttua käveltiin kylälle nostamaan minulle rahaa, jotta päästiin bussilla vielä takaisinkin. Savu matkusti leppoisasti, vaikutti melkoisen väsyneeltä jo.
Matkalla bussiin otettiin vielä poseerauskamukuvia. Paluumatkalla poikkesimme Mustiin & Mirriin. Itselle ostin uuden treenitaskun. Savu ja Louna saivat kumpikin uudet matkakupit ja Savu vielä uuden nahkapannankin. Nyt kelpaa niittikurrassa mennä kylille! Vallan miehekäs panta, pukee neitimäistä pojua hyvin.
Kämpillä tehtiin makkaraa ja pastaa. Tiinan kanssa harrastettiin kolmen leffan maratoonia ja napsittiin poppareita. Oli kyllä tosi kiva nähdä ensi kertaa, vaikka kauan onkin netissä keskusteltu! Jutut meni hyvin yksiin ja ilomielin yövyn uudelleenkin. Miuku ja Katti olivat vähän närkästyneitä vieraista, Savu saikin vähän kynttä, vaikka kovin kohtelias yrittikin olla.
Illalla Tiina heitti meidän rautatieasemalla. Kahdeksan tunnin junamatka kotiin alkoi. Nukuimme koko matkan. Savu nukkui vielä seuraavankin päivän. Se nukkui vielä tänäänkin. Torstai aamuna viideltä olimme Tampereella ja saimme kyydin kotiin.
Reissu onnistui hirvittävän hyvin. Ja ilman Tiinaa ja Hannaa se ei olisi ollut mahdollista, kiitos hirmusesti ♥ Kiitoksia myös Venla, Laura, Inkku ja Johanna, reissu oli kaikkien uusien ja vanhojen tuttujen ansiosta ikimuistoinen!
Talvi ei aivan palvele treenikauttamme ja hallivideoita en klippiin laittanut. Mutta kivaa maisemaa ja piskien juoksutusta. Harmi että alkutalvesta ei ollut lunta. Enjoy!
Lounahan ei pentuaikaansa minulla asunut, mutta joitain kuvia ja videoklippejä sain käsiini. Valtaosa puhelinsaldoa, mutta kyllä niistä minivideo repästiin muistoksi. Kauheasti on kyllä Louna haalistunut! Sehän on ollut aivan musta, kun se kuusiviikkoisena meille esiteltiin. Seitsemänviikkoinen ipana muutti kotiinsa ja sen jälkeen se onkin videoissa seikkaillut meillä hoidossa ja porukoilla kyläilemässä.
Jos koiria on joskus järkytetty, niin viime päivinä ainakin. Olen ollut asian tiimoilta hieman kiireinen, enkä siis ehtinyt tänne blogiin meidän uudesta perheenjäsenestä vielä huudella. Perjantaina laumaamme astui kuitenkin luovutusikäinen kanineiti Vekku. Vekku on oikein reipas ja rohkea pupuvauva ja tulee ilostuttamaan elämäämme varmasti paljon. Koirablogin puolella saattaa siis jatkossa vilahdella suloinen pitkäkorva, kirjoittelen myös Lounan sopeutumisesta uuteen tulokkaaseen. Jos Vekun kuulumiset kiinnostavat enemmän, niin jatkossa kaniasiaa voi lukea täältä.
No mutta kuinkas ne koirat? Savu repesi riemusta, se rakastaa kaneja. Savu on hyvin kohtelias ja katselee Vekkua mieluusti makaillen. Kun kani sitten lähestyy, on Savu aivan täpinöissään. Vaikka Savu välillä huitookin tassulla, pääasiassa Vekku nuuskuttelee ja nuolee Savua. Savu tekee samoin ja kaksikko pötkötteleekin sulassa sovussa.
Louna sen sijaan järkyttyi. Se suhtautuu Vekkuun uteliaasti, mutta samalla myös pelkää. En voinut uskoa silmiäni, kun Louna todella itse luikahti häkkiin karkuun, kun kani lähestyi. Louna harjoittelee nyt rauhoittumista turvallisen välimatkan päästä, sillä tungetteleva kani ahdistaa meidän hurjaa sussaripuolikasta.
Vekku on kotiutunut itse oikein mainiosti ja tutkii innoissaan uutta ympäristöä. Koiriakin se on tosiaan tutkaillut ja tarkkaillut. Tarkoitus oli pitää portti kiinni keittiöön, mutta metka pupuneiti tulikin kalterien välistä visiitille. Siitäkös Louna sätkyn sai, kun keittiöön tuommoinen hyökkäys kohdistui!
Yhteiselo on varmasti ajan kanssa sujuvaa, kunhan kanikin oppii antamaan Lounalle tilaa ja Lounakin ymmärtää, että kani ei aio hyökätä sen kimppuun. Lounalla olisi myös harjoiteltavaa kanin kohtaamisessa, ei ole sopivaa ryntäillä... Vaikkakin Vekkua voisi muistuttaa ihan samasta aiheesta.
Instagramista nopeimmat ovat varmasti videot nähneet, mutta tässä Vekun ensikohtaamiset kummankin koiran kanssa. Louna tosiaan kun on epäkohteliaampi ja säikympi, niin sai tarkastella tulokasta häkistä käsin. Eilen olivat kumpainenkin jo keittiössä vapaina, vaikkakin Lounaa täytyy hiukan pitää silmällä. Kanihan on totta kai aika pelottava ja Louna ihan "vähän" luonnosta vieraantunut.
Viime viikon keskiviikkona vuokrasin Koirakoutsin pikkuhallia Lounaa varten. Saimme seuraksi Idan ja Sannan koirineen. Halli oli käytössämme pari tuntia, josta Louna touhusi häkkinsä ulkopuolella ehkä parikymmentä minuuttia. Louna siis paineistuu kovasti vielä vieraissa ympäristöissä. Nytkin se tarkkaili alkutohinaa mieluummin häkistään. Louna saattaa tulla kutsuttaessa häkistä mielellään pois, vilkuilla ympärilleen ja sitten se menee takaisin. Häkissä se rentoutuu ja rauhoittuu, mikä onkin toivottavaa.
Leikkimme heti, kun koira hieman rentoutui. Leikimme sermin takana, jotta Lounalla ei ollut suoraa näköyhteyttä treenikaverin aussiin.
Pivottia tai siis sen tapaista harjoittelimme myös. Paljon omia mokia, uudessa ympäristössä kriteeriä olisi pitänyt laskea reilummin... Mutta piuhat päästä häntään ovat alkaneet pikkuhiljaa herätä olemassa oloonsa.
Luoksetuloja otimme pari onnistunutta. Lelu- ja ruokahäiriöt, tai pari koiraa taustalla eivät Lounaa häirinneet.
Onnistunut ja mieluisa harjoitus, joka vie meitä taas eteenpäin. Perjantaina menemmekin taas käymään pentukoulun kerralla, pari kertaa skipattiin välistä. Louna meni treeniensä jälkeen autoon odottelemaan ja Savun kanssa siirryimme ison hallin puolelle valmennukseen. Seuraamisharjoituksesta teille onkin videoklippiä.
Hyppyä teimme ensimmäine. Leikimme ja juoksimme vain hypyn läpi. Pyysin Savun myös jäämään istumaan, kävelin pois ja palasin palkkaamaan. Teimme hypyn jokaista osasta vähän ja leikimme sen ohella paljon. Harmiksi viereisen pisteen valkkari pääsi karkaamaan Savun luokse, mitään isompaa ei onneksi käynyt, mutta selvästi pikkuteini suuttui keskeytyksestä. Mentiinkin Savun kanssa hiukan tauolle, leikittiin ja käytiin ottamassa vielä pari hyppyä.
Seuraamista teimme kartioiden ympäri satunnaisessa järjestyksessä. Päätavoite oli, että koiran pitää keskittyä seuraamiseen, eikä kartioihin. No Savuhan keskittyi! Kävelimme edestakaisin ja kääntyilin, käännöksissä vielä autoin koiraa. Seuruu on mennyt paljon eteenpäin ja Savu ei lähde enää haahuilemaan. Väljyyttä on vielä, mutta kriteeriä pikkuhiljaa nostaen seuruu alkaa muistuttaa sitä, mitä haen.
Kaukojumppaa oli yhdellä pisteellä. Käsiavun kanssa harjoittelimme takajalkakaukoja. Koutsin kanssa keskusteltiin, miten nopeasti apu tulisi häivyttää pois vai kannattaisiko koko homma opettaa operantisti. Päädyin itsekin siihen, että autan koiran alkuun. Savu hallitseekin takapäänsä hienosti ja istu-maahan vaihto, sekä maahan-seiso sujuvat moitteetta.
Ruutu harjoitusta oli myös tarkoitus tehdä. Tilaa ei kuitenkaan ollut ja koutsi ohjasi meitä tekemään sen kohdetyöskentelynä. Skippasimme homman, sillä näkemykseni ja Savun ruutuun tehty pohja erosi tämän kerran harjoituksesta liikaa.
Merkin kiertoa teimme lopuksi. Olen naksutellut Savulle kartiota kotona ja nopeasti pikkumies muisti homman jujun. Iloisesti viipotta kartion taakse ja ryntäsi hakemaan palkkaa. Hienon treenimme päätteeksi toisella pisteellä oleva kultsu ryntäsi luoksemme ja siitäkös Savu kimpaantui. Taas lähdettiin hiukan tauolle jähtymään ja leikkimään. Tultiin ottamaan omassa rauhassa pari kiertoa ja kunnon leikit.
Hyvin nuorikko suoriutui treenistä ja paljon saatiin uutta evästä. Harmittamaan jäivät kaksi treeninhäiriköijää, nuoria uroksia molemmat. Savu hermostui selvästi, mutta jatkoi työskentelyä silti ongelmitta. Enemmän tuntui häiritsevän itseä, saa olla silmät selässäkin. Mutta ylpeä olen pikkumiehestä!
