jos haluut tietää missä meen, kato somesta
Viime viikon torstaina rinkka oli pakattu ja Savu valmiina. Illalla ajeltiin Tampereelle ja puolilta öin juna lähti liikkeelle. Pisin junamatkani oli vasta edessä, menisin sinne, minne pohjoiset kiskot päättyvät. Savu matkusti hienosti, nukkui koko matkan. Itse heräilin kuulutuksiin välillä ja aamun valostuessa ihailin lumisia maisemia. Matka päättyi perjantaina puolenpäivän aikaan Kolariin, josta Hanna tuli meitä hakemaan. Ihana oli pitkästä aikaa nähdä ja Auri otti innokkaan pikkumiehen hyvin vastaan.
Pakattiin koirat autoon ja lähdettiin ajamaan vielä pohjoisemmas, Muonioon. Ajomatka oli tunnin luokkaa. Popsin ajomatkalla aamupalakseni kaakaota ja sämpylää, jonka välissä oleva salaatti maistuikin vähän hiekalta. Muoniossa purettiin tavarat ja koirat kämpille. Tavallaan kaikkea touhusuunnitelmaa oli, mutta tolkuton väsymys vähän tainnutti.
Kauppareissun varrella sovimme pikatreffit Venlan kanssa. Kiva oli päästä näkemään ihmistä blogin takaa. Pystykorva Jamikin oli pirteänä liikenteessä ja instagramiin pojista saatiinkin vähän dokumenttia. Nopeat jutustelut ja sitten jo kummankin täytyi edetä. Kävästiin Hannan kanssa kaupassa ja maattiin loppupäivä raatona leffaa katsellen. Illalla saunottiin kavereiden kanssa ja suunniteltiin viikonlopun touhuja.
Lauantaina lähdimme huskyfarmille koiria katsomaan. Tuli tutustuttua tarhan huskyihin ja lällytettyä puolivuosikkaita junioreita. Muutama allukin oli joukossa, mutta pääasiassa ymmärtämäni mukaan siperialaisia. Kahvittelimme sisätiloissa ja esitin yhden triljoona kysymystä ihmetellessäni sippejä.
Farmikierroksen jälkeen suuntasimme Pallas tunturille. Hotellilla kirjoitettiin postikortit tänne etelään. Klassisesti hiskikortit, koska hei joku maisema on ihan määly... Talsittiin hurttien kanssa tunturiin kauniissa auringonlaskussa. Läheiselle kodalle ei ollut kilometriäkään matkaa ja moottorikelkkauraa oli mukava taivaltaa. Savua närkästytti, lumi jäi tassuihin ja huipulla kävi tuuli. Ei kyllä huipulla asti käyty, siellä olisi varmasti noussut lentoon.
Kodassa paistettiin makkarat ja maissit ja naposteltiin suklaata. Vähän kuvailin maisemia ja Savua ulkona. Vietimme nuotiolla muutaman tunnin kuulumisia vaihtaen ja ulkoilmasta nauttien. Paluumatka olikin tylsempi. Aurinko oli laskenut piiloon, tuuli yltyi ja lunta tuiskutti niin, että eteen ei nähnyt. Silloin se Savu vasta närkästyi. Kirsua nipisti, lumi jäi tassuihin, tuuli pöllytti turkkia ja höpsö nulikka hyppäsi uran ohi hankeen niin, että vain korvat näkyivät. Kyllä se niin mielensä pahoitti!
No pääsimme rämpimään autolle asti. Lopulta saatiin pienten mutkien kautta autokin liikkeelle ja ajeltiin takaisin kämpille. Ilta menikin paikallisessa pikkukuppilassa hyvällä porukalla.
Sunnuntaina päästiin tositoimiin! Lähdettiin porukalla Muonionjoen jäälle. Mukaan tuli Olli avuksi ja Inkku koiriensa kanssa. Valjastettiin sippe Saara, Auri ja porokoira Hetu. Savu sai lainata Hetun toisia valjaita. Nelikko kelkan eteen ja porokoira ja johdannainen pyöräkoiriksi. Savu lähti hyvin! Se juoksi matkassa, ei nyt ehkä täysin vetänyt mutta rälläsi mukana. Sitten vauhti kiihtyi liikaa ja seisinki kiristyi. Sitten herkkämies pettyi ja kiukustui ja eteni pakilla. Sen jälkeen nuorikko tuntui vähän järkyttyvän ja päästettiin juoksemaan irti mukaan.
Tulin itse pois kyydistä ja laitoimme Savun takaisin. Pienen takkuilun jälkeen se lähti vetämään ja keskitti fokuksensa eteenpäin. Saimmekin Savulle lyhytvaljaat matkaan, just passelin kokoset. Vähän harjoitellaan kaksistaan, niin kyllä se ensi talvena on tykki!
Vetohommien päätteeksi päästettiin nuorikot leikkimään. Savu nautti, ihana poroneito sai nuoren miehen aika lämpöseks. Leikit menivät tosi hyvin yksiin. Mitä nyt herkkistä vähän lumipaakut kiusasivat. Leikattiinkin tassukarvat sitten veks. Viikonlopun aikana Savulla poksahtivat hormoonit mukavasti käyntiin. Kämppiskoira Kuuralla oli juoksut, Hetu aloitti juoksunsa ja naapurin Saara sippekin juoksuili. Kovasti olisi tyttöseura Savulle kelvannut. Kintunnosto lisääntyi reissulla huomattavasti ja kovasti olisi kihnuttanut kavereita. Ei mikään hullunmoinen hormoonihyrrä, mutta selvästi reagoi. Moitteetta kuitenkin hengasi seurassa.
Vetolenkin jälkeen lähdettiin Olokselle pulkkamäkeen. Ihan puolenkilometrin tunturiin siis. Ylös kävellessä idea vaikutti hyvältä. Alaspäin katsellessa tuumattiin että oli kiva tutustua. Hengissä selvittiin, vähän lumi pöllysi ja pikkusen huimasi. Huisi vauhti oli ja loistomäki! Mutta ei toista kertaa.
Illalla kävästiin vielä lenkillä. Johanna tuli matkaan Osman ja Sepon kanssa. Kiva oli Osmaakin nähdä pitkästä aikaa ja Seppoa en vielä ollutkaan tavannut. Myös Inkku tuli Jackyn kanssa ja Hanna ja minä omiemme. Aika lauma meitä siis lenkkeili. Savu näki lenkillä porojakin, valkoisia. Liikkuvat lumimöykyt vähän epäilyttivät. Silmät suurina toljotti ja puhahteli. Lenkin jälkeen oli aika pakata tavarat ja jättää Muonion lumet taakse. Suuntasimme Hannan kanssa Rovaniemelle.
Rollo päivä olikin Savulle vapaapäivä, kun se makasi huskyfarmin sisätiloissa. Lepo tuli näemmä tarpeeseen, sillä nulikka nukkui koko päivän. Itse liikuskelin kaverin matkassa töissä. Oli mielenkiintoista päästä katsomaan usean alaskanhuskyn touhuja. Seurailin aamujuottoa ja autoin, ehkä enemmän opettelin valjastamaan koiria. Aamupäivän siivoilin tarhoja.
Oli kiva viettää tarhalla koko päivä, vaikka oman safarin olin varannut vasta iltapäiväksi. Neljä koiraa valjastettiin rekeni eteen ja sitten mentiin. Parikymmentä kilometriä näteissä maastoissa. Reippaita koiria, kutakuinkin koko matkan sain seistä jarrulla ja silti tuntui, että lähdemme lentoon. Allut hurmasivat minut täysin, ihan huippupersoonia. Vajaa nelikuiset pennut rakastivat niin rajusti, että takki hajosi.
Aivan mahtava päivä, vähän kuin työhöntutustuminen. Illalla Hanna heitti meidät Tervolan Kuksaan, josta Tiina tuli meitä hakemaan. Seikkailumme jatkui Kemiin.
Tiistaina vietiin Tiinan kanssa koirat jäälle. Nelle oli vähän kuin luikku Tuikku, mutta luonteeltaan himpsusti Lounaan päin. Aivan ihana persoona, joku noissa monen rodun mixeissä on, mikä iskee ♥ Savulla ja Nellellä natsas leikit tosi hyvin yksiin, vaikka aika eri tyyppisiä kuitenkin ovat. Leikkivät kuin vanhat frendit ja rallattivat menemään.
Väsyneet riehujat saivat lenkin päätteeksi luut ja jäivät kämpille nukkumaan kun me lähdimme Tornioon. Treffasimme pikasesti Lauran, toisen blogitutun. Saatiin oikein kaffetarjoilut ja kiva oli tutustua paremmin, kun joku käsitys blogin kautta muodostunut. Koirakuulumisia olisi riittänyt vaikka kuinka ja mikäs siinä, Lauran porokoira raaputtaessa mieli lepäsi.
Tornion visiitiltä ajelimme takaisin Kemiin ja lumilinnaan. Kävästiin kaakaolla lumilinnan kahvilassa ja sen jälkeen kämpille ja kauppaan. Koirien kanssa vielä pieni lenkki ja ilta raatona sohvalla leffaa katsellen.
Keskiviikkona lähdimme Tiinan ja koirien kanssa bussilla liikenteeseen. Suuntasimme Keminmaahan, tarkoituksena paistaa makkarat laavulla. Laavu olikin pinnoitettu jännästi, vähän pintapoltettu. Puita ei ollut, joten siirryttiin toiselle laavulle. Noh, lankkupätkää oli tuotu polttopuuksi. Yrityksistä huolimatta emme niitä saaneet syttymään. Kamat takaisin reppuun ja koiria kuvaten sitten.
Nelle ja Savu meuhasivatkin kaiken aikaa lumihangessa toisensa seurassa viihtyen. Lumisade haittasi kuvaamista, vaan ei koiria. Hangessa rämpivät ja kepeillä leikkivät. Jonkin ajan kuluttua käveltiin kylälle nostamaan minulle rahaa, jotta päästiin bussilla vielä takaisinkin. Savu matkusti leppoisasti, vaikutti melkoisen väsyneeltä jo.
Matkalla bussiin otettiin vielä poseerauskamukuvia. Paluumatkalla poikkesimme Mustiin & Mirriin. Itselle ostin uuden treenitaskun. Savu ja Louna saivat kumpikin uudet matkakupit ja Savu vielä uuden nahkapannankin. Nyt kelpaa niittikurrassa mennä kylille! Vallan miehekäs panta, pukee neitimäistä pojua hyvin.
Kämpillä tehtiin makkaraa ja pastaa. Tiinan kanssa harrastettiin kolmen leffan maratoonia ja napsittiin poppareita. Oli kyllä tosi kiva nähdä ensi kertaa, vaikka kauan onkin netissä keskusteltu! Jutut meni hyvin yksiin ja ilomielin yövyn uudelleenkin. Miuku ja Katti olivat vähän närkästyneitä vieraista, Savu saikin vähän kynttä, vaikka kovin kohtelias yrittikin olla.
Illalla Tiina heitti meidän rautatieasemalla. Kahdeksan tunnin junamatka kotiin alkoi. Nukuimme koko matkan. Savu nukkui vielä seuraavankin päivän. Se nukkui vielä tänäänkin. Torstai aamuna viideltä olimme Tampereella ja saimme kyydin kotiin.
Reissu onnistui hirvittävän hyvin. Ja ilman Tiinaa ja Hannaa se ei olisi ollut mahdollista, kiitos hirmusesti ♥ Kiitoksia myös Venla, Laura, Inkku ja Johanna, reissu oli kaikkien uusien ja vanhojen tuttujen ansiosta ikimuistoinen!