VIDEO: Savu 3kk

Leikkipostaus

Ajatella, että jouduin opettelemaan leikkimisenkin 3/2016

Leikkipostausta toivottiin, saamanne pitää. Varsinaisia neuvoja en osaa antaa, olen itsekin aiheen parissa aika keltanokka, mutta voinen kirjoitella omista ajatuksistani ja etenemisestä. Videolle kuvasimme meidän kahden lelun leikkiä. Musiikki peittää kivasti oman kiljumisen, kun pentu rei'itti näppejäni. Oikea oppisessa kahden lelun leikissä lelut ovat kai samanlaiset, muttaah... Leikki päättyy siihen että kun koira on vaihtamassa lelun, se ei ehdikään tarttua seuraavaan. Koiralle luodaan mielikuva siitä, että se on liian hidas. Seuraavalla kerralla leikkiin lähdetään vielä hanakammin.

Savun vihjesana lelupalkkaan on oke. Namipalkkaa tulee jes vihjeen jälkeen. Savu vaihtaa hyvin namista leluun. Lelu-nami vaihtoa näkyy alla olevalla videolla. Jes vihjesanan Savu on sisäistänyt hyvin, on se ollut käytössäkin ehkä enempi. Savu irrottaa lelusta heti, kun palkkasana ruokaan kuuluu. Lelusta leluun vaihto onkin nihkeämpää, vielä ei ole oke mennyt ihan pennun korvien väliin asti. Tätä harjoitellaan vielä.

On tärkeä tutkailla oman pennun leikkitottumuksia. Vilkun kanssa pieleen meni, kun olin itse hirvittävän tylsä ja Vilkku vielä lisänä kohtelias ja ujo leikkijä. Vaan paljon siinä oppi ja vanhassa postauksessa on videota senkin leikistä, paljon eteenpäin päästiin. Savu onkin ihan eri maata. Se leikkisi maailman tappiin asti, puree sormet ja ei irrota leluista millään.

Itse olen oppinut olemaan jännittävä leikkikumppani. Pidän paljon erilaisia ääniä, juoksen karkuun ja olen opetellut tekemään joka lusikasta ihan superhyperjännän lelun. Isoin oppi on ollut se, että jos leikkiessä ei tullut kunnolla hiki, ei ole leikkinyt kunnolla! Turha odottaa koiralta mitään poweria menoa jos itse on ihan lahna.

Pennun kanssa on tärkeää leikkiä kaikenlaisilla leluilla, joka paikassa ja eri tunnetiloissa. Näin pennusta ei tule ronkeli lelujen suhteen, se pystyy rentoutumaan eri paikoissa ja omistajan eri tunnetiloissakin tapahtuu aina jotain hauskaa. Monipuolisuus kunniaan.

Minun leikkiharjoitteluni etenee hyvää tahtia ja jotenkin olen päässyt juonesta kiinni. Leikkimään oppii vain leikkimällä ja tekemällä täysiä. Ja kyllä, toisia koiria joutuu opettamaan enemmän kuin toisia, että oman ihmisen kanssa leikkiminen on parasta.

Onko jollain muulla ollut ongelmia itsensä kanssa leikkijänä? Muita ajatuksia leikkiaiheesta?

Parhaat naapurit

Lenksulla syysmetsässä, videosuunnitteluja, treenikeskustelua ja temppujen opettamista. Siitä oli meidän sunnuntai tehty ♥

Tokoalkeita videolla

Jopas kesti tämänkin videon kokoilu. Siinä muutaman päivän takaisia touhuiluja. Viimein häiriöluoksaritkin videolla, kapulahommiin tutustuttu ja sen sellaista. Alla pieni sanallinen kooste.

Luoksetulosta olen positiivisesti yllättynyt. Ilman pientä yllytystä ja painostusta en olisi uskaltanut ottaa tuollaisia häiriöitä. Pelkkä namilautanen, lelut ja kartiot olivat Savulle niin helppo, että aika nopeasti, samantien siis, laitoimme sinne pari varmaa koiraakin... Molemminpuoleista treeniä, paikkista ja luoksaria :D

Nenäkosketuksia tehdään aina rauhoittumiseksi, pomppua yllytykseksi.

Kapulaan tutustuttiin tuolloin koskettamalla, nyt se nostetaan jo suuhun ja kanniskellaan mielellään.

Maahanmenoa tehtiin "sukeltamistyyliin". Tulee napakat ja lennokkaat liikkeet. Savu alkoi lopulta hoksia idean ja siihen lopetettiin. Nyt vain ahkeraa vahvistelua ja käytöksen muotoilua/viimeistelyä.

Mikäs tämä Savu on koiriaan?

"minä oon tokokoila ettäs tiijät!"

Yksi yllättyi, ettei pentu ollutkaan rotukoira. Toinen kysyi, miksi en hankkinut harrastuskoiraa. Kolmas ihmetteli, mitä tuommoisella voi harrastaa. Neljäs kysyi, mitä ja aionko harrastaa tällä mitään. Valaistaanpa siis hiukan, sillä edellä esitettyjä kysymyksiä on viimeisen kuukauden aikana sadellut taholta jos toiselta. Ei siinä mitään, on hyvä kysyä, että voi saada vastauksia, kysyvä ei tieltä eksy.

Savun päällimmäisenä harrastuksena on toko. Kaikki asiat ja pohjat rakennetaan niin, että ne palvelevat tulevaa, pitkää tokouraa. Savulle rakennetaan häiriönsietokykyä, aktiivisuutta, halua tehdä yhteistyötä kanssani. Se on reipas leikkijä, tätä vahvistetaan koko ajan lisää. Koska toko on pääasiallinen harrastus, on siinäkin omat tavoitteensa. Tavoitteet ovat korkealla, ensimmäistä kertaa ne ovat mielessäni kirkkaina, mutta korkealla. Kaikki tehdään ajatellen sitä, että jonain päivänä me suoritamme hyväksytysti erikoisvoittajaluokan. Valiota Savusta ei saa (koska näyttelyt), mutta varjovalio on aivan yhtä loistava.

Ennen korkeinta luokkaa ovat edessä kaikki muut luokat ja lukuisat liikkeet välitavotteina. Kaikki tehdään hauskaa pitäen. Kaikki tehdään fiiliksen mukaan. Koiralla pitää olla hauskaa ja kivaa. Kilpailemme, kun olemme valmiita. Kun olen itse valmentautunut jännityksen suhteen. Sitten, kun koira on valmis ja suorittaa hommat häntä tötteröllä paineenkin alla.

Frisbee ja vetoharrastus tulevat olemaan sellaista reikäpäistä aivojen tuulettelua. Ainakin frisbeessä tulemme kilpailemaan, se toimii hyvänä kisatilanne harjoituksena tokoa ajatellen, sillä olen itse rennompi kiekkojen kanssa. Mikäli tästä oikein iso poika tulee ja jos korvissa humisee tarpeeksi, niin ehkä me vielä vedetäänkin kilpaa.

Potentiaalinen pentu, kun sellaisen saa käsiinsä, ei voi olla tekemättä sillä mitään. Savu on tasainen ja tekee mielellään töitä yhdessä. Etenen itse mieluummin liian hissuksiin, kuin soitellen sotaan ja sössien kaiken. Vaikka sössin kuitenkin. Olen miettinyt, että jokin menee kuitenkin pieleen. Etoelävä kirjoitti hyvin. Sössiminen on oikeestaan ok, kun sen itse hyväksyy.

Harrastusten lisäksi Savulle on suunniteltu ihan töitä. Kun saan selville, mitä väylää pitkin pääsemme opiskelemaan ja pitääkö minun käydä täydennyskoulutuksia tai vaihtaa ammattia, tulee siitäkin blogin puolelle lisää.

Se, miten paljon tavoitettani haluan, näkyy. Takana on tunteja töitä sen eteen. Edessä on tuhottomasti aikaa ja menoja, sitä varten, että etenemme. Luvassa on useita luentoja ja muutamia kursseja. Ajankohtaisia ja ytimekkäitä koulutuksia. Onneksi ympärillä on myös osaavia ystäviä, jotka huomauttavat virheistä ja tsemppaavat.

Nyt me keskitymme tokoon. Keskitymme ja panostamme hyvään pohjaan, tehden kaiken pitäen silmällä isoa kuvaa. Miettien treeneissä, että joskus me olemme siellä isoilla kentillä ja siellä kaikki tulee olemaan yhtä hauskaa ja leikkiä, kuten nytkin. Se on meidän tavoitteemme.

Savu oppii ja kasvaa

Hui, Savu on ollut mulla kohta jo kuukauden. Videoita selatessa sitä hymyilee omalle ahkeruudelleen, mutta muutoin tuntuu, että en ole ehtinyt tehdä lainkaan niin paljon kuin halusin. No jaa, onhan tässä aikaa. Savu olisi tarkoitus viedä lähiaikoina katsomaan toistamiseen hevosia, lampaita, kania ja kissaa. Myös toinen kaupunkireissu täytyisi tehdä, ehkä tällä kertaa ruuhka-aikaan.

Savu on nähnyt paljon ihmisiä ja erityisesti lapsikohtaamisiin olen satsannut. Savu meneekin jo itse kuikuilemaan kaksijalkaisia ja suhtautuu lapsiinkin avoimemmin kuin aiemmin. Pennuilla on toki kaikenlaisia kausia suuntaan ja toiseen, mutta tarkoitus on muodostaa Savulle positiivinen kuva sitä ympäröivästä maailmasta, eritoten ihmisistä.

Savu on treenaillut jonkin verran temppuja. Luoksetulo harjoituksiin tarvitsee aina kaverin avuksi, tarkoitus olisi taas ensi viikolla tehdä tehokkaita häiriöluoksareita. Välillä tuntuu, että pidän Savua jo aika isona poikana. Mutta hitsi vie, eihän se ole vielä edes kolmea kuukautta. Ihan vauvelihan tuo on. Tavoitteet ovat kuitenkin korkeammalla kuin koskaan, joten perusteellinen harjoittelu on tarpeen. Teoriaopintoja omistaja tarvitsee kyllä enemmän, kuin pentu käytännönharjotuksia...

Arkiasiat joita Savu osaa/opettelee

- sisällä hiljaa oleminen, erityisesti portin taakse jättämistä, sekä suljetun oven taakse jättämistä on harjoiteltu. Olisi niin kiva huutaa ja ilmoitella pahasta olostaan ja yksinäisyydestään koko ajan.

- autoilu, mutkat, mäet ja minun epätasainen kyytini aiheuttavat pennulle vatsanväänteitä ja sen sellaista. Savu on yhdistänyt ulosmenon ja avaimet autoiluun. Avaimet ovatkin nyt aina tarkoituksen mukaisesti kilisemässä mukana, avaimet eivät siis aina tarkoita autoon menoa. Autossa on myös käyty, ulos ja taas autoon ja pois. Auto ei siis aina käynnisty ja lähde liikkeelle. Muutama iltaruokakin autossa on nautittu.

- lähellä pysyminen, sitä on harjoiteltu kaikkialla ja siksi pentunen on aina irti. Savu tulee tosi hyvin luokse ja sillä ei ole mitään ylitsepääsemätöntä hinkua häipyä kauas. Tielle se ei ole yrittänyt kertaakaan, vaikka se pihamme vieressä kulkeekin. Hiljainen tie onneksi.

- sisäsiisteys, etenee hyvää vauhtia. Pääasiassa paperille kaikki tarpeet, pyytää pihalle ja pidätyskyky siinä määrin hyvä, että ei ruiki koko ajan.

Tulevaisuuden harrastuspohjaa

- nenäkosketus, on vielä hiukan hakusessa. Koskettaa kyllä, mutta ei millään malttaisi, jos on kierrokset katossa. Ymmärrys tehtävästä vielä vahvemmaksi, niin voi lisätä kestoa.

- tasapainotyyny, jotta syvät lihakset kehittyisivät. Tasistyyny onkin Savun bravuuri, siinä on niin mukavata vaihtaa asentoja ja pyöriskellä.

- kohdetyöskentely, kosketuskeppiin sujuu, kosketusalusta on vielä alkeissa. Kosketuskepin kanssa Savu harjoittelee tehokkuutta. Ja onpa siitä tullutkin aktiivinen tarjoaja.

- leikkiminen, siinä ehkä enemmän opeteltavaa minulla, kuin tuolla piraijalla. Leikkimisestä olen tekemässä isompaa postausta.

- häiriönsietokyky, käytännössä siis sitä, että minä oon paras ja ainoa maailmassa, mitä tuo koira tietää. Jo sisälläkin harjoitustuokioissa on kaikenlaista kiinnostavaa lattialle leviteltynä, ulkona Savulle huudellaan harhautuskäskyjä (mies huutaa luokseen tmv) ja omenoiden perään ei saa lähteä ilman lupaa. Käsitykseni häiriöharjoituksista on hiukan muuttunut. Joskus joku sanoi, että pikkuhiljaa ja tyyliin puolivuotiaana koiran harjoituksiin voi lisätä vähän jotain pientä häiriötä. Mitähän kaikkea meillä on ollut... Ruokaa, palloja, leluja, perheen toinen ihminen ja näin pois päin. Tuokiot täytyy tietysti pitää lyhyinä ja homma riittävän helppona pennulle.

Yhdenlaista harrastuspohjaa ovat kai meidän temppummekin. Temppuja opetellaan siksi, että niissä mokaaminen ei oikeasti haittaa ketään. Temppuja on opetellaan myös siksi, että minä opin kouluttamaan, koira pitää hauskaa, meillä on yhdessä kivaa ja Savu oppii koko ajan paremmin tarjoamaan. Muutamia temppuja opetan toki pitäen frisbeetä silmällä. Monet temput kehittävät myös takapään käyttöä, mikä on tokossa ihan ehdoton. Savun pompputempusta saan jalostettua asennonvaihdoista napakat ja niin edelleen. Ajatus taas vähän katkeilee, mutta kuvailin videon tämän päivän hössöntööstä. Savulla oli vähän virtaa ja koska turhauma ajaa toimintaan, pentu haukuskeli osan ajasta. Haukusta ei kuitenkaan palkkaa tipu, joten nopeasti sieltä tuli niitä toivottuja tarjouksia.

Tasapainotyynyllä Savu osaa seistä ja istua ja pysyy tyynyllä vaikka maailman tappiin asti.

Pyyhkeen kosketus on pohjaa tassujen pyyhkimis tempulle. Esittelin pyyhkeen Savulle nyt toista kertaa ja loppua koden se kävi kaivelemassa pyyhettä aktiivisemmin.

Pomppu on uusin temppumme. Se on tuollainen fiiliksen nostatus pelleily, on lupa haukkua, kunhan vaan pomppaa. Savukin pitää tempusta, siinähän voi riekkua kuinka tykkää ja aina saa nakkia tai lelua. Temppua tullaan käyttämään myös frisbeessä.

Jalkojen välissä kävely on vielä aivan alussa. Kovin meinaan itse hätäillä, mutta pääasiassa naksuttelen Savulle nyt kestoa ja ymmärrystä siitä, että sen etujalkojen kuuluu olla paikallaan. Muutama onnistunut seisominen saatiin, vaikka minä vähän omia jalkojani liikutinkin. Tämäkin tarkoitus ottaa frisbeehommiin.

Käsikosketus, tuttu juttu. Rauhoittumishomma ja hätävara kaikkeen. Tarkoitus vahvistaa niin vahvaksi ja kivaksi tempuksi, että Savu reagoisi ärsykkeeseen nopeammin. Myöhemmin lisätään kestoa.

Penturetki

Tänään olikin retkipäivä, uutta luvassa siis. Savu pääsi ensimmäiselle varsinaiselle retkelleen Lavialle, Pirulanvuoren näkötornille ja luontopolulle. Seuraksi saimme retkiryhmän kautta Iidan ja heeler Santun. Santtu oli hiukan Savua vanhempi, viisikuinen pentu. Vaan ei pikkusen vajaa kolmikuinen leikeissä häviölle jääty. Kävelimme aluksi näkötornille maisemia ihailemaan ja reittiä tutkimaan. Sen jälkeen suuntasimme luontopolkua pitkin kohti laavua.

Laavulle matkaa oli hitusen päälle 2km, juuri sopiva pennunpalleroille. Alkumatka mentiin hihnassa. Savu ei ole paljoa hihnassa ollut, eipä oikeastaan juuri ollenkaan, mutta mukavasti se siinä osasi mennä. Melko pian päästimme pennut irti, kun ketään ei missään näkynyt. Vähän rallittivat, mutta pitkälti Savu köpötteli jalkojeni takana, jonne sitä myös aika ajoin sitten palkkailin.

Maasto oli mukavan vaihtelevaa, siinä parissa kilometrissä oli kalliota, kostea kuusikko, mäntymetsää ja järven rannallekin päädyimme. Hirvikärpäset tekivät kiusaa, ne tunkeutuivat kasvoille asti ja niitä kipitti pitkin selkää. Savustakin löysin muutaman vielä kotimatkalla.

Laavulla teimme tulet ja aloimme natustaa eväitä. Makkarat, keksit ja tuulihatutkin hävisivät parempiin suihin. Kahvikin maistui ulkona hyvältä. Pennut rauhoittuivat hetkeksi pureksimaan omia eväsluitaan. Tämän jälkeen kumpainenkin kyttäili makkaroita. Vaan niiden laavuilu menikin enemmän sitten leikkiessä ja peuhatessa.

Kuten arvelinkin, laavulla hengaten ja höpisten meni aikaa useampi tunti. Koirat ylipäänsä on niin kutkuttava puheenaihe, vaikka tällä kertaa meillä riitti höpistävää jalostuksesta. Jututhan jäivät koko päivän retkeilynkin jälkeen aivan kesken, joten ensi kerralla täytyy jatkaa.

Kävelimme samaa reittiä takaisin ja matkalla aurinkokin tuli esiin. Istuskelimme vielä hetken näkötornin juurella. Ihan käymisen arvoinen paikka. Ja se mistä pidin eniten, niin hiljainen. Näimme tornilla vain muutamia ihmisiä, muutoin saimme kulkea rauhassa. Savu jaksoi oikein hyvin, siitä tulee vielä mainio retkikoira. Toivottavasti pääsemme pian uudelleen tuonne ja muihinkin kohteisiin tutustumaan. Kiitos vielä mukavalle retkiseuralle!