07 syyskuuta 2016

Me ollaan ne

Janika tuli hakemaan minua maanantaina suoraan töistä. Savu ja Teo kyydissä suuntasimme Pirkkalaan pentupaineihin, jossa oli tarkoitus treffata Leena. Kaikista mutkista huolimatta Leena löysi perille ja Kismet ja Savu pääsivät pentuaitaukseen. Savu oli kyllä niin pöllähtänyt ja hämmentynyt että mitäs tuo täällä tekee sehän onkin tuttu. Vieraiden ja vanhempien pentujen railakasta vastaanottoa Savu ei arvostanut. Ensin se vetäytyi ja halusi tuumailla sivulla. Sitten se irvisteli ja esitteli rivistiöään. Loppuajasta Savu olisi leikkinyt, mutta aika loppui kesken.

Ajeltiin koko poppoo meille ja suunnattiin auringonpaisteeseen rannalle. Ylin kuva © Janika Silfverberg, muut itse ottamia. Ei tullut kovin paljon, sillä suora valo oli haastava... Hurtat tulivat hyvin toimeen ja voi miten Savu rälläsi Kismetin kanssa ♥



Tiistai oli pentujen uintipäivä. Ensimmäistä kertaa ihan oikeasti uimaan. Caramel tuli näyttämään mussukoilleen mallia. Kismet oli innokkaampi. Savu ei olisi niin välittänyt, mutta sen uintityyli oli rauhallisempi. Savulle ostinkin samantien pentu-uinti ryhmään paikan. Pitäähän se nyt koiran oppia uimaan! No joo, vitsi vitsi. Kivaa puuhaa syysilloille.



Uinnit menivät hyvin ja paluumatkalla me poikettiin teletappimaahan, jälleen aurinko painui piiloon. Joku oli jättänyt tulenjämät laavulle ja siinä kelpasi pupeloista räpsiä kuvia. Teletappimaa on nimensä veroinen, vihreitä kumpuja, kaaria, pikku polkuja ja putkia. Siellä me kiljuttiin ja juoksenneltiin hurttia karkuun.



© Leena Hanhinen



Ennen Leenan lähtöä ehdimme kolmantena päivänä vielä kentälle treenaamaan. Näitä voisikin kutsua Savun ensimmäisiksi ihka oikeiksi treeneiksi. Ne tapahtuivat ulkona kentällä, oli kolme asiaa joita harjoittelimme ja se oli siinä. Ja kymppi viikko kuva, ah, se vain söpistyykomistuukasvaa päivä päivältä.

Kontaktia otettiin ihan vain että minä kävelin ja koiran piti olla huomio minussa. Ensin meni Savulla homma ihan haaveillessa, mutta heti kun se tajusi niin pentu tulla viipotti lujaa perässä ja vieressä. Leena heitti häiriöksi pari lelua ohitsemmekin, mutta kumpanakin kertana Savu valitsi minut ja bileet.

Perusasento pohjaa aloitin ihan vain tykittämällä neljän tai kuuden namin sarjoissa palkat tuohon sivulleni, kun Savu istui. Ylipäänsä ruokapalkat tulivat farkkusauman kohdalta, viereen on siis hyvä paikka tulla.

Luoksetulon otimme ensimmäistä kertaa varsinaisena treeninä. Leikitin ja juoksin pakoon, kun Leena piti Savua. Ei se pentu sitten aikonutkaan lähteä, kun kiinni pidettiin. Päästettiin irti ja uusinta "tipitiittikkumakkarat" ja sieltä se tulla rallatti. Uusi pörrölelu pitkällä joustolla oli toimiva palkka.

Aivan ihana oli saada vieraita näin viikolla ♥ Ja mainiosti kolme vierastassua käyttäytyivät. Kyllähän tässä neljä koiraa menisi!

04 syyskuuta 2016

Kun mennään satasta, on paha hypätä junasta



Viikonloppu onkin ollut taas touhuntäyteinen. Eilen ajelimme Savun kanssa Ylöjärvelle hakemaan Millin ja Popan bussipysäkiltä. Olin tyylikkäästi myöhässä, mutta onneksi meillä ei sinänsä ollut tiukka aikataulu. Suuntasimme kauppakeskus Elolle, jossa oli ShowHaun Road Show ja mätsäri. Pennut pällistelivät menoa paikan päällä, oli kuulutuksia ja ihmisiä. Aika moni päästi koiransa kuinka sattuu muita moikkailemaan ja oli vähän hommaa bongailla kaikkia mahdollisia luoksepyrkijöitä. Ei ole tarkoitus antaa hihnassa moikkailla ja en oikein luota tuntemattomiin koiriin... Yhtä sakupentua Savu kuitenkin tervehti, pikkuinenhan sekin oli, tosin ei koon puolesta.

Veimme pennut Showhaun studiokuviin, se kun oli kerran ilmaista. Studioon noustiin ramppia pitkin, Savu ja Popa menivät kumpikin reippaasti. Kameran edessä liikukeltiin ja tutkittiin koroketta. Saas nähdä, mitä kuvia näin liikkuvaisista pupseista saatiin.

Suuntasimme tapahtumasta läheiselle hiekkakentälle, jossa pennut pääsivät juoksentelemaan. Päivälleen samanikäinen kaksikko tuli hyvin juttuun. Savu oli pikkuneidille alkujaan kohtelias, mutta sitten meno yltyi niin että Popa jo suuttui. Narulelulla leikittiin sopuisasti. Siis siihen asti kun Savu suivaantui ja tarttui Poppista hännästä. Voi pieniä. Oli kyllä kiva saada Savulle ikäistään ja vähän oman tyyppistä seuraa, varmaan pääsevät toistekin juoksentelemaan.



Kun olimme vieneet Millin takaisin bussille, lähdimme extempore poikkeamaan Tiinalla. Pitäähän pentu esitellä kaikille ja kun täältä maalta johonkin lähtee niin sata asiaa samalla kertaa jajaja. Jedi oli ihan pähkinöinä pennusta. Niin pörröinen, pieni ja saman värinenkin! Savulla meni hetki lämmetä toisen touhuille, mutta kyllä sitä sitten tassulla huidottiin.

Hetken mielijohteesta me suuntasimme hallille, hain vain pizzaa matkaevääksi. Tiina treenaili Jedin kanssa agilityä ja me pääsimme Savun kanssa hengailemaan halliympäristöön. Vähän Jedin lelua lainasimme ja pentu sai sillä leikkiä. Ei haitannut Savua toisen ryntäily ja reenaus, pentu makaili tai istui rauhassa ja katseli.

Kotimatkalla poikkesimme vielä Mustiin ja Mirriin, josta minimiehelle ostettiin omia treenileluja. Nyt on sininen patukka, hapsulelu narulla, pallo... Illalla ehdimme harjoitella tasapainotyynyä, mutta siitä myöhemmin kattava postaus!



Tänään suuntasimme heti aamusta liikenteeseen. Savu pääsi ihmettelemään Venni ja Pimu collieita, sekä kissaa. Kissa olikin kiinnostava, mutta siihen tutustuttiin kohteliaasti. Savu tutustui myös lampaisiin ja hevosiin. Sitä kiinnosti, mutta hevosia se tarkkaili kauempaa tuumaillen. Eihän niin isojen lähelle voi mennä, ettei jää alle.

Maaseutu puuhien jälkeen suuntasimme Savun kanssa Koirakoutsille syyskauden avajaisiin. Jälleen arvokasta hallihengailua. Ostimme pörröpatukan vingulla ja Ke-Hu Finland narupallon. Ja pussillisen makupaloja. Ja pikkumies oli niin reipas! Tokoluennon ajan Savu nukkui. Sen jälkeen se leikki hallissa lasten kanssa ja söi näiltä nameja. Olen tyytyväinen, että saatiin paljon hyviä lapsikokemuksia, eri ikäisistäkin lapsista.

Vähän hassusti meinasi käydä, kun yllättäen jokin noutaja ryntäsi luoksemme, melko kiihtyneenä. Nappasin Savun jalkojeni taakse, eikä se siinä onneksi pahasti säikähtänyt, vaikka toinen oli päälle ryykäämässä. Pitää jatkossa vieläkin tarkemmin kytätä ympäristöä, noita tilanteita kun tuntuu nykyään tulevan niin herkästi joka paikassa.

Nyt Savu on unelias ja tyytyväinen sessu. Alkuviikosta se saakin perheensä kyläilemään, tänne tulee Leena laumansa kanssa. Luvassa olisi pentupaineja ja pentu-uintia!

02 syyskuuta 2016

Mä haluun olla vaan



Eilen ajeltiin Savun kanssa Ylöjärvelle klinikalle rokotuksiin. Vastaanoton puntarin mukaan poika painoi 5,0kg. Paino on mitä on, Wuffin vaaka näytti 4,8kg ja Kuopiossa se oli vielä 5,3kg. Silmämääräisesti se on kuitenkin kasvanut, eikä laihtunut, joten..? Savu sai ensimmäiset rokotuksensa. Pentunen oli vastaanotolla oikein reipas, istui ja tuumaili ja rokotusta ei edes huomannut.

Yleistutkimuksessa ei huomattu mitään poikkeavaa, terve ja reipas pentu. Vasen kives on alkanut laskeutua, mutta eläinlääkärin tunnustellessa se meni karkuun. Oikeaa ei varmuudella tunnettu, ainakin se on vielä hiukkasen piilossa. Tunnustelin itsekin ja vasen on selkeämpi. Ikää on toki vasta yhdeksän viikkoa, joten huolissaan ei ole syytä olla. Kuukauden kuluttua tehosteilla tsekataan tilanne uudelleen.

Eläinlääkäristä suuntasimme Savun kanssa siskolleni. Luna otti meidät innolla vastaan ja tuota pikaa pakattiinkin koirat autoon. Lähdettiin odottelemaan bussia ja ihmettelemään linja-autossa matkustamista. Savu oli tosi reipas, hetken se istui ja katseli linja-autossa ja loput puoli tuntia matkasta se nukkui. Jäimme pois Tampereen Keskustorilla, jossa kävelimme pienen lenkin. Savu tepsutteli tosi reippaasti ympäristöstä välittämättä. Tosin varpuset ja pulleat pulut olisivat kiinnostaneet!

Kaupungilla hengailtiin puolisen tuntia, sen verran että pennut lopulta pötköttivät jaloissamme. Sen jälkeen lähdimme bussilla takaisin ja Savu nukkuikin koko matkan. Erityispositiivisuushuomiona se, että Savu ei voinut bussissa pahoin! Sitä vähän jänskäsin, sillä autokyytissä Savu välillä kuolaa (minun kyytini on vissiin epätasaista...).

Kaikenkaikkiaan kaupunkireissu meni hyvin. Savu ja Luna myös leikkivät onnistuneesti. Tasapuolista hammastelua ja repimistä. Joku päivä täytyy viedä pupelot metsään rellestämään.

Viikon aikana olen ehtinyt enempi vähempi treenaamaankin pennun kanssa. Tai no, pitäisi kai sanoa, että olen opettanut sitä oppimaan. Koska sitähän se tässä vaiheessa on. Kosketuskeppi harjoituksesta (ensimmäisestä) otin pätkän videota. Harjoitusta vaatii, mutta Savu on ymmärtänyt että katsominen ja pään kääntely ei enää riitä, vaan keppiä pitää koskettaa. Alla pieni koonti opetelluista asioista.

Leikkimään Savu on helppo saada. Se tarttuu hanakasti leluun ja käyttää ääntään. Savu myös vaihtaa lelun kohtalaisen hyvin. Se ei myöskään ole nirso leluista, nännikumi, pehmorotta, lusikka, villasukka, halko ja monet muut ovat ihan yhtä hyviä.

Palkkasanoja Savu on harjoitellut pariin kertaa. Toisessa kädessä on namit ja toisessa lelu. Ensin palkkasana, sitten esim. ruoka. Käsi menee kiinni ja lelu aktivoituu, jolloin palkkasana siihen. Savu irtoaa ruualta, mutta kuollutta lelua se jäisi herkästi kiskomaan. Se kuitenkin hoksasi jujun nopeasti ja vaihtaa hyvin.

Kosketuskeppi on ollut monikäyttöinen. Sen kanssa oli helppo hyödyntää naksutinsa, johon Savu onkin jo mainiosti ehdollistunut. Savu on viime päivinä harjoitellut kosketuskepin kanssa tehokkuutta. Sillä on 30 sekuntia aikaa tehdä onnistuneita suorituksia, jonka jälkeen on tauko. Jos Savu haahuilee tai häipyy, niin kosketuskeppi ja namitkin häipyvät ja se menettää mahdollisuuden palkkioon. Olin yllättynyt miten hyvin tämä onnistui. Olen nyt parina iltana tehnyt kolme puolen minuutin sarjaa ja tehokkuus ja aktiivisuus on lisääntynyt. Eikä koiraa ole tarvinnut houkutella!

Viikonlopulle on jälleen ohjelmaa, sosiaalistusta, pentukavereita, muita koiria, lapsia ja sunnuntaina poiketaan Koirakoutsin avajaisissa pällistelemässä menoa. Savu on kotiutunut hirvittävän hyvin ja minusta tuntuu, kuin se olisi aina ollut täällä ♥

P.S. Videot eivät loista laatua tai mitään upeaa visuaalisuutta. Ne on kuvattu koulutuksen etenemistä ajatellen.