Kun mennään satasta, on paha hypätä junasta

Viikonloppu onkin ollut taas touhuntäyteinen. Eilen ajelimme Savun kanssa Ylöjärvelle hakemaan Millin ja Popan bussipysäkiltä. Olin tyylikkäästi myöhässä, mutta onneksi meillä ei sinänsä ollut tiukka aikataulu. Suuntasimme kauppakeskus Elolle, jossa oli ShowHaun Road Show ja mätsäri. Pennut pällistelivät menoa paikan päällä, oli kuulutuksia ja ihmisiä. Aika moni päästi koiransa kuinka sattuu muita moikkailemaan ja oli vähän hommaa bongailla kaikkia mahdollisia luoksepyrkijöitä. Ei ole tarkoitus antaa hihnassa moikkailla ja en oikein luota tuntemattomiin koiriin... Yhtä sakupentua Savu kuitenkin tervehti, pikkuinenhan sekin oli, tosin ei koon puolesta.

Veimme pennut Showhaun studiokuviin, se kun oli kerran ilmaista. Studioon noustiin ramppia pitkin, Savu ja Popa menivät kumpikin reippaasti. Kameran edessä liikukeltiin ja tutkittiin koroketta. Saas nähdä, mitä kuvia näin liikkuvaisista pupseista saatiin.

Suuntasimme tapahtumasta läheiselle hiekkakentälle, jossa pennut pääsivät juoksentelemaan. Päivälleen samanikäinen kaksikko tuli hyvin juttuun. Savu oli pikkuneidille alkujaan kohtelias, mutta sitten meno yltyi niin että Popa jo suuttui. Narulelulla leikittiin sopuisasti. Siis siihen asti kun Savu suivaantui ja tarttui Poppista hännästä. Voi pieniä. Oli kyllä kiva saada Savulle ikäistään ja vähän oman tyyppistä seuraa, varmaan pääsevät toistekin juoksentelemaan.

Kun olimme vieneet Millin takaisin bussille, lähdimme extempore poikkeamaan Tiinalla. Pitäähän pentu esitellä kaikille ja kun täältä maalta johonkin lähtee niin sata asiaa samalla kertaa jajaja. Jedi oli ihan pähkinöinä pennusta. Niin pörröinen, pieni ja saman värinenkin! Savulla meni hetki lämmetä toisen touhuille, mutta kyllä sitä sitten tassulla huidottiin.

Hetken mielijohteesta me suuntasimme hallille, hain vain pizzaa matkaevääksi. Tiina treenaili Jedin kanssa agilityä ja me pääsimme Savun kanssa hengailemaan halliympäristöön. Vähän Jedin lelua lainasimme ja pentu sai sillä leikkiä. Ei haitannut Savua toisen ryntäily ja reenaus, pentu makaili tai istui rauhassa ja katseli.

Kotimatkalla poikkesimme vielä Mustiin ja Mirriin, josta minimiehelle ostettiin omia treenileluja. Nyt on sininen patukka, hapsulelu narulla, pallo... Illalla ehdimme harjoitella tasapainotyynyä, mutta siitä myöhemmin kattava postaus!

Tänään suuntasimme heti aamusta liikenteeseen. Savu pääsi ihmettelemään Venni ja Pimu collieita, sekä kissaa. Kissa olikin kiinnostava, mutta siihen tutustuttiin kohteliaasti. Savu tutustui myös lampaisiin ja hevosiin. Sitä kiinnosti, mutta hevosia se tarkkaili kauempaa tuumaillen. Eihän niin isojen lähelle voi mennä, ettei jää alle.

Maaseutu puuhien jälkeen suuntasimme Savun kanssa Koirakoutsille syyskauden avajaisiin. Jälleen arvokasta hallihengailua. Ostimme pörröpatukan vingulla ja Ke-Hu Finland narupallon. Ja pussillisen makupaloja. Ja pikkumies oli niin reipas! Tokoluennon ajan Savu nukkui. Sen jälkeen se leikki hallissa lasten kanssa ja söi näiltä nameja. Olen tyytyväinen, että saatiin paljon hyviä lapsikokemuksia, eri ikäisistäkin lapsista.

Vähän hassusti meinasi käydä, kun yllättäen jokin noutaja ryntäsi luoksemme, melko kiihtyneenä. Nappasin Savun jalkojeni taakse, eikä se siinä onneksi pahasti säikähtänyt, vaikka toinen oli päälle ryykäämässä. Pitää jatkossa vieläkin tarkemmin kytätä ympäristöä, noita tilanteita kun tuntuu nykyään tulevan niin herkästi joka paikassa.

Nyt Savu on unelias ja tyytyväinen sessu. Alkuviikosta se saakin perheensä kyläilemään, tänne tulee Leena laumansa kanssa. Luvassa olisi pentupaineja ja pentu-uintia!

Kuva, jonka Jenny Piittinen (@jennykoirat) julkaisi 4. 09ta 2016 klo 6.09 PDT

Mä haluun olla vaan

Kuva, jonka Jenny Piittinen (@jennykoirat) julkaisi 1. 09ta 2016 klo 9.21 PDT

Eilen ajeltiin Savun kanssa Ylöjärvelle klinikalle rokotuksiin. Vastaanoton puntarin mukaan poika painoi 5,0kg. Paino on mitä on, Wuffin vaaka näytti 4,8kg ja Kuopiossa se oli vielä 5,3kg. Silmämääräisesti se on kuitenkin kasvanut, eikä laihtunut, joten..? Savu sai ensimmäiset rokotuksensa. Pentunen oli vastaanotolla oikein reipas, istui ja tuumaili ja rokotusta ei edes huomannut.

Yleistutkimuksessa ei huomattu mitään poikkeavaa, terve ja reipas pentu. Vasen kives on alkanut laskeutua, mutta eläinlääkärin tunnustellessa se meni karkuun. Oikeaa ei varmuudella tunnettu, ainakin se on vielä hiukkasen piilossa. Tunnustelin itsekin ja vasen on selkeämpi. Ikää on toki vasta yhdeksän viikkoa, joten huolissaan ei ole syytä olla. Kuukauden kuluttua tehosteilla tsekataan tilanne uudelleen.

Eläinlääkäristä suuntasimme Savun kanssa siskolleni. Luna otti meidät innolla vastaan ja tuota pikaa pakattiinkin koirat autoon. Lähdettiin odottelemaan bussia ja ihmettelemään linja-autossa matkustamista. Savu oli tosi reipas, hetken se istui ja katseli linja-autossa ja loput puoli tuntia matkasta se nukkui. Jäimme pois Tampereen Keskustorilla, jossa kävelimme pienen lenkin. Savu tepsutteli tosi reippaasti ympäristöstä välittämättä. Tosin varpuset ja pulleat pulut olisivat kiinnostaneet!

Kaupungilla hengailtiin puolisen tuntia, sen verran että pennut lopulta pötköttivät jaloissamme. Sen jälkeen lähdimme bussilla takaisin ja Savu nukkuikin koko matkan. Erityispositiivisuushuomiona se, että Savu ei voinut bussissa pahoin! Sitä vähän jänskäsin, sillä autokyytissä Savu välillä kuolaa (minun kyytini on vissiin epätasaista...).

Kaikenkaikkiaan kaupunkireissu meni hyvin. Savu ja Luna myös leikkivät onnistuneesti. Tasapuolista hammastelua ja repimistä. Joku päivä täytyy viedä pupelot metsään rellestämään.

Viikon aikana olen ehtinyt enempi vähempi treenaamaankin pennun kanssa. Tai no, pitäisi kai sanoa, että olen opettanut sitä oppimaan. Koska sitähän se tässä vaiheessa on. Kosketuskeppi harjoituksesta (ensimmäisestä) otin pätkän videota. Harjoitusta vaatii, mutta Savu on ymmärtänyt että katsominen ja pään kääntely ei enää riitä, vaan keppiä pitää koskettaa. Alla pieni koonti opetelluista asioista.

Leikkimään Savu on helppo saada. Se tarttuu hanakasti leluun ja käyttää ääntään. Savu myös vaihtaa lelun kohtalaisen hyvin. Se ei myöskään ole nirso leluista, nännikumi, pehmorotta, lusikka, villasukka, halko ja monet muut ovat ihan yhtä hyviä.

Palkkasanoja Savu on harjoitellut pariin kertaa. Toisessa kädessä on namit ja toisessa lelu. Ensin palkkasana, sitten esim. ruoka. Käsi menee kiinni ja lelu aktivoituu, jolloin palkkasana siihen. Savu irtoaa ruualta, mutta kuollutta lelua se jäisi herkästi kiskomaan. Se kuitenkin hoksasi jujun nopeasti ja vaihtaa hyvin.

Kosketuskeppi on ollut monikäyttöinen. Sen kanssa oli helppo hyödyntää naksutinsa, johon Savu onkin jo mainiosti ehdollistunut. Savu on viime päivinä harjoitellut kosketuskepin kanssa tehokkuutta. Sillä on 30 sekuntia aikaa tehdä onnistuneita suorituksia, jonka jälkeen on tauko. Jos Savu haahuilee tai häipyy, niin kosketuskeppi ja namitkin häipyvät ja se menettää mahdollisuuden palkkioon. Olin yllättynyt miten hyvin tämä onnistui. Olen nyt parina iltana tehnyt kolme puolen minuutin sarjaa ja tehokkuus ja aktiivisuus on lisääntynyt. Eikä koiraa ole tarvinnut houkutella!

Viikonlopulle on jälleen ohjelmaa, sosiaalistusta, pentukavereita, muita koiria, lapsia ja sunnuntaina poiketaan Koirakoutsin avajaisissa pällistelemässä menoa. Savu on kotiutunut hirvittävän hyvin ja minusta tuntuu, kuin se olisi aina ollut täällä ♥

P.S. Videot eivät loista laatua tai mitään upeaa visuaalisuutta. Ne on kuvattu koulutuksen etenemistä ajatellen.

Koirat eri maailmoista

Kuvia tulee niin tuhottomasti, että kaikkia ei jouda käsitellä saati että postaukset olisivat luettavan/katseltavan mittaisia. Tässä lyhyehköt kuulumiset, postaus ja videot koulutustuokioista tulevat myöhemmin.

Savu kävi toissapäivänä moikkaamassa Klaaraa. Tirppa oli vähän järkyttynyt tulokkaasta. Savu yritti sitkeästi saada toista leikkimään, ja lopulta pentu tulikin syliin rauhoittumaan, koska sen satakieli ääntä ei kukaan muu rakasta kuin pentu itse. Kun laskin Savun maahan, se nukahtikin samantien. Onnistunut kyläreissu siis.

Savu tutustui myös alle kouluikäisiin lapsiin. Ensin epäilytti, mutta namien jälkeen sujuivat jo palloleikitkin. Savu kävi myös Teon ja Kikin kanssa uimarannalla.

olipas märkää...

porokoiramakuu

välinpitämätön tutustumisraaputus

isopahasusi leikit

turvapalvelu vahtii hiekkaleikkejä

vauva-altaan kuplapuhaltelut

Tämänpäiväinen rokotus peruuntui eläinlääkärin sairastumisen vuoksi. Saimme uuden ajan huomiselle. Lähdimme peruutuksesta huolimatta tänään kaupungin suunnille ja vierailimme rhodesiankoira Machon luona. Macho oli 12viikkoinen pikkumies, nimensä veroinen. Myös aikuinen rhode Dante kävi Savua moikkaamassa. Ensin Savua jännitti ihan hurjasti, sitä ärsytti tunkeileva ikätoveri. Ja Dantea Savu aluksi pelkäsi, olihan jo pelkkä kuono ihan valtava. Vaan hetken tuumailun jälkeen Savua alkoi kiinnostaa ja se nuuskutti kummatkin koirat, ja mussutti niiden kanssa nameja.

Puolen tunnin lämpiämisrituaalien jälkeen pikkujätkillä olikin kunnon painileikit päällä ja ai että miten niillä oli lystiä. Savu kävi ihan itse härkkimässä ja hakemassa kaveria mukaan. Kyllä onkin mukava upottaa naskalit toisen nahkaan. Kokoerosta huolimatta leikit sujuivat ihmeen tasapuolisesti ja pentujen tavattua toisensa, laajeni niiden käsitys muista koirista melkoisesti. Rhode ja porokoiramix ovat kuitenkin melko erilaisia.

Varmasti nähdään toistekin, toivon mukaan pojat on vielä isoinakin kavereita!

On meillä hallussa mestari uus

"pysykää poissa mun tontilta"

Arki on lähtenyt rullaamaan mitä mainioimmin. Ihan kuin tässä ei olisi koiratonta aikaa ollutkaan. Eilen oli sukulaissynttärit, joihin Savukin otettiin mukaan. Hienosti pentu käyttäytyi ja ihastutti kaikkia. Savu kävi nuuskimassa vieraita vaihdellen, se ei ollut juurikaan kiinnostunut ihmisten touhuista. Appivanhempieni cavalier kiehtoi sitä paljon enemmän. Cavalier osoittautui Savusta suunnattoman tylsäksi, eihän sitä saanut leikkimään vaikka huusi kurkku suorana.

Savu riehui hyvän aikaa ulkona ja kun otimme sen sisälle, se olikin jo melkoisen väsynyt. Sylistäni se tervehti lapsivierasta ja sai hellyyttä kaikilta. Sitten pikkumies olikin jo niin väsynyt, että se raahautui nojatuolin taakse ja veti kaikessa rauhassa oikein sikeät päivätorkut. Eikä sitä haitannut juhlahumu laisinkaan.

Nuo puutarhakuvat ovatkin synttäreiltä, Savu löysi pihalta kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa. Omenoita, rastaita ja kissan ja kanin hajuja. Kyllä siinä riitti pienellä hommaa, kun piti koko lääni nuuskuttaa läpi.

Aivan mahottoman hyvä leikkijä tuo on. Eikä muuten nirsoile. Bileet saa pystyyn niin palloilla, omenoilla, kävyillä, kepeillä, narulelulla, kongilla jne jne... Ei pistä pahakseen oliko lelu kova suuhun vai ei. Kahdenlelun leikkiä on menty joka päivä muutamaan kertaan. On kerrassaan villi leikkijä, meinaa näpeille käydä ja ääntä lähtee. Hyvä vaan, leikkiessä pitääkin olla poweria ja hauskaa.

Naksuttimen kanssa Savu on saanut käytännössä kaikki ateriansa. Vaikuttaisi ehdollistuneen jo, tänään saan lisäinformaatiota, miten oikeaoppisesti edetä. Tokokursseja on jo katseltu, kaksi on vaihtoehtoja, oikeastaan molempiin voisin mennä. Pentufrisbeet ovat vertailussa, johan sitä saa ennen joulua ensimmäisen tilata, että pääsee sitäkin harjoittelemaan.

Kunhan pentu on opetettu oppimaan ja ymmärrämme molemmat tuon naksutin homman, on luvassa kohdetyöskentelyä, luopumista, nenäkosketusta ja erilaisten esineiden pitämistä suussa.

Harrastuspohjan lisäksi panostan (jälleen) kattavaan sosiaalistukseen. Osaavia ja turvallisia koirakavereita on pitkä liuta, joita käydään säännöllisesti katsomassa. Savu pääsee myös hevostallille mukaani. Facebookissa jo kuulutinkin halukkuuteni kyläillä mm. lapsiperheissä ja kaupunkiympäristössä, eiköhän tässä tule visiittejä tehtyä. Keskiviikkona Savulla onkin jo ensimmäiset rokotukset. Tulevina viikonloppuina on myös turistihommia mätsärissä ja syyskauden avajaiset. Löysin myös uuden retkikohteen aivan lähettyviltä. Laavu ja pieni luontopolku ovatkin mitä parhainta illanviettoa. Vielä kun saan aikaa järjestymään, ehditään käydä bussilenkkikin kaupungilla ja ihmettelemässä keskustorin hälinää.

Hihnakäytös on kyllä jotain aivan mystisen hienoa. Eilen käppäiltiin vajaa kilometri viemään roskat. Yksi koirakin ohitettiin, kovastihan se kiinnosti ja niin kiinnosti pentukin vastaantulijaa. Kunhan Savu kasvaa, pääsee se naapurin kultsun kanssa pellolle painimaan.

Ensimmäinen yksinolo sujui hyvin, Savu oli kotona about 40min kun piipahdin kaupassa. Videon perusteella se nukkui koko ajan. Tänään Savu oli yksin reilun tunnin, kun Niko lähti töihin ja minä en ollut vielä ehtinyt kotiin. Savu olikin reippaana ovella vastassa. Tästä kerrasta ei ole videota, mutta sisällä oli hiljaista ja siistiä. Tunnin aikana sen ei ollut edes pissahätä. Oikeastaan Savu käväisee kerran kaks päivässä paperilla, loput se tekee ulos. Yön aikana siltä tulee ehkä yksi lätäkkö. Ja mikä parasta, se juoksee ovelle ulvomaan kun sen on hätä.

En edes muista, mitä kaikkea minun piti muistiin kirjoittaa. Tarjoilin Savulle muikkua, mutta pentuparka aivan järkyttyi. Se ei oikein tiennyt syödäkö vai leikkiäkö ja muikku jäikin sitten lattialle lojumaan. Ei ollut kalan ystävä tämä pentu. Sen sijaan maitopurkki maistuu paremmin ja sitä tuo pupelo nytkin nakertaa.

Tähän loppuun vielä yksi kännykällä nappastu video. Kaverilta sain vinkin, että pentu kannattaa jo pikkusena opettaa eri materiaaleihin, ajatellen vaikka noutoja jne. Lusikka tuntus olevan hauska juttu ja sillä leikittiin tänään. Ihan itteäkin nauratti, kun näin yksinkertainen asia ei ole tullut mieleen!