On meillä hallussa mestari uus

"pysykää poissa mun tontilta"

Arki on lähtenyt rullaamaan mitä mainioimmin. Ihan kuin tässä ei olisi koiratonta aikaa ollutkaan. Eilen oli sukulaissynttärit, joihin Savukin otettiin mukaan. Hienosti pentu käyttäytyi ja ihastutti kaikkia. Savu kävi nuuskimassa vieraita vaihdellen, se ei ollut juurikaan kiinnostunut ihmisten touhuista. Appivanhempieni cavalier kiehtoi sitä paljon enemmän. Cavalier osoittautui Savusta suunnattoman tylsäksi, eihän sitä saanut leikkimään vaikka huusi kurkku suorana.

Savu riehui hyvän aikaa ulkona ja kun otimme sen sisälle, se olikin jo melkoisen väsynyt. Sylistäni se tervehti lapsivierasta ja sai hellyyttä kaikilta. Sitten pikkumies olikin jo niin väsynyt, että se raahautui nojatuolin taakse ja veti kaikessa rauhassa oikein sikeät päivätorkut. Eikä sitä haitannut juhlahumu laisinkaan.

Nuo puutarhakuvat ovatkin synttäreiltä, Savu löysi pihalta kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa. Omenoita, rastaita ja kissan ja kanin hajuja. Kyllä siinä riitti pienellä hommaa, kun piti koko lääni nuuskuttaa läpi.

Aivan mahottoman hyvä leikkijä tuo on. Eikä muuten nirsoile. Bileet saa pystyyn niin palloilla, omenoilla, kävyillä, kepeillä, narulelulla, kongilla jne jne... Ei pistä pahakseen oliko lelu kova suuhun vai ei. Kahdenlelun leikkiä on menty joka päivä muutamaan kertaan. On kerrassaan villi leikkijä, meinaa näpeille käydä ja ääntä lähtee. Hyvä vaan, leikkiessä pitääkin olla poweria ja hauskaa.

Naksuttimen kanssa Savu on saanut käytännössä kaikki ateriansa. Vaikuttaisi ehdollistuneen jo, tänään saan lisäinformaatiota, miten oikeaoppisesti edetä. Tokokursseja on jo katseltu, kaksi on vaihtoehtoja, oikeastaan molempiin voisin mennä. Pentufrisbeet ovat vertailussa, johan sitä saa ennen joulua ensimmäisen tilata, että pääsee sitäkin harjoittelemaan.

Kunhan pentu on opetettu oppimaan ja ymmärrämme molemmat tuon naksutin homman, on luvassa kohdetyöskentelyä, luopumista, nenäkosketusta ja erilaisten esineiden pitämistä suussa.

Harrastuspohjan lisäksi panostan (jälleen) kattavaan sosiaalistukseen. Osaavia ja turvallisia koirakavereita on pitkä liuta, joita käydään säännöllisesti katsomassa. Savu pääsee myös hevostallille mukaani. Facebookissa jo kuulutinkin halukkuuteni kyläillä mm. lapsiperheissä ja kaupunkiympäristössä, eiköhän tässä tule visiittejä tehtyä. Keskiviikkona Savulla onkin jo ensimmäiset rokotukset. Tulevina viikonloppuina on myös turistihommia mätsärissä ja syyskauden avajaiset. Löysin myös uuden retkikohteen aivan lähettyviltä. Laavu ja pieni luontopolku ovatkin mitä parhainta illanviettoa. Vielä kun saan aikaa järjestymään, ehditään käydä bussilenkkikin kaupungilla ja ihmettelemässä keskustorin hälinää.

Hihnakäytös on kyllä jotain aivan mystisen hienoa. Eilen käppäiltiin vajaa kilometri viemään roskat. Yksi koirakin ohitettiin, kovastihan se kiinnosti ja niin kiinnosti pentukin vastaantulijaa. Kunhan Savu kasvaa, pääsee se naapurin kultsun kanssa pellolle painimaan.

Ensimmäinen yksinolo sujui hyvin, Savu oli kotona about 40min kun piipahdin kaupassa. Videon perusteella se nukkui koko ajan. Tänään Savu oli yksin reilun tunnin, kun Niko lähti töihin ja minä en ollut vielä ehtinyt kotiin. Savu olikin reippaana ovella vastassa. Tästä kerrasta ei ole videota, mutta sisällä oli hiljaista ja siistiä. Tunnin aikana sen ei ollut edes pissahätä. Oikeastaan Savu käväisee kerran kaks päivässä paperilla, loput se tekee ulos. Yön aikana siltä tulee ehkä yksi lätäkkö. Ja mikä parasta, se juoksee ovelle ulvomaan kun sen on hätä.

En edes muista, mitä kaikkea minun piti muistiin kirjoittaa. Tarjoilin Savulle muikkua, mutta pentuparka aivan järkyttyi. Se ei oikein tiennyt syödäkö vai leikkiäkö ja muikku jäikin sitten lattialle lojumaan. Ei ollut kalan ystävä tämä pentu. Sen sijaan maitopurkki maistuu paremmin ja sitä tuo pupelo nytkin nakertaa.

Tähän loppuun vielä yksi kännykällä nappastu video. Kaverilta sain vinkin, että pentu kannattaa jo pikkusena opettaa eri materiaaleihin, ajatellen vaikka noutoja jne. Lusikka tuntus olevan hauska juttu ja sillä leikittiin tänään. Ihan itteäkin nauratti, kun näin yksinkertainen asia ei ole tullut mieleen!

Poika on tullut kotiin

Varoitan kuvaspämmistä, aikataulutus töiden ja muunkin suhteen muuttui, joten ensimmäinen satsi dataa on purettava julkisuuteen. Torstaina starttasimme Janikan kanssa auton ja lähdimme kohti Kuopiota. Yövyimme hotellissa ja perjantaina suunnattiin sitten Leenalle, pennun kasvattajalle. Voi mahoton miten naperot olikaan kasvaneet! Ne on alkaneet näyttää ihan koirilta, eikä ne oo edes kysynyt lupaa semmoseen!

Ennen lähtöä suunnattiin nassukoiden kanssa vielä Kuopion torille. Elonkorjuu juhlissa pikkuset pääsivät katselemaan lampaita ja vasikoita, sekä kaneja. Ja aivan huisin moni ihminen, aikuiset ja lapset ja melkeinpä kaikkihan näitä halusivat lällyttää. Niin mahottoman suloinen kaksikko. Meidän Savu on enempi kattelija tyyppiä. Siinä missä siskonsa halusi moikkailla kaikkia, Savu mieluummi kattelee ja tuumailee ja antaa sitte raaputtaa. Ei missään nimessä arka, vaan sopivan pidättyväinen, sitä oon toivonut jo edellisten koirien kohdalla. Tunnin toritouhuilu väsytti ja kummatkin vielä sippasivat. Janikan porokoira Kiki olikin sitten hyvä pentutäti.

Kuva, jonka @janikasilf julkaisi 26. 08ta 2016 klo 9.17 PDT

Tori vierailun jälkeen me saimme kattavan pentupaketin mukaamme, kasvattajan täyden tuen, sekä tietysti sen ihastuttavan pennun.  Kuopiosta tuleekin meidän vakivierailu kohteemme, pitäähän sitä aktiivisesti näkyillä. Kotimatka meni ihan mahottoman hyvin, vaikka Savu on autossa himpun kuolaillut aiemmin. Savu matkasi sekä häkissä, että jalkatilassa ja sylissä, ehtiihän siinä viidessä tunnissa paikkoja vaihdella. Ei puhettakaan kuolaamisesta tai rauhattomuudesta, koko matkan se nukkui. Huoltoasemalla tallusti reippaana, teki tarpeensa ja taas nukkumaa.

Ensimmäinen yökin meni ku missäki satukirjassa. Ensin tapettiin ikea rotta, sitten unta kaaliin ja aamulla sama rotta tapettiin uudestaan. Ja yksi ainoa lätäkkö tullut, senkin minimies oli tehnyt sievästi paperille. Jos koskaan niin nyt on kyllä aihetta hehkuttaa kaikkea positiivista. Olen aina miettinyt näkyykö kasvattajan työ, esim. sosiaalistus ja miten ja kuinka ja näin pois päin. Ja kyllä huomaa että näihin on kyllä panostettu. Savu menee hihnassa kuin vanha tekijä. Se tekee tarpeensa paperille ja ylipäänsä harvakseltaan sisälle, pääasiassa se tekee ulos. Se istuu heti, kun sille ollaan tarjoamassa ruokaa. Nämä kaikki tulevat helpottamaan arkea suunnattomasti ja kokemaani verrattuna tähän on kyllä satsattu! ♥

Tänään olikin heti touhupäivä. Ajelimme päiväsellä Wuffissa käymään, sillä Savulla oli lainapanta ja -hihna. Haettiin pojalle omat kamppeet, mukaan tarttui myös narulelu ja makupaloja. Kauppaan asteli itse ja vaa'alla punnattiin. Myyjiä katteli, istu ja katteli, kävi haistamas ja sitten halusi lähteä kauppaa tutkimaan. Hyllyjen välistä näkyi berninpaimenkoira, sekös vasta olisikin kiinnostunut. Ja voi miten kiukutti kun sinne ei päässytkään ja meinasi alkaa vähän haukuttamaan. Pian oli kuitenki kiva taas tutkia hyllyjä ja olla rapsuteltavana.

Kaupoilta ajeltiin porukoille moikkaamaan Myytä. Pikkumiestä vähän unetti, mutta Myy oli innoissaan uudesta tulokkaasta. Hassua kyllä, että tämä natiainenhan oli tirpulaa isompi. Kohteliaasti tutustuivat toisiinsa ja Myy olisi halunnut kovasti leikkiäkin. Unenpöpperöinen Savu tyytyi kuitenkin nuuskuttelemaan ja maistelemaan toisen naamaa.

"mikä kumma tuo mulkosilmäseuraaja on"

"pahalle maistut"

Lunan kanssa Savu jo leikkikin, vaikkakin nelikuisella oli kovin raisut otteet. Tuima porkkimix komensi huolella hampaat kolisten ja kyllähän se innokkaan tyttösen saikin kuriin. Näistä tulee kyllä loistokaverit, kunhan päästään ulkoilemaankin kaksikon kanssa.

Ja sitten se kuvaspämmi. Tänään on naksuteltu, ulkoiltu, autoiltu (eikä kuolaa) ja puuhailtu mukavia. Savu harjoittelee rauhoittumista, hiljentymistä ja sylissä olemista. Hirmu hyvä leikkijä se on, oikein pikku piraija peto. Ja ahne possu, mutta hyvä niin. Tänään on mennyt nappulat, raejuusto ja kananmuna. Kasvaa isoksi pojaksi! Savu lähettää paljon äiskälle, siskolle, tätihaukulle, mummulle, täti Aujoojalle ja Kuopio kotolle terveisiä ♥

Lopussa vielä video kotimatkasta ja ensimmäisen päivän touhuista.

Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta

Nyt minä tiedän mitä on ystävyys. Tiedän miksi ystäviä tarvitaan ja mistä tunnistetaan todelliset ystävät. Ilman näitä kuratassuja ja niiden ihania omistajia minä en tästä kesästä olisi selvinnyt. Tämä kesä oli liian raskas rämpiä omin avuin läpi. Tuhannet kiitokset ystäville, jotka auttoivat ja tukivat, melkein repivät sängystä ylös ja viihdyttivät päivisin ♥ Ystäville ja sukulaisille, jotka veivät minua marja- ja sienimetsään, siskolle ja kavereille, jotka toivat riiviöpentunsa minulle hoitoon.

Erityiskiitos melkein naapurille, jolle olen saanut soittaa 24/7 kun on siltä tuntunut (vaikka se naapuri ei koskaan puhelimeen vastaa) ja saapastella kylään päivästä riippumatta ♥ Teo ja Kiki on muuten kivoja koiria. Kiitos kaikille niille, jotka ovat tuhannen ja yksi kertaa kuunneelleet sen saman itkuvirren ja perustelukertomuksen läpi. Ja taas toisen tuhannen kertaa, nyökkäillen ja juoden kahvia samalla. Kiitos teille kaikille joille sai soittaa ja laittaa viestiä 24/7 vaikeina aikoina ja kysyä apua. Tunnistatte kyllä itsenne.

Nyt se oli siinä, mutta oli pakko.

Taisinkin joskus reilu kuukausi sitten kirjoittaa, että Nuppu villakoira tulee hoitoon. Se oli oikein mukava hoitovillis. Me syötiin Nupun kanssa mansikoita ja makailtiin takapihan nurmikolla. Nupusta oli hauska purra kaikkia ja kaikkea, koska hampaat kutisi niin kamalasti.

Pari viikkoa sitten näin myös Klaaraa pitkästä aikaa, voi kun tirpula oli pirtsakka ja ilonen, kun tuli kämpillä käymää! Klaaralle kuului hyvää, se leikki Lunan kanssa ulkona, kertoen tehokkaasti rajoja pienelle rämäpäälle. Kynsienleikkuu ja pikku harjailu sujui Klaaran kanssa mallikkaasti. Luna olikin minulla melkein viikon hoidossa. Mieheni oli yövuorossa ja en halunnut nukkua öitä yksin. Pikku penskan kanssa tutustuttiin lähimaastoihin ja löydettiin se laavukin, joka tässä vieressä on. Oikein mainio hoitokoira hänkin.

Harmikseni en nyt Myystä löytänyt kuvia, on ollut kamera vähän koirien osalta lomalla... Mutta kuulumisia siitäkin. Mitään varsinaista oireilua Myyllä ei ole ollut, aivan pieni läntti oli porukoiden sänkyyn valunut epämääräistä nestettä. Koska tässä nyt on vuosien aikana epäilty kohtutulehdusta yhdellä jos toisella, kiikutin pikku Myyn samantien vastaanotolle. Ultrassa näkyi minimaalista nestekertymää kohdunkaulassa. Varsinaista kohtutulehdus diagnoosia sillä ei siis saatu, mutta antibiootti lähti mukaan. Eläinlääkäri oli tyytyväinen, miten varhaisessa vaiheessa on kiinnitetty huomiota. Ilman vuotoa mitään ei tosin olisi huomattu, joten onneksi Myy oli sattunut nukahtamaan sänkyyn. Tällä erää keissi hoituu antibiootilla, mutta syksyllä on pikkusen aika päätyä leikkauspöydälle.

Omia fiiliksiä. Oikeastaan hyvät. Aika siirtyä eteenpäin, asiat ei märehtimällä miksikään muutu. Sisällä läikähtää edelleen kun ajan niiden paikkojen ohi, jossa koiriani lenkitin. Paikat joissa Tuikku karkasi riemuissaan rusakoiden perään. Tai kun Vilkku ihmetteli kaikkea ihmeellistä. Tuntui hassulta käydä katsomassa kaverin treenejä. Kuukausi sitten minä treenasin siellä hallilla... Maisemanvaihdos teki hyvää, vaikka emme kauas muuttanutkaan. Uudessa asunnossa ei tule paha mieli katsoessa tyhjää oviaukkoa. Ruokahaluni on viimein palannut, samoin yöunet. Muistelen rakasta kaksikkoani ilolla. Olen kiitollinen siitä kaikesta, mitä niiltä sain. Vaikka ne veivät minulta monta sohvaa, ruokapöydän, sängyn kulman, lukuisat parit kenkiä, kännykän, luottokortin... Mutta ne vain antoivat niin paljon enemmän, olemalla aitoja ja aina niin rakkaita ♥

Ylihuomenna vaihdan maisemaa. Kuopio kutsuu, jälleen. Sen jälkeen Kuopio kutsuu varmasti vuosittain tai useamminkin. Odotan innoissani. Pennulle on kaikki paikat valmiina ja olen enemmän kuin valmis aloittamaan uuden elämän sen kanssa. Siitä ei tullut maskotti, eikä kolmas koira. Savusta tulee oman aikansa ensimmäinen. Sitä odottavat isot tassunjäljet, monta tehtävää, joita edelliset sille jättivät. Sisukas Savu on ilmoittanut ottavansa haasteen vastaan ♥ Blogin pariin palaillaan syyskuun puolella, jälleen koiranomistajana.

Vielä muutama video

Ne olivat elämäni ihanimmat viisi vuotta ♥

Pennun tuoksu on parasta lääkettä

Nyt alkaa olla tasaisempi olo. Oikeasti tasaisempi olo, välillä itkettää, yksinoleminen ja tylsyys ovat raastavia ja aika ei kulu. Mutta itku loppuu, se ei ole enää loputonta ja hallitsematonta. Suru ja tuskaisuus eivät pilaa enää koko päivääni ja pääsen aamuisin sängystä ylös. En ole koskaan kokenut fiiliksiä mitä olen viime aikoina kokenut. Ensimmäistä kertaa elämässäni minusta oli erittäin vaikea nousta sängystä. Kun sängystä sohvalle siirtymiseen meni neljä tuntia ja kesti kaksi tuntia päästä sohvalta ylös. Ja kun koko ajan vain itketti. Nyt pystyn puhumaan, ilman että itken. Pystyn katselemaan kuvia ja videoita. Pystyn muistelemaan, miten upeita kumpikin koira olivat, miten ainutlaatuisia. Mutta sitten taas harmittaa. Mitä kaikkea jäikään tekemättä. Vilkun piti oppia hyppäämään seuraavaksi narua. Tuikku olisi lähtenyt kanssani lappiin. Vilkun kanssa me oltiin menossa Hankoon. Kummankin piti tulla mukaan Telakalle venereissulle. Niitä reissuja ei tule. Ei tänä kesänä. Ei näiden koirien kanssa.

Mutta elämä kuljettaa ja aika vie eteenpäin, hyvä niin. Alku viikosta kävimme Hannan kanssa Seitsemisissä. Paijasin Auria ja Kuuraa oikein antaumuksella ja oli oikein terapeuttista puhua samoja aiheita toistamiseen monta tuntia. Sain Hannalta myös aivan ihanan maalauksen, jos joltain jäi näkemättä niin tällainen. Koska haluan eteenpäin, annoin kaikki koiravarusteet Hannalle myytäväksi. Ajatonta käyttötavaraa jätin itselle, mutta mittatilausvarusteet, sekä värikoodin mukaan hankitut kummankin kamat lähtivät muualle. Tulee vain paha mieli niitä katsellessa. Ja mitä sitä hyviä varusteita jättää pölyttymään.

Ihana Luna yökylässä, oikein reipas pentu. Tänään tasan 12vk :) ♡ #gsdmix #germanshepherdmix #bernesemix #retrievermix #houndmix #bordercolliemix #mutt #summer #finnishgirl #selfie

Kuva, jonka Jenny Piittinen (@jennykoirat) julkaisi 20. 07ta 2016 klo 2.56 PDT

Pikku luontoreissun jälkeisinä päivinä poikkesin söpössä käsityöliikkeessä juttelemassa tutun myyjän kanssa. Ja tarttui sieltä suruihin maailman parasta suklaatakin. Tältä ystävältä tarttuikin hommaa matkaan ja huomenna minulle tulee hetkeksi hoitoon toipilas villakoira nuorikko. Hoitokoiria on ollut tarjolla enemmän, kuin minun on mahdollista hoitaa. Nyt en ole kykenevä häipymään muualle hoitamaan koiria ja tänne en voi ilman järjestelyitä majoittaa. Sen lisäksi mieheke halusi olla ensi viikonlopun kahdestaan, ennen kuin läksii reissuun. Muutaman tunnin päivähoito kuitenkin onnistuu, kiva kun on puuhaa ja meillä on varmasti pikku villiksen kanssa mukavaa. Pentunen vilahtaa ehkä täälläkin, jos saan siitä onnistuneita kuvasia.

Tällä viikolla minä hain tänne siskoni pennun Lunan kyläilemään. Lunan piti ensin olla päiväkylässä. Sitten en vienytkään sitä takaisin. Menin kyllä seuraavana päivänä käymään siskolla, mutta kaappasin pennun ryökäleen takaisin matkaani. Luna viihtyi hyvin ja se oli oikein vaivaton vieras. Se opetteli reippaana likkana uimaan ja lenkillä tepasti reippaana perässä. Siitä on kehittymässä oikein mainio koira, nyt sen kasvu alkaa lähestyä sitä honkkeli ikää, kun jalat kasvaa ja motoriikka jää jälkeen. Se on aivan ihana hupsu.

Loppuviikosta lähdimme miehen kanssa Kuopioon. En edes muista, kauanko olen katsellut Paimenlauman haukkusia, ihan siitä asti olen seurannut kun Cicaro ja Caramel syntyivät. Ihan vakavasti me mietiskeltiin tuosta myös pentua, kolmanneksi meille. Noh, ei tähän nyt kyllä kolmatta tule. Mutta pitihän söpöläisiä käydä pallottelemassa ja halimassa. Aivan ihania naperoita, niin suloisia ja reippaita. Pennuista tulee aina hyvä mieli. Ihana kun pentuja on nyt kavereilla ollut, niin olen päässyt niitä paijaamaan. Pentuterapiaa ♥

Olen toistamiseen yrittänyt leikata kesävideota kasaan. Siitä puuttuu liikaa kaikkea mitä siihen suunnittelin. Mutta siitä tulee maailman paras puolikas kesävideo. Koska siinä on maailman paras kaksikko. Askarteluvisio on muodostunut myös vahvaksi, tarvitsen enää kehykset ja pahvia, vähän kauniita kyniä ja muutaman valokuvan. Tekaisen moisen valmiiksi, kunhan saan materiaalit. Olen saanut ihan tosi kauniita runoja koiristani, kiitos niistä. 

Edelleen, päivä kerrallaan, mutta minusta tuntuu, että alan olla voitonpuolella. Koska on parempi olo. Se ei tarkoita että hyppisin riemusta ja olisi loistava fiilis, mutta minun on parempi olla. Ja toivottavasti olo helpottuu jatkossa vielä lisää.