Varoitan kuvaspämmistä, aikataulutus töiden ja muunkin suhteen muuttui, joten ensimmäinen satsi dataa on purettava julkisuuteen. Torstaina starttasimme Janikan kanssa auton ja lähdimme kohti Kuopiota. Yövyimme hotellissa ja perjantaina suunnattiin sitten Leenalle, pennun kasvattajalle. Voi mahoton miten naperot olikaan kasvaneet! Ne on alkaneet näyttää ihan koirilta, eikä ne oo edes kysynyt lupaa semmoseen!
Ennen lähtöä suunnattiin nassukoiden kanssa vielä Kuopion torille. Elonkorjuu juhlissa pikkuset pääsivät katselemaan lampaita ja vasikoita, sekä kaneja. Ja aivan huisin moni ihminen, aikuiset ja lapset ja melkeinpä kaikkihan näitä halusivat lällyttää. Niin mahottoman suloinen kaksikko. Meidän Savu on enempi kattelija tyyppiä. Siinä missä siskonsa halusi moikkailla kaikkia, Savu mieluummi kattelee ja tuumailee ja antaa sitte raaputtaa. Ei missään nimessä arka, vaan sopivan pidättyväinen, sitä oon toivonut jo edellisten koirien kohdalla. Tunnin toritouhuilu väsytti ja kummatkin vielä sippasivat. Janikan porokoira Kiki olikin sitten hyvä pentutäti.
Tori vierailun jälkeen me saimme kattavan pentupaketin mukaamme, kasvattajan täyden tuen, sekä tietysti sen ihastuttavan pennun. Kuopiosta tuleekin meidän vakivierailu kohteemme, pitäähän sitä aktiivisesti näkyillä. Kotimatka meni ihan mahottoman hyvin, vaikka Savu on autossa himpun kuolaillut aiemmin. Savu matkasi sekä häkissä, että jalkatilassa ja sylissä, ehtiihän siinä viidessä tunnissa paikkoja vaihdella. Ei puhettakaan kuolaamisesta tai rauhattomuudesta, koko matkan se nukkui. Huoltoasemalla tallusti reippaana, teki tarpeensa ja taas nukkumaa.
Ensimmäinen yökin meni ku missäki satukirjassa. Ensin tapettiin ikea rotta, sitten unta kaaliin ja aamulla sama rotta tapettiin uudestaan. Ja yksi ainoa lätäkkö tullut, senkin minimies oli tehnyt sievästi paperille. Jos koskaan niin nyt on kyllä aihetta hehkuttaa kaikkea positiivista. Olen aina miettinyt näkyykö kasvattajan työ, esim. sosiaalistus ja miten ja kuinka ja näin pois päin. Ja kyllä huomaa että näihin on kyllä panostettu. Savu menee hihnassa kuin vanha tekijä. Se tekee tarpeensa paperille ja ylipäänsä harvakseltaan sisälle, pääasiassa se tekee ulos. Se istuu heti, kun sille ollaan tarjoamassa ruokaa. Nämä kaikki tulevat helpottamaan arkea suunnattomasti ja kokemaani verrattuna tähän on kyllä satsattu! ♥
Tänään olikin heti touhupäivä. Ajelimme päiväsellä Wuffissa käymään, sillä Savulla oli lainapanta ja -hihna. Haettiin pojalle omat kamppeet, mukaan tarttui myös narulelu ja makupaloja. Kauppaan asteli itse ja vaa'alla punnattiin. Myyjiä katteli, istu ja katteli, kävi haistamas ja sitten halusi lähteä kauppaa tutkimaan. Hyllyjen välistä näkyi berninpaimenkoira, sekös vasta olisikin kiinnostunut. Ja voi miten kiukutti kun sinne ei päässytkään ja meinasi alkaa vähän haukuttamaan. Pian oli kuitenki kiva taas tutkia hyllyjä ja olla rapsuteltavana.
Kaupoilta ajeltiin porukoille moikkaamaan Myytä. Pikkumiestä vähän unetti, mutta Myy oli innoissaan uudesta tulokkaasta. Hassua kyllä, että tämä natiainenhan oli tirpulaa isompi. Kohteliaasti tutustuivat toisiinsa ja Myy olisi halunnut kovasti leikkiäkin. Unenpöpperöinen Savu tyytyi kuitenkin nuuskuttelemaan ja maistelemaan toisen naamaa.
"mikä kumma tuo mulkosilmäseuraaja on"
"pahalle maistut"
Lunan kanssa Savu jo leikkikin, vaikkakin nelikuisella oli kovin raisut otteet. Tuima porkkimix komensi huolella hampaat kolisten ja kyllähän se innokkaan tyttösen saikin kuriin. Näistä tulee kyllä loistokaverit, kunhan päästään ulkoilemaankin kaksikon kanssa.
Ja sitten se kuvaspämmi. Tänään on naksuteltu, ulkoiltu, autoiltu (eikä kuolaa) ja puuhailtu mukavia. Savu harjoittelee rauhoittumista, hiljentymistä ja sylissä olemista. Hirmu hyvä leikkijä se on, oikein pikku piraija peto. Ja ahne possu, mutta hyvä niin. Tänään on mennyt nappulat, raejuusto ja kananmuna. Kasvaa isoksi pojaksi! Savu lähettää paljon äiskälle, siskolle, tätihaukulle, mummulle, täti Aujoojalle ja Kuopio kotolle terveisiä ♥
Lopussa vielä video kotimatkasta ja ensimmäisen päivän touhuista.
