Kuonokoppa - vaarallinen koira vai vastuullinen omistaja?

Päivitetty 7.12.2019
Lisätty huomiot alkuun, instagram upotus loppuun ja poistettu räikeimmät asiavirheet, sekä kommentoitu joitain kappaleita suluissa.


EDIT/ Vuosia takaperin kirjoitin kuonokopan käytöstä, kun olin sellaisen koiralleni hankkinut. Koin tarvetta puolustella valintaani ja perustella kuonokopan käyttöä. Meillä ei tuolloin ollut mitenkään radikaalisti myrkkyjä lenkkimaastoissa, tosiasiassa en vain osannut lukea koirani merkkejä kivusta tmv. jolloin päädyin kuonokoppaan. En myöskään enää veisi koiriani koirapuistoon, enkä todellakaan ratkaisisi rähinätilanteita niin että suurin koira saa kuonokopan. Tavoite on huolehtia koirista niin hyvin, ettei niillä ole tarvetta tai niin epämukavaa oloa, että ne joutuisivat puolustautumaan.

Kuonokoppa ei ole ratkaisu sille jos koirat leikeissä kiihtyvät niin, että repivät toisensa palasiksi. Kuonokoppa ei ole ratkaisu siihenkään, että "sosiaalistetaan" tai "koulutetaan" aikuista koiraa, eväämällä siltä mahdollisuus puolustautua ja viemällä se liian haasteellisiin tilanteisiin. On omistajan vastuulla selvittää, miksi koiran käytös vaikkapa muiden koirien kanssa on muuttunut, ei paikata pelkkää oiretta. On omistajan tehtävä huolehtia, että koira ei joudu liian haasteellisiin tilanteisiin, kuten ahtaisiin tiloihin, joissa se kokisi olonsa liian uhkaavaksi. On myös ehdottomasti ihmisten vastuulla arvioida tilanne koirapuiston ulkopuolelta, kannattaako sinne mennä - useimmiten ei. Kehoittaisin kiinnittämään myös erityistä huomiota siihen, kannattaako isolla kokoerolla ja erilaisilla leikkityyleillä varustettuja koiria päästää leikkimään keskenään.

Hyväksyn kuonokopan käytön siinä määrin, kuin se on pakollista, vaikkapa eläinlääkärissä. Kuonokopastakaan ei tarvitse tehdä koiralle mitään pakkomörköä vaan sen käyttö ja pukeminen kannattaa opettaa. Mitä tulee tuhoamiseen (Kuuluuko koiran tuhota? 11/2018), maasta kaiken syömiseen jne. ongelmat ja syyt ovat paljon syvemmällä, kuin vain "ei toivotun toiminnan" ilmenemisessä. Kuonokoppa ei ole kumpaankaan ratkaisu.

Mikäli kaikki on jo kokeiltu ja kuonokoppa alkaa tuntua houkuttelevalta hätäratkaisulta, suosittelen ehdottomasti ammattiapua. Pääsee paljon helpommalla ja vähemmällä vaivalla, kun saa ongelmaansa näkökulmaa eri vinkkelistä ja osaavaa apua ratkaista asia. Ammatillisista eläinkouluttajista löytyy lista esim. täältä.
//EDIT

Ajatuksia kuonokopasta ja sellaisten käytöstä, herättäähän se ihmisissä hämmennystä ja kysymyksiä. Olen saanut kysymyksiä siitä onko Tuikku aggressiivinen tai onko täällä myrkkyjä, kun sille "yhtäkkiä" ilmestyi koppa. Itseasiassa olen miettinyt, miksi en keksinyt koppaa aiemmin.

Tuikulla on greyhound kennelkoppa, täältä tilattu. Halusin mahdollisimman kevyen kopan näin alkajaisiksi, kun tämä tuli vähän kuin "harjoitteluksi" nyt ensin. Olin miettinyt kuonokoppaa jonkin aikaa, viime syksystä oikeastaan. Tuikku on kuitenkin hurjasti Vilkkua isompi, tai silloin oli ja narttujen kähinät olivat välillä aikamoisia. On ihan eri asia näykkästä itsensä kokoista kaveria, kuin puolet pienempää. Ja vielä pienemmille lenkkikavereillemme se Tuikun hillittykin huomautus voi tarkoittaa lävistettyä kylkeä. Olisi aika ikävä päätös lenkille... (Tässä kohtaa voi jokainen itse miettiä, miksi iso koira viedään lenkille reilusti pienempien kanssa ja miksi tilanteet ajautuvat siihen, että koira joutuu huomauttamaan?)

Vilkullekin on tulossa kuonokoppa myöhemmin, itseasiassa, sovittelen sille tuota Tuikun koppaa, sillä haluaisin Tuikulle metallisen. Oikeastaan nykyinen koppa on poskien kohdalta himpun verran tiukka, mutta sen verran harvoin tätä käytetään, että menee siihen asti, kunnes hankin isomman. 

Koska kyseessä on iso koira, kuonokoppa on ollut ihan mainio kapistus. Tuikku voi edelleen olla muiden koirien seurassa ja minun ei tarvitse koko ajan jännittää sydän pamppaillen, milloin tulee vahingossa vahinkoa. Tuikku on aika suora ilmoittelemaan itsestään, se rähähtelee ja kolistelee hampailla. Ikävää ohutnahkaisille. Kuonokoppa ei tokikaan ole aina käytössä, mutta pienten kavereiden kanssa kyllä, sekä pääsääntöisesti kaikkien narttujen. Nartuilla tulee keskinäistä kränää niin herkästi, varsinkin Tuikun tapauksessa, eikä minulla ole mitään mielenkiintoa kustantaa kavereiden eläinlääkärireissuja. Miksi olisikaan, kun voin ne minimoida täysin? (Miksi viedä koiraa tapaamaan narttuja tai pieniä koiria, jos tiedetään, että se ei ole a) sujuvaa ja b) ongelmalle ei olla tekemässä mitään?)

Koiran ei tarvitse olla aggressiivinen tarvitakseen kuonokopan. Ei Tuikkukaan ole. Tuikku vain ei arvosta muita koiria iholla ollessaan hihnassa. Tuikku ei myöskään pidä päsmäröinnistä. Se ei ymmärrä, jos toinen osa puoli räksyttää tai näykkii. Koirana Tuikku ei luokittele lajitovereitaan koon mukaan. Huomautus on yhtä voimakas Vilkulle, manssille, kuin sakemanneillekin. Ja senhän tietää, että mikä on sakemannille kärpäsenpurema on pienelle koiralle ihan oikea kipu ja purema. Tuikku leikkii vallan sujuvasti ja tyytyväisenä esimerkiksi manssi Jedin kanssa. Mutta ilman koppaa olen koko ajan hieman stressissä. Entä jos koirilla tuleekin jokin väärinkäsitys (joista kaikki rähinät yleensä johtuvatkin)? On ihan päivänselvää, että niin paljon pienempi jää tappiolle, mikäli siitä saadaan ote. (Otollisissa olosuhteissa jokainen koira on aggressiivinen.  Kaikilla koirilla ei myöskään ole erityisen hyvä elekieli, mikä voi aiheuttaa nk. väärinkäsityksiä. Eniten tilanteista pihalla on kuitenkin ohjaaja, kuten minäkin, kun keskityin juoksulenkeillä kaikkeen muuhun kuin koiraani.)

Käytätkö tai oletko ajatellut käyttää koirallasi kuonokoppaa? Mikä on kokemuksesi/käsityksesi kuonokopasta? Onko käsityksesi kuonokopasta tai niiden käytöstä muuttunut vuosien myötä?

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

A muzzle is like a seat belt. It reduces injury but doesn’t prevent accidents. I have noticed a recent trend of the misuse of muzzles and the misunderstanding of their function in a behavior modification plan. No one puts on a seat belt and then suddenly drives carelessly. Yet, often times people put muzzles on their dogs and knowingly put them into situations they can’t cope without working on their behavioral issues systematically using a training plan. The problem The problem with just putting a muzzle on a dog and then putting him into situations where he is uncomfortable without training is that the dog will still be feeling and acting fearful, agitated or aggressive. He has not been given the skills to cope through training. If the dog were to bite, even though the dog can do less damage, it will still most likely be reinforcing to the dog. If a behavior is rehearsed, even if the dog has a muzzle on, the behavior will be more likely to happen in the future. Not only is putting a dog unnecessarily into a situation that is too much for him unfair for that dog, but it is also unfair for the dogs that are exposed to that dog. A dog acting fearful, over-aroused or aggressive in a muzzle is still as worrisome to other dogs. Being attacked or threatened by a dog in a muzzle can be just as traumatic for some dogs as sustaining injuries from being bitten. The solution DO continue to use muzzles! But create a behavior modification plan that sets the dog up so that he can cope every step of the way. Sure there will be times that your dog might get stressed, but the idea is to create a plan to prevent or reduce undue stress. - Continue reading this article on my website by following the link in my bio. Or see comments below for rest of article.

Henkilön Kikopup (@kikopup) jakama julkaisu Maalis 4, 2019 kello 7.12 PST

Aion tänään mun kellon kadottaa

Viikonloppuna treenailimme frisbee hommia ja ihan kivasti sujuikin. Ensimmäisenä pitää hihkua siitä, että mahdumme treenaamaan ihan "takapihalla" pitkiäkin heittoja.  Aidatun pihamme takana on suuri nurmialue, jossa en ainakaan vielä ole nähnyt ketään. Siispä olen surutta käyttänyt sitä koirien kanssa treenaamiseen, pääasiassa frisbeeseen.

Jalkojen pujottelu on lähtenyt hyvin käyntiin ja Vilkku on viimein tajunnut idean. Vaihtelen kolmesta seitsemään askelta, vähän fiiliksen mukaan. Vilkun kipuraja meinaa olla viisi, siinä se katsoo kysyvästi, ennen kuin jatkaa. Nyt toistaiseksi en sen tähden heitä siinä kohtaa, haluan että pujottelu on sujuvaa, ennen kuin kiekko lentää.

Hyppy on kehittynyt, mutta vielä löytyy tekniikan hiomiselle aihetta. Videolla toinen hyppy on ponnistukseltaan ja kokonaisuudessaan hyvä. Ensimmäinen on yleisempi muoto, epämääräinen pystypomppu ja ihan vain kiekkoa päin. Näitä kuitenkin työstetään vielä.

Viikonlopun ajan takapihallamme ja portaillamme pyöri pieni vaalea koira. Oli kovin kiinnostunut koiristamme (Vilkulla toki juoksutkin), mutta ei päästänyt ihmisiä lähelleen. Levollisen ja rauhallisen oloinen, löntysti ja tallusti pitkin pihoja. Perjantai iltana se istui ulko-ovemme takana yöhön asti. Lauantai aamuna se oli pihassamme. Sunnuntaina näin sen joka kerta, kun menin ovesta ulos. Harmikseni en saanut sitä kiinni, vaikka yritin, kaverinkin kanssa. On kuulemma sellainen haukku, joka on useinkin omilla retkillään. Jospa vielä joskus saisin sen toimitettua takaisin, kun törmään.

Tiistaina oli aivan paahtavan kuuma, mutta pakkauduimme silti autoon ja ajoimme vaihtelun vuoksi Julkujärvelle. Eipä ole tullut hetkeen käytyä. Hyttysiä lenkkipoluilla oli ihan tolkuttomasti ja loppujen lopuksi itse lenkki olikin melko lyhtt. Vilkku touhusi komeita uimahyppyjä ja Tuikku laahusteli ja yritti tehdä tuttavuutta Monican beagleen.

Keskiviikkona touhut jatkuivat, kun Janika koirineen tuli kyläilemään. Lähdimme ensimmäisenä uittamaan piskejä, Tuikku tosin jäi kotiin. Tuikku ei niin perusta narttujen seurasta ja eipä se pysy irtikään, kun juoksutimme kuitenkin muita. Kävimme tsekkaamassa laavun, johon olisi tarkoitus joskus retkeillä syömään. Tällä kertaa kuitenkin meidät syötiin, ne viheliäiset verenimijät.

Lenkkeilyn jälkeen käytiin paikallisella kiskalla syömässä. Eipä jääty neljän koiran kanssa huomiotta, kuulemma hyvin käyttäytyviä ja silleesti. Aina kiva kuulla. Takapihalla ehdittiin vielä hiukan fribailla ja höpötellä, sekä hömpsätä koirien kanssa. Mutta niin vain aika rientää, että sekin vuorokausi mokoma loppui kesken. Piti sanoa hei hei ja mennä nukkumaan.

Lenkillä löysimme muuten ihan arkisen asian meitä piristämään. Ensin se oli vitsi, koirathan eivät tee epämiellyttäviä asioita. Mutta kuumalla se olikin kiva leikki. Nimittäin ojarumpu, sinne viskasi lelun/kiven mitä vaan lentävää, nii johan lähti nuorikko paimenet perään rälläämään. Ensin siellä mentiin vähän räpiköiden, mutta lopulta oikein hallitusti ja innoissaan uudestaan ja uudestaan. Koirien vesiliukumäki hei, uus bisnesidea! Näin väsyneenä ei lohkea mitään järkevää tekstiä, mutta nauttikaahan valkotasapainon vihertämistä kuvista ja hupailuvideosta.

Nauretaan kovempaa, kun pitäs olla hiljaa

Olen ehtinyt parina iltana - ja vielä tänäänkin kun otin lyhennyksiä - valokuvaamaan tyttöjä. Olen lenkkeillessä katsellut kivoja kuvausmestoja, vielä on paljon löytämättä ja löydetyistäkin olen ehtinyt hyödyntää vasta murto-osan. Täällä on huisin kivoja paikkoja, pidän tuosta koulun metsästä ja takapihalla aukenevasta voikukkapellosta. Aika perfect miljöö. Kuvailut sujuivat mukavasti, lenkeissä onkin ollut omat yllätyksensä, eilisen 3,5km aikana vastaan tuli kolme kulkukissaa, irtokoira ja rusakko. Oli himpun verran pitelemistä, mutta mukavasti selvittiin.

Laittelin tähän blogin puolelle muutamia onnistuneimpia kuvia, löytyykö lempparia?

Yllä video Vilkun ruutuharjoituksesta. Voi miten kivasti toissapäiväiset treenit menivätkään ja Vilkku pieni on niin reipas. Kotona on tarkoitus jatkaa naksuttelemalla sijaintia. Ei jatketa liikaa ilman ohjaajaa, koska minulla on tapana nostaa kriteeriä paljon enemmän kuin saisi ja liian nopeasti... Oppia ikä kaikki.

Tänään kävimme Vilkun kanssa ensimmäisen varsinaisen "vetolenkin". Tutustuin samalla kartasta löytämääni pyöräreittiin. Reitti osoittautui oikein mukavaksi ja hiljaiseksi ja matkalla on laavukin. Matkaa kertyi kokonaisuudessaan noin viisi kilometriä. Annoin Vilkun vetää vain 500metriä, olihan tämä aivan  ensimmäinen keissi, videolla on puolisko siitä. Ääneni pauhaa videolla aika mukavasti, mutta pakko oli rohkasta ja kannustaa nyt, kun koira vielä tukea tarvitsi. Vilkkuhan veti nyt ensi kertaa yksin ja menimme ilman avustajaa. Mielestäni kannustuksestani oli hyötyä, vauhti nimittäin kiihtyi.

Ojarummusta pamahti ilmaan isohko metsäkanalintu kovalla rääkymisellä. Se ei näy videolla, mutta videon lopulla Vilkku kääntyilee katselemaan lintua. Otimme tämän jälkeen vielä pienen vedon ja sitten Vilkku juoksenteli vapaana. Asutusalueella, kokolailla 2,5km reitistä Vilkku oli kytkettynä ja hölkötti pyörän vierellä. Reipas kersa. Lenkin päätteeksi kävimme venerannassa ja Vilkku pääsi haeskelemaan keppiä. Uipa se ilman keppiäkin ja kuuntelee suuntahuutoja.

Tuikun kanssa lähdimme illalla Ylöjärven keskustan suunnille (edellisen kämpän huudeille). Haimme kauppakeskukselta lihatilauksemme, nyt on pakkasessa 15kg tänään teurastettua possua. Koirille maistui! Treffasimme Tiinan ja lähdimme kentälle treenailemaan rallytokoa. Tulostetut kylttimme meinasivat vähän leijua, mutta ei se haitannut. Treenit menivät tosi kivasti ja Tuikunkin kanssa oli kiva verestää hommia. Jospa kesäkuussa uskaltautuisi radalle taas... Tiinan kanssa poikettiin vielä lenkille, haukkuja olisi kovasti kutkuttanut juoksuhommat, mutta eipä tällä kertaa. Jedi ja Tuikku on kyllä ihan paita ja peppu, hulvattomasti kokoerosta huolimatta. Treeneistä oli ofc pakko koota hömppäkooste, meillä oli niin hauskaa ♥

Hetken oli kesä

Pari viikkoa sitten oli kesä. Toivottavasti se tulee takaisin. Koirat kävivät uimassa ja viimein sain kuvat valmiiksi. Muuttomme sujui sukkelasti koirien kanssa. Ovat kotiutuneet mainiosti. Ei ollenkaan samanmoisia metkuja, kuin viimeksi. Tilaa on paljon enemmän ja maastot huisisti paremmat ja paikka kaikenkaikkiaan koiraystävällisempi. Vilkunkin nyt aikuistuessa kaksikon yhteiselo on ollut rennompaa. Tuikku on ollut levollinen ja relax oikeastaan koko toukokuun ja sen kanssa on ollut miellyttävää treenata ja lenkkeillä. Kaikki eivät sovi kaikkialle ja Tuikulle kaupunkiympäristö oli liian stressaava ja hälyisä, vaikka suht rauhallisella seudulla asuimmekin.

Kunhan nyt vähän oleminen täällä vielä tasoittuu ja saadaan lamput kattoon ja näin pois päin, niin teen kämpästä pientä esittelyä tänne. Kesän aikana aion myös tutustua lenkkimaastoihin perinpohjaisesti, jotta voin laittaa niistäkin pientä esittelyä. Kerrottakoon kuitenkin, että venerantaan on alle puoli kilometriä ja siellä voi koiria hiljaisina aikoina uittaa. Kuvat sieltä ♥

Totista touhua

Hilpastiin eilen kaverin kyytiin ja isommalle hallille reenaamaan. Vähän jänskätti kuinka Vilkun kanssa hommasta selviää, kun uusi iso ja hälyisä paikka ja toisella juoksut. Ei kuitenkaan mitään ongelmaa, Vilkku ignooras tosi hyvin muut ja keskitty, muutaman kerran vuoto häiritsi, mutta muuten ei mitään. Pöksytkään eivät menoa haitanneet ja saatiin taas hyviä vinkkejä tekemiseen. Pikkuiset muistiinpanot itselle ja höntsyvideon kokosin tokostelustamme. Kiitos seurasta Janika ja Tiia!

Ruutu on meillä vielä alkutekijöissään. Otettiin muutama riemukas syöksyminen ruuttuun josta bileet ja leikkimistä. Tämän jälkeen naksuteltiin sijaintia ja fokusta kohti ruutua. Kriteerinä mielenkiinnon osoittaminen ruutuun. Vilkku olisi kovasti mennytkin ruutuun ja intoutui tarjoamaan kaikkea kaivamisesta huitomiseen ja kierimiseen, mutta kriteeri pidettiin matalana. Säilyy koiran into ja jää ensi kerrallekin naksuteltavaa.

Hyppy meni ihan tosi hyvin! Sitä onkin viime kerroilla treeneissä työstetti, joskin nyt arvelutti pitkä tauko. Ensimmäistä kertaa umpinaisella esteellä ja Vilkku alkoi itsekin hyppyä tarjoamaan. Lopulta hyppäsi lelu suussa vielä takaisinkin, mistä vedettiin uudet bileet ja jätettiin hyppy siihen. Oli nimittäin aidosti hauskaa.

Seuraamista ja perusasentoa otimme lopuksi, vahvistellen oikeaa paikkaa. Tässäkin olemme edenneet, opeteltavaa lienee enemmän minulla, kuin koiralla.

Takapääharjoituksia teimme tauoilla, ihan omia aikojamme. Vilkku harjoitteli samalla myös häkissä oloa ja luopumisharjoituksia tehtiin myös. Eteenpäin on menty ja tosi hienosti Viikari hormooneissaan suoriutui ison hallin hälystä ja melusta.

Ei siks että pitää, vaan siks että tykkää

Rakastaako kukaan muu vesisadetta yhtä paljon kuin minä? Koiranilma paras ilma, ei ketään missään, saa kuunnella sateen ropinaa. Välillä se on lähes äänetön, välillä sen rummutuksen läpi ei kuule mitään muuta. Vesi valuu pitkin asfalttia etsien reittiä pakoon ja paikoin se jää umpikujaan muodostaen tien levyisiä lammikoita. Olimme puolen tunnin lenkin jälkeen uitettuja ja todella märkiä. Mutta kyllä mieli lepäsi, lenkit sateessa ovat sellainen salainen henkireikä. Koirat lenksutti rennosti matkassa ja remmikäytös on täällä uudessa ympäristössä tosi bueno. Kun itse voi olla rento ja nauttia olosta, ei koirillakaan ole mitään tarvetta säätää. Vertaa aiempaan, pälyilin koko ajan itse irtokoiria tai flexi pitkänä tulevia koiria, ei puhettakaan että omat koirat olis voinut mennä remmit löysinä remmissä. Nyt ei ole mitään tarvetta kuonopannoille ja Tuikkukin on mennyt lenkit ilman koppaa. Eikä se hihna edes kiristy. Jäniskin nähtiin tänään, tai minä näin, Tuikku merkkasi hienosti jäljen ja olisi halunnut heittää ysikymppi kulmat. Luopui kuitenkin ja jatkettiin lenkkiä.

Tuikku oli tänään kaupoilla mukana, haettiin Vilkulle uudet juoksupöksyt, koska edelliset meni parempiin suihin. Noh, olivat ne vähän piukatkin. Sitä paitsi pinkkihän on liian neitiväri kun Vilkku on tommonen true kovin niin huomaamaton musta sopii paremmin... Mukaan tarttui myös lompakkoa aivan liikaa laihduttava vesilelu. Olihan tuommonen majakka nyt ihan sikasöpö ja hyvin näkyyki!

Tuikku on ollut Vilkusta melko kiinnostunut nyt juoksujen aikaan. Käy säännöllisesti tarkistamassa takapuolen ja pyörittelee kersaa ku mitäki pehmolelua. Leikiltä se vaikuttas, mutta pikkusen tahtoo runnella. Välistä oon joutunut huomautteleen, kun Tuikulla ei mene jakeluun toisen vinkasut. Mitään muuta kummoista juoksujen seurauksena ei ole ollut, ehkä Viikari on astetta vaisumpi ja ulkona ihan hormoonihyrrä. Tänään se alkoi kunnolla merkkaillakin, lenkillä olis pitänyt joka kohtaan ruikkasta ja takapiha on merkattu huolellisesti.

Toivon ehkä vähän, että Vilkku himppusen kasvaisi... No joo en, se vaan on hiukan tuommone luihupetteri niin saa sapuskaa edelleen niin paljon kuin syö. Tämän päivän bon apetit olikin 500g rasvaista lihaa ja 5dl nappulaa. Nappuloita onkin kolmea sekaisin, itse ostettu JV extra energia, kaverilta saatu Voima Rokka ja viimeisimmistä mätsäreistä Nutrican. Kivasti on kaikki hurtille maistunut ja ainakin ruokaa piisaa, lihatoimitusta odotellaan, niin saadaan taas kokonaisia annoksia lihaa.

Emme ole nyt treenanneet mitään ihmeellistä, mutta ilman sen kummempaa ajatusta hiukan temppuilleet kyllä. Ja nyt todellakin vanne löysällä ilman stressiä. Mitä sen niin väliä mitä siitä tulee, jos on hauskaa? Silloinhan ne parhaat temput syntyvät. Vilkku muisteli vanhaa heilutus temppuaan ja kuonon tökkimistä. Takapäätä olemme treenanneet ja tänään kierreltiin kartiota ja yritettiin muutenkin kieppiä. Kovin on hukassa kropan hahmotus, mutta paljon se on jo edennyt.

Tuikku oli oma itsensä, "moi oon Tuikku en millään mahu työskenteleen täs olkkaris". Siinä meinasi temppujen ohessa telkkarit tippua ja kartiokin kaatui ja temput olivat yhtä hyppy pomppua. Tuikusta kaikki oli niin huisin hauskaa ja se maltti valtti on jäänyt pois samalla reissulla kun aivot jäivät narikkaan. Mutta Tuikulla oli hauskaa ja pikkuhiljaa senkin takapään hallinta kehittyy.

Vielä viimeisimpänä, sivulinkeistä löytyy nyt kirpputori. Roinaa on todellakin muille jakaa ja nyt saa jo heittää tarjouksiakin, pääasia että tavara liikkuu.

Tosi hurjat suurpedot

Tuikun karhu- ja susitesti 3/2014

Tänään olikin odotettujen petotestien vuoro. Jos jollekin Asko Sorvon pitämät petotestit ovat uusi juttu, niin niihin voit tutustua täällä. Lähdin aamulla ajelemaan Hämeenkyrön perämetsiin (täältä meiltä katsottuna ja meikäläiselle vierasta seutua). Nopeasti sinne ajoi perille ja helppo oli löytääkin. Kävin ilmoittamassa saapumiseni ja katselin muutaman muun koiran karhutestit. 

Vilkun juoksujen vuoksi se testattiin viimeisenä ja sille vedettiin oma jälki, tulimme taistelutantereelle toisesta päästä, kuin muut. Ensimmäisenä testattiin karhu, koira liinaan ja jäljelle. Vilkku nuuskaisi olkikökkärettä ja lähti yhtä rivakasti jatkamaan matkaa. Karhu tuli sermin takaa näkyviin ja koira suorastaan räjähti. Olin odottanut jotain sukkelaa paimenpakoa, mutta Vilkku olikin suorastaan raivonvallassa täysi rähinä päällä valehyökkäyksiä tekemässä. Vilkku reagoi rohkeammin kuin Tuikku ja jo sen väistöliikkeetkin olivat ihan omaa luokkaansa. Positiivinen yllätys, hyvähermoinen ja vielä rohkeakin tessu.

Koiran reaktio hajujälkeen voimakas, lähtee jäljelle

Reaktio pedon nähdessään, siirtyy omistajan ja pedon väliin

Haukkutyöskentely, aloittaa haukun heti, haukkuu kohti ja hakee katsekontaktia

Koiran toimintakyky pedon liikkuessa, suuri

Rohkeus, suuri (tiivis katsekontakti)

Etäisyys, sopiva turvaetäisyys

Taistelutahto, suuri (tekee valehyökkäyksiä)

Väistöliikkeet ja ketteryys, erittäin nopea

Työskentelykestävyys, suuri

Palautuminen, palautuu välittömästi

Testi oli yksipäiväinen, joten koiran sai halutessaan testata kahdella pedolla, mikä koiran olemus sen sallisi. Olin arvellut, että Vilkun testaisin vain yhdellä ja mahdollisesti en muilla lainkaan, mikäli se pelkäisi. Kuitenkin yltiörohkea ja reipas toimintakyky sallivat suden testaamisen samana päivänä ja Vilkku pitikin vain pari tuntia taukoa. Testipaikalle tullessa Vilkulla oli jo kauhea veto ja repiminen päällä, niin innolla se oli menossa hommia hoitamaan. Hetki sillä meni että lamppu syttyi, ei ihan heti ajatellut sen koiraelukan olevan susi ja vielä peto. Suden kanssa meni liian lähelle, ei puhettakaan mistään turvavälistä.

Koiran reaktio hajujälkeen voimakas, lähtee jäljelle

Reaktio pedon nähdessään, siirtyy omistajan ja pedon väliin

Haukkutyöskentely, aloittaa haukun heti, haukkuu kohti ja hakee katsekontaktia

Koiran toimintakyky pedon liikkuessa, suuri

Rohkeus, suuri (tiivis katsekontakti)

Etäisyys, liian lähellä

Taistelutahto, suuri (tekee valehyökkäyksiä)

Väistöliikkeet ja ketteryys, erittäin nopea

Työskentelykestävyys, suuri

Palautuminen, palautuu välittömästi

Valikoimaan on tässä parin vuoden aikana tullut koneilves Elvis, jolle totta kai halusin viedä Tuikun. Aiemmasta postauksesta on katsottavissa Tuikun susi- ja karhutestivideot, suunnilleen samaa reaktiota odotin ilveksestä ja se saatiinkin. Tuikku ryntää aluksi kohti hyvällä metelillä ja palaa sitten taaemmas. Se ilmoittaa ja on kiinnostunut, mutta sillä ei ole mitään mielenkiintoa ottaa yhteen tai sen kummemmin lähteä puolustuskannalle. Tuikku sanoo wuf wuf ja ottaa vähän takavasenta. Ihan fiksua tuommoselta kömpelömmältä höpsöltä.

Koiran reaktio hajujälkeen voimakas, lähtee jäljelle

Reaktio pedon nähdessään, siirtyy omistajan sivulle, mutta on tarkkaavainen

Haukkutyöskentely, aloittaa haukun heti, haukkuu hetkittäin kohti

Koiran toimintakyky pedon liikkuessa, keskitasoa

Rohkeus, keskitasoa (ajoittainen katsekontakti)

Etäisyys, sopiva turvaetäisyys

Taistelutahto, keskitasoa

Väistöliikkeet ja ketteryys, keskitasoa

Työskentelykestävyys, suuri

Palautuminen, palautuu viiveellä

Oli mukava testata hurtat, taas on viisaampi. Tuikun reaktiota osasin aiempien perusteella odottaa, mutta Vilkku todella yllätti. Siinä on koira jolla on palikat kohdallaan. Kyllä, olen ylpeä, tuosta suorituksesta saa ja pitääkin olla.

Oletko sinä testannut koirasi? Millä pedoilla testasit ja miten koirasi reagoi?