Viikonloppuna treenailimme frisbee hommia ja ihan kivasti sujuikin. Ensimmäisenä pitää hihkua siitä, että mahdumme treenaamaan ihan "takapihalla" pitkiäkin heittoja. Aidatun pihamme takana on suuri nurmialue, jossa en ainakaan vielä ole nähnyt ketään. Siispä olen surutta käyttänyt sitä koirien kanssa treenaamiseen, pääasiassa frisbeeseen.
Jalkojen pujottelu on lähtenyt hyvin käyntiin ja Vilkku on viimein tajunnut idean. Vaihtelen kolmesta seitsemään askelta, vähän fiiliksen mukaan. Vilkun kipuraja meinaa olla viisi, siinä se katsoo kysyvästi, ennen kuin jatkaa. Nyt toistaiseksi en sen tähden heitä siinä kohtaa, haluan että pujottelu on sujuvaa, ennen kuin kiekko lentää.
Hyppy on kehittynyt, mutta vielä löytyy tekniikan hiomiselle aihetta. Videolla toinen hyppy on ponnistukseltaan ja kokonaisuudessaan hyvä. Ensimmäinen on yleisempi muoto, epämääräinen pystypomppu ja ihan vain kiekkoa päin. Näitä kuitenkin työstetään vielä.
Viikonlopun ajan takapihallamme ja portaillamme pyöri pieni vaalea koira. Oli kovin kiinnostunut koiristamme (Vilkulla toki juoksutkin), mutta ei päästänyt ihmisiä lähelleen. Levollisen ja rauhallisen oloinen, löntysti ja tallusti pitkin pihoja. Perjantai iltana se istui ulko-ovemme takana yöhön asti. Lauantai aamuna se oli pihassamme. Sunnuntaina näin sen joka kerta, kun menin ovesta ulos. Harmikseni en saanut sitä kiinni, vaikka yritin, kaverinkin kanssa. On kuulemma sellainen haukku, joka on useinkin omilla retkillään. Jospa vielä joskus saisin sen toimitettua takaisin, kun törmään.
Tiistaina oli aivan paahtavan kuuma, mutta pakkauduimme silti autoon ja ajoimme vaihtelun vuoksi Julkujärvelle. Eipä ole tullut hetkeen käytyä. Hyttysiä lenkkipoluilla oli ihan tolkuttomasti ja loppujen lopuksi itse lenkki olikin melko lyhtt. Vilkku touhusi komeita uimahyppyjä ja Tuikku laahusteli ja yritti tehdä tuttavuutta Monican beagleen.
Keskiviikkona touhut jatkuivat, kun Janika koirineen tuli kyläilemään. Lähdimme ensimmäisenä uittamaan piskejä, Tuikku tosin jäi kotiin. Tuikku ei niin perusta narttujen seurasta ja eipä se pysy irtikään, kun juoksutimme kuitenkin muita. Kävimme tsekkaamassa laavun, johon olisi tarkoitus joskus retkeillä syömään. Tällä kertaa kuitenkin meidät syötiin, ne viheliäiset verenimijät.
Lenkkeilyn jälkeen käytiin paikallisella kiskalla syömässä. Eipä jääty neljän koiran kanssa huomiotta, kuulemma hyvin käyttäytyviä ja silleesti. Aina kiva kuulla. Takapihalla ehdittiin vielä hiukan fribailla ja höpötellä, sekä hömpsätä koirien kanssa. Mutta niin vain aika rientää, että sekin vuorokausi mokoma loppui kesken. Piti sanoa hei hei ja mennä nukkumaan.
Lenkillä löysimme muuten ihan arkisen asian meitä piristämään. Ensin se oli vitsi, koirathan eivät tee epämiellyttäviä asioita. Mutta kuumalla se olikin kiva leikki. Nimittäin ojarumpu, sinne viskasi lelun/kiven mitä vaan lentävää, nii johan lähti nuorikko paimenet perään rälläämään. Ensin siellä mentiin vähän räpiköiden, mutta lopulta oikein hallitusti ja innoissaan uudestaan ja uudestaan. Koirien vesiliukumäki hei, uus bisnesidea! Näin väsyneenä ei lohkea mitään järkevää tekstiä, mutta nauttikaahan valkotasapainon vihertämistä kuvista ja hupailuvideosta.
Lenkillä löysimme muuten ihan arkisen asian meitä piristämään. Ensin se oli vitsi, koirathan eivät tee epämiellyttäviä asioita. Mutta kuumalla se olikin kiva leikki. Nimittäin ojarumpu, sinne viskasi lelun/kiven mitä vaan lentävää, nii johan lähti nuorikko paimenet perään rälläämään. Ensin siellä mentiin vähän räpiköiden, mutta lopulta oikein hallitusti ja innoissaan uudestaan ja uudestaan. Koirien vesiliukumäki hei, uus bisnesidea! Näin väsyneenä ei lohkea mitään järkevää tekstiä, mutta nauttikaahan valkotasapainon vihertämistä kuvista ja hupailuvideosta.