Kahdenlaisia koiria

Lauantaina lähdimme Hakametsään treffaamaan Hannaa ja koiruuksia. Kaverikolmikkomme on viimein palannut etelään ja tiedossa on toivottavasti mukavia kimppatreenejä. Vaihdettiin nopsaan vähän kuulumisia ja sitten piti Vilkun kanssa tokotella hiekkakentällä. Treenistä ei ole kerrottavaa, kun ei siitä mitään tullut, liian hankala ympäristö Vilkulle kahden viikon tauon jälkeen. Siispä naksuttelin vain kontakteista ja fokuksen suuntaamisesta minuun.

Frisbee menikin jo paremmin, vaikkakin siinä sitten oli taas virtaa niin tuhottomasti että koira räpiköi kaiken miten sattuu. Saatiin kuitenkin pitkästä aikaa videota ja kuvia touhusta. Maa oli inasen liian kostea, sillä nurmi jossa treenit aloitimme, vaihtui kuravelliksi jossa sitten lopetimme.

Takaakiertoja Vilkku on alkanut tehdä väärään suuntaan. Toki, voisin opettaa toiseenkin suuntaan, mutta toistaiseksi haluan että Vilkku kiertää vain myötäpäivää. Kokonaisuutena kuitenkin hyvin ja aika nopsaa alkoi keskittymään, kun kiekko ei väärästä kierrosta lentänyt.

Jalkojen pujottelu menee jo tosi kivasti, niin paikallaan kuin liikkeessäkin. Mun pitäisi liikkua vähän sulavammin ja jalkojen välikin riittäisi pienempänä, mutta tauon jälkeen oltiin molemmat vähän kankeita.

Jalkojen välistä hyppääminen on ihan Vilkun lemppari, siitä on tullut temppu jo muuallakin. Olen alkanut heittämään frisbeen jos vain ajoissa havaitsen, missä kohtaa koira on. Vilkku hyvin koppaakin heiton, riippuen toki heitinkö hyvin vai vähän vähemmän hyvin.

Jalkojen yli hyppääminen on aika uusi temppu meillä. Nyt videolta näkyi ja kun toinen vielä katsoi, että aika veltosti koira hyppää. Takapää ei toimi niin hyvin, kuin pitäisi, mutta sitä aletaan nyt työstämään.

Reisivaultsia olemme myös aloitelleet mutta se ei pelitä kuten pitäisi. Aivan alkuvaiheessa ollaan ja nyt taidetaan jättää hetkeksi tauolle ja tehdä muita takapää ja tasapaino treenejä. Minun seistessänikin Vilkku hyppää "ohitseni", eikä ponnista yhtään tukea minusta. Mutta harjoittelu tekee mestarin, eiku.

Kuten otsikossakin lukee, niin kahdenlaisia koiria. On oikeasti fiksuja koiria ja sitten on ihmiselle luodut "fiksut" koirat. Jollain tasolla arvostan koiran omia valintoja ja jääräpäisyyttä, sisua ja omanarvontuntoa, mitä näiltä Tuikun tyyppisiltä palikoilta löytyy. Sitten on nämä the palveluskoirat jotka miellyttääkseen hyppäävät vaikka kaivoon sen kummemmin miettimättä. Ennen kuin jollain tulee paha mieli, niin tämä on täysin absurdia omaa hömpöttelyä muutaman kaverin kanssa. "Hankin jalosukuisen harrastuskoiran ja se on tyhmempi kuin tämä vanha kapinen piskini." No joo, eihän vuosikkaalla voi olla sitä elämänkokemusta, mikä on viisi, kymmenen tai viisitoista vuotiaalla.

No me vietiin nämä kahdenlaiset piskit sitten pellolle rallaamaan ja juoksemaan. Heti ensimmäisenä sieltä bongattiin ainoa kurapaskalammikko ja sinne kaikki rälläämään niin, että autossa haisee varmasti märkä ja raato. Ja koska pelkkä uiminen on ihan out niin kaikki vesikasvit ja rehut sieltä matkaan ja nää meidän the peekoo koirat söi ne. Ja sitten niillä tuli huono olo. Riistaveret paineli liinat perässään ja Tuikulla vielä koppakin, vähän harjoitusmielessä. Itse asiassa tykkään tuosta kopasta, just mukavasti horjuttaa koiran itsetuntoa ja Tuikkua ei edes huvita hilpasta muille maille, kun ei se voi syödä kenenkään jätöksiä, raatoja tai muuta hauskaa. "Kaikki kiva kielletään aina vaan Tuikulta", kyllä juuri näin. En tykkää että koirani syö kaiken eteen sattuvan, pureskelee kavereihin reikiä, tukehtuu keppeihin ja näin pois päin.

Sitten vuorossa kuvaoksennus, ennakkotietona, kuvien alla on tekstiä tästä päivästä.

Tänään käytimme miehen kanssa koiria yhdellä mäntykankaalla juoksemassa. Hirmu kivasti menivät ja ihanaa maastoa. Tuikulla on dieetti menossa tai kestoelämäntaparemontti. Tuikusta on tullut vähän tuollanen elintaso läski, tai no, kun vertaa entiseen, niin tämä Tuikku on vähän plösö. 90% koiraharrastajista varmaan pitää ihan perusnormaalina, mutta kyllä se on läski ja piste. En uskalla edes punnita, mutta veikkaan että siellä on kolme neljä kiloa liikaa. Talven nappulakausi teki pikkunestepöhötyksen ja kun taajamassa irtipitomahdollisuudet on aika huisisti köyhemmän kuin maalla, niin liikutus oli sitten niin ja näin. Aiempaan verrattuna siis paljon vähemmän. Ja kun Tuikku lihoo ihan katsomalla ja söis aina vähän kaverinkin ruuat niin tässä sitä nyt ollaan. Mutta kesää kohti, ei muuta kuin taakanvetoo ja fillarointia, uintia, paljon kamujen kans juoksua ja vähänä vähemmän pöperöö ja sekin lihana, niin kyllä tästä selvitään. Kesäkuntoon2016, täältä tullaan kuumat jänisjätkät(ajokoira)!

Illalla olikin kummankin koiran treenit. Tuikun kanssa menimme hallille rallytokon vapaaharkkoihin ja Vilkun kanssa Janikan ohjattuihin. Oli kivaa ja saatiin näppäriä vinkkejä.

Täyskäännökset menivät Tuikulla tosi hyvin, oli aihetta pitää isoja bileitä.

360 käännös vasempaan on edelleen hankala, mutta hitaasti Tuikku malttaa keskittyä ja selviää siitä.

Maahan meno yhdisteltynä istumisiin ja kiertämisiin sujui oikein hyvin ja koira työskenteli innokkaasti.

Teimme Tuikun kanssa myös vähän rataa ja hurtalla oli hyvä draivi päällä. Ahtaissa tiloissa Tuikkua vähän häiritsivät muut koirat ja niinpä me tehtiin aika paljon luopumisharjoitusta. Iso koira, iso reviiri... Meinasi päästä vähän kuumumaan ja moikkailemaan muita turhan vauhdikkaasti, mutta hienosti hillitsi itsensä.

Kaukoja oli ohjatuissa Vilkun kanssa ja istu-maahan-istu tekniikka on hallussa. Nyt vain vahvistellaan ja erotellaan sieltä roskakäytös pois. Sen jälkeen askel kerrallaan etäisyyttä, tosi hyvällä pohjalla.

Perusasentoa Vilkku tarjoili itse ja se sujui ilman käsiapua, jes!

Seuraaminen oli parempaa kuin eilen, tosi reipasta ja piti kontaktiakin pitkään. Takapää vähän leviää ja irtoaa, mutta se tulee kuntoon, kun takamusta treenataan nyt muutenkin.

Takapää ja hyppy harjoituksia otin vielä omia aikojani ja hyvät vinkit saatiin niihinkin. Vilkulla siis kesään mennessä takapään käyttöä tehostetusti ja Tuikulle lihaksia ja läskit veks. Ja kun nyt saisi itseltäkin ne kevätkiireet pois...

Levottomat tuulet

Keväisin on aivan liikaa asioita hoidettavana, stressiä ja jännitystä. Takaraivossa kummittelevat niin vuokra- kuin työsopimuksen päättyminen, vaikka kumpikin asia on hoidossa, ainakin työn alla. Kun oma mieli myllertää ja kotihommat kasautuvat päälle, on ihan luvattoman helppoa sulkea ovi ja lähteä koirien kanssa metsään. Antaa kameran laulaa, tuulen kiskoa hiuksia ja katsella noita hölmöjä eläimiä, jotka tottelevat vain nenäänsä. Kuukauden kuluttua kaiken vavisuttavan pitäisi olla ohi, päätökset tehtynä ja elämä edessä. Juuri nyt kaikki junnaa ärsyttävästi paikallaan, deadlinet lähestyvät pelottavasti ja tähän väliin oli tosi näppärä vielä sairastaakin, huoh.

Jos ei muita, niin ainakin yksi ihana uutinen. Enää 62 aamua ja laumanjohto kotiutuu armeijan harmaista pysyvästi. Vuosi on pitkä aika, se on liian pitkä aika. Tällaiselle sosiaaliselle ihmiselle olla ilman toista puoliskoa. Tuikku osaa odottaa Nikoa ja se tunnistaa jo kaukaa auton äänen. Vilkku ei tajua tuon taivaallista. Se on laumanjohdon mielistelijä ja kainalokaveri, mutta ei sinänsä kuljeksi perässä. Toisin on Tuikun kanssa, Tuikulle miehekkeestäni on tullut tärkeä.

Jotain on sentään tehty. Väärin, enhän minä mitään tee, kun aina vain suunnittelen, mutta onpahan suunniteltu. Viikon päästä pitäisi mennä pitkästä aikaa mätsäröimään, tällä kertaa ihan syrjäkylän, kotiseudun mätsäriin. Siellä meihin voi törmäillä, itseasiassa seuraa sinne haluaisinkin. Tarkoitus on mennä lenkkeilemään mukavissa maastoissa mätsärin jälkeen ja kuvailemaan, jos sää sallii.

Jotta keväästä ei kiirettä puuttuisi, niin toukokuun alkupuoliskolla on Viikarin pentutapaaminen. Toinen olennainen on "Retkeily koiran kanssa" luento Tampereella, jos rahallinen puoleni antaa luvan (ja sehän antaa). Ehkä kiinnostavin ja tärkein on petotesti, joka on tulossa meidän kohdalle toukokuun puolivälissä. Tuikkuhan on aikanaan testattu sudella ja karhulla, mutta nyt petotestien uutuus onkin ilves Elvis. Tuikku moikkailee siis koneilvestä ja Vilkkua koetellaan sudella ja karhulla. Testi on taas tuttuun tapaan kaksi päiväinen. Vilkulla sitten joskus toiste ilves, ellei se prakaa noista. Toivon ja oletan, että hermorakenne on niin hyvä, että nuorikko säilyttää toimintakykynsä. Mutta ei spekuloida vielä!

Muutamia fotosia on tullut otettua, ihana kevät ♥ Ehkä tästä asiat taas järjestyvät ja on sitten enemmän kerrottavaa bloginkin puolelle. Huomenna mennään moikkaileen meidän lapista kotiutunutta frendiä, saas nähdä muistaako piskit toisiaan!

Huhtikuvia

Olikin kyllä sitkein pöpö sitten vuosiin. Olo alkaa olla parempi ja ensi viikolla sitten töihin, tämäkin viikko meni vielä levätessä ja parannellessa. Ilo oli olla maalla porukoiden hoivissa, koirien lenkityksestäkään kun ei mittään tullut. Istuin yhtenä iltapäivänä mättäällä, ja kuvailin kun liikuttivat itse itseään. Viikonloppuna pitäisi vähän paikata koirien liikuntavajetta.

Askartelin kuviin uuden leiskankin, ihan tykkään kyllä, mutta pitää taas harjoitella käyttämään. On erilainen kuin viimeksi ja aikoihin en ole jaksanut leimata kuvia, Pitkästä aikaa tänne blogin puolelle myös Myystä kuvia. Sain vähän "suu kii täti" kuvien jatkoa, kun ärrieri kurkisteli Tuikun suuhun. Pörrieri ja Vilkku juoksuttivatkin hienosti toisiaan ja Tuikku löntysti liinassa.