Toko omatoimit

Treeneissä oli eilen illalla hurjan kivaa, opimme uutta ja itseasiassa Vilkku osaa enemmän kuin kuvittelin. Kiitos videosta, opastuksesta ja treeniseurasta Janikalle ja Tiialle. Videota ottaessa oli hallilla jo vähän ruuhkaa ja meillä oli hihna häiritsemässä hommia.

Harjoiteltavaa

Nenäkosketusta aletaan opetella kotona.

Keskittyminen minuun hoksattiin aika nopeasti kun kävelin hyppelin ympäri hallia. Aluksi Vilkku kävi kurkistelemassa paikkoja, mutta pian hiffasi ja pysyä matkassa tsekkaillen toimiani.

Luopumisharjoitukset saatiin hyvin käyntiin. Vilkku tajusi jujun nopeasti ja vaikka häiriö oli melko kova, makaili rauhallisesti pitäen kontaktia maksanami nenän edessä. Voi miten pätevä.

Treenasimme

Seuraaminen sujui mukavasti ympäristöön nähden ja ensimmäisten sähläämisten jälkeen. Omaan palkkaamiseen keskityttävä, vaihtuvuutta ja yllätyksellisyyttä. Kun itse keskityin ja olin jännempi, saatiin ihan kontaktia ja keskittymistäkin hommaan!

Noutoa varten saimme kapulan omaksi ja toisen lainaan, kiitosta vaan. Mielellään Vilkku kevyempää kapulaa piti ja kantoi, mutta heti mälväsi. Otettiin vähän vauhtinoutoja joista palkattiin heti kun kapula nousi ja kotitehtäväksi rauhallisessa mielentilassa pitoharjoitukset.

Arki narttujen kanssa

Neitien arki on ollu sopuisaa ja tasaisempaa, kuin koskaan. Vilkulla alkaa mennä kaaliin, mistä Tuikku pitää ja mitä Tuikku ei pienessä hiprakassakaan salli. Arkea näiden kahden ja eritoten Tuikun kanssa sivusin tässä ja tässä postauksessa. Noihin postauksiin viitaten, arki on ihan mukavaa. Arki on oikeastaan jopa ihanaa. Vilkun aiempia arkipuuhia avasin tässä. Vilkku on oppinut rauhoittumaan. Tuikun yksinolot ovat pomminvarmoja, ei se tee oikeastaan mitään. Paitsi myllää sängyn koska pesä♥

Lenkeissä on parantamisen varaa, remmipuuhastelu on aikamoista räpiköintiä. Hihnalenkkeily sujuu kuitenkin mukavasti ja hermoja säästäen kun Tuikku vetää lenkin ajan taakkaa tai matkassa on kuonopannat. Ohitukset kävelytiellä eivät ole omakaan suosikki, vastaan tulee joko flexin päässä huutava vesikauhuinen pehkorotta tai joku älytön raivoa vuotava egonjatke. Ohitamme harmittavan harvoin normaaleita koiria, niiden ohitukset sujuvat hyvin.

Ruokailutilanteet sujuvat mainiosti, mitä nyt Vilkku on välillä vähän nirkoilija ruuan suhteen. Olen ihan surutta tarjonnut kuppia tasan kerran, jos sen kimppuun ei suurinpiirtein hyökätä, niin sitten ollaan ilman. Pääsääntöisesti koirat syövät eri tilassa, sillä Vilkulla on tapana tuijottaa kun Tuikku syö tai maata ja murista oman ruokansa vieressä. Aivoissa ei kuitenkaan raksuta niin paljon että junnu tajuaisi kiiren vilkkaan ahmia ruokansa. No, yleensä seuraavana päivänä jo kelpaa.

Tekemättömyyttä nämä kestävät ihanteellisesti ja Tuikku vähän liikaakin. Sain alkuun paljon kuittailuja, kun kaksi semi-isoa koiraa muuttivat rivaripäätyyn. En tosin ihan ymmärtänyt, mitä asunnon koko loppuviimeksi merkkaa, kun kukaan tuskin hoitaa koiriensa liikutusta sisällä (toivottavasti ei), vaikka omistaisi kartanon. "Nehän tarvii ihan sikana liikuntaa, kun ne ei mahdu sisällä jaloittelemaan", olivat aika yleiset argumentit. Iso tila ei poista liikunnan tarvetta ja halua päästä neljän seinän sisältä pois. Ja meillä koirat eivät riehu, sählää, juokse, ramppaa sisällä, ei vaikka asunto olisi hehtaari kooltaan.

Olen ihan tarkoituksella nyt kovilla pakkasilla kokeillut, miten koirat kestävät tekemättömyyttä. Vilkku on kaksi päivää ihan tyytyväinen pelkillä pienillä remmilenkeillä. Kolmantena päivänä se kyttää tekemisiäni ja tarjoaa kaikenlaisia taitojaan. Yöllä se alkaa olla levottomampi, ramppaa ja kurkkii ulos ja haluaa pitää minua hereillä. Minusta ihan ookoo nuorelle koiralle, täyttä tekemättömyyttä kaksi päivää on ihan hyvin, senkään jälkeen ei ollut mitään hulluja "oireita". Tuikku nyt pysyi ihan tyytyväisenä viikon, vaikka se käyskenteli itsekseen takapihalla ja kävi kanssani hihnalenkeillä. Tuikku varmaan viihtyisi ihan tyytyväisenä pidempäänkin, mutta en pystynyt pidättelemään treeni intoani.

Normaalisti meillä ei tuollaista tekemättömyyttä juurikaan synny. Jos en treenaa, koirat juoksevat vapaana jossain. Päivinä jolloin ei tehdä mitään, kumpainenkin on niin väsynyt, että eivät eväänsä liikauta. Yksi oppi on siis mennyt perille, silloin levätään, kun siihen on mahdollisuus.

Olipa kiva koota kerrankin positiivisia kuulumisia. Olen koiriini tyytyväinen. Aika on mennyt nopeasti, Vilkku on hurjan kiva. Meillä on paljon opittavaa ja saavutettavaa. Mutta Vilkku on juuri sitä mitä halusin ♥ Arkikin on viimein tasoittunut, oikeastaan, viekin aika kauan että kaikki sopeutuvat uuteen perheenjäseneen, aika kauan.

Pakkasöverit ja ohjatut tokot

Ihana Jedi manssi viihdytti neitejä aamupäivällä jäällä. Töppöset viuhuen pikku terrieri mennä viiletti mustien perässä. Tuikun kanssa tuli pientä väärinkäsitystä mutta juttuun tulivat kuitenkin. Vähän jaettiin haukuille leluja, mutta Tuikku meinasi, että sillehän ne kaikki kuuluvat... Niin kuoli lammaspatukka... Ja kuolaiseksi menivät fleeceköysi ja vinkulelukin. Voi hölmöä. Vilkku ja Jedi sen sijaan innostuivat oikein repimään leluja ja juoksentelivat mennen tullen kilpaa. Viihdyimme jäällä reilun tunnin ja saimme koiratkin mukavasti väsytettyä. Ilman muuta uudestaan!

Jatkoimme jäältä suoraan koirapuistoon Ketkun ja Vinskin kanssa. Nelikko kotoisasti löntysteli puistoa tutkien, muutama reippaampi pyrähdys. Puistoon saapui pari nuorta egonjatkeineen ja portilla tulikin vähän äxöniä, kun pojat eivät ymmärtäneet, että aiomme lähteä ennen kuin tulevat. Ehdittiin napata pystykorvat kiinni kun toinen tulijoista avasi portin ja ofc Tuikku ryntäsi rähjäämään, kun oli päässyt itsensä kiihdyttämään. Noh, saatiin koirat nippuun ja kokonaisuudessaan puistokeikka oli ihan onnistunut.

Illasta oli vielä Vilkun tokotreenit ja voi miten pätevä pieni tokoteini siitä on tullut! Pitkä tauko teki hyvää molemmille ja ohjatuissa oli mukavaa. Kouluttajan Minna Järnvall.

Paikalla olo sujui kivasti. Sain hyvät ohjeet, mitän lähteä opettamaan tätä. Koira perusasentoon ja oikealla jalalla puolikas askel ja palkka. Vilkku on herkkä lähtemään perääni, joten puolikas askel ja keskittymisen huipentuessa kokonainen olivat oivaa treeniä.

Luoksetulo oli moitteeton ja koiralta voisi vaatia enemmänkin. Vilkku ei kuitenkaan enää huutanut, ainoastaan hieman vinkui. Luokse se tuli suorassa ja sataa ja leikkikin onnistuneesti kanssani. Itse taisin taas vähän tylsänä seisoskella, koska olin niin hämilläni onnistumisesta.

Hyppy olikin Vilkulle vanha tuttu ja se oli aivan innoissaan. Oikeastaan, tottuneesti se hyppäsi ilman puomiakin. Lelupalkkaus ei tässä tällä kertaa toiminut, johtunee siitä, että koira oli jo vähän väsähtänyt.

Ja jotta kämppäänkin saataisiin jotain nättiä pelastamaan kaaoksesta... Niin MaisArtilta tilattu uniikki naulakko tuli ♥ Rakastan tätä.

Joku vaihtoi pentuni

En saanut koneellani videoihin ääniä vaikka niissä äänet on, koittakaa kestää sillä en nyt saanut äänien perusteella leikeltyä mitään... Enkä todellakaan muista mitä olen huutanut taustalla! Arki on sujunut mukavasti vaikka olenkin väsynyt, koirien keskinäiset välit ovat rennommat kuin syksyllä. On lenkkeilty ja takapihailtu ja höntsätty sisällä. Ja olen ruokkinutkin ne hyvin ja siitä syystä pakastin tyhjeni. Postauksessa vanhempi video ja pari vanhaa kuvaa. Vilkun söpö huulivekki, silmänalusvekit ja korvavekki ei näykään... Teiniangsti haluaa kai lävistyksiä? Hurtan haalari on Vilkusta ällö, joten se on harjoitellut sen pitämistä takapihalla, ei se liikettä ole haitannut ja eipä sitä oikeastaan ole tarvinnut vielä käyttääkään.

Vilkun kanssa tokoteltiin, meni kyllä aiempaan verrattuna tosi kivasti, joku on kai vaihtanut mun pennun? Osaiskohan tämä noutaakin... Kontakti putoilee edelleen mutta meillä kuitenkin oli kontakti. Pentu seuraili myös yllättävän lähellä, se kun seuruussa herkästi irtoaa, mutta olen kaavaillut sen varovan jalkaani? No, joka tapauksessa Vilkku oli yllättävän tarkkana mukana ja otimme vähän käännöksiäkin, hitaasti toki. Takapään käyttö vaatii harjoitellua, vaikka kyllä siellä yritystä on! Istu maahan on mennyt eteenpäin ja tänään harjoiteltiin sanamerkitystä.

Myös Tuikku treenasi käännöksiä, sillä niissä on harjoiteltavaa. 270 ja 360 vasemmalle ovat hankalia. Olin koko ajan äänessä, mutta jos se koiraa helpottaa niin ihan sama. Tuikku meinaa välillä vähän torkahtaa ja sitten törmäilemme. Nyt se keskittyi melko hyvin ja käännökset sujuivat aika kivasti. Itselle sellainen huomio, että mun täytyy ottaa käännökset vähän iisimmin, kuten nyt treeneissä. Iso koira ei ihan sataa käännykään, varsinkin jos meinaa että Tuikku käyttää perää eikä hukkaa rintamasuuntaa. Tuikun videossa on kiva taustaujellus, koska Vilkku murjotti pesuhuoneessa, ettei häirinnyt harjoittelua. Ja voi miten Vilkkua kismittää, kun se ei saa osallistua!!! Paimen näkee vähän punaista...

Koiran kylmänsietokyky

Se on mielenkiintoinen aihe. Siitä ollaan montaa mieltä ja nyt pakkasten tullen se on puhuttanut yhtä sun toista. Vähän kuin kesällä se saako koiraa trimmata kuumuuden takia. No joo. Mielipidepostausta toivottiin, tässä tulee. Mielipiteitä on monia, ei tarvitse kenenkään vetää hernettä nenään ja kukin taaplaa tavallaan, eikä se ole minulta pois. Hienoa, jos sinulla on eri mielipide ja pystyt sen ilmaisemaan asiallisesti, kunnioitan suuresti. Yritän saada oman tekstini pysymään kasassa ja käsittelemään yleisluonteisesti koiria, mainitsen erikseen jos puhun karvattomista koirista jne.

Ymmärrän, että -30 asteen pakkasessa seistessä tulee paleltumia. Niin tulee minullekin. Mutta en ymmärrä sitä, että artikkeliin haastatellaan lemmikkiliikkeen myyjää, joka suosittelee hankkimaan koiralle jotakin lämmikettä kun lämpötila menee alle +5. Ymmärrän kyllä sen karvattoman koiran, mutta en pidä sitä normaalina. Kuten sen sellaistakaan turkkia jota on "värin verran". Normaali koira ei tarvitse plussakelillä vaatetta, normaali olosuhteissa. Taas jos ollaan autossa, märkänä, rankan suorituksen ohella ja plaa plaa plaa, se voi silloin olla perusteltua. Kyllä minäkin sanoisin vaikka mitä, että saisin tuotteeni myytyä, näin btw...

Minulta on kysytty tänä vuonna jo useampaan kertaan, palelevatko koirani. Eivät oikeastaan, pompat ja haalarit ovat normaaliarjessa itseasiassa ihan turhia. Pomppaa käytetään vain lämppäreissä ja Vilkulla on haalari jos/kun se yöpyy ulkona. Mutta eipä tule lenkille puettua yhtään mitään. Eikä kumpikaan palele. Molemmilla koirillani on pohjavilla, mutta kyllä Tuikku vaan on ihan kaljuruikun näköinen nyt, kun ei ole sitä kunnollista talviturkkia. Vuosi sitten Tuikku oli näillä pakkasilla onnellisena ulkona. Ei sitä voinut sillä turkilla sisälle ottaa, se oli koiralle ihan tuskaa. Nyt kaikki karva on pudoteltu ja puuhkahäntäkin on muuttunut aika siimaksi. Myös Vilkku on tiivisturkkinen ja vatsassakaan ei turhan vahvaa turkkia ole.

Kumpainenkin hurtta tarkenee hyvin, kovimmillakin pakkasilla heitimme tunnin lenkin ja kumpikin rallatti tyytyväisinä. Pitää vain huolehtia, ettei kumpikaan kastele itseään, eikä jää seisoskelemaan. Tossuja en ole kummallekaan edes yrittänyt, tuskin pysyisivät jalassa, Vilkku ei varmaan suostuisi kävelemään. Enkä aiokaan pukea, yhtään mitään, ellei koirien tahti syystä tai toisesta muutu.

Jaksan toisinaan ihmetellä, että kun puhutaan hyvästä ja säänkestävästä kasvasta ja kun mittari menee miinukselle on niillä isoillakin ihan oikeasti turkikkailla koirilla ties minkälaista haalaria ja toppapukua päällä. Överiä? No ehkä joskus. Koiran pukeminen ja lämpimän päälle laittaminen ei ole minulta pois ja tiedän paljon koiria, jotka ihan oikeasti palelevat. Porukoiden Myy ei viime viikon pakkasilla mielellään edes tullut ulos ja jos käy pakkasella kova tuuli, ei se silloinkaan ulkona viihdy. Omat koirani sen sijaan nauttivat. Kylmänsietokykyyn tai vaatetukseen vaikuttavat myös esim. lihasjäykkyys, nivelkolotukset, koiran ikä... Talvipennut ovat olleet meillä vain muutamia minuutteja kerrallaan ulkoilemassa ja mahdollisesti vaatteet päällä. Helposti jumiutuvat toki pidetään lämpiminä, kuten nivelvaivaiset jne jne.

Antaa niiden koirien ulkoilla mielensä ja tahtinsa mukaan ja tarvittaessa sitten lämmikettä niskaan. Yksioikoisesti ei kuitenkaan voi sanoa, että vain arktiset rodut kuuluvat ulos ja kaikille muille viileällä kelillä lämmikettä niskaan. Ei se niin mene. Tuikku ei ole yhtään sen arktisempi vaikka se nelisen vuotta olikin ulkona. Eikä Vilkku ole pitkä/paksukarvainen koira ja tarkenee silti hyvin. Viimeksi sillä on haalari ja pomppa ollut päällä, kun tulimme uimalasta ulos.

Olen seuraillut koirieni pakkasrajoja ja ainakin tämän talven perusteella Vilkku viihtyy ulkona -30 ihan tyytyväisenä. Tuikku käy myös ulkona, mutta tulee mieluummin jo pian sisälle. Ulkokoirana ollessaan se tuli yöksi sisälle noilla pakkasilla ja mielellään kävi päiväselläänkin välillä, ellei sitten ollut kopissa. Meidän pakkasraja lienee n. -30 astessa ja sen jälkeen voi miettiä, ulkoileeko ollenkaan, itse en nimittäin kestä. Lisään tähän myös heti sen, että koirankin kylmänsietokykyä voi kehittää. Toivottavasti muistin kirjoitella kaiken olennaisen, voi olla, että jotain jäi puuttumaan.

Millaisia pakkasrajoja olette teidän koirillanne huomanneet? Pyrkivätkö sisälle tai palelevatko? Entä paleleeko joku jo syksyllä kun on märkää ja tuulista? Vapaasti saa keskustella, kaikilla kuitenkin niin erilaisia koiria!

Hylky kädet taskussa

Olimme tänään YLÖKKin järjestämissä rallytokokilpailuissa, meidän ensimmäiset viralliset ja sen mukaisesti jännittikin! Oltiin paikan päällä jo ajoissa, Niko lenkitteli Tuikku ja minä täytin kisakirjaa. Tuikku mitattiin ja siru luettiin ja koira nautti saamastaan huomiosta. Takaisin ulkoilemaan ja sisällä ramppaamista. Oman vuoron odottelu ahtaalla käytävällä vaati vähän kikkakolmosia, Tuikkua kiinnostivat vinkupallot, vinkuvat koirat, isot ja pienet koirat, kyttäävät koirat ja kaikki sellaiset koirat joita olisi voinut vähän provosoida. Eli ei siellä kauheen moni koira sitten jäänyt Tuikulta huomaamatta...

No meidän vuoro sitten tuli, meno oli ihan huippua verrattuna tähän ja tähän (en edes tajua miksi ja miten olemme startanneet aiemmin...). Koira työskenteli mukavasti ja pinnisteli keskittyäkseen. Emme ole aikoihin treenanneet ratoja ja Tuikulla meinasi välillä usko loppua, että tämä ei pääty koskaan. Hienosti rakki kuitenkin tsemppasi. Paikalla oli myös harjottelijatuomari, joka löysi tekemisestämme aika paljon huomautettavaa. Huolimatta siitä että itse laitoin käden radan loputtua taskuun ja olisin sillä saanut hylyn, saimme pisteillämme muutenkin hylyn.

Tuomarina IIRIS HARJU

HYL 1.58s

Lähtö, -1 taluttimen kiristyminen

360 vasemmalle, -1 kontrollin puute, -1 taluttimen kiristyminen

Istu, kierrä koiran ympäri, -1 taluttimen kiristyminen

Täyskäännös oikealle, -1 ohjaajavirhe, -1 kyltin nuuskiminen

Juosten

Normaali vauhti

Koira eteen, oikealta sivulle, -1 epätarkasti suoritettu liike

270 vasemmalle, -1 kontrollin puute, -10 väärin suoritettu liike (rintamasuunta)

Käännös oikealle, -1 kontrollin puute

Koira perusasentoon, yksi askel, istu, kaksi askelta, istu, kolme askelta, istu, -1 kontrollin puute, -10 väärin suoritettu tehtävä (ylimääräinen istuminen)

360 oikealle, -1 taluttimen kiristyminen

Saksalainen täyskäännös, -1 epätarkasti suoritettu liike

Käännös oikealle

Spiraali oikealle

Liikkeestä maahan, -1 taluttimen kiristyminen

Maali, ratavirhe (käsi epämääräisesti taskussa)

Listaa katsoessa tulee fiilis että jippii, kaikkien näiden vuosien aikana olemme oppineet viisi liikettä oikein... No joo, videolta en kyllä ihan kaikkia taluttimen kiristymisiä löytänyt, vaikka moneen kertaan katsoin. Suorituspaikkani olivat parempia kuin viimeksi ja koira teki töitä paremmin kuin koskaan (kilpailuissa siis). Olen tulokseen siis ihan tyytyväinen, tästä se ura vasta urkenee.

Nyt treenataan ja jynssätään nuo huomautetut kohdat kuntoon, vähän tarkkuutta vielä käännöksiin ja kestoa ratoihin. Itse voisin vilkaista sääntökirjaa ja antaa koiralle selkeämpiä ohjeita. Ja ei muuta kuin uusiin kisoihin!

Retkeilyn ABC: Talviretkeilystä ja varusteasioista

Retkeilyn ABC: Perusteita ja retken suunnittelua 7/2015

Talviretkeily

Ei sovi kaikille koirille. Erityishuomioina voisi pitää vaatekerraston lisäämistä, reissuun tujumpaa ruokaa ja enemmän, lämmintä juomaa ja runsaasti vara-pattereita otsalamppuun, kun tulee pimeä. Olen itse menossa viikon kuluttua ensimmäiselle talviretkelleni. Toivon, että olisi hiukan leudompaa keliä, sillä tämä -27 asettaa hiukan uudenlaisia haasteita. Ostin täydennykseksi varusteita itselleni ja varustelistani reissulle (1 yö) tulee olemaan seuraavanlainen

- rinkka
- 2xmakuupussi
- istuinalusta
- retkipatja
- termosmuki
- retkiastiat
- energiapitoista ruokaa ja juomaa
- monikerroksinen vaatetus

Koirille hankin hiljattain reput ja Vilkku pääseekin ensimmäisenä omaansa kokeilemaan. Reput ovat Ruffwearin ja istuvat täydellisesti, eikä ole kyllä moitittavaa. Reput ovat myös melko tilavat ja pidemmänkin ajan sapuskat mahtuvat mukaan. Ruffwearin varusteisiin voit tutustua täällä. Hyvässä maastossa on toki myös mahdollisuus, että koira voi vetää varusteita, mutta Suomen eteläisissä metsissä tämä harvemmin onnistuu. Niin kuin itsekin rinkan kantamista, kannattaa koirienkin treenata repun kantamista pari kolme viikkoa jo ennen kuin varsinaiseen reissuun lähdetään. Mitä pitemmin ehtii harjoitella, sen parempi.

Talvimajoitus onkin toinen juttu, teltta, kota, laavu, lumeen kaivettu peti. Meidän on tarkoitus nukkua ensi viikon minivaelluksella avolaavussa. Sen verran kuitenkin olen aloittelija, että jos pakkanen paukkuu näissä lukemissa, en lähde retkeilemään. Onnistuinhan jo eilen palelluttaa pikkusormeni. Paleltumien hoidosta voi lukea täältä. Tarkoitus on kuitenkin nukkua kahdessa makuupussissa ja selvitä yö ihan lämpimissä tunnelmissa. Koska Vilkku ei ole ulkokoira, olemme ulkoilleet nyt viimeisen kuukauden ajan mahdollisimman paljon. Ja se on tuottanut tulosta, sillä se on alkanut kasvattaa vahvempaa talviturkkia. Siitä huolimatta Vilkku yöpyy talviretkellä fleecehaalarin ja pompan turvin ja ompa sillä mahdollisuus tulla makuupussiinkin, jos haluaa. Mikäli Tuikku tulisi mukaan, nukkuisi se viltin ja avaruuslakanan päällä pomppa päällään. Vanha kunnon ulkokoira.

Koirien kylmänkestosta onkin ollut nyt näillä pakkasilla puhetta ja mielipidettä ääripäästä toiseen. Kukin tuntee varmasti oman koiransa ja missä toinen tarkenee niin yksi palelee ja kolmas läähättää. Ulkokoirasta voi tehdä sisäkoiran, mutta sama ei menekään toisinpäin ihan niin sukkelasti. Muistan, kuinka Tuikku oli aivan tuskastunut, kun talven kovilla pakkasilla otimme sitä sisälle, kun se vielä ulkokoirana oli. Tuolloin se viihtyi paljon paremmin ulkona ja kävi koppiinsa suojaan, jos halusi. Se kasvatti tuuhean ja tiiviin talvikarvan, kun vertasi vaikka Tuikun siskoon joka on sisällä, niin eihän niitä ollut uskoa sisaruksiksi. Nyt sisäkoirana Tuikku on ihan nakupelle. Siis aiempaan verrattuna, ei se palele, mutta ei sitä tuolla karvalla voisi ympärivuorokautisesti ulkona pitää.

Koska en vielä kokemattomana voi tämän enempää talviretkeilystä teitä informoida, niin päätin listata meiltä löytyviä retkeilyvarusteita, jotka olen kokenut hyödyllisiksi. Uusimpina toki nuo reput ja taakanvetovaljaat, mutta tässä muutamia huomioita.

Flexi

Huomattavasti mukavampi kuin mukana raahattava liina. Ottaen huomioon että koira ei kisko.

Valjaat

Meillä on Rukan comfort valjaat, lähinnä oleskelussa päällä ja/tai varmistuskytkennässä.

Ketju

Kun koira ei pysy köydenpätkässä kiinni...

Retkipanta

Talutuspannan lisäksi nylonsolkipanta, jossa nimilaatta ja vilkkuvalo. Retkipanta on koko ajan koiran kaulassa ja niin kireällä, että ei jää mihinkään kiinni.

Palomieshaat

Näitä tarvitaan aina, joka välissä, kaikkeen ja nämä kestävät.

Vielä pitäisi hakea avaruuslakanaa ja onhan meillä toki retkikippo ja ensiapulaukku. Koirien ruokapuolta pohdin myös ja päädyin ottamaan mukaan nappuloiden lisäksi ihraa. Yhdetkään nappulat tuskin ovat riittävän energiapitoisia talviretkelle (enkä yhden retken vuoksi aio maksaa niistä hunajaa), joten lampaanrasva antaa ruualle mukavasti potkua ja lisäenergiaa. Kannattaa huomioida, että koirillekin täytyy kylmässä kelissä juottaa kädenlämpöistä vettä.

Talviretkeilystä tulee jatkoa, kun saan retken toteutettua.