Tuikku paperilla

Tragikomiikkaa ajalta, kun Tuikku oli ulkokoirana. Ensimmäiset yöpakkaset kun tulivat, niin oli tämä päättänyt nukkua vähän kosteahkossa kohdassa. Ja ihan oikeasti siinä kävi niin, että persuksiin tuli pieni kalju lovi, kun Tuikku siitä itsensä irroitti...

Tuikun harrastus porukoillani, kun tulin koulusta kotiin. Aina oli ketjusta joku osa pettänyt.

Ahneella kehnompi loppu. Vitsailimme joskus, että koirani kieli vielä jäätyy ruokaan kiinni, kun hangessa mussuttaa jäistä palikkaa. Onneksi näin ei ole käynyt ja kaiken järjen mukaan koirat syövät sitä mukaa rauhassa, ettei ruoka jäädy kieleenkin kiinni.

Kohti uusia koitoksia

Rallytokotreenejä viikonlopulta. Tuikulla kiva touhotus päällä, mutta kyllä se jaksaa puurtaa kun tarpeeksi ohjeistaa. Ilmoitin meidän varasijalle starttiin, saas nähdä, päästäänkö heti vuoden alkajaisiksi kisailemaan.

Seuraamiset käännöksineen päivineen oikein hyvät, vähän otin extraksi käsien heiluttelua ja pyörimistä ym. ja silti rekku pysyi ruodussa. Ilokseni huomasin että hihnan nykiminen on vähentynyt, en enää nyppäile koiraa.

Spiraalit kumpaankin suuntaan sujuvat, kun antaa koiralle tilaa.

Muutaman kuukauden tauon jälkeen olemme taas alkaneet aktiiviharjoitella vepen kuivajuttuja. Patukan pitoa on treenattu sisällä kyllä koko syksy. Vientiä liikkeenä treenattiin nyt kentällä, Tuikun pitää odotella patukka suussa ja tuoda se minulle. Se sujuu jo kivasti. Koira ottaa patukan myös Nikolta, mutta on silloin vähän ihmeissään, minne pitäisi mennä. Minulta pois päin Tuikku ei vie patukkaa vielä ollenkaan. Homma helpottunee, kun saan orjentoitua purkkipalkan tähänkin hommaan.

Tammikuussa alkavatkin kuivatreenit hallilla, niin päästään taas ohjattuun koulutukseen.

Luminen kuvapostaus junnusta

Anna avokämmentä, pidä mut lähellä

Piiiitkästä aikaa pystärit ja omat piskit lenksulle ja Lielahden koirapuistoon! Tuikku ja Vinski mennä rallattelivat omia halileikkejään, Vilkku se olisi kovasti päsmäröinyt siellä matkassa. Ketkukin yritti pysyä mukana. Nelikko pelitti kivasti ja hommat sujuivat mukavasti, oli kiva pitkästä aikaa nähdä. Muutamia vieraitakin koiria puistossa kävi,  vähän skeptisesti aina tsekkailtiin menoa, mutta ilman ongelmia selvittiin. Vilkku on isommissa ja vieraissakin laumoissa kyllä kuin kala vedessä. Se ei erityisemmin hae kontaktia vieraista koirista, eikä änkeä mukaan. Tuikkukin oli puistossa ihan nätisti eikä mennyt aukomaan päätään kenellekään. Vähän pohjista se kurmuutti, kun ei millään uskonut ärähdyksiä nylkytysyrityksistä... Jospa sitten talvella nelikon kanssa jäälle.

Ollessani eilen töissä, alkoi kännykkään sadella melko kiukkuisia watsapp viestejä. Asiaa selvitellessäni, kävi ilmi, että Vilkku oli livahtanut oven raosta karkuun. Niko oli lähtenyt perään ja seurannut pentua yli kilometrin, ennen kuin rääpäle oli antanut kiinni (tietenkään armeijakuri ei tehoa pentuun...). Koska Niko ei ollut lukinnut ovea, oli Tuikkukin lähtenyt omine nokkineen kämpästä ulos ja ilmeisesti rivarien pihalla tallustellut. Kun Niko sitten oli tullut pihaan Vilkkua kantaen, oli joku nainen kertonut tönänneensä Tuikun avonaisesta ovesta sisään. Mies oli totta kai kiitellyt kauniisti, mutta emme vieläkään tiedä, kuka tämä nainen oli. Tai että missä ja mitä se Tuikku on puuhannut, kun se on kerran osattu pistää takaisin sisälle.

Noh, onneksi nyt on kaikki tallessa ja mallillaan taas!

Taakanvetoa ja muuta mukavaa

Vähän taakanvedon aloittamisesta tekstiä, kun sitä toivottiin. Jos laji kiinnostaa, kannattaa ensiksi tutustua tähän sivuun ja sitten perehtyä käytäntöön, eli suunnata katselemaan treenejä. No mutta, mitä on taakanveto? Taakanveto on jokaiselle (terveelle) koiralle avoin vetolaji, jossa mitataan ja kasvatetaan kestävyyttä ja voimaa. Sopii siis hyvin kunnon kohotukseen ja kotiharrastukseksi, mutta lajissa on myös mahdollista kilpailla. Kilpailupuoleen en ole itse sen tarkemmin perehtynyt, mutta se eroaa hiukan kotimuotoisista harjoitteluista.

Meidät mukaanlukien, kotioloissa taakanvetovaljailla voi vetää rengasta, ketjua, ahkiota, pienellä koiralla hiekkapulloa... Kaikkea mikä maantasalla liikkuu ja jonka painopiste tulee alas ja jota vedetään kävellen. Maaston tulee olla pääasiallisesti melko tasaista ja mielellään luonnonpohja, ei siis asfalttia. Meillä vedetään tällä hetkellä kevarin rengasta, lumen tullen sitten ahkiota.

Mistäs valjaat ja miten aloittaa laji? Itse ahmin kaiken netistä irtoavan tiedon ja otin yhteyttä lajin harrastajiin. Valjaat tilasin Jum-Jum's yritykseltä mittatilauksena ja ei voi kun kehua! Varmasti tullaan tilaamaan tuolta muutakin. Aikuisen, hyväkuntoisen koiran kanssa treenit voi aloittaa 10% taakalla koiran omasta painosta. Matkojen pituus koiran kunnosta riippuen, mutta 2-4km 2-4 kertaa viikossa on suositus. Meillä taakka painaa tässä kohtaa about 5-7kg, eli on vähän isompi kuin pitäisi, mutta veto nyt ei sinänsä ole Tuikulle uutta, joten aloitellaan hiljakseen tällä painolla. Matkana meillä on ollut 4km pari kertaa viikossa.

No mitäpä koira tykkää lajista? Ihan tosi paljon. Tuikku vetää oikein reippaasti eteenpäin ja pitää vauhdin tasaisena, ymmärtää siis omankin etunsa. Talvella on tarkoitus mennä taas tapahtumiin vetämään lapsia. Vuodenvaihteessa tulossa blogin puolella videota taakanvedosta, vaikka se ei sen ihmeellisemmältä näytä, kuin miltä kuulostaakaan.

Kuten muissakin vetolajeissa, myös taakanvedossa lämmittelyt ja jäähdyttelyt, sekä runsas nesteytys ovat avainasemassa. Siinä ohella muu lihashuolto ja ollaan jo hyvällä pohjalla. Löytyykö muita taakkaharrastajia? Jos jotain jäi sanomatta tai jokin mietityttää, niin saa kysyä.

Loppuun syksyn/talven varrelta näitä vähän erilaisemmin onnistuneita kuvia, näitähän koiranomistajalla riittää. Koirien sivuja hiukan päivitelty, Vilkun tietoihin lisätty isän ja emän isän rekisterisivuille linkit. Tältä erää, adios.

Hyppyä ja koppia

Kerrottakoon ensimmäiseksi, että haastepostauksia tuli liki kymmenen. Nyt kaikki on luettu ja valinta oli vaikea, mutta tällä kertaa palkinto lähtee Tipsulle, eli Tempputaituri blogin koiralle. Matleenaan on otettu yhteyttä :)

Frisbeen kannalta sää on suosinut ja olemmekin Vilkun kanssa treenailleet melkeinpä viikottain. Olen sisällä naksutellut jalkani yli hyppäämistä, mutta tosi herkästi junnu lähtee kiertämään. Olen käyttänyt siis seinää apuna ja ulkona puuta. Nyt olikin ensimmäiset hyppytreenit frisbeen kanssa ulkona. Heti kun Vilkku hyppää ja koppaa, irrotan otteen. Toivottavasti pikkuhiljaa kyetään irrottautumaan puusta ja koira silti hyppäisi... Maltti on valttia, meillä molemmilla!

Takaakierrot ovat alkaneet sujua tosi hyvin ja niihin olen tyytyväinen. Koira saa haettua loivan kehän ja tajuaa juosta ikään kuin varaslähtönä. Tätä myötä koppauksetkin onnistuvat tosi hyvin, kun Vilkku on matkalla jo ennen heittoa. Heittokäsikin on muuten harjaantunut!

Nyt noita neljää kiekkoa viskoneena voisin kai todeta, että lempparini on ehdottomasti Jawz! Se on vakaan tuntuinen, Vilkun suuhun hyvä, tukeva ja lentää tasaisesti. Pitänee shoppailla niitä muutama lisää...

Kyky aloittaa ja lopettaa

Tokotauko on ja jatkuu, mutta aloitus-lopetus treeniä aloittelimme tänään. Treenien ydinproblematiikka on ollut se, että välipalkkaan koiraa kyllä ahkeraan, mutta palkka ei ole koskaan tarkoittanut loppua, vapautusta tai taukoa. Tai ainakin hyvin harvoin. Siinä siis palkka menetti arvonsa, koira mielenkiintonsa ja treeni tarkoituksensa.

Tänään harjoituksemme oli yksinkertainen. Kävelimme reippaasti kentälle, kutsuin Vilkun perusasentoon, odotin että se otti kontaktin ja bileet. Ja tällä kertaa ne bileet meinasivat ihan superleikkiä ja riehumista ympäri kenttää. Lelu piiloon, sama uusiksi. Olin passiivinen kunnes pentu otti perusasennossa kontaktin, sitten leikittiin ja lelua repimällä pois kentältä ja homma oli loppu.

Ajatella, että on joulukuu jo yli puolen välin ja me treenailimme samassa kelissä kuin syyskuussa. Alku-loppu leikkiharjoitukset jatkuvat joulukuun loppuun ja sitten palaillaan treenailemaan muutakin. Kun nyt vain alkaa sujua leikkiminen ja selkeä aloitus ja lopetus.