Peltorallia ja ryhmärämäilyä

siä ne mustat kyntää maata

kun tuikku tajusi vauhdin huuman...

no mihin se pentu lens!

nytte mää kakara listin su!

Lauantaina käytimme koiria Nikon kanssa pellolle juoksemassa. Ensimmäisenä juhlistettava sitä, miten kuuliaisesti kumpikin käyttäytyi, jeejee! Kaksikko ei ole hetkeen rallannut kahden vapaana ja Tuikku vaikuttikin hiukan hämmentyneen Vilkun fyysisistä ominaisuuksista. Pentu on nopeampi, pentu on ketterämpi, pentu on kaikkea vähän enemmän ja Tuikku joutuu oikeasti keskittymään ja panostamaan pysyäkseen mukana. Tuikku luottaa voimaan ja isoon kokoon. Täysillä päin, yli ja murskaksi, niin homma hoituu. Vaan kyllä rakkia harmitti, kun tuo liukas liero ponkaisi ilmaan ja pakoon. Siinä piti Tuikkua jo vähän toppuutella, sillä kun tuntui ottavan egon päälle, että pentu kiidätti lelua kauas horisonttiin.

Tosiaan, pennusta on tullut teini ja se näkyy myös leikeissä. Tuikun ohjeistukset kyseenalaistetaan ja Tuikkua haastetaan leikkiin rajummin kuin ennen. Leikit ovat ihan kaistapäistä koheltamista ja kyllähän Tuikku nuorempaa sitten kurittikin. Lelua ei viedä Tuikun suusta ja vanhempaa päin ei juosta, ei edes vahingossa. Sääntöjen kertauksen jälkeen kaksikolla oli oikein onnistuneet leikit ja kotona olikin väsyneitä haukkuja.

Eilen extemporee lähdettiin Hakametsään, kumpikin rakki mukaan ja puistoilemaan. Auri ja Kuura kurmuuttivat ja möyhensivät Vilkkua huolella. Hyvä vaan, Tuikulla ei ollut illaksi niin paljon hommaa. Teini tihkuu draamaa ja kieriskelee huomiossa. Ja jos huomiota ei saa hyvällä, niin pahalla sitten ja huomioksi käy se muiden koirien selkäsaunakin. Tavattoman tyhmä tollo, mutta muistelisin Kuuran olleen samanmoinen, joten ehkä minunkin koirani viisastuu.

Murkkuilumörköilyikä miksi sitä tahtookaan kutsua on tosiaan alkanut nostella päätään ja Vilkusta KAIKKI on jollain tapaa reagoitavan arvoista. Reagointi on usein semmosta pientä kyttäilyä, jonka saa katkaistua, mutta nyt toisinaan jotkin ihmiset ovat osoittautuneet niiiiin epäilyttäviksi että on pitänyt vähän pöhistä ja rähistä ja pysyä tarpeeksi etäällä. Pentu saakin tässä piakkoin yliannostuksen kaikkia ärsykkeitä ja sosiaalistuskuurin, lähdemme nimittäin muutaman päivän kuluttua Helsinkiin. Meillä on siellä vielä vähän ohjelma auki, joten jos sinulla sattuu olemaan loppuviikosta aikaa, pistele viestiä, josko vaikka tavattas!

Teurasjätettä lautaselle

Tuolta näyttää täysateria, jonka koirat yleensä lepopäivinä saavat. Eli siis kaikki kerralla.

Meidän koirat ovat nyt vihdoin ja viimein siirtyneet raa'alle. Jo oli aikakin, ehdinhän kaksi vuotta moisesta haaveilla. Tilaan meille yleensä summittaisen kuukausilastin, joskus jää vajaaksi, joskus menee yli, aina ei meinaa mahtua edes pakastimeen. Kun lihat väillä loppuvat tai ovat tiukalla, on kaapissa aina varalta säkki J&V kanariisiä. Makupaloina käytän milloin nakkia, juustoa tai omatekoisia makupaloja, nyt meillä on Frolicia. Lihat tilaan Kennelrehulta, nestemäinen Möller löytyy Prismasta, Vida vahva sinkki sinunapteekista ja Aptus Calphosum tabletti Apteekista. Pääasiassa tilaan kaiken, koska olen laiska, mutta möller tulee ruokaostosten mukana samaa matkaa.

Viime syksynä aloin perehtymään raakaruokintaan oikein urakalla, miten siitä selviäisi kohtuu helposti ilman turhia purkkeja ja kuinka lihan määrän saisi oikeaksi. Koska tykkään hifistellä joskus joissain asioissa, laskin kaikenlaisia kaavioita, jotta sain haluamiani keskiarvoja. Kaikki käyttämäni laskukaaviot ja ohjeistukset löytyvät Katiskasta. Perehdyin yli- ja aliannostuksiin, tein muistiinpanoja ja Finelin sivuilta katsoin osviittaa eri lihojen ravintoarvoille ja proteiinipitoisuudelle. Tietoa tuli kertalaakista hyvin hyvin paljon ja kaikkea en enää muista.

Pääseikka raakaruokinnassa on kuitenkin se, että hyvinvoiva koira saa tarpeeksi kaikkea. Puutostilat toki tulevat näkyviin vasta hyvin myöhässä ja ne ovat yleisempiä, kuin yliannostukset, Katiskan mukaan yliannostuksissa on jopa mahdotonta onnistua. Huomioikaa, että olen voinut ymmärtää lukemani väärin ja en ohjeista ketään ruokkimaan koiraansa suuntaan tai toiseen.

Tällä hetkellä suuntaa antavat määrät, riippuen mitä on tehty

Tuikku 30kg steriloitu narttu
200-350g lihaa/vrk (broileri, riista tai sikanauta +mahdollisesti ruuanjämiä)
60mg sinkkiä (2tbl)
Möller (kun muistan)
Kananmuna viikottain

Vilkku 15kg kasvava pentu
500-700g lihaa/vrk (broileri, riista, sikanauta, lohi)
30mg sinkkiä (1tbl)
Kalkki (yritän muistaa)
Möller (kun muistan)
Kananmuna viikottain



Treenipäivinä koirien ateria koostuu treenien palkoista, eli jää melko minimaaliseksi, vähän riippuen mitä on treenattu ja miten. Tuikun ateriat koostuvat pääasiassa possusta, naudasta ja kotiruuasta, melko raskaista sisällöistä siis (koska sen vatsa kestää sen). Tuikulla on myös alkanut olla taipumusta lihomiseen, nappulaa sille ei voi päivässä antaa 2dl enempää tai koira näyttää porsaalta. Niinpä Tuikku pitää toisinaan paastopäiviä, eikä ole niistä moineskaan. En muista enää lähdettä, mutta luin artikkelin paastopäivistä ja sen tekstin perusteella olin vakuuttunut. Tuikulle niistä ei ole ollut haittaa, joten tulee pitämään niitä jatkossakin tarpeen mukaan. Joskus en myöskään jaksa pilkkoa lihoja, joten Tuikku saattaa kerralla syödä jopa 700grammaa lihaa, hupsista. Ei se hotki, jättää kyllä syömättä jos kokee liialliseksi. Tällaisten päivien jälkeen en seuraavana päivänä edes tarjoa sille ruokaa.

Vilkku syö kasvuikänsä vuoksi melkoisen runsaasti. Silläkin annos on treenejä ennen pienempi, jotta jaksaa vielä treeneissäkin palkkaantua. Nappulaa Vilkun maha vetää aivan älyttömästi, ei siis mitään toivoa syöttää niitä pelkästään. Lihaa Vilkkukin syö hiukan vaihtelevia määriä, ihan riippuen siitä mitä lihaa on tarjolla, mitä syötiin eilen ja paljonko ja miten on liikuttu. Viime aikoina pennun nälkä on kasvanut hurjasti ja se syö jopa tuplaten suurempia annoksia kuin Tuikku, ottaen huomioon että Tuikku saattaa kivuttomasti syödä sen reilu puoli kiloa lihaa...

Kumpikin koirista saa ruokansa jäisenä, paitsi silloin kun muistan laittaa lisät mukaan. Silloin sulatan pienen osan ateriaa ja sotken tabletit ym sekaan. Pääsääntöisesti kuitenkin jäisenä ja kumpikin tykkää puuhastelusta. Käytän ruokintahetken yleensä joko koulutus- tai aktivointitilanteena. Lihojen lisäksi meillä syödään myös rustoja ja hyvässä rahatilanteessa olen ostanut mm. naudan sydämiä tai maksaa ja keittänyt niitä makupaloiksi.

Pakastimeen tuli juuri uusi lihalasti. Pyrin tilaamaan 10kg aina jotain edullista, eli jauhelihaa. Tällä kertaa seuraksi tuli 5kg possua ja 5kg kalkkunaa. Seuraavassa lastissa sitten jotain muuta possun ja kalkkunan tilalle. Ainakin toistaiseksi 20kg lihoja on riittänyt meillä n. kuukaudeksi.

Mitä ja miten teillä syödään?

Kyllä paimen paimenen tuntee

Videosta kiitos Jenna, kerrankin onnistunut seuruu treeni ja vieläpä koirahäiriöllä vieraassa ympäristössä. Videolta puuttuvat kaksi ysikymppi käännöstä, jotka sujuivat moitteetta. Pari turvan pudotusta, mutta koiralla alkaa olla selkeä haisu, mitä tehdään. Palkkahetki venytetty, jotta on kannattavaa pitää turpa ylhäällä, mii laik, pikkuhiljaa.

Siinä ei turhia tutustumisia tarvittu, kun eilen viimein päästiin Valkeakoskelle ja päästettiin piskit irti. Ei minkään moisia turhia nuuskutteluja tai kyräilyä vaan suoraa päätä hirveetä rallattelua ja kaistapäistä meininkiä pari tuntia. Pientä treeniä otettii kummankin kanssa, Viikari lähinnä hömppäpaikkista ja pari seuruupätkää. Muksaa oli ja koirat tuli huippukivasti toimeen!

Vilkku on tehnyt salaa pahojaan. Se on kasvanut, se on jotenkin päässyt kasvamaan minulta samaa. Omaan silmään se on pikkuinen ruikku, mutta vaaka näyttää muuta. Siis isompaa lukua mitä ajattelin. Kuulen myös jatkuvasti kommenttia, miten tuo on kasvanut. Minkäs minä sille voin että kaikki kasvuhormooni halusi mennä jalkoihin... Vilkkulainen on tänään tasan 7kk, ihan käsittämätöntä. Painoa on 15kg, enkä usko että kasvu ainakaan vielä pysähtyy, kun vasta alkoi. aika pitkäänhän tuo kiikkui alle kympissä. Kauhulla odotan juoksuja, vielä ei olisi kiire niillä!

Sitten tämän illan valkusta, ensimmäisenä hehkutettava, että ihan loistotreenit! Vilkku leikki ihan liekeissä, hommassa oli vauhtia, se keskittyi ja vaikka välillä vilkaisikin muualle, niin oli taas samantien mukana hommassa.

Seuraaminen suoriutui kahdeksikkona. Haastavuudeksi osoittautui se että kahdeksikkoa tehtiin tokokapulan ympäri ja siihenkös ois ollut kiva tarttua. Kääntyily sujuu hyvin, oikealle tietysti vaatii tiuhempaa palkkausta, mutta muuten kontakti pysyy jo tosi kivasti.

Ruutu otettiin kolmesta eri suunnasta ja n. 2-4m päässä kohteesta. Kun oltiin taas muisteltu kohdetta, saatiin hiukan vauhtia ja narupallolla palkkaus osoittautui loistokkaaksi. Pikkuhiljaa tarkkuutta, vauhtia ja etäisyyttä lisää.

Merkin kiertoja otettiin monta ja vaihdoimme koko ajan merkkiä ja otimme eri suunnista. Pienellä vartaloavulla hommaan saa kunnon vauhdin ja kierto sujuu jo parin metrin päästä mallikkaasti. Itse kiertokin alkaa olla palkitsevaa.

Kaukot otettiin maahan-istu-maahan-istu jumppana ja ihan tosi hyvin edetty. Vilkku osaa mennä maahan pelkällä suullisella jo ja pienestä etäisyydestä, istumaan nousuun tarvitaan käsimerkki ja sitä ei voi vielä tehdä kovin etäältä.

Eteen lähetykset sujuivat hyvin matkankin päästä, kunhan hetsattu lelu odotti maalissa. Otettiin muutama toisto ja kunnon bileet.

Pysäytys luoksarissa otettiin vielä loppuun. Vilkku reagoi pysäytykseen heti ja siitä superpalkka ja riehutukset lelulla. Tähän päättyivät meidän tunnin treenit, pieniä väsymisen merkkejä jo, mutta hienosti tirpula jaksoi!

Ei tänne tultu tekeen äitii ylpeeks

Pakko hehkuttaa! Pentu ei skitsonnut muiden luoksareista ja meidän leikki alkaa viimein sujua. Huonot uutiset, kakara puri mua lonkkaan, oikein kunnon mustelman, koska esitti eriävän mielipiteensä kynsienleikkuusta. Tulos; kynnet leikattu ja molemmilla paha mieli. Sitten eiliseen toko valkkuun!

Perusasento alkaa pikkuhiljaa sujua, aika ajoin pystyin laskemaan hallilla neljään ja kontakti pysyi. Vilkku on myös alkanut hiffata tarjoamisen perusasennon suhteen. Tänään kokeilimme perusasentoa kentällä, mutta noup. Aivan liikaa liikkuvia kohteita, pelkkää keskittymistä hiotaan siis siellä.

Seuraaminen tulee sieltä pikkuhiljaa ja varovasti. Peilin kanssa kun mentiin, niin kohtuu hitaassa vauhdissa kontakti pysyy, joskaan koira ei ole mikään viettipommi. Koko ajan palkkaa niin pysyy tiiviinä ja hyvänä. Peruutuksen hahmottaa tosi kivasti.

Ruutu alkeet on saatu ehkä haltuun. Vilkku tajuaa kosketusalustan idean, kotoa puuttuu vain ruutunauha. Hallilla saatiin jo vähän vauhtiakin. Aivan lähetystä Vilkku ei tajua, mutta tunnaripalikoiden seasta aina lopulta viipelsi matolle ja siitä bileet. Ainakin hyvää palautetta saatiin.

Jäävät takkuavat hiukan paikallaan. Tällä kertaa liikkeestä maahan ja se oli kyllä tahmeaa kuin kärpänen siirapissa.  Vaatii paaaaaljon harjoittelua, vaikka loppua kohden pentu alkoi tajuta idean. Mun on kuitenkin edelleen itse pysähdyttävä ja annettava mahdollisesti käsiapukin.

Tunnari saa Vilkun innostumaan ihan oikeasti, se jopa etsii! Piilotin kapulaa muoviputken sekaan ja nenä kävi kovasti. Vilkku myös laajentaa etsintäaluetta eikä lyö hanskoja tiskiin. Muutamat onnistuneet etsinnät, reilut kehut ja tauko.

Luoksetulo tuttuun tapaan tykkiä menoa. Lähtöintoa riittää, joten Vilkkua on vieläkin pidettävä aloillaan. Lelulla palkattiin ja tarkoitus saada luoksarista tiiviimpi, ei niin että koira ennakoi, hidastaa ja alkaa sutia kaikenmaailman banaanikuvioita.

Kokonaisuudessaan hyvät treenit, Vilkku ei tosiaan kiinnittänyt huomiota häiriöihin. Ja itse muistin tauottaa ja heittäytyä leikkiin. Tänään käytiin lenkillä kentällä hötsimässä, tosiaan liikaa häiriötä siellä ja niinpä vain leikittiin. On se vaan hieno pentu, ensi viikolla jo 7kk ♥

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Olen myöhässä taas, ajatuksia on about sata ja puolet ovat solmussa. Aika menee liian lujaa, asioita tapahtuu likaa ja huoh, syysväsymys iskee. Ajatella, että vuosi on kohta niputettu pakettiin... Noh, ei mennä sinne asti, mutta kerrataanpa hiukan arkikuulumisia.

Reilu viikko sitten mulla oli hoidossa tosiaan belgitytöt Kirppa ja Ava. Vähän jännitti ottaa hoitoon belgilöt, vaikka kohtuullisen tuttuja koiria olivatkin. Tartuin kuitenkin tilaisuuteen, olihan se mahdollisuus tutustua kaksikkoon lähemmin ja saada vähän korketuspintaa tervuihin. Tätä kehtaa jo sanoa kokemukseksi, kolmen päivän mittainen omistajuus, eikö?

Olin yllättynyt ja häkeltynyt koirien käytöksestä ja olemuksesta. En voisi kuvitellakaan, että omat koirani käyttäytyisivät noin hienosti vieraassa paikassa hoidossa. Toki eriluontosia koiria, mutta belgit eivät kokeilleet kanssani minkäänlaisia vippaskonsteja, vaikka jännittämisen näki varmasti kilometrin päähän. 

Inttivetimissä kotiin tullut mieheni kyllä haukuttiin ja todettiin vähän epämääräiseksi hiippariksi. Mutta lauantaiaamuna Niko istui jo sohvalla kaksi turrikkaa sylissään. Enpä uskonut sitäkään päivää näkeväni, kun miehen suusta tulisi tällainen "otetaan meillekin belgi". Nikohan ehdotti, että palautetaan Ava, mutta jätetään Kirppa meille. Avahan on vielä vähän nuori höntsy, sillä synkkasikin Vilkun kanssa täydellisesti.

Kiitos Millalle, kun luotit haukut hoitoomme ja soit minulle oikein ihanan mahdollisuuden. Otamme mielellämme toistekin kaksikon tänne!

Belgeistä inspiroituneena olen järjestelmällisesti panostanut oman kaksikon rauhoittumishetkiin. Näin viikon jälkeen ero on jo huomattava. Virheeni oli se, että välillä ulos takapihalle oli vapaa käynti. Tällöin kaksikkomme aloittaa järkyttävän rallin, rapa lentää ja enää ei erota, onko sisällä vai ulkona kun kuraa on kaikkialla. Nyt ilmakin on viilennyt, joten ovea ei voi pitää auki koko ajan. Kun uloskäyntiä ei ole, sekä Tuikku että Vilkku makailevat kaikessa rauhassa. Musti ja Mirri hurmasivat minut Dirty Dog kuramatollaan, suolainen hinta ja ostettiin pienin mahdollinen kuramatto. Tuo on kuitenkin suorastaan imenyt suurimmat kurat ja roskat, kun koirat tulevat ulkoa sisälle. Nappiostos siis! Shoppailin myös Orbilocit ja Rukka heijastinliivit, mutta niistä on tulossa oma esittely ajan kanssa.

Olen tehnyt muitakin, kuin ostoslöytöjä. Löysin Vilkun kolme veljeä ja yhden siskon, loput etsinnässä. Toivon mukaan syksylle saadaan vielä pentutapaaminen. Myös Tuikun veli ja toinen sisko ovat edelleen yhteydenpidon päässä ja toivottavasti näitäkin tavataan jatkossa. Tuikun suhteen hommat rullaavat mainiosti. Olen menossa lauantaina motivointi luennolle ja ostin Tuikulle lokakuun lopulle häiriökurssin. Yritän myös metsästää meille rallystarttia, tämän vuoden loppuun tai ensi vuoden alkuun. Kilpailut kyllä kuumottaisivat, nyt kun on taas päästy harrastusten makuun.

Harrastuksista puheenollen, pähkäilyssä on Tuikulle taakanvetovaljaat, ajavat asiansa huskyvaljaita paremmin ahkion hinaamisessa. Mietiskelin myös, olisko jäljestys pöljä idea tälle? No jaa, en tiedä, pitää ehkä perehtyä jäljestykseenkin paremmin, vihdoin ja viimein. Vilkkulainen sen sijaan osoittaisi hyvää potentiaalia vetoharrastukseen, puntaroin tässä, mennäänkö kikkarilla vai juosten, jos joskus mennään. Kevättalvella lähdetään sovittelemaan valjaita.

Tällaisia pohdintoja tänne kuuluu, huomenna taas tokovalkkuun ja loppuviikko rentoa höntsäilyä hurttien kanssa. Tällä hetkellä ollaan porukoilla maalla ja laahusteltu tuolla metsissä. Kunhan tahti työni puolesta taas hellittää, ehdin pyöriä enemmän täällä blogimaailman parissa.

Kun oikein tuijotat, voit nähdä kaksoisolentosi

Rento viikonloppu koostuu märistä koirista, sadekuuroista, kirkasvetisestä järvestä ja luolasta, sekä ennen kaikkea hyvästä seurasta. Nappasin Hennan kyytiin, piskisiskokset takapenkille ja starttasimme suuntaan Orivesi. Navigaattorin ja maastokartan turvin pääsimme perille ja jatkoimme matkaa jalan. Kohteenamme oli tällä kertaa Vuorijärven retkeilyreitti. Reitti kiertää Iso-Vuorijärven, sekä poikkeaa pienellä polulla luonnonsuojelualueella, jossa me emme käyneet. Vuorijärvi oli äärimmäisen kaunis, korkeat kalliot, luola, kirkas vesi, ihan mahtavaa.

Tuikku ja Dora saivat olla vapaana taukopaikalla, kun me väsäsimme nuotiota. Ajomatkan jälkeen oli nälkä ja luolassa oleva nuotiopaikka oli niin houkuttelevan lähellä, että taukoilimme heti. Tauko venyi auttamatta kamalan pitkäksi, kun savustimme märkiä nuotiopuita vessapaperilla. Puut savusivat ilman liekkiä ainakin tunnin, ennen kuin varsinaisesti syttyivät. Lopulta saatiin makkarat paistoon, sekä teepannu ja pastakattila porisemaan.

Koirat sähläsivät ja riehuivat taukopaikalla, mutta käyttäytyivät kuitenkin nätisti. Kun nuotiolle saapui muita evästäjiä, koirat makailivat nätisti sivulla, joskin tervetulohaukuilta ei vältytty. Lopulta, hiukan aikataulusta myöhässä pakkasimme tavarat nuotiolta ja lähdimme eteenpäin.

Vuorijärven reitti on paikoin melko vaikeakulkuistakin, etenkin liukkaan kalliot teilasivat meidät useaan otteeseen. Jalkojen alta luisuva sammal aiheutti hankaluuksia myös vauhdikkaille nelijalkaisille. Paikoin polku meni aivan kiinni järvessä ja tuntui että siitä horjahtaa ja putoaa, tai että maa-aines sortuu.

Maisemat olivat todella kauniita ja sää suosi. Loppumatkasta alkoi tihkuttaa vettä, kun oikaisimme metsäautotielle ja jatkoimme sitä pitkin autoille. Oli ihan tosi kiva matka ja kaunis reitti, ehdottomasti suosittelemme ja menemme toistekin! Vuorijärven retkeilyreitti sopii päiväretkeksi ollessaan n. 5km pitkä, joskin hankalamaastoinen. Koirat nauttivat ja tulivat hyvin toimeen, eikä hulvattomalta sekoilulta vältytty. Nuo on niin selkeät siskot ♥

Takaisin ajaessa takapenkillä oli hiljaista ja nyt Tuikku vaikuttaa kynnysmatolta. Sain viestin, että Dorakin on raato, tavoitteeseen päästy. Väsynyt koira on onnellinen koira.

On niin helppoo olla huoleton

Tuikun tiistaitreenit menivät oikein mukavasti. Harjoiteltiin rallytreeneissä paljon uutta, mikä oli innostavaa ja ennen kaikkea mielenkiintoista!

Putki sujui alkuihmettelyn jälkeen tosi hyvin pitkänä, lyhyenä, mutkana ja suorana. Tuikku tykkäsi hurjasti ja ryntäili sinne välillä vähän itsekseenkin... No, eipä ole intoa ollut tuolla liikaa aikoihin joten anti mennä! Putkesta tuli äkkiä ihan suosikki juttu ja koiralla oli hyvä draivi päällä.

Putkesta jatkoimme hyppyyn, kesken seuruun piti siis hypätä 50cm este ja palata hyvin pian seuraamislinjaan. Vähän vaati harjoittelua, kun Tuikku seurasi niin tiiviisti ja innokkaasti, että kolisteli päin esteen reunoja... Käsiavulla ja napakalla käskyllä ohjautui hyvin hypylle, hyppäsi suorassa ja himmasi heti ja takaisin seuraamaan. Kun yksi hyppy sujui, ketjutettiin kokeiluna kolmen hypyn sarja ja kokeiltiin sitä myös ulko ja sisäkurvista. Ei moitittavaa näin ensikertalaiseksi!

Täyskäännöksiä otettiin loppuun, 360 molempiin suuntiin, saksalainen ja 180 molempiin suuntiin. Näistä saimme kehuja, sillä vaikka Tuikku toisinaan irtoaa, se suorittaa kääntyilyt tasaisen varmasti ja käyttää takapäätään huomattavan hyvin. Ja onhan näitä harjoiteltukin, huolissani olisin, jos tulos ei vieläkään näkyisi.

Tänään pidettiin omatoimikaikentavansäätö -treenit, jotka menivät kyllä yllättävän hyvin. Videomatskua vähän sähellyksestä, sen siitä saa kun liikaa ahmii, vaikka nyt muistin tauottaa. Ilman peilejä en pysty olemaan tuijottamatta Tuikkua ja meninhän silloin kokemattomana opettamaan sen tuijottamaan silmiini. No jaa, enköhän pääse tuostakin paheesta.

Vilkun eilisessä tokovalkussa tulikin taas paljon uutta ja hyviä huomioita. Perusasennossa pystyn hallihäiriössä laskemaan kolmeen, mikäli muut eivät kehu koiraansa sillä välin. Viisi on maksimi, sen ajan koira keskittyy. Usein neljän kohdalla Vilkun keskittyminen alkoi herpaantua, varsinkin jos muita koiria palkattiin, kiinnosti se tätäkin. Tein kuitenkin ihan onnistunutta häiriötä lelulla perusasentoon, tosin se kävi niin helposti ihan siksikin, että meillä on vähän leikkipulmia ja koira ei toistaiseksi ole leluista mitenkään liekeissä, ainakaan automaattisesti.

Seuruupätkiä otimme myös, ympyrää menimme ja siitä onnistui napata tiivistä seuruuta ja kontaktia hyvin. Vilkun usko homman kannattavuuteen pysyy, kun sen palkkaa joka askeleella. Näin sen kontakti pysyy ja se seuraa melko tiiviisti, mutta vielähän tuommoinen juniori irtoaa haaveilemaan milloin mitäkin.

Hyppyyn löytyy jo kunnon kaari ja vauhti, ensimmäistä kertaa Vilkku pystyi myös odottamaan esteen toisella puolen, jes! Hypyssä käytin myöskin pelkkää lelupalkkaa ja koin onnistuvani siinä, itseasiassa taisimme tehdä läpimurron. Vilkku työskenteli minulla hallin nurkassa vapaana, otti luvalla etäisyyttä mutta oli koko ajan hallinassa. Oli itse läsnä ja heittäydyin, onnistuneesti ja niinpä pentukin riehui.

Liikkeestä maahan ei tunnin lopussa enää sujunutkaan ja niinpä jatkamme tästä kotioloissa.

Kokonaisuudessaan hyvät treenit, nyt keskitytään kontaktiin ja lelun arvon nostamiseen.