Suunnitelmaa tokon pohjaksi

Vilkku on kotiutunut ja selvinnyt muuttorumbasta ja itse asiassa on sen verran puuhakas tihulainen, että ehkä arkiasioihin on nyt keskitytty tarpeeksi. Nyt alkaisi olla ajankohtaista opetella varsinaisia tokon alkeita ja ne aloitetaan nyt. Toivoisin kaikilta tokoilijoilta vinkkiä ja niksiä hommailuihin, aiemmasta tokoilustani kun on muutama vuosi, säännöt ja koira ovat vaihtuneet ja motivaatio on tällä kertaa paljon suurempi.

Tähän mennessä olemme harjoitelleet tokon tueksi ja pohjalle seuraavia

-peruuttaminen

- vadin kiertäminen takajaloilla molempiin suuntiin

- oman akselin ympäri pyöriminen

Näiden lisäksi olemme pitäneet leikkituokioita ja harjoitelleet naksuttelun alkeita, kuten kosketuskeppiä ja -alustaa. Olen myös netin avulla yrittänyt tutustua uusiin tokosääntöihin ja Alo luokan liikkeisiin ja ehkä jotain haisua niistäkin on.

Suunnitelmani liikeistä on seuraavanlainen

Perusasento

Tämä harjoitellaan ensimmäisenä, se on kaiken a ja o. Suora, tiivis ja jatkuva kontakti. Ajattelin opettaa sheippaamalla ja mahdollisimman pienillä avuilla. Ensin kotona, sitten pihassa ja lopulta kentällä, vaihtelevat kestot ja toistomäärät.

Seuraaminen

Sitten kun edellinen sujuu. Ei imutusta, vaan askel ja palkka kun pentu tulee uudelleen perusasentoon. Kävellen ja juosten ja mennen tullen sujuvaksi. Ensin jynssätään se kolmen metrin pätkä toimivaksi ja sitten opetellaan seuraamaan matkaa. Muista kulmat ja ympyrät, kentällä ei seurata pelkkää suoraa pätkää.

Paikalla makaaminen 1 minuutti

Harjoittelen tämän ruokailun yhteydessä. Ensin harjoitellaan maahan meno sheippaamalla, sitten harjoitellaan kestoa ja sitä että en seiso vieressä. Myöhemmin muita koiria ja kaukaisia häiriöitä. Harjoitellaan myös istu, maahan ja istu.

Liikkeestä maahan

Harjoittele ensin napakka ja nopea maahan meno. Sen jälkeen jääminen siihen, vaikka itse kävelet pois. Lopulta seuruutus ja kesken maahan, huolehdi että koira jää maahan. Kokisin, että takapalkka voisi toimia tässä (takapalkka sitten erikseen opetukseen...).

Luoksetulo

Reipas, välitön ja sutjakkaasti suoraan perusasentoon. Ensin opetellaan istumaan ja odottamaan, alkuun siis tarvitsemme avustajan.

Noutoesineen pitäminen 5s

Ensin opetellaan pitämään kapulaa suussa tukevasti. Sitten käteen luovuttamista. Eripituisia kestoja, häiriötä ja liikehdintää, eri asennoissa kapula suussa, selkeä käskysana. Harjoittelua sekä puulla että metskulla (sitten kun sujuu).

Kaukot

Pitänee harjoitella tyynyn kanssa, ensin opetellaan että takamus kuuluu tyynylle. Sitten pohditaan, että pitikös nyt istua vai maata. Kun homma menee ilman käsiapuja lähietäisyydeltä, voidaan kai alkaa laskemaan askelia. Tarkoitus treenata liikkeistä reippaat ja napakat.

Estehyppy

Ei kiire, näin ensialkuun pahvinen este, jonka yli voi melkeinpä vain juosta. Homma lohkotaan paloihin, odottamiseen, vauhdikkaaseen hyppyyn ja taas odottamiseen, jonka jälkeen perusasento. Hyppäämisestä tehdään kiva juttu ja hommaa harjoitellaan targetilla.

Kun kaikki palat alkavat sujua, aion ketjuttaa ne takaperin, se olisi suunnitelma. Tarkoitus on saada opetettua koira takapalkalle ja sietämään häiriötä. Yritän myös videoita ainakin melkein kaikki treenit, ainakin liikkeen ensimmäiset treenit ja myöhemmin seuraavia, jotta näen toivottavasti mahdollisen kehityksen. Realistiselta tavoitteelta tuntuisi, että me ehkä startattaisiin ensimmäisen kerran vuoden kuluttua? Tokovalkku ryhmään olisi tarkoitus mennä syksyllä, mutta pieniä alkeita jo kotona. Jos jollain on heittää vinkkiä ja ohjetta tai tulla vaikka meidän kanssa harjoittelemaan joskus, niin oikein kiva.

Iänikuinen ulkonäkökriisi

Lyhyeksi meni 4/2014

Kirjoittelin aiheesta karkeasti jo vuosi sitten, mutta koska vuodenajat uusivat, on aihe taas ajankohtainen. Tällä kertaa syvennyin enemmän, sillä taas vaihteluksi saa oikeastaan ihan hävetä, että kuuluu koiranomistajiin. Inspiraation tekstiini sain facebookin keskusteluista, mutta viimeisin sytytys syntyi tästä jutusta. Ihan uskomatonta, joka kevät koiranomistajat vajoavat hiekkalaatikon pohjamurusiin tästä aiheesta, naurettavaa. Kirjoittelen taas vaihteeksti oman maalaisjärkeni ja kokemusteni pohjalta, muutama trimmauksen vaativa koira minunkin käsittelyssäni ollut.

Näyttelyihmisten mielipide nyt on aivan selvä, on rotuhäpäisy, eläinrääkkäystä ja vaikka mitä ajaa se turkki pois. Hui kauhee sentään, pehkokin näyttää ihan koiralta lyhyellä turkilla. No, lajihäpäisy ja eläinrääkkäys tulevat ennemmin kyseeseen siinä kohtaa, kun jalostellaan hymyssä suin tappijalkoja ja lyttykuonoja, sekä koiria jotka eivät luomusti astu tai synnytä. Sietäisi hävetä, kun sitten kehdataan huudella jostain turkista.

Jalostuksellisesti aika harvoin suositaan oikeasti säänkestävää ja toimivaa turkkia. Sään kestävä turkki ei ole maata laahaava puuhka. Eikä toppatakkia vastaava villakerros ole mikään aurinkorasva tai suoja kuumuudelta. Suurella osalla koirarotuja turkki on nykyään vain näyttävä elementti. Kyllä, onhan se kurja ilmaista näin, toki koira turkkinsa tarvitsee, mutta ihan oikeasti ei kukaan voi sanoa niitä kaikenmaailman hampuuseja säänkestäviksi.

Minusta koiran turkin alasajo on oikein hyvä idea, mikäli siitä on koiralle hyötyä. Löydät punkit helpommin, koira voi uida huoletta, eikä sisälle tule koiran mukana niin paljon hiekkaa tai naapurin metsää. Silminnähden kaikki näkemäni koirat ovat piristyneet huomattavasti, kun turkki on leikattu. Vaikka turkin tarkoitus onkin suojata, ei monikaan sisäkoira tarvitse kesällä mitään superturkkia. Ja se turkki kasvaa kuitenkin takaisin, halusit tai et.

Sisällä asuva koira ei turkin ajamisesta kärsi, se ei tule samanlailla ötököiden syömäksi, kuin ulkokoira, eikä paahdu auringossa, ellei omistaja välttämättä halua sitä tolpan nokkaan sitoa. Talveksi turkki kasvaa takaisin ja suojaa koiraa kylmältä. Tästä päästäänkin seuraavaan juttuun, jos se turkki on niin suojaava ja lämmin ja monikäyttöinen, niin miksi ihmeessä jokatoisella noutajalla ja paimenella on kaiken maailman toppapompat päällä? Ei hyvää päivää...

Meillä turkkiaan koko ajan kasvattavat hampuusit, eli tällä hetkellä Klaara, ajellaan lyhyeksi. Ympäri vuoden ohennan ja lyhennän turkkia muutenkin saksin. Tuikku, joka on ulkokoirana, omistaa oikeasti säänkestävän, kaksinkertaisen turkin. Sille on toistaiseksi riittänyt furminaattorilla harjaaminen, vaikka joka kevät pohdin, pitäisikö turkki ajella. Tuikku nimittäin ui erittäin paljon ja kesäkarva sillä on vasta puolessa välissä kesää. Toistaiseksi hotspottia ei ole ollut, mutta se on kerta se ensimmäinenkin. Ja jos sitä tulee, niin siitä lähtien hurtta pysyy kesät kaljuna.

Henkilökohtaisesti pidän lyhytturkkisista koirista enemmän, mutta se ei ole millään tapaa yhteydessä siihen, miksi ajelen pitkäkarvaisia koiria. Teen päätöksen täysin koiran turkin laadun ja kunnon mukaan ja ensinnäkin tarpeen mukaan. Harvalla seurakoirarodulla tai näyttelylinjaisella koiralla on toimiva turkki, joka ei huopuisi ja takkuuntuisi jatkuvasti.

Noin yleisesti en trimmailisi ulkokoiraa, käyttäisin apuna furminaattoria ja muita vastaavia. Sen sijaan sisäkoirat, joilla olisi vähänkään pitkä turkki, ajelisin lyhyeksi, tai vähintään ohentaisin. Täysin koirasta riippuen. Koira kiittää ja omistajakin pääsee helpommalla. Kyse on kuitenkin koiran hyvinvoinnista ja hyvästä ylläpidosta, ei pelkästään siitä että neljä tuntia päivässä harjaillaan ja selvitellään takkuja. Se on pienin murhe koiran kanssa, ruoka ja runsas monipuolinen liikunta ovat kaiken a ja o.

Jokseenkin itse ajattelen trimmauksen koirakohtaisesti, kuten tämäkin kirjoittaja. On typerä idea pitää koiralla epäkäytännöllistä turkkia, vielä typerämpää on ollut jalostaa täysin epäkäytännöllisiä turkkeja. Koira ei millään tapaa turkin ajamisesta kärsi, enemmän se kolhaisee kaikenmaailman ulkomuototuomareita ja turkkifriikkejä. Huvittavinta tässä on se, että ajatellaan niin koiran parasta, vaikka ei olla edes nähty koiraa, jolta se turkki on ajeltu. Ei muuta kuin tsempit teille, jotka koirienne oloa helpotitte! (Ja eihän sitä turkkia ensi kesänä tarvitse ajaa, jos tuntuu, ettei hyötyä ollut!)

Pienet reippaat tassut

Lauantai aamuna saavuimme tyylikkäästi myöhässä Raholaan pentupaineille. Ehdimme olla paikalla vain 20minuuttia, mutta siinä oli hyvätkin puolensa. Vilkkua jännitti ensin kovasti, muut pennut olivat leikeissään jo hyvässä tahdissa ja kiinnostuneita uudesta tulokkaasta. Ensimmäiset pari minuuttia Vilkku norkoili tiskin takana ja meni seinän viertä karkuun. Ihmiset kyllä kiinnostivat. Ei aikaaakaan, kun paimenlapsi reipastui ja leikki onnellisena 8-viikkoisen kelpiepennun kanssa. Vilkun uusi tuttavuus oli myös pinacollie Nuka 13vk, joita menemmekin maanantaina tapaamaan.

Pentutapaamisesta jäi hyvä maku ja varmasti mennään toistekin. Oli hyvä, että Vilkku ehti siinä reipastua ja innostua ja se ei olisi edes halunnut lähteä, kun aika koitti. Tapaamisesta ajoimme Koirakahvila Vainuun vohveleille, Vilkku sai luun. Eniten Vilkkua kiinnosti kuitenkin vohvelini, jota se vaivihkaa pillimehun takaa havitteli, hupsu. Tampereellakin Vilkku käveleskeli rauhassa, sen kummemmin reagoimatta ympäristön hälyyn.

Nyt illalla menemme porukoille. Eilenkin tuli poikettua, kun kävin harjaamassa Tuikun ja leikkaamassa sen kynnet. Ensi viikolla olisikin sitten pesu-urakka, Tuikku jos kuka haisee oikein kunnolla koiralle...

Ei kotia ilman hyviä maastoja

Nyt alkaa olla kaikki tavara kämpässä paikallaan ja on ainakin teoriassa mahdollista alkaa pyörittämään arkea. Minua on koko ajan eniten kiinnostanut tämä ympäristö, ihan lähinnä koirien kannalta ja niinpä sitten kartasta tutkin mitä missäkin on. Eilen lähdimme kävelytietä Vilkun kanssa iltalenkille, jatkoimme pururadalle ja poikkesimme sieltä pienille poluilla. Pururata oli sorapohjainen, leveä ja melko kova. Hyvä alusta pyöräilylle ja matkaltaan 4km, juuri sopiva.

Pururadalta erkani pieniä polkuja metsiin ja suopohjaisiin alueisiin, joista muutamassa Vilkun kanssa poikkesimme. Polut olivat hiljaisia ja niillä pidin Vilkkua irti. Pieni ilakoi kuusimetsässä mustikanvarpujen seassa ja suopohjaisessa risukossa Vilkku pulahti ojaan uimaan parikin kertaa. Oliko se tarkoituksen mukaista, sitä en tiedä. Pentu nimittäin yritti toistamiseen ylittää yli metrisen ojan hyppäämällä, huolimatta siitä, että kastui. Ehkä veteen hyppiminen oli kivaa?

Pururadalta löytyi myös pieni suolampi, jossa ainakin helteellä voisin mahdollisesti koiria uittaa. Myös aukeampia paikkoja oli ja kotimme lähellä on peltoa, joten voin viedä Tuikkua liinassa. Sehän ei taajamassa voi vapaana ulkoilla. Kartoitin Tuikkua varten myös lähimmän koirapuiston, joka sijaitsee 8km päässä. Kunhan pyöräni on saatu huollettua, pyöräilen tarkistamaan reitin, jotta tiedän, voinko polkea sinne Tuikun kanssa. Hankintalistalla on Tuikulle springeri, tulee tarpeen, sillä pyöräily tulee olemaan kesällä iso osa sen liikuntaa.

Tässä lähellä on myös pieni kenttä, johon olen jo suunnitellut toko ja rallytreenimme, sekä vepen kuivaharjoittelut. Itse asiassa, tämä vaikuttaa oikein mukavalta paikalta. Pururadan ympäristö ja maasto olivat ihanat, käki kukkui ja me näimme päästäisenkin. Hupsu pieni siimahäntä vilisti karkuun kovasti piipittäen, hih. Seuraavaksi olisi kiva löytää tuttuja ja uusia ystäviä täältä päin, jotta olisi mahdollista saada lenkille seuraa. Ja viikon kuluttua, eli juhannuksena Tuikun olisi tarkoitus muuttaa tänne. Siinä on useampi vapaapäivä kotiuttaa sitä ja jos ne sujuvat hyvin, saa se jäädä arkipäiviksikin. Mikäli ongelmia ei viikon aikana ilmene, saa Tuikku jäädä, sitä toivonkin.

Loistava tulevaisuus linsseissä kiiltelemäs

Käytiinpä Vilkkulaisen kanssa soramontulla ihmettelemässä tätä minikopio Saharaa. Aurinko paistoi, tuuli ei osunut pahasti, mutta sen verran oli vilpoista, ettei hiekka polttanut jalkoja. Ensin isot hiekkakasat ja niissä kaikuva tuuli ja äänet hämmensivät pentua ja niille piti hiukan pöhistä. Mentiin sitten tarkistamaan kasojen turvallisuus ja pentunen kiipeilikin niillä oikein mielellään.

Kotiin mennessämme mummo oli saapunut vierailemaan ja niinpä pitkästä aikaa näin Klaaraa. Pikkuvaalea oli niin pirteänä ja touhukkaana liikenteessä, ettei tosikaan. Kynnet ehdin siltä leikata ja sen verran totesin, että naama vaatii siistimistä. Taas, ihan siksi että pöhlö näkee eteensä. Eikä ohennuskaan pahaa tee, sillä Klaaran kaulasta turkki menee pahanpäiväisesti takkuun paksuna. Pituus oli nyt vallan miellyttävä, mutta ohennusta turkki kaipaa, heti kun minulla on aikaa.

Klaara ei ole myöskään nähnyt vielä pentuja, mutta tapaaminen sujui hyvin. Myy oli erityisen kiinnostunut Klaarasta, mutta Klaara nyt näin alkuunsa ainakin vähän väisteli pentuja. Myös Vilkku piiritti pörröistä ilmestystä enemmän kuin innoissaan ja ryntäili perään. Eivät ne tainneet mustat ja vaalea tietää oikein kumpikaan, mitä lajia se toinen edusti.

Lauantaina Vilkku pääsi illanistujaisiin mukaan, syötävät kiinnostivat kovasti ja pulahti se puolivahingossa uimaankin. Ensin juoksenteli rannassa reippaana ja eksyi lopulta laiturille keikkumaan. Roiskiva uiskentelija, mutta pääsipä sentään rantaan. Sunnuntaina sitten tepasteltiin metsässä lenkillä ja nautittiin hiljaisuudesta. Hiljaisuudesta puheen ollen, meidän lenkkimaastomme ja elinympäristömme muuttuu radikaalisti tämän viikon aikana. Me nimittäin muutamme. Emme sentään koko perheen kanssa, vaan mieheni kanssa yhteen ja omat koirani mukana. Emme muuta edes nykyisen kaupunkimme rajojen ulkopuolelle, mutta se missä jo pelkkä omilleen muutto jännittää, jännittää tämä tuplaten siksi, että muutamme täältä maalta taajamaan. Kaikeksi onneksi kuitenkin rivariin.

Karttaohjelmien avulla olen yrittänyt kartoittaa matkoja ja lenkkimaastoja. Pururata menee kilometrin päässä, lähimpään koirapuistoon on 8km ja venerantaan reilu 2km. Käytännössä en ole vielä missään käynyt reittejä katselemassa, mutta enköhän loppuviikosta ja viikonloppuna ehdi, kun saadaan hoidettua muutto pois alta. Asunnosta ja ympäristöstä tulossa lisää blogiin sitten joskus, kun asetumme sinne kotoisasti.

Tänään Myy ja Vilkku kävivät rokotuksilla. Vilkku sai tehosteen ja rabieksen ja Myy sai ensimmäiset rokotuksensa. Kaksikko oli oikein reipas ja touhukas, odotusaulassa oli melkoinen sählinki, kun laittoivat leikeissä ranttaliksi. Automatkustuskin sujui moitteetta. Myy painoi 2,8kg ja Vilkku 8,3kg. Mutta palailemme asiaan, kun olemme ensin maisemaa vaihtanut!

Vilkun kesäopinnot

Jotta pysyisin edes itse jotenkin päin kartalla Vilkun koulutuksen suhteen, on pakko hiukan kirjailla tänne ylös. Vilkku on nyt 13vk, joten olisi varmaan ihan hyvä alkaa kirjaimellisesti opettelemaan jotain muutakin, kuin pelkkiä arkirutiineja. Siispä hiukan listaustyyppistä postausta siitä, mitä kesän aikana olisi hyvä ainakin aloittaa.

Tähän mennessä on harjoiteltu (kesän aikana totta kai jatketaan)

- luoksetuloa

- käsittelyä

- rauhoittumista

- odottamista

- hihnakäyttäytymistä

- yksinoloja

Kesällä harjoitellaan myös

- naksutinkoulutuksen perusteet

- hiukan tokon alkeita

Näin pienen rääpäleen kanssa en koe muita juttuja vielä kovin oleellisiksi. Pentu on kasvanut hurjasti, toinen korva pysyy jo sinnikkäästi pystyssä ja tuntuu että kokoakin tuo on humauttanut nyt ihan yks kaks. Ensi viikolla sitten tehosterokotuksille.

P.S. Lauma sivulle on nyt valmistunut Vilkun kuva ja sivullakin on sisältöä.

Haukkujen uimakoulu

Eilisistä vepetreeneistä vähän juttua ja kuvia, jotka sisko otti. Ensimmäisenä otettuun veneestä hyppyä ja tällä kertaa ei Tuikku epäröinyt! Minun ei tarvinnut mennä auton taakse piiloon, vaan terävä vislaus riitti ja Tuikku loikkasi järveen. Ihan superkehut piskille siitä.

Muistettavia asioita

- innosta ja kehu
- soutaja pitää veneen nokan kohti rantaa
- avustaja pitää koiran rauhallisena veneessä ja päästää koiran vasta kun on rauhallinen
- avustaja ohjaa koiraa sen verran, ettei koira pyöri ympäri venettä
- ei makupaloja veneeseen, ellei ole aivan pakko (veneily pelottaa tai koiran on rauhoituttava)

Veneen haku sujui tällä kertaa myös paremmin. Tuikulle riittää että köyden näyttää ja se lähtee uimaan perään. Tällä kertaa ei siis jäänyt räpiköimään rantaan. Uskon että Tuikku ottaisi köyden jo vedestäkin, mutta vielä toistaiseksi se ojennettiin sen suuhun. Hyvin lähtee vetämään, mutta pudottaa aina kun selkä ja maha ovat nousseet vedestä. Siispä kokeiltiiin nypyttämällä, jotta köyteen tuli isompi vastus. Tuikku veti köyttä pidemmälle rantaan ja kun alkoi näyttää että se pudottaa sen, sanoin itse irti. Tavoitteena olisi kuitenkin saada koira aivan hiekalle asti köyden kanssa.

Muistettavaa

- näytä köysi ja hetsaa koiraa

- jos ote on heikko, nypytä köyttä

- sano irrotuskäsky ennen, kuin koira pudottaa köyden

- kasvata taistelutahtoa leikittämällä koiraa köydenpätkällä ja ryöstä köysi siltä

- hae rautakaupasta metrinpätkä köyttä kotiin --> kuivaharjoittelu